Varmat kesän merkit ja “Dolce far niente” -hetket

Jo lapsesta saakka tietyt asiat ovat vakiintuneet tietyille vuodenajoille tai kuukausille. Toki lapsena koulu ja kilpaurheilu määrittelivät aika paljon vuoden kulkua, mutta silti niiden rinnalla oli paljon makuja, tuoksuja ja ääniä, joista tiesi, että kesä on nyt virallisesti tullut.

Lapsena kun koulu loppui muistan usein, että heräsin aamulla nurmikon leikkurin ääneen. Lapsuuden kodissani oli iso takapiha nurmikkoineen. Kun menin ulos, aurinko usein paistoi ja nenään kantautui vastaleikatun nurmikon tuoksu.

Keväällä ja alkukesällä oli usein talvilajien kaudenpäätös. Minimimmin kevätkauden päätöstä vietettiin viime viikolla karnevaalitunnelmin, ja tuli itselle ihan nostalginen fiilis. Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani talvilajien kaudet myös laitettiin pakettiin kevään lopussa ja kesän alussa.

Ulko- ja beachlentopallot alkoivat taas kesäkuun alussa Power Cup -turnauksella ja, kun koulut loppuivat, turnaus käynnisti kesän. Olen joskus laskenut olleeni yhteensä lapsena yli kymmenessä Power Cupissa. Turnauksessa on joukkueita junnuista teineihin ja joka vuosi turnaus pidetään eri kaupungissa. Hauskaahan on se, että turnaus järjestetään edelleen kesäkuussa.

Kesän merkkejä kotona

Kun viikonloppuna join ensimmäisen aamukahvin ulkona takapihan terassilla, huomasin, että meille on tänne nykyiseenkin kotiin muodostunut vakio kesän merkkejä. On siis asioita, jotka ovat toistuneet joko vahingossa tai sitten tarkoituksella. Olen muutamana vuotena putkeen saanut naapurilta raparpereja, joista olen leiponut raparperipiirakan. Näin kävi viimekin viikonloppuna. Kirjoittelin ohjeen joskus vuosia sitten myös blogiin. Kuinka moni teistä pitää raparperin kirpeydestä?

Alkukesään kuuluu vahvasti puutarhan suunnittelu ja kukkien laittoa, yrttien kasvattamista, minimimmin synttäreiden järjestämistä (ja ennen kaikkea fiilistelyä jo kauan etukäteen), aikaiset aamut (Näistä nautin eniten! MIten paljon ehtiikään jumppailla ja tehdä, kun muut vielä nukkuvat), myöhäisemmät illat lasten kanssa ulkona (Nytkin tytöt ovat olleet monena iltana naapureiden trampoilla), vesi-ilmapallojen jämät nurmikolla (Aina niitä jää, vaikka kuinka yrittää kerätä) ja katuliidun haileita jälkiä lattiassa ja terassilla (paljaiden varpaiden mukana liituväri siirtyy sisälle).

Dolce far niente -hetki

Monesta asiasta on siis ainakin itselleni tullut todella kesäinen fiilis. Oma tavoite olisi kesän aikana päästä mahdollisimman paljon jonkinlaiseen “aivot narikkaan “-olotilaan. Tiedättekö italialaisen sanonnan: Dolce far niente? Sen voisi kääntää englanniksi sweetness of doing nothing. Eräs italialainen selitti sanonnan kerran isoäitinsä kautta. Isoäidillä oli tapana siirtää välillä tuoli ulos oven eteen ja katsella ohikulkijoita ja auringonlaskua. Jos mies kysyi häneltä: “Nonna, che fai qui?” = “Mitä teet?” Isoäiti vastasi aina: “Niente” = “En mitään”

Tajusin, että isoäidin tavoin katselen välillä taivasta ja sen värejä sekä lataan battereita. Samoin tapaan haahuilla etu- ja takapihallamme katselemassa kukkapenkkejä ja seurailen, mikä kukka on alkanut nyt kukkimaan. Ne ovat omia Dolce far niente -hetkiäni ja niitä haluan lisää myös tähän kesään. Millainen on teidän Dolce far niente -hetki?

ps. Jos ette ole vielä testanneet Kalla Activen kesävaatteita, hyödynnä koodi KALLA20 ja tilaa verkkokaupasta -20% alennuksella.

Puutarha säppiin taas syksyllä – ”Vika sulkee ovet”

Nuorempana, kun olin ravintolassa töissä, teimme luonnollisesti aina työpäivän jälkeen loppusiivouksen. Asiat piti jättää niin, että aamulla on helppo aloittaa taas työnteko. Loppukesästä mulla on aina sama fiilis: ”Vika sulkee ovet” – ihan kuin sulkisin puutarhan taas talveksi.

Saan puutarhaan liittyviä kysymyksiä aina aika ajoin. Tämä todistaa vaan sen, että kaltaisiani ”oman elämänsä puutarhureita” on enemmänkin. Aikaisemmissa blogikirjoituksissa on jo muutamaan kysymykseen valmiiksi vastaus, kuten vinkkejä syksyn puutarhatöihin sekä helppohoitoisiin syyskukkiin

Kohti syyspuutarhaa

Nyt kun kesä on saanut uskomattoman jatkoajan, en ole jaksanut vielä ajatella syyskukkia, mutta syyslannoitteet olen jo laittanut niin perennoille, päärynäpuulle ja marjapensaille. Se edistää seuraavan vuoden kukintaa ja satoa ja auttaa kasveja valmistautumaan talven tuloon ja talvehtimaan vaativissa talviolosuhteissa. Lannoitteet kannattaakin laittaa jo ajoissa elokuun puolella, sillä jos esimerkiksi pensas on jo tiputtanut lehtensä, on jo myöhäistä.

Viime vuonna puput söivät ruusuni maan tasalle. Ruusu kuitenkin teki come backin. Ostin siis sille ja istuttamilleni pensasmustikoille verkkoa. Ne ovatkin kuulemma pupujen herkkua, joten syytäkin suojata ne talveksi. Suojaan toki vanhalla verkolla myös päärynäpuun.

Kevään hätähousuille

En ole aiemmin tehnyt tätä, mutta koska Plantagenilla verkkokaupassa on siemenet -50%, tilasin jo ensi kevään siemenet valmiiksi. (ei kaupallinen yhteistyö, ainoastaan vinkki muillekin hätähousuille) Tarhapetunia ‘Cascade Orchid Mist’ FI, Köynnöskrassi ‘Milkmaid’, Silpoydinherne ‘Early Onward, Avomaan kurkku ‘Vorgebirgstrauben Rhenks Druv’, Basilika ‘Emily’ ja Rucola ovat siis odottamassa ensi kevään kylvöjä. 

Lisäksi olen yleensä tottunut jakamaan perennat jo syksyllä. Olemmekin naureskelleet naapureiden kanssa, kuinka omaa kurjenpolveani löytyy jo melkein joka naapurin kukkapenkistä.

Ensi kesäksi ajattelin taas istuttaa herneitä, mutta raivasin niille etupihalle paikan siirtämällä havun pois. Ostin Plantagenista isomman istutuslaatikon ja uusia ruukkuja parvekkeelle yrttejä varten. Tämän kesäinen astia niille parvekkeella oli liian pieni tai sitten ne vain villiintyivät liikaa. Avomaan kurkkua taas ajattelin kokeilla parvekkeelle matalampaan astiaan. Onko joku kasvattanut aiemmin astiassa? Vinkkejä?

Viikko Pohjanmaalla ja äitini juustokakku

Viikko lapsuudenkodissani Pohjanmaalla lomaillessa meni äärettömän nopeasti ja on aika hypätä sunnuntaina junaan. Jäämme pikku neidin kanssa Tampereelle vielä lomailemaan muutamaksi päiväksi. 

Tulimme puolisoni, pikku neidin ja puolisoni tyttöjen kanssa autolla viime maanantaina. Puolisoni ja tytöt lähtivät jo parin päivän päästä ajelemaan takaisin Helsinkiin ja me jäimme vielä lomailemaan. Kahden siskoni perheet lomailivat kanssamme myös ja kun osa jengistä lähti viikonlopuksi kohti seuraavaa määränpäätä, vanhin siskoni tuli puolisonsa kanssa tilalle.

Kesäpuuhia landella

Aika on oikeastaan kulunut paljussa uiden ja ulkoleikeissä. Vaikka sadekuurot ovat välillä yllättäneet, ne ovat onneksi olleet lyhyitä. Parasta on ollut ulkona syöminen ja vaan oleilu. Sain alkuviikolla yhden roikkuvan työasian tehtyä ja totesinkin, että näin yrittäjänä en antanut kyseisen asian vaivata päätäni vaan lomailin täysillä. Olin joutunut odottamaan asiaan vihreää valoa ja ihanaa oli saada se vihdoin hoidettua. Nyt yritän pitää läppärin noiden asioiden tiimoilta kiinni. 

Lapsuudenkodissani syöminen on yksi pääaktiviteeteista ja taas on tullut ansaitusti herkuteltua. Äitini yksi vakio on juustokakku, jonka ohjeen ajattelin jakaa. Sen tekeminen ei vaadi uunia ja se on muutenkin helppo ja simppeli tehdä – ja aina myös uppoaa!

Simppelin juustokakun ohje:

7 liivatetta 

100 grammaa voita / margariinia

200 grammaa Digestive-keksejä

sitruunamehua 

400 grammaa (2 purkkia) natural tuorejuustoa

1/2 dl vispikermaa

2tl vaniljasokeria

2 purkkia mangososetta 

Työvaiheet:

  1. Laita liivatteet kylmään veteen 10 min. 
  2. Murskaa Digestive-keksit ja sekoita sulatetun voin/margariinin kanssa. Painele vuoan pohjalle voipaperin päälle.
  3. Sekoita tuorejuustoon sokeri ja vaniljasokeri.
  4. Vispaa kerma ja lisää seokseen.
  5. Kuumenna 1/2 dl sitruunamehua mikrossa ja sekoita siihen 4 liivatetta. 
  6. Lisää liivateseos tuorejuustokerman joukkoon. 
  7. Kaada pohjan päälle ja laita jääkaapiin hetkeksi jähmettymään.
  8. Kuumenna 3 rkl sitruunamehu mikrossa, lisää 3 liivatetta ja sekoita mangososeen joukkoon
  9. Kaada kakun päälle ja anna hyytyä jääkaapissa.

Ps. Yritin myös somen kautta lahjoittaa vanhoja urheilupalkintojani Vaasan seudun urheiluseuroille tai kouluille. Vinkkaa jos Pohjanmaan seudulta löytyy tahoa, jolla on tarvetta. Niiden nouto tapahtuisi siis vanhemmiltani. 

Pikku neidin lempi kesäpuuhat

Ulkona olo on ihanaa ja mikä sen parempaa kuin käydä vain kotona kääntymässä ja matkata takaisin ulkoleikkeihin. Meidän lähes 3-vuotiaan pikku neidin lempi puuhia eri vuodenaikoina aina kysellään, joten kirjoittelen niistä taas tänne. (Tai ainakin muutamasta, sillä niitä riittää) Vaikka ikää on tullut lisää, samoja ulkoleikkejä ja mielenkiinnon kohteita hänellä kuitenkin on edelleen, kun eräässä vanhemmassa kirjoituksessani, jolloin hän oli 1v 9kk. Intoa on varmaan vaan karttunut vielä lisää.

Päiväkodin vasukeskustelussa oli myös aika samaan suuntaan annettu arvio: ”Kiinnostus liikuntaa kohtaan on vain kasvanut ja kaikki uuden oppiminen innostaa häntä. Häntä kiinnostaa ihan kaikki asiat ja haluaa olla kaikessa mukana ensimmäisten joukossa.” 

Kaikenlaiset menopelit ja pallopelit

Kaikenlaisista menopeleistä ei voi saada tarpeeksi. Edelleen menossa on mukana potkupyörä ja -lauta, mutta nyt melkein yhtä rakas on jo ”isojen tyttöjen” pyörä, josta kevään lopulla apupyörät otettiin pois. 

Jo vauvasta lähtien pallot ovat olleet hänelle mieleen. Hän jopa lähti aikoinaan ensimmäistä kertaa ryömimään pinkin sählypallon perään. Pelaamme nykyään melkein päivittäin jalkapalloa, sählyä, kopittelumailoilla jne. Kiva juttu on ollut se, että hän pääsi tänä keväänä ensimmäistä kertaa futistreeneihin. Aikaisempina keväinä olemme katsoneet vain kentänlaidalta menoa, sillä hän on ollut liian nuori. Saippuakuplien puhaltaminen on edelleen pop, ja erilaisia puhallusversioita ulkona olevaan lelulaatikkoon onkin kertynyt pilvin pimein.

Uiminen ja kaikenlainen hääräily

Käymme talvellakin paljon uimassa uimahallissa, mutta luonnollisesti kesällä on ihanaa käydä rannoilla ja maauimaloissa. Takapihan uima-allas on nyt myös viritetty, joten siellä helteisinä päivinä kiva rellestää. Takapihalla on myös jäätelökioski pystyssä – asiakkaita ei kuitenkaan ainakaan vielä tällä markkinoinnilla ole löytänyt ostoksille.

Usein kun häärään puutarhassa, minulla on innokas apuri mukana. Hän kastelee kukkia ja auttaa kaikessa mahdollisessa asiassa, mitä vain keksii. Nyt meillä on ollut kiva rituaali käydä parveekkeella katsomassa, kuinka meidän istuttamat herneet ja mansikat voivat. 

Itse olin lapsena aikoinaan samanlainen häärääjä ja muistan, kuinka äitini yritti nätisti minulle sanoa, että saisi ehkä asiat hoidettua nopeammin, jos en änkisi aina mukaan. Tavallaan ymmärrän nyt häntä. Toisaalta taas hitaasti yhdessä pikku neidin kanssa tekeminen on tehnyt hyvää omalle levottomuudelle ja ”kiireelle”. 

Meidän taloyhtiön pihassa on rengaskeinut ja seistessä keinuminen ja muukin keinussa roikkuminen on siskopuolten kanssa aina kivaa. Kova juttu on myös se, että pituutta alkaa olla sen verran, että keinuun pääsee itse kiipeämään. Tässä muutamia niistä sadoista asioista, joiden parissa viihtyy. Millaisia juttuja teidän lasten kesään kuuluu?

Helpot kukat kesäpuutarhaan

Tänä vuonna puutarha on näyttänyt tosi eriltä, sillä useammat perennat ovat joko kukkimisessaan todella myöhässä tai sitten ne jättivät pitkälle venyneen talven (ja paksun jään) vuoksi kukkimisen kokonaan väliin. Keväänkin kukissa huomasin saman ilmiön. 

Takuuvarmoja perennoja

Toki mikään monivuotinen kukka ei ole takuuvarma, sillä sen menestyminen riippuu luonnollisesti niin paljon kasvuoloista: millainen aurinko/varjo tai kasvualusta on. 

Omista istutuksista helppoja vuodesta toiseen puksuttavia ovat maanpeitekasvit kuten suikeroalpi, rönsyakankaali ja pikkutalvio. Muita kesän takuuvarmoja kukkijoita ovat etupihan penkissä päärynäpuun luona Jaloakileija ’Aquilegia caerulea’, ja sinisen violetit loistokurjenpolvet ’Geranium hybrid johnson’s blue’ ja takapihan puolella tarhakurjenpolvi. Kurjenpolvien suvun monipuolisuuden ansiosta jokainen voi löytää sellaisen lajikkeen, joka sopii omiin puutarhaa koskeviin toiveisiin ja tavoitteisiin ja kaiken lisäksi ne ovat kauniita! Olen omaa tarhakurjenpolven juurta jakanut moneen otteeseen syksyisin ja jokainen on lähtenyt kasvamaan. Neidonkurjenpolvi ja Syysleimu ovat nyt uusina tulokkaina puutarhan perennapenkissä.

Yleensä kesäkuun lopulla omassa puutarhassa on jo täysi tohina, mutta nyt kukkapenkeissä on totaali aukkoja. Jopa puolisoltani pari vuotta sitten saama äitienpäiväruusu on vasta pikkulehdissä. Valkoinen maanpeittoruusu on menetetty peli, mutta vaaleanpunainen ruusu tekee tuloaan kuivettuneen varren vierestä. 

Helppohoitoisia kesäkukkia

Koska pihaamme paistaa todella paljon kesäisin aamusta iltaan aurinko, olen yleensä päätynyt ostamaan kukkapurkkeihin ns. sinnikkäitä kesäkukkia. Tietyllä tapaa ne tuntuvat vuodesta toiseen välillä hiukan tylsiltä, mutta se on ollut meidän pihaan sopivin vaihtoehto – tai varsinkin jos haluaa niiden kestävän koko kesän. 

Helppohoitoisia kesäkukkia ovat mm. Pikkupetuniat, Pelargonit, Krysanteemit, Ahkeraliisat ja Tähtisilmät. Ne ovat usein etu- ja takapihalla ihan riehaantuneet kukinnoissaan, vaikka paahde olisikin niihin välillä iskenyt. 

Orvokkeihin kannattaa panostaa, jos piha tai parveke on viileä ja varjoisa. Paahteiselle pihalle tai lasitetulle parvekkeelle, jossa lämpötila kipuaa korkealle, orvokkia ei kannata hankkia. Toinen varjon menestyjä, mutta toki monivuotinen, on Kuunlilja. Niitäkin on olemassa 30-40 lajia, joten valinnanvaraa lehtien väritykseen löytyy. 

Puutarhan kevätpuuhat

Vaikka kevät on virallisesti täällä, puutarhan kevätkukista huomaa (tai niiden puutteesta), että kuljemme jälkijunassa. Tämän huomaa myös viime vuoden kuvista. Näihin aikoihin viime keväänä jo suurin osa kevätkukista kukki. Meillä isommat lumikasat sulivat oikeastaan vasta pääsiäisviikonloppuna ja muutama taloyhtiön jättikasa saattaa sinnitellä vielä juhannuksenakin. 

Meidän takapihallemme paistaa päivisin aurinko, joten keväthommia on voinut jo siellä aloittaa. Monella on puutarhanhoitoon olemassa aikatauluja ja yleisohjeista, mutta mielestäni ehkä parempi huomioida kasvikohtaiset erot ja vuosittain vaihtelevat sääolosuhteet ja toimia niiden mukaan. Lyhykäisyydessään olen valmistellut pihaa keräämällä maasta kuivat oksat ja lehdet, lisäämällä multaa penkkeihin ja antamalla tarvittaessa kasveille kastelulannoitetta. 

Usein suositellaan myös leikkaamaan puiden ja pensaiden oksat, ennen kuin kasvi lähtee kasvamaan. Jos pensaiden silmut eivät vähitellen ala turvota, eikä niissä näy vihreää, on oksa silmuineen todennäköisesti kuivunut talven aikana. 

Syksyllä heitin takapihan nurmikolle syysravinnetta, jotta se ottaisi hyvän startin keväällä kasvuun. Nurmikon keväisen kalkitsemisen kohdalla olen meillä todennut, että meidän nurmikkomme pärjää ilmankin – enkä halua sitä liikaakaan lannoittaa. Kalkilla tasapainotetaan maaperän pH-arvoa, joka Suomessa on usein liian alhainen.

Kevätkukkia odotellessa

Tällä hetkellä takapihan kukkapenkissa on vain rönsyakankaalet, lumikellot, tulppaanien alut odottamassa seuraa. Kun purkkien narsissit lakkaavat kukkimasta, ajattelin kerrankin odottaa hiukan kauemmin kesäkukkien kanssa. Joka vuosi iskee kuin puskista touko-kesäkuun myöhäishalla ja onnistun kylmettää ensimmäisen erän. 

Viime vuonna kylvin siemenistä ulos kippoihin kesäkukkia. Ne lähtivätkin kivasti kasvamaan, sillä jo alkukeväästä aurinko osui niihin. Kokeilin nytkin laittaa takapihan ruukkuihin kesäkukkasekoituksen. 

Syksyä ajatellen kannattaa ottaa kuva kukkapenkistä, kun kevätkukat alkavat kukkia. Näin pystyt täydentämään syksyllä sipulikukkia. Olen yleensä jakanut perennat jo syksyllä. Näin ne pääsevät jo keväästä kasvuun. Kun kevätkukat ovat kukkineet, niistä kannattaa poistaa kuihtuneet kukat. Jos jätät ne paikoilleen, ne ottavat ravintonsa sipulista.

Parveke taimipuutarhana

Meillä on kauan aikaa parveke ollut hiukan vähemmällä käytöllä – tai oikeastaan siellä ei ole käynyt kukaan muu kuin minä. Nyt ajattelin luoda sinne oman löhötuolini viereen oman pienen kylvöalueen ja samalla toivoa, että ehdin tuolissa myös löhötä. 

Tänä vuonna lähden pienestä määrästä liikkeelle, mutta ehkä ensi vuonna voisi ottaa agendalle isomman satsin. Helpoista helpoimpia yrttejä ovat koko kesän satoa antavat salvia, timjami ja basilika. Lisäksi ajattelin kokeilla herneen kasvatusta. Naapurillamme tuli viime vuonna niin hyvin satoa, joten sen turvin uskallan lähteä meilläkin kokeilemaan touko-kesäkuussa.

Onko helppoja huonekasveja olemassa?

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Moni kyseli edellisen ”Pistokkaista uusia vihreitä kamuja kotiin” -artikkelin jälkeen, onko olemassa helppoja huonekasveja. Sisareni juuri sanoi, että siinä vaiheessa, kun hän menee julistamaan jonkun kasvin helpoksi, se kuolee saman tien.

On kuitenkin olemassa huonekasveja, jotka kaipaavat normaalia vähemmän valoa ja ravinteita eli sen suhteen helppohoitoisia. Toki tämäkään ei ole kiveen hakattua. Mitä tahansa kasvia hankkiessa suosittelen luonnollisesti tutkimaan hieman sen toivottuja elinoloja.

Tässä on lyhyt lista helpoista vihreistä kamuista. Näitähän toki on mielin määrin vielä lisää. Asian voi ottaa puheeksi myös paikallisessa kukkakaupassa, jossa varmasti mielellään autetaan asiassa. 

Rahapuu ja muut mehikasvit

Mehikasveille on tyypillistä varastoida vettä joihinkin osiinsa, kuten esimerkiksi lehtiin tai varteen. Tämä onkin heidän helppohoitoisuutensa salaisuus. Haihtumista myös estävät karvat, uurteet tai paksu suojaava vahakerros.

Kasvit viihtyvät yleensä pienissä ruukuissa yksin tai rykelmänä valoisalla ikkunalla. Mehikasvien kasvualustaksi sopii kaktusmulta tai multa, johon on sekoitettu hiekkaa. Ennen multaa mehikasvit vaativat salaojituksen ruukun pohjalle.

Eräs tuttavani kerää rahapuun eri lajikkeita. Itselläni on joskus ollut vain se jokaisen tuntema lajike, jossa on kolikoita muistuttavat lehdet. Monethan uskovat taikauskoisesti rahapuun tuovan vaurautta ja hankkivatkin sellaisen toimistolle tai kauppaan. Helppohoitoinen rahapuu menestyy niin valossa kuin varjossa, ja kasvi pärjää vähällä kastelulla. Kastelukerroilla vettä voi kuitenkin antaa runsaasti.

Nämä hoito-ohjeet eivät päde jokaiseen mehikasviin, joten suosittelen tutustumaan lajikkeeseen tarkemmin, jos sellainen muuttaa kotiinne.

Kultaköynnöksestä helppo kaveri

Sanotaan, että kultaköynnös on huonekasvien klassikko, ja se voi kasvaa jopa 20 metrin pituiseksi. Tämä sisäilmaa puhdistava köynnöskasvi voi kasvaa niin amppelissa kuin tukea vasten ylöspäin. Meillä kultaköynnös on kiinnittynyt makuuhuoneen yöpöydän jalkaan eli se ei ole hetkeen meiltä lähdössä. 

Osaksi kasvin suosiota selittää varmaankin se, että kultaköynnös menestyy vähässä valossa. Lehtien kirjavuus tosin on runsaampaa, jos valoa on enemmän. Parhaiten kasvi viihtyy paikassa, jossa on valoa, mutta ei suoraa auringonpaistetta – mitä enemmän lehdissä on vaaleita juovia, sitä enemmän lajike tarvitsee valoa. 

Kultaköynnöksen istutuksessa salaojitus kannattaa tehdä huolellisesti, sillä juuret eivät kuulemma siedä liikaa kosteutta. Salaojitus käy käden käänteessä laittamalla pieniä kiviä tai soraa ruukun pohjalle ennen multakerrosta. Kasvi on tyytyväisin, kun se saa tasaisesti vettä. Pintamulta voi kuivahtaa hiukan ennen seuraavaa kastelukertaan. 

Olen kuullut, että kultaköynnös viihtyy samassa ruukussa pitkään. Ruukun kannattaa vaihtaa vasta kun juuret ovat täyttäneet ruukun kokonaan. Tällöinkin kannattaa valita uudeksi ruukuksi vain hiukan suurempi ruukku. Kultaköynnöksen multaakaan ei tarvitse vaihtaa vuosittain, vaan päälle voi lisätä uutta pintamultaa.  

Herttaköynnösvehka – valon ja varjon kasvi

Herttaköynnösvehkan vihreiden ja sydämen muotoisten lehtien kasvutapa köynnöstävä, joten se sopii niin pöydälle kuin amppeliinkin. Sen kasvua voi myös ohjata ylöspäin tukikepin tai säleikön avulla. Kasvi on erittäin nopeakasvuinen ja saattaa kasvaa ruukussa usean metrin pituiseksi. 

Huonekasvi viihtyy niin valossa kuin varjossa, mutta ei siedä suoraa auringonpaistetta. Vaikka kasvi viihtyy normaalissa huonelämmössä, sen voi talveksi sijoittaa myös viileämpään. Lämmön ei kuitenkaan saisi laskea alle 15 asteen. 

Kasville kannattaa kerralla antaa runsaasti vettä. Tämän jälkeen multa saa kuivahtaa reilusti. Minua naurattaa, sillä usein haen kasvien ongelmiin apua lähellä olevasta Kukkatalosta. He ovat ohjeistaneet tämänkin suhteen, että liiallinen märkyys aiheuttaa herttaköynnösvehkalle lehtien kellastumista. Kuivuus luonnollisesti saa ne ruskistumaan. Usein myös Google on hyvä apu näihin kasvien ongelmiin.

Vaikka herttaköynnösvehka on muuten kelpo kaveri, sen tarttumainnokkuus on syytä ottaa huomioon. Tuttavallani nimittäin kasvi onnistui ilmajuurilla tarttumaan kangastapettiin, ja juurista jäi tapettiin pysyvät jäljet. 

Anopinkieli

Anopinkieli viihtyy mehikasvien tavoin pienessä ruukussa, sillä sen juuret eivät kasva kovin nopeasti. Ruukun voi vaihtaa viimeistään, kun kasvi lopettaa kasvun ja alkaa kuivahtaa.

Kasvi on sinnikäs kaveri, ja se pärjää erilaisissa kasvuolosuhteissa.

Parhaiten sille sopii hieman kostea multa (kastelu noin kahden viikon välein) sekä satunnainen auringonvalo. Muulloin on syytä vain tarkastella, ettei multa pääse kokonaan kuivahtamaan.

Sanotaan, että kasvi aktivoituu öisin ja puhdistaa ilmaa epäpuhtauksista.

Traakkipuun monet eri lajikkeet

Vaikka traakkipuulajikkeita on yhteensä noin 50, monella meistä on reunustraakkipuu kotona. Muita yleisiä lajeja ovat suppu-, juova- ja tuoksutraakkipuu. Supputraakki on huomattavasti pienempi kuin puumaisempi serkkunsa.

Traakkipuu viihtyy huoneenlämmössä, eikä se tarvitse kuin niukasti vettä. Koska lajikkeita on niin paljon, kannattaa ennen traakkipuun kotiintuloa, tarkistaa vielä omalle lajikkeelle tyypillisin hoito-ohje.

Vaikka traakkipuu sopeutuu monenlaisiin valo-olosuhteisiin, se ei viihdy suorassa auringonpaisteessa. Runkoa voi katkoa, jos puu alkaa kaljuuntua tai se kasvaa liian korkeaksi. 

Palmuvehka – tuo sitkeä sissi

Palmunvehka on legendaarinen toimistokasvi, sillä se ei vaadi kovinkaan tarkkaa hoitoa. Ystäväni sanoi myös aikoinaan, että vaikka he olivat talvet Suomesta pois, palmunvehka oli silti pysynyt hengissä heidän Suomi-kodissaan muutamalla kastelulla.

Olen myös kerran tavannut samaisen kasvin tilassa, jossa ei ollut edes ikkunoita. Valoisassa paikassa se kasvaa uskomattoman nopeasti.

Minulla oli palmunvehka myös opiskeluaikoina. Kun muutin Kaivarin kimppakämpästä Kallioon, ruukku tippui ystäväni kädestä muuton yhteydessä. Kasvi makasi multakasassa noin viikon verran uuden kodin parvekkeella, ennen kun sain siihen isomman ruukun tilalle. Silti kasvi ei kuollut, vaan ihan innostui, kun pääsi isompaan ruukkuun.

Monet usein koskettelivat kasvia kotonani, sillä suurin osa luuli sen olevan tekokukka sen kiiltävien lehtien vuoksi.

Vuoripalmu tuo tuulahduksen tropiikkia

Haluatko kotiin tuulahduksen tropiikkia? Vuoripalmu  on ulkonäöltään palmulajikkeiden kanssa samaa näköä, mutta kooltaan se on kuitenkin pienempi sekä pensasmaisempi.

Niin kuin aikaisempienkin ns. helppohoitoisten kasvien kohdalla, vuoripalmu on valon suhteen kaikkiruokainen, mutta ei siedä suoraa auringonvaloa.

Vettä kasvi tarvitsee niin, ettei ruukku missään vaiheessa kunnolla kuivahda. Kasvi nauttii myös sumuttamisesta, sillä sen luontainen kasvuympäristö tarjoaa sille kosteutta enemmän kuin kuiva huoneilma.

Kuten yllä kirjoitin, tässä oli vain muutama ns. helppohoitoinen viherkasvi. Listaa varmasti voisi jatkaa loputtomiin. Millaisia helppoja suosikkeja teillä on?

Vanhojen huonekalujen uusi elämä

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Vanhojen huonekalujen tuunaus on aika terapeuttista ja hauskaa puuhaa. Lapsuudenkodissani isälläni on iso ulkohalli ja puuvaja, jossa usein leikimme lapsena. Halli on täynnä tavaraa. Vaikka tuntuu, että osa tavaroista on vaan roinaa, ei ole asiaa, jota isäni ei osaisi korjata. Yleensä siis jokaiseen asiaan löytyy hallista ratkaisu. Lapsena myös nikkaroimme paljon hallissa, ja usein siellä olikin isoja kasoja laudanpätkiä täynnä nauloja. 

Kun olimme viime kesänä kotikonnuilla käymässä Pohjanmaalla, oli hauska huomata, miten jännänä paikkana Sohvi koki paapan puuvajan. Siellä myös leikimme useana päivänä. 

Lapsuudenkotimme piha-alueella oli aiemmin myös iso aittamainen rakennus. Siellä oli mukava leikkiä, sillä se oli täynnä paappani äidin ja isän huonekaluja. Jos jaksoi kasata pölyä pois tavaroiden päältä, saattoi löytää mieleisen huonekalun. Jostain syystä isämme antoi meidän aika vapaasti ”entisöidä” ja tuunailla noita huonekalua, vaikka onnistumisprosentti ei paukkunut sadassa. Laatu saattoi vaihdella huonekalun kohdalla, mutta kiinnostus vanhoja huonekaluja kohtaan syntyi. ”Mukava, kun huonekalulla on jokin tarina” saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta myönnettäköön, että minun kohdallani se pitää paikkansa. Tarina se on paskempikin tarina!

Millainen projekti?

Meidän nykyisessä kodissamme on vieläkin jäljellä tuolta aitasta pelastettuja huonekaluja. Osaa on tuunattu enemmän ja osaa vähemmän. Voi taivas puolisoni ilmettä, kun olen välillä raahannut pohjanmaalta pääkaupunkiseudulle kasan vanhaa tavaraa. Hänen silmien pyörittely -ilmeensä alkaa olla jo vakio.

Välillä huonekaluille riittää ihan kevytkin pintakäsittely. Huonekalun kunto määrittää sen, paljonko aikaa projektiin menee. Kuinka paljon vaivaa olet valmis itse näkemään ja onko käytössäsi vaadittavat välineet? Entä liikeneekö jostain ulkovarastoa, jossa on tilaa tuunailla vai onko homma vain pieni fiksaus, jonka voi hoitaa omassa olohuoneessa?

Jos ei ole käryäkään, mitä tehdä, ei kannata lähteä kylmiltään mopolla moottoritielle. Suosittelen silloin joko jättämään entisöinnin ammattilaisen käsiin tai sitten pyytämään alan asiantuntijoilta vinkkejä. Pahimmassa tapauksessahan koko huonekalu menee pilalle. Monien maaliliikkeiden verkkosivuilta myös löytyy kattava tietopaketti erilaisista maaleista ja maalaustavoista. 

Vein aikoinaan Pohjanmaalta peräisin olevan vanhan tuolin ja ostamani beigevalkoisen tuolin kankaan Stadin ammatti- ja aikuisopistoon. Opiskelutyönä kustannus ei ollut suuri. Verhoiltu tuoli on nykyään Sohvin huoneessa ja edelleen kovin rakas. Muistan, kuinka olen siinä itse istunut ja heilutellut jalkojani, kun ne eivät osuneet vielä maahan – nykyään myös Sohvi tekee samoin.  

Varaa aikaa pohjatyöhön

Niin kuin monessa muussakin asiassa, huolellinen suunnittelu on puoli työtä. On kyseessä isompi tai pienempi projekti, esivalmisteluihin kannattaa varata aikaa. Tutki huonekalua, ja ota selville, millainen pintakäsittely siinä on nykyään. Entä onko huonekalu tulossa jatkuvaan käyttöön vai koriste-esineeksi? Tämä määrittää tulevaa pintakäsittelyä.

Ihan alkuun huonekalu täytyy puhdistaa liasta ja rasvasta. Jos liat ovat jämähtäneitä, maali- ja lakkapinnalla voi käyttää maalinpesuainetta. Maalattaville pinnoille pinttyneen lian poistoon voi käyttää myös kidesoodaa. Tällä muuten lähtee moni muukin lika, kuten pohjaan palanut ruoka kattilasta.

Olen usein aloittanut hiomaan vanhasta kerroksesta puun syiden mukaisesti, mutta jos huonekalun pinnassa on monta kerrosta maalia, ne kannattaa poistaa maalinpoistoaineella. Vanhan lakkapinnan voi poistaa raaputtamalla metallisella siklillä ennen loppuhiontaa. Pintaa voi siis hieman rikkoa hiomapaperilla tai sitten hangata alkuperäinen pinta kokonaan pois. Pyyhi lopuksi hiomapöly pois. Jos huonekalussa on halkeamia tai isoja kolhuja, kittaa pinnat. Hio kittauskohdat vielä tasaisiksi. 

Miten uudistaa huonekalua?

Tässä muutamia vinkkejä eri tuunaustapoihin, mutta kuten aiemmin jo sanoin ammattilaisilla on näihin vielä tarkempiakin niksejä. 

Joskus pelkkä huonekalun pyyhkiminen huonekalujen puhdistusaineella tai kiilotusöljyllä riittää. Pyyhkimiseen kannattaa käyttää puuvillatrasselia, teräsvillaa tai nukkaamatonta riepua. Kulutusta kestävän pinnan saa aikaan kiinanpuuöljyllä eli tung-öljyllä. Se on kiinalaisen tung-puun pähkinämäisistä hedelmistä tehty luonnon öljy. Sitä voi käyttää myös keittiön työpintojen sekä puutarhakalusteiden käsittelyyn.  Jos aiempi pinta on öljykäsitelty, samaa kannattaa jatkaa. 

Toinen vaihtoehto on vahaaminen. Vahoja löytyy kirkkaita ja värillisiä. Sen levityksessä parhaiten toimii vaahtomuovi. Kaupassa myytäviä vaahtomuovisienipäitä pystyy yhdistämään pensselin varteen. 

Jos pinnasta haluaa kestävän ja kovan, vaihtoehtona on lakkaus. Ainoa miinus on, että se saattaa kellertyä ajan myötä. Monet käsittelevät esimerkiksi vanhan koivuhuonekalun ensin läpikuultavalla valkoisella vahalla ja lopuksi värittömällä vahalla tai öljyllä – näin pinta ei kellastu. 

Huonekalu voidaan myös petsata, jolloin se tarvitsee suojaksi usein lakan tai öljyn. Tällöin pinnasta tulee pähkinän tai mahonkisen sävyinen. Sanotaan, että petsaus korostaa puun luonnollisia syitä ja kuvioita.

Jos huonekalu on maalattu, voi hiomisen jälkeen pohjaa maalata tartuntapohjamaalilla. Tämä etenkin silloin, jos et tiedä onko aiempi maali vesiohenteista vai liotinohenteista. 

Jos maalipinta on huonekalussa hyvässä kunnossa ja maalaat uutta peittävää pintaa, vanhat maalit voi hyvin jättää uusien maalikerrosten alle. Suosittelen maalaukseen valitsemaan vesiohenteisen maalin, sillä se ei kellastu, vaan säilyttää värisävynsä liuotinohenteista maalia paremmin. 

Tapoja uudistaa huonekaluja on useita – niin kuin on tekijöitäkin. 🙂

Jokapihan puutarhuri

Puutarhanhoito on aihealue, josta en olisi ikinä uskonut, että kirjoitan. Kun alle kaksi vuotta sitten muutimme nykyiseen kotiimme, sain kauan ja hartaasti toivomani puutarhan. Aikaisemmin haaveilin taivaallisesta parvekekeitaasta, mutta silloisen asunnon parveke oli kesäisin tulikuuma. Ainoa kukka, joka siellä kukoisti, oli pelargoni – ja niitä viljelin siellä joka kesä kyllästymiseen asti. Yritys saada siellä elämään muitakin kukka-asukkeja oli kyllä kova, mutta häntä koipien välissä palasin tutun ja turvallisen kukkaklassikon luo. 

On paljon aiheita, joista olen etsinyt apua googlaamalla. Yksi tällainen aihe on puutarha ja sen hoito. Äidilläni on iso puutarha, joka on enemmänkin paratiisi kuin puutarha. Taivas miten monta kertaa olen soittanut hänelle ja kysynyt mielipidettä jostain kukka-asiasta. Puolisoni sanoikin kesällä, kun olimme käymässä kotikonnuillani, että: ”Jos sinulle jo menee aikaa oman pikku plänttisi hoitoon, voin kuvitella kuinka kauan äidilläsi menee.”  Onneksi moneen puutarha-asiaan olen myös saanut vastauksia naapurissa sijaitsevasta Kukkatalosta.

Kun muutimme, ensimmäisenä kesänä seurasin mielenkiinnolla, millaisia monivuotisia kukkia puutarhastamme kasvaa. Aika nopeasti huomasin, että fanfaarit olivat turhia – niinpä laitoin ostohousut jalkaan ja lähdin kukkakauppaan. Toisaalta oli mukava, että sain suunnitella kaiken uusiksi. 

Vaikka puutarha-alueemme on pieni, sen hoitoon ja ideointiin kuluu yllättävän paljon aikaa. Monesti olen yrittänyt ennen kukkakauppaan lähtöä tehdä pätevän puutarhasuunnitelman, mutta ostoslista menee usein kuitenkin uusiksi, jos kukkakaupassa ei ole jotain tiettyä lajiketta tai jokin muu kukka muuten vain kiinnittää huomion.

Aktivoidu jo syksyllä!

Jos ihan tarkkoja ollaan, syksy olisi täydellinen aika tehdä uusia suunnitelmia puutarhan varalle, sillä pihan muodot näkyvät parhaiten. Jos puutarhasuunnitelman päivittää syksyllä, sinne eksyy helpommin mukaan myös loppukesän ja syksyn kukkien ruskavärit. Näin puutarhan kukinta-aikaa pystyy pidentämään.

Sanotaan, että lehtipuita ja pensaita voi istuttaa ja kannattaakin niin kauan kuin maa on sula ja samassa yhteydessä puun juurelle ja muuallekin kannattaa istuttaa kukkasipuleita – näin puut lähtevät kasvuun heti keväällä ja puutarhaan saadaan monivuotista väriä kevääksi ennen puiden lehtien puhkeamista. Joka tapauksessa kevään kukkapenkkien pohjatyöt on hyvä tehdä myös syksyllä, vaikka ei istuttaisikaan mitään. Se helpottaa kummasti keväällä, kun maa sulaa. 

Ennen pensaiden leikkausta, täytyy luonnollisesti selvittää kullekin pensaalle suositeltava leikkaustapa. Pensaita kannattaa tosin leikata vasta, kun lehdet ovat pudonneet – näin ravinteet ehtivät siirtyä lehdistä takaisin pensaan käyttöön. 

Mistä lähteä liikkeelle?

Loppuen lopuksi kasvivalinnoissa kaiken a ja o on kasvien viihtyminen. Onneksi kasvitietoutta löytyy runsaasti, jos vaan jaksaa etsiä.  Puutarhan kasvuolosuhteiden selvittäminen vie myös aikaa. Puutarhaan tuleva valo saattaa muuttua vuoden ajan mukaan – esimerkiksi pensasaita saattaakin tuoda keskikesälle varjon kukkapenkin ylle. Ota myös maaperä ja muu ympäristö tarkkailuun – millaisia kukkia ja pensaita asuinalueella viihtyy? 

Kannattaa ottaa myös huomioon, että pihassa rakennukset ja korkea kasvillisuus suojaavat kasveja kylmiltä tuulilta sekä kallio ja kivet varaavat lämpöä. Kaiken visuaalisuuden keskellä tulee totta kai eteen myös tarve – millaista esimerkiksi näkösuojaa tarvitsette? 

Tulppaanit ruukkuun 

Tein ensimmäistä kertaa kokeilun, ja istutin kukkien sipuleita myös ruukkuun kevättä varten. Kuulin, että istutus kannattaa tehdä tarpeeksi myöhään syksyllä, jotta sipulit eivät ehdi lähteä talvella varastoinnin aikana liian kovaan kasvuun. 

Ruukkuun voi istuttaa kaikenlaisia sipulikukkia. Kun olin salaojittanut ruukun pohjan pienillä kivillä, istutin kolmea erilaista sipulikukkaa kolmeen eri kerrokseen. Kun istuttaa sipulit kerroksittain, ne kukkivat eri aikoihin – alas upotetaan isommat sipulit ja pienemmät päälle.

Ylimpänä olevat kukkasipulit kukkivat aiemmin ja alimpana olevat viimeisenä. Multa kannattaa kastella ennen istuttamista ja käyttää ruukkua, jossa pohjassa on reikä.

Peittelin ruukun hyvin varastoon, ja toivon, että lämpötila varastossa pysyisi plussan puolella. Maaliskuussa ruukun voi kuulemma nostaa aurinkoiselle ja lämpimälle paikalle.

Joulua ajatellen istutin myös Amarylliksen keittiöön kasvamaan. Istuttaessa kukan sipulista jätetään ”hartiat” näkyviin, ja multa painellaan tiiviisti sen ympärille. Lajikkeesta riippuen sen kasvaminen kestää 5-7 viikkoa. Sipulia kannattaa ennen istutusta pitää muutamia tunteja pystyasennossa haaleassa vedessä ja auttaa sitä juurtumisessa.

Amarylliksesta sanotaan, että se on helppo lemmikki jouluksi, sillä sitä pidetään niukasti kosteana ja tarvittaessa kastellaan haalealla vedellä. Toisaalta olen kyllä ylikastelemiseen välillä sortunut kukkien suhteen, joten ei ehkä pitäisi vielä tuuletella. Saa nähdä kuinka käy!

Kylmä ilma – lämmin palapaisti!

Unohdan usein yhden äitini valmistaman klassikkoruuan – nimittäin palapaistin. Sitä tulee usein syötyä heillä kylässä, ja samalla vannotan itselleni valmistavani sitä, kun pääsen kotiin. Jostain syystä se kuitenkin unohtuu. Siivoilin alkuviikosta keittiön takakaappeja, ja uunipata hyppäsi silmille – ei muuta kuin tuumasta toimeen. Alla resepti, jota käytin. Se on muunnos omastani ja äitini reseptistä. 

Vaikka lihan pitääkin hautua useamman tunnin uunissa, parasta tässä on, ettei tarvitse vahtia palaako pohjaan vai ei. Käytän reseptissä gluteenitonta jauhoa mieheni pojan sairauden vuoksi. Lisäksi perheessämme käytetään taaperomme Sohvin maitoallergian vuoksi aina maidottomia tuotteita ruuissa. Hyviä kauratuotteita onneksi on nykyään olemassa! 

Jos ihan rehellisiä ollaan, en ole mikään kokkikolmonen keittiössä. Sanotaanko näin, että olen kova innostumaan asioista ja kokeilemaan reseptejä. Innostun elämässä muutenkin monenlaisista asioista ja höyryjunan lailla hyppään rattiin (siskoni jopa nauraa tälle). Keittiön puolella toteutus ei kuitenkaan aina ole se toivottu – ei varsinkaan leivonnassa. Suoraan sanottuna masennun aina hiukan, kun näen oman tuotokseni. Maku on kelpo, mutta kuva reseptistä ei vastaa omaani. Leivonnan suhteen pidänkin välillä hiljaiseloa ja keräilen itseäni. Kultakalana kuitenkin rumat leivokset ajan mittaan unohtuu, ja käyn seuraavan kakun kimppuun.

Hifistelyä vai kotiruokaa?

Ruuanlaitto ei onneksi niin usein mene metsään. Työnjako ruuanlaitossa jakaantuu aika lailla tasan puolisoni kesken. Olemme varmaan molemmat niitä perus arkiruokien valmistajia. Meillä kuumaa kamaa ovat klassikkoruuat kuten makaronilaatikko, jauhelihakastike ja spagetti sekä lohi ja perunamuusi – nakeista puhumattakaan. Kaikki ne, jotka uppoavat pikku lapsille. 

Välillä on toki kiva hiukan hifistellä ja nähdä enemmän vaivaa ruuan eteen. Nämä kerrat kuitenkin ovat usein niillä viikoilla, kun olemme kolmistaan puolisoni ja Sohvin kanssa. Tämä hifistelykategoriakaan ei tosin ole mikään huippu eksoottinen vaan tähän kuuluu esimerkiksi kreikkalainen ruoka, tapakset tai ihan vaan chili-kana-avocadopasta. Näistä toki pitää Sohville joskus oma versionsa tehdä, jos kyseessä on jokin todella mausteinen tai tulinen setti. Se ei onneksi vaadi isoja toimenpiteitä. 

Pidän puhelimessa listaa, johon yritän muistaa kirjoittaa, jos kokeilemme jotain uutta ja toimivaa reseptiä. Yleensä nimittäin juuri niillä hetkillä ei tule mitään mieleen, kun yrittää miettiä seuraavan viikon ruokia. Lunttilistat ovat siis tarpeen – useinkin! Kai joku muukin on yhtä hajamielinen tämän suhteen?

Palapaisti

  • 800g naudan sisä- ulko-, tai paahtopaistia
  • voita paistamiseen
  •  2 sipulia
  •  2 porkkanaa
  • ½ dl gluteeniton jauhoseos
  •  5–6 dl vettä
  •  1 tl suolaa
  •  ½ tl mustapippuria
  •  2 laakerinlehteä
  • 1 lihaliemikuutio
  • 2 dl kaurakermaa

Työvaiheet

  1. Ota lihat huoneenlämpöön vähintään 30 minuuttia ennen paistamista. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat.
  2. Palapaistin ehdoton ydin on hyvin ruskistettu ja haudutettu liha. Ruskista lihat muutamassa erässä, ja laita ne pataan. Huuhdo pannua paistokertojen välillä vedellä ja kaada liemi pataan. Kuullota lopuksi sipulit ja porkkanat ja lisää nekin pataan.
  3. Mausta pata suolalla, mustapippurilla, laakerinlehdillä ja lihaliemikuutiolla. Kaada mukaan porkkanat ja sipulit.
  4. Hauduta liha 200 asteisessa uunissa ensin noin 30 minuuttia. Kun neste alkaa kiehua pudota asteet 175 asteeseen. Hauduta sen jälkeen noin 1,5h-2h.
  5. Lisää lopuksi mukaan kaurakerma ja jauhot sekoitettuna aavistukseen vettä. Kuumenna hiukan.
  6. Enjoy!

Koronaremppa

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Hei, me remontoidaan! Niin kuin melkein joka toinen muukin suomalainen. Koronarajoitukset muuttivat radikaalisti ihmisten arkea, ja luonnollisesti kotona tuli ja tulee oltua nyt enemmän. Ehkä tuosta ajasta alkaa vahingossa myös tuijottaa kulahtaneita seiniä, ja pintaremontti-ideoita alkaa väkisinkin miettiä.

Tee-se-itse -remontointi on nyt in, mutta älkää pelätkö, emme ole lähteneet kaatamaan täällä seiniä omatoimisesti periaatteella ”tekemällä oppii”. Meillä tavoitteena on nyt lähtökohtaisesti kodin freesaus. 

Pientä pintaremonttia

Vaikka suosittelen tekemään hyvän suunnitelman remontille kuin remontille – näin etenkin kustannukset pysyvät hallinnassa ja projekti valmistuu ajallaan – meillä kaikki on mennyt päinvastoin. Koska emme ole noudattaneet minkäänlaista suunnitelmaa, olen tyytynyt ajattelemaan, että pientä pintaremonttia pystyy tehdä ilman kiveen hakattua aikataulua ja päivystävää rakennusmestaria. Vaikka kyseessä olisikin vain kodin freesaus, aina on hyvä olla kuitenkin henkilö, jolta voi kysyä kikkakolmosia tai maalivinkkejä – on hän sitten ystävä tai rautakaupan henkilö. Näissä asioissa remontointifirman omistava mieheni ystävä on ollut päällikkö. 

Uudesta maalipinnasta on helppo lähteä liikkeelle. Maalaaminen ei ole rakettitiedettä, mutta maaleja on erilaisia. Kuinka peittävää haluaa, mattaa vai kiiltävää? Pinta tuo myös omat rajoitteensa maalaamiselle, sillä esimerkiksi puutaloissa väärä maali voi heikentää sisäilmaa. Maalaamaton hirsi- tai esimerkiksi mäntypaneeliseinä kykenee sitomaan huoneilmasta kosteutta vesihöyrynä ja luovuttamaan sitä myös takaisin, kun sisäilma muuttuu kuivemmaksi. Nykyisin sisämaaleina käytetään enimmäkseen vesiohenteisia maaleja, joiden vesihöyrynläpäisevyys on hyvä. Moni kokee kuitenkin, että vesiohenteiset maalit eivät peitä tarpeeksi hyvin puun aineosia, jotka näkyvät tummentumina maalin läpi. Jokainen uusi kerros taas heikentää kykyä sitoa huoneilman kosteutta vesihöyrynä. Onneksi kuitenkin päteviä hirsimaalejakin nykyään löytyy, jotka ovat niin peittäviä kuin vesiohenteisia. 

Pintojen käsittely

Meillä pintaremontti lähti liikkeelle saunasta. Lauteiden ja saunan seinien uudelleenkäsittelyllä saa helposti ja nopeasti uutta ilmettä. Supi saunavahasta on olemassa erilaisia sävyjä, ja pähkäilinkin kauan aikaa niin valkoisen, mustan ja harmaan välillä. Loppuen lopuksi päädyimme harmaaseen. Sävy vaati useamman maalikerroksen, ja mietinkin jälkeen päin, että valkoisen ja mustan sävyn olisi ehkä voinut helpommin maalata ja jättää hiukan huolimattomaksi. Makunsa kullakin! Maalauksessa oli kuitenkin helpointa käyttää pensseliä, jossa on vaahtomuovisienipää. 

Samalla maalasimme valkoisella Tikkurilan Empire-maalilla ovien karmit ja ikkunoiden kehykset. Tämän jälkeen muidenkin huoneiden ikkunoiden kehykset alkoivat näyttää kulahtaneilta, ja maalausprojekti jatkui muihin huoneisiin. Samalla myös olohuoneen ovi sai uutta pintaa. 

Seuraavaksi vuorossa on kylpyhuoneen katon paneelien vaihto, alakerran wc:n maalaus ja altaan vaihto sekä koko talon ovikynnysten vaihto. Pikku juttuja, mutta jo nyt huomaa, miten paljon raikkaampi yleisilme tulee. 

Työskentelymallit kehittyneet

Remonttibuumista kiinnostuneena päädyin myös tutkimaan rauta- ja sisustuskaupan yhdistys RASI ry:n tilastoja. Niiden mukaan rautakauppamyynti kasvoi alkuvuodesta 6%. Kodin kohennus näkyy kuluttajakaupan puolella, ja työvälineet ja -tarvikkeet tekevät kauppansa. 

Jos jotain positiivista täytyy korona-ajasta keksiä niin monen yrityksen työskentely- ja palvelumallit ovat menneet eteenpäin. Monessa yrityksissä etätyöskentelyvälineet on laitettu koronan myötä vihdoin kuntoon sekä esimerkiksi rautakaupoissa on kehitetty etäpalvelumalleja. Näitä ovat mm. asiakkaiden lähelle tulevat rautakauppa-autot ja etäsuunnittelupalaverit asiakkaiden kanssa. Hyvä niin!