Raparperipiirakka kuuluu kesäisten leipomisten klassikoiden listalle. Monellahan kasvaa puutarhassa melko vahingossa suuriakin määriä raparperia.
Sain naapuriltamme läjän raparperia, joten otimme taaperomme kanssa heti aamulla suunnaksi kaupan. Toki heti ensimmäisellä kerralla ei mennyt ostosreissu maaliin, vaan ostin kaikkea muuta kuin jauhot. Onneksi huomasin kuitenkin asian, emmekä olleet edes kaukana, kun teimme U-käännöksen ja kävelimme takaisin.
Hajamielisyydestä puheenollen – kuulin myös tänään, että minun lähettämien kadonneiden valokuvien mysteeri ratkesi. Olin kaksi viikkoa sitten lähettänyt äidilleni kirjekuoressa valokuvia Pohjanmaalle. Niitä ei kuitenkaan kuulunut ja ehkä saatoin jopa parjata äidilleni hennosti: ”Kuinka epäluotettavaa on nykyään lähettää postia.”
Syy oli kuitenkin vain ja ainoastaan minun ylikuumentuneiden ja ylikierroksilla käyvien hömelöaivojen. Olin kirjoittanut kuoreen kaiken muun oikein, paitsi postipaikkana oli äidin kotipaikan sijaan Helsinki. Ihme, ettei kuvia kuulunut eikä näkynyt. Pari viikkoa Suomea kierrelleenä kuvat kuitenkin jostain syystä löysivät tiensä Pohjanmaalle. Pahoittelut Postin työntekijöille, jotka joutuneet osaksi tätä kuvaseikkailua.
Pikkukotiapulainen valmiina palvelukseen
Kuten ennalta saattoi arvata, pikku kotiapulainen oli enemmän kuin valmiina, kun kerroin raparperipiirakasta ja leipomisaikeista. ”Määä”, sanoi taaperomme ja haki vispilän laatikosta.
Koska Sohvi oli vastuussa desimitasta, jauhoja saattoi tulla hieman enemmän kuin reseptissä oli. Ainakin piirakan massa tuntui aika tiiviiltä, eikä odottamaani ilmavuutta kyllä näkynyt mailla halmeilla. Maku oli kuitenkin hyvä, joten en jäänyt murehtimaan puuttuvaa keveyttä.
Sokeria muutin reseptiin vielä tuotakin vähemmän. Lisäksi usein päälle laitetaan vielä ruokosokeria, jotta raparperit eivät olisi niin kirpeitä. Minun mielestäni parasta raparperissa on sen kirpeys, ja näköjään meidän muutkin syöjät olivat samaa mieltä. Toki makuasioista ei voi kiistellä.
Raparperipiirakka on helppo myös pakastaa, jos tuntuu, että iso pellinen ei uppoa kansalle. Tarjottavaksi kylkeen käy enemmän kuin hyvin joko vaniljajäätelö tai -kastike. Avot.
Kuinka usein sinulla on makeanhimo? Olen itse enemmän suolaisen perään, ja en voisi kuvitella parempaa kuin juustolautanen. Välillä tosin makeakin uppoaa. Kaurakeksit ovat simppeleitä makeanhimon sammuttajia, jos kaapista ei löydy muuta – tai ainakin meillä ne tekevät kauppansa. Toki makuasioista ei voi kiistellä.
Hyvä ystäväni on kerran myöhästynyt Vaasa-Helsinki -junasta Kismetin vuoksi. Kun hän palasi suklaaostoksilta, hän näki junan liikkuvan. Eikä tässä vielä kaikki. Junassa odotti yhteinen ystävämme laukkujen kanssa, ja kun hän näki, että juna alkoi hiljalleen liikkua ja suklaaristiretkeilijä ei ehtinyt junaan, hän tiputtautui laukkujen kanssa junasta. (Ei varmaan olisi enää mahdollista, mutta aikoinaan vanhasta taajamajunasta tämä onnistui)
Myönnän olevani levoton, ja usein pakenenkin tätä kaikenlaiseen puuhasteluun. Puuhastelun ei kuitenkaan tarvitse olla suurta – päinvastoin. Tämä ohje tuskin auttaa juna-asemalla makeanhimoon, mutta jos haluaa täyttää keittiössä päivästään 10 minuuttia, suosittelen ottamaan kohteeksi helpot kaurakeksit. Nimen pitäisi oikeastaan olla maailman helpoimmat kaurakeksit, sillä niiden tekemisessä ei kauaa nokka tuhise. Muutamalla käden heilautuksella pellillinen on valmis, sillä lusikalla tehnyt kasat leviävät uunissa. Kypsymistäkään ei tarvitse tylsistymiseen saakka odottaa, vaan noin 5 minuutin kuluttua vatsa kiittää. Gluteeniton ja maidoton resepti löytyy blogin alta.
Levottomuus supervoimana
Olen huomannut, että olen elämäni aikana kääntänyt oman levottomuuteni voimavaraksi – sen avulla olen itseasiassa aikaansaavin. Ehkä tuon vuoksi aikoinaan sovinkin hyvin yrittäjäksi – aina riitti tekemistä. Joskus jos luuli saaneensa hommat pakettiin, jostain puskista löytyi kokonainen projekti aloitettavaksi.
Tein nuorempana töitä tarjoilijana. Kun asuin parikymppisenä pari talvea Kanarialla, silloinen kämppikseni nauroi aina, miten paljon hääräsin työvuoroissani. Aina löytyi astioita kannettavaksi tai muuta siivottavaa. Jos nämä hommat olivat paketissa, viihdytin ravintolan asiakkaita. Olin usein opetellut kaikista kielistä vähintään muutamia lauseita (Nämä tuskin olivat niitä tärkeimpiä). Jos esimerkiksi puolalaisia turisteja tuli syömään, nauratin heitä kertomalla kaiken, mitä osaan puolaksi. Tämä usein olikin hyvä jäänmurtaja, ja pöytään jäikin hyvä määrä tippiä.
”Äiti tekee äkkiä vaan tämän yhden jutun”
Lapsen saannin myötä olen oppinut menemään levottomuuden suhteen tietynlaiseen on/off -tilaan. Aina kun olen Sohvin kanssa, en pyrikään tekemään mitään minulle tyypillisiä extrahommia ja normaaleissa kotiaskareissa otan Sohvin mukaan hääräämään. Hän onkin nykyään oiva pikku apulainen niin keittiössä, pyykinpesuhommissa kuin ulkotöissäkin. Toki esimerkiksi tiskikoneen tyhjääminen kestää kauemmin, kun pikku apulainen on apuna, mutta saapahan oma kärsivällisyyskin treeniä. (En muuten ole ollut ikinä kovinkaan kärsivällinen, ja puolisoni nauraakin aina, kun leffoja katsellessa kärkyn leffaan liittyviä vastauksia ja juonenkäänteitä. Usein hän sanookin vain: ”Eiköhän se vielä selviä.”) Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta Sohvin myötä olen oppinut hidastamaan tahtia. Tästä konkreettisin esimerkki on jo pelkkä kävelytahti.
Jokainen äiti toki tekee ja kasvattaa niin kuin parhaimmaksi näkee eikä tässäkään asiassa ole yhtä ja oikeaa tapaa. Tiesin vain, että Sohvi jää ainoaksi lapsekseni, joten en halunnut olla äiti, joka ei ole läsnä ja joka toitottaa vain aamusta iltaan lapselleen läppärin tai puhelimen ääressä: ”Äiti tekee äkkiä vaan tämän yhden jutun.” Tämä oli myös yksi syy, miksi myin osakkuuteni markkinointiviestintätoimistosta ennen koronaa. Tiesin, että tuossa firmassa oleminen ja 24/7-työnkuva olisi vienyt myös aikaa liikaa Sohvilta, ja olisin katunut sinne jäämistä myöhemmin. Olin varma, että arkeen löytyy parempikin resepti.
Tuosta lapsen kanssa yhteisestä hääräilystä puheenollen, minua tuli vastaan 80-vuotinenHarvard Grant Study -tutkimus, jossa tuotiin esiin kotitöiden tekemisen merkitys lapsen kehittymiseen ja menestykseen. Kotitöiden avulla lapselle voi opettaa selviämään askareista, tiimityötä ja sitä, että jokaisen on tehtävä osansa. Oikeastaan vanhemmat tekevät vain karhunpalveluksen, jos kävelevät lastensa perässä ja tekevät kaikki asiat heidän puolestaan. Faktahan on, että pieni lapsi vasta opettelee asioita ja luonnollisesti lähdetään alkutekijöistä liikkeelle, mutta välillä tulee vastaan tapauksia, joille ei ole annettu edes mahdollisuutta oppia.
Taapero tarmonpesä
Sohvi on nyt 1,5-vuotias. Tuo tarmonpesä on painanut oikeastaan koko elämänsä huoneesta toiseen, ja varsinaisia hengähdystaukoja ei ole ollut. Kun olemme puolisoni ja Sohvin kanssa kolmestaan, viikot menevät usein melkein samalla kaavalla. Huomaan lapsiviikoilla, kun puolisoni lapset tulevat, olevani aina hetken kateissa. Vaikka pyrimme pitämään kiinni arjen rutiineista silloinkin, aina löytyy muuttuvia tekijöitä.
Sohvi on nyt viimeisen puolen vuoden aikana myös alkanut puuhastelemaan enemmän siskopuolten kanssa, ja usein itselle tuleekin sellainen fiilis, että haluan antaa tuon yhteisen ajan ja tirskumiset heille. Tuo välitilaolo on minulle haastavin, sillä yritän vaivihkaa siirtyä hiukan takavasemmalle, mutta olla kuitenkin lähellä. Tosiasiassahan Sohvi vielä tarvitsee moneen asiaan esimerkiksi kerrossängyn tikkaita pitkin kiipeämiseen aikuisen back upia, vaikka itsevarmasti lähteekin kipuamaan. Lapset kasvavat ja kehittyvät, joten ykskaks huomaan pian, että tuokin välitilavaihe on historiaa.
Mokkapalat ovat kestohitti! Leivoin viikonloppuna gluteenittomia ja maidottomia versioita. Mokkapalojen suosio on kai niiden yksinkertaisuudessa – ja niitä on tarpeeksi nopea ja simppeli leipoa. Usko tai älä, vaikka mokkapalat kuuluvat omaan lapsuuteen, ne maistuvat meidän perheessämme edelleen niin lapsille kuin aikuisille. Olen aikoinaan kirjoittanut ohjeen ylös yläasteen köksän kirjasta, ja vuosien mittaan olen sitä tuunaillut.
Tämä toki riippuu täysin siitä, missä on syntynyt, mutta omalla kohdalla tämä korona-aika on ollut aikalailla samanlaista kuin lapsuuden elämä, ja oikeastaan olen nauttinut tästä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Lapsena käytiin koulua, liikuttiin ulkona paljon ja oltiin kotona. Lankapuhelimella sai soittaa kavereille, jotka eivät asuneet samalla kylällä, ja jos halusi puhua rauhassa, meni yläkerran lankaluurista puhumaan – tuolloinkin joku siskoistani tosin yritti salakuunnella alakerran puhelimella. Leikimme paljon ulkona kavereiden kanssa. Tuolloin tosin harvoin mitään sovittiin etukäteen – pyöräiltiin vain se perinteinen kevyt viisi kilometriä, ja käytiin toteamassa: ”Ai, se ei ole kotona.”
Överit vai vajarit?
Muistan lapsuudestani, että teeleipä oli ensimmäinen asia, jonka leivoin itse yksin kotona. Tuon jälkeen heti perään iskivät mokkapalat. Kuinka moni on nyt viimeisten vuosien aikana leiponut mokkapaloja?
Kuten monessa muussakin leipomisprojektissa, ohjeeseen ei kannata ihan sokeana luottaa. Esimerkiksi peltien koot saattavat vaihdella ja kaikilla meillä on oma maku, jonka mukaan reseptejä voi tuunata. Tuplaa esimerkiksi määrät huoletta, jos paksu kuorrute on makuusi. Koristeluun on myös vapaat kädet. Jos tykkää enemmän ”Mielummin överit kuin vajarit” -tyylistä, tuunaa mokkapalat rocky road -tyyliin vaahtokarkein, keksein ja pähkinöin.
Voiko mokkapalojen suhteen jokin mennä vikaan? Äitini mukaan voi. Yllättävän moni lirauttaa taikinaan liian kuumaa kahvia. Kananmunasokeri-yhdistelmä vaatii myös huolellisen vaahdotuksen, eikä niitä voi kuulemma vatkata yli.
Olen muuttanut ohjeeseen gluteenittoman jauhon, kauramaidon ja maidottoman margariinin, jotta kaikki perheen jäsenet saavat herkutella. Jos haluaa tehdä täysin gluteenittomia mokkapaloja, tarkista, että myös käyttämäsi koristeet ovat gluteenittomia. Olen lisännyt ohjeeseen myös maustamattoman kaurajugurtin, sillä mielestäni se tuo kuohkeutta taikinaan. Sen voi myös korvata muulla nesteellä. Toki jauhot voi aina myös vaihtaa vehnäjauhoihin. Meidän pellin koko on 46 x 39.
Pikkuapulainen ilmoittautuu palvelukseen!
Usein jos menemme lapsuuden kotiini käymään, äitini on leiponut valmiiksi pakkaseen mokkapaloja. Yleensä koko vanhan liiton arkkupakkanen on täynnä herkkuleivoksia ja kakkuja.
Pienenä olisin halunnut olla äidin innokas apuri keittiössä. Jos äitini teki ruokaa, yritin sohia haarukalla joka suuntaan ja sekoittaa. Usein kuitenkin ruuat olivat enemmän lattialla kuin pannulla.
Äitini tapasikin usein sanoa minulle: ”Jemppu rakas, paras apu on, kun vaan pysyt kaukana.” Ehkä se oli totta, sillä tuolla menolla tuota ruokaa tehtäisiin vieläkin.
Nykyään huomaan itse keksiväni kaiken maailman ”harhautusohjelmaa” Sohville, kun hän haluaa tulla ”auttamaan” ruuanlaitossa. Nostan hänelle yleensä tyhjän kattilan lattialle, kauhan ja muuta sälää. Näin Sohvi saa tehdä oman ruuan.
Hän on myös innokas tiskaamaan – tosin myöhemmin saattaa ihmetellä, miksi hän saa aina tiskata samaa kattilaa. (Oikeat tiskit on usein jo tiskattu ja astiat pesukoneessa.) Laitan siis häntä varten puurokattilaan vettä ja tiskiainetta, jota hän voi läträtä.
Muistan itsekin, että pidin lapsena tiskaamisesta (= käsien lilluttelusta kuumassa vedessä) – jopa niin paljon, että jouluna mantelin saanut sai tiskata. Sopupelin avulla yllättäen sain mantelin, sillä tuskin siskojani tuo tiskaaminen kovinkaan paljon kiinnosti.
Moni on kysynyt, kuinka Sohvin maitoallergia tuli ilmi, ja miten vaikeaa lapsen allergian kanssa on elää. Taaperommehan on nyt melkein 1v 5kk, joten monen vuoden kokemusta meillä ei ole. Rehellisesti sanoen, kun allergia tuli ilmi, hain eniten taustatietoa googlettamalla, sillä tuntui, etten sitä oikein muualta sillä hetkellä saanut. Ehkä tästä artikkelista on siis jollekin maitoallergisen lapsen vanhemmalle apua tai tuo vain ihan samaistumispintaa.
Niin kuin aikaisemmassa blogissa kerroin, Sohvin ollessa neljän kuukauden ikäinen imetys alkoi takuta, eikä maitoa tullut riittävästi. By the way maidon nousuun tuli vietävästi ohjeita silloin! Osa oli valideja ja osa todella koomisia! Top5 ohjeet, joita kuulin: mene lenkille, syö paljon pullaa, syö mättöhiilareita, juo shampanjaa & ota suklaapala, ota kuuma suihku. Luin myöhemmin, että maidon herumisen käynnistää elimistön mielihyvähormoni oksitosiini. Neuvot kertoivat paljon neuvon antajasta – osa saa kiksejä ulkoilusta, osa herkuttelusta. Omalla kohdallani eivät pullat paljon auttaneet, vaan maitoa alkoi jälleen tulla normaalisti, kun tein muutamia isoja päätöksiä liittyen työasioihin. Stressi siis vie muutakin kuin yöunet.
Kun ensimmäisen kerran yritimme tarjota Sohville normaalia maidonvastiketta pullosta, hän ei sitä huolinut, vaan korvike valui hänen suustaan. Samalla hetkellä hänen kasvonsa ja kaulansa muuttuivat tulipunaiseksi. Suun ympäristö oli myös turvonnut ja siinä oli kohoihottumaa. Tein vielä ”kotikutoisen allergiatestin” hänelle, ja laitoin pienen tipan korviketta hänen mahansa kohdalle. Kun siihen muodostui selkeä punainen ympyräinen jälki, ajattelin, että hän on allerginen lehmänmaidolle. Otin neuvolassa asian puheeksi, ja saimme lähetteen lääkärin tekemään maitoaltistukseen. Jouduimme kuitenkin odotella muutamia kuukausia pääsyä maitoaltistukseen Lastenyksikköön. Koska epäilimme niin vahvasti lehmänmaitoallergiaa, aloitimme tässä välissä jo tarjoamaan maidotonta vastiketta Nutrilon Peptiä, joka jäi hänen ruokavalioonsa vielä testienkin jälkeen. Jos lapsella todetaan altistuksessa lehmänmaitoallergia, tuotteesta saa myös Kela-korvauksen.
Oireet ovat yksilöllisiä
Sanotaan, että maitoallergian oireet ovat usein erilaisia ja epämääräisiä. Lapsi voi reagoida monella tavalla, mutta tavallisinta on ihottuma tai vatsakivut. Oireet saattavat vaihdella myös koliikista ja refluksista ummetukseen, ripuliin ja itkuun. Oireet liittyvät eri elimiin – pääasiassa ihoon, ruoansulatukseen ja hengityselimistöön.
Meidän kohdallamme oireiden kanssa ei onneksi tarvinnut kauaa elää, sillä ymmärsimme allergian niin varhaisessa vaiheessa. Jos epäilet, että lapsellasi on allergia, kannattaa ottaa asia puheeksi pikimmiten neuvolassa, jotta pääsette asianmukaisiin tutkimuksiin.
Kuulimme lääkärissä, että useammilla lapsilla lehmänmaitoallergia menee ohi ennen kolmen vuoden ikää, ja Sohvilla on vuosittain maitoaltistus Lastenyksikössä.
”Eikö Sohvi voi juoda piimääkään?”
Kun Sohvi täytti vuoden, aloitimme antamaan hänelle Nutrilon Pepti -vastikkeen sijaan kauramaitoa. Kuulimme, että kannattaa välttää soijamaitoa, koska maitoallergiset lapset voivat myöhemmin tulla allergisiksi soijaproteiinille.
Jälleen kerran tämäkään vaihto ei sujunut ihan läpsystä. Tarjosimme kauramaitoa pieniä määriä, ja lopulta Sohvi tottui makuun. Hyvä vinkki on tehdä aluksi sekoituksia kauramaidosta ja vastikkeesta, ja hiljalleen nostaa kauramaidon määrää. Jotkuthan lapset hyväksyvät uudet maut mukisematta, mutta Sohvin kanssa kyllä tätä maitoasiaa maisteltiin hartaasti ja pitkään.
Juuri äskettäin juttelimme puolisoni kanssa siitä, että emme koe maidotonta ruokavaliota ongelmaksi, sillä nykyään hyviä kaura- ja muita korvaavia tuotteita on niin paljon. Yritän myös muistaa selventää ja selittää allergiaa kärsivällisesti, sillä olen huomannut saavani kysymyksiä maan ja taivaan väliltä.
Monet myös sekoittavat laktoosi-intoleranssin ja lehmänmaitoallergian. Laktoosi-intoleranssi johtuu yliherkkyydestä laktoosille eli maitosokerille – maitoallergikko taas on allerginen maitoproteiinille.
”Ai Sohvi on maitoallerginen? Voiko hän silti juoda laktoositonta piimää? Entä voinko laittaa ihan pienen nokareen voita?”
Monesti joudun erikseen käydä läpi, että esimerkiksi juusto, voi, piimä, kerma ja margariini sisältävät maitoa, mutta näistä on usein olemassa maidottomia versioita ja yleensäkin korvaavia tuotteita. Hyvä on myös ottaa huomioon lasten D-vitamiinitipat – usein niihin on lisätty maitohappobakteereja.
Tiesitkö muuten, että nämä tuotteet sisältävät maitoa, jos tuoteselosteessa mainitaan:
kaseiini
kaseinaatti
hera
heraproteiini
maitohappo E270
laktalbumiini
Rehellisesti sanoen minä en tiennyt. Joistain toki pystyy ihan maalaisjärjelläkin päättelemään, mutta esimerkiksi nuo listan kaksi ensimmäistä eivät ole termeinä tulleet minulle aiemmin vastaan.
Maidottomia tuotteita on rutkasti!
Itse en ole maidottomalla ruokavaliolla, mutta Sohvin allergian myötä moni tuote on jäänyt myös omaan ruokavalioon. Kun olin raskaana, join alkuaikoina litroittain maitoa. Neuvolassa sitä suositeltiin, ja kuuliaisena päätin kulautella lasin, jos toisenkin. Olen aina pitänyt maidosta, joten en kokenut tätä ongelmaksi. Sain kuitenkin tästä kasvoihini isot määrät maitorupea, ja sanoinkin tuolloin leikkisästi puolisolleni, että lapsemme taitaa olla allerginen maidolle. Jo tuona aikana aloitin testailemaan erilaisia kauratuotteita, ja nyt parin vuoden sisällä olen löytänyt suosikkini. Haluan tuoda ne myös täällä esiin, sillä voin sanoa suorittaneeni monen moiset makutestaukset.
Olen hiukan nirso kaurajuomien suhteen, ja vaikka pidänkin kauran mausta, monesta maku on hiukan tunkkainen ja kaura maistuu liika läpi. Oatlyn kaurajuoma on kuitenkin uponnut niin minulle kuin Sohville. Juomaan on myös lisätty kalsiumia. Vaikka Oatlylla on erikseen kahvimaitoja, mielestäni tuo kaurajuoma on sekoittunut hyvin myös kahvin sekaan.
Minulle suurin haaste oli löytää rakastamalleni maustamattomalle kreikkalaiselle jugurtille korvaava herkku – söin sitä nimittäin kilottain ennen. Yosa Greek Style Natural on kuitenkin hyvää joko sellaisenaan tai marjojen sekä granolan kanssa – myös Sohvi on pitänyt siitä. Toinen Sohville maistuva välipala jugurtti on Yosan Oat Snack, josta makuja on useampia. Näistä mansikka/banaani ja mango uppoavat parhaiten.
Plantin Cooking on maidoton ja laktoositon. Sitä voi käyttää tavallisen ruokakerman tapaan, ja nykyään koen sen jopa sopivan tavallista ruokakermaa paremmin ruokiin. Mielestäni siinä on hyvä koostumus, ja sopii niin kastikkeisiin, patoihin kuin leivontaakin.
Meillä käytetty maidoton margariini on Floran. Suoraan sanoen en ole varma, mitä muita maidottomia margariineja on olemassa – tuntuu, että jämähdimme saman tien tuohon, sillä en ole joko ehtinyt tai löytänyt korvaavia tuotteita muilta merkeiltä. Makuasioistahan ei voi kiistellä, mutta näihin itse olen lähestulkoon kiintynyt. Jos teillä on maidottomia suosikkeja, haluan ehdottomasti kuulla!
