Avainsana: puutarha

12/09/2023 Puutarha

“Yksi helppo puutarha, kiitos”

Kuten olen jo aikaisemminkin todennut, on ollut mukava huomata, että kaltaisiani oman elämänsä puutarhureja on muitakin. Ette ikinä arvaa, mikä on yleisin kysymys liittyen puutarhaan? Se on: ”Mikä on sellainen helppo puutarha?”  Vaikka vaihtoehtoisia tapoja löytyy, täysin huoltovapaata puutarhaa ei olemassakaan. 

Helpon puutarhan suunnittelu

Vaikka itse rakastan hääräillä puutarhassa ja minulle puuhastelu on eräänlaista terapiaa, pakko silti myöntää, että olen myös yrittänyt miettiä helppohoitoisuutta – aikaa ei kuitenkaan ole liikaa puutarhallekaan. 

Moni suosittelee suunnittelemaan alueet ja penkit ensin paperille. Itselläni tuo on auttanut siihen, että muistan paremmin kevään sipulikukkien kukkimispaikat. Luemme usein iltaisin minimimmin Paddington puutarhurina -kirjaa iltasaduksi. Siinä on mielestäni hauskat neuvot: 1) Sulje silmäsi ja kuvittele puutarha on valmiina. 2) Ennen kuin aloitat, katso aluetta jostain ylhäältä käsin ja viimeistele suunnitelmat.

Jos isommalle nurmialueelle ei ole käyttöä, helppo valinta isomman nurmialueen sijaan on laatoittaa tai laajentaa terassia isommalle alueelle. Toki vaikka olisi laatoittanut koko pihan, rikkaruohot saattavat silti löytää saumakohdat. Selkein on rajata puutarhan eri alueet, ja pitää rajauksilla nurmikko, kukkapenkit, kulkuväylät ja oleskelualueet erillään. Tämä helpottaa huoltoa, ja kasvit ei leviä koko pihaan. 

Syksy on parasta aikaa suunnitella

Syksy on parasta aikaa suunnitella puutarhaa. Itse olen hätähousu. Mietin jo ensi kevättä ja millaisia muutoksia voisin tehdä puutarhaan jo nyt, jotta ensi keväällä kasvu lähtisi nopeammin käyntiin. Näin kasvit ehtivät vielä hyvin juurtua ennen talventuloa. 

Syksyllä kannattaa jakaa perennoja sekä istuttaa kevään sipulikukat, kuten tulppaanit, narsissit ja helmililjat. Jotta pihaa ei tarvitse muokata moneen kertaan, eikä kukkaro köyhdy myöskään liikaa, olisi hyvä löytää optimi kasvusuhteet jo heti alkuun haluamilleen perennoille: millainen aurinko/varjo tai kasvualusta on. Pakko myöntää, että itse olen ikuinen muokkaaja. Heti jos huomaan, ettei joku kasvi viihdy paikassaan tai alkaa olla ahdasta, olen etsimässä sille uutta paikkaa. 

Luonnollisesti tavoite on, että kukin kasvi löytäisi omalle paikalleen, enkä enää siirtelisi niitä. Omista perennoista meillä parhaiten viihtyviä eli ”helppoja” ovat Jaloakileija, sinisen violetit Loistokurjenpolvet, Tarhakurjenpolvi, Myskimalvat, Neidonkurjenpolvi, Syysleimu, Pionit ja Salviat. Takuuvarmoja maanpeiteperennoja ovat suikeroalpi, rönsyakankaali ja pikkutalvio. Maanpeitekasvit ovat myös oiva tapa ehkäistä rikkakasveja. 

ps. Jos ette ole vielä testanneet Kalla Activen merinovaatteita, hyödynnä koodi KALLA20 ja tilaa verkkokaupasta -20% alennuksella.

09/08/2023 Puutarha

Etupihan maisemointi -projekti

Saan puutarhaan liittyviä kysymyksiä aika ajoin. Tämä todistaa vaan sen, että kaltaisiani ”oman elämänsä puutarhureita” on enemmänkin. Aikaisemmissa blogikirjoituksissa on jo muutamaan syksyiseen kysymykseen valmiiksi vastaus, kuten vinkkejä syksyn puutarhatöihin sekä helppohoitoisiin syyskukkiin. Etupihan maisemointi -projekti on kuitenkin jotenkin jäänyt minulta unholaan – tai pikemminkin sen edistymisestä kirjoittaminen. 

Aloitin etupihan maisemoinnin yli 2 vuotta sitten ja sen etenemisestä onkin tullut paljon kyselyitä. Kirjoittelin silloin blogiin, kuinka alueelta kaadettiin iso varjostava tuija ja tilalle jäi tyhjä tila. Halusin tilalle päärynäpuun ja perennapenkin, jossa kukkisi keväästä syksyyn asti. 

Maisemointi-projektin lähtökohdat

Alkujaan kaivoin nurmikkoon 120cm x 90cm kuopan, mutta olen vuosien mittaan nyt suurentanut sitä. Päärynäpuun takia tein siitä tosi syvän, mikä on myös auttanut kukkiakin viihtymään paremmin. Maaperä on tosi savisen hiekkaista ja siinä ei olisi kyllä ilman uutta multaa kasvanut mikään.

Kasvualustassa ei kannata muutenkaan säästellä, vaan se kannattaa muokata kasville suotuisaksi sekä ottaa huomioon kasvin tarvitsema minimi syvyys kasvualustassa. Kasvualustan minimisyvyys perennoilla on yleensä 20-50 cm, pensailla noin 50 cm, köynnöksillä 50-80 cm ja puilla vähintään 80cm.

Ajan kuluessa olen penkistä siirtänyt muutamia kukkia – lähinnä senkin mukaan, kun olen tarkkaillut, kuinka ne viihtyvät ja onko etupihan penkki niille otollinen kasvupaikka. 

Vaikeinta oli alkujaan tuolloin noudattaa suositeltuja istutusvälejä – toki tiheään istuttamalla saa valmiimman näköistä, mutta pian voi joutua jakamaan tai siirtämään liian lähekkäin kasvavia taimia. 

Puolisoni naureskelee, kun saan pihan hoitoon kulumaan niin paljon aikaa kuin sitä on käytettävissä. Olen mestari keksimään uusia projekteja, ja huomaankin, että päässäni koko ajan raksuttaa jokin uusi toteutettava idea. 

Helpot perennat

Mitkä kasvit ovat ottaneet ajan myötä oman paikkansa? Keväällä ja alkukesästä penkissä kukkivat erilaiset laukat ja tulppaanit. Meillä on aika aktiivisia citykaneja ja myyriä liikkeellä, joten kokeilin ensi kertaa istuttaa laukkoja tulppaanien sipulien viereen. Laukan sipulin tuoksun sanotaan karkottavan eläimet, ja nähtävästi se ainakin toimi tänä keväällä eli penkin kukat säästyivät. 

Siirsin päärynäpuun vierestä Jalokuunliljan (Hosta ‘Pilgrim’) taloyhtiön puolelle kasvamaan, sillä halusin vaihtelua penkkiin. Loppuen lopuksi paikka oli myös ehkä liian aurinkoinen kuunliljalle. Sen tilalle istutin siskoltani saaman isomaksaruohon. (Ja kyllä, pelastin tämän piharemontin alta ja toin autossa Kangasalta asti. Puolisoni naureskeli jälleen) Päärynäpuun edessä kivien päällä kasvaa Pikkutalviota. Mielestäni tuo maanpeittoperenna tuo kivan lisän. 

Päärynäpuun vasemmalla puolella Sarah Bernhadt -kiinanpioni on nyt jo kukkinut kahtenakin kesänä kesäkuun lopulla. Nyt kokeilin sen viereen istuttaa siemenistä loppukesän auringonkukkia, ja tuota ajattelin jatkaa myös ensikin kesänä. Yksivuotisilla kukilla saa kivaa lisää sellaisten kukkien viereen, jotka kukkivat jo alkukesästä. 

Kesäkuun puolenvälin kukkia ovat penkissä Jaloakileijat (‘Aquilegia caerulea’) ja sinisen violetti loistokurjenpolvi (‘Geranium hybrid johnson’s blue’). Heinäkuun lopusta aina elokuun loppuun kukkivat valkoiset ja pinkit Myskimalvat, joiden siemeniä olen saanut äidiltäni. Ne kukkivat aikoinaan lapsuudenkodissani Pohjanmaalla. 

Loppukesän kukkia on Loistokärhö (‘Clematis Ernest Markham’), joka kiipeää päärynäpuuta pitkin. 

Penkki on siis muotoutunut aika kivasti ja lasten kesäkeittiö ja istuskelupöytä, hernelaatikko sekä pensasmustikat ovat tuoneet kivan lisän etupihalle. Myös pikkuhortensiapensas pääsi osaksi etupihaa, kun pelastin sen ilmalämpöpumpun tieltä.

Millaisia uudistuksia te olette pihoillenne tehneet? 

23/08/2022 Koti, Puutarha

Puutarha säppiin taas syksyllä – ”Vika sulkee ovet”

Nuorempana, kun olin ravintolassa töissä, teimme luonnollisesti aina työpäivän jälkeen loppusiivouksen. Asiat piti jättää niin, että aamulla on helppo aloittaa taas työnteko. Loppukesästä mulla on aina sama fiilis: ”Vika sulkee ovet” – ihan kuin sulkisin puutarhan taas talveksi.

Saan puutarhaan liittyviä kysymyksiä aina aika ajoin. Tämä todistaa vaan sen, että kaltaisiani ”oman elämänsä puutarhureita” on enemmänkin. Aikaisemmissa blogikirjoituksissa on jo muutamaan kysymykseen valmiiksi vastaus, kuten vinkkejä syksyn puutarhatöihin sekä helppohoitoisiin syyskukkiin. 

Kohti syyspuutarhaa

Nyt kun kesä on saanut uskomattoman jatkoajan, en ole jaksanut vielä ajatella syyskukkia, mutta syyslannoitteet olen jo laittanut niin perennoille, päärynäpuulle ja marjapensaille. Se edistää seuraavan vuoden kukintaa ja satoa ja auttaa kasveja valmistautumaan talven tuloon ja talvehtimaan vaativissa talviolosuhteissa. Lannoitteet kannattaakin laittaa jo ajoissa elokuun puolella, sillä jos esimerkiksi pensas on jo tiputtanut lehtensä, on jo myöhäistä.

Viime vuonna puput söivät ruusuni maan tasalle. Ruusu kuitenkin teki come backin. Ostin siis sille ja istuttamilleni pensasmustikoille verkkoa. Ne ovatkin kuulemma pupujen herkkua, joten syytäkin suojata ne talveksi. Suojaan toki vanhalla verkolla myös päärynäpuun.

Kevään hätähousuille

En ole aiemmin tehnyt tätä, mutta koska Plantagenilla verkkokaupassa on siemenet -50%, tilasin jo ensi kevään siemenet valmiiksi. (ei kaupallinen yhteistyö, ainoastaan vinkki muillekin hätähousuille) Tarhapetunia ‘Cascade Orchid Mist’ FI, Köynnöskrassi ‘Milkmaid’, Silpoydinherne ‘Early Onward, Avomaan kurkku ‘Vorgebirgstrauben Rhenks Druv’, Basilika ‘Emily’ ja Rucola ovat siis odottamassa ensi kevään kylvöjä. 

Lisäksi olen yleensä tottunut jakamaan perennat jo syksyllä. Olemmekin naureskelleet naapureiden kanssa, kuinka omaa kurjenpolveani löytyy jo melkein joka naapurin kukkapenkistä.

Ensi kesäksi ajattelin taas istuttaa herneitä, mutta raivasin niille etupihalle paikan siirtämällä havun pois. Ostin Plantagenista isomman istutuslaatikon ja uusia ruukkuja parvekkeelle yrttejä varten. Tämän kesäinen astia niille parvekkeella oli liian pieni tai sitten ne vain villiintyivät liikaa. Avomaan kurkkua taas ajattelin kokeilla parvekkeelle matalampaan astiaan. Onko joku kasvattanut aiemmin astiassa? Vinkkejä?

17/06/2022 Koti, Puutarha

Helpot kukat kesäpuutarhaan

Tänä vuonna puutarha on näyttänyt tosi eriltä, sillä useammat perennat ovat joko kukkimisessaan todella myöhässä tai sitten ne jättivät pitkälle venyneen talven (ja paksun jään) vuoksi kukkimisen kokonaan väliin. Keväänkin kukissa huomasin saman ilmiön. 

Takuuvarmoja perennoja

Toki mikään monivuotinen kukka ei ole takuuvarma, sillä sen menestyminen riippuu luonnollisesti niin paljon kasvuoloista: millainen aurinko/varjo tai kasvualusta on. 

Omista istutuksista helppoja vuodesta toiseen puksuttavia ovat maanpeitekasvit kuten suikeroalpi, rönsyakankaali ja pikkutalvio. Muita kesän takuuvarmoja kukkijoita ovat etupihan penkissä päärynäpuun luona Jaloakileija ’Aquilegia caerulea’, ja sinisen violetit loistokurjenpolvet ’Geranium hybrid johnson’s blue’ ja takapihan puolella tarhakurjenpolvi. Kurjenpolvien suvun monipuolisuuden ansiosta jokainen voi löytää sellaisen lajikkeen, joka sopii omiin puutarhaa koskeviin toiveisiin ja tavoitteisiin ja kaiken lisäksi ne ovat kauniita! Olen omaa tarhakurjenpolven juurta jakanut moneen otteeseen syksyisin ja jokainen on lähtenyt kasvamaan. Neidonkurjenpolvi ja Syysleimu ovat nyt uusina tulokkaina puutarhan perennapenkissä.

Yleensä kesäkuun lopulla omassa puutarhassa on jo täysi tohina, mutta nyt kukkapenkeissä on totaali aukkoja. Jopa puolisoltani pari vuotta sitten saama äitienpäiväruusu on vasta pikkulehdissä. Valkoinen maanpeittoruusu on menetetty peli, mutta vaaleanpunainen ruusu tekee tuloaan kuivettuneen varren vierestä. 

Helppohoitoisia kesäkukkia

Koska pihaamme paistaa todella paljon kesäisin aamusta iltaan aurinko, olen yleensä päätynyt ostamaan kukkapurkkeihin ns. sinnikkäitä kesäkukkia. Tietyllä tapaa ne tuntuvat vuodesta toiseen välillä hiukan tylsiltä, mutta se on ollut meidän pihaan sopivin vaihtoehto – tai varsinkin jos haluaa niiden kestävän koko kesän. 

Helppohoitoisia kesäkukkia ovat mm. Pikkupetuniat, Pelargonit, Krysanteemit, Ahkeraliisat ja Tähtisilmät. Ne ovat usein etu- ja takapihalla ihan riehaantuneet kukinnoissaan, vaikka paahde olisikin niihin välillä iskenyt. 

Orvokkeihin kannattaa panostaa, jos piha tai parveke on viileä ja varjoisa. Paahteiselle pihalle tai lasitetulle parvekkeelle, jossa lämpötila kipuaa korkealle, orvokkia ei kannata hankkia. Toinen varjon menestyjä, mutta toki monivuotinen, on Kuunlilja. Niitäkin on olemassa 30-40 lajia, joten valinnanvaraa lehtien väritykseen löytyy. 

22/04/2022 Koti, Perhearki, Puutarha

Puutarhan kevätpuuhat

Vaikka kevät on virallisesti täällä, puutarhan kevätkukista huomaa (tai niiden puutteesta), että kuljemme jälkijunassa. Tämän huomaa myös viime vuoden kuvista. Näihin aikoihin viime keväänä jo suurin osa kevätkukista kukki. Meillä isommat lumikasat sulivat oikeastaan vasta pääsiäisviikonloppuna ja muutama taloyhtiön jättikasa saattaa sinnitellä vielä juhannuksenakin. 

Meidän takapihallemme paistaa päivisin aurinko, joten keväthommia on voinut jo siellä aloittaa. Monella on puutarhanhoitoon olemassa aikatauluja ja yleisohjeista, mutta mielestäni ehkä parempi huomioida kasvikohtaiset erot ja vuosittain vaihtelevat sääolosuhteet ja toimia niiden mukaan. Lyhykäisyydessään olen valmistellut pihaa keräämällä maasta kuivat oksat ja lehdet, lisäämällä multaa penkkeihin ja antamalla tarvittaessa kasveille kastelulannoitetta. 

Usein suositellaan myös leikkaamaan puiden ja pensaiden oksat, ennen kuin kasvi lähtee kasvamaan. Jos pensaiden silmut eivät vähitellen ala turvota, eikä niissä näy vihreää, on oksa silmuineen todennäköisesti kuivunut talven aikana. 

Syksyllä heitin takapihan nurmikolle syysravinnetta, jotta se ottaisi hyvän startin keväällä kasvuun. Nurmikon keväisen kalkitsemisen kohdalla olen meillä todennut, että meidän nurmikkomme pärjää ilmankin – enkä halua sitä liikaakaan lannoittaa. Kalkilla tasapainotetaan maaperän pH-arvoa, joka Suomessa on usein liian alhainen.

Kevätkukkia odotellessa

Tällä hetkellä takapihan kukkapenkissa on vain rönsyakankaalet, lumikellot, tulppaanien alut odottamassa seuraa. Kun purkkien narsissit lakkaavat kukkimasta, ajattelin kerrankin odottaa hiukan kauemmin kesäkukkien kanssa. Joka vuosi iskee kuin puskista touko-kesäkuun myöhäishalla ja onnistun kylmettää ensimmäisen erän. 

Viime vuonna kylvin siemenistä ulos kippoihin kesäkukkia. Ne lähtivätkin kivasti kasvamaan, sillä jo alkukeväästä aurinko osui niihin. Kokeilin nytkin laittaa takapihan ruukkuihin kesäkukkasekoituksen. 

Syksyä ajatellen kannattaa ottaa kuva kukkapenkistä, kun kevätkukat alkavat kukkia. Näin pystyt täydentämään syksyllä sipulikukkia. Olen yleensä jakanut perennat jo syksyllä. Näin ne pääsevät jo keväästä kasvuun. Kun kevätkukat ovat kukkineet, niistä kannattaa poistaa kuihtuneet kukat. Jos jätät ne paikoilleen, ne ottavat ravintonsa sipulista.

Parveke taimipuutarhana

Meillä on kauan aikaa parveke ollut hiukan vähemmällä käytöllä – tai oikeastaan siellä ei ole käynyt kukaan muu kuin minä. Nyt ajattelin luoda sinne oman löhötuolini viereen oman pienen kylvöalueen ja samalla toivoa, että ehdin tuolissa myös löhötä. 

Tänä vuonna lähden pienestä määrästä liikkeelle, mutta ehkä ensi vuonna voisi ottaa agendalle isomman satsin. Helpoista helpoimpia yrttejä ovat koko kesän satoa antavat salvia, timjami ja basilika. Lisäksi ajattelin kokeilla herneen kasvatusta. Naapurillamme tuli viime vuonna niin hyvin satoa, joten sen turvin uskallan lähteä meilläkin kokeilemaan touko-kesäkuussa.

06/09/2021 Puutarha

Kukapa ei tykkäisi helppohoitoisista syyskukista

”Syksyn puutarhatyöt” -blogikirjoituksen jälkeen minulta pyydettiin vinkkejä eri syyskukista, ja vastailenkin niihin nyt täällä blogin puolella. 

Pihalyhtyjen ja kynttilöiden lisäksi syksyllä pihan valtaavat syyskukat, joista vaihtoehtoja on pilvin pimein. Osa on kuitenkin selkeästi enemmän hallaa kestäviä kuin toiset. On hyvä varmistaa myös, että pihalle jäävät ruukut ovat pakkasen kestäviä. Saatavilla on nykyään myös hyviä styroksista valmistettuja ruukkuja, jotka tarjoavat kasvien juurille hyvin eristyksen. Tai löytyykö teidän varastosta esimerkiksi vanhat upeat kottikärryt, ruostunut sanko tai puulaatikoita? Niitä voi kukkien lisäksi somistaa esimerkiksi Pihlajanmarjaoksilla. Koristekivillä tai muulla koristeella voi vielä viimeistellä asetelman. 

Huolettomat kanervat

Callunat eli aitokanervat ovat helppohoitoisimmasta päästä, sillä ne kestävät yllättävänkin pitkälle talveen. Pari vuotta sitten, kun oli leudoin talvi miesmuistiin, omat callunani elivät ruukussa koko talven. Outoa olikin vaihtaa hyvin voivien kukkien tilalle narsissit keväällä. 

Mukava lisä on, että callunoita myydään valkoisen lisäksi punaisena, violettina sekä myös oranssin tai sinisen väriseksi maalattuna. Niitä myydään myös yhdistelmäväreinä, joten ne ovat hyvää materiaalia eri sommitelmiin.

Sommitelmien kaveriksi

Koristekaali on tullut jäädäkseen, ja se onkin yleinen näky joko yksin tai muihin kasveihin yhdistettynä sommitelmassa. Koristekaalit kestävät hallaa, mutta eivät jäätymistä.

Yhdistele eri kokoja ja muotoja ja istuta eri korkeuksille. Pakkasen kestävät Hopealehti, Hopeavitja ja Hopealanka toimivat asetelmien reunustoilla kuin kotonaan. Asetelmien taka-alalle voi yhdistää myös eri muotoisia havukasveja. Itse ajattelin hyödyntää sommitelman joulun tienoilla ja lisätä Kartiovalkokuuseen valot. 

Hyviä yhdistelmiä ovat esimerkiksi Kanerva, Koristekaali ja Hopeavitja tai Isomaksaruoho, Syyskellokanerva ja Muratti. Kauniilta näyttävät myös Kartiovalkokuusi, kanerva ja punalehtinen keijunkukka yhdessä. Mikäli Pallotuijaan haluaa yhdistää, sen kanssa voisi sopia esimerkiksi Syklaami ja Hopealanka. 

Syyskukkien väriä

Syyskukkien aatelia ovat syyskrysanteemit, mutta ne eivät ole pakkasen kavereita. Sanotaan, että Skimmia on ensipilkahdus joulusta, mutta mielestäni se sopii myös syyspihaan. Se kestää upeana pitkälle talveen. Kaunis viileän sään kukka on myös runsaskukkainen Syklaami. Sitä on usein tarjolla montaa eri sävyä aina valkoisesta tummanpunaiseen. Voimakkaat värit näkyvät paremmin auringonvalossa ja vaaleat värit nousevat esiin illalla.

Jos haluaa vaihtelua syyskukkiin, hauskoja valintoja ovat myös Tulilatva ja Kukonharjat. Syksy on kyllä tunnelmallista aikaa! 

29/08/2021 Puutarha

Puutarha talviteloille – mitä kuuluu syksyn puutarhatöihin?

Samalla kun mietiskelin oman puutarhan talviunia, kirjoittelin myös blogiin muistilistaa muillekin oman elämänsä puutarhureille. Syyskukat valtaavat pihan kukkaruukut, ja monelle sadonkorjuu on itsestään selvä asia, mutta oletko tottunut keräämään myös kesäkukkien ja perennojen siemenet talteen taas tulevaa kautta varten?

Kerää talteen esimerkiksi päivänkakkaran, sormustinkukan, harmaamalvikin, siperian-, idän- ja silkkiunikon, akileijan, kehäkukan, kosmoksen, ruiskaunokin ja muiden siemeniä.

Syksy on parasta istutusaikaa

Itse olen hätähousu. Mietin jo ensi kevättä ja millaisia muutoksia voisin tehdä puutarhaan jo nyt, jotta ensi keväällä kasvu lähtisi nopeammin käyntiin. Toisaaltahan se on myös järkevää, sillä esimerkiksi nyt istuttaessa kasvit ehtivät vielä hyvin juurtua ennen talventuloa ja syyskosteus huolehtii sopivasta kosteudesta.

Kun syksy koittaa, kannattaa myös tehdä valmiiksi kevään uudet kukkapenkit. Elokuun puoliväli on myös paras aika perustaa uusi nurmikko tai paikata vanhaa.

Yksi asia, josta en ikinä saa tarpeekseni on sipulikukat, kuten tulppaanit ja narsissit. Sipulikasvien paras istutusaika on elokuun lopusta lokakuun alkuun, maan jäätymiseen saakka. 

Joka syksy raahaan useita kymmeniä sipuleita kotiin ja istutan niitä etu- ja takapihalle, ja aina ajattelen näiden olevan ne ”klassiset viimeiset”. Näin ei kuitenkaan ikinä ole, sillä aina löydän uusia paikkoja, johon voin istuttaa. Puutarha ei ole koskaan valmis, ja nyt puolisoni kauhuksi olen suunnannut katseeni myös taloyhtiön pihalle päin. Jos itse saisin päättää koko piha olisi täynnä kukkia – aina keväästä syksyyn saakka. 

Jaa perennat

Perennat ilahtuvat jakamisesta. Yleensä keväällä kukkivat jaetaan syksyllä ja syksyllä kukkivat keväällä. 

Perennan jakaa helposti nostamalla juurakon ylös maasta. Itse olen useasta kukasta ottanut suoraan sivulle kasvaneen mättään. Pari päivää sitten jaoin esimerkiksi Kurjenpolvesta naapurilleni kaksi mätästä. Sitä olen jakanut myös omaan pihaan. 

Suojaa, ravitse ja siisti

Jos haluaa antaa keväällä hyvän kasvuun lähdön puille, pensaille, perennoille ja nurmikolle, ne kannattaa lannoittaa syksyllä. Jäniksiä ja muita pikku eläimiä varten kannattaa myös tehdä suojaus. Ostin itse juuri myyräverkon päärynäpuutamme varten. Se oli korkeampi kuin jänisverkko, joten ajattelin, että se voisi hiukan myös suojata rusakoilta, joita meidän pihassa välillä pyörii. 

Jos pihan siistii ja pesee esimerkiksi kasvihuoneen, tämä auttaa torjumaan kasvitauteja ja tuholaisia. Lehdet voi myös silputa nurmelta ruohonleikkurilla, jolloin maatuva aines ravitsee maata. Vesiletkut kannattaa myös tyhjentää ja viedä varastoon talvisäilöön. Simppeliä hommaa ja ei muuta, kun syksyn viettoon. 

28/07/2021 Koti, Puutarha

Toivepostaus: Mitä kuuluu heinäkuussa puutarhalle?

Mitä tapahtuu heinäkuussa puutarhan puolella ja mitä etupihan perennapenkkiprojektille kuuluu? Sain tästä blogipostauspyynnön, joten kirjoittelen nyt kuulumisia puutarhan puolelta. 

Jos olisin saanut tämän kysymyksen 5 vuotta sitten, olisin luultavasti vastannut, että: ”Kaippa sille ihan samaa kuuluu, kun yleensäkin.” Kun puutarha ”aukeaa” maalis- huhtikuussa ja sulkeutuu myöhään syksyllä, se ehtii käydä moniakin muunnoksia läpi. Tuo aika pitää sisällään eri vaiheita, ja näitä vaiheita olen nyt itsekin päässyt ja onnistunut eri kukkavalinnoilla rakentamaan eli löytänyt meidän puutarhan olosuhteisiin mukautuvia ja eri aikaan kukkivia monivuotisia kukkia. 

Niin kuin monessa muussakin asiassa, puutarhankin puolellakin on ahaa-elämyksiä. Luonnollisesti tieto lisää onnistumisia ja epäonnistumiset tietoa. Ja onhan se nyt vaan siistiä, että jokin asia menee maaliin. 

Kesän aikana olen huomannut jälleen kerran erään asian: pihan hoitoon saa kulumaan niin paljon aikaa kuin sitä on käytettävissä. Olen mestari keksimään uusia projekteja, ja huomaankin, että päässäni koko ajan raksuttaa jokin uusi toteutettava idea. Tämän vuoksi onkin hyvä, että olen opetellut myös pikkuhiljaa hillitsemään hiukan näitä ideoita ja odottelemaan kärsivällisesti kukkien omaa kukkimisaikataulua. 

Yksivuotiset kukat täydennykseksi

Toki aina täytettä eli kesäkukkia tulee hankittua ja niissä huomaankin usein päätyväni melkein samoihin kukkiin ihan vain yksinkertaisesti siitä syystä, että tiedän niiden pärjäävän ruukuissa lähes koko kesän puutarhassamme, joka on melko aurinkoinen. Vakiokukkia ovat siis Petuniat, Krysanteemit, Ahkeraliisat ja Tähtisilmät. 

Sain naapuriltamme viime kesänä suikeroalpia, ja istutin sitä syreenipuidemme alle. Suikeroalpi kukkii heinäkuusta syyskuuhun keltaisin kukin, ja mielestäni se tekee kauniin maton maahan. Suikeroalpi, Pikkutalvio ja Rentoakankaali peittävät meillä kivasti maata. Niitä siis kannattaa miettiä, jos kaipaa maanpeittokasveja. 

Etupihan maisemointiprojekti

Laitoin alulle kiireessä keväällä ennen polvileikkausta etupihan maisemoinnin. Etupihaltamme oli aiemmin kaadettu iso varjostava tuija, ja sen kanto jyrsittiin pois. Siihen kasvamaan laitettua nurmikkoa lukuun ottamatta, tila oli jäänyt täysin tyhjäksi, joten istutin siihen päärynäpuun ja laitoin perennapenkin alulle. Myöhemmin kasvit ehkä löysivät paremmin paikkansa, ja nyt olen jatkanut penkkiprojektia kivillä ja lisäkukilla. 

Sarah Bernhadt -kiinanpionit, jalokuunlilja Hosta ’Pilgrim’, Jaloakileija ’Aquilegia caerulea’, sinisen violetit loistokurjenpolvet ’Geranium hybrid johnson’s blue’ saivat kaverikseen kukkapenkkiin ’Magic Carpet’ kangasajuruohon, joka on kestävä, kaunis, matalakasvuinen ja tuoksuva perenna. Hempeän lilat kukat puhkeavat kauniina mattona heinä-elokuussa. 

Kukat saivat kaverikseen myös Kaukaasianmaksaruoho ’Firecrackerin’. Mattomaisen maanpeittokasvin kukinta alkaa heinäkuussa ja jatkuu elokuulle. Sillä on pyöreät tummanpunertavat lehdet. Siirsin talon vierestä Pikkutalvion myös penkkiin, ja se onkin löytänyt hienosti kivet, joiden ylle on alkanut kiivetä. 

Loistokärhö ’Clematis Ernest Markham’ on kotiutunut ehkä parhaiten. Se on tuottanut paljon kukkia ja on kietonut itsensä jo jäädäkseen päärynäpuun oksiin. 

Helle kuritti kukkia

Takapihan penkki koki muodonmuutoksen kevään lopulla, kun otimme syreenipuiden alta verkkoaidan pois. Aikaisemmilla asukkailla oli ollut koiria, mutta me ajattelimme aidan olevan turha. Aidan poistaminen toi lisätilaa penkkiin, jota olen nyt Kukontöyhtöillä pyrkinyt paikkaamaan. Sain myös naapuriltamme useita Kuunliljoja, jotka saivat syreenien alta oman kodin. 

Helle on osittain tehnyt kyllä tehtävänsä, ja osa kukista on jättänyt kokonaan kukkimatta. Jätti auringonkukat jäivät myös melko lyhyiksi ja ensimmäiset kukat tulivat todella varhain. Katsotaan, mitä sade saa nyt aikaan. Mitäs teidän puutarhaan kuuluu?

11/05/2021 Koti, Puutarha

Etupihan maisemointia ja perennapenkin tekoa

Vuosi sitten etupihaltamme kaadettiin iso varjostava tuija, ja sen kanto jyrsittiin pois. Siihen kasvamaan laitettua nurmikkoa lukuun ottamatta, tila jäi täysin tyhjäksi. Toiveena oli saada siihen päärynäpuu ja sen yhteyteen simppeli perennapenkki, jota voin ajan kuluessa laajennella.

Rakastan puutarhan laittamista, ja sen suunnittelu on itselleni jopa tietynlaista terapiaa. Takapihan puutarhaa olen rakentanut pala palalta, mutta kovin suuria kokonaisuuksia ei vielä ole tullut vastaan, joissa projekti olisi pitänyt aloittaa täysin alusta. 

Kun minulle tuli mahdollisuus ottaa lapio käteen ja maisemoida etupihaa yhdessä *Pirilän Kukkatalon kanssa, olin innoissani. Etupihamme todellakin tarvitsi piristettä, mutta täysin tyhjä tila toi mieleeni kammottavan ison määrän vaihtoehtoja. Mistä lähteä liikkeelle? Apua! 

Etupihan maisemointihaaste

Blogissani kukkiin ja puutarhaan liittyvät jutut ovat olleet suosittuja, ja moni hakee verkosta ideoita oman puutarhan penkkeihin ja istutuksiin. Itsekin myönnän googlen olevan kelpo kapistus välillä. Moni peräänkuuluttaa helppohoitoista perennapenkkiä. Toki vaikka penkistä pyrkii tekemään kuinka simppelin, täytyy muistaa, että sitäkin on syytä hoitaa ja ravita.

Onneksi minua tuli etupihan maisemointihaasteessa konsultoimaan Kukkatalolta Elina Soinjoki, jolla Kukkatalon työn lisäksi oma pihasuunnitteluun ja puutarhatöihin erikoistunut yritys Pikku puutarha. Soinjoki on koulutukseltaan maisemasuunnitteluhortonomi. 

Projektin myötä yritin myös oppia ajattelemaan, että puutarhassa on aina meneillään hyvä aika: kaiken perusta ovat puutarhan rakenteet ja rytmitys sekä vuoroin loistavat kasvit. Tuijan juuristoa jäi maahan, joten se pitäisi ottaa kaiken muun lisäksi huomioon.

Yritän samalla opetella myös kärsivällisyyttä. Laitan projektin nyt alkuun, mutta muistutan itselleni, että penkkiä voi laajentaa pala palalta. Oma kärsivällisyyteni on välillä myös koetuksella kukkien kanssa – voi kuinka ihanaa olisi, jos penkki olisi samantien loistossaan! Jokainenhan meistä tietää, että näin ei valitettavasti voi tapahtua. Kasvit kasvavat ja ottavat ajan myötä oman paikkansa.

Tärkein omalla kohdallani oli ottaa myös huomioon kasvien eri kukinta-ajat. Rehellisesti sanottuna takapihan penkkiä laittaessani unohdin sen melkein kokonaan. Vuosi sitten huomasin, että kun muualla jumalaiset syksyn värit alkoivat hohtaa, oma puutarhani oli jo muuttunut harmaaksi. Tähän pyrin itsekin nyt tekemään tänä kesänä muutoksen. 

Maaperä ja kasvuolosuhteet

Lähdimme konsultoinnissa liikkeelle maaperän koostumuksesta sekä auringon kierrosta. Meidän etupihallemme aurinko paistaa kello 15.00 eteenpäin. Aurinkoisuus ja varjoisuus saattavat vaihdella vuodenajan mukaan. Esimerkiksi meillä pihojen ympärillä olevat syreeniaidat kasvavat kesässä monia kymmeniä senttejä – näin ollen saattavat loppukesästä tuoda ison varjon kukkien ylle. 

Entä millaiset ovat alueen muut olosuhteet? Onko paikka suojaisa vai tuulinen? Esimerkiksi talot tai korkeat pensaat ympärillä suojaavat ja muuri kerää keväällä lämpöä. Rinteen alaosassa on taas yleensä kylmä. 

Kasvien viihtyvyyden kannalta kasvualusta on yksi tärkeimmistä asioista. Kasvualustassa ei kannata säästellä, vaan perusmaa muokataan kasville suotuisaksi sekä otetaan huomioon kasvin tarvitsema minimi syvyys kasvualustassa. Kasvualustan minimisyvyys perennoilla on yleensä 20-50 cm, pensailla noin 50 cm,  köynnöksillä 50-80 cm  ja puilla vähintään 80cm.

Jos tarpeeksi syvää kasvualustaa ei voida tarjota alaspäin kaivamalla, ainahän voidaan tehdä kohopenkkejä. On myös tärkeää noudattaa kasvien suositeltuja istutusvälejä. Tiheämmin istuttamalla saa toki heti valmiimman näköistä, mutta pian voi joutua jakamaan tai siirtämään liian lähekkäin kasvavia taimia. Ennen perustamista kannattaa suunnitella kukkapenkin koko ja muoto sekä merkitä kukkapenkin reunat nurmikkoon lapiolla pistelemällä.

Kasvivalinnat

Valitsimme penkin kasvit niin, että penkissä olisi hieman eri aikaan kukkivia kukkia ja kasvien lehtimuodot tulisivat esiin. Pyrimme myös valitsemaan eri korkuisia ja muotoisia kasveja sekä luomaan kontrasteja. Näin istutus pysyisi mielenkiintoisena, vaikka siinä ei koko ajan joku kasvi kukkisikaan. 

Kaivoin nurmikkoon leveydeltään 120cm x 90cm kuopan, joka oli syvyydeltään noin 80cm ja kaadoin uudet mullat tilalle. Kun olin istuttanut päärynäpuun, istutin sen vasemmalle puolelle aurinkoon kaksi Sarah Bernhadt -kiinanpionia 50cm välein. Lajike kukkii suurin, vaaleanpunaisin, kerrotuin ja tuoksuvin kukin heinäkuussa.

Penkin oikealle puolelle ehkä enemmän varjoon istutin jalokuunliljan Hosta ‘Pilgrim’, josta tulee melko leveä lehtimätäs. Sen reunoissa on kermanvalkoinen raidoitus. Sen vaaleanlilan väriset kukat avautuvat korkeiden, tummien kukkavarsien latvoihin elokuussa.  Sen eteen istutin Jaloakileijan ‘Aquilegia caerulea’, joka on näyttävä keskikesän kukkija.

Päärynäpuun eteen istutin sinisen violettia loistokurjenpolvea ‘Geranium hybrid johnson’s blue’. Sen kukinta-aika on kesä-elokuu. Se muodostaa maanalaisten rönsyjensä avulla peittäviä ja runsaskukkaisia kasvustoja.

Loppukesä on kärhöjen aikaa, kun versot ovat kasvaneet täyteen mittaansa. Köynnöksistä valikoitui iso ja upea kukkainen Loistokärhö ‘Clematis Ernest Markham’. Yritän ohjata köynnöksen kasvamaan päärynäpuuta vasten.

Tarkoitus on pidentää syksyllä kukkimisaikaa vielä erilaisilla kevään sipulikukilla. Pionien kaverina toimisi hyvin erilaiset laukat. Varsinkin ukkolaukka on näyttävä, kun sen pallomaiset kukinnot kohoavat pionien lehtien ylle, ja ne kukkivat juuri sopivasti ennen pionien kukintaa. 

Suunnitelmissa on ehkä myös rajata aluetta myöhemmin keltajapaninangervo-pensailla sekä laajentaa penkkiä syysperennoilla, joita ei ole myynnissä vielä. Loppukesän kukkijoista penkkiin olisi toiveena syysleimu, joka on näyttävä ja korkea perenna. Pensaista taas Soinjoki suositteli kauniita lajikkeita, kuten Goldmound, Golden Princess ja Gold Flame, joita voisi istuttaa alueen ulkoreunoille. Lajike sopisi hyvin päärynäpuun kiiltävään lehdistöön, ja ne toisivat alueeseen talvella vähän korkeuseroja, kun perennojen kasvusto lakastuu talvea vasten, ja alue jää ihan tasaiseksi puun ympärillä. Olen istuttanut keltaista suikeroalpia syreenipuiden alle takapihalla, joten keltaiset pensaiden lehdet myös jatkaisivat hyvin tuota keltaista linjaa ja toisivat istutukseen hieman kontrastia. 

Kivaa seurailla nyt kesän aikana, kuinka penkki herää henkiin! Nythän se luonnollisesti näyttää vielä aika tyhjältä, ennen kuin kukat lähtevät kasvuun. Ihanaa myös laajentaa sitä pikkuhiljaa.

Mikä kukkavalinta oli teidän suosikkinne? Entä saitteko tästä ideoita omaan puutarhaanne? 

*Maisemointipalvelu ja kukat saatu yhteistyössä Pirilän Kukkatalon kanssa

01/04/2021 Puutarha

Puutarhan kevätpuuhat ja päämäärätön pyöriminen

Kevät on jo pitkällä – onpa ihanaa! Oma puutarha kyllä tekee höperöksi. Tänäänkin, kun aurinko paistoi, otin kahvikupin käteen ja menin kävelemään takapihalle. Siinä sitten pyörin sekopäänä ympyrää ja katselin tulppaanien, krookusten ja narsissien pieniä alkuja. Ruukkuihin aiempina vuosina hankitut siniset helmililjatkin olivat alkaneet kasvaa. Ehkä tämä alkukevät on suurimmaksi osaksi vain kasvuun lähdön tarkkailua, niin omituiselta kun se kuulostaakaan. 

Puutarhan laittaminen on mielestäni todella terapeuttista puuhaa – sitä laittamalla näkee myös oman aikaansaannoksen. Toisaalta välillä tuntuu, että olen turhan malttamaton istutuksissa – jotkuthan monivuotiset kukat saattavat välillä jättää kukkimatta. Välillä saatan luovuttaa näiden kanssa liian aikaisin, ja painelen jo puolimatkassa hakamassa uusia kukkia. Sanotaan, että keväällä kannattaa nauttia, suunnitella ja ottaa rauhallisesti, sillä kyllä kesällä kuulemma sitten kerkeää tehdä.

Kevätpuuhat alulle

Päämäärättömän pyörimisen lisäksi olen nyt myös tehnyt ihan hyödyllisiä juttuja puutarhassa. Olen pyrkinyt korjaamaan talven ja syksyn jälkiä. Vaikka syyssiivouksen ja haravoinnin olisi tehnyt kuinka hyvin, puutarha näyttää silti aina alku keväästä heti lumien sulettua hiukan ränsistyneeltä ja roskaiselta. 

Liian tarkkaan kukkapenkkejä tai nurmikkoa ei kannata rapsuttaa, mutta suurimmat oksat ja lehdet kannattaa kerätä pois. Nurmikkoa siistimällä ja lehtiä keräämällä samalla pystyy tuhota mahdolliset tuholaiset, kuten liljakukot tai lehtokotilot. Jos syksyllä ei tehnyt pensaiden ja puiden siistimistä, nyt kannattaa sekin tehdä, jos silmut eivät ole tulleet esiin. Toki kannattaa huolella katsoa, onko siihen todellakin tarvetta. 

Kukkapenkki näyttää kyllä koko komeudessaan tosi karulta. Rentoakankaali on ainut joka on pitänyt rönsynsä lumien alla – muut perennat ovat vielä maan alla. Otimme syreenipuiden alla olevan aidan pois, joten kukkapenkkiin avautui lisää tilaa. Sinne olisi tarkoitus kylvää huhti-toukokuun aikana taka-alalle pidempää monivuotista kukkaa, kuten Punahattua ja Nätkelmää. Lisäksi esikasvatuksessa on tällä hetkellä Laventeli.

Kasvipaikkojen suunnittelua

Kasvien siirtämisen voi tehdä joko keväällä tai syksyllä. Istutin viime kesänä valkoisen maanpeiteruusun kasvamaan lähelle lavapenkkejämme. Nyt kuitenkin se oli talven aikana lähestulkoon kokonaan joutunut parempiin suihin. Siirsin sen lopun juurineen syrjäisempään paikkaan, ja tarkkailen sen kasvua siellä. Sainpahan ainakin Pionille nyt paraatipaikan aurinkoon. 

Kun kasvit alkavat kasvaa, olen laittanut kasteluveden sekaan hiukan lannoiteainetta. Jos istuttaa kasveja uuteen multaan, ne eivät lannoitusta tarvitse, sillä mullassa on tarpeeksi ravinteita. 

Myös ensimmäinen erä Tulppaaneja on alkanut kasvaa ruukkuun. Laitoin syksyllä kolmeen eri kerrokseen sipuleita, jotan katsotaan, miten kokeilu onnistuu.  Kun istuttaa sipulit kerroksittain, ne kukkivat eri aikoihin – alas upotetaan isommat sipulit ja pienemmät päälle.

22/03/2021 Koti, Perhearki, Puutarha

Voiko kesäkukkien esikasvatus enää helpompaa olla?

Niin miten se kukkien esikasvatus menikään? Vaikka talvi näyttää vielä ainakin hetken jatkuvan, otin ensimmäisen ratkaisevan askeleen kohti kesää ja annoin ajatuksen puutarhalle, vaikka se onkin vielä pienen lumikerroksen alla. 

En ole ikinä aikaisemmin esikasvattanut kesäkukkia puutarhaan, vaan olen nöyränä (ja laiskana) marssinut kukkakauppaan ja ostanut tarvittavat kukat ruukkuihin sekä samalla täydentänyt niin perennoja kuin kesäkukkiakin penkkeihin. Tätä luonnollisesti tulen jollain tasolla tekemään edelleen keväällä ja kesällä, mutta nyt laitoin myös siemenistä muutamia kasveja itämään.

Onko kukkien esikasvatus vaivalloista puuhaa?

Totta puhuen olen aina ajatellut kukkien esikasvatuksen olevan vaivalloista puuhaa. Silmissäni näin vain sisätiloissa ne kaikki kipot ja kupit sekä kaatuneet multakasat. Lisähikeä aiheutti jo pelkkä ajatus, mihin tungen kaikkien niiden purnukkojen kasvit itämään ilman, että pikku hortonomi Sohvi ehtii apajille. Taaperohan on mielellään aina auttamassa kaikessa, kuten pyykinpesussa, tiskaamisessa, ruuanlaitossa ja huonekasvien kastelussa. 

Naapurin Kukkatalon myyjä kuitenkin kaupassa rohkaisi minua ottamaan esikasvatushaasteen vastaan – tai oikeastaan minua ei tarvinnut edes rohkaista. Kun kuulin, mitä toimenpiteitä Jiffy Easy -esikasvatustuotteet vaativat, jouduin hetkellisesti häpeäkuoppaan. Se on siis niin yksinkertaista? Myyjä kävi sekunnissa prosessin läpi, ja samaan aikaan läpsin itseäni, etten ollut ottanut asiasta aikaisemmin selvää. Eri asiahan on edelleen, saanko kukkia menestymään, mutta jos prosessi on näin helpoksi minulle tehty, miksi en kokeilisi? 

Mistä lähteä liikkeelle? 

Koska olin täysin untuvikko turvepellettien käytössä, päädyin ostamaan muovisen Jiffy Easy -pienoiskasvihuoneen. Tätähän voin käyttää myös myöhempinä vuosina, ja ostaa vain sinne erikseen lisää turvepellettejä eli pieniä turvekiekkoja. Plussaa on myös, että sinne mahtuu paljon pieneen tilaan ja siinä tulee mukana kirkas kansi, joka tekee siitä kätevän pienen kasvihuoneen – tasainen kosteus on tärkeää esikasvatusvaiheessa.

Kukkien istutus on niinkin simppeliä kuin kaataa vettä turvekiekkojen päälle ja odottaa, että ne turpoavat monikertaisiksi. Pellettien sisälle asetellaan vain siemenet ja peitellään ne turpeella. Kantta pidetään päällä kunnes ensimmäiset siemenet ovat itäneet, ja sen jälkeen kantta pidetään päällä mutta raollaan. Kansi poistetaan, kun kaikki siemenet ovat itäneet. Helppoa kuin heinänteko! 

Kun taimet ovat 5-10cm korkeita, ne voidaan istuttaa pelletti taimineen joko ruukkuihin tai suoraan maahan. Toki näissä idätys kannattaa tehdä kasvien mukaan, jotta maa on jo sulaa tai yöhallaa ei enää ole. 

Lähdin itse melko kevyesti liikkeelle ja laitoin nyt aluksi itämään laventelia sekä Krassia eli pensasköynnöstä. Ostin siis kaksi pienoiskasvihuonetta, joissa oli yhteensä 24 turvepellettiä. Olen aina haaveillut, että saisin laventelin osaksi perennapenkkiäni. Katsotaan siis, miten tässä kokeilussa käy. Laventelin sanotaan kukkivan vasta vuoden kuluttua kylvöstä.

Lohenvärinen pensasköynnös eli Krassi on yksivuotinen, ja sen ajattelinkin laittaa isoon ruukkuun takapihalla, kun sen aika on. Ostin myös ruiskaunokkeja, mutta päädyin niiden kanssa suorakylvöön, sillä se aika (1.4.-30.5) kolkuttelee jo ovella, jos vain lumi alkaa vähitellen sulaa. Ostin lisäksi kurjenkelloa ja malvikkia, joiden suorakylvöaika alkaa samoihin aikoihin jatkuen kesäkuuhun.

09/11/2020 Koti, Perhearki, Puutarha

Jokapihan puutarhuri

Puutarhanhoito on aihealue, josta en olisi ikinä uskonut, että kirjoitan. Kun alle kaksi vuotta sitten muutimme nykyiseen kotiimme, sain kauan ja hartaasti toivomani puutarhan. Aikaisemmin haaveilin taivaallisesta parvekekeitaasta, mutta silloisen asunnon parveke oli kesäisin tulikuuma. Ainoa kukka, joka siellä kukoisti, oli pelargoni – ja niitä viljelin siellä joka kesä kyllästymiseen asti. Yritys saada siellä elämään muitakin kukka-asukkeja oli kyllä kova, mutta häntä koipien välissä palasin tutun ja turvallisen kukkaklassikon luo. 

On paljon aiheita, joista olen etsinyt apua googlaamalla. Yksi tällainen aihe on puutarha ja sen hoito. Äidilläni on iso puutarha, joka on enemmänkin paratiisi kuin puutarha. Taivas miten monta kertaa olen soittanut hänelle ja kysynyt mielipidettä jostain kukka-asiasta. Puolisoni sanoikin kesällä, kun olimme käymässä kotikonnuillani, että: ”Jos sinulle jo menee aikaa oman pikku plänttisi hoitoon, voin kuvitella kuinka kauan äidilläsi menee.”  Onneksi moneen puutarha-asiaan olen myös saanut vastauksia naapurissa sijaitsevasta Kukkatalosta.

Kun muutimme, ensimmäisenä kesänä seurasin mielenkiinnolla, millaisia monivuotisia kukkia puutarhastamme kasvaa. Aika nopeasti huomasin, että fanfaarit olivat turhia – niinpä laitoin ostohousut jalkaan ja lähdin kukkakauppaan. Toisaalta oli mukava, että sain suunnitella kaiken uusiksi. 

Vaikka puutarha-alueemme on pieni, sen hoitoon ja ideointiin kuluu yllättävän paljon aikaa. Monesti olen yrittänyt ennen kukkakauppaan lähtöä tehdä pätevän puutarhasuunnitelman, mutta ostoslista menee usein kuitenkin uusiksi, jos kukkakaupassa ei ole jotain tiettyä lajiketta tai jokin muu kukka muuten vain kiinnittää huomion.

Aktivoidu jo syksyllä!

Jos ihan tarkkoja ollaan, syksy olisi täydellinen aika tehdä uusia suunnitelmia puutarhan varalle, sillä pihan muodot näkyvät parhaiten. Jos puutarhasuunnitelman päivittää syksyllä, sinne eksyy helpommin mukaan myös loppukesän ja syksyn kukkien ruskavärit. Näin puutarhan kukinta-aikaa pystyy pidentämään.

Sanotaan, että lehtipuita ja pensaita voi istuttaa ja kannattaakin niin kauan kuin maa on sula ja samassa yhteydessä puun juurelle ja muuallekin kannattaa istuttaa kukkasipuleita – näin puut lähtevät kasvuun heti keväällä ja puutarhaan saadaan monivuotista väriä kevääksi ennen puiden lehtien puhkeamista. Joka tapauksessa kevään kukkapenkkien pohjatyöt on hyvä tehdä myös syksyllä, vaikka ei istuttaisikaan mitään. Se helpottaa kummasti keväällä, kun maa sulaa. 

Ennen pensaiden leikkausta, täytyy luonnollisesti selvittää kullekin pensaalle suositeltava leikkaustapa. Pensaita kannattaa tosin leikata vasta, kun lehdet ovat pudonneet – näin ravinteet ehtivät siirtyä lehdistä takaisin pensaan käyttöön. 

Mistä lähteä liikkeelle?

Loppuen lopuksi kasvivalinnoissa kaiken a ja o on kasvien viihtyminen. Onneksi kasvitietoutta löytyy runsaasti, jos vaan jaksaa etsiä.  Puutarhan kasvuolosuhteiden selvittäminen vie myös aikaa. Puutarhaan tuleva valo saattaa muuttua vuoden ajan mukaan – esimerkiksi pensasaita saattaakin tuoda keskikesälle varjon kukkapenkin ylle. Ota myös maaperä ja muu ympäristö tarkkailuun – millaisia kukkia ja pensaita asuinalueella viihtyy? 

Kannattaa ottaa myös huomioon, että pihassa rakennukset ja korkea kasvillisuus suojaavat kasveja kylmiltä tuulilta sekä kallio ja kivet varaavat lämpöä. Kaiken visuaalisuuden keskellä tulee totta kai eteen myös tarve – millaista esimerkiksi näkösuojaa tarvitsette? 

Tulppaanit ruukkuun 

Tein ensimmäistä kertaa kokeilun, ja istutin kukkien sipuleita myös ruukkuun kevättä varten. Kuulin, että istutus kannattaa tehdä tarpeeksi myöhään syksyllä, jotta sipulit eivät ehdi lähteä talvella varastoinnin aikana liian kovaan kasvuun. 

Ruukkuun voi istuttaa kaikenlaisia sipulikukkia. Kun olin salaojittanut ruukun pohjan pienillä kivillä, istutin kolmea erilaista sipulikukkaa kolmeen eri kerrokseen. Kun istuttaa sipulit kerroksittain, ne kukkivat eri aikoihin – alas upotetaan isommat sipulit ja pienemmät päälle.

Ylimpänä olevat kukkasipulit kukkivat aiemmin ja alimpana olevat viimeisenä. Multa kannattaa kastella ennen istuttamista ja käyttää ruukkua, jossa pohjassa on reikä.

Peittelin ruukun hyvin varastoon, ja toivon, että lämpötila varastossa pysyisi plussan puolella. Maaliskuussa ruukun voi kuulemma nostaa aurinkoiselle ja lämpimälle paikalle.

Joulua ajatellen istutin myös Amarylliksen keittiöön kasvamaan. Istuttaessa kukan sipulista jätetään ”hartiat” näkyviin, ja multa painellaan tiiviisti sen ympärille. Lajikkeesta riippuen sen kasvaminen kestää 5-7 viikkoa. Sipulia kannattaa ennen istutusta pitää muutamia tunteja pystyasennossa haaleassa vedessä ja auttaa sitä juurtumisessa.

Amarylliksesta sanotaan, että se on helppo lemmikki jouluksi, sillä sitä pidetään niukasti kosteana ja tarvittaessa kastellaan haalealla vedellä. Toisaalta olen kyllä ylikastelemiseen välillä sortunut kukkien suhteen, joten ei ehkä pitäisi vielä tuuletella. Saa nähdä kuinka käy!