Avainsana: korona

22/02/2021 Äitiys, Mietteet, Perhearki

Koronahulluus – voi luoja auttakoon!

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Voi kuinka monen kaksisanaisen käsitteen luomisessa korona onkaan ollut osallinen. Näistä yksi suosikkini on koronahulluus. Tiedättehän ne rasittavat kaksisanaiset käsitteet, joita media tai muu taho lanseeraa eri tilanteissa? Näistä varmaan tunnetuin on koko kansan suosikki seksihelle. Usein nämä saattavat myös liittyä tv-sarjoihin, jolloin henkilö on tuomittu olemaan koko loppuelämänsä Temppari-Anna tai Sika-Harri. 

Välillä käsitteitä keksitään ihan vain keksimisen ilosta, eikä loppuen lopuksi kukaan ole enää perillä niiden merkityksestä. Näitä esimerkiksi tulee usein työelämässä vastaan – vanhat asiat nimetään uudella tavalla, mutta niiden merkitys pysyy samana. Siinä sitten moni ihminen kuulostaa hienolta, mutta oikeasti he ovat sekaisin kuin seinäkellot. 

Välillä uudet käsitteet myös vieraannuttavat itse asiasta. HS:n Koulutusliitteen tuottaja Valtteri Parikka kirjoitti Helsingin Sanomissa, kuinka sanasta verkostoituminen tuli ruma trendisana. Voitaisiinko siis puhua ihan vaan ihmisiin tutustumisesta? Torikka jatkaa: “Verkostoituminen-sana sisältää nimittäin ajatuksen siitä, että ihmisiä tavataan vain itseä hyödyttävän verkoston vuoksi. Monen korvaan sana kuulostaa lähinnä siltä, että sillä tarkoitetaan tärkeiden ihmisten laskelmoitua nuoleskelua.”

Run Forest, run!

Itselläni koronahulluus ilmentymänä tulee päivittäin esiin. Usein on kuitenkin mahdoton tietää tarkkaa ajankohtaa – siihen ei voi siis varautua täysin. Koronahulluuteen liittyy vahvasti ihmisten näkeminen, mutta myös ihmisikävä, jota korona on tuonut mukanaan. Jos on ollut vielä päivän tiiviisti kiinni työ- ja kirjoitusjutuissa, eikä ole sen kummemmin nähnyt ketään, saattaa koronahulluus iskeä voimakkaastikin ja täysin puskista. 

Tyypillisen ilmentymän näyttämö on perinteinen ruokakauppa. Pahaa aavistamatta kävelen kauppaan. Koska tiedän, että koronahulluus voi iskeä juuri kaupassa, pyrin keskittymään oleelliseen. Kerään ostoksia suunnitelmallisesti ja keskittyneesti. Loppuen lopuksi kuitenkin se tapahtuu taas. Huomaan juttelevani KAIKILLE kaupassa – jaarittelen, turisen, lörpöttelen, löpisen, pälpätän, pölötän, hölötän, horisen ja rönsyilen. Pahinta on, että en osaa lopettaa tarpeeksi ajoissa. Huomaan kyllä, että vastapuolen ilme alkaa olla vaivaantuneen oloinen, mutta jatkan höpöttämistä, kunnes huomaan olevani kaukana asiasta. Se vasta vaivaantunutta onkin. Apua! Miten pääsen äkkiä tästä tilanteesta? Usein huomaan päättäväni jorinat vielä paniikissa aivan outoon kohtaan, ja vastapuoli jää monttu auki ihmettelemään, mikä olikaan homman punainen lanka. Pahin on jo tapahtunut, joten ei voi enää kuin paeta. ”Run Forest, run”, kuuluu hiljaa päässäni. 

Tämä tapahtuu usein myös, kun olemme Sohvin kanssa puistossa, ja taivas siellä vasta asiaa riittää! Sanotaan, että tyhjästä on paha nyhjästä – jostain kumman syystä tämä ei kyllä estä minua lainkaan. Hapetan asiasta kuin asiasta kanssavanhemmat.

Jaaritteluiden jaarittelut

Välillä olen todella huolestunut siitä, miten paluu ”normaaliin elämään” enää sujuu, kun korona hellittää. Olen osittain kadottanut small talkin kultaisen keskitien, ja tai sen löytäminen vaatii ainakin hiukan harjoitusta. Tosin vielä ei ainakaan kukaan minua karkuun juokse puistossa, joten se on hyvä merkki, mutta tämän varaan ei voi tuudittautua.

Toisaalta tapanani on ollut menneisyydessäkin aina välillä karata aiheesta. Muistan työhaastattelutilanteen, joka meni muuten ihan putkeen, kunnes yhtäkkiä huomasin kertovani työkokemuksestani Korisliiga-joukkueen viestintä- ja markkinointivastavana. Ei siinä mitään, kokemus oli ihan tarpeen kertoa, mutta sen sijaan, että olisin kertonut pääkohdat, huomasin selostavani pelaajien pelipäivän rutiineista ja millainen taikausko eri värisiin sukkiin liittyi. Pahinta on, kun huomaa tarinan keskivälissä tarinan olevan täysin asian vierestä, mutta ei ole mitään mahdollisuutta enää perääntyä. Se vasta oudolta kuulostaisikin – aloittaa tarina, mutta ei päätä sitä. 

21/01/2021 Äitiys, Koti, Lapsuusmuistot, Perhearki

Kahden vuoden Lapin loma

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Monelle koronavuosi toi muutoksia asumiseen. Osa alkoi kaivata lisää tilaa ja luontoa ympärilleen, ja pienempi asunto keskustassa ei enää kiinnostanut. Toiset taas pakkasivat kimpsut ja kampsut ja muuttivat Lappiin joko osa-aikaisesti tai kokonaan. Monipaikkaisuudesta puhutaan nykyään aktiivisesti, ja ihmisillä saattaakin olla useampi koti. Korona-ajan etätyöt ovat saaneet suomalaiset myös kiinnostumaan mahdollisuudesta muuttaa vapaa-ajan asuntonsa ympärivuotiseen asuinkäyttöön.

Itselläni tuo ”pako” keskustasta tapahtui jo kaksi vuotta sitten. Vaikka asumme paritalossa Pohjois-Helsingissä, tuntuu, että olemme olleet nyt kaksi vuotta Lapin lomalla. Nyt varsinkin, kun saimme pitkästä aikaa kunnon talven myös Etelä-Suomeen. Tähän kahden vuoden ”Lapin lomaan” on kuulunut normaalin arjen lisäksi ulkoilua vuoden ajasta riippumatta ja oli sää mikä tahansa. Luojalle kiitos lämpimistä kalsarikerrastoista. Miten paljon sitä nykyään arvostaakaan laadukkaan toimivia ulkoiluvaatteita. Talvi toi hiihdon, lumilinnat, pitkät villasukat ja järkyttävän suuret lumikasat. Ja sauna tuntuu olevan päällä koko ajan. Myönnettäköön eihän tuo ihan Lappia ole, mutta mentaliteetti on minulla ollut sama.

Lumilinnake

Lapsuuden kesämökkihaave 

Asuin melkein 10 vuotta Kalliossa, ja tuona aikana minulla oli aina ikävä Pohjanmaan kotikontujen ulkoilureittejä. Jollain tapaa kaipasin myös, että ulko-oven avatessaan pääsee ulos eikä pimeään käytävään. Muistan lapsena ihmetelleeni, miksi meillä ei ole kesämökkiä. Isäni katsoi minua hämmästyneenä ja vastasi: ”Kato ympärilles, mehän asutaan siellä.” Emmehän me varsinaisesti mökillä asuneet, mutta maaseudun omakotitalo, piha, ulkosauna ja laiturit joenrannassa toivat kieltämättä mielikuvan kesämökistä. 

Kesä Pohjanmaalla

Nyt kun olen ollut käymässä Pohjanmaalla huomaan, että nykyiset ulkoilureitit voittavat nuo lapsuuden polut. Minulla on aina ollut haaveena, että pääsisi pihasta hiihtämään. Pari viikkoa sitten hämmästelin jälleen kerran sitä, että nyt se on mahdollista. 

Kattilakaupat Vaasassa

Kun muutin urheilujen vuoksi lapsuudenkodistani Vaasan keskustaan omaan pikku soluasuntoon 15-16 -vuotiaana, ajattelin olevani henkeen ja vereen “kaupunki-ihminen” ja niin varmaan olinkin. Liian hiljainen ja rauhallinen ilmapiiri vain ahdistivat. Ihailtavasti vanhempani kyllä luottivat minuun. Kuinka moni muu on muuttanut kotoaan teininä? Näin jälkeen päin ajatellen, hyvin sitä nähtävästi tuli pärjättyä, sillä koulu, lentopallo ja muu urheilu sekä osa-aikainen työ pyörivät kaikki omalla painollaan. Tämä saattaa kuulostaa todella kalkkikselta, mutta helpotusta saattoi ehkä tuoda se, että nuorempana väsymystä myös tunsi vähemmän. 

Koomisiakin juttuja toki muistuu mieleen. Kerran ruokakaupassa ollessani päätin tehdä nakkikeiton. En ollut silloin mikään varsinainen keittiön kaasuhella, vaan lähinnä söin lämpimän ruuan lukiossa ja kotona puputin aamulla ja treenin jälkeen leipää. Ylpeänä kävelin kauppaa ympäri ja keräsin tarvittavat ostoskoriin. Matkalla kotiin muistin: ”Ei helvatan helvatta, ei mulla ole kattilaa.” Niinpä käännyin nöyränä takaisin ja kävin ostamassa senkin. Siitä tulikin elämäni kallein nakkikeitto.

Omakoti Kalliosta ja palkankorotusta odotellessa

Laskin juuri, että olen asunut elämäni aikana 17 eri asunnossa. Tarkkaa summaa oli toki vaikea laskea, sillä elämään mahtuu myös monta väliaikaisasuntoa, joita en laskenut tuohon lukuun ollenkaan. Nuorempana esimerkiksi, kun erosin silloisesta poikaystävästä, en onneksi joutunut taivasalle, vaan siskoni ja ystävieni ansiosta sain muutaman väliaikaiskodin. Ennen kuin sain oman asunnon järjestettyä, asuin pari viikkoa Töölöntorin vieressä ja kolme viikkoa Kalliossa. 

Kun valmistuin yliopistosta ja sain ensimmäisen ”virallisen” omaa alaani koskevan viestinnän työpaikan vuonna 2011, kimppakämppäasuminen ja vuokrakodit alkoivat tulla korvista ulos. Olihan siihen mennessä tullutkin jo muutettua. 

Pyöräilin Kallion ja Töölön välillä katsoen myytäviä asuntoja sekä sovin tapaamisen kotikontujen pankin kanssa. Pienemmillä paikkakunnilla lainaneuvottelut käydään usein pankinjohtajan kanssa, ja hänelläkin piti kiirettä, sillä kylvöloma oli alkamassa. (Ei varmaan kovinkaan moni pankinjohtaja ole pääkaupunkiseudulla maanviljelijä samaan aikaan?) 

Kun pankinjohtaja kyseli lainanlyhennystä, ehdotin tiettyä summaa, mutta jatkoin silmää vinkaten: ”Saan kyllä varmaan pian palkankorotuksen.” Kun myin tuon asunnon pari vuotta sitten ja haimme lainaa nykyiseen asuntoomme, kiitin pankinjohtajaa luottamuksesta. En tiedä olisinko itse tuolle vilkkusilmätytölle lainannut noin isoa summaa, sillä jälkeen päin ajateltuna tuo ensimmäisen oman alan työpaikan palkka ei luonnollisesti päätä huimannut. 

Kun myin tuon asunnon, sain monelta asunnon arvonnousun vuoksi kommentteja: ”Voi kun olisit ostanut kaksi!” Rehellisesti sanottuna ei tullut pieneen mieleenkään. Tuo juuri valmistunut muutaman sadan euron palkankorostusta kärkkyvä vilkkusilmätyttö oli pähkinöissä, että sai edes sen yhden. Loppuen lopuksi iloitsin varmaan enemmän sitä, että uskalsin ottaa noinkin suuren lainan yksin vastavalmistuneena jalka vasta ensimmäisen työpaikan oven välissä.

Nykyään tuo teininä omaan kotiin muuttanut ”kaupunki-ihminen” ei fiilistele enää niin paljon keskustan hälinää vaan iloitsee “Pohjois-Helsingin Lapista”. Jopa lämpökerraston kalsarit on vaikea välillä vaihtaa farkkuihin  – ja hyvä niin.

05/11/2020 Blogit, Koti, Remontointi

Koronaremppa

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Hei, me remontoidaan! Niin kuin melkein joka toinen muukin suomalainen. Koronarajoitukset muuttivat radikaalisti ihmisten arkea, ja luonnollisesti kotona tuli ja tulee oltua nyt enemmän. Ehkä tuosta ajasta alkaa vahingossa myös tuijottaa kulahtaneita seiniä, ja pintaremontti-ideoita alkaa väkisinkin miettiä.

Tee-se-itse -remontointi on nyt in, mutta älkää pelätkö, emme ole lähteneet kaatamaan täällä seiniä omatoimisesti periaatteella ”tekemällä oppii”. Meillä tavoitteena on nyt lähtökohtaisesti kodin freesaus. 

Pientä pintaremonttia

Vaikka suosittelen tekemään hyvän suunnitelman remontille kuin remontille – näin etenkin kustannukset pysyvät hallinnassa ja projekti valmistuu ajallaan – meillä kaikki on mennyt päinvastoin. Koska emme ole noudattaneet minkäänlaista suunnitelmaa, olen tyytynyt ajattelemaan, että pientä pintaremonttia pystyy tehdä ilman kiveen hakattua aikataulua ja päivystävää rakennusmestaria. Vaikka kyseessä olisikin vain kodin freesaus, aina on hyvä olla kuitenkin henkilö, jolta voi kysyä kikkakolmosia tai maalivinkkejä – on hän sitten ystävä tai rautakaupan henkilö. Näissä asioissa remontointifirman omistava mieheni ystävä on ollut päällikkö. 

Uudesta maalipinnasta on helppo lähteä liikkeelle. Maalaaminen ei ole rakettitiedettä, mutta maaleja on erilaisia. Kuinka peittävää haluaa, mattaa vai kiiltävää? Pinta tuo myös omat rajoitteensa maalaamiselle, sillä esimerkiksi puutaloissa väärä maali voi heikentää sisäilmaa. Maalaamaton hirsi- tai esimerkiksi mäntypaneeliseinä kykenee sitomaan huoneilmasta kosteutta vesihöyrynä ja luovuttamaan sitä myös takaisin, kun sisäilma muuttuu kuivemmaksi. Nykyisin sisämaaleina käytetään enimmäkseen vesiohenteisia maaleja, joiden vesihöyrynläpäisevyys on hyvä. Moni kokee kuitenkin, että vesiohenteiset maalit eivät peitä tarpeeksi hyvin puun aineosia, jotka näkyvät tummentumina maalin läpi. Jokainen uusi kerros taas heikentää kykyä sitoa huoneilman kosteutta vesihöyrynä. Onneksi kuitenkin päteviä hirsimaalejakin nykyään löytyy, jotka ovat niin peittäviä kuin vesiohenteisia. 

Pintojen käsittely

Meillä pintaremontti lähti liikkeelle saunasta. Lauteiden ja saunan seinien uudelleenkäsittelyllä saa helposti ja nopeasti uutta ilmettä. Supi saunavahasta on olemassa erilaisia sävyjä, ja pähkäilinkin kauan aikaa niin valkoisen, mustan ja harmaan välillä. Loppuen lopuksi päädyimme harmaaseen. Sävy vaati useamman maalikerroksen, ja mietinkin jälkeen päin, että valkoisen ja mustan sävyn olisi ehkä voinut helpommin maalata ja jättää hiukan huolimattomaksi. Makunsa kullakin! Maalauksessa oli kuitenkin helpointa käyttää pensseliä, jossa on vaahtomuovisienipää. 

Samalla maalasimme valkoisella Tikkurilan Empire-maalilla ovien karmit ja ikkunoiden kehykset. Tämän jälkeen muidenkin huoneiden ikkunoiden kehykset alkoivat näyttää kulahtaneilta, ja maalausprojekti jatkui muihin huoneisiin. Samalla myös olohuoneen ovi sai uutta pintaa. 

Seuraavaksi vuorossa on kylpyhuoneen katon paneelien vaihto, alakerran wc:n maalaus ja altaan vaihto sekä koko talon ovikynnysten vaihto. Pikku juttuja, mutta jo nyt huomaa, miten paljon raikkaampi yleisilme tulee. 

Työskentelymallit kehittyneet

Remonttibuumista kiinnostuneena päädyin myös tutkimaan rauta- ja sisustuskaupan yhdistys RASI ry:n tilastoja. Niiden mukaan rautakauppamyynti kasvoi alkuvuodesta 6%. Kodin kohennus näkyy kuluttajakaupan puolella, ja työvälineet ja -tarvikkeet tekevät kauppansa. 

Jos jotain positiivista täytyy korona-ajasta keksiä niin monen yrityksen työskentely- ja palvelumallit ovat menneet eteenpäin. Monessa yrityksissä etätyöskentelyvälineet on laitettu koronan myötä vihdoin kuntoon sekä esimerkiksi rautakaupoissa on kehitetty etäpalvelumalleja. Näitä ovat mm. asiakkaiden lähelle tulevat rautakauppa-autot ja etäsuunnittelupalaverit asiakkaiden kanssa. Hyvä niin!