Jostain syystä vapaa-ajalla tuotetut tekstit ovat aina jääneet pöytälaatikkooni. Luultavasti olen vain ajatellut, ettei ketään kiinnosta – osaksi ajattelen näin vieläkin, mutta toisaalta meitä on joka lähtöön. Tuntuu, että ilman pöytälaatikon tyhjäämistä, en voi aloittaa uusien tekstien kirjoittamista tai muutakaan blogia. Minulle pöytälaatikon tekstit ovat menneiden aikojen havinaa. Tekstit ovat vuosien aikana olleet itselleni niin terapiaa kuin sadepunkkuviihdettä. Tätä kirjoittaminen on minulle edelleen. Osa tekstien aiheista on kummunnut omasta elämästä, osa on syntynyt tarkkailevien silmien ja korvien ansiosta.
On paljon aiheita, jotka mielestäni ansaitsevat esiinmarssin ja jotka eivät vanhene. Näitä ovat esimerkiksi peliongelma ja koulukiusaaminen. Kirjoitan toki kevyemmistäkin aiheista sekä arkisista uusioperheen asioista. Perheeseemme kuuluu avopuolisoni, taaperomme Sohvi sekä mieheni 4 lasta, joista 4-, 5- ja 17-vuotiaat ovat meillä joka toinen viikko.
Tuon puutarhan jollain tapaa osaksi blogiani, sillä ehkä tässä vaiheessa on jo hyvä myöntää sen olevan minulle rakas (ja aikaa vievä) harrastus – tosin sen esiinmarssi tapahtuu paremmin vasta keväällä, kun puutarha herää jälleen eloon. Avopuolisoni aina kuittailee ja peittää silmäni, kun ajamme paikallisen ison kukkakaupan ohi. Kun kerroin tekeväni vihdoin jotain, mitä olisi jo kauan aikaa pitänyt tehdä hänen ensimmäinen arvaus oli: “Ai aloitat kirjoittamaan puutarhajuttuja?”
Pöytälaatikon tyhjäystä
Tulen julkaisemaan myöhemmin syksyllä myös lyhytkirjan nimeltään Tyhjä Arpa. Tarina käsittelee peliongelmaisen ja hänen läheisen arkea. Se on täynnä häpeää, taistelua ja anteeksiantoa. Päähenkilö Irene pitää kulissit pystyssä viimeisin voimin.
Yhtenä osa-alueena tuon sivuilleni runot – tyhjään pöytälaatikosta muutaman, ja toivon pääseväni vauhtiin uusien myötä. Oletteko muuten ikinä huomanneet, miten elämän eri vaiheet vaikuttavat kirjoitusten sävyyn? Jo lukiosta asti olen mennyt usein nukkumaan puhelin kädessä. (Tätä ei muuten varmaan suositella missään hyvinvointioppaassa :). Silmät sirrillään näpyttelen omiin viesteihin ajatuksia, ja usein vasta aamulla käyn kurkkaamassa, millaisia asioita mielen päällä oli tällä kertaa.
