Matkustaminen arkistot

10/01/2024 Äitiys, Matkustaminen

Vuosi vaihtui, joululoma loppui ja arki alkoi

Meidän joululoma päättyi virallisesti tämän viikon alussa ja arki alkoi. Vaikka olenkin ns. arkinörtti ja rehellisesti sanottuna pidän meidän arjesta, loman lopettaminen on aina haikeaa. Samanlainen fiilis minulla on ollut myös aina heinäkuun lopussa, kun päiväkoti on jälleen startannut.

Olenkin miettinyt, mikä saa eniten sellaisen fiiliksen. Useammalla se tulee varmaan siitä, että on lomaa töistä, mutta itselläni yrittäjyyden vuoksi työt ovat aina kulkeneet rinnalla – oli lomaa tai ei. Mutta minua se ei ole varsinaisesti haitannut, jos vaan olen ennen lomia saanut suurimmat projektit valmiiksi.

Alkuviikosta kun vein minimimmiä päikkyyn loman jälkeen, ymmärsin, että haikeus tulee siitä, että totuimme jo lomarytmiin ja minulla tulee suoraan sanottuna ikävä häntä ja yhteisiä naurujamme. Tuntuupa oudolta tuntea näin. Mitä vanhemmaksi hän on tullut, sen hauskempia meidän hengailuista on tullut – puhumattakaan lomista, jolloin jo oletuksena tehdään hiukan eri asioita, kuin normaalissa arjessa.

Jouluaatto Helsingissä

Vietimme poikkeuksellisesti meillä kotona Helsingissä jouluaaton perheenä minimimmin, puolisoni ja hänen tyttöjen kanssa. Yleensä olemme olleet Pohjanmaalla minun vanhempieni luona isommalla porukalla, mutta koska lapsuudenkotini myytiin vuosi sitten, sovimme vanhempieni ja siskojeni kanssa, että näemme vasta joulun jälkeen.

Minun jouluni ovat olleet perheen kesken Pohjanmaalla lapsesta saakka samanlaisia. Oli tavallaan kiva olla kotona aatto ja joulua ennen oleva aika, sillä oli mukava alkaa luomaan omiakin jouluperinteitä.

Junalla kohti Pohjanmaata

Hyppäsimme tapaninpäivänä jo junaan minimimmin kanssa ja matkustimme Pohjanmaan suuntaan. Olimme yhden yön vanhemmillani heidän uudessa kotitalossa ja sen jälkeen olin varannut kahdeksi yöksi Vaasan Vaakunasta huoneen. Vanhemmillani oli ihana vaan olla: syödä hyvin ja käydä potkukelkkailemassa Kyrönjoen jäällä, jonne oli tehty kiva reitti.

Olin ennen joulua tosi kipeänä ja olo aaltoili. Oli ihana huomata juuri ennen reissuun lähtöä, että saamani antibiootit alkoivat tepsiä ja olo tuntua terveeltä. Jännitinkin melkein loppuun asti sitä peruuntuuko reissu vielä sairastamisen vuoksi tai huononeeko olo reissun aikana yhtäkkiä taas.

Vaasan Rewel Centerin kulmassa sijaitseva Vaakuna oli positiivinen yllätys. Meillä oli kiva huone ja huoneen ehdottomat bonukset olivat kylpyamme ja keinut. Hotelli oli myös mukavan rauhallinen ja minimimmin toiveesta menimme joka aamu kuntosalille. Äitini tuli kanssamme elokuviin katsomaan Pelle Hermannin ja syömään. Vaasa-aika oli oikeastaan vaan rentoa “päämäärätöntä” hengailua ja hyvin nukuttuja öitä – miten ihanaa se olikaan! Tuntui, että sairasteluni vuoksi olin melkein kuukauden käynyt puolivaloilla. Kroppa oli niin hapoilla ja olo fyysisesti väsynyt, että muistan tsempanneeni itseäni joka kerta, kun esimerkiksi lähdin kävellen päikyn suuntaan.

Vaasasta matka jatkui yhdeksi yöksi Tampereen Ilves hotelliin, josta olin varannut yhden yön meille. Meillä alkaa jo olla sama reitti näillä meidän lomareissuilla, mutta toisaalta olen todennut, että lapsen kanssa Ilves toimii mainiosti. Sen ehdoton bonus on uima-altaat sekä lähellä olevat ravintolat ja muut palvelut. Ja kesällähän puistoja ja muita riittää lähellä. Tampere on vaan niin ihana kaiken kaikkiaan!

Viime kesänä myös tykkäsimme käydä Kalevan maauimalassa, johon pääsi ratikalla kätevästi. Ennen kuin hyppäsimme takaisin Helsingin junaan, kyläilimme vielä kaksi yötä siskoni perheen luona Kangasalla.

Kotiviikko kirpsakassa pakkassäässä

Junamme saapui Helsinkiin uudenvuoden aattona ja menimme illalla minimimmin, puolisoni ja naapureiden kanssa viettämään iltaa ja katsomaan raketteja. Perhealueella asumisessa on se hyvä asia, että ensimmäiset raketit ammutaan lähellä olevalta kentältä yleensä jo alkuillasta, jolloin lapsetkin ehtivät nähdä ne.

Loman toisen viikon vietimme kokonaan kotona. Vaikka pakkanen oli ennätyslukemissa, rakensimme aikaisemmin aloittamaamme lumilinnamäkeä pihaamme. Perinteeksi tuli juoda myös aina heti ulkoilun jälkeen sisällä kuumaa mehua. (Kuinka moni muistaa lapsuudesta kuuman mehun, jonka sai hiihtokilpailujen jälkeen? Parasta!)

Toisen viikon kohokohdat olivat aamupalan syönti rauhassa, Risto Räppääjä -elokuvat, lautapelien pelaaminen ja uusien luistimien ostaminen minimimmille. Hänellä alkoi jo vuoden ensimmäisellä viikolla omat luistelut ja oli kovin innoissaan seuraavaan kehitysryhmään siirtymisestä ja uusista luistimista, sillä vanhat olivat jääneet pieneksi. Kivaa oli myös päästä yhdessä yleisöjäille luistelemaan.

06/11/2023 Matkustaminen

Millainen vuoden 2008 Meksiko oli vaihto-opiskelijan silmin?

Olen blogissani ohimennen aina välillä maininnut olleeni vaihto-oppilaana Meksikossa, ja tuosta onkin toivottu kertomaan enemmän. Aikoinaan harmittelin, etten tuolloin reissun päältä kirjoittanut blogia – miten kivaa sitä olisi ollut lukea myöhemmin. Vaikka kerään nyt blogiini hiukan tarinaa tuolta ajalta, tarkoitus ei ole kirjoittaa matkustusvinkkejä, sillä paikat ovat muuttuneet 15 vuodessa – lähinnä tuon esiin, millainen oli vuoden 2008 Meksiko 23-vuotiaan opiskelijan silmin, millaista oli opiskella Monterreyssä ja matkustaa Väli-Amerikassa tuolloin.

Haimme ystäväni kanssa Vaasan yliopistosta ennen gradun tekoa ykkösvaihtoehtona Meksikoon, ja kun sattuman kauppaa pääsimme molemmat. Jollain tapaa ajattelin, että lähdetään nyt mahdollisimman pitkälle, kun kerran on mahdollisuus. Toisaalta oli myös ihana samaan aikaan säätää asioita paikan päällä jonkun tutun kanssa. Hän oli ollut kämppiksenäni jo Vaasassa, joten tiesin meille tulevan huippu reissu. (Ja fun fact: Ystäväni on minimimmin toinen kummitädeistä eli edelleen minun elämässäni)

Opiskelimme Pohjois-Meksikossa Monterreyn yliopistossa kansainvälistä liiketaloutta, viestintää ja espanjaa, jotka kaikki saimme hyväksi luettua osaksi tutkintoa. Kuulin, että oli kuulemma harvinaista, että vaihto-opiskelijat yleensäkään saivat opintopisteitä kasaan. Minun mielestäni paikallisen yliopiston opiskelurytmi ja -tavat tuntuivat taas Suomeen verrattuina lepsuilta.

Minä suorastaan rakastin meidän kampusta, ja meillä oli hauska ja tiivis opiskelijayhteisö. Lähimmät ystäväni olivat Hollannista, Itävallasta ja Saksasta. Meillä oli opiskelijaporukalla paljon aina kaikenlaista kuuhailua, ja yleensä sovimme isolla porukalla yhteistä tekemistä – reissasimme paljon myös yhdessä.

Meidän kampus oli harvinaisen suuri näin suomalaisen silmiin ja se sisälsi kymmeniä eri ravintoloita ja kahviloita. Minun suosikki ravintola kampuksella oli sellainen, jossa minun silmien edessä paistettiin ja leikattiin sisäfile osaksi tuoretta salaattia. Hain koulun Starbuckista päivittäin kahvin. Kävin paljon myös koulumme kuntosalilla.

Monterreyn isot luokkaerot

Monterrey on Meksikon toiseksi suurin kaupunki. Sanotaankin, että se on vaurastunut toisen maailman sodan jälkeen terästeollisuudesta. Kaupungin itäpuolella kohoaa 1 700 metriä korkea Cerro de la Silla -vuori, ja kuulimme, että mitä korkeammalla vuorella asui, sitä rikkaampi oli. Monella oli myös huvila vuorella. Kävimme myös paikallisen ystävämme Mauricion perheen huvilalla yhtenä viikonloppuna. Ystäväni sanoin: ”Maurilla on hiukan erilainen lande, kuin meillä.”

Reissatessamme monterreylaisia kutsuttiin fresas (mansikat), koska he kuulemma kulkevat hiukan nokkapystyssä. Tuo kertookin paljon – Monterrey oli ”jenkkimäinen” kaupunki. Mainitsinkin usein, että jos emme olisi reissanneet niin paljon ympäri Meksikoa, olisi jäänyt paljon sitä toisenlaista Meksikoa näkemättä. Monterreyn Cerro de la Silla -vuori oli kuitenkin upea, ja muistan, miten aina katselin sitä eri puolelta kaupunkia häkeltyneenä vuorimaisemasta.

Koska Meksikossa oli ja on edelleen luokkaerot suuret, voin todeta, että koulumme oli oikeastaan vaan rikkaiden koulu. Vartijat ja korkeat aidat rajasivat kampusta ja osa tuli limusiinin kyydillä kouluun. Vaikka alueelle ei päässyt turvaportista kuin asianmukaisilla papereilla, koulultamme kidnapattiin kaksi oppilasta, ja enkä ikinä kuullut heidän palanneen.

Kotimme sijaitsi paikassa nimeltään Colonia del Carmen. (Yllä korkealta otettu kuva asuinalueestamme) Olimme vuokranneet huoneen kylppärillä omakotitalon takapihalta. Meillä oli sinne oma sisäänkäynti portilla. Asuinalueella oli myös oma vartija. Tuosta tulikin mieleen, että kun lähdimme kotiin, vuokraemäntämme kertoi, ettei ollut laittanut lämpöä päälle ollenkaan, sillä ajatteli, kun me ollaan Suomesta, että olemme tottuneita kylmyyteen. Vaikka elimme Meksikossa, ilmasto ympäri maata on erilainen. Rannikolla luonnollisesti on lämpimämpää, mutta esimerkiksi reissun päällä Oaxacan osavaltiossa reissatessamme korkeammalla oli aika viileä.

Monterreyssäkin viileni hiukan syksyllä ja meidän paikallinen ystävä Vicky toi meille yöksi vilttejä. Syyskuussa yleensä myös sataa paljon. Paikalliset talot ovat sisältä aika kolkkoja, kosteita ja viileitä. (Me talveen tottuneet olemme varmaan tottuneet myös talojen erilaiseen rakennustapaan, eristykseen ja lämmitykseen.)

Jaoimme keittiön nuoren meksikolaisen tytön kanssa. Vuokraemäntämme oli tyypillinen monterreylainen vanha nainen, jonka puheesta Meksikon sisäinen rasismi tuli usein esiin. Aina puhuessaan nainen jaksoi korostaa, kuinka tumma kämppiksemme on (muy morena). Vanha nainen oli itse ns. vaalea meksikolainen ja edelleen ihoväri määritteli heidän keskinäistä arvoa. Paikalliset ihmettelivätkin, kuinka haluamme olla auringossa, meille oli ok päivettyä ja sen sijaan minä kiharsin hiuksiani, kun paikallista kauneutta edusti enemmän suorat (suoristetut) hiukset. Heille oli myös itsestään selvää käydä kauneusleikkauksissa. Monella tytöllä oli esimerkiksi koulullamme silikonit ja niistä puhuttiin arkisina asioina. Isoissa kauppakeskuksissa myös myytiin aivan kuin päivittäistä kulutustavaraa alusvaatteiden vieressä pyllypöksyjä, joilla sai aikaan ns. brassipepun.

Kaikki ilo irti Meksikosta

Meillä oli tunnit rytmitettynä maanantaista torstaille eli aina jos vain halusi pystyi lähteä pidennetylle viikonloppureissulle jonnekin päin Meksikoa – ja teimmekin paljon reissuja niin busseilla kuin Meksikon sisäisillä lennoilla. Lomilla luonnollisesti hyödynsimme pidempiä vapaita ja kun koulut päättyivät, jäimme 1,5 kuukaudeksi rinkkareppureissulle ympäri Meksikoa, Guatemalaa ja Belizea.

Teimme ensimmäisen reissumme Mazatlaniin. Matkustimme Monterreysta Mazatlaniin muistaakseni 15 tuntia bussilla per suunta. Perillä oli pitkiä rantoja, pieniä söpöjä mökkitupia ja upeita auringonlaskuja.

Muita lyhyempiä reissuja teimme niin viikonloppuisin kuin lomillamme koulusta esimerkiksi Baja Californiaan, Cuatro Cienegasiin, Texasiin ja Yucatanin niemimaalle. Tuolloin lensimme Meridaan, josta reissasimme Chitzen Itzan kautta Isla Mujeresiin, Playa del Carmeniin ja Tulumiin. Tästä huomaa, että Meksiko-ajoista on jo kauan, sillä en muista enää kaikkia yksityiskohtia.

Koulujen päätteeksi lähdimme isommin kiertämään Meksikoa, Guatemalaa ja Belizeä. Meksikon puolella pitkänmatkan bussit olivat mielestäni tosi hyväkuntoisia ja hyödynsimmekin niitä paljon. Yleensä pyrimme matkustamaan yöbusseilla, sillä etäisyydet olivat pitkiä ja sillä säästi samalla myös majoituskuluissa. Monesti hyppäsimme bussiin illalla ja saavuimme aamulla perille. Meillä oli alustava suunnitelma reissun kulusta, mutta se muuttui matkan varrella moneen kertaan. Emme olleet tehneet mitään etukäteisvarauksia, vaan mietimme tarkempia kohteita vasta matkan varrella. Välillä teimme päätöksen jatkaa matkaa samaisena iltana – joskus taas olimme esimerkiksi tutustuneet mukaviin ihmisiin ja jäimmekin kauemmaksi aikaa samaan kohteeseen viettämään aikaa heidän kanssa. Reissun varrella ei päässyt internettiin kovinkaan usein, joten selasimme matkavinkkejä ja hostelleja esimerkiksi Lonely Planet -kirjastani. Välillä tosin vastaan tuli nettikahviloita, joista sai varattua ajan. Tuolloin yleensä lähinnä kirjoittelimme perheillemme, missä sillä hetkellä menimme.

Matkustimme Guatemalassa ns. chicken bussilla. Matkalla alkuperäiseen kohteeseen vaihdoimme monta kertaa menopeliä, sillä kulkuneuvo hajosi. Kerran viimeinen menopeli oli pikkubussi, josta puuttui kokonaan ovi. Sekin hajosi kesken matkan ja jouduimme jäädä matkan varrella olevaan hostelliin. Juuri tällaiset tapaukset ovat hyvä esimerkki siitä, ettei oikeastaan kannattanutkaan tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia, sillä ne oikeastaan aina muuttuivat – ja kun asiat olivat sekavia, oli hyvä osata espanjaa edes hiukan.

Belize on mielenkiintoinen maa lattarikulttuurin vieressä. Se on Iso-Britannian entinen siirtomaa ja edelleen englanninkielinen. Muistan kun kerran aamulla heräsin aikasin ja lähdin kohti erästä laituria nauttimaan auringosta, eräs mies sanoi minulle: “Walk slooooow” eli siellä elämänrytmi oli leppoisaa, eikä kiireestä tykätty.

Entä ne pelottavat tilanteet?

Vaikka tiesimme, että Meksikolla on pitkä historia huumeiden tuotanto- ja kauttakulkumaana, sitä ei jotenkin sen kummemmin ajatellut – ei reissun alussa, eikä paikan päällä. Ehkä 23-vuotiaana oli myös hyvällä tapaa naiivi, eikä ajatellut kauhuskenaarioita. Jollain tapaa siinä hetkessä jotkut asiat vain naurattivat, esimerkiksi reissun päällä saimme ehdotuksen viedä laukullisen vaatteita Kuubaan – vastapalkkioksi meidän lennot olisi maksettu sinne. Kieltäydyimme kohteliaasti, sillä kuten arvatenkin saattaa laukussa olisi aika suurella todennäköisyydellä ollut muutakin kuin vaatteita.

Voin kuitenkin sanoa, että totuimme nopeasti ”talon tavoille”. Meksiko on yksi korruptuneimmista maista koko maailmassa. Jos Meksikossa näki poliisin, kannatti kävellä äkkiä poispäin. Poliisien varalta kannatti pitää pientä määrää käteistä mukana. Tunnettu kaava oli siis se, että poliisit tulevat jututtamaan ja ilman syytä uhkaavat pidättää. Pidätys tulee yleensä kalliiksi henkilölle. Itse jouduin kyseiseen tilanteeseen kerran Isla Mujeresissa ja luulen, että pääsin tilanteesta, koska osasin puhua poliiseille espanjaa (Kerroin ummet ja lammet opiskeluistani, kotimaastani ja annoin kaiken käteisen, joka minulla oli mukana). Tuttu näky kaduilla olivat myös sotatankeilla katuja kiertävät rynnäkkökivääripoliisit.

Sanotaan, että Meksikon huumekartellien asema vahvistui entisestään, kun Kolumbian huumekauppa luhistui 1990-luvulla. Jo tuolloin oli yleistä, että eri huumekartellit pyrkivät kaappaamaan toistensa salakuljetusreittejä esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Meksikon presidentti Felipe Calderón julisti vuonna 2006 huumeiden vastaisen sodan. Tuon jälkeen kuulemma tilastoidut huumesotakuolemat räjähtivät käsiin ja ovat lisääntyneet vain vuosi vuodelta. Yritin googlailla, kuinka paljon huumesodassa on arvioitu kuolleen, mutta en löytänyt. Löysin Ulkoasianministeriön vanhan arvion vuodelta 2015, joka oli silloin jo yli 100 000 ihmistä. Tuo on varmaan tähän päivään mennessä tuplaantunut tai jopa triplaantunut.

Pakko myös muistaa, että kaiken tilastoinnin ulkopuolella Meksikossa katoaa päivittäin satoja ihmisiä. Muistan kun lähdimme bussilla käymään Yhdysvaltojen puolella Texasissa. Pysähdyimme Yhdysvalloissa rajan lähellä olevassa kaupungissa nimeltään San Antonio. Kaupunki oli täynnä kadonneiden ihmisten ilmoituksia (Ei siis perinteisesti muutamaa julistetta muutamassa tolpassa, vaan kaikki mahdolliset seinät kaduilla oli täytetty ihmisten ilmoituksilla.)

Vaikka bussiliikenne isojen kaupunkien välillä toimi hyvin, julkinen liikenne Monterreyssa oli olematon. Kodistamme oli kampukselle muutaman kilometrin matka, ja Suomessahan tuon olisi helposti aina välillä reippaillut kävellenkin. Mutta koska kevyenliikenteenväyliä ei kaupungissa ollut (kukaan ei mene kävellen tai pyörillä paikkoihin. Paikallinen ystävämme ei osannut edes pyöräillä), kuljimme joka paikkaan mukaan lukien kouluunkin taksilla. Yleensä kotialueemme vartija poimi meille taksin, kun näki meidän kävelevän. Vaikka taksilla matkustaminen oli puoli-ilmaista, huono juttu oli se, että niihin ei voinut ikinä luottaa. Jos ei tiennyt itse tai osannut ohjeistaa taksia ajamaan, ei voinut olla varma, että pääsee haluamaansa paikkaan. Yleensä siis huutelin takapenkiltä espanjaksi: ”Seuraavasta oikealle, vasemmalle, suoraan jne.”

Yksi pelottavin tilanne kävikin kerran, kun lähdimme opiskelijajuhlista taksilla kotiin. Olimme kulkeneet reitin moneen kertaan, joten kun taksi lähti kaartamaan aivan päinvastaiseen suuntaan, jokainen meistä tiesi, että menemme väärään suuntaan. Kuljettaja ajoi tehdasalueelle, poistui autosta, otti takakontista ison mustan täytetyn säkin, vei sen sisälle tehtaanovesta ja tuli takaisin. Sitten hän lähti viemään meitä kotiinpäin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olimme sen verran säikähtäneitä tilanteesta, että jokainen meistä jäi hiukan ennen omaa kotiaan pois, sillä emme halunneet, että kuljettaja tietää asuintalomme.

Juuri kun lähdimme kotiin Suomeen Monterreystä, kaupungin ulkopuolelta löytyi noin 30-40 hengen joukkohauta, jossa oli pelkästään naisia ja lapsia. Eräs tuttu baarin omistaja oli myös silloin ammuttu kujalle. Kartelleilla ei siis ollut tai ole ongelmaa kidnapata, kostaa tai murhata.

Miten erotuin joukosta?

Yleensä olin paikallisia tyttöjä päätä pidempi, eikä se varsinaisesti häirinnyt minua, mutta lattaritytöistä luotu steretypia mustasukkaisina ja temperamenttisina ikävä kyllä välillä osui aika oikeaan. Paikallinen ystävämme Vicky huomasi, että tarjoilijoilla oli usein tapana puhua minulle töykeästi ja nopeammin kuin muille.

Yksi ääripää tapaus tapahtui kerran, kun olimme tutulla porukalla iltaa viettämässä. Kun menin naisten vessaan ja asetuin jonoon, yhtäkkiä joku heitti minua vessapaperirullalla päähän. Käännyin ja näin muutaman paikallisen tytön. Kun tulin vessasta he tuijottivat minua edelleen ja ei aikaakaan, kun paikan vartija tuli, laittoi minut käsirautoihin ja saatteli ulos. Toki tässä vaiheessa olin aivan järkyttynyt ja itkin, mitä olen tehnyt. Paikallinen miespuolinen ystävämme oli kuitenkin ajan tasalla ja otti nopeasti loputkin ystävämme mukaan ja lähdimme kaikki pois. Ihmettelin, että mikä kiire meillä oli autoon ja sain kuulla, että tytöt olivat paikallisen kartellin tyttöystäviä ja hankkineet minun poistamiseni paikasta. Meidän autoa ilmeisesti hetken seurattiin myös. Tämän tapauksen jälkeen ystäväni eivät enää päästäneet minua yksin vessaan eikä kyllä minnekään muuallekaan.

Onnellinen kokemuksista ja muistoista

Kun lähdin Meksikoon, moni sanoi ääneen, että uskoo minun jäävän asumaan ulkomaille. Kaiken kaikkiaan aika vaihdossa oli ihanaa ja ennen kaikkea erilaista aikaa elämässäni – ja olen onnellinen, että olen saanut kokea tuollaista elämässäni ja nähdä niin monta eri paikkaa. Hollantilainen ystäväni juuri sanoikin yhdestä kuvasta: ”Wow this was also truly amazing – look at us! How young and free we were.”

Kaikesta huolimatta normaalin elämän rakentaminen Meksikoon olisi ollut mielestäni haasteellista. Maassa on niin paljon epäkohtia, jotka vaikuttavat päivittäiseen arkeen, kuten mm. huumesota, perusturvallisuus ja suuret luokkaerot ihmisten välillä. Puhuimmekin joskus vaihdossa kanssani olleen ystävän kanssa, että miten vaihtoaika toi itselle ihan erilaisen Suomi- ja Eurooppa-identiteetin. Välillä on hyvä vaan katsoa asioita hiukan kauempaa, jotta ei pitäisi asioita liian itsestäänselvinä.

10/07/2023 Äitiys, Matkustaminen

Kesäinen Vaasa turistina minimimmin kanssa

Päätimme jäädä vielä Bergön saaren kesämökkeilyn jälkeen vielä hetkeksi lomailemaan Vaasaan minimimmin kanssa. Saimme myös välillä seuraa siskoistani ja ystävistäni, jotka asuvat Vaasassa.

Asuin muutamassakin eri asunnossa lukioaikoina, mutta suosikkini oli Koulukadun yksiö, joka oli aivan rantakadun tuntumassa ja lenkkeilin siitä aina rantaa pitkin Suvilahden suuntaan. Tuon jälkeen muutin Turkuun ja ulkomaille pienissä pätkissä, mutta palasin 2006 takaisin Vaasaan opiskelemaan yliopistoon.

Muutin Helsinkiin Vaasasta yliopiston jälkeen vuonna 2010, jolloin valmistuin. Olin kuitenkin jo tuota ennen asunut silloisen poikaystäväni kanssa Helsingissä ja ollut lähes vuoden pois Meksikossa yliopistovaihdon vuoksi.

Nykyään Vaasaan on aina mielestäni ollut kiva mennä piipahtamaan, mutta hassua, että koin nyt jollain tapaa, että olin pudonnut kärryiltä, mitä Vaasassa kannattaa lapsen kanssa tehdä. Olimme usein nimittäin aina olleet Pohjanmaa-kierroksella lapsuudenkodissamme Vähässäkyrössä (jonka he vuoden vaihteessa myivät) emmekä olleet sen kummemmin tulleet pidemmäksi aikaa Vaasaan.

Vaasan ihanat kahvilat

Kahvilat voisivat olla yksi asia, joista Vaasa voisi enemmän paukutella henkseleitään. Kokoonsa nähden Vaasassa on tosi paljon kivoja kahviloita, ja nuokin kahvilat ovat ihan keskustassa tai ainakin kävelymatkan päässä toisistaan. Hovioikeudenpuistikolla on moniakin kivoja, kun lähtee torilta Hovioikeudelle päin kävelemään. Plussaa on myös, että ne eivät ole isoja ketjuja.

Yksi suosikeistani on Pharmacy House Cafe & Bakery. Kun opiskelin Vaasassa, rakennuksessa toimi vielä apteekki, mikä näkyy kahvilankin sisustuksessa.

Toinen meidän suosikki kahvila on Sweet Vaasa. Se oli airbnb-asuntomme alakerrassa, joten kävimme siinä muutamana aamuna aamupalalla. Heillä on kyllä ihana valikoima aamupalasettejä, salaatteja ja kakkuja. Hovioikeudenpuistikolla on myös Niska-ravintola, jossa ole niin Helsingissä kuin Turussakin käynyt syömässä – toimii!

Vanhoja muistoja ja uusia tuttavuuksia

Itselleni ranta-alueen terassialue on täysin uusi tuttavuus, vaikka se onkin jo ollut jo olemassa useamman vuoden. Olen aina rakastanut Vaasan ranta-aluetta, ja minusta on ihanaa, että sitä ollaan enemmän ja enemmän alettu hyödyntämään.

Nuorempana hengasimme aina rannassa, mutta silloin istuimme laitureilla, joita on edelleen monessa eri paikkaa lähellä keskustaa. Minusta oli hauska myös kertoa minimimmille paikoista, joissa olen nuorempana hengannut – esimerkiksi kun kävelimme uimaan Hietskuun eli Hietasaareen, matkan varrella oli Hoviska (Hovioikeus) ja laiturin pätkät rannassa, joihin paistoi aurinko iltaisin (lukioajat!). Olen kai itsekin alkanut tulla vanhaksi, kun alan muistella eri aikakausien Vaasa-aikoja. Niitä aikoja ei ole ikävä, mutta jotenkin minulla on aina ollut helppo palata tiettyihin tunteisiin takaisin.

Yliopistoaikojen kunniaksi oli pakko myös piipahtaa kattojen yllä Sky-ravintolassa, joka oli nykyään yllättävän freshissä kunnossa. Opiskeluaikoina olimme siellä usein kemuttamassa ja sisustuskin oli silloin sen näköinen.

Rannassa on ihanat ravintolat HEJM ja Faros, joissa kävimme molemmissa syömässä. Faros oli aikoinaan pelkkä ravintolalaiva, mutta nyt vuosien saatossa laajentunut mukavaksi terassiravintolaksi sisärakennuksineen. Syötiin siellä ehdottomasti myös kesän parhaat jäätelöt. (Suurin osa vegaanisia – tämä on usein haaste minimimmin maitoherkkyyden kanssa.) Faroksella on ulkona myös kiva pieni hiekka alue, jossa minimimmi viihtyi hiekkakakkujen parissa sen ajan, kun me vielä söimme.

Legendaarinen ravintola rannassa on Strampen terasseineen. Olemme olleet siellä aikoinaan juhlimassa isäni 60-vuotis syntymäpäiviä – aikaa on siellä kulunut myös ihan normaalin lounaan merkeissä.

Minimimmillä oli selkeästi omat suosikki puistot, joissa kävimme. Yksi niistä oli Vöyrinkaupungilla Laivapuisto. Totta puhuen siellä oli kyllä aikuisenkin silmiin paljon tekemistä. Minimimmi kiipeili, keinui ja kokeili eri välineitä. Itselläni silmiin taas osui beach lentopallokenttä ja ulkogymi.

Vaasassa on myös Hietalahdessa Satopuiston leikkialueella Muumipuisto ja Purolassa Edvininpolun puisto.

07/07/2023 Matkustaminen

Vuokramökkeilyä Bergön saarella

Siskoni lapsen rippijuhlien jälkeen matka jatkui kohti Pohjanmaata. Olemme yleensä viettäneet vanhemmillani lapsuudenkodissamme yhden kesälomaviikon, mutta koska he myivät vuoden vaihteessa talon ja muuttivat pienempään heille sopivampaan taloon, vuokrasimme siskoni ja heidän perheiden kanssa mökit.

Vuokrasimme kolme mökkiä Pohjanmaalta, Maalahden kunnasta Bergön saarelta. Bergö Havsudden mökeistä oli ihana näköala Merenkurkun saaristoon ja saareen mentiin lossilla. Mökit olivat vierekkäin ja jokaisella oli oma laituri – ne olivat oikein toimivat meidän poppoolle. Hauska fakta muuten, että mökit on itse asiassa nimetty omistajien poikien mukaan: Kim, Oliver ja Richard.

Törmäsimme myös mökkien mukavaan omistajaan, joka oli rakentamassa mökkien viereen uutta ponttoonisaunaa. Hän vinkkasi Bergön Trail runista, johon jääkiekkoa pelaava kummipoikani meni myös juoksemaan – oli kuulemma toimiva pk-lenkki.

Rentoa tekemistä aivan mökkien lähellä

Mökiltä 200 metriä oli Bergön uimarannalle, jossa kävimme lasten kanssa uimassa, keinumassa ja kiipeilemässä. Uimarannan läheisyydessä oli pienen pieni kioski. Toisena päivänä se oli tosin kiinni – mielestämme lappu luukulla oli sympaattinen.

Kävelymatkan päässä mökiltä oli myös minigolf ja kanoottien vuokraus. Hiukan kauempana noi 1,5 km päässä oli pieni kyläkauppa ja muutama kahvila. Kävelimme sinne mökiltä ja matkan varrella muutamassakin eri kohdassa oli lampaita. Mökeiltä oli mahdollisuus ottaa käyttöön myös soutuvene, joka oli meillä niin fiilistelysouteluun kuin kalastamiseenkin käytössä.

Kuulimme, että hiukan kauempana mökeiltä (n. 14km) Molpen kylässä oli ravintola Strand-Mölle meren rannalla. Meille tosin riitti enimmikseen omat grillaillut mökillä. Pihassa oli yhteinen grillauspaikka mökeille. Paikka ja mökit olivat kokonaisuudessaan oikein sympaattisia!

03/07/2023 Äitiys, Matkustaminen

Kesäinen Tampere minimimmin kanssa ja rippijuhlien viettoa

Meidän kesäinen Tampereen lomareissu on jo vakio. Tällä kertaa meillä oli tosin ihan syykin sinne menoon, kun vanhemman siskoni tytär pääsi ripille. Menimme Tampereelle lauantaina ja juhlia vietettiin sunnuntaina Cafe Bakeryssa. Puolisoni ei päässyt mukaan aikatauluhaasteiden vuoksi mukaan.

Meillä oli viimeksi niin mukavaa minimimmin kanssa yöpyä Hotelli Ilveksessä, joten buukkasin sieltä taas meille huoneen pariksi yöksi. Uima-allas osaston lisäksi siellä on kaksi leikkihuonetta – toinen pienempi ja toinen isompi. Isommassa Onni-Oravan leikkipaikassa on pomppulinna, piirrospeli ja paljon myös “isompien lasten” pelejä, joita ainakin pienenä muistan joissain reissuissa itsekin pelanneeni. Erona vaan oli, että lapsena ne toimivat vain kolikoilla, leikkiosastolla kaikkea saa pelata ja kokeilla niin paljon kuin sielu sietää. Ja toki itsekin oli pakko Speden Speleistä tuttua nopeuspeliä kokeilla. (Kuinka moni muistaa oman ennätyksenne?)

Tällä hetkellä elämää arvostan reissuissa helppoutta. Juuri eilen mietin uima-allasosastolla, miten pieniä juttuja arvostan, kun fiilistelin suihkuhuoneen shamppoita ja hoitoaineita. Aamupalalla huomaan myös lapsen kanssa, että perus normaalit asiat ovat parhaita – ilman turhaa hifistelyä.

Reissasimme Tampereelle lauantaina ja lähdimme maanantaina kohti Pohjanmaata. Lauantaipäiväksi kanssamme tuli hengailemaan siskoni tyttö ja kävimme syömässä Periscopessa. Alkujaan oli tarkoitus mennä Kalevan maauimalaan koko päiväksi, mutta sateen vuoksi keksimme muuta tekemistä. Ratinan ostoskeskuksen vieressä on kiva ulkoleikkipaikka, jossa on paljon minimimmiä viihdyttäviä kiipeilyköysiä.

Rippijuhlintaa

Sunnuntai-iltapäivä kuluikin kokonaisuudessaan perheeni kanssa, sillä klo 14-17 vietimme siskoni lapsen rippijuhlia. Illalla kävimme päivällisellä vielä isolla porukalla Kuuma-ravintolassa.

Ihan naurattaa, että suurimmaksi osaksi meidän Tampere sisältää aina samoja elementtejä kuin aikaisemmin, mutta toisaalta minimmin kanssa kahdestaan ollessani pidän tästä, että niin läheltä löytyy kaikki – varsinkin kun kyseessä on vain parin päivän visiitti. Toisaalta nyt oli mukava kokea myös kesäinen Kuuma-ravintola ympäristöineen. Tällä kertaa tosin meidän vakio Pikku Kakkosen puisto jäi seuraavaan kertaan.

Minut alkujaan Tampereelle toi teini-iässä sen aikainen poikaystäväni. Suhde loppui, mutta Tampere jäi. Onneksi siskoni on perheineen asunut jo melkein 20-vuotta Tampereen vieressä Kangasalla, joten meillä on ollut yleensä syykin reissata. Toisaalta taas Tampere on kivasti puolivälissä matkalla vanhemmilleni Pohjanmaalle, että olemme usein pysähtyneet varsinkin minimimmin kanssa junalla matkustaessa minilomalle. Hassua on myös se, että Tampereella tulee aina tuttuja vahingossa vastaan – kuten nytkin eräs mimmi, joka pelasi vuosia sitten samassa lenttisjoukkueessa kuin minä.

22/05/2023 Matkustaminen

Perheloma Kyproksen Larnakassa

Ja niin vaan meilläkin koitti hetki, että pääsimme viime viikolla lentämään myös hiukan kauemmas kuin Lappiin. Kun lähdimme reissua talvella suunnittelemaan, halusimme paikkaan, jossa olisi lämmin ja johon ei olisi tolkuttoman pitkä lentomatka – aika perinteiset kriteerit siis. Lähdimme reissuun Larnakaan Kyprokselle minä, minimimmi, äitini sekä kolme isosiskoani sekä heistä kahden lapset.

Lebay Beach hotel lomakotina

Koska meitä oli iso porukka lähdössä reissuun, alkujaan tarkoitus oli vuokrata jonkinlainen villa airbnb-kautta, mutta tällä kertaa vaihtoehtojen selaamisen jälkeen hotelli tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Hotelliksi valikoitui Lebay Beach Hotel, jossa oli oma uima-allas ja ranta vieressä. Hotellin lähellä oli myös ulkopuntti, jossa kävimme aamulla siskoni kanssa tekemässä pienen jumpan. Minimimmi treenautti samalla Paddington-karhuaan. Naureskelimmekin, että hän viihtyi melkein paremmin mukanani jumppailemassa kuin lähellä olevassa leikkipuistossa.

Hotellilla oli mahdollisuus syödä Marique Restaurant -ravintolan lisäksi myös Lobby-barissa. Marique-ravintolassa oli aamupala, lounas ja päivällinen. Varaukseemme kuului aamupala, mutta kävimme syömässä pari kertaan lounaan ja yhden kerran päivällisen.

Hotelli oli sijainniltaan hyvällä paikalla: autolla 10 minuutin päässä Larnakan keskustasta ja 15 minuutin päässä lentokentästä. Teimme kerran iltapäiväretken keskustaan, jossa söimme lounaan. Muuten oikeastaan ”elintilamme” oli aika pieni, sillä hotellilta kävelymatkan päässä oli supermarket ja muutamia tosi mukavia ravintoloita.

Lähellä oli myös Jumbo-kauppa, josta löytyi tavaraa maan ja taivaan väliltä. Sieltä lähinnä mukaan tarttui muutaman euron juttuja esimerkiksi minimimmin tulevia synttäreitä varten ilmapalloja ja värityskirja.

Mikä oli parasta lomassa?

Olen suuri kreikkalaisen ruuan ystävä, joten odottelin jo ennen reissua innolla, että saan syödä gyrosta ja tsatsikia. Kun nuorempana ennen yliopistoa olin kaksi kesää Kanarialla kreikkalaisessa ravintolassa töissä ja yhden kesän Kyproksella, söin valehtelematta tsatsikia kaiken ruuan kanssa – ja niin tein nytkin.

Totesinkin siskoilleni, että parasta lomassa oli aamutreeni, uinti ja allasleikit. Olen aina rakastanut aamuja ja aamupalaa – niistä nautin nytkin eniten. Aamuinen tunnelma on aina niin ihana: se hetki, kun aurinko alkaa paistamaan ja linnut laulavat. Mistä te eniten nautitte lomalla?

29/12/2022 Äitiys, Matkustaminen

Talven miniloma Tampereella lapsen kanssa

Vietimme joulun Pohjanmaalla vanhempieni luona ja koska tästä on jo tullut tapa, jäimme taas minimimmin kanssa junan paluumatkalla lomailemaan vielä muutamaksi yöksi Tampereelle.

Tällä kertaa päätimme ottaa muutaman yön Sokos Hotel Ilveksestä, joka oli hiljattain remontoitu. Suurimpana kriteerinä oikeastaan oli se, että alakerrokseen oli remontoinnin yhteydessä tehty allasalue. Minimimmi hoki koko joulun, että haluaa mennä uimaan, joten kiva että päästiin polskimaan. Toinen kriteeri oli myös hänen toiveestaan kylpyamme.

Lomasuunnitelman tekoa

Tajusin menomatkalla junassa, etten ollut kurkkaillut yhtään etukäteen, mikä voisi olla meidän lomasuunnitelma kolmeksi päiväksi tai yleensäkin millaisia muita juttuja talvella Tampere tarjoaa noin 3,5-vuotiaalle. Hehän eivät kummoisia juttuja kaipaa, mutta lomalla on silti kiva yrittää tehdä hiukan eri juttuja kuin arjessa.

Koska meidän naapurissa menee kotipuolessa hiihtoladut ja mimmin normaali arjessa on tarjolla niin paljon oman harrastuksen myötä luistelua, skippasin suosiolla ns. talviaktiviteettisuositukset. Sen sijaan olisin enemmän kaivannut ns. sisäriehumispaikkoja. Ehkä oman huonon googlamisen tai heikon mainonnan vuoksi varsinaisia keskustan paikkoja ei tullut minua vastaan. Toki keskustan ulkopuolelta niitä bongasin, mutta koska olimme junan tuomia, ajattelin, että keksimme kyllä läheltäkin tekemistä.

Vähempi on parempi

Jo tulopäivällä huomasin, että less is more. Minimimmin päivän ja iltapäivän kohokohdat olivat Ilves hotellin leikkitila, allasalue ja Rosson ranskalaiset.

Kuitenkin toisena päivänä näköjään jo unohdin, ettei sen tekemisen tarvitse sen kummoisempaa olla. Kävelimme Muumimuseoon ja sen kohdalla täytyy todeta, ettei se ei ainakaan ollut tarkoitettu aktiiviselle 3,5-vuotiaalle. Minimimmi rakastaa Helsingissä Senaatintorin läheisyydessä olevaa Lasten museota, mutta ero oli siinä, että se aktivoi lapsia eri tavalla ja he saavat olla osa tarinaa ja koskea asioihin.

Muumimuseossa kaikki muumiasiat olivat lasilaatikoiden takana ja tarinatkaan, joita niiden yhteydessä sai lukea, eivät temmanneet mukaansa. Museossa oli yksi aktivoiva kuva ja se oli hattivattien kuva seinällä ja kun seinää painoi, pilvestä iski salama – sehän hauskaa vasta olikin. Täytyykin siis todeta, että Muumimuseo on ainutlaatuinen omassa genressään, mutta kohderyhmä ei kuitenkaan ole aktiiviset leikkivät lapset. Enemmän varmaan aikuiset siitä saavat irti.

Seuraavaksi päätin pelata varman päälle ja menimme Pikku Kakkosen puistoon kuluttamaan hiukan energiaa. Tuon ansiosta muistin myös toisen toimivan kaavan lapsen kanssa: lounaan Ravintola Puistossa. Heillä on aina ollut tilaa ja minimmin lounas oli vain 3€, mikö on aika reilu hinta siihen nähden, että välillä syöminen on mitä on. Jostain syystä aina välillä unohdan näitä asioita, jotka olen jo aiemmin testannut hyviksi ja toimiviksi. Helppoushan se kuitenkin on pääasia 3,5-vuotiaan kanssa.

Suositus Kuuman hamppareille!

Iltapäivällä seuraamme saapui siskoni teinityttö ja kävimme piipahtamassa Tallipihalla ja tarkoituksena oli mennä sen jälkeen Ravintola Hookiin syömään. Saunaravintola Kuuma tuli kuitenkin mieleen ja aluksi joimme siellä limsat, mutta koska tunnelma oli niin kiva, päätimme jäädä sinne myös päivälliselle. Iso suositus! Hampparit olivat suussa sulavia! Ulkona olevat talvikodat olivat myös ihania.

Hotelli Ilveksen uima-allasalue aukesi jälleen taas klo 17, joten illalla menimme jälleen uimaan. Simppeleitä juttuja, mutta loma tuntui kyllä lomalta!

Mitä kivaa te olette keksineet Tampereella talven minilomalla? Koiramäen eläinpuisto jäi meiltä jälleen väliin, mutta ehkä ehdimme sinne ensi kerralla. Ja jos seuraava reissu osuu kesälle luulen, että meidän aika kuluu lähinnä uimarannoilla ja Kalevan maauimalassa.

12/09/2022 Kalla Active, Matkustaminen, yrittäjyys

Syksyinen Ylläs vei sydämen – kuvauslokaationa täysi kymppi

Taidan olla rakastunut syksyiseen Lappiin. Ylläs ja Äkäslompolo veivät ruskalla ja taivaan värityksellään sydämen, ja Kalla Activen kuvausreissu meni enemmän kuin putkeen.

Vietimme Ylläksellä ja Äkäslompolossa viisi päivää, joista kaksi oli pyhitetty täysin kuvauksille. Koska meidän 3-vuotias minimimmi oli yksi malleista, oli ihana ottaa hänet mukaan reissuun. Yövyimme Äkäshotellin alppimajoissa ja hän piti erityisesti hotellin uima-altaasta, jossa kävimme usein aamuisin ennen aamupalaa pulahtamassa.

Mielenkiintoisia veijareita olivat hänen mielestään myös porot, joita tuli vastaan. Mimmistä tuli koko kylän maskotti ja varsinkin samat ukit ja muorit höpöttivät ja moikkailivat hänelle. Tuosta tuli itsellekin tosi lämmin ja sydämellinen olo: ”Kyllä ihmiset ovat täällä vain ihania!”. Sunnuntainen Tanssii Tähtien kanssa -jakso teki myös vaikutuksen ja mini näyttikin mummoille ja vaareille aamupalalla parhaimpia liikkeitä ja taivutuksia.

Ennen kuvauspäiviä kävimme Äkäslompolon puolella järven rannassa ja miten monta kuvauspaikkaa tuoltakin reissulta olisi tarttunut haaviin. Pulahdus järvessä virkisti kivasti ja maaruska häikäisi värityksellään. Minimimmi halusi myös uikkarin päälle ja kävi kastamassa jalkansa veteen. Kun hänelle kommentoitiin, että se saattaa olla sitten jo aika kylmää, hän vastasi: ”Se on kylmää, jos se on kylmää.” Yksi kauneimmista keinupaikoista #yllasswing löytyy muuten Äkäslompolosta.

Kalla Active -tuotteet myynnissä myös Alava Shopissa!

Kävimme viemässä Äkäslompolon Alava Shopiin Kalla Activen tuotteita myyntiin. Hyviä uutisia siis Lapin matkaajille! Olipa ihana myös nähdä livenä, kun tuotteet löysivät kaupasta oman paikkansa. Minimimmi kyselikin ihmeissään: ”Miksi äiti jätimme niitä sun työvaatteita tuonne?”

Kuten jo aikaisemmassa blogissa kirjoittelin, olen usein Kallan kuvauksissa ollut jännitystilassa, jonka vuoksi käyn ylikierroksilla. Kuvauksissa on niin monta liikkuvaa tekijää, joten isompien kuvausten järjestäminen on myös riskialttiimpaa, sillä luonnollisesti useampi asia voi mennä pieleen. Yleensä kuitenkin olemme menneet täyttä höyryä läpi ja myöhemmin todenneet taas, että olipahan huippu kuvausreissu.

Kun viime sunnuntaina laskeuduimme Kittilään, taivas oli kuin tilauksesta ihan Kallan värinen. Tuona hetkenä tiesin, että tämä tulee menemään hyvin.

Ylläs ja Äkäslompolo täydelliset kuvauslokaatiot

Kalla Activen ensimmäisenä kuvauspäivänä kuvauslokaatioina olivat Varkaankuru ja Kellostapulin kota. Tavoitteena oli saada kuviin maaruskaa ja hienoja maisemia. Kuvaussää vaihteli aurinkoisesta pieneen sadekuuroon, mutta se ei onneksi haitannut. Tuon ansiosta saimme muutamiin kuviin taltioitua taka-alalle tunturin lisäksi sateenkaaren. Kiittelinkin samalla myös sateenkaaren järjestämisestä Ylläs Eventsin Piiaa, kun kiitin kuvausten koordinoinnista ja kaiken kaikkiaan hänen yrityksensä panoksesta koko reissun käytännön asioihin.

Toisena päivänä menimme Gondoli-hissillä Ylläksen huipulle sekä Arctic Skylight Lodgeen. Kiitos suuresti tahoille, joiden ansiosta reissusta saatiin aina vain parempi ja kiitos, että saimme tulla kuvaamaan.

Ylläksen huipulla mietin, miten hyvä tuuri meillä kävi, että saimme tallennettua tuon taivaan värin myös kuviin, jonka näin lentokoneesta. Koska aikuisten mallien lisäksi meillä oli malleina myös minitytöt (3-vuotias ja 8kk), oli loistavaa, että pääsimme Yllässkammin saunatiloihin vaihtamaan vaatteet sekä lämmittelemään kuvaussession jälkeen. Tuossa tilassa olisi ihana ensi kerralla viettää ihan vapaa-aikaakin saunoen. Suosittelen tutustumaan!

Arctic Skylight Lodgen tyyli ja pelkistetyn klassiset mökit tekivät vaikutuksen. Olin kuullut paikasta aiemmin, mutta en osannut kuvitella sen olevan noin tyylikäs.

Kaiken kaikkiaan Lappireissu antoi enemmän kuin osasin toivoa. Minimimmi sanoi taas tyypilliseen tapaan lentokoneessa: ”Äiti uudelleen” ja itselleni reissu oli kaukana työreissusta – niin mukavaa vaihtelua se toi arkeen. Kohta onkin aika ottaa agendalle talven kuvauksien suunnittelu. Koska asiat sujuivat niin hyvin Ylläksellä ja Äkäslompolossa, luulen, että taltioimme talvella samoja maisemia myös lumisina Kalla Activelle.

Ottakaa muuten Visit Ylläksen sometilit @visitylläs seurantaan ja tutustukaan Ylläksen verkkosivuihin. Sieltä löytää hyvää inspiraatiota tuleviin reissuihin.

Hyödynnä koodi SYKSY15 ja täydennä jo nyt merinoa niin omaasi kuin lapsesi vaatekaappiin. Koodi oikeuttaa -15% aleen verkkokaupassa osoitteessa www.kallaactive.com ja on voimassa 30.9.2022 asti.

20/07/2022 Matkustaminen

Hyvinkään Hotel Sveitsi lasten kanssa minilomakohteena

Siskoni suositteli aikoinaan Hyvinkään Hotel Sveitsiä, koska siellä on paljon tekemistä monenikäiselle ja hirmu kaunis luonto ympärillä. Ja ennen kaikkea se on vain vajaan tunnin junamatkan päässä Helsingistä.

Aikoinaan en kuitenkaan ehtinyt paikkaan tutustua. Kun viime viikolla aloimme extempore miettiä kesäohjelmaa naapurimme kanssa, paikka palasi mieleeni. Meitä lähti siis matkaan minun ja mini mimmin kanssa naapurimme kahden lapsensa kanssa. Puolisot jäivät sorvin ääreen, sillä heillä ei ollut lomaa.

Blogijulkaisu ei ole kaupallinen yhteistyö, eikä palvelusta ole saatu alennusta. Usein kuitenkin erilaiset minilomatkohdejulkaisut, joissa lapset viihtyvät, ovat olleet suosittuja blogissani.

Uiminen ja muu kuuhailu

Jo yhdenkin yön get away -loma piristää arkea. Suurin osa ajastamme meni uimalan sisä- ja ulkoaltaiden puolella. Uimalassa on kesäaikaan ulkoaltaat käytössä koko päivän, ja sisäaltaat osan päivästä.

Paikka oli positiivinen yllätys ja vaikka jengiä oli, tilaa riitti. Ja mikä onkaan lapsille parempaa ajanvietettä kuin suhaaminen eri altaiden välillä.

Hotelli oli mielestämme tyylikäs ja luonto ja siihen liittyvät elementit olivat suuressa roolissa myös sisällä sisustuksessa. Isot ikkunat nostivat myös luonnon omat värit oikeuksiinsa.

Huonekuvauksessa oli meidän huoneen kohdalla kylpyhuoneessa suihku tai amme, joten pyysin ammeellista, sillä ajattelin että mini mimmi voisi olla siitä innoissaan. Pakko ehkä myös erikseen sanoa, että huoneet olivat mielestäni hyvässä kunnossa ja ns. freshit. Itse myös aina fiilistelen pieniä asioita ja näitä olivat Rituals-merkin kylpyhuonetuotteet. (Ja shamppoon lisäksi löytyi myös hoitoaine)

Missä syödä ja mitä muuta ohjelmaa?

Hotelli Sveitsin sivuilla he kertovat panostavansa ravintoloissa lähiruokaan ja kotimaisiin raaka-aineisiin.

Kävimme kurkkaamassa ravintola Karhunpesää ovelta ja se olisi varmasti ollut testaamisen arvoinen paikka, mutta meidän jengille toimivin vaihtoehto oli kesäpäivällinen buffet-pöydästä haettuna. Näin myös pienimmät jaksoivat paremmin ruuan ajan pöydässä. Buffetissa oli ruokavaihtoehtoja mielestäni riittävästi ja lapsillekin sopivia ja pannari hillolla kruunasi ruokahetken. Vino & Pino -ravintola oli myös tilana kaunis. Isot ikkunat ja puukatto olivat mielettömiä. Mukava tarjoilija jää myös aina mieleen.

Hotellin alueelta löytyy hyvät ulkoilureitit ja lähistöllä sijaitsee nuotiopaikka. Viihdekeskuksessa palvelevat myös elokuvateatteri Biorex ja Super Park. Talvisin alueella voi lasketella ja hiihtää eli tekemistä kyllä löytyisi useammaksikin päiväksi. Täytyy varmaan ottaa agendalle uudemman kerran silloin. Muutenkin puhuimme, että hotellissa oli mielestämme huomioitu paljon paremmin lapset kuin esimerkiksi hotelleissa, jotka profiloituvat varsinaisiksi perhehotelleiksi. Jatkoon!

12/07/2022 Äitiys, Matkustaminen

Tampere-reissu 3-vuotiaan kanssa ja kokemuksia Tampereen Kylpylästä

Päätin jo aikaisessa vaiheessa, että jos pysymme terveinä, jäämme kotimatkalla junasta Tampereelle humputtelemaan, kun matkaamme Pohjanmaalta takaisin Helsinkiin.

Koska pikku neiti pitää niin paljon uimisesta ja ilmat ovat olleet välillä epävakaita, yritin googlailla hotelleja, joissa on uima-allas. Halusimme jäädä suht lähelle Tampereen keskustaa, sillä tarkoitus oli kävellä paljon, mutta yleensä varsinaiset kylpylät ovat kauempana ytimestä. Siskoni vihjasi Holiday Club Tampereen kylpylästä, joka sijaitsee Lapinniemessä. Kylpylähotelli sijaitsee noin 2 km päässä rautatieasemalta.

Blogijulkaisu ei ole kaupallinen yhteistyö, eikä palveluista ole saatu alennusta. Toki kyselin varaustilanteessa Tampere-vinkkejä 3-vuotiaan kanssa, mutta en saanut viestiini vastausta, eikä respastakaan mitään varsinaisia vinkkejä tullut, kun kysyin.

Tampereen Kylpylän ympäristö

Hotellin miljöö oli ihana. Hotelli on kunnostettu 100 vuotta vanhan puuvillakehräämän entisiin tiloihin. Lomahuoneistomme oli hotellin sisäpihan toisella puolella, josta kuljimme moneen kertaan päivässä pelkillä kylpytakeilla kylpylään uimaan.

Ensimmäisenä iltana testasimme neidin kanssa Lapinniemen Laiturin terassin, johon sai tilattua niin Classic Pizza -ravintolasta kuin Cotton-ravintolasta sisältä. Se toimi meille oikein hyvin, sillä emme olleet lähdössä enää keskustan suuntaan. Laiturin terassin vieressä on myös pieni leikkipuisto, jossa ruokien odotus kului sutjakkaammin pikku neidillä.

Söimme aamiaisen Cotton -ravintolassa sisällä. Meille aamulla paras rytmi oli syödä huoneessa pieni aamupala ja uinnin jälkeen käydä noin klo 11 aikaan vasta varsinaisella aamiaisella – näin ruoka oli meille oikeastaan sitten jo lounas. Hotellin vieressä oli myös ihana myymäläkahvila Bypias.

Tampere-päivä

Muutamat kohteet meillä oli valmiiksi jo mietitty esimerkiksi Rauhaniemen uimaranta ja Pikku Kakkosen puisto. Särkänniemihän näkyy myös poukaman toisella puolella, mutta luulen, että neidin kasvaessa ehdimme vielä ottaa siitä oman ilon irti.

Jos ei jaksanut kävellä, hotellilta keskustaan meni kätevästi bussinumero 2:lla. Vakiopuistomme Tampereella on jo hetken ollut Pikku Kakkosen puisto. Siskoni vanhin lapsi, joka asuu Tampereella, tuli kanssamme puiston jälkeen ravintola Periscopeen syömään ja jäätelölle Tallipihaan. Siellä oli kyllä tunnelmallista! Pääsimme myös ihastelemaan poneja ja pupuja. Tallipihan Vuokko, Paavo ja Pirkko -puput olivat taivaallisen söpöjä.

Tampereen Kylpylän miinuksia

En yleensä väkipakolla ala kaivamaan miinuksia mistään, mutta tähän on ehkä pakko mainita, jos kerran kirjoitan myös hyvistä asioista. Asiakaspalvelu ei ehkä mennyt täysin putkeen.

Heräsin ensimmäisenä yönä hämmentyneenä kolmen aikaan. Musiikki oli niin kovaa, että kävin parvekkeella kurkkaamassa onko katutasossa jokin pubi. Ilmeisesti sellaista ei kuitenkaan ole, vaan musiikki kuului vain alemmasta huoneesta. Kun vastaan tuli suurimmaksi osaksi vain päivällä vain perheitä, en jotenkin yhtään osannut ajatella, että hotellissa voisi olla myös bilejengiä. Itse luultavasti yöpyisin kaveriporukalla lähempänä keskustaa.

Respa myös otti tiedon rymyämisestä hämmentävällä tavalla, kun hän enemmän kyseenalaisti ja päivitteli omaa kiireistä ja raskasta aamuaan. Oikeastaan olisi voinut vain sanoa pahoittelut. Huonot fiilikset asiakaspalvelusta tai muusta ovat aina ikäviä, eikä varsinkaan niistä tekisi mieli kirjoittaa.

Muutaman päivän irtiotto tekee aina hyvää ja parasta on huomata, miten neiti nautti. Tampereen Kylpylä oli kaiken kaikkiaan oiva piipahduskohde uimisen vuoksi minulle ja meidän 3-vuotiaalle, ja pari yötä meni hetkessä. Samaan aikaan se oli myös enemmän kuin riittävä aika. Jollain tavoin Tampereelle olisi kuitenkin tehnyt vielä jäädä. <3

09/07/2022 Leipominen, Matkustaminen

Viikko Pohjanmaalla ja äitini juustokakku

Viikko lapsuudenkodissani Pohjanmaalla lomaillessa meni äärettömän nopeasti ja on aika hypätä sunnuntaina junaan. Jäämme pikku neidin kanssa Tampereelle vielä lomailemaan muutamaksi päiväksi.

Tulimme puolisoni, pikku neidin ja puolisoni tyttöjen kanssa autolla viime maanantaina. Puolisoni ja tytöt lähtivät jo parin päivän päästä ajelemaan takaisin Helsinkiin ja me jäimme vielä lomailemaan. Kahden siskoni perheet lomailivat kanssamme myös ja kun osa jengistä lähti viikonlopuksi kohti seuraavaa määränpäätä, vanhin siskoni tuli puolisonsa kanssa tilalle.

Kesäpuuhia landella

Aika on oikeastaan kulunut paljussa uiden ja ulkoleikeissä. Vaikka sadekuurot ovat välillä yllättäneet, ne ovat onneksi olleet lyhyitä. Parasta on ollut ulkona syöminen ja vaan oleilu. Sain alkuviikolla yhden roikkuvan työasian tehtyä ja totesinkin, että näin yrittäjänä en antanut kyseisen asian vaivata päätäni vaan lomailin täysillä. Olin joutunut odottamaan asiaan vihreää valoa ja ihanaa oli saada se vihdoin hoidettua. Nyt yritän pitää läppärin noiden asioiden tiimoilta kiinni.

Lapsuudenkodissani syöminen on yksi pääaktiviteeteista ja taas on tullut ansaitusti herkuteltua. Äitini yksi vakio on juustokakku, jonka ohjeen ajattelin jakaa. Sen tekeminen ei vaadi uunia ja se on muutenkin helppo ja simppeli tehdä – ja aina myös uppoaa!

Simppelin juustokakun ohje:

7 liivatetta

100 grammaa voita / margariinia

200 grammaa Digestive-keksejä

sitruunamehua

400 grammaa (2 purkkia) natural tuorejuustoa

1/2 dl vispikermaa

2tl vaniljasokeria

2 purkkia mangososetta

Työvaiheet:

Laita liivatteet kylmään veteen 10 min.
Murskaa Digestive-keksit ja sekoita sulatetun voin/margariinin kanssa. Painele vuoan pohjalle voipaperin päälle.
Sekoita tuorejuustoon sokeri ja vaniljasokeri.
Vispaa kerma ja lisää seokseen.
Kuumenna 1/2 dl sitruunamehua mikrossa ja sekoita siihen 4 liivatetta.
Lisää liivateseos tuorejuustokerman joukkoon.
Kaada pohjan päälle ja laita jääkaapiin hetkeksi jähmettymään.
Kuumenna 3 rkl sitruunamehu mikrossa, lisää 3 liivatetta ja sekoita mangososeen joukkoon
Kaada kakun päälle ja anna hyytyä jääkaapissa.

Ps. Yritin myös somen kautta lahjoittaa vanhoja urheilupalkintojani Vaasan seudun urheiluseuroille tai kouluille. Vinkkaa jos Pohjanmaan seudulta löytyy tahoa, jolla on tarvetta. Niiden nouto tapahtuisi siis vanhemmiltani.

13/06/2022 Äitiys, Matkustaminen, yrittäjyys

Viikonloppureissussa lapsen kanssa Kotkassa

Viime viikonloppuna matka vei Kotkaan, ja kaupunki kyllä yllätti kaikessa kauneudessaan. Ja Kotkaanhan ajaa Helsingistä tosi nopeasti noin 1,5 tunnissa.

Radiossa kerrottiin viime viikolla, että kotimaanmatkailu on nousussa. (Ollut nousussa jo korona-ajoista lähtien) Ja miksipä ei – Suomi on äärimmäisen kaunis maa ja täältäkin löytyy monipuolisia lomakohteita.

Koska Kalla Activea myydään toistaisesti vain Suomessa, olen pyrkinyt pienistä työreissuista ottamaan aina ilon irti ja lomailemaan edes hetken työreissun ohella. Syksyllekin olen jo kaavaillut Ylläksen reissun yhteyteen pientä extraa. Alustavasti suunnitelmissa on Kalla Activelle myynnin laajentuminen muutamaan Ylläksen liikkeeseen ja syksyisen ruska mainosvideon kuvaaminen. Pikku tyttömme on yksi videon malleista, joten ihanaa ottaa jälleen hänet mukaan.

Perjantai-illan puuhat ja kukkahullun paratiisi

Perjantai-iltapäivänä teimme kävelylenkin rantaan päin ja uimapaikkana Mansikkalahti toimi erittäin hyvin. Jopa pikku neiti kävi uimassa. (Hän rakastaa vedessä polskimista ja kysyi moneen kertaan jo päivällä koska pääsee uimaan)

Olen joskus lukenut Kotkassa työskentelevästä puutarhurista ja siitä kuinka Suomen palkituimmat puistot sijaitsevat Kotkassa. Itsekin puutarhajuttuihin hurahtaneena, ei voinut kuin ällistyä, kuinka suunnitelluilla yksityiskohdilla ja tarkoilla kasvivalinnoilla kaupunkia on kaunistettu. Esimerkiksi Fuksinpuistossa on paljon maanpeittokasveja, kärhöjä ja perennoja, kuten iiriksiä, kurjenpolvia, päivänliljoja, pioneja, kuunliljoja, nauhuksia ja monivuotisia köynnöksiä.

Kokonaisuudessaan puistokierros käsittää Sapokan Vesipuiston, Katariinan Meripuiston, Veistospromenadin, Haukkavuoren näkötornin, Palotorninvuoren puiston, Mansikkalahden, Sibeliuksenpuiston ja Yrttipuutarha Kotka-Reduttin. Emme ihan koko kierrosta ehtineet kiertää, mutta yritimme aina kävellessämme paikasta a paikkaan b kiertää hiukan puiston kautta. Sapokan vesipuisto on myös kuin keidas. Kasvien lisäksi vesi, kivet ja valaistus tekevät paikasta ällistyttävän kauniin. Puiston pääsuunnittelija on kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen.

Lauantain minireissut

Lauantaipäivälle olimme suunnitelleet, että menemme veneella syömään Varissaareen ja tätä erityisesti pikku neiti odotti. Kotkan Sapokan satamasta pääsee monipuolisille saaristoreissuille.

Toinen ehdottomasti vierailun arvoinen paikka olisi Kaunissaari, jonne kannattaa kuulemma jäädä yöksi. Saarella on useita majoittajia ja paljon nähtävää. Sinne pääsee kesäisin ilmaisella FinFerriesin yhteysaluksella Kotkasta. Tällä kertaa meiltä jäi Kaunissaari väliin, mutta ensi kerralla sitten.

Mainitsemisen arvoinen on asia jo pienen neidinkin vuoksi Kotkan kunnossapidetyt ja kivat leikkipuistot. Viihdyimme mm. Sapokan, Mansikkalahden ja Katariinan leikkipuistoissa. Millaisia Kotka-kokemuksia ja vinkkejä teillä on?

05/07/2021 Matkustaminen, Perhearki

Uudenmaan alueen kotieläintiloja ja eläinihmetystä

Haltialan tila on pyöräilymatkan päässä kodistamme, joten saatamme usein ihan extempore lähteä siellä iltapäivisin taaperomme kanssa pyörällä käymään. Sohvilla on paljon maatila-aiheisia kirjoja, joten ihmetys oli aluksi suurta, kun hän näki ensimmäisen kerran kirjojen sankarit ihan livenä.

Haltialan tilalla pääsee maksutta ihastelemaan maatilan menoa, ja se on lisäksi mukava paikka viettää kesäpäivää. Tilalla on myös leikkipaikka sekä ravintola-kahvila Wanha Pehtoori.

Haltialan tilan Pikku Pehtoori-jäätelökioski on Sohville tämän kesän tuttavuus. Hän on päässyt siellä maistamaan kahta vegaanista jäätelöä (maitoallergikko). Maut ovat minttusuklaa ja vanilja-passion. Suuret suositukset! Pakko muuten kehua myyjätärtä samalla. Olimme viime viikolla Sohvin kanssa pyöräilemässä ja pistäydyimme tilalla. Kävin myös hakemassa meille jäätelöt kioskista. Ennen kun Sohvi ehti lipasta jäätelöä, se tippui ylösalaisin maahan. Eihän siinä itkua tullut, mutta iso: ”Oho”. Myyjä näki tilanteen, ja antoi Sohville pienen jäätelöannoksen tilalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kirjoittelin alle myös muita Uudenmaan alueen kotieläintiloja. Kannattaa tosin käydä heidän verkkosivuillaan tai sosiaalisessa mediassa katsomassa aukioloajat ja pääsymaksu, ennen kuin reissaatte paikan päälle. Osa paikoista on ilmaisia, osaan pääsymaksu on aikuiselta 8-10€ luokkaa.

Fallkullan kotieläintila

Malmilla sijaitseva Fallkullan kotieläintila on sympaattinen, ja siellä pääsee ihastelemaan possuja, kanoja, lehmiä, vuohia, ankkoja, hevosia ja kaneja. Kotieläintila on perustettu vuonna 1989, ja monet eläimistä ovat perinteisiä suomalaisia alkuperäisrotuja. Siellä palvelee myös pieni kahvila.

Fallkullan kotieläintila toimii oivana päiväretkikohteena. Tilalla on myös pieni leikkipaikka sekä puueläimiä, joiden päälle meidän taaperomme ainakin innostui kiipeilemään.

Pieni Kotieläintila ja Kahvila Onni

Tuusulassa Pieni Kotieläintila ja vanhassa tallirakennuksessa sijaitseva Kahvila Onni ovat auki kesäisin. Kahvila toimii kahdessa kerroksessa ja ulkona on terassi. Alueella on myös leikkipaikka ja grillausmahdollisuus. Tilalla viihtyy helposti koko päivän.

Maatilalla asustelevat sen vakioasukkaat: Onni-koira, Kaveri ja Toveri kissat, Lyyli ja Lilli aasit, Ruuti, Martti, Demppa ja Mirri ponit, Sandra hevonen, Ilona, Milona ja Romeo kanit, Pipsa, Pamela ja Pirkko lampaat, Saara, Siiri sekä seitsemän muuta kanaa, Aatu-kukko, Tähti, Pernilla ja Amor vuohet.

Kungsbackan kotieläinpiha

Kungsbackan kodikkaalta kotieläinpihalta löytyy lampaita, vuohia, kaneja, minipossuja, villasikoja, tavallisia sikoja, poroja, poneja, hevosia, laapakoita, kukkoja, kanoja kalkkunoita, viiriäisiä, emolehmiä ja sonni, aaseja ja kissat Peikko ja Hiisi. Toki pääsee ihastelemaan myös traktoreita ja työkoneita niin kuin monella muullakin tilalla. Pääsymaksu sisään on aikuisilta 10 euroa.

Ali-Ollin Alpakkatila

Klaukkalassa sijaitsevalla Ali-Ollin Alpakkatilalla asuu 25 alpakkaa. Niiden lisäksi tilalla on poneja, kaneja, deguja, aaseja, ankkoja ja kissa. Eläimiin pääsee tutustumaan pääsymaksusta joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai. Tilan emäntä Heidi on viljellyt Ali-Ollin sukutilaa 20 vuotta.

Hennolan kotieläinpiha

Jos hiukan pidemmälle Helsingistä lähtee ajelemaan, suosittelen piipahtamaan Hennolan kotieläinpihalla. Vihdin Ojakkalassa sijaitseva kotieläinpiha toimii maatilan yhteydessä, ja siellä pääset pääsymaksulla tutustumaan niin perinteisiin kuin hieman erikoisempiinkin kotieläimiin. Aluella järjestetään myös erilaista maksullista ohjelmaa, kuten kiertoajelua yms.

Alueella sijaisevassa Cafe Hanhiemossa pääsee niin herkuttelemaan kuin ostamaan mukaan Hennolan kotileipomon leivonnaisia, kuten ruisleipää, ohrahiivaleipää ja pullaa.

Ketolan strutsitila

Puolen tunnin matkan päässä Helsingistä sijaitseva Ketolan strutsitila ja kesäkahvila ovat auki kesäisin. Tilavierailun pääsymaksu aikuiselta on 8€.

Tila järjestää myös yksityistapahtumia. Tilapuoti, tilausravintola, juhlatilat, kokous- ja saunatilat ovat toiminnassa ympäri vuoden sopimuksen mukaan. Hauska kokemus kaikin puolin on strutsisafari ja erityisesti isojen strutsiurosten näkeminen läheltä. Armeijan maastokuljetusvaunuun mahtuu kerrallaan 15 aikuista. Kierros kestää 30-45 min. Safarin hinta aikuiselle 10€ ja lapsille 7€.

08/06/2021 Matkustaminen

Tampereen helmet ja tärpit

Olen aina pitänyt Tampereesta. Tykkään kävellä rantareittejä ja piipahdella matkan varrella olevissa kahviloissa ja puistoissa.

Yläasteaikainen ystäväni muutti aikoinaan Ilmaisutaidon lukion vuoksi Tampereelle. Tämän vuoksi luonnollisesti itsekin tuli hypättyä Vaasasta junaan ja matkustettua Tampereelle useammin. Mitä enemmän siellä kävi, sitä enemmän tutustui myös ihmisiin, ja kuten arvata saattoi sen aikainen poikaystäväkin tuli tämän myötä kuvioihin.

Monia muistoja on kuitenkin noidenkin aikojen jälkeen vielä kerääntynyt, sillä siskoni on perheineen asunut Kangasalla Tampereen vieressä jo yli 15 vuotta. Tein myös aikoinaan Tays Sydänsairaalan markkinointiviestintää, joten sain aina samalla syyn mennä siskoni perheen luokse päivää aiemmin. Ihmetystä kuitenkin aina aiheutti siskon lapsessa se, mihin olen oikein matkalla. Kerran hän kysyikin (silloin noin 5-6 -vuotias): ”Meetkö taas sinne sairaalalle liimailemaan niitä lappuja?” Kyllä, sinne olin taas menossa.

Ystävilläni on myös mökki Tampereen ja Kangasalan välissä, ja sielläkin on tullut piipahdettua samalla, kun olen ollut kylässä siskollani tai jos olen ollut matkalla Pohjanmaalta kohti Helsinkiä. Vaikka muistoja Tampereelta löytyy, itselläni on aina sellainen olo, että tulen samaan aikaan tuttuun, mutta niin muuttuneeseen kaupunkiin.

Lomalaisen fiilistelyä

Jos mietimme lomalaisen näkökulmasta, monelle tulee varmasti Tampereesta ensimmäisenä mieleen Särkänniemi. Toki sielläkin on tullut eri kokoonpanoilla käytyä, ja varmasti käymmekin, kun taaperomme hiukan kasvaa.

Hänen yksi suosikkinsa on muumit, joten Tampereella sijaitseva Muumimuseo on myös to do -listallamme.

Koskipuistosta Tampellaan

Tammerkosken maisemaa ei ole turhaan julistettu suomalaiseksi kansallismaisemaksi. Itselläni tällä hetkellä on kaksi suosikki kävelyreittiä, jos haluaa vaan fiilistellä ja käveleskellä Tampereen maisemissa.

Kiva reitti onkin kävellä keskustasta Koskipuiston läpi Tampellan suuntaan. Samalla suosittelen myös piipahtamaan Pikku Kakkosen leikkipuistossa, joka on Koskipuiston vieressä – riippuen toki onko matkassa pikkuisia matkustajia mukana. Leikkipuistosta löytyy niin keinuja, kiipeilytelineitä kuin liukumäkiäkin – puhumattakaan erilaisista kulkuneuvoista, joiden kyytiin voi kiivetä.

Kiinnostavaa on myös poiketa Finlaysonin tehdasalueella, josta on rakennettu toimisto-, liike- ja kulttuuritilojen kompleksi. Siellä tapahtuu paljon ympäri vuoden. Finlaysonin alueella sijaitsee myös Työväenmuseo Werstas.

Kohti Tampellan asuinaluetta pystyy samalla fiilistellä rantareittiä ja maisemia. Siskoni usein hehkuttaa myös keikkapaikkana G Livelab:ia, joka on Tammerkosken kupeessa.

Kehräsaaren kautta Pyynikinharjulle

Koskikeskuksen kupeessa on tunnelmallinen Kehräsaaren vanha tehdasmiljöö. Tehdasalueella on nykyään mm. pieniä käsityöläisputiikkeja. Tammerkosken yli pääsee alaputouksen voimalaitoksen eteläseinustalla olevaa kävelysiltaa pitkin. Läheltä Ratinasta löytyy ravintola Periscope, johon kannattaa jo pelkän maisemankin vuoksi mennä syömään.

Kehräsaaresta usein jatkamme rantaa pitkin Pyynikinharjulle päin. Pyynikin näkötorni ja munkkikahvila ovat kokemisen arvoisia paikkoja. Jos aikaa on enemmän, Pyynikillä on myös mainio uimaranta ja Pyynikin kesäteatteri.

Tunnelmallisia yöpymispaikkoja

Lähivuosina olen suurimman osan Tampereen vierailukerroista joko yöpynyt siskoni luona, hotelli Scandicissa tai airbnb-asunnossa. Nytkin vuokrasimme Tampellan läheltä asunnon, sillä totesimme sen olevan taaperon kanssa helpoin vaihtoehto. Oli kiva saada hänelle oma huone, jossa voi rauhassa nukkua sekä edes osa ruuista annettua helposti. Kämppä toimikin loistavana tukikohtana meille.

Siskollani oli kuitenkin muutama mainitsemisen arvoinen yöpymispaikka, jossa voisi olla jollain tasolla enemmän tunnelmaa.

Bed & Breakfast Käpylän Helmi toimii puutalossa Näsijärven läheisyydessä, ja se on 2,5 km:n päässä Tampereen keskustasta. 1,5 kilometrin päässä keskustasta Viinikassa on boutique-hotelli Lillan, jossa on aamiaiskahvila, pihakeittiö sekä illallisravintola.

Viimeinen tärppi sijaitsi 2 kilometrin päässä Tampereen keskustasta Pyhäjärven rannalla sijaitsee Hatanpään kartano. Kartanoa ympäröi englantilaistyylinen puisto ruusutarhoineen.

26/02/2021 Lapsuusmuistot, Matkustaminen

Koko elämä valokuva-albumeissa

Tekstin affiliate-linkit merkitty *-merkillä

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Elän edelleen menneitä vuosikymmeniä – en henkisesti, vaan teetän nimittäin valokuvia ja liimailen niitä valokuva-albumeihin. Tekeekö tätä kukaan muu enää? Näen nimittäin välillä puolisoni ilmeestä, kun tilaan valokuvia ja aloitan sen iän ikuisen teippaamisen, että onkohan nyt kaikki kotona.

Minulla lipastoni kaapissa on kokonaiset 14 albumia – käytännössä koko elämäni ajalta. Niissä on kuvia niin matkoilta, arjesta kuin juhlista. Matkakuvia välillä tuntuu olevan eniten, sillä matkoilla kuvia vaan luonnollisesti tulee otettua enemmän.

Valokuvien määrä ja aiheet myös omalla tapaa kuvaavat niiden kyseistä aikaa. Kun Sohvi syntyi, suurin osa kuvista oli luonnollisesti tästä pienestä kanankoivesta. Koronan puhjettua albumit taas täyttyivät kodin hääräilykuvista.

Ystäväni kerran kysyi minulta, mitkä ovat minun lempi reissukuvani. En osannut silloin tähän vastata. Suoraan sanoen, kun selailin kuvia, en tiennyt mitä etsiä – oli kuvia kauniista maisemista, hienoja yksityiskohtia, hymyileviä ihmisiä ja kaikkea niiden väliltä. Aloin heti miettiä tätä jotenkin syvemmin. Pelkkä hieno maisema ei siis riittänyt kriteeriksi.

Kun selasin kuvia, huomasin automaattisesti pitäväni sellaisista kuvista, jonka ottamisen aikaan oma elämäni oli ns. enemmän tasapainossa – jollain tapaa tuo levollisuus myös näkyi kuvissa. Jos elämässä on läpikäynyt jotain ristiriitaa, tuskinpa olen reissustakaan täysillä nauttinut – voihan toisaalta olla, että reissu on tuonut hyvää kaivattua etäisyyttä myös asioihin.

Mitä elämä tuokaan tullessaan?

Niin kuin monella muullakin, takataskussa on monenmoisia reissuja.

18-vuotiaana lähdin Kosille yksin viikoksi. Sain tietooni, että minulle on kertynyt extra vapaapäiviä tarjoilijan töistä, ja ne olisi pidettävä mahdollisimman pian. Sen kummenpaa kyselemättä varasin itselleni lennon Kreikkaan. Ilmeisesti aurinkoon oli päästävä. Noin kiireellisellä aikataululla en edes ehtinyt kysellä ystäviä mukaan. Tapasin siellä silloisen poikaystäväni, ja sen jälkeen kaikki ylimääräinen aika menikin hänen luokseen Tukholmaan matkustamiseen. Noina aikoina olin varma, että muutan vielä myöhemmin kokonaan Tukholmaan.

Asuin myös aikoinaan parikymppisenä kaksi talvea Gran Canarialla ja yhden kesän Kyproksella. Noiden aikojen jälkeen olin jälleen varma, että tulen muuttamaan myöhemmin kokonaan ulkomaille. Matkan varrella tuli toki käytyä minilomilla ympäri Eurooppaan, mutta kun lähdimme vuonna 2008 ystäväni kanssa 7 kuukaudeksi Meksikoon vaihtoon, viimeistään tässä vaiheessa ajattelin, että minuapa ei enää tulla Suomessa näkemään. Kuinka väärässä jälleen olinkaan. Nyt taas minulla ei ole mitään haluja enää muuttaa ulkomaille.

Minulle aina suuri osa onnea on ollut levollisuus, ja tämänhetkinen elämä antaa siihen mahdollisuuden. Kun korona tästä helpottaa, en ole kuitenkaan lyhyemmistä reissuista kieltäytymässä – ja innokkaana haluaisin Sohvinkin ottaa mukaan reissukamuksi. Taapero olisi varmasti huuli pyöreänä kaikesta.

Kuvat vievät takaisin kuvanottohetkeen

Osassa kuvista muistan eletyn ajan kuin eilisen. Hassua on, että joistain valokuvista muistan asioita, joita kuvanottamishetkellä aistin tai tunsin. Löysin ihanan aamiaiskuvan hotellilta, mutta muistan jostain syystä myös, kuinka kylmissäni olin tuolloin. Yksi ravintolakuva tuo myös mieleen ihanan ruuan tuoksun, toinen terassipuutarhakuva linnunlaulun. Yhdestä Krakovan kuvasta muistan elävästi äitini tumman oluen tuoksun, jonka hän vaalean oluen ystävänä vahingossa tilasi. Tälle tapaukselle myös jaksoimme nauraa kauan tuon jälkeenkin. Tuo muisto tuo myös mieleen monia muita perheeni kanssa tehtyjä reissuja.

Yhden niistä perhereissuista teimme Venetsiaan vuonna 2012. Tiedättekö sen tunteen, kun saavutte johonkin vieraaseen paikkaan tai eri kulttuuriin, kuinka kaukaiselta paikan pukeutumistapa tai muu trendi saattaa aluksi vaikuttaa? Itselleni on käynyt näin monta kertaa. Ibitzalla näin kaikilla naisilla tietynlaisen mekon, ja kauhusta kankeana katselin mekkoa ja mietin päässäni, kuinka se ei ikimaailmassa sopisi minun päälleni. Eipä mennyt kuin muutama päivä, kun mieleni oli jo muuttunut ja viipotin menemään vesirajahameessa 30 asteen kuumuudessa.

Näin kävi myös perheelleni Venetsiassa. Katselimme ensimmäiset päivät hiukan huvittuneena, kun jokainen turisti osti itselleen paikallisen matkamuistonaamarin. Kas kummaa muutaman päivän päästä olimme jo niiden lumoissa, ja koko perhe oli hankkinut itselleen nämä “monikäyttöiset” maskit!

Yksi lempi kuvistani on otettu Meksikon Yucatánilla Tulumissa. Vaihtoaikoina Meksikossa reissasimme paljon rinkat selässä, ja kiersimme Meksikon lisäksi Texasin, Guatemalan ja Belizen. Kun selasin kuvia, olisin voinut valita miljoona kuvaa suosikikseni, sillä maisemat ovat luonnollisesti niin erilaiset verrattuna Suomen maisemiin. Luulen kuitenkin, että suurin syy, miksi olen mieltynyt näihin kuviin on se, että ne edustavat niin vahvasti tiettyä aikaa elämästäni – mukavaa aikaa nuoruudesta, johon ei kuitenkaan haluaisi enää palata, mutta sitä muistelee mielellään.

Millainen reissaaja olen nykyään?

Kuvien selaaminen ja korona-aika ovat saaneet minut myös miettimään, millainen matkustaja olen ja millaisesta matkasta nykyään nauttisin eniten. Vanheneminen on jopa saanut minut jopa haaveilemaan loma-asunnosta, joka ei olisi voinut tulla kysymykseenkään nuorempana – suorastaan kummastelin ihmisiä, jotka kerrasta toiseen matkustivat samaan paikkaan.

Nyt sen sijaan olisi ihana, jos voisin ottaa Sohvin toiseen ja laukun toiseen kainaloon ja suunnata lomalle paikkaan, jossa kaikki olisi valmiina. Nykyään, varsinkin Sohvin ollessa pieni, kaipaa vain tasapainoista aikaa ilman mitään ylimääräisiä paikanvaihtoja. Toisin kuin rinkkareissuaikoina – silloin paikanvaihtopäätös saattoi tapahtua ihan sekunnissa ja seuraavaa bussia saattoi helposti odottaa Texasin perukoilla yli 10 tuntia.

Valokuvat ja kotihyggeily

Katselemme Sohvin kanssa päivittäin valokuva-albumeita suvustani. Täytyy kyllä myöntää, että korona-aika on tehnyt minullekin tepposet, ja usein sulkeudun sohvalle selailemaan albumeita.

Vaikka Sohvi on nähnyt elämänsä aikana vain kolme kertaa kasvokkain äitini ja isäni, hän silti osaa sanoa mummu ja paappa. Tämän vuoksi valokuvat ovat siis olleet tärkeässä roolissa nyt korona-aikanakin – niiden avulla olen saanut pidettyä Sohvin muistissa läheisiä ihmisiä, vaikka hän ei niitä nyt korona-aikana ole kovinkaan paljon päässyt näkemään. Nyt toivoisin, että isäni ja äitini saisivat mahdollisimman pian rokotteet, jotta pääsisimme käymään Pohjanmaalla.

Tämä oleilu kotona, jatkuva ulkoilu sekä pitkästä aikaa kunnon luminen ja pakkastalvi toivat myös itselleni mukanaan yhden ongelman – nimittäin palelevat varpaat.

Jostain syystä mietin jatkuvasti puistossa, miksi varpaani ovat aina jäässä, ja totta puhuen samat ajatukset jatkuivat myös sisätiloissa – pakkasen vuoksi jopa sisätiloissa lattia tuntui hieman viileämmältä.

Tämä oli asia, johon halusin panostaa, sillä mielestäni oli älytöntä ajatella, etten muka tähän ikään mennessä osaisi vieläkään pukeutua. Paras vaihtoehto ongelmaan oli *Scandinavian Outdoorin merinovillasukat.

Kävin läpi eri sukkia, ja päädyin kotimaisiin merinovillasekoitesukkiin. Niissä on pehmeä froteepohja sekä muotoon ommeltu kantapää. Pelittää siis kaikin puolin. Eipähän tule enää paleltua!

Koomista on se, että vanhempana oman lapsensa vaatteisiin haluaa panostaa, mutta jostain syystä oma vaatekaappi ei täyty samalla tahdilla. Kuinka moni vanhempi samaistuu tähän?