Perhearki arkistot – Ninniohia

06/04/2024 Juhlat, Perhearki Post a Comment

Pikavauhtia mennyt pääsiäinen ja odotettu jääshow

Pääsiäinen meni jo viikko sitten, mutta en jostain syystä ehtinyt siihen aiemmin edes ajatustasolla palailla. Vaikka parin viikon aikana tapahtui paljon, kaikki oli silti lähinnä arkista puuhaa – ihanaa sellaista kuitenkin.

Ennen kuin lapsuudenkotimme myytiin, meillä oli aina tapana kokoontua Pohjanmaalle aina pääsiäisin perheeni kanssa. Meille pääsiäinen oli usein kuin toinen joulu, ja päivät rakentuivat ulkoilun ja syömisen ympärille. Äitini oli usein leiponut kaapit ja pakkaset täyteen kakkuja. Jälkkäriosastolla oli mm. toska- ja juustokakkuja mokkapaloja unohtamatta. Vanhempieni luona pääsiäisen ja viikonloppuvisiittien perinteisiä ruokia olivat savustettu kala ja äidin tekemät lihapullat.

Pohjanmaalla virvotaan eli trullitetaan pääsiäislauantaina. Kävimme usein yhdessä keräämässä joenrannasta pajunkissoja, ja autoimme lapsia koristelemaan ne. Pohjanmaalla on mielestäni kiva tapa myös polttaa pääsiäiskokkoja.

Muistan lapsuudestani, että trullittaminen oli vuoden kovin juttu. Emme käyneet vain naapuritaloissa, vaan kiersimme koko kylän. Keräsimme palkan vanhaan kahvipannuun, ja otimme mukaan tyhjän muovipussin, johon täyden pannun pystyi tyhjätä. ”Palkan” eteen todellakin nähtiin vaivaa. Olimme mm. askarrelleet pajunoksia sekä harjoitelleet kaksi pääsiäislaulua, jotta voisimme esittää ne vanhempien ihmisten ovilla. Ensimmäinen lauluista oli iloisempi värssy, ja toinen hartaampi laulettavaksi uskonnollisempia taloja varten. Usein saimmekin ison saaliin karkkia ja rahaa ja vanhukset itkivät liikutuksesta esitystemme jälkeen.

Joka vuotinen jääshow kevään kohokohta

Jos Pohjanmaalla pääsiäinen keskittyy vain tuohon yhteen pidennettyyn viikonloppuun, niin mielestäni Helsingissä pääsiäisemme on ollut nyt jo muutaman vuoden kaksi viikkoa pitkä. Meidän pääsiäiseemme linkittyy vahvasti Helsingin Luistelijoiden Jääshow, sillä se oli tänäkin vuonna Palmusunnuntaina. Tyttäremme kiersi aamulla lähitalot virpomassa, ja sen jälkeen vein hänet Helsingin jäähallille, jossa hänen ryhmänsä Minitimantit esiintyivät sammakkoina päivän molemmissa näytöksissä.

Jääshow oli upea, ja varmasti ikimuistoinen kaikille esiintyjille. Jäällä nähtiin upeita pukuja, maskeerauksia ja lavasteita valoineen sekä taidokasta yksinluistelua, muodostelmaluistelua ja jäätanssia. Koreografia ja musiikkivalinnat menivät myös nappiin. Kannattaa laittaa korvan taakse jo ensi vuoden Jääshow. Teema paljastetaan vuoden lopulla.

”Olisi kiva, jos oltaisiin menty kolme kertaa jäälle”, sanoi tyttäreni ja toivoi, että näytöksiä olisi ollut kahden sijasta kolme yhden päivän aikana. Pienenä merenneitona luisteli Enna, joka oli ollut tyttäremme luistelukouluvalmentajana muutama vuosi takaperin. Kun hän tuli juttelemaan kuulumisia käytävällä, se oli tottakai pienelle luistelijalle ihana muisto.

Pääsiäisviikonloppuna kävimme piipahtamassa puolisoni ja tyttäremme kanssa Kangasalla siskoni perheen luona. Muu aika kului lähinnä kotona puutarhahommissa. Lapset viettivät paljon aikaa trampalla ja kävivät rullaluistelemassa. Vietimme meillä myös puolisoni lasten kimppasynttäreitä.

Näin jälkikäteen ajateltuna ja tuota nykyistä takatalven tuomaa lumimäärää katsellessa, tuo keväinen pääsiäisaika (ja paikoin jo lämminkin) tuntuu lähinnä absurdilta. Ehkä pääsemme pian oikean kevään kimppuun!

12/03/2024 Äitiys, Perhearki, Vanhemmuus

Miksi onnellisuudesta on niin vaikeaa puhua?

Vaikka meidän arki rullaa ja tietyillä hetkillä jopa ajattelen ääneen: ”Olenpa minä onnellinen”, miksi onnellisuudesta on niin vaikea puhua tai kirjoittaa?

Yksi selkeä syy ainakin itselläni on, että välillä nukun kerta kaikkiaan liian vähän. Ironista on se, että oma lapseni on nukkunut vauvavaiheen jälkeen hyvin eli hän ei ole pitänyt minua hereillä. Omien liian vähäisten unien takana ovat omat fyysiset vaivani, ja näiden öiden jälkeen usein aivot jäävät selviytymis-moodiin. Hoidan tunnollisena päivän hommat, mutta pingon päivissä eteenpäin niin sumussa ja lujaa, ettei energiaa ja aikaa omien fiilisten analysointiin jää aikaa.

Tosiasiassa nyt viimeisten kuukausienkin aikana on ollut monia hetkiä, joihin olisi voinut jäädä kauemmaksi aikaa fiilistelemään hyvää oloa. Ja tuollaisina hetkinä sitä tunnetta ja hyvää oloa pitäisi jakaa muillekin. Olimme esimerkiksi viikonloppuna tyttöni luistelukaverin kesäasunnolla Tammisaaressa. Vaikka pienikin loma nyt aina on kaikille mieleinen, itselläni se tuntui erityisen hyvältä, sillä tuntui, että oikeasti pysähdyin hetkeksi.

Pienillä eleillä ja sanoilla

Miten muistaisi sanoa lähimmäisille, että olen heidän kanssaan tosi onnellinen tai että kiitos, että he ovat elämässä. Kun muistaa, miten pienistä sanoista on itse ilahtunut, täytyisi muistaa myös, ettei muille sanottavien asioiden tarvitsisi olla niin mittavia.

Valmentajani sanoi minulle alkutalvesta: ”Nyt oli hieno valssihyppy.” Tulin tuosta lauseesta tosi hyvälle tuulelle. Vaikka hyppy ei ole vaikea, ehkä lause kaikessaan edusti sitä, miten paljon olen vuodessa mennyt taitoluistelussa eteenpäin ja ennen kaikkea uskaltanut kokeilla. Ehkä muutkin asiat elämässä kaipaavat välillä ns. ”re-checkiä” eli pientä väliaikatilannetta.

Huomaan, kun välillä hoidan asiakkaiden kiireellisempiä viestinnän ja markkinoinnin töitä tai viimeistelen projekteja loppuun, saatan mennä Kalla Activen suhteen sellaiseen olotilaan, että Kalla pyörii koko ajan samalla painolla, mutta en aktiivisesti ajattele sitä. (Usein teen kuukauden someajastukset ja muut kampanjasisällöt jo etupainotteisesti valmiiksi juuri tämän vuoksi, että minulla on aikaa keskittyä työtehtäviin, kuten lehtijuttujen deadline-päiviin) Tuo olotila vaan aika usein johtaa siihen, että saatan unohtaa pitkäksikin ajaksi sen innostuneisuuden, jota tunnen Kallaa kohtaan, vaikka oikeasti olen tosi ylpeä, että olen oman brändin alusta saakka rakentanut.

Hauskaa, miten viime viikolla alkanut Kalla Activen brändilähettiläshaku omalla tavallaan muistutti minua, mikä Kallassa on parasta ja siitä, että on oikeasti siistiä, että olen tällaista saanut aikaan. Hakijoita on jälleen tosi paljon ja ihanaa on ollut lukea heidän hakemuksiaan ja perusteluita, miksi he olisivat hyviä brändilähettiläitä.

Ehkä kaiken oleellisen lisäksi, kampanja on minun se ”työrintaman valssihyppy” – muistuttamassa minua siitä, että voin hyvin antaa itselleni olalle taputuksen. Ehkä siis onnellisuutta ja ennen kaikkea tyytyväisyyttä lisää myös se, että muistaa tehdä niitä väliaikatilannekartoituksia ja antaa niitä kehuja myös itselleen.

Äitiys ja hetkessä eläminen

Äitiys on onneksi yksi niistä asioista, jotka herättävät ja muistuttavat elämään hetkessä. Olenkin useaan kertaan todennut, että mielestäni äitinä lastaan ei voi myöskään kehua liikaa. Toki kehun aina asioista, mutta viimeistään illalla ennen nukkumaan menoa kerron yleensä minimimmille esimerkiksi, miten ylpeä olen hänestä. Tähän usein liitän asioita, jotka ovat ajankohtaisia sen viikon juttuja esimerkiksi olen ylpeä, miten hienosti hän on jaksanut harjoitella jotain asiaa ja oppinut sen / rohkeasti kokeillut uutta juttua / miten hyvä ystävä hän on tai huomioonottava hän on ollut.

Hän on aina ollut innokas oppimaan uutta ja helposti omaksunut esimerkiksi uuden urheilulajin. Toki huomioin nämä, mutta yritän aina liittää samaan tilanteeseen yleensä muutakin kuin fyysistä taitoa. Esimerkiksi kun olimme Granibackenilla laskettelemassa toki kehuin, miten rohkeasti ja taitavasti meni hissillä ja laski, mutta korostin myös tilannetta, jossa hän oli huomioonottava. (Hän kiersi hitaammin laskevat laskettelukoululaiset mäessä turvallisesti)

Eräs ilta hän kysyi minulta: ”Äiti, mitä on olla ylpeä?” Ja kun kerroin esimerkkejä, hänen suunsa kääntyi tavattoman isoon hymyyn. Ehkä samaan aikaan hän kävi myös niitä lauseita läpi, joita olin hänelle iltaisin sanonut. Sen jälkeen hän totesi: ”Sä oot paras äiti, jonka mä tunnen.” Vanhemmuudesta ei palkintoja jaella, mutta tyttöni kanssa usein tunnen, että olen voittanut isommankin kilpailun.

27/02/2024 Äitiys, Perhearki, Vanhemmuus

Ideoita päiväkodin vanhempaintoimikunnan toimintaan ja varainkeruuseen

Saan aika ajoin kysymyksiä vanhempaintoimikunnan toiminnasta ja miten tyttöni päiväkodissa se toimii. Ajattelin, että voisin vastailla tänne blogiin niin muutkin voivat poimia sieltä ideoita lähinnä varainkeruuseen ja lasten kevätriehaan, jonka me eli vanhempaintoimikunta järjestää nyt toukokuussa jo kolmatta kertaa päiväkodin lapsille.

Vanhempaintoimikuntaamme kuuluu pieni joukko vanhempia, jotka pyrkivät aktivoimaan muitakin vanhempia mukaan aina erilaisiin tempauksiin. Toiminta on matalan kynnyksen hommaa ja itse ajattelen, että kaiken ”vapaaehtoistyön” pitäisi pohjautua siihen, että se on kivaa. Itselleni se suurin motivaattori on juuri se ilo ja kokemukset, joita lapset saavat kokea kevätriehan esiintyjien myötä.

Urheiluseuroissa ja lätkän MM-kisojen mediapuolella vapaaehtoisena auttaneena ero vanhempaintoimikuntaan on oikeastaan se, että seuroissa on yleensä muutama palkallinen, jotka ”pitävät homman pyörimässä” ja koordinoivat. Vapaaehtoiset tulevat taas auttamaan parhaansa mukaan silloin kuin ehtivät. Samoin meilläkin: kaikki apu on tarpeen ja matalalla kynnyksellä kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita, mutta erona on, että vanhempaintoimikunnasta puuttuu tuo ”palkallinen”, joten välillä vanhempien sitouttaminen tuntuu haasteelliselta. Onneksi monista vanhemmista on tullut jo vuosien mittaan minun hyviäkin ystäviä, joten heitä on voinut suoraan pyytää auttamaan jutuissa.

Olemme kokeilleet muutamia eri keinoja vuoden aikana, joilla olemme pyrkineet saamaan kevätriehan budjetin kasaan. Kerään tänne alle muutamia asioita, joita olemme tehneet. Rahat ollaan aina siis saatu kevätriehaa varten kasaan ja siitä tulleiden kiitosten jälkeen (muutama vanhempi ja päikkytäti tuli jopa halaamaan) on ollut aina pakko todeta, että kannatti taas sykähtää.

Ideoita vanhempaintoimikunnan varainkeruuseen

Jouluarpajaiset

Yksi toimiva on ollut vanhempaintoiminnan järjestämät jouluarpajaiset. Keräämme syksyn aikana perheiltä arpajaispalkintoja, jotka voivat olla joko tavaroita tai jouluherkuilla täytettyjä lasipurkkeja. Yleensä olemme myyneet paikallisilla joulumarkkinoilla 100 arpaa / 3€kpl. Jokaisella arvalla on voittanut palkinnon (Ne ovat olleet yllättävän suosittuja ja pöytä on tyhjentynyt alle tunnissa)

2. Vanhempaintoimikunnan joulukahvila

Vanhempaintoimikunta järjesti päiväkodin perheille järjestetyn joulupolun yhteydessä joulukahvilan, jossa myytiin simppeleitä juttuja, kuten kahvia ja mokkapaloja yms.

3. Vappupallojen myynti

Yhtenä keväänä myimme etukäteen vappupalloja, tilasimme ne ilmapallo.fi kautta ja vanhemmat saivat lunastaa pallot päiväkodin jumppasalista ennen vappua. Fun fact: täytin yhteensä 100 heliumpalloa parin tunnin aikana.

4. Vanhempaintoimikunnan pikkujoulu disco päiväkodin lapsille

Tämä oli varmasti lasten mielestä kivoin järjestämämme varainkeruu, mutta se vaati ehkä eniten myös koordinointia. Vuokrasimme tilan tätä varten, vanhemmat leipoivat yhteisesti kahvilan tuomiset ja vastasimme tilan järjestelyistä. Discossa oli myös eko-onginta, johon sai tuoda vanhoja hyväkuntoisia leluja.

Esiintyjäehdotuksia päiväkodin lasten kevätriehaan

Olemme menneet kaikki vuodet samalla hyväksi havaitulla ohjelmarungolla. Alla olevat esiintyjävaihtoehdot eivät ole yhteistöitä, vaan yhdessä kerätyillä varoilla palkattuja esiintyjiä. Tuon ne esiin enemmänkin vinkeiksi. Kevätrieha on aina ollut päiväkodin sisäinen tapahtuma, eivätkä vanhemmat tai sisarukset eivät ole olleet osana päivää.

OHJELMA:

klo 9.15-9.45 bändi
klo 9.45-10.15 eväshetki (kotoa pakatut eväät)
klo 10.15-11.00 laululeikki & taikashow

Jo kolmatta vuotta peräkkäin tilasimme bändin Konserttikeskuksen kautta. Heidän verkkosivuilla on hyvin eriteltynä päiväkotitarjonta ja esiintyjäehdotukset esimerkiksi kouluihin ja muihin tilaisuuksiin. Vuonna 1963 perustettu Konserttikeskus ry toteuttaa vuosittain 1200–1500 konserttia ja musiikkityöpajaa eri puolilla Suomea yhteistyössä paikallisten järjestäjien kanssa. Heidän sivuillaan kerrotaan, että heidän toiminnan tarkoituksena on tuoda korkeatasoista elävää musiikkia mahdollisimman monen lapsen ja nuoren kuultavaksi täydentäen samalla koulujen musiikinopetusta. Tänä vuonna esiintymään tulee Mimmit. Aikaisempina vuosina esiintymässä on ollut Pikku Papun orkesteri ja kitaransoittaja Ville Karttunen.

Olemme pitäneet eväshetken osana kevätriehaa, sillä vaikka se vaikuttaa yksinkertaiselta ohjelmannumerolta, lapset ovat silti tykänneet siitä.

Viime vuonna Maddaleenalla oli laululeikki ja taikashow. Koska se oli niin pidetty ohjelmanumero sekä lasten että päiväkodintyöntekijöiden keskuudessa, päätimme tilata sen tänäkin vuonna. Hän myös pyörittelee show:n jälkeen lapsille ilmapalloja. Fun fact: Bongasin alkujaan tämän esiintyjän paikallisen supermarketin avajaisista ja kävin pyytämässä häneltä yhteystiedot.

Yhtenä vuonna esiintymässä oli saippuakuplaesiintyjä, pihassa vierailemassa paloauto sekä tilasimme ennen kesänalkua vielä jäätelöauton päiväkodin pihaan.

17/01/2024 Äitiys, Perhearki, Taitoluistelu, Vanhemmuus

Aivosumua ja arjen aherrusta

Mulla on ollut jotenkin vaikea nyt alkuvuodesta kirjoitella blogeja, ja olenkin miettinyt syytä tälle. Osaksi tuntuu, että olen edelleen puhki joulukuun sairastelukierteestä. Koska olo heittelehti ennen joulua laidasta laitaan, en ole uskaltanut vieläkään tuuletella tästä nykyhetken hyvästä olosta, joka on siis yleensä se aivan normaali olotila.

Eksyn aina välillä blogini päivitysversioon – samaan aikaan yritän löytää inspiraatiota. Alkujaanhan aloitin kirjoittamaan blogiani, koska halusin äitiysloman aikana ja sen jälkeen jäsennellä ajatuksiani jonnekin – ja minulla oli yksinkertaisesti ikävä kirjoittamista. Mutta tiedättekö sen tunteen, kun nyt ei oikein ole ajatuksia, joita jäsennellä? Sitä äidit varmaan kutsuvat jonkinlaiseksi aivosumuksi.

Miten arki on sitten sujunut?

Mihin tämä alkuvuosi on sitten mennyt? Työrintamalla on ollut sopivasti hommaa. Tammikuussa kirjoittelen Liikunnan Ammattilainen -lehteen ja erään huhtikuun tapahtuman tiedotteen sekä KIRA-kasvuohjelman tapahtumista artikkeleita. Näiden lisäksi olen ottanut työnalle Kalla Activen seuraavan kuukauden somen ja helmikuun kamppiksen.

Työn ulkopuolella kuukausi on ollut aika luistelupainotteinen. Oma maanantain aikuistuntini muuttui vuoden alussa 1h -> 1,5h, mikä on ollut aivan ihanaa. Lisäksi olen edelleen käynyt torstaisin jäillä. Nuo kerrat ovat parasta terapiaa, sillä jo halliin mentäessä muut ajatukset jäävät ulkopuolelle.

Kotona minimimmin suosikki ajanviete on tällä hetkellä etupihan lumilinnan ja -mäen rakentaminen, lautapelit (Muuttuva Labyrintti, Arvaa kuka), barbie- ja koululeikit. Risto Räppääjä -elokuvien tahdissa taas lauletaan ja tanssitaan joka päivä. Tänään vietimme minimimmin toiveesta hänen rakkaan Paddington-nallensa “2-vuotissynttäreitä”, johon kaikki nallekamut oli kutsuttu. Yhtenä ohjelmanumerona oli piirtäminen ja maalaus, jossa minimimmi toimi omien sanojensa mukaan kuvataiteen opettajana. Aika perus arkea siis!

Harrastusyhteisö lapselle rikkaus

Minimimmi vaihtoi alkuvuodesta luistelussa kehitysryhmään, ja hänellä nykyään kolmesti viikossa treenit ja oheiset. Huomaan, että seuraavaan ryhmään siirtyminen oli hänelle suuri steppi ja voi kuinka onnellinen hän onkaan ollut tuosta. Olen aina ajatellut, että jos treenikerrat lisääntyvät, urheiluinnon täytyy kasvaa myös samassa tahdissa. Minimimmi alkoi syksyllä kysellä aina alkuviikosta: ”Onko tänään luistelua?” Ja kertasi viikonpäiviä, jotta hän sai laskettua montako päivää on seuraavaan luistelukertaan. Hän totesi jo usein tuolloin, kuinka kiva harrastus hänellä on.

Kuulen edelleen muutamilta vanhemmilta ihmettelyitä: ”Tarvitseeko noin nuorella lapsella edes vielä ns. vakkari harrastusta olla?” Eräs lisäsi vielä perään: ”Meidän lapsi haluaa tehdä niin paljon muutakin vielä.” Nämä ihmettelyt ovat mielestäni aina hassuja, sillä en vieläkään tiedä, mistä tuulee (tai miksi he haluavat näitä ajatuksia mulle jakaa heh). Toki kaikki on lapsikohtaista, kuten millaisesta tekemisestä lapsi tykkää. Samallalailla kaikki vanhemmat eivät pidä liikkumisesta, joten luonnollisesti heidän suhtautuminen oman lapsensa mahdolliseen harrastukseenkin on eri. Mietinkin aina, että minimimmi saa luisteluharrastuksen myötä nauttia monesta eri liikuntamuodosta, kuten jumppailusta ja tanssista, ja muina aikoina ehdimme ihan hyvin tehdä kaikkea muutakin – tai vaan maleksia ja hengailla, jos on sellainen fiilis.

Minimimmin ryhmässä on monta tyttöä, jotka ovat luistelleet hänen kanssaan jo vuoden. Suurin anti lasten harrastuksissa onkin tuo lajin tarjoama yhteisö. Huomaan, että hänelle ovat nuo luistelukaverit tulleet tosi tärkeiksi. Minusta olikin kiva katsoa, kun heidän jouluesityksen jälkeen tytöt menivät Nordiksen katsomoon seuraamaan vanhempien luistelijoiden esityksiä. Istuin itse toisella puolella hallia, mutta näin hänet ja muut ryhmät tytöt hallin toisessa päässä – ja miten kivaa heillä näytti olevan. Tuo jos mikä lämmittää eniten äidin sydäntä.

24/11/2023 Äitiys, Perhearki

”Eihän sun lapsen nyt vielä tarvitse englantia osata?”

”Minulla ei ole kielipäätä”, yllättävän moni toteaa ja puhuu esimerkiksi englantia vain pakon edessä.

EF English Proficiency Index -raportin mukaan suomalaiset kuitenkin taitavat englannin hyvin vieraana kielenä. Miksi siis pidämme itseämme niin kehnoina? Myönnettäköön, että 80-luvun ja 90-luvun englannin opetuksen metodit kouluissa eivät varmaan aivan nykypäivän tasolla olleet.

Jos muistelen omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, voin todeta, etten koe oppineeni mitään koulussa. Kävin 1-5 luokat Pohjanmaalla pienessä kyläkoulussa. Lapsuudessani englannin opetus alkoi 3-luokalla ja ruotsin opetus vasta yläasteen alussa – näin jälkikäteen ajateltuna tosi myöhään.

Jos ala-asteella opettaja ei ollut edes virallisesti kieltenopettaja, niin yläasteella tunneilla häiriköitiin niin paljon, että se oli vienyt viimeisetkin motivaatiot opettajilta. Jos joku oppilas halusi oppia, häntä alettiin kiusata. Pohjimmiltaanhan hyville kielten taitajille oltiin varmaan vaan kateellisia – he osasivat jotain sellaista, mitä eivät kaikki osanneet. Suurin syy varmaan tuolle tunnilla häiriköinnille johtuu siitä, että jos mitään vierasta kieltä ei ole kuullut pienenä, sitä on vaikea alkaa kuuntelemaan ja omaksumaan sen äänteitä. Tuolloin on vielä vaikeampi hypätä omalta mukavuusalueelta pois.

Se, että nykyään koen pärjääväni hyvin englannin kielellä, johtuu siitä, että olen käyttänyt sitä niin paljon myöhemmässä elämässä (Asuessani ja työskennellessäni parikymppisenä Kanarialla ja Kyprosella, vaihdossa Meksikossa vähän myöhemmin sekä aikuisiällä työelämässä. Toki siinä muillekin kielille altistui). Mitään kieltä ei opi, ellei sitä käytä ja kuule.

”Mitä kieltä tuo setä puhuu?”

Meidän 4-vuotias on ollut pienestä saakka kiinnostunut muista kielistä, ja usein kysynyt, jos on sitä ympärillään kuullut:”Mitä kieltä edellä kulkeva ihminen puhuu kännykkäänsä? Entä tuo setä?”

Minimimmi toivoi jossain vaiheessa Youtubesta iltaisin Bebefin:ä ja Little Angel:a, joissa lauletaan englanniksi sekä Yle Areenassa olevaa Kielimatkaajat-sarjaa. Näistä sarjoista on helposti tarttunut sanoja ja sanontoja hänen matkaan, joita olemme sitten yhdessä täydentäneet. Hän kyselee paljon, mitä eri asiat ovat englanniksi ja hänen mielestään on hauskaa, että lauseen pienillä muutoksilla, hän osaakin taas sanoa uuden asian. Esimerkiksi ”Let´s go, Let´s swim, Let´s dance.”

Toisaalta olemme paljon myös näistä asioista jutelleet. Kielen avulla tutustuu helpommin vieraaseen kulttuuriin ja se mielestäni opettaa lasta ymmärtämään, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja kieliä.

Kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää

Kielistähän on lapselle ja kaiken ikäisille ihmisille niin paljon hyötyä. Luin jostain kerran, että todellisuudessa kielellisen kehityksen herkkyyskausi alkaa puolen vuoden iässä ja kestää noin yhdeksän vuotta. Tuolloin luontainen uteliaisuus ohjaa lasta. Kuulemalla eri kieliä hänen äännekarttansa laajenee. Muutokset säilyvät aivoissa, ja vanhemmiten kielten kanssa on helpompi olla tekemisissä.

Sanotaan, että: ”Lapsia ei haittaa, vaikka he eivät ymmärrä kaikkea.” Ehkä tuo on myös se olotila, joka ei saisi myöhemmässäkään vaiheessa kauhistuttaa. Minimimmi yhdistää sanan sieltä täältä, mutta silti hän saa kerrotuksi asiansa: ”Mommy, can I have oatmilk after…xxxx.” Toivon, että tuo asenne säilyy ja halu yrittää pysyy. Kaikkea ei tarvitsekaan muistaa tai ymmärtää.

Sain kerran kommentin: ”Onko pakko yrittää olla niin international?” Totta puhuen luulin palanneeni yläasteen rähinätunnille. Olen myös kuullut kommentin, että pitääkö kieliä nyt 4-vuotiaalle opettaa? Hänellähän on niin paljon aikaa vielä kouluun. Kommentoijan mukaan lapsi kokee paineita oppia.

Itse en allekirjoita tätä yhtään. Itse ajattelen, että suurin oppi on se, että lapsi oppii ymmärtämään, että on normaalia, että maailmalla ja Suomessa puhutaan eri kieliä. Ja eihän paineita tule, jos lapsi leikin varjolla oppii uusia asioita ja on itse kiinnostunut.

Olen vain välillä huomannut sen, että vanhempi on itse epävarma vieraassa kielessä, hän saattaa laittaa eteenpäin lapselleen myös saman asenteen. Jos vanhempi tuokin esiin, että mukavaa oppia uusia asioita, niin lapsenkin asenne on positiivinen eri kieliin.

Minimimmi esimerkiksi sanoi itse minulle, että kiva, että hänen luistelukaverinsa puhuu omalle äidilleen ruotsia – me kuulemma opitaan siinä sitten samalla. Nykyään ”Hur mår du? Vi ses, Hejdå ja Sov gott” ovat jo hänen vakiosanojaan kyseiselle kamulle treeneissä.

10/10/2023 Äitiys, Perhearki

Mitä teillä luetaan? 4-vuotiaan kirjasuosikit

Olen aina rakastanut tarinoita ja ennen kaikkea draaman kaarta loppukliimaksilla. Ehkä tuosta juontaa juurensa myös minun rakkaus kirjoittamiseen. Tiesittekö muuten, että mulla oli lukiossa maailman paras historian opettaja. Opettaja aloitti ensimmäinen tuntimme kirjoittamalla liitutaululle His story = hänen tarina. Kun oma mielenmaisemani alkoi ajatella historiaa liutana tarinoita, alkoi aihekin enemmän kiinnostaa.

Silmiini osui Helsingin Sanomien arvostelu Ryhmä Hau 2 -elokuvasta. Arvio oli otsikolla Uuden Ryhmä Hau -elokuvan sanoma herättää kysymyksiä. Toimittaja Maija Alander toteaa mahtielokuvan varmasti viihdyttävän yleisöään, mutta kysymyksiä herättää fiktion viesti siitä, että yksilön epävarmuus voitetaan uusien supervoima-asusteiden avulla. Toki arviot ovat aina toimittajien omia henkilökohtaisia mielipiteitä, enkä ole kyseistä lasten elokuvaa nähnyt, mutta tämä sai minut silti miettimään lapsille tarkoitettuja elokuvia ja kirjoja – ja ennen kaikkea tarinaa niissä.

Kun minimimmi oli 1v 8kk, kirjoittelin hänen sen hetkisistä suosikki kirjoistaan. Jo silloin totesin, että on olemassa tosi taitavasti tehtyjä kirjoja ja todella huonoja. Vaikka osa kirjoista oli tarkoitettu selkeästi isommille, ne sai toimimaan myös pienemmille. Niissä oli ihailtavan paljon värikkäitä kuvia ja yksityiskohtia, joista riitti taaperonkin kanssa tarinoitavaa. Pitkäikäiset kirjat kulkivat myös kasvun rinnalla, sillä ensin kirjan jutut lisäsivät ymmärrystä ja sen jälkeen se oli sanojen oppimisen apuna.

Nyt kun olemme päässeet minimimmin. (4v 4kk) kanssa jo pidemmälle tarinoiden maailmaan, huomaan arvostavani entisestään hyvää ehjää tarinaa, selkeää juonta, jossa on loppu ja mahdollinen opetus, oikeudenmukaisuutta ja hauskoja sanoja/sanontoja, joita ei aina niin kuule.

Kerään alle kirjoja, joita hän useimmiten valitsee iltasaduksi (Saa aina itse valita joka ilta mieleisensä kirjan omasta kirjakoristaan)

Viiru ja Pesonen -kirjat & Paddington-kirjat

Meiltä löytyvät Ystävämme karhuherra Paddington, Paddington puutarhurina, Viiru ja Pesonen telttaretkellä ja Viiru kateissa. Ne ovat kaikki itseasiassa siskoni lapsen (nykyään jo yli parikymppinen) vanhoja kirjoja. Näitä toki myydään edelleen. Kaiken kaikkiaan nämä ovat kivoja hyväntuulen tarinoita.

Pesosessa on hassuja kuvia ja sydäntä lämmittää, miten onnellinen Pesonen on siitä, että hänen päiviään piristää Viiru-kissa. Näin aikuisen näkökulmasta siellä on myös hauskoja sanontoja ja rikasta kielenkäyttöä.

Minimimmin oman nallen nimi on Paddington eli pitää Paddington-tarinoista kovasti ja haluaisi kovasti matkustaa Lontooseen. Paddington-karhu on hurmaava ja hyväkäytöksinen – ihana ajatus on myös se, miten hyvää hän ajattelee aina kaikista. Hänelle myös aina sattuu ja tapahtuu – kuten meidän minimimmillekin. Hoemmekin aina yhdessä: ”Ohhoh, aina sattuu ja tapahtuu. Sellainen karhu minä olen.”

Tatu ja Patu Helsingissä

Tatu ja Patu Helsingissä -kirjasta riittää juteltavaa ja siinä on yksityiskohtaisia ja hauskoja kuvia. Tarina vie mukavasti läpi kirjan aina loppuun asti ympäri Helsinkiä ja suurimmassa osassa paikoista mekin olemme käyneet piipahtamassa minimimmin kanssa. Tuo varmaan onkin meillä se kantava tekijä – kirja muistuttaa minimimmiä mm. päärautatieasemasta, Olympiastadionista, Linnanmäestä, Senaatintorista ja Eduskuntatalosta. Kirjan kohteita onkin aina kiva bongailla, kun ollaan keskustan suunnalla.

Karhuperheen tarinoita

Karhuperheen tarinoita -kirjassa on 6 lyhyempää tarinaa, ja se on ollut meillä jo kauan aikaa kierrossa. Alussa katselimme taaperona kuvia, sitten lyhensin tarinoita ja lopulta luin kokonaan. Sen vahvuus on ehkä se, että se on kirja täynnä arkisia hetkiä ja hääräilyjä. Kirjan tarinoissa Nalle Petteri menee kouluun, hän käy luistelemassa, uimassa, pelaamassa jalkapalloa, sirkuksessa, maatilalla, ruokakaupassa ja ostoksilla.

Saariston prinsessa

Saariston prinsessa -kirja on syntynyt epätavalliseen tapaan. Camilla Mickwitz piirsi kirjan kuvat jo 80-luvulla, mutta kirjaa ei koskaan julkaistu. Tuutikki Tolonen kirjoitti tarinan kuvien pohjalta ja kirja julkaistiin vuonna 2022. Tarina kertoo saariston prinsessan elämästä nuoresta vanhaksi. Vaikka tarina sinänsä ei ole mikään kovin mullistava, kirjassa on kauniita kuvailuja ja kivaa sanastoa. Siellä tuodaan esiin myös vuodenaikoja ja luontoa. Yksi kaunis ilmaisu talventulosta on esimerkiksi: ”Tuli niin kylmä, ettei saari jaksanut enää olla saari”

Pörröinen pikku pupu haluaa kiivetä puuhun

Kirjaa kuvataan, että se on sydämellinen tarina päättäväisyydestä, vaikeuksista ja niiden voittamisesta sekä jokainen meistä tarvitsee erilaisia keinoja yltääkseen unelmiinsa – ja olen tässä samaa mieltä. Äidin lohduttaminen kirjan lopussa on myös hurmaavaa.

”Sinä olet äidin ihana pikku pupunen, äidin ihanin ja sinä voi pystyy mihin vain ja oppia mitä vain. Asioita voi kuitenkin tehdä eri tavoin. Voit oppia kiipeämään puuhun, mutta sinun täytyy löytää pupusille sopiva tapa kiivetä. Me emme voi kiivetä kuin oravat, koska emme ole oravia. Meidän ei myöskään tarvitse olla samanlaisia, kuin muut. Saamme keksiä oman tapamme voidaksemme tehdä asioita. Muistatko ne suuret koneet, joita taivaalla korkealla lentelee? Ne ovat ihmisten koneita. Ihminen halusi lentää, mutta ei ihmisillä ole siipiä, niin kuin linnuilla. Siksi ihmisen piti keksiä toinen tapa lentää. Ihminen lentää niillä suurilla koneilla.”

Sulon ja Elsin mummo karkuteillä

Sulolla ja Elsillä on vauhdikas mummo, mutta kirjan rikkaus on monipuolinen tapahtumaympäristö. Naapurustossa asuu paljon erilaisia ihmisiä ja lapset toteavatkin, että: ”Miten tylsää olisikaan, jos kaikki olisivat samanlaisia.”

Kuuntele ja opi englantia

Lisäsin tämän listan loppuun, sillä se on mukavaa ajanvietettä. Oppi ja Ilo -sarjassa on muitakin kivoja tuotteita ikäryhmien mukaan. Minimimmi on tosi kiinnostunut vieraista kielistä ja kysyykin usein, mikä jokin asia on englanniksi. Kirjassa nappia painamalla kuulee yli 70 sanaa. Näitä kielikirjoja voisi olla jopa enemmän!

20/06/2023 Perhearki

Kesätekemistä lasten kanssa Helsingissä

Tänään oli viimeinen päiväkotipäivä ja elokuun alussa jatkuu taas. Aamulla, kun pyöräilimme päiväkotiin, oli jotenkin erikoinen tunne. Hassua oli se, miten itsekin aistin tämän tai sitten muistin sen tunteen vain niin vahvasti omasta lapsuudestani. Viimeiset päivät esimerkiksi ala-asteella olivat aina iisimpiä. Leikimme ulkona ja laitoimme vuotta pakettiin – ehkä päiväkodinkin kohdalla on vähän sama juttu. Kivaahan päivisin on puuhailla, mutta samaan aikaan lapsikin on loman tarpeessa.

Ennakoin kesäämme ja ajattelin kasata blogiin kesätekemistä lasten kanssa Helsingissä. Kesällähän on tekemistä oikein urakalla, mutta kirjoittelen muutamia ideoita tänne ylös. Minullahan on tapana kirjoittaa asioita tänne blogiin muistiin ja itsekin täältä aina kurkkailla, kun muisti pätkii. Esimerkiksi juuri viikonloppuna katsoin vuohenjuustopiirakan ja kaurakeksi -reseptit.

Pääkaupunkiseudun päiväretkikohteet

Jos mielii tehdä Helsingissä päiväretkiä, suunnaksi voi ottaa esimerkiksi lähisaaret.

Kaivopuistosta lähtee lautta niin Uunisaareen kuin Pihlajasaareenkin. Molemmissa on hiekkaranta ja voi pitää picnikin. Pihlajasaaressa on kartanomainen ravintola ja Uunisaaressa taas kahvila. Uunisaaresta pääsee myös kävellen vieressä olevaan Liuskaluotoon. Siellä toimii Skiffer-ravintola. (Heidän liuskat = pizzat ovat kyllä hyviä) Liuskaluodolta pääsee suoraan yhteysveneellä takaisin rantaan. Totta puhuen olen käynyt useammin talvisin Uunisaaressa, mutta tuostakin on jo aikaa. Silloin fiilistelin heidän lohikeittoaan ja kävimme saunomassa ja avannossa.

Muita päiväretkikohteita ovat mm. Mustikkamaa, Seurasaari, Vallisaari, Lonna ja Suomenlinna. Mustikkamaan yhteydessähän voi piipahtaa myös Korkeasaaressa, joka on ihan paikan lähettyvillä.

Päiväretkiä voi tehdä myös kotieläintiloille, joista kivoja ovat mm. Haltialan tila ja Fallkullan kotieläintila. Haltialan tilalla kukot ja kanat ovat ainakin meidän minimimmille aina kiinnostavaa katseltavaa, ja saatamme välillä pyöräillä sinne ihan vaan lyhyemmäksikin aikaa. Pihassa on myös pieni leikkipaikka.

Uimamonstereille uimamahdollisuuksia

Hietaniemen uimarannalla eli Hietsussa pääsee uimaan ja siellä järjestetään paljon myös muutakin ohjelmaa. Tunnetuimmat maauimalat ovat Uimastadion, Kumpulan maauimala ja Leppävaaran maauimala. Kävin alkuviikosta vesijuoksemassa uimastadionilla, ja mietin jälleen kerran, että siellä on kyllä oma kivanlaisensa tunnelma. Aikaa ennen minimimmiä minulla oli tapana ostaa kahviosta aina sama ruisleipä ja smoothie ja fiilistellä tuota tunnelmaa. Nyt unohdin katsoa myydäänkö niitä vielä.

Pirkkolan kesäuimapaikka Plotti on hiekkapohjainen ja vesi on kloorattua. Nyt siellä on ollut auki myös pieni vesiliukumäki, jossa tänään kului helposti kokonainen tunti ravaten portaita ylös ja laskien alas.

Merikylpylä Allas Sea Pool on Kauppatorin kupeessa. Käymme myös Altaan ravintolassa usein minimimmin kanssa syömässä, sillä sieltä voi syödessään katsella risteilylaivojen liikennettä.

Keskustan tekemistä ja leikkipuistoja

Keskustan suuntaan mielivä taas voi aloittaa päivänsä Linnanmäeltä ja Sealifestä. Rautatieaseman ja Töölönlahden välissä on Keskustakirjasto Oodi.

Senaatintorin kulmalla on Lasten kaupunki (osa Helsingin kaupunginmuseota). Minimimmi on tykännyt usein puuhastella siellä, leikkiä käsinukeilla ja kokeilla vanhoja vaatteita.

Muutamia leikkipuistoja, joissa olemme käyneet leikkimässä enemmän tai vähemmän aiemmin mm. Kuninkaantammessa Vennyn puisto, Herttoniemen Leikkipuisto Tuorinniemi, Kalasatamassa Kauppakeskus Redin Bryga-kattoterassin leikkipaikka ja Paloheinässä Leikkipuisto Soihtu. Näistä suosikki on ehdottomasti Vennyn puisto, jossa on mukavia kiipeilyseiniä ja -köysiä. Käymme siskoni kanssa Tuoriniemen rannassa avantouimassa ja usein katson, että vieressä olevassa leikkipuistossa on silloinkin paljon leikkiviä lapsia.

18/06/2023 Äitiys, Juhlat, Perhearki

Minimimmin 4-vuotis syntymäpäiväjuhlat takana

Vietimme minimimmin 4-vuotisjuhlia etukäteen tänä vuonna, sillä oikealle synttäriviikonlopulle heinäkuun alkuun osuu siskoni tyttären rippijuhlat Tampereella ja olemme päättäneet jatkaa siitä myös suoraan kesälomailua Pohjanmaalla.

Pikku neidin synttärijuhlat ovat olleet hyvä syy kutsua kavereita ja heidän lapsiaan kylään. Perjantaina on yleensä ollut ns. kaverisynttärit eli neidin naapuri-, puisto- ja päiväkotikavereita vanhempineen ja lauantaina ovat tulleet kummitädit ja meidän vanhempien ystäviä lapsineen kylään.

Ymmärrän hyvin, jos kaikki eivät jaksa järjestää juhlia varsinkin, kun lapsi on pieni eikä hän niistä todennäköisesti hirveästi edes muista, mutta jollain tapaa minimimmin synttärijuhlista on ehkä muodostunut enemmän kesäjuhlat, sillä sää on suosinut ja olemme voineet viettää aikaa isommalla porukalla meidän takapihalla.

Ja ennen kaikkea se, miten paljon synttärijuhlinta jo viime vuonna merkitsi hänelle. Hän kysyi kaverisynttäreillä koko ajan minulta hämmästellen: ”Äiti, ovatko he kaikki tulleet juhlimaan minua?”

Synttärisankarin onnellisuus on aina paras kiitos kaikesta ja arvostan myös todella paljon, että vieraat antavat osan ajastaan ja tulevat kylään.

Yksisarviskoristeita ja simppeleitä juhlaherkkuja

Päivänsankarin toiveena oli ”unicorn-teema”. Olen aina ollut aivan surkea koristelemaan, mutta nyt yritin pienillä jutuilla saada hieman juhlan tuntua. Tilasin servetit, lautaset, kupit ja ilmapallot CDDON.com:sta. Niitähän sankarin ihaili jo kauan ennen juhlia kaapissa ja plaseerasi pöytään kavereitaan istumaan. Jotain koristeita oli kaapissa jo aikaisemmista juhlista ja pronssisia lisäkoristepalloja ostin Kyproksen lomareissulta halppis tavaratalosta.

Pikku luistelijatytön synttärikakun teki hänelle hänen luistelukaverinsa äiti. Koska itse en ole mikään paras leipuri, ihailen aina suuresti ihmisiä, jotka osaavat tehdä noin kauniita tuotoksia. Niin kuin olen aikaisemmin kertonut, innostun aina kokeilemaan kaikkea, mutta ihan naurattaa, miten läskilleen jotkut leipomukseni menevät. Tuolloin leivontaintoakin täytyy taas hetken kerätä.

Leivoin perjantaille kinkkupiirakan ja vuohenjuustopiirakan lauantaille. Piirakat ovat muuten olleet vuodesta toiseen omia ”varmoja nakkeja” eli niitä olen usein valmistanut tarjottavaksi. Piirakoita ja kakkua oli helppo täydentää kekseillä, raksuilla, mehulla/limsalla. Synttärisankari toivoi erityisesti Prinsessa- ja Carneval-keksejä, Raffel-sipsejä ja Pepsi Maxia.

Tatuoinnit olivat viime vuoden kaverisynttäreiden hitti. Tällä kertaa varasin tatuointeja unicorn- ja dinosaurusteemalla. Tein niistä ongintaan unicorn-pussiin tikkareiden kanssa yllätykset. Sain naapurista hieman tuunatun pilkkiongen lainaksi, jolla pystyi hyvin pilkkiä yläkerran kaiteelta alakertaan. Pikku jutuilla saa paljon aikaan, ja keli oli mitä täydellisin niin perjantaina kuin lauantainakin.

13/06/2023 Koti, Perhearki

Varmat kesän merkit ja “Dolce far niente” -hetket

Jo lapsesta saakka tietyt asiat ovat vakiintuneet tietyille vuodenajoille tai kuukausille. Toki lapsena koulu ja kilpaurheilu määrittelivät aika paljon vuoden kulkua, mutta silti niiden rinnalla oli paljon makuja, tuoksuja ja ääniä, joista tiesi, että kesä on nyt virallisesti tullut.

Lapsena kun koulu loppui muistan usein, että heräsin aamulla nurmikon leikkurin ääneen. Lapsuuden kodissani oli iso takapiha nurmikkoineen. Kun menin ulos, aurinko usein paistoi ja nenään kantautui vastaleikatun nurmikon tuoksu.

Keväällä ja alkukesällä oli usein talvilajien kaudenpäätös. Minimimmin kevätkauden päätöstä vietettiin viime viikolla karnevaalitunnelmin, ja tuli itselle ihan nostalginen fiilis. Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani talvilajien kaudet myös laitettiin pakettiin kevään lopussa ja kesän alussa.

Ulko- ja beachlentopallot alkoivat taas kesäkuun alussa Power Cup -turnauksella ja, kun koulut loppuivat, turnaus käynnisti kesän. Olen joskus laskenut olleeni yhteensä lapsena yli kymmenessä Power Cupissa. Turnauksessa on joukkueita junnuista teineihin ja joka vuosi turnaus pidetään eri kaupungissa. Hauskaahan on se, että turnaus järjestetään edelleen kesäkuussa.

Kesän merkkejä kotona

Kun viikonloppuna join ensimmäisen aamukahvin ulkona takapihan terassilla, huomasin, että meille on tänne nykyiseenkin kotiin muodostunut vakio kesän merkkejä. On siis asioita, jotka ovat toistuneet joko vahingossa tai sitten tarkoituksella. Olen muutamana vuotena putkeen saanut naapurilta raparpereja, joista olen leiponut raparperipiirakan. Näin kävi viimekin viikonloppuna. Kirjoittelin ohjeen joskus vuosia sitten myös blogiin. Kuinka moni teistä pitää raparperin kirpeydestä?

Alkukesään kuuluu vahvasti puutarhan suunnittelu ja kukkien laittoa, yrttien kasvattamista, minimimmin synttäreiden järjestämistä (ja ennen kaikkea fiilistelyä jo kauan etukäteen), aikaiset aamut (Näistä nautin eniten! MIten paljon ehtiikään jumppailla ja tehdä, kun muut vielä nukkuvat), myöhäisemmät illat lasten kanssa ulkona (Nytkin tytöt ovat olleet monena iltana naapureiden trampoilla), vesi-ilmapallojen jämät nurmikolla (Aina niitä jää, vaikka kuinka yrittää kerätä) ja katuliidun haileita jälkiä lattiassa ja terassilla (paljaiden varpaiden mukana liituväri siirtyy sisälle).

Dolce far niente -hetki

Monesta asiasta on siis ainakin itselleni tullut todella kesäinen fiilis. Oma tavoite olisi kesän aikana päästä mahdollisimman paljon jonkinlaiseen “aivot narikkaan “-olotilaan. Tiedättekö italialaisen sanonnan: Dolce far niente? Sen voisi kääntää englanniksi sweetness of doing nothing. Eräs italialainen selitti sanonnan kerran isoäitinsä kautta. Isoäidillä oli tapana siirtää välillä tuoli ulos oven eteen ja katsella ohikulkijoita ja auringonlaskua. Jos mies kysyi häneltä: “Nonna, che fai qui?” = “Mitä teet?” Isoäiti vastasi aina: “Niente” = “En mitään”

Tajusin, että isoäidin tavoin katselen välillä taivasta ja sen värejä sekä lataan battereita. Samoin tapaan haahuilla etu- ja takapihallamme katselemassa kukkapenkkejä ja seurailen, mikä kukka on alkanut nyt kukkimaan. Ne ovat omia Dolce far niente -hetkiäni ja niitä haluan lisää myös tähän kesään. Millainen on teidän Dolce far niente -hetki?

ps. Jos ette ole vielä testanneet Kalla Activen kesävaatteita, hyödynnä koodi KALLA20 ja tilaa verkkokaupasta -20% alennuksella.

24/05/2023 Äitiys, Perhearki, Vanhemmuus

Uusperheen aikataulusumplimista ja kesäloman suunnittelua

Meidän perheen kesälomat menivät jälleen ristiin. Nämä ovat siis näitä perinteisiä uusperheen aikatauluasioita, joihin vaikuttavat niin omat, tyttäreni, mieheni, hänen lastensa äidin sekä tyttöjen kesälomavapaat.

Puolisollani on töistä haasteellista pitää vapaita heinäkuussa, ja usein hänen lomansa määrittyvät yleensä hänen lastensa vapaista (tämä riippuen toki siis hänen lastensa äidin kesälomasta myös). Itse taas yritän lomailla minimimmin aikataulun mukaisesti eli silloin, kun hänen oma päiväkoti on kiinni. Tämä on usein juhannuksesta elokuun alkuun. Toki yrittäjänä koko viisi viikkoa ei ole pelkkää lomailua, mutta pyrin tekemään kaiken suuremman valmiiksi ennen juhannusta, jotta heinäkuu lähtökohtaisesti olisi aikaa reissuille ja kesähääräilyille minimimmin kanssa.

Meidän kaikkien aikataulut harvoin osuvat yks yhteen, ja huomaan, että jos odottelen liian kauan aikaa kesän aikataulun määrittymistä, reissujen suunnittelu menee hankalammaksi – lähinnä siis junaliput ja hotellien hinnat kallistuvat. Tälle kesälle suunnittelinkin suoraan minulle ja minimimmille kesälomareissun ja ajattelin, että puolisoni voi liittyä sitten seuraan muutamaksi päiväksi, jos ehtii. Ennemmin yllätyn positiivisesti, kun odottelen ja huomaan, että juna meni jo.

Viime kesän Suomi-loma

Viime kesänä lomailimme minimimmin kanssa ensin viikon Pohjanmaalla vanhempieni luona, jossa puolisoni ja hänen tyttönsä tulivat myös pariksi päivää. Siitä jatkoimme junalla Tampereelle kylpylälomalle.

Helsingissä jatkoimme samaa turistiteemaa ”turisteina kotikaupungissa” ja teimme myös minilomareissun Hotelli Sveitsiin Hyvinkäälle. Eräänä päivänä kävimme isosiskoni kanssa Hakaniemen Storyssa syömässä, puistoilemassa ja Hilton Strandin aularavintolassa juomalla. En tiedä kuka muukin harrastaa tätä, mutta meillä on tapana käydä välillä hengailemassa kivojen hotellien aularavintoloissa. Yleensä joko syömme jotain pientä tai otamme välilimsat. Niissä on niin kiva tunnelma – varsinkin jos itsekin on lomailufiiliksellä. Hakaniemen Hilton Strandissa on niin mukava henkilökunta ja akvaario, jota minimimmi tykkää tuijotella.

Kesäreissu edessä

Tämän kesän kesälomareissu starttaa Tampereelta, jossa vietämme siskoni tyttären rippijuhlia. Tampereelta jatkamme junalla Pohjanmaalle, josta olemme vuokranneet siskojeni perheiden kanssa kesämökit viideksi päiväksi.

Nyt kun vanhempani myivät lapsuudenkotimme alkutalvesta ja he muuttivat pienempään taloon, emme mahdu enää koko jengi saman katon alle lomailemaan, joten kokeilemme tätä mökkiratkaisua. Mukavaa olisi silti vielä viettää aikaa porukalla ja nähdä samalla vanhempiamme.

Tuon jälkeen jäämme vielä viikonloppulomalle minimimmin ja isosiskoni kanssa Vaasan keskustaan, josta olemme vuokranneet airbnb-asunnon. Katsotaan mitä tuon jälkeen, mitä keksimme.

Millaisia suunnitelmia teillä on kesäksi?

10/05/2023 Äitiys, Perhearki

Millaista on olla äiti ja millainen äiti haluaisin olla?

Äitienpäivä on sunnuntaina ja olemme eläneet jo etukenossa sitä kohta jo viikon verran. Minimimmi kyselee melkein päivittäin: ”Oliko se mun tekemä äitienpäiväkortti, josta mun ei saanut sulle kertoa?”

Viime vuonna, kun puolisoni ja hän toivat minulle aamiaista sänkyyn, minimimmi hyppäsi seuraksi syömään. Nytkin odottaa nimenomaan tätä kovasti. Äitienpäivät ja isäinpäivät ovat mukava tapa, mutta toivottavasti perheissä muistetaan heitä ja heidän roolissa olevia useamminkin kuin kerran vuodessa.

Kun lähdin kirjoittamaan tästä aiheesta, tuntui, että oli vaikea aloittaa. Yleensä kirjoittaminen on minulle helppoa ja kuten sanoin jo joskus aiemmin, että tämän blogin ylläpitäminen on ollut minulle tärkeää ajatusten järjestelyä. Asioiden järkeistäminen ja läpikäynti ovat välillä tuoneet yllättävänkin paljon tolkkua asioihin. Tekstit keräävät myös talteen tapahtumia, ajatuksia ja ennen kaikkea tärkeitä tunteita. Näiden lisäksi on ollut myös mukava kuulla lukijoilta, että heistä on mukava seurata minun yrittäjyysmatkaa Kalla Activen kanssa tai muuten vain kokevat samaistuvansa joihinkin ajatuksiin.

Millainen itse koen tai haluan olla äitinä?

Äitinä oleminen aiheena ei kuitenkaan ollut heti ihan yksiselitteinen – ja eihän se muutenkaan ole. Äitiyttä on erilaista. Samoin rakkautta ja kasvatusmalleja. Ei ole oikeaa eikä väärää. Vain vanhempi/kasvattaja osaa määritellä, mikä on parasta lapselleen tai mikä malli toimii perheessä parhaiten. Äitiys ei myöskään ole suorittamista, eikä yliyrittämisellä pitkälle pötki.

Muistan kuukauden takaisen keskustelun puolisoni kanssa. Minulla oli monen asian deadline ja huomasin selkeästi olevani ylirasittunut, sillä muistini alkoi pätkiä arkisissa asioissa. (Tosin unettomuus myös vaikutti tähän, sillä tuolloin oli myös kausi, jolloin heräilin pahoin öisin, enkä saanut enää unta) Kaiken kombo sai minut lähestulkoon itkemään, mutta sain kuitenkin sanottua puolisolleni: ”Yhden asian olen kuitenkin mielestäni hoitanut hyvin – se on äitinä oleminen minimimmille.”

Olen aina ihaillut läsnä olevia ihmisiä. Jos voi puhua elämän kestävistä tavoitteista, haluan olla ja olen onnistunut mielestäni olemaan minimimmille läsnä oleva. Läsnä olevalla en tarkoita sitä, että on lähivanhempi tai yleensäkään fyysistä läsnäoloa. Fyysisestihän voi olla lähellä, vaikka todellisuudessa olisi tosi kaukana. Läsnä voi olla monella tapaa – lähinnä se, miten arjessa kohtaa lapsen ja se, että hän kokee, että hänet huomioidaan. Ehkä se opettaa myös samalla hänelle, miten kohdata muita ihmisiä.

Hyvä ruokkii hyvää

Toinen asia, josta en halua äitinä tinkiä on kehuminen. Tuohon yhdistyy myös kiittäminen. Miten itsekin on huomannut, että tietyt kehut jäämät mielensyövereihin ja huomaamatta ne buustaavat sinua eteenpäin vielä myöhemminkin. Niiden asioiden eteen tekee myös myöhemminkin töitä, jotta ne voi lunastaa. On asioita, joita haluaa liittää itseensä ja, siihen miten näkee itsensä. Hyvä ruokkii hyvää.

Minimimmi auttaa minua päivittäin arjen askareissa, kuten siivoaa, pyykkää ja auttaa puutarhanhoidossa. Viimeksi eilen hän kitki kanssani rikkaruohoja kukkapenkistä ja vei omalla kottikärryllään ne pois. Se, että kehun häntä kotona auttavaiseksi ja huomaavaiseksi saa hyvää vielä enemmän kiertämään ja kuulen hänen olevan avulias myös päiväkodissa. Hän haluaa usein olla apulainen keittiökärryn kanssa ja auttaa pienempiä lapsia asioissa.

Mikä on parasta äitinä olemisessa?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan arki on palkitsevinta äitiydessä. Minimimmi on alkanut olemaan tosi innostunut vieraista kielistä ja kun hän välillä tulee halaamaan ja sanoo: ”Thank you mommy”. Mahtavinta on huomata lapsen persoonallisuuden ja huumorin kehittyminen. Räkätämme milloin millekin asioille ja nuo hetket ovatkin arjessa arvokkaita.

Olen monesti sanonut jo aiemmin, että ihanaa, kun perheessä on yksi samanlainen innostuja, kuin minä. Ymmärrän häntä niin hyvin, sillä näen hänessä paljon samaa, kun itsessäni. Joka tapauksessa pakko tähän loppuun todeta, että en osaa edes kuvitella elämääni ilman minimimmiä. Edelleen saatan pysähtyä katsomaan häntä ja miettiä, miten olen ansainnut sen, että saan olla hänen äitinsä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitihenkisille!

Ps. Toukokuun äitienpäivän kunniaksi Kalla Activella koodilla ÄITI20 saa 20% alennuksen verkkokaupan kaikista tuotteista. Koodi voimassa 19.5.2023 asti.

16/12/2022 Äitiys, Kalla Active, Perhearki, yrittäjyys

Joulukuun hulinat ja minimimmin luisteluhuuma

Mulla on ollut jo kauan mielessä kirjoittaa edellisistä viikoista, mutta koska marras- ja joulukuu on ollut yhtä hulinaa, en ole ehtinyt pysähtymään ja kirjoittamaan. Usein olen kyllä suonut sille ajatuksia, mutta siihen se on jäänytkin.

Vauhdin määrästä kertoo yleensä se, että kun yritän miettiä edellistä viikkoa, joudun katsoa kalenterista, mitä on tapahtunut. Joku saattaisi todeta, että: “Noh ruuhkavuodet”, mutta oma kiireeni ei liity äitiyteen, vaan enemmänkin monen eri työjutun tekemiseen. Äitiys on oikeastaan tämän kaiken tasapainottava tekijä. Minimimmi on se syy, että laitan läppärin kiinni ja käännän aivot iltaisin eri asentoon.

Nyt myös pystyn jo pikkuhiljaa todeta, että selvisin syksystä eli nyt näyttäisi siltä, että sain kuin sainkin kaikki Kalla Activeen liittyvät hommat tehtyä ennen joulua. Kahden kuukauden sisällä on tullut yhteensä yhdeksän uutta tuotetta. Erityisen innoissani olen ollut naisten mustasta merinomekosta sekä lasten mintun värisestä. Mitä mieltä olette? Kurkatkaa verkkokaupasta myös muut uudet tuotteet!

Nyt totisesti pidän pienen tauon uusien tuotteiden lanseerauksesta. Niin kuin aikaisemminkin jo totesin: unohdan tyystin aina, kuinka suuritöinen prosessi se on. Mutta ihana on ollut jälleen kerran huomata, miten hyvän vastaanoton uudet tuotteet saivat. Siitä on pakko kiittää!

Naisten uudet vaatteet ovat nyt myös Zalandollakin myynnissä. Marras- ja joulukuussa tulleiden merinovaatteiden kohdalla tein poikkeuksen ja otin ja käsittelin kaikki kuvat itse. Ystäväni Leo teki niihin harmaat syväykset sekä packshot-kuvat Zalandoa varten. Tunnen Leon muuten alkujaan Vaasasta. Hän oli kanssani samaan aikaan lukiossa. Hauska yhteensattuma, että aikuisiällä törmäsimme uudelleen ja nyt hän on ollut rautainen ammattilainen kuvien kanssa ja korvaamaton apu.

Talven juttuja ja luisteluhuumaa

Kalla Activen merinojuttujen ja minimimmin luistelun lisäksi joulukuu on ollut pulkkailua ja muuta ulkoilua. Pian saa nauttia joulun ajan lomailusta! Tein muuten joulutorttuja Fazerin “vihreäkuula-hillosta”. Suosittelen kokeilemaan, jos haluaa vaihtelua perinteisiin joulutorttuihin.

Minimimmi on ollut nyt syksyn luisteluhuumassa ja nyt näyttää myös siltä, että hän jatkaa tammikuussa ensimmäisessä taitoryhmässä. Helsingin Luistelijoissa on mielestäni ollut hyviä valmentajia ja he ottavat ihanasti lapset huomioon – aivan pienikin ele, kuten lapsen silmiin katsominen ja kumartuminen alas puhuessaan hänelle tekevät ainakin minuun vaikutuksen.

Alkuviikosta oli ihana, kun Nordiksella vietettiin Helsingin Luistelijoiden joulujuhlaa ja luistelukoululaisetkin pääsivät esiintymään. Olin niin ylpeä kaikista pienistä luistelijoista! Miten rohkeita he olivatkaan.

Luistelun kohdalla olen ajatellut, että niin kauan kuin minimimmin innostus jatkuu, hän saa puolestani harrastaa. Luistelu taitona on kuitenkin niin tarpeellinen ja siihen liittyvät harjoitteet tuovat tasapainoa ja kehonhallintaa. Kannattaa muuten kurkata Helsingin Luistelijoiden luistelukoulut, joista minimimmikin aloitti. Ne ovat loistavia.

22/11/2022 Kalla Active, Perhearki, yrittäjyys

Arkinörtti Pressipäivillä ja muutama muuttuva tekijä

Tiedättekö sen tunteen, kun joku kysyy, että mitä kuuluu, mutta ette oikein osaa vastata? Tuntuu, että on tapahtunut taas lyhyen ajan sisällä niin paljon juttuja, ettei oikein enää itsekään pysy kärryillä kaikesta. Yleensä tuohon tunteeseen liittyy myös jollain tapaa lapsen sairastaminen eli vähäinen uni itselläkin sekä se, että perinteinen syksyn kisaväsymys alkaa painaa.

Jollain tapaa olen taas onnistunut hankkimaan syksyn aikana monenlaisia extrajuttujakin tehtävälistalle ja salaisesti olen merkinnyt tietynlaiseksi merkkipaaluksi jouluaaton – sen jälkeen voi levähtää.

Olen varmaan jo aiemmin kertonut, että vaikka rakastan matkustamista, onnellisimmillani olen, kun arki soljuu tasaisesti eteenpäin. Uskokaa tai älkää nyt kun on satanut lunta, kivointa on ollut minimimmin kanssa ulkona hääräily: luomme lunta, laskettelemme liukurilla ja käymme kotimme vieressä hänen toiveestaan katsomassa, onko hiihtoladut jo tehty.

Pressitilaisuuden puheripuli

Kalla Activen merinovaatteet ovat olleet esillä Viestintätoimisto Manifeston Showroomissa koko syksyn ja ovat siellä aina loppiaiseen saakka. Pääsin kahdeksi päiväksi kertomaan niistä myös vaikuttajille ja toimittajille Pressipäivillä, jotka järjestettiin 15.–16.11. teemalla Hygge! Manifeston tavoitteena oli esitellä pro bono -periaatteella pienyrittäjä, ja Kalla Active sai kunnian jakaa merinojen sanomaa.

Vaikka en ole hetkeen höpöttänyt kahden päivän aikana noin paljon, ihaninta oli huomata, miten ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita Kalla Activen tuotteista. Hauskaa oli myös sparrailla tulevaisuuden uusista tuotteista. Plussaahan aina (ja korvaamaton apu brändille) oli toki tuotteiden runsas vilahtaminen somessa.

Uusia tuotteita ulkona!

Marraskuun konkreettisin asia on varmaankin ollut kolme uutta tuotetta. Joka kerta kun saan vietyä tuon prosessin läpi ja uuden tuotteen myyntikuntoon, mietin itseksesi, että nyt en kyllä tee tätä hetkeen, sen verran kova rypistys se on – kuitenkin unohdan tämän lupauksen joka harvasen kerta.

Harmaasta neuleesta minulla oli onneksi tuotekuvat jo otettuna viime kevään The Bäron kuvauksista, jotka olimme syvänneet harmaiksi Zalandoa varten jo syksyn alussa. Lisäksi kaikkien tuotteiden SKU-koodit oli luotuna, tiedot oli syötetty GS1-rekisteriin ja rekisteristä EAN-koodit myyntiä varten. Näiden pohjalta oli ollut helppo luoda verkkosivuille tuotteiden sivut luonnoksiksi valmiiksi odottamaan.

Lasten UTU merino neuletakissa minimimmi oli innokkaana mallina ja tuttuni tuli naisten merino SELJA-neuletakkiin. Otin ja käsittelin kuvat viikonlopun ja alkuviikon aikana.

Neuletakeista on edessä vielä Zalandon tuotesivujen luonti, mutta se saa vielä odottaa hetken, sillä kuvien muuttaminen Zalandon vaatimusten mukaan on vielä kesken (harmaat taustat jne).

Tapahtumien järjestämistä

Ja ai mitäkö ne extrajutut ovat olleet, joita olen haalinut? Olen minimimmin päiväkodin vanhempaintoimikunnassa ja olen sykkinyt nyt joulukuulle joulumyyjäisiä sekä lasten pikkujouludiscoa. Käytämme nämä tuotot keväällä lasten kevätriehan järjestämiseen lähinnä bändiin ja muihin esiintyjiin. Kävimme eilen katsomassa tuota discotilaa, jonka olemme vuokranneet. Vaikka nämä ovat olleet aikaa vieviä rasteja, onneksi jo nyt tiedän, miten paljon lapset tulevat nauttimaan discosta ja tulevasta kevään riehasta.

Vinkkinä muuten, jos olette järjestämässä päiväkotiin tai kouluihin ohjelmaa, kurkatkaa Konserttikeskuksen verkkosivut. Tilasimme heidän kautta viime keväänä esiintyjän ja se oli oikein mainio. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Musiikin edistämissäätiön tuen ansiosta he voivat tarjota konsertteja kouluille ja päiväkodeille kohtuulliseen hintaan.

Puolisoni tutut freesasivat pari viikkoa sitten alakerran vessamme ja huomasin, että välillä tuntui hassulta, kun ei saanutkaan tehdä töitä rauhassa yksin kotona. Vaikka sain tosi paljon hommia hoidettua tuolla viikolla, viikko kuormitti eri lailla. Remontin alkupäivinä menin muutamaan ravintolaan tekemään töitä, mutta huomasin, että helpoin oli kuitenkin hoitaa palaverit kotoa, vaikka hälinää olikin alakerrassa.

Vaikka WC:seen ei tehty isoa kallista remonttia, ilme freesautui. Suurimmat toimenpiteet olivat seinien maalaus ja tason, altaan, peilin, valaisimen sekä hanan vaihto. Yllä ennen ja jälkeen -kuvat, joista varmaan pienet muutokset huomaa.

Ps. Hyödynnä Black Friday -hinnat verkkokaupassa. Koodilla BLACK20 -20% alennus. Koodi voimassa 25.11.2022 klo 23.59 asti.

04/08/2022 Äitiys, Kalla Active, Perhearki, yrittäjyys

Ylläksen kuvaukset agendalla syyskuulle ja arjen aamulenkkeilyt

Arki pyörähti taas käyntiin tällä viikolla. Minimimmin päiväkoti alkoi vanhemmassa ryhmässä ja itsellä alkoi to do -työlistojen purku. Vaikka itsellä ei läppäri ollutkaan heinäkuuta pölyttymässä, vaan silti suht säännöllisesti käytössä, silti puolet päivästä meni maanantaina koneen päivityksiin. (Niin koomista)

Aamuisin mimmi on polkenut polkupyörällä päiväkotiin. Koska jarru on edelleen hiukan kateissa, olen todennut, että juoksukengät ovat olleet itselle se paras varustus – näin ehkä olen ehtinyt nopeisiin spurtteihin (lue: mahdollisiin vaaratilanteisiin) helpommin. Samalla olen aamuisin yleensä tehnyt pienen kävelylenkin. Olenkin varmaan aikaisemmin kertonut, kuinka välillä tuntuu, että parhaimmat ideat tulevat lenkillä. Ajattelinkin, että pieni kävely saisi aivot taas työmoodiin. (Myönnettäköön, että täysin päinvastaiselta tällä hetkellä tuntuu) Varsinaisia kuningasideoita ei ainakaan vielä ole pulpahtanut ja ainoa asia, jota viimeksi suunnittelin lenkillä oli se, kuinka saan itselleni meidän varastoon hiihtosuksille voitelutelineen pöytään.

Työlistan purkamista

Positiivista on se, että kerrankin tuntuu, että sain aivonikin heinäkuun ajaksi hiukan ottamaan happea. Olen ollut aina huono päästämään kokonaan irti, mutta nyt tuntui että tietyt isommat asiat olivat viisi viikkoa tauolla.

Toki Kalla Active pyöri myös kesän, sillä ihmiset tilaavat merinovaatteita ympäri vuoden, mutta sosiaalisen median julkaisujen ajastaminen auttoi viikoissa. Paketit myös lähtivät niin verkkosivujen kuin Zalandonkin tilauksien mukaan, mutta silläkin saralla oli huomattavasti rauhallisempaa.

Kuten aikaisemmin jo totesin naisten ja lasten uusien mallistojen protot tulivat, joihin teimme muutokset. Niistä on myös tilaus lähtenyt tehtaalle eri koossa. Talvella ja keväällä tulee myyntiin naisille kaksi erilaista mekkoa ja t-paita sekä lapsille mekko ja t-paita. Lisäksi toppi tulee naisille ja lapsille vihdoin mustana myös. (Tätä on toivottu ja itsestänikin on kyllä kuoritut Kalla Activen rosan topin suurkuluttaja. Menee aika kivasti myös hameen kanssa)

Syyskuun kuvaukset

Meillä kävi eilen Ylläs Eventsin Piia ja olemme järjestämässä syyskuulle Ylläksellä kahden päivän kuvaukset Kalla Activelle. Tunnen Piian noin parinkymmenen vuoden takaa jo ja hän ja hänen puoliso ovat minun isosiskoni ja hänen puolison hyviä ystäviä.

On ihanaa, että Piia on auttanut, sillä kuvauksessa on yllättävän paljon tekemistä ja järjestämistä. Arvostan myös hänen särmää ja ammattitaitoa, sillä näissä jos missä haluaa, että homma hoituu.

Sain lukijalta kyselyn, mitä kaikkea kuvauksissa täytyy ottaa huomioon. Pääasiat ovat varmaankin lokaatio, kuvausteemat, mallit ja heidän asustus sekä näiden sulattaminen yhteen. Aika simppeliä palapelin rakentamistahan se on, mutta aika usein, jos yksi peruuntuu, muutkin saattaa mennä vaihtoon tai heilahtaa kuvaussuunnitelmassa.

Tällä hetkellä kuitenkin karkea suunnitelma on muuttunut Piian kanssa suht tarkaksi aikatauluksi, mallit koordinoitu paikan päälle, vaatekokonaisuudet ja mahdollinen rekvisiitta mietitty ja lokaatiot merkitty. Ja ja ennen lomia varasin Helsingistä tulevalla porukalle lennot ja majoitukset. Myös meidän minimimmi tulee mukaan.

Aiemmista kuvauksista oppien täytyy sitten vaan soveltaa, jos jokin asia menee mönkään ja ideoitahan kuvausteemasta saattaa pulpahtaa myös vasta paikan päällä. (Piialla ja hänen puolisolla kakkoskoti Ylläksellä, joten onneksi lokaatioideat ovat jo aika tarkasti tässä vaiheessa pöydällä. The Barössähän viime kevään kuvauksissa tein lopulliset lokaatiopäätökset vasta paikan päällä, kun kävelin alueen läpi) Joka tapauksessa kiva Ylläs-reissu edessä. Kirjoittelen siitä sitten tarkemmin vielä syyskuussa, kun palailemme kotiin. <3

29/06/2022 Äitiys, Perhearki

Pikku neidin lempi kesäpuuhat

Ulkona olo on ihanaa ja mikä sen parempaa kuin käydä vain kotona kääntymässä ja matkata takaisin ulkoleikkeihin. Meidän lähes 3-vuotiaan pikku neidin lempi puuhia eri vuodenaikoina aina kysellään, joten kirjoittelen niistä taas tänne. (Tai ainakin muutamasta, sillä niitä riittää) Vaikka ikää on tullut lisää, samoja ulkoleikkejä ja mielenkiinnon kohteita hänellä kuitenkin on edelleen, kun eräässä vanhemmassa kirjoituksessani, jolloin hän oli 1v 9kk. Intoa on varmaan vaan karttunut vielä lisää.

Päiväkodin vasukeskustelussa oli myös aika samaan suuntaan annettu arvio: ”Kiinnostus liikuntaa kohtaan on vain kasvanut ja kaikki uuden oppiminen innostaa häntä. Häntä kiinnostaa ihan kaikki asiat ja haluaa olla kaikessa mukana ensimmäisten joukossa.”

Kaikenlaiset menopelit ja pallopelit

Kaikenlaisista menopeleistä ei voi saada tarpeeksi. Edelleen menossa on mukana potkupyörä ja -lauta, mutta nyt melkein yhtä rakas on jo ”isojen tyttöjen” pyörä, josta kevään lopulla apupyörät otettiin pois.

Jo vauvasta lähtien pallot ovat olleet hänelle mieleen. Hän jopa lähti aikoinaan ensimmäistä kertaa ryömimään pinkin sählypallon perään. Pelaamme nykyään melkein päivittäin jalkapalloa, sählyä, kopittelumailoilla jne. Kiva juttu on ollut se, että hän pääsi tänä keväänä ensimmäistä kertaa futistreeneihin. Aikaisempina keväinä olemme katsoneet vain kentänlaidalta menoa, sillä hän on ollut liian nuori. Saippuakuplien puhaltaminen on edelleen pop, ja erilaisia puhallusversioita ulkona olevaan lelulaatikkoon onkin kertynyt pilvin pimein.

Uiminen ja kaikenlainen hääräily

Käymme talvellakin paljon uimassa uimahallissa, mutta luonnollisesti kesällä on ihanaa käydä rannoilla ja maauimaloissa. Takapihan uima-allas on nyt myös viritetty, joten siellä helteisinä päivinä kiva rellestää. Takapihalla on myös jäätelökioski pystyssä – asiakkaita ei kuitenkaan ainakaan vielä tällä markkinoinnilla ole löytänyt ostoksille.

Usein kun häärään puutarhassa, minulla on innokas apuri mukana. Hän kastelee kukkia ja auttaa kaikessa mahdollisessa asiassa, mitä vain keksii. Nyt meillä on ollut kiva rituaali käydä parveekkeella katsomassa, kuinka meidän istuttamat herneet ja mansikat voivat.

Itse olin lapsena aikoinaan samanlainen häärääjä ja muistan, kuinka äitini yritti nätisti minulle sanoa, että saisi ehkä asiat hoidettua nopeammin, jos en änkisi aina mukaan. Tavallaan ymmärrän nyt häntä. Toisaalta taas hitaasti yhdessä pikku neidin kanssa tekeminen on tehnyt hyvää omalle levottomuudelle ja ”kiireelle”.

Meidän taloyhtiön pihassa on rengaskeinut ja seistessä keinuminen ja muukin keinussa roikkuminen on siskopuolten kanssa aina kivaa. Kova juttu on myös se, että pituutta alkaa olla sen verran, että keinuun pääsee itse kiipeämään. Tässä muutamia niistä sadoista asioista, joiden parissa viihtyy. Millaisia juttuja teidän lasten kesään kuuluu?

31/05/2022 Perhearki, Terveys

Kutsumaton vieraani ihosairaus alopecia areata ja kun hiukset lähtevät sen myötä

Mietin kauan kirjoitanko hiustenlähtöä aiheuttavasta alopeciastani. Lopulta päädyin kirjoittamaan. Vaikka olen itse tottunut elämään asian kanssa, tietoa asiasta on hyvä jakaa.

Oscar-gaalasta on jo kuukausia, mutta osa varmaan törmäsi silloin uutiseen, jossa näyttelijä Will Smith kävi mottaisemassa koomikko Chris Rockia. Rock oli vitsaillut Smithin vaimon hiuksettomuudesta. Jada Pinkett-Smith sairastaa hiustenlähtöä aiheuttavaa alopeciaa.

Vaikka väkivalta ei ole ikinä hyväksyttävää, jollain tapaa tuo välikohtaus toi tietoisuutta sairaudesta enemmän esiin. Sairaus aiheuttaa kantajilleen yhä häpeää, vaikka näin ei tarvitsisi olla.

Mikä Alopecia on?

Alopecia on yleisnimitys sairauksille, jotka aiheuttavat ihokarvojen irtoamista. Näistä yleisin, alopecia areata, tunnetaan suomeksi nimellä pälvikalju. Siinä henkilön päästä irtoaa hiuksia läiskittäin, tarkkarajaisilta alueilta.

Alopecia areata on luokiteltu tulehdukselliseksi autoimmuunisairaudeksi, jossa elimistö erehtyy luulemaan, että karvatupessa on jokin torjuttava mikrobi. Silloin hiusnystyn ympärille kerääntyy tulehdussoluja, ja vasta-aineita muodostuu hiusnystyä vastaan.

Moni huomaa sairautensa ensi kerran suihkussa

Itselleni sairaus puhkesi ensimmäisen kerran yliopistossa. Silloisella poikaystävälläni oli pahoja peli- ja rahaongelmia, joita maksellessani stressasin huomaamatta. Kai jonkinlainen ”selviytymismoodi” sai piilevän sairauden puhkeamaan. Sairauden syy on edelleen tuntematon, mutta stressi saattaa vaikuttaa sen alkamiseen tai pahenemiseen.

Silloisessa opiskelija-asunnossani oli valkoiset kaakelit ja mikä järkytys oli huomata koko kylpyhuoneen täyttyneen tummista hiuksista. Ensimmäinen kaljukohta oli noin kolikon kokoinen ja hiustenlähtö jatkui tasaiseen tahtiin kohdan ympäriltä. Suurimmillaan kohta oli noin 8cm x 8cm.

Kuulin usein kehuja, joiden mukaan on niin mukavaa, miten jaksan laittaa aina hiukseni kouluun. Todellisuudessahan peitin kampauksilla vain hiusteni lähtöä. Vaikka totuin tilanteeseen melko nopeasti ja nostin hiuksia niin, että sain ne pinnillä kaljun päälle, pelkäsin silti, että hiustenlähtö ei lopukaan. Kohta kasvoi kuukausien kuluessa aina vain suuremmaksi ja mietin, viekö se lopulta kaikki hiukseni.

Sairauteen ei ole varsinaista hoitoa olemassa. Jotkut ovat kuulemma kokeilleet kortisonia ja minoksidiililiuosta. Kortisonia itsellenikin laitettiin eräällä lääkärikäynnillä. Lisäksi usein hiustenlähdön yhteydessä henkilölle tehdään kilpirauhaskokeet. Itse muistan yliopistoaikoina levittäneeni aamuin illoin kohtaan hoitavaa öljyä. (Josta en tosin tiedä auttoiko se varsinaisesti, mutta ajattelin silloin, että ei siitä varmaan ainakaan haittaa ole). Ilon päivä oli kerran, kun levittäessäni öljyä tunsin kaljussa kohdassa pienen sängen. Hiukseni alkoivat siis kasvamaan jälleen ja kohta peittyi.

Toisen kerran hiukseni alkoivat lähteä, kun lapseni oli noin 5 kk ikäinen. Uusperhearki ei ollut vielä sulautunut kunnolla ja puolisoni lapset reagoivat vahvasti muutokseen. Jälkeen päin ajateltuna onneksi tuo aika on takana päin. Tämän lisäksi olin hyppäämässä ”tyhjän päälle” eli myymässä omistajuuttani yrityksestä, josta jäin äitiyslomalle.

Hiukseni lähtivät taas samalla kaavalla – aluksi kohta oli kolikon kokoinen ja pikkuhiljaa alue alkoi suurentua. Kuvassa näkyvä kohta on ollut yleensä se ensimmäinen havainto, että hiukset alkavat lähteä. Tuon puolisoni otti sinä päivänä, kun kertoi, että minulta lähtee hiuksia.

Vaikka kohta suureni koko ajan, prosessin kerran läpikäyneenä, olin optimistinen, että hiustenlähtö loppuu vielä jokin päivä ja niin tapahtui. Eräs päivä kuukausien ja kuukausien jälkeen tunsin jälleen sileän kohdan tilalla uutta hiusten alkua. Nyt tuosta kohdasta ovat hiukset kasvaneet jo korvieni kohtaan eli näkyvät takaa enää lyhyempinä hiuksina.

En osaa verrata omaa sairauttani muiden alopecia areataan, sillä en tiedä mikä on lievää ja mikä ei. Koen kuitenkin, että olen päässyt hiukan vähemmällä, sillä sairaus ei ole edennyt totaalikaljuuteen kertaakaan. Jotenkin en myöskään jaksa surkutella, että kannan tuota sairautta lopun elämäni ja jo ehkä huomenna hiukseni voivat taas alkaa lähteä.

Kaikkeen siis tottuu ja isäni sanat kaikuvat päässäni: ”Kyllä sä siitä selviät. Onneksi ei käynyt pahemmin.”

30/04/2022 Juhlat, Kalla Active, Perhearki, yrittäjyys

Hektinen huhtikuu ja vaatteet myynnissä nyt Zalandossa!

Samaan aikaan kun huhtikuu tuntui todella pitkältä, se sujahti sekunnissa ohi. Oikeastaan vasta viime viikkojen kalenteria katsomalla huomasin, että hässäkkää on ollut. Samaan aikaan kuun sisällä talvi vaihtui myös virallisesti kevääksi.

Jaoin viikko sitten LinkedInissä postauksen: ”Varsinkin yrittäjillä on välillä paha tapa jäädä jumiin oman päänsä sisälle – hirveästi tapahtuu koko ajan, mutta mistään ei oikein muista kertoa. Tämän kuitenkin haluan jakaa, sillä tämä on oikeasti siisti juttu!”

Kalla Activen merinovaatteet ovat vihdoin myynnissä Zalandossa. Jollain tapaa tämä oli itselleni hyvä merkkipaalu, sillä kyse ei ole vain omasta liiketoiminnasta vaan omasta brändistä, jota olen tyhjästä lähtenyt tekemään värimaailmasta lähtien. Ehkä tämä toi myös itselleni sellaisen muistutuksen, että tämä tosiaan tapahtuu, eikä kaikki ole vain ainoastaan minun pään sisällä.

Sanoinkin siskolleni pari päivää sitten, että tuntuu, että kaikki asiat ovat elämässä muuttuneet hurjasti viimeisen kolmen vuoden aikana – lähtien jo siitä, että melkein 3 vuotta sitten minusta tuli äiti. Aikaisemmassa elämässäni ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta nyt en voisi edes enää kuvitella palaavani siihen. Kallan Activen suhteen olen myös hypännyt johonkin kovaa vauhtia menevään junaan, enkä yhtään tiedä, mihin se on matkalla. Sen ainoastaan tiedän, että aion nauttia koko matkasta.

The Barö taivaallisena kuvauslokaationa

Viime viikolla olimme kuvailemassa Kalla Activelle myös mainosmateriaalia ihanassa saaristohotelli The Barössä Inkoossa. Jos et ole aiemmin vieraillut siellä, suosittelen ehdottomasti buukkaamaan viikonloppuloman sinne. Luonto, maisemat ja tunnelma ovat siellä kuin postikortista.

Kuvaustiimiimme kuului kahden hengen videokuvaustiimi, valokuvaaja ja kolme mallia. Kiitos vielä koko jengille! Näin jo eilen videosta pienen pätkän, enkä malta odottaa, että saan näyttää sen muille myös.

Vapun valmistelut ja juhlinnat

Olen itse aina pitänyt vapusta. Olen loppukevään lapsi ja vappu on ollut kuin virallinen lupaus kesästä, ja siihen kiteytyy oikeastaan vaan hyvää mieltä ja kepeyttä.

Sykähdimme muuten lapseni päiväkodin vanhempaintoimikunnan kanssa myös viime viikolla ja keräsimme vappupallomyynnillä lasten tulevaan kevätriehaan rahaa. Ei sitä kovin usein täytä 90 palloa heliumilla. Tyttöni oli aivan onnesta myyty, kun näki jumppasalin pallomeren.

On ollut ihana myös huomata lähiaikoina, miten päiväkodit ja yleensäkin ihmiset ovat alkaneet jälleen järjestää enemmän yhteisiä juhlia lapsille ja heidän vanhemmilleen. Korona-aikahan supisti jollain tapaa elinpiiriä. Tyttöni ryhmällä oli vappujuhlat vappudiscoineen sekä kävimme hänen ystävän perheen luona aloittelemassa vappua. Viikonloppuna juhlat jatkuu ja taloyhtiömme pihassa on taas vappupäivänä tutut vappujuhlat naapuriperheiden kanssa.

Hauskaa vappua kaikille!

22/04/2022 Koti, Perhearki, Puutarha

Puutarhan kevätpuuhat

Vaikka kevät on virallisesti täällä, puutarhan kevätkukista huomaa (tai niiden puutteesta), että kuljemme jälkijunassa. Tämän huomaa myös viime vuoden kuvista. Näihin aikoihin viime keväänä jo suurin osa kevätkukista kukki. Meillä isommat lumikasat sulivat oikeastaan vasta pääsiäisviikonloppuna ja muutama taloyhtiön jättikasa saattaa sinnitellä vielä juhannuksenakin.

Meidän takapihallemme paistaa päivisin aurinko, joten keväthommia on voinut jo siellä aloittaa. Monella on puutarhanhoitoon olemassa aikatauluja ja yleisohjeista, mutta mielestäni ehkä parempi huomioida kasvikohtaiset erot ja vuosittain vaihtelevat sääolosuhteet ja toimia niiden mukaan. Lyhykäisyydessään olen valmistellut pihaa keräämällä maasta kuivat oksat ja lehdet, lisäämällä multaa penkkeihin ja antamalla tarvittaessa kasveille kastelulannoitetta.

Usein suositellaan myös leikkaamaan puiden ja pensaiden oksat, ennen kuin kasvi lähtee kasvamaan. Jos pensaiden silmut eivät vähitellen ala turvota, eikä niissä näy vihreää, on oksa silmuineen todennäköisesti kuivunut talven aikana.

Syksyllä heitin takapihan nurmikolle syysravinnetta, jotta se ottaisi hyvän startin keväällä kasvuun. Nurmikon keväisen kalkitsemisen kohdalla olen meillä todennut, että meidän nurmikkomme pärjää ilmankin – enkä halua sitä liikaakaan lannoittaa. Kalkilla tasapainotetaan maaperän pH-arvoa, joka Suomessa on usein liian alhainen.

Kevätkukkia odotellessa

Tällä hetkellä takapihan kukkapenkissa on vain rönsyakankaalet, lumikellot, tulppaanien alut odottamassa seuraa. Kun purkkien narsissit lakkaavat kukkimasta, ajattelin kerrankin odottaa hiukan kauemmin kesäkukkien kanssa. Joka vuosi iskee kuin puskista touko-kesäkuun myöhäishalla ja onnistun kylmettää ensimmäisen erän.

Viime vuonna kylvin siemenistä ulos kippoihin kesäkukkia. Ne lähtivätkin kivasti kasvamaan, sillä jo alkukeväästä aurinko osui niihin. Kokeilin nytkin laittaa takapihan ruukkuihin kesäkukkasekoituksen.

Syksyä ajatellen kannattaa ottaa kuva kukkapenkistä, kun kevätkukat alkavat kukkia. Näin pystyt täydentämään syksyllä sipulikukkia. Olen yleensä jakanut perennat jo syksyllä. Näin ne pääsevät jo keväästä kasvuun. Kun kevätkukat ovat kukkineet, niistä kannattaa poistaa kuihtuneet kukat. Jos jätät ne paikoilleen, ne ottavat ravintonsa sipulista.

Parveke taimipuutarhana

Meillä on kauan aikaa parveke ollut hiukan vähemmällä käytöllä – tai oikeastaan siellä ei ole käynyt kukaan muu kuin minä. Nyt ajattelin luoda sinne oman löhötuolini viereen oman pienen kylvöalueen ja samalla toivoa, että ehdin tuolissa myös löhötä.

Tänä vuonna lähden pienestä määrästä liikkeelle, mutta ehkä ensi vuonna voisi ottaa agendalle isomman satsin. Helpoista helpoimpia yrttejä ovat koko kesän satoa antavat salvia, timjami ja basilika. Lisäksi ajattelin kokeilla herneen kasvatusta. Naapurillamme tuli viime vuonna niin hyvin satoa, joten sen turvin uskallan lähteä meilläkin kokeilemaan touko-kesäkuussa.

23/02/2022 Äitiys, Perhearki

Elämän ne pienet tärkeät asiat

Olen neljän vuodenajan ihminen, ja huomaan, että jokaiselle vuodenajalle osuu aina omanlaisia juttuja, joita erityisesti silloin fiilistelen.

Pakkanen saa uskomattomia värejä aikaan taivaalle talvisin. En tiedä, kuinka tukka putkella olen aikaisemmin ryskyttänyt maita ja mantuja, kun minusta nyt vasta kuoriutunut kauniin taivaan pällistelijä. Toki lapsena muistan, että makoilimme viltillä ja yritimme bongata taivaalta samalla eläinten muotoisia pilviä, mutta näin aikuisena olen oppinut pysähtymään eri tavalla.

Ostin aikoinaan järkkärin sen vuoksi, että se motivoisi enemmän tarkkailemaan ympäristöä ja pysähtymään kuvatessa. Täytyy ehkä muistinvirkistykseksi alkaa kantamaan jälleen kameraa mukana.

Tästä ikäkaudesta nautin eniten

Toki samat fiilisteltävät kestosuosikit kulkevat mukana kesät ja talvet ja mutta jotkut ovat taas kytköksissä selkeästi pikku neitimme ikään.

Tuttavani juuri sanoi, että arkipäivien piristävin hetki on se, kun hän hakee pienen lapsensa päiväkodista. Lapsi yleensä näkee jo kaukaa, kun hän saapuu ja juoksee hymyssä suin portille vastaan.

Pikku neitimme täyttää heinäkuussa 3 vuotta. Se on hassua, miten monta kertaa olen miettinyt, että tämä ikäkausi on erityisen mukava – kuitenkin edessä tulee aina uusi kausi, josta nautin enemmän.

Tuttavani kertoi, että hänen lapsensa oli kysellyt kotona äidiltään, että mistä isi ja hänen työkaverinsa puhuvat teams-kokouksessa. Äiti oli vastannut: ”He puhuvat tärkeistä asioista.” Johon lapsi on hämmästyksissään todennut: ”Puhuuko ne minusta?”

Samallalailla haluan iskostaa pikku tytölleni, että hän on tärkeä. Erityisen onnelliseksi minut tekee hänen lauseensa iltaisin: ”Äiti, olet tärkeä”, johon yleensä vastaan, että niin sinäkin olet meille.

Arkipäivän helmet

Kuinka monella on omia pikku tapoja, jotka muodostuvat erityisen tärkeiksi tiettynä vuodenaikana tai tiettyyn aikaan päivästä?

Puolisolleni on erityisen tärkeä hänen kylpytakki tai erityisesti se, että voi laittaa sen illalla suihkun jälkeen päälle. Hän otti sen jopa helmikuun alussa Rukalle laskureissuun mukaan. Takkia ei kuitenkaan ollut kovin kätevää tuoda lennolla takaisin, joten se matkasi pari viikkoa myöhemmin hänen ystäviensä mukana autolla pääkaupunkiseudulle. Oli kuulemma kurja odotella takkia ja istua märällä pyyhkeellä, ennen kuin iloinen jälleennäkeminen takin kanssa koitti.

Yksi oma arkipäivän helmeni on niinkin simppeli asia kuin aamupala. Isosiskoni on minun teediileri ja hän tuo minulle usein uskomattoman hyvää vihreää teetä. Teen kanssa syön joko puuroa tai Yosan Greek style -kaurajugurttia (lempparini, joka on aina kaupoista loppu), leipää ja limevettä. Olen aina ollut aamupalafiilistelijä ja mikään ei ole parempaa, kuin aloittaa työpäivä rauhassa syöden ja lukien meilejä.

En ole muuten pystynyt juoda enää syksyn jälkeen kahvia. Sairastimme lapseni kanssa yhtä aikaa oksennustaudin, jolloin hän oksensi 5 päivää ja minä 1,5 päivää. Jostain syystä tuon jälkeen ei ole kahvi enää maistunut.

Näin talvella ei voi korostaa tarpeeksi sitä, miten ihana ulkona on puuhailla. Olen aina ollut lapion kanssa heiluja ja olemme vääntäneet naapuriperheiden kanssa ties minkälaista mäkeä ja linnaa taloyhtiön pihaan.

Vaikka ulkolajit vetävätkin talvella pidemmän korren, pakko näin koronasulkujen jälkeen tuoda esiin myös kuntosalien ihanuus. Kerroinkin juuri, että minun kuntosali on nyt viimeiset kaksi vuotta ollut meidän olohuone. Siellä jumppailu 12kg kahvakuulalla ja yhdellä tuosta ohi kasvaneella juoksevalla ”painolla” liikkeet on sujuneet ihan hyvin. Jo puretulta Vähänkyrön yläasteen 20m2 äijäpuntilta ponnistaneena totuin, ettei se ole ikinä tilasta kiinni.

Mutta silti pakko todeta, miten paljon nautin taas, että vaihteen vuoksi voi mennä ihan oikealle salille. Kävin nyt testaamassa Vallilan Elixian (ei maksettu mainos) ja fiilistelin ihan extra paljon uuden tilan ja saunan tuoksua.

Oli myös pakko ottaa todistusaineistoa, kun testasin, toimiiko Kalla Active -takki lämmittelytakkina. Ohut merino toimi tosi hyvin ja takkina varsinkin kätevä.

16/02/2022 Mietteet, Perhearki, yrittäjyys

Parhaat parisuhdevinkit – onko niitä edes olemassa?

Ystävänpäivänä muistetaan ja juhlitaan ystävien lisäksi elämänkumppania.

Ja pakko näin heti alkuun todeta, että mitään varsinaisia kaiken kattavia parisuhdevinkkejä ei ole olemassa. Me ihmiset olemme niin erilaisia, että olisi mahdottomuus saada kaikki asiat toimimaan kaikilla samalla tavalla. Toinen toimii toiselle, toinen taas ei.

Helmikuun ystävänpäivänä saadut kukat saivat minut miettimään, mitä asioita itse arvostan ja millaisten ”oivallusten” avulla olemme saaneet pidettyä tämän paketin kasassa.

Tarinan alku

Faktahan on se, että me emme varsinaisesti valinneet sitä helpointa tietä. Kun päädyimme puolisoni kanssa yhteen, hänen nuorimmat lapsensa olivat 2- ja 3 -vuotiaat ja meidän yhteinenkin lapsi syntyi melko nopeasti, joten totuttelua oli varmaan kaikilla. Olenkin joskus kirjoittanut uusperheen tuntemuksia Uusperheen haasteet -blogiini. Kaikesta huolimatta jotenkin silti tiesin tehneeni oikean päätöksen.

Tuolloin kirjoitin, että raskainta oli, kun huomasi, että olemme ottaneet takapakkia ja, että emme olekaan edistyneet ja seuraavalla viikolla käymme läpi samoja uusperheeseen liittyviä asioita, kun olemme koko edellisen vuoden käyneet. Näitä päiviä on onneksi nykyään vähemmän. Syy mikä teki näistä erityisen raskaita päiviä, oli se, että ne vaikuttivat myös meidän yleiseen ilmapiiriin sekä parisuhteeseen. Olin usein myös henkisesti aika yksin, sillä puolisoni aika kului hänen isompia lapsia tukiessa.

Mikä kannattelee?

Vahvan fiiliksen nykyään tekee se, että uskon ja toivon, että olemme aikaisemmista tapahtumista keränneet niin ison työkalupakin, ettei asiat vaikuttaisi enää niin vahvasti ja osaisimme olla paremmin tiiminä toistemme tukena. Tuo tiiminä oleminen varmaan kuuluu jonnekin yleispäteväänkin ohjeistukseen. Sitäkin on vaikea ymmärtää ennen, kuin itse tekee päinvastoin kumppanin kanssa.

Tiimiytymisessä varmaan avainasemassa on ollut, että olemme oppineet kommunikoimaan paremmin. Olen huomannut, että jos ei kommunikoi, asiat pahenevat nopeasti ja kerääntyvät paskapuntariin. Jos tuota puntaria ei tyhjää säännöllisesti puhumalla, ei sitä joku päivä saakaan enää tyhjäksi vaan puntari painuu maahan.

Nyt kun tuohon puntariin aloin verrata, niin samallalailla yritän täyttää sitä puntarin toista eli ”hyvää” puolta. Jos se pysyy koko ajan täydempänä, ei se paskakaan lävähdä maahan niin painavana. Joku on joskus sanonut, että joka päivä kannattaa pysähtyä ainakin kerran ja halata pitkään. Meillä tämä ei varmaankaan toteudu, mutta olen kyllä samaa mieltä. Pikainen pusukin jonnekin väliin täyttää pikku hiljaa hyvän puntaria.

Kelpaan näin

Olen lukenut monesta paikasta, että hyvässä suhteessa voi olla oma itsensä. Muistan, kun yliopistoaikoina erosin silloisesta poikaystävästä ja tähän hänen ystävänsä oli kommentoinut: ”Se Jenni olikin ehkä liian puhelias.” Tiedän täysin, että käyn välillä hiukan ylikierroksilla ja minulla on kymmenen rautaa tulessa, mutta ajan myötä olen oppinut kääntämään tämän omaksi voimavaraksi ja vahvuudeksi. Tämän ansiosta saan paljon aikaiseksi – olisi hirveää, jos puolisoni ei tätä hyväksyisi vaan kokisi tuon puolen minussa jotenkin häiritsevänä.

Laitoin juuri eilen viestin perhe-chattiin siskoilleni ja äidilleni:

”Mua naurattaa, kun järkkäsin (taas) eilen Kalla Activen kuvaukset meillä ja M alkaa nykyään pikkuhiljaa tottua rooliinsa kuvausten “yleismies-Jantusena” 🤣 Ei ainakaan näytä enää niin kyllästyneeltä.”

Olen ylpeä ja kiitollinen puolisostani, että auttaa minua arjen jutuissa ja näin samalla tukee mun yrittäjyyttä. Vaikka tiedän, että hän ei varsinaisesti viihdy kuvauksissa, hän silti auttaa minua monessa käytännön asiassa.

ps. En ole tottunut saamaan kukkia. Sen vuoksi varmaan yllätyn vieläkin usein juhla- tai muuna merkkipäivänä, kun puolisoni niitä minulle yllätyksenä ostaa. 😀