Tyttären taitoluisteluharrastuksen myötä olen joutunut/päässyt tuunailemaan ja tekemään hänen erilaisiin esityksiin asuja. Osana asua on tietenkin myös aina kampaus. Rehellisesti sanottuna tuntuu, että nämä vuodet ovat treenauttaneet molemmissa. En ole varsinkaan hiustenlaitossa kokenut ikinä olevani mitenkään mestari, ja ette voi arvaakaan, miten aidosti yllättynyt olin hänen ensimmäisten onnistuneiden nutturoiden kohdalla. (Että ylipäänsä onnistuin tekemään siitä kauniin ja pysyvän) Harjoittelemalla onneksi kaikessa tulee paremmaksi.
Meillä oli lapsena vanha 80-luvun ompelukone, jolla ompelin paljonkin menemään. Käsityön tunnilla ompelimme lastenvaatteita aina kaavoista lähtien. Yläasteella muistan kotona jostain syystä kaventaneeni moniakin eri vaatteita. Lähinnä farkut ja muut housut olivat listalla. Kavensin myös yhdestä siskoni vanhasta farkkutakista itselleni istuvan version. Tyttären eri esiintymisasujen kohdalla olen lainannut naapurin ompelukonetta. Naureskelinkin hänelle, että onneksi malli on myös vanha, niin muistan edelleen puolauksen ja kaikki muut säädöt.
Tunnistan itsessäni edelleen sen, että ideoita erilaisiin asuihin, asusteisiin ja vaatteiden yksityiskohtiin olisi miljoona, mutta valitettavasti en aina niitä osaa toteuttaa. Muistan nuoruudessanikin jonkin vaatekappaleen, jota innoissani tuunasin. Lopputulos oli kuitenkin välillä ihan hirveä. Vastapainoksi tuli onneksi myös onnistumisia. Esimerkiksi se farkkutakki meni käyttöön. Yli suuri pussimainen takki muuttui teinin silmissä “trendikkääksi” istuvaksi kevättakiksi. (Tai sitten aika kultaa muistot)
Omaa luovuutta näytöstapahtumassa
Helsingin Luistelijat järjestää Näytöstapahtuman kerran vuodessa. Tapahtumaan luistelijat suunnittelevat itse esityksen teeman, musiikin ja koregrafian. Esitykseen ei varsinaiseksi anneta muuta ohjeistusta, kuin se, että esitys saa olla nuoremmilla maksimissaan 1 min 30 sek pitkä. Esityksen sai tehdä joko yksin tai ryhmässä. Tyttäreni ja hänen luistelukaverinsa päättivät teemaksi Lilo & Stitch. Osallistujia oli paljon niin yksinluistelusta kuin jäätanssin puolelta. Oli hauska nähdä laidasta laitaan esityksiä, ja moni oli ihanasti miettinyt tarkastikin tarinaa esityksen takana.
Lähdimme asun suhteen helpoimman kautta. Farkkuja ja Stitch-hupparia täydensi lei-kukkaköynnös kaulassa. Tyttäremme luistelukaverin äiti luovutti pieneksi jääneitä vaatteita asukankaaksi. Ompelin niistä hänelle Stitch-korvat. Hyötykäytin myös vanhojen housujen kuminauhan, jolla korvat kiristettiin.
Luisteluesityksiin kuuluu yleensä olennaisena osana maskeeraus. Tätä ovat yleensä glitterit ja kiilteet. Vaikka luonnollisesti toivon, että meikkaus ei tulisi liian aikaisin osana lapsen ja nuoren arkea, esityksissä se on osa asua. Kiinnitin Stitch-korvat hiuskampaukseen kuminauhoilla, jotka olin ommellut kankaan sisään.
Vaikka en pidä itseäni taidokkaana ompelijana, rohkeutta ja ideoita löytyy ehkä niidenkin edestä. Olenkin tosissani miettinyt pitäisikö ostaa kotiinkin oma ompelukone. Humoristisin haaste on varmasti se, että osaisinko käyttää nykyajan modernia ompelukonetta, kun olen tottunut ompelemaan 80-luvun koneilla. Toinen asia, jota mietin, osaisinko piirtää kaavat tyttäreni vanhan taitoluistelukilpailumekon pohjalta ja ommella hänelle ensi kaudeksi uuden? Jos lukijoissani on kokeneempia ns. kotiompelijoita, voitteko vinkata, millaista ompelukonetta suosittelisitte? Itse en vielä tiedä onko tämä liian suuri haaste taklattavaksi, mutta voi kai sitä leikitellä ajatuksella.
