Lapsimessut takana ja uusi brändituttavuus JOY by M & V

Lapsimessut järjestettiin viime viikonloppuna 19.-21.4.2024 Messukeskuksessa, ja Kalla Activella oli ensimmäistä kertaa osasto siellä. Täytyy sanoa, että onneksi olin jo helmikuussa pakkaillut ja tehnyt messusuunnitelman valmiiksi, sillä huhtikuussa on ollut niin paljon kaikkea muuta. Olen tehnyt muutamia toimittajakeikkoja, ja tuon lisäksi aloitin yhdessä sairaalahankkeessa viestinnän ja markkinoinnin apuna kolmena päivänä viikossa. Vaikka olen “tiimiläisenä” hankkeessa, laskutan silti yrittäjänä. Kivaa tekemistä siis!

Koska Kalla Activella ei ollut valmiina mitään osastoa, sisustuksen suunnittelu tai oikeastaan osastoon liittyvien hankintojen ostaminen ja järkeistäminen vaativat eniten miettimisaikaa. Tavarat kuitenkin pitää säilöä sen jälkeen jonnekin, ja yleisesti ottaen messut ovat jo itsessään yrittäjille iso investointi. Lopulta onneksi isoja hankintoja ei tarvinnut tehdä kuin muutama: taustakuva ja hylly, sillä muut asiat löytyivät jo valmiiksi meidän kotoa: rekki, korit, jakkara, peili ja matto. (Perus yrittäjän arkea – tyhjäilin koreja kotona ja tyttömme ihmetteli puuttuvia tavaroita) Vaikka osasto oli pieni, minun mielestä siitä tuli ihan söpö.

Kokonaisuudessaan messuilla riitti hulinaa ja lapsille oli järjestetty paljon aktiviteetteja. Moni näytteilleasettaja kuitenkin totesi, että heidän näkökulmastaan edelliset vuodet olivat olleet kiireisempiä. Ehkä sen lopullisen “kokonaishyödyn” näkee sitten myöhemmin.

Koska päiväkodissa oli kehittämispäivä perjantaina, oma tyttöni tuli mukaani messuille jo heti aamusta ja hän juoksenteli ympäriinsä hikihatussa koko päivän. Hänellä oli ollut huippu päivä. Olin tosin järjestänyt hänelle aina “treffiseuraa”, sillä itse olin kiinni lähestulkoon koko ajan osastolla. Myyntiavuksi olin palkannut koko viikonlopuksi ihanan siskoni tytön. Kuinka moni teistä muuten oli käymässä Lapsimessuilla?

Uusi brändituttavuus JOY by M & V

Kalla Activen osaston vieressä oli JOY by M & V -brändin osasto, ja höpöttelimme messujen aikana ja vaihdoimme ajatuksia yrittäjyydestä. (Niin mukavaa aina kuulla muiden yrittäjien eri näkökulmia asioihin) Minusta heillä on kaunis tarina brändin takana ja söpöjä lastenvaatteita. Yritys lahjoittaa tilikauden voitosta 40% lasten syövän hoidon kehittämiseen ja tutkimiseen.

Heidän ensimmäinen lahjoituskohde on Aamu Suomen Lasten Syöpäsäätiö. Yritys vaihtaa lahjoituskohdetta vuosittain. JOY by M & V mukaan joka vuosi Suomessa sairastuu syöpään noin 150 alle 15-vuotiasta lasta, eli lähes joka toinen päivä yhdellä lapsella todetaan syöpäsairaus. Vuosittain joka viides syöpään sairastunut lapsi menehtyy. Tämän vuoksi hoitoja on edelleen kehitettävä, jotta joskus voimme saavuttaa 100% parantumisen. 

JOY by M & V lastenvaatteiden kuvat ovat piirtäneet Turun yliopistollisen keskussairaalan lasten syöpäosaston pienet potilaat. Onko brändi teille entuudestaan tuttu?

Tarvitseeko aina olla jotain mieltä? 

Jos minulla ei ole sovittuna palaveria kodin ulkopuolelle, aloitan yleensä aamuni samalla kaavalla. Sen jälkeen, kun olen vienyt tyttömme päiväkotiin, laitan radion päälle, teen aamupalaa ja vastailen sähköposteihin. Vaikka radio on ollut päällä enemmänkin taustalla, siihen on valikoitunut lähestulkoon aina sama kanava. Nyt kuitenkin muutama viikko sitten aloin kuunnella tarkemmin ja kiinnitin huomiota heidän yhteen ”Haista paska” -ohjelmaosuuteen, jossa kuuntelijat saavat ns. avautua radiojuontajille asioistaan. Huomasin kuitenkin nopeasti, että halusin vaihtaa kanavaa. 

Sehän on selvä, että esimerkiksi reality-sarjoissa viihdettä rakennetaan konflikteilla ja tuon radio-ohjelman osuuden alkuperäinen idea on varmaan ollut ironinen, mutta itselleni tuntui jollain tapaa raskaalta heti aamuun kuulla negaa, eivätkä nuo mielipiteet (haukkumiset) mielestäni ansainneet tulla kuulluksi radiossa.

 

Kommentteja laidasta laitaan

Ikuisuusaihe on myös sosiaalisen median eri kanavat, jotka ovat antaneet vähän liiankin otollisen paikan julkaista asioita, mitä sylki suuhun tuo. Itse henkilökohtaisesti olen tältä säästynyt ainakin tähän mennessä, mutta Kalla Activen kanaviin tulee laidasta laitaan kommentteja. Rakentava palaute ja ideat ovat aina tarpeen, mutta jos luen sinne tulleita negatiivisia kommentteja, mietin vain, että mitäköhän kirjoittaja tästä oikeastaan edes saa. Kaikesta yleensä huomaa, ettei kirjoittaja ole jäsennellyt ajatuksiaan edes omassa päässään, ennen kuin on julkaissut ne. On hämmentävää ajatella, etteikö kirjoittaja muka ymmärtäisi, että kaikki nuo kommentit loppuen lopuksi vastaanottaa ja lukee ihminen. 

Viimeisimmän Kalla Activelle osoitetun kommentin oli kirjoittanut eräs miesvaikuttaja LinkedIn-postaukseen. Hän arvosteli brändilähettiläskampanjaa (joka alun perin toteutettiin asiakkaiden toiveesta ja joka on muualta kerännyt vain positiivisia kommentteja) Kallan kohdalla olen jollain tasolla hyväksynyt, ettei kaikkia voi miellyttää, mutta silti osa kommenteista menee ihon alle. 

Entä sitten kasvotusten? Mieleen muistuu se ihmistyyppi, joka illanistujaisissa haastaa asiasta kuin asiasta – kohde vain vaihtuu. Älkää ymmärtäkö väärin – on ihailtavaa, että ihmisillä on mielipiteitä ja uskaltavat sanoa ne ääneen (eivätkä myötäile muita vain miellyttämisen vuoksi), mutta kaikella on rajansa. Jossain vaiheessa vaan kaikki se haastaminen menee yli. Aluksi eri näkökulmien mylläys saattaa viehättää, mutta aika nopeasti siihen jatkuvaan varpailla oloon väsyy. 

Hiukan eri ihmistyyppi taas ei ehkä ala inttämään, mutta neutralisoi muiden kokemuksia. Jos muut kertovat olleensa upealla keikalla, hän toteaa valojen olleen liian kirkkaat. Tarvitseeko kaikesta siis olla aina jotain mieltä? Itse mietin, että osa aikuisuutta on nimenomaan se, että kaikkia ajatuksiaan ei tarvitse sanoa ääneen. On tervettä hyödyntää pelisilmää ja lukea sen avulla tilannetta.

Naistenpäivä ja vuoden hauskin kampanja

Kirjoitin parisen vuotta sitten artikkelin otsikolla: ”Et sä voi, kun sä oot tyttö”Nuo mietteet ovat edelleen ajankohtaisia, eikä ainoastaan sen vuoksi, että nyt vietetään naistenpäivää. 

Olen aikaisemmin täällä blogissa kertonut, kuinka isäni kasvatti meidät neljä tyttöä ilman stereotypioita. Hän otti meidät mukaan päivittäin tekemään asioita, eikä ajatellut sen kummemmin, onko se tyypillistä tekemistä tytölle vai pojalle. Perkasimme kalaa, kalastimme, urheilimme ja vaan puuhailimme aamusta iltaan ulkona. Tulen urheilullisesta perheestä, ja uuden lajin omaksuminen oli minulle aina helppoa, enkä ikinä lapsena ajatellut, mikä on tyttöjen ja mikä poikien laji. 

Ajan myötä välillä tuli kuitenkin tilanteita vastaan, joissa huomasin, että minua väheksyttiin ihan vain sen vuoksi, että olin tyttö. Oli esimerkiksi se tapaus, kun minut ilmoitettiin vahingossa poikien sarjaan hiihtokisoissa Jouni-nimellä ja tulin silti toiseksi koko kisassa, vaikka lähtöviivalla kuulinkin ”Tyttöhän jää ihan jalkoihin” -voivottelua.

Aikuisena taas viestinnän ja markkinoinnin puolella urheiluasiakkaiden kohdalla alalla on ollut vaikeaa ymmärtää, että naisena minulla voisi olla asiasta käsitystä. Fun fact: Vaikka oman kilpaurheilun lisäksi olen lukenut urheilumarkkinoinnin erikoistumisopinnot yliopiston lisäksi, urheiluun liittyviin asiakkuuksiin buukattiin silti lähtökohtaisesti kuka tahansa mies. (jolla ei välttämättä ollut edes kiinnostusta kyseiseen toimeksiantoon)

Vastaavanlaiset esimerkit saivat minut hämmentyneeksi, sillä minut on kasvatettu ajattelemaan, että kaikki on mahdollista – eikä varsinkaan sukupuoli määrittele osaamistasi tai kykyjäsi. Ja näin ajattelen edelleen. Usein siis laitoin nuo puheet vaan toisesta korvasta ulos ja näytin pystyväni siihen. Mutta ajatelkaa, miten väärin tuo asetelma on? Eihän meidän todellakaan tarvitse todistaa kykyjämme ihan vain sen vuoksi, että olemme tyttöjä. Me kaikki olemme samalla viivalla ja meillä kaikilla on mahdollisuudet onnistua – ja tuon ajatuksen pyrin myös omalla tytölleni opettamaan.

Vuoden hauskin kampanja

Työrintamalla käynnistyi yksi hauskimmista kampanjoista. Saimme viime syksyn brändilähettiläskampanjan jälkeen niin paljon toiveita uudesta hausta, että päätimme toteuttaa jälleen haun. Ajatelkaa, että viime syksynä yli 300 merinofiilistelijää haki brändilähettilääksi. Luimme jokaisen yhteydenoton moneen kertaan läpi, ja kuten arvata saattaa, valintojen teko oli vaikeaa. Rehellisesti sanottuna vielä viimeisillä minuuteilla aamulla pyörittelin useaa eri hakemusta. 

Meillä ei ollut mitään varsinaisia kriteerejä, vaan vilpitön toive oli, että tuleva brändilähettiläs kokee aidosti Kalla Activen merinovaatteet omaksi jutukseen. Lopulta valitsimme 10 henkilöä, joiden kanssa teimme yhteistyötä. 

Kurkatkaa lisäinfoa ja laittakaa sanaa leviämään kevään kampanjasta, jos tiedätte sopivan henkilön! 

”Ei kai tuotekehitys nyt niin vaikeaa voi olla”

Sosiaalinen media antaa yrityksille loistavan alustan kommunikoida kuluttajien kanssa – olenkin kiitollinen kaikista kommenteista liittyen Kalla Activen merinovaatteisiin. Pienyrittäjänä erityisesti tuntuu, että saattaa jollain positiivisella kommentilla helposti elää taas muutaman päivän hiukan maanpinnasta ponnahtaneena. Arvostan myös ideoita ja toiveita liittyen tuotekehitykseen. Minusta on ollut ihana kuulla, millaisissa eri väreissä esimerkiksi toppia tai t-paitaa olisi mukava käyttää. Jos vaatteen malli toimii, sitä luonnollisesti pyrkii tuomaan muissakin väreissä myyntiin jollain aika välillä. 

Ääripäätä edustavat kommentit, jotka lähestyvät asiaa negatiivisuuden kautta. Eräs vanhempi rouva kerran totesi: ”Olen minäkin suorapuheinen, mutta silti ihan pidettävä ihminen.” Suoraan siis asioista voi sanoa, mutta huomaan enemmän arvostavani empatiaa ja tilanteeseen sopivaa pelisilmää.

Naisille on tällä hetkellä myynnissä koot S, M ja L. Luonnollisesti kokovaihtoehtoja olisi ihana tuoda niin naisille kuin lapsille lisää, mutta mallistojen laajennukset ovat isoja investointeja, sillä ostan aina ensin tuon vaate-erän ja varastoimme ne. Lisäksi prosessi vaatteen suunnittelusta tekoon ja aina maaliviivalle asti eli myynnin lanseeraukseen tuo itsessään kuluja. Tässä maailmantilanteessa epäröin myös laajentamista, sillä yleisesti ottaen XS ja XL -kokoja myydään niin paljon vähemmän. Tämä tarkoittaisi sitä, että ostaisin ensin nuokin koot ja pahimmassa tapauksessa ne jäisivät varastooni myymättä. Lisäkokojen myötä joutuisin luultavimmin myös tilata S, M ja L kokoja vähemmän. 

Monesti toiveet myös esitetään lyhyillä kysymyksillä, joihin ajattelin alle vastailla. Tämä siis omalla kohdallani. Prosessit varmaan vaihtelevat riippuen tehtaasta ja yritysmallista sekä hyvin saattaa myös olla, että olen unohtanutkin jonkin välivaiheen. Tässä kuitenkin tiivistetysti tuotekehitysprosessia pienyrittäjän näkökulmasta.

”Koska tilaat pitkähihaisia merinopaitoja?”

Kalla Active on minun luomani brändi, ja sen mallistot on suunniteltu varta vasten brändille. Tällä hetkellä kaikki Kallalle luodut vaatteet ovat myynnissä. Jos maahantoisin jotain valmista brändiä, luultavasti lisävaatteita tilattaisiin vaan tuotekatalogista. Lähdin kehittämään merinomallistoja ja luomaan brändiä aivan nollasta omien tarpeiden pohjalta. Minulla ei ollut alkujaan yhtään vaatealan kokemusta, vaan tein aikaisemmin työkseni yrittäjänä vain markkinointiviestinnän töitä. (Näitä teen toki vieläkin) 

Kun tyttöni syntyi, yksinkertaisesti kaipasin pirteämmissä väreissä ja kivemmilla leikkauksilla olevia merinovaatteita niin itselleni kuin lapsellenikin. Ensimmäiset tuotteet olivat USVA-setit, USVA neule ja UTU-välihaalari. Palkitsevinta koko Kalla-matkan aikana on ollut huomata, että monella muullakin oli samoja tarpeita.

Jos tuotetta ei ole vielä mallistossa ja haluaisimme esimerkiksi pitkähihaisia merinopaitoja ilman vetoketjua tuoda myyntiin, ne suunniteltaisiin alusta alkaen. 

  1. Vaatteen luonnoksen piirtäminen, väri ja yksityiskohdat. Tekotyylin valinta: neulominen vai neuloksen ompelu. Yllä esimerkki UTU välihaalarista.
  2. Kankaan ja värisävyjen tutkiminen. Kerään haluamani sävyjen Pantone-koodit ja tilaan lab dipit eli tehdas tekee pieniä koe-eriä valituissa sävyissä valittuihin lanka- tai kangasvaihtoehtoihin. Tässä olen eniten aina yllättynyt. Jokin tietty sävy saattaa todellisuudessa muuttua täysin.
  3. Vaatteen tarkka mitoitus & sarjoitussääntö. Mitkä koot ja miten koot eroavat mitoitukseltaan?
  4. Proton eli mallikappaleen tilaaminen tehtaalta. Valmistajan löytäminen alussa onkin ihan eri tarina. Itse sain hyvät suosittelut Kaunauksessa sijaitsevasta tehtaasta, jossa monet suomalaiset brändit valmistavat vaatteita.
  5. Brand labelit: koko-, riippu- ja pesuohjelappu. Itse olen tilannut isomman erän koko- ja riippulappuja Italiasta. Pesulaput taitan itse Canvalla.  
  6. Proton muokkaus: senttejä sisään, senttejä lisää tai sitten keksitään kokonaan uusi ratkaisu tulevaan vaatteeseen.
  7. Tilauserän tekeminen. Tällä hetkellä minimi tilausmäärä on ollut 100 kpl. Se voi olla esimerkiksi 30 x S koko, 40 x M koko ja 30 x L koko. Lähetän usein tässä vaiheessa brand labelit tilauksen määrän mukaan tehtaalle. 
  8. Kun tilauserä on valmis, tilaan sille rahdin. Suomalainen yritys ajaa Kaunas – Helsinki -väliä. Erän varastointi. 
  9. Tuotesisällön kirjoitus ja tuotteen luominen Kalla Activen verkkokauppaan, EAN-koodien (pakolliset myyntiin) ja SKU-koodien luominen uusille tuotteille. (Loimme SKU-koodien eli tuotekoodien päävalikot ja säännöt alaryhmiin ensimmäisten tuotteiden kohdalla, joten saman logiikan pitäisi jatkua)
  10. Tuote- ja mainoskuvien ottaminen tuotteesta / kuvausreissun järjestäminen. Pienempi kuvaussessio yhdellä mallilla tai isompi useammalla mallilla. Isommissa mukana kuvaaja still-kuvia varten, videokuvaaja (drone-mahdollisuus) ja lisäksi olemme ottaneet behind the scenes -materiaalia.
  11. Tuotteen lanseeraus. Teen itse mainosmateriaalit Canvalla sosiaalisen median eri kanaviin (feed, FB, reels, storyt yms) sekä taitan esitteet. Leikkaan videomateriaalia, jota yleensä kuvaamme kuvausreissuilla ja hyödynnän sitä eri kanaviin.
  12. Tuotemateriaalien lähettäminen jälleenmyyjille. Zalandolla on oma prosessinsa, sillä Kalla Activen verkkokauppa on integroitu heidän järjestelmään. Heille tuotelisäykset tehdään heidän oman järjestelmän kautta. 

”Tilaatko ensi kerran lastenhousuja myös 116/120 koossa?”

Jos tuote löytyy jo ennestään ja kyseessä on lisäkokojen lanseeraus, prosessi on lyhyempi. Haaveena olisi kasvattaa esimerkiksi lastenvaatteiden kokoja.

  1. Vaatteen tarkka mitoitus & sarjoitussääntö. Miten lisäkoot eroavat mitoitukseltaan?
  2. Brand labelien tilaaminen uusille kokoluokille. Pesulaput taitan itse Canvalla.  
  3. Tilauserän tekeminen. Minimi tilaus tässäkin 100 kpl. Mitkä koot tilataan? Lähetän usein tässä vaiheessa brand labelit tilauksen määrän mukaan tehtaalle.
  4. Kun tilauserä on valmis, tilaan sille rahdin. Suomalainen yritys ajaa Kaunas – Helsinki -väliä. Erän varastointi. 
  5. Lisäkokojen lisääminen Kalla Activen verkkokauppaan, EAN-koodien ja SKU-koodien luominen.
  6. Mainoskuvien ottaminen tuotteesta. Yleensä lyhyempi kuvaussessio alkuun riittää yhdellä mallilla eri tilanteissa. (still, video + behind the scenes)
  7. Lisäkokojen lanseeraus. Teen itse mainosmateriaalit Canvalla sosiaalisen median eri kanaviin (feed, FB, reels, storyt yms) sekä taitan esitteet. Leikkaan videomateriaalia, jota yleensä kuvaamme kuvausreissuilla ja hyödynnän sitä eri kanaviin.
  8. Tuotemateriaalien lähettäminen jälleenmyyjille. Zalandolla on oma prosessinsa, sillä Kalla Activen verkkokauppa on integroitu heidän järjestelmään. Heille tuotelisäykset tehdään heidän oman järjestelmän kautta. 

”Tilaatko tätä x vaatetta myös valkoisena?” 

Jos tuotetta tilataan uudessa sävyssä, mutta koot pysyvät samoina. 

  1. Värisävyjen tutkiminen. Kerään haluamani sävyjen Pantone-koodit ja tilaan lab dipit eli tehdas tekee pieniä koe-eriä valituissa sävyissä vaatteen kankaalle.
  2. Proton eli mallikappaleen tilaaminen tehtaalta. Varmistetaan, että sävy näyttää halutulta myös suurella alueella eli koko vaatteessa. (saattaa yllättää)
  3. Tilauserän tekeminen. Minimi määrä 100kpl. Miten jaetaan kokojen kesken? Mikä koko myy eniten? Lähetän usein tässä vaiheessa brand labelit tilauksen määrän mukaan tehtaalle. Pesulaput taitan itse Canvalla.  
  4. Kun tilauserä on valmis, tilaan sille rahdin. Suomalainen yritys ajaa Kaunas – Helsinki -väliä. Erän varastointi. 
  5. Tuotteen luominen Kalla Activen verkkokauppaan, EAN-koodien ja SKU-koodien luominen.
  6. Tuote- ja mainoskuvien ottaminen tuotteesta. Pienempi kuvaussessio yleensä alkuun riittää yhdellä mallilla.
  7. Tuotteen lanseeraus. Teen itse mainosmateriaalit Canvalla sosiaalisen median eri kanaviin (feed, FB, reels, storyt yms) sekä taitan esitteet. Leikkaan videomateriaalia, jota yleensä kuvaamme kuvausreissuilla ja hyödynnän sitä eri kanaviin.
  8. Tuotemateriaalien lähettäminen jälleenmyyjille. Zalandolla on oma prosessinsa, sillä Kalla Activen verkkokauppa on integroitu heidän järjestelmään. Heille tuotelisäykset tehdään heidän oman järjestelmän kautta. 

Tässä oli hiukan avattuna prosessia. Yllättikö jokin asia? 

Arkea ja Lastenmessujen osaston suunnittelua 

Kalla Active on nyt ensimmäistä kertaa osallistumassa 19.-21.4.2024 järjestettäville Lastenmessuille Messukeskukseen. Samanaikaisesti Messukeskuksessa järjestetään myös Ruokamessut ja Lemmikkimessut, joten luvassa paljon hulinaa ja kävijöitä koko viikonlopuksi! 

Vaikka helmikuussa mennään, olen nyt lähiviikkojen aikana käynyt suunnitelmaa läpi. Messusetit ovat yleisesti ottaen aika simppeleitä settejä, ja niitä on ollut entisessä elämässä jopa mukavaakin miettiä aina asiakkaille. Mutta koska Kallalla ei ole valmista ”osastoa” tai edes osaston sisustusta, huomaan, että tämä vaatii nyt selkeästi kuitenkin hiukan enemmän suunnittelua. En haluaisi tehdä hankintoja, joita ei pysty hyödyntämään myöhemmin.  Luonnollisesti ensimmäinen mietittävä asia on, mitä tuotteita myyn ja kuinka paljon varaan per päivä ylimääräisiä kokoja. Vaikka osastolla ei ole kovinkaan paljon varastointitilaa, olisi silti mukava esitellä Kalla Activen kaikki mallistot. 

Yleisesti ottaen messuille osallistuminen on aina iso investointi, sillä jo pelkkä osasto kustantaa x summan. Päätinkin, että lähdemme kokeilemaan ensin ns. toripaikalla eli osaston koko on tosi pieni. (Takaseinän koko 2,5m x 2,5m) Luulen silti, että tuo osaston koko riittää aivan mainiosti ja sisustamalla siitä saa söpön. Messujen jälkeen on helpompi sitten miettiä, oliko osallistuminen kannattavaa ja kannattaako mahdollisesti ensi kerralla hankkia isompi osasto – sen näkee sitten.

Osaston sisustusta

Tilasin eilen juuri messuseinän sekä messuilla jaettavia flyereita, joissa -20% koodi verkkokauppaan. Vaikka kyseessä on Lastenmessut, päädyin alla olevista vaihtoehdoista Ylläksen huipulla otettuun kuvaan – ajattelin sen olevan monikäyttöisempi.

Kun olin suunnitellut ja laittanut painoon flyerit ja olin siirtymässä messuseinän taittoon, huomasin, ettei Canva tuekaan suurkuvatulosteita. Perus yrittäjän arkea! Onneksi ystäväni Leo lupasi auttaa eli käytännössä lisätä logon tuohon kuvaan (messuseinäkoossa). Teen ja tarvitsen harvoin suurkuvatulosteita, joten ongelma ei ole tullut aikaisemmin vastaan. Canvalla pystyy nimittäin perus mainoskuvat ja -lehtiset näppärästi taittaa. (Jos muuten tarvitsette isoihin tai pieniin juttuihin graafikkoa Leoon kannattaa olla yhteydessä: leo.osipov.tmi@gmail.com)

Mitä sisustusta osastolle tulee?

  • messuseinä
  • pöytä 
  • rekki (vaalea puu)
  • laatikoita (vaalea sävy)
  • matto
  • peili (vaalea puu)

Etsinnässä olisi vielä pöytä joko vuokrattuna tai ostettuna – voi siis vinkata, jos kotonanne lojuu ylimääräisiä. Alla muutama, joka tuli vastaan esimerkiksi Noble Apupöytä Bambu tai Vida XL konsolipöytä. Mielellään hankkisin käytettynä. Nuo muut tavarat onneksi löytyvätkin jo kotoa. 

Onneksi juutti-ja kestokasseja sekä paperipusseja on varastossa valmiiksi. Lisäksi Kalla Activen omiin sosiaalisen median kanaviin on materiaalit tehtyinä. Messukeskuksen sivuilla voi myös täyttää yrityksen tiedot ja tehdä tiedotteen. 

Oletteko muuten törmänneet messuilla ikinä sellaiseen siemenpaperiin eli mainospaperin sisällä on joko kesäkukkien tai yrttien siemeniä. Tuo voisi olla hauska idea give away -tuotteeksi – ei tulisi turhaa roskaa, vaan siinä olisi jokin oikea idea taustalla. 

Jotta ei tarvitse olla jälkiviisas, olen jo nyt palkannut itselleni messujen myyntiapua. Lisäksi naapurini lupasi tulla auttamaan muutamaksi tunniksi myös. Ihmisten saapumista on näin ennakkoon siltin mahdoton ennustaa ja näin ollen tietää ns. ruuhka-ajat. Jotta asiat eivät kuitenkaan menisi liian sutjakkaasti, viime viikolla tuli info, että perjantaina 19.4 minineidin päiväkoti on kiinni, koska heillä on kehityspäivä. Otan siis hänet mukaan messuille, sillä puolisoni ja oikeastaan kaikki muutkin ovat töissä. Sisareni lupasi onneksi auttaa ja tulla päivällä hänet hakemaan. Aamun ja aamupäivän saamme yhden lähes 5-vuotiaan minimyyjän “avuksemme”.

Messujen aukioloajat ovat:

pe 19.4. klo 9-18 

la 20.4. klo 9-18 

su 21.4. klo 9-17 

Tuletteko moikkaamaan messuille? Meidät löydätte osastolta 6e91. 🩷

Verkkosivu-uudistus ja ohi kiitäneet vuodet

Minulla on kolme isosiskoa, ja joskus kun olen kysynyt äidiltäni, että millainen olin pienenä, hän on usein vain vastannut epämääräisesti: ”No sä menit muiden mukana.”

Ymmärrän nyt paremmin äitini vastausta. Äitinä en nyt varsinaisesti koe eläväni missään sumussa, mutta jotenkin viimeiset viisi vuotta ovat menneet nopeammin, kuin koskaan aikaisemmin. Meidän minimimmi täyttää kesällä 5 vuotta, eikä hän kyllä enää mikään mini ole, vaan varttunut elämäniloinen luistelijaneiti. Muistan, kun joskus aikaa ennen häntä totesin, että rakastin seurailla siskojeni lapsissa, kun heidän huumoritaju kehittyi ja mietin, mitenköhän mukavaa se on, jos saa joskus oman lapsen. Nyt kun tuota prosessia on saanut seurailla kohta 5 vuotta, voin todeta, että se on ollut juuri niin ihanaa, kuin ajattelinkin. Nauramme päivittäin neidin kanssa asioille ja jatkamme toistemme juttuja.  Toki neiti edelleen on rakastaa kaikkea liikuntaa, on kiinnostunut eri kielistä ja kaiken kaikkiaan menevä tapaus, mutta vuodet ovat silti menneet silmissä. 

Vuodet kuluneet myös yrittäjänä

Entä sitten työpuolella? Samalla lailla aika on viilettänyt senkin puolella. Jäin vuonna 2019 äitiyslomalle markkinointiviestintätoimistosta, jossa olin osakkaana ja viestintäpäällikkönä. Aloitin äitiyslomalla kirjoittamaan Ninniohia-blogia, sillä minulla oli ikävä kirjoittamista. Kun myin osakkeeni ennen koronaa, en varsinaisesti vielä tiennyt, mikä on se konkreettinen asia, jota aloitan tekemään. Päässäni muhi ideat liittyen Kalla Active -merinobrändin perustamiseen ja minua pyydettiin muutamiin projekteihin, kuten Digitaalinen työllistyminen -hanke, mukaan viestinnän ja markkinoinnin ulkoistetuksi resurssiksi.

Avasin Kalla Activen verkkokaupan vuoden 2021 lopulla, ja sen ohella olen koko ajan tehnyt viestintää ja markkinointia eri yrityksille ja hankkeille. Koska aloitin Kallan aivan alkutekijöistä, olen koko ajan kokenut olevani yhden markkinointi- ja viestintätoimisto – mutta sitä kai yrittäjyys on. Handlata monta asiaa ja jos ei osaa, niin opettelee. Olen kiitollinen, miten monia haasteita olen onnistunut ratkomaan.

Vuodet kuluivat, tein hommia ja nyt kun pysähdyin, tuli sellainen fiilis, että pitäisiköhän näistä kaikista tehdyistä asioista kertoa enemmän? Suutarin lapsella ei ole kenkiä -ilmiö lävähti kasvoille oikein huolella. Uudistin ja päivitin asiakkaitteni verkkosivuja, kirjoitin heille sisältöjä ja tein markkinointikuvia, mutta omani eivät olleet pysyneet ajan tasalla. 

Vaikka blogiani olenkin päivittänyt ja vuosien aikana sen pariin ovat löytäneet jo hämmästyttävän monet lukijat, ns. työpuolen sivustoni viestinnän ja markkinoinnin freelancerina olivat jäänyt menneille vuosikymmenille. Aikaisemmin siellä oli asiaa, mutta ei tarpeeksi kattavasti osaamisestani. Vaikka sieltä löytyneestä CV:stähän sai jonkinlaisen kuvan työ- ja opiskelutaustani, monikaan ei sinne saakka eksynyt. Niinpä otin viime viikolla asiaksi päivittää verkkosivujani. Edelleen sieltä puuttuu esimerkiksi konkreettisia referenssitarinoita, joissa caseja avaisi enemmän, mutta näillä mennään taas hetken. Mitä mieltä olette? 

Ne kuuluisat yrittäjyyden huonot puolet

Ne kuuluisat yrittäjyyden huonot puolet? Tiedättekö sen tunteen, kun parisuhde menee poikki ja alat pala palalta rakentaa arkea uudelleen? Tuo on karkeasti ottaen liioiteltu esimerkki yrittäjyyden huonosta puolesta – ei siis se tunne, kun suhde loppuu, vaan enemmänkin se, että tiedät, että joudut aloittamaan alusta. Loppuva asia voi olla hankkeen päättyminen tai yllättävä asiakasyrityksen kaatuminen. Moni sanookin, etteivät siksi ikinä haluaisi lähteä päiväduuneistaan, sillä eivät kestäisi tuota epävarmaa tunnetta. 

Tuntuu, että jokainen ala kärsii tällä hetkellä epävakaasta maailmantilanteesta ja ihmisten laskevasta maksukyvystä – ja tuo kaikki vaikuttaa omaankin työhöni. Konkreettinen esimerkki on juuri tuo yritysten kaatumiset. Yksi Kalla Activen jälleenmyyjä vain lakkasi maksamasta laskuja, ja pienen selvittelyn jälkeen sain tietää sen menneen konkurssiin. Perintäneuvonta suositteli laskun kirjaamista vain tappioksi. Raskasta on välillä huomata, että vaikka tekee kovaa hommia, se ei viekään eteenpäin. 

Jatkuva haasteiden taklaaminen

Kirjoittelinkin aiemmin jo blogiini, etten varmaan ollut ainoa, jolla viime vuosi enemmän tai vähemmän takkusi. Nimesimmekin sen ystäväni kanssa ”yllätystonnien vuodeksi”, sillä välillä oikeasti tuntui, että aina kun oli saanut edellisen laskun maksetuksi, uusi tipahti jo eteen. 

Myönnettäköön, että nyt ensimmäistä kertaa kisakestävyys alati vaihtuviin työasioihin alkaa rakoilla. Tiedättekö sanonnan: ”Ei se ainakaan siitä jäänyt kiinni, etteikö yrittänyt.” Toistelen tuota lausetta huomaamattani päässäni jo koomisen usein. Omalla kohdallani olen melkein aina järjestänyt yrittäjyyden puolella sen ”oman pakkani” eli olen löytänyt päättyneen asiakkuuden tilalle uuden. Sumplin, sumplin ja sumplin.

Esimerkkinä tästä sumplimisesta viime vuonna tein viestintää ja markkinointia kiinteistö- ja rakentamisalan Digitaalinen työllistyminen ja C02 DataHub -hankkeille. Näiden hankkeiden ja suositusten kautta päädyin tekemään sisällöntuotantoa laidasta laitaan KIRA-Foorumille ja KIRA-kasvuohjelmalle sekä toimittajaksi RIA-lehteen. Liikunnan ammattilainen -lehden löysin taas LinkedInin kautta ja otin yhteyttä. Tuo laskun maksamatta jättäneen jälleenmyyjän tilalle taas sain uuden jälleenmyyjän neuvoteltua viime viikolla. Tästä enemmän helmikuun aikana.

Vaikka fiilikset välillä heittelevät, kaikki useimmiten järjestyy. Kaikki vaan tuntuu olevan vankempien ovien takana ja siksi se jatkuva sumpliminenkin välillä väsyttää enemmän kuin aikaisemmin.

Vaikka teen tälläkin hetkellä paljon eri sisältöjä, yritän järjestellä vielä auki olevia talven kuvioita. Kalla Activen merinobrändin lisäksi mulla on aina ollut muutama isompi hanke/projekti sen rinnalla, jossa olen ollut ulkopuolinen resurssi (osa-aikainen tai freelancer) tekemässä laidasta laitaan sisällöntuotantoa ja markkinointia – tämän vuoksi laitoinkin tänään myös ”seuranhakuilmoituksen” LinkedIniin. Tämä on varmaan se tunne, kun pääsee parisuhteen päättymisestä siihen seuraavaan vaiheeseen eli  rekisteröityy jonnekin deittisivustolle (En tosin ole ikinä käyttänyt deittisivustoja). 

Olen aina kuullut olevani niin ”yrittäjä luonteeltani”. Kun aikaa on kulunut, olen myös alkanut pikkuhiljaa ymmärtää mitä tuo tarkoittaa – se on paljon enemmän ainakin omalla kohdallani, kuin ”tekevä” ja ”aikaansaava”. Yrittäjyydessä kolikon kääntöpuoli ovat pettymykset – hurjaa on huomata, että siinäkin alkaa olla jo pelottavan hyvä.  

“Mikä susta tulee isona?”

Muistan kun joku kysyi yliopistoaikoina: ”Mikä susta sit tulee, kun valmistut?” Luin Yliopiston puolella viestintää pääaineeksi ja sivuaineiksi Kauppakorkean puolelta markkinointia ja johtamista. Tuolloin toivoin, että olisin voinut vastata vain muutamalla kuvaavalla sanalla, kuten opettaja, lentäjä tms. 

Tuosta kysymyksestä on kohta 17 vuotta ja huomaan painivani samojen ajatusten kanssa edelleen. Aikaisemminkin, kun tekemiseni liittyi pelkästään viestintään ja markkinointiin, tuntui, että aiheesta olisi voinut kirjoittaa romaanin. Kun olin osakkaana markkinointiviestintätoimistossa, jo silloin oli haastavaa yrittää selittää, että olen tottunut viestinnän ja markkinoinnin saralla tekemään laajalti asioita, eikä vain pientä yksittäistä osa-aluetta.

Siistiä on ollut kuitenkin se, että olen saanut tehdä aika monipuolisia asiakkuuksia niin liikenne- kuin työturvallisuuden kanssa sekä urheilu- ja kuluttajabrändeille. Asiakkaina olivat mm. Urheiluopistosäätiö, Zeropoint, V-Traffic, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK ja Tays Sydänsairaala. Tein myös viestintää ja markkinointia Vuosisadan Liikenneteko ja Vuosisadan Kulttuurigaala -hankkeille. Näissä pääpaino oli ehkä enemmän verkkosivujen ja sosiaalisen median sisällöissä.

Nyt kun nykyhetkeen mukaan on sulassa sovussa sekoitettu oman merinobrändin ja verkkokaupan eteenpäin vienti, romaanin koko vain kasvaa.

Eilen kun joku kysyi jäähallilla, että mitä sä teetkään työksesi, jouduin oikein itsekin miettimään hetken…

Kalla Activen lisäksi teen edelleen paljon viestintää ja markkinointia eri alojen yrityksille ja hankkeille. Kuluneiden vuosien aikana kiinteistö- ja rakentamisala on ollut hyvin edustettuna mm. Digitaalinen työllistyminen ja C02 DataHub -hankkeet, KIRA-Foorumi ja KIRA-kasvuohjelma. Viestinnän puolelta kiva lisä on ollut toimittajan duunit. Kirjoitan RIA- ja Liikunnan Ammattilainen -lehtiin sekä b2b-sisältöjä Helsingin Sanomien välissä jaettavaan liitteeseen. 

Ehkä tämä on sitä yrittäjyyttä parhaimmillaan – ei tarvitse määritellä mikä on. Ja silti on valmis hyppäämään eri projekteihin mukaan tai tekemään sisältöjä oli aihe mikä tahansa. Voi siis rohkeasti kysyä! 

Vaikea vuosi saatu päätökseen

Juttelimme tyttöni luistelukaverin äidin kanssa ja totesimme molemmat, että tämä on ollut varsinainen ”yllätystonnien” vuosi. Hän toimii siis yrittäjänä myös. Aina kun on saanut edelliset laskut maksuun, jostain on tipahtanut uusi tonnin lasku. 

Vuosi oli työntäyteinen, mutta raskaan siitä teki se, että tuntuu että kaikki tekeminen ei vienytkään askelia eteenpäin ja paikoittain tuntui, että olisi räpiköinyt vain paikoillaan tai palannut askeleita taaksepäin. Yksi asia, joka tämän tunteen syntymiseen vaikutti, oli haastava maailmantilanne. Halusin koko ajan ajatella, ettei se vaikuta minuun, mutta näin vuoden lopussa on pakko todeta, että ihmisten yleistä mielenmaailmaa oli silti vaikeaa välttää. Ja yksinkertaisesti ostovoima ei ollut entisensä.  

Viisaampana kohti ensi vuotta

Vuosi on ollut aikamoista jojoilua. Vaikka tuntui, että laskuja tippui, eteen tuli myös rehellisiä piikkejä, jotka olisi voinut välttää. Olen kuullut klassisia tarinoita yrittäjien verokämmeistä. Yhtäkkiä toukokuun lopulla huomasin olevani samassa tilanteessa. Vaihdoin vuoden alussa kirjanpitäjää, enkä ollut tarpeeksi tarkka ennakkoverosta. No jälkiverothan lähes 6000€ napsahtivat maksettavaksi syyskuun alussa – ”Oma vika”, totesin ja löin hetken päätäni seinään.

Jossain vaiheessa huomasin, että tiettyjä markkinoinnin toimenpiteitä ei olisi pitänyt tehdä, vaan säästää kassaa. Ristiriitaista oli se, että vaikka töitä oli kuitenkin koko ajan, isot laskut (joilla tuota myyntiä oli tarkoitus kasvattaa) veivät usein suurimman osan niiden tuotosta samantien.  

Riskejähän pitää ottaa, mutta kaikella on rajansa. Vaikuttajamarkkinointiin liittyvät ”riskinottojen” tulokset yleensä eivät välttämättä samantien edes näy myynnissä, vaan työtä pitää tehdä sinnikkäästi ja jatkuvalla otteella. Asiat kuitenkin maksavat, joten ns. hyödyllisten toimenpiteiden erottaminen on vaikeaa, varsinkin kun vuosi oli muutenkin poikkeuksellinen. Faktahan on kuitenkin se, että vaikka maailmantilanne on mikä on, markkinointia ei voi lopettaa. Se veisi kankkulan kaivoon jo sen saavutetunkin hyödyn, jonka eteen olen tehnyt töitä. Täytyy vaan tehdä fiksumpia toimenpiteitä. 

Oikeastaan kesäkuulta marraskuulle kuukaudet olivat budjetti-excelin tarkkailua. Hoin itselleni moneen kertaan, että en halua enää ikinä saattaa itseäni tähän tilanteeseen, ja mietin päässäni: ”Heti kun saan kassaan tietyn puskurin takaisin, olen harkitsevampi, säästäväisempi ja kiitollisempi.”

Aika on arvokasta

Yrittäjyyden ulkopuolella viime vuosi oli yksi onnellisimmista. Tajusin myös yhden asioita, josta pyrin pitämään entistä enemmän kiinni ja jotka priorisoin kärkeen: oma luisteluharrastus, lapseni luisteluharrastus sekä hänen vieminen ja haku ajoissa päiväkodista. Yrittäjän vapaus on se arvo, jota vaalin entisestään ja suurin syy miksi haluan toimia yrittäjänä. Vuoden aikana ymmärsin, miten paljon luistelu auttaa omaan henkiseen hyvinvointiin ja miten rakastankaan olla tyttöni äiti. Hän kasvaa niin nopeasti ja miten arvokasta onkaan tuo aika hänen kanssaan. Yrittäjyys on tähän asti mahdollistanut sen, ja siitä olen kiitollinen.

Vuodenloppua on maustanut mukavasti noin kuukauden mittainen sairasteluputki. Olotilani on mennyt ylös alas sairaan ja terveen välillä. Syy, että olen aina tullut heti uudelleen kipeäksi, on se, että en ole ehtinyt levätä. Aina tuollaista sairasjaksojen jälkeen osaa antaa arvoa myös enemmän terveydelle. Inhottavaa, jos ei fyysisesti jaksa.

Ensi vuosi näyttää hyvältä ja tammikuusta alkaen on kivoja projekteja tiedossa. Nyt on kuitenkin aika oikeasti levätä. Klousaan siis yrityksen puolelta mielelläni tämän vuoden jo nyt, otan opiksi mokista ja pidän mielessä kaikki oivallukset, jotka sain vuonna 2023. 

Mitä teet, kun on paska päivä?

Maailmantilanteesta johtuen tämä vuosi on ollut tosi haasteellinen yrittäjän näkökulmasta, ja rehellisesti sanottuna on joutunut paljon enemmän ajatella raha-asioita kuin aikaisemmin. Olen ollut yleensä hyvä sivuuttamaan huonompia päiviä vaan olankolautuksella, mutta nyt jotenkin lähipäivinä on tullut niin paljon tuutista pieniä yksittäisiä juttuja, että tuntuu jotenkin oudolta, että en olekaan pystynyt yrityksistä huolimatta harppaamaan niistä yli ilman paskaa fiilistä.  

Alkujaanhan asia voi olla todella pieni. Esimerkiksi asiakkaan palaute, mutta ikävään sävyyn. Yleensähän näistä selvitään helpostikin – se ei vaadi kuin hiukan asian selvittämistä. Loppuen lopuksi näissä olen nykyään jo aika kylmähermoinen ja kärsivällinenkin jopa. Mutta entä jos kierre jatkuu ja tuo olikin vain startti kaikelle? Seuraava pieni asia oman laariin oli paketti ovelle. Se oli asiakkaan palautus. Asiakas oli elokuun alussa tilannut erään ison verkkokauppasivuston kautta Kalla Activen lasten merinovillaisia UTU-välihaalareita kaksi kappaletta 92/98 ja 104/110. Tuplatilauksissa aina yleensä tiedän, että toinen niistä tulee palautumaan. 

Ja kyllä, minä pakkaan tuon tilauksen, kun saan jälleenmyyjän järjestelmän kautta siitä tiedon ja maksan myös palautuksen, mikä tekee välillä näin pienyrittäjän näkökulmasta tästä vähän hassua. Toinen haalareista palautui, mutta asiakas oli lähettänyt palautuksen suoraan isolle jälleenmyyjälle Berliinin pääkonttoriin. Oli siis varmaan hukannut valmiin palautuslapun, mutta ei ollut kuitenkaan selvittänyt sen enempää. Kun vastaanotin paketin ja näin, että se oli kiertänyt Berliinin kautta, ajattelin vain että: ”Apua, tuohan palautus myös vähennetään myynneistä”.  Taustatiedoksi lähetys- ja palautuskulut vähennetään tosiaan kuukauden myynneistä, sillä iso jälleenmyyjä maksaa ne ensin. Viime talvella näitä tuplatilauksia tuli niin paljon, että loppuen lopuksi itse jouduin maksaa jälleenmyyjälle. 

Seuraava pikku juttu oli jälleen palautus. Asiakas Järvenpäässä oli tilannut saman ison verkkokauppasivuston kautta lasten KUURA-malliston housuja ja paitoja kahdessa eri koossa 80/86 ja 92/98. Tuon lisäksi sama asiakas teki identtisen tilauksen viikko tuosta. Vaikka epäilin, lähetin silti nuo molemmat tilaukset. Arvatkaa mitä kävi? Asiakas ei ollut hakenut kumpaakaan pakettia postista ja molemmat paketit palautuivat. Toinen myöhemmin lähetetty saapui äskettäin ovelleni lähetin mukana. 

Kirjoittelin myös tänne blogiin joskus arjen ekoteoista. Koko tuon ison koneiston takana voi joskus olla myös pieni toimija, kuten minä. Jo tuohon blogiin kirjoitin, että yksi arjen ekoteko voisi olla huolellisuus verkkokauppaostoksissa, tutkailla rauhassa esimerkiksi vaatteen mittoja ja ennen kaikkea hakea edes paketti postista. Ainahan voi myös kysyä apua – minä ainakin mielellään vastailen kuluttajien kysymyksiin liittyen kokoihin, materiaaleihin ja vaatteen malliin. Kaikki ei sovi tai istu kaikille, joten luonnollista on, että  välillä tulee hutiostoja – silloin vaihto ja palautus ovat luonnollisesti oleellisia asioita.

Kun pieniä yksittäisiä asioita tulee vaan lisää

Tiedättekö sen tunteen, kun samaan syssyyn universumi osoittaa ihan konkreettisilla asioilla, että nyt asiat ovat hiukan pyllystä? Peräkkäisinä päivinä peili tippuu vessanpönttöön, pyöränjalka katkeaa, housut repeävät, kun vedän niitä ylös ja ostoskeskuksen vessassa takkini osuu vahingossa vessaharjaan, harjateline kaatuu ja kiposta valuu konkreettisesti jonkun kakkakikkare nesteineen lattialle. 

Pieniä yksittäisiä asioita tapahtuu putkeen niin paljon, ettei edes ehdi varsinaisesti reagoida niihin, sillä päätä kuumottaa vielä edellinenkin asia – ja eiväthän nuo pienet asiat yksittäin tuntuisi missään. Mutta jos pohjalla on jo valmiiksi huoli esimerkiksi laskuista, pienet asiat sen päällä saattavat kerääntyessä alkaa harmittaa tosissaan. 

Rypeä liejussa

Muistatteko menneiden aikojen Kauniiden ja Rohkeiden Ridgen ja sen, kuinka hän lähti aina pakoon heidän Big Ben -mökille, kun elämä koitteli? Hänellä myös kasvoi aina parta, joka selkeästi kuvasti sitä ”rypemistä”.  

Kuinka moni tunnistaa tuon olotilan, että tekee vain mieli hetken aikaa rypeä siellä kuravellissä ja ihan vaan jäädä sinne pariksi päivää – aivan kuin Ridge konsanaan? Sehän on ihan tervettäkin – aina ei voi jaksaa. Niinhän sitä sanotaan, että jos on henkisesti väsynyt, pitäisi kohdella itseään aivan kuin olisi kuumeinen ja fyysisesti kipeä. Hiljentää rutkasti tahtia, ottaa lepoa, nukkua ja juoda paljon vettä. 

Kun asiat ovat dominon lailla menneet päin honkia, jotenkin sitä vain odottaa sitä yhtä merkkiä, että asiat lähtevät taas ylöspäin. Edes pientä! Välillä kun noita pieniä negatiivisia juttuja on tullut niin paljon putkeen, ylös nostaa vain ainoastaan hyvät jutut. Kai se elämä sitten on välillä ainakin puntari. Itselläni se ei vaan kovin usein keiku ainakaan kovinkaan suurilla eroilla tai vauhdilla ylös alas. 

Olon purkamista

Hyviä konsteja huonon fiiliksen purkamiseen ovat itsellä olleet aikaisemmin pitkä kävelylenkki tai yleensäkin urheilu ja liikkuminen, avantouinti tai kirjoittaminen. Viimeksi taitoluistelutreeneissä huomasin, että päätä painoi aluksi niin, että oli vaikea keksittyä kuvioihin. Tällaisinä päivinä myös huomaan niin selkeästi, ettei muisti toimi. Minimimmin päiväkotiin piti viedä lehtiä ja 4 keppiä askarteluihin – lehdet muistin aamulla, kun pyöräilimme päikkyyn, mutta en kuollaksenikaan muistanut, mikä se toinen asia oli, joka piti muistaa.  

Tänään, kun heräsin aamulla, mun rintaa puristi. Kun kävin saattelemassa pyörällä minimimmin päikkyyn ja tulin kotiin, rintaa puristi edelleen. Sit ajattelinkin, että: ”Nyt riitti. Metsään siitä!” Oli pakko tehdä jotain konkreettista asialle ennen kuin menee kokonaan solmuun. Siksi päätinkin tehdä aamukävelyn metsän kautta hiihtomajan ulkopuntille. Yleensä mulla on tapana kuunnella musiikkia kävellessä, mutta nyt kokeilin, enkä pystynyt. Jotenkin metsän hiljaisuus tuntui paremmalta. (tämä oli uutta mulle) Musiikki on yleensä ollut se ajatuksia pois vievä asia. 

Hassulta tuntuu se, että nyt kun vihdoin olen oppinut sanomaan edes joillekin asioille ei, tuntuu, että koska en osallistu joihinkin illanistujaisiin, saa ihmetystä. Olen vaan todennut, että siitä palautuminen vie liian monta päivää ja koettelee samalla myös mieltä. Kaiken kaikkiaan on pakko palata arjen perusasioihin ja alkaa ajatella vieläkin enemmän omaa hyvää oloa.

Millaisilla konsteilla te nousette ylös sieltä liejusta? 

Yrittäjyys antaa ja ottaa – kumpi vie voiton?

Tiistaina 5.9 vietetään yrittäjän päivää. Hyvää yrittäjän päivää! Olen näiden vuosien aikana kirjoitellut yrittäjyydestä paljon, sillä siihen liittyvät pähkäilyt ovat minulle lähes jokapäiväisiä. Käteen on jäänyt jo näiden viime vuosien aikana rutkasti kokemusta (ja toivottavasti parempaa näkemystä) ja ennen kaikkea ihania muistoja.

”Sä oot kyllä niin yrittäjä luonteeltasi”, sanoi aikoinaan eräs hyvä ystäväni. Tunnistan kyllä itseni tuosta. Välillä mietin, olisinko edes kykeneväinen ns. normaaleihin palkkatöihin.

Uskon siihen, mitä teen Kalla Activen eteen ja ihanaa on, että saan rakentaa brändiä ja ihmissuhteita myös työverkostooni omalla tavallani. Parasta on, että saan olla oma itseni ja ennen kaikkea hyödyntää omia vahvuuksiani. Rakastan edelleen kirjoittamistakin, ja teen sitä Kalla Activen rinnalla edelleen muutamalle lehdelle ja yritykselle. 

Hulluus ja usko

On päiviä, että edelleenkin tuntuu aika hullulta, että lähdin kehittämään kokonaan omaa brändiä, mutta olen kokenut, että olen siitä tyhmänrohkeudesta saanut jo nyt pienen palkkion ja eteenpäin mennään koko ajan. Olin aivan mykistynyt, kun nyt syksyn Kalla Activen brändilähettilääksi tuli lähemmäs 300 hakemusta. Jo se piristää, että jengi uskoo ja tykkää.

Yrittäjyydessä varmaan tärkeintä on nimenomaan, että pystyy 100% seistä tuotteensa tai palvelunsa takana. Hiukan rajoja rikkomalla syntyy parhaimmat tarinat. Oletko kuullut sanonnan: ”Fiksuilla on suunnitelmat, hulluilla tarinat”?  Välillä kannattaa olla vähän hullu. 

Se, että olen naurettavan optimistinen, on välillä hyvä ja välillä huono asia. Se ehkä lisää riskiottoa, mutta toisaalta se on vienyt myös eteenpäin. Optimistisuus kietoutuu sinnikkyyden ympärille ja niitäkin päiviä tulee ajoittain vastaan, kun näitä luonteenpiirteitä oikeasti tarvitaan ja jaksamista koetellaan.

Päivät saattavat vaihdella hullun hauskoista kuvausreissuista arkisiin varastopäiviin. Myös mallistojen suunnitteluprosessit ja kokonaisuudessaan uuden vaatteen lanseeraus ja myyntiinvienti kaikkine toimenpiteineen ovat aina olleet isoja rutistuksia.

Yrittäjyyden haasteet

On yksilöllistä, minkä kokee yrittäjyydessä haastavimmaksi asiaksi. Kun tekee yksin töitä, ei ole ketään pelastamassa, jos jokin asia menee pieleen. Toisaalta olen tottunut hoitamaan jo lapsesta asti paljon asioita yksin. Tuo luonteenpiirre on myöskin ollut välillä mun heikkous, sillä avun pyytäminen ”mä hoidan, mä hoidan” -asenteen ihmiselle on vaikeaa.

Onneksi nykyään olen hyväksynyt sen, ettei kaikkea tarvitse osata itse. “Entisen elämän” -kontaktien kautta ja nykyisten tuttavuuksien ansiosta olen onnistunut keräämään ympärilleni onneksi sellaisia oman alansa ammattilaisia, joita on helppo palkata avuksi.

Optimistista asennetta ja ns. hyvää meininkiä tarttuu ihmisiltä, jotka uskovat sinuun ja tekemiseesi – tuollaisia henkilöitä kannattaa kerätä myös ympärilleen. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kuunnella epäuskoisuutta ja ”tunnelman droppaamista”. 

Toinen, mitä harjoittelen, on höllääminen. Toki väsyneenäkin rutiiniasiat hoituvat, mutta jos aivotoiminta on nolla, ainakin itselläni on mahdotonta tehdä mitään kirjoitus- tai suunnittelutyötä – puhumattakaan luovuudesta. Vaikka myyn merinovaatteita, raha ei edelleenkään ole minulle mieleinen aspekti. Olen aina ollut tarkka, joten lukujen pyörittely ei ahdista, mutta mielestäni taitolaji on myös lopettaa tuo pyörittely ajoissa. 

Itse koen, että positiivisin asia yrittäjyydessä ehdottomasti on se, että se on mahdollistanut meille enemmän perheaikaa ja kuvausmatkoja, joissa tyttöni on ollut mukana. Muistelemme vieläkin viime syksyn ja kevään Ylläksen ja Äkäslompolon kuvausreissuja. Hassua on myös näin jälkikäteen katsoa kuvia, videoita ja behind the scenes -materiaalia sellaisella “wau-fiiiksellä”. Koska brändi on oma, sitä kai on aivan eri tiloissa, kuin esimerkiksi menneisyydessä asiakkaille järjestetyissä kuvauksissa. En osaa kuvata sitä tunnetta. Tuo jännitys on kuitenkin hyvä tunne.

Liikunta on minulle henkireikä. Yrittäjyys mahdollistaa urheilemisen keskellä päivää, jos vaan sumplin muut asiat sen ympärille. Viime keväästä alkaen olen käynyt aikuisten taitoluistelussa kaksi kertaa viikossa – ja se on kyllä tuonut aivan valtavasti iloa ja täysin uutta liikunnan intoa elämään. En olisi uskonut, että vielä “näinkin vanhana” omaan selkärankaan saisi piirrettyä uusia liikeratoja.

Viimeinen huomionarvoinen seikka tämänhetkisessä elämässä on se, että pidän edelleen äärettömästi työstäni – ja se on ehkä tärkeintä. 

Hyvää yrittäjän päivää kaikille!

Miksi sä kirjoitat sun blogia?

Vuosien mittaan olen saanut useita kysymyksiä, miksi kirjoitan tätä Ninniohia-blogia. Alkujaanhan aloin kirjoittamaan blogia äitiyslomalla, koska kaipasin kirjoittamista. Olin tuolloin vielä osakkaana eräässä markkinointiviestintätoimistossa, ja uskoin todella, että olen sinne vielä äitiysloman jälkeen palaamassa. (Elämähän ei mennyt niin, vaan päädyin myymään osuuteni ja lopulta perustin Kalla Active -merinobrändin) Kirjoittelinkin tästä aikoinaan blogiini: Hups, ajauduin taas yrittäjäksi!

Yksi elämäni rakkaus on kuitenkin aina ollut kirjoittaminen, ja edelleen virallisestikin teen sitä työkseni. Kirjoitan kaikki Kalla Activen sisällöt ja muutamalle lehdelle artikkeleita sekä yrityksille haastatteluita, mutta miksi sitten vielä näiden lisäksi kirjoittelen blogia? 

Vuosien mittaan blogi on ollut yksi kanava jäsennellä omia ajatuksia. Hassua onkin ollut huomata, miten moni lukija on pähkäillyt samoja asioita, vaikka luonnollisesti kaikkia ei kaikki asiat kiinnostakaan – eikä onneksi tarvitsekaan.

Huomaan, että blogini toistuvimmat aiheet linkittyvät usein äitiyden tai yrittäjyyden ympärille. Toki näiden lisäksi kirjoittelen muustakin esimerkiksi oman pihan myötä syntyneestä puutarhahulluudestani tai urheilusta ja ulkoilusta, jotka ovat olleet vakio asioita elämässäni lapsesta saakka. 

Äitiys ja arki

Moni äiti varmasti on yhtä mieltä siitä, että äitiydessä on monia eri puolia. Lapsethan ovat erilaisia sekä äitiyskokemukset vaihtelevat laidasta laitaan. Ja jos jotain rakastaa, terve huoli ja pelko kuuluvat luonnollisina asioina elämään.

Ihmisten käyttäytyminen on minusta joskus kovin epäreilua. Rakkauteen liittyvän huolen kanssa täytyy vain tulla toimeen, vaikka se vaatii ponnisteluja. Olenkin aikaisemmin todennut, että oikeastaan en ole peloissani, että minimimmille tapahtuu jotain, vaan eniten toivon lapseni elämään arjen hyvyyttä. Kuinka kasvattaa myötätuntoiseksi ja reiluksi, mutta sellaiseksi, että hän ei kuitenkaan salli muiden kohdella itseään tai rakkaitaan väärin. Sen olen jo hyväksynyt, etten pysty suojelemaan häntä jokaiselta takaiskulta – voin kuitenkin opettaa heitä nousemaan ylös kaatumisen jälkeen ja jatkamaan eteenpäin.

Ehkä näitä ajatuksia olen purkanutkin blogiin, ja moni vanhempi on myös paininut samojen ajatusten kanssa. 

Yrittäjyyden haasteet

Yrittäjyyden nurja puoli on se, että ympärillä on aina tietty joukko arvostelijoita. Olenkin harjoitellut karsimaan näitä neuvoja ja pyrkinyt laittamaan osan suoraan toisesta korvasta ulos, mutta silti jotkut kommentit lannistavat. Vaikka mun ympärillä on ns. vakio freelancer-tiimi, silti täytyy välillä myöntää tosi asia, että teen asioita aika yksin. Näistäkin asioista pystyisi nopeammin puhumaan, jos vieressä olisi koko ajan joku henkilö, jota nämä asiat myös koskettavat. Onneksi kuitenkin pystyn sparrailla muiden yrittäjien kanssa aika monesta asiasta – ja oma mottoni onkin: ”Auta niin sinuakin autetaan.”

Moni lukija on myös kertonut, että seuraillut mun yrittäjyys matkaa Kalla Activen myötä alusta asti, ja he sanovat, että on mukava lukea yrittäjän arjesta. Huomaan, että itsellenikin on ihanaa jäsennellä päiviäni blogiin. Vaikka välillä tuntuu, että kirjoittelen tänne blogiin hölyn pölyä niin parasta on ollut jälkeenpäin kuulla, että olen onnistunut jollain tapaa myös inspiroimaan lukijaa omalle yrittäjyyden tielle tai muuten vain elämässä. 

Yrittäjän elokuu ja hyppy kaivattuun arkirytmiin

Elokuu on kohta taputeltu, ja oikeastaan aika jännä huomata, miten paljon saa taas aikaiseksi, kun elokuussa normaali arki rullasi ja pystyi keskittyä työntekoon päivisin. 

Myönnettäköön, olen huono tässä ”koko Suomi kiinni heinäkuun”. Vaikka joka vuosi yritän, en ole vieläkään löytänyt siihen täydellisesti sopivaa konseptia. 

Nykyään osaan tehdä jo kesäkuun aikana Kalla Active -hommat siihen pisteeseen, että yrityksen pyörittäminen onnistuu 5-6 viikon ajan vain pitämällä naruista kiinni (ja etenkin niin, ettei se vie aikaa minun ja minimimmin yhteiseltä kesäloma-ajalta) Somen pystyy ajastaa, vaatepaketit saa lähtemään ja muutamia lehtijuttujakin viestinnän freelancerina sain tehtyä, eivätkä ne sen kummemmin kuormittaneet kesää. 

Asia, mihin vain en ole vielä tottunut, on tyhjä elo- ja syyskuu. Älyttömintä tästä tekee se, että fakta on se, että nuo kuukaudet yleensä täyttyvät elokuun kuluessa. Jotenkin vaan oma luonteeni toivoisi ns. lomailujen alkuun jo osviittaa syksystä. Isoin virhe on mennä kurkistamaan kalenteria tai budjettiexceliä kesken kesän. 

Miten elokuu on sujunut?

Pääsimme minimimmin kanssa jo elokuun alussa mukavaan päiväkotirytmiin, jossa hän menee kahdeksaksi niin kuin muutkin ja haen hänet kolmen puolineljän aikoihin. 

Nyt kun elokuu alkaa olla lopuillaan, huomaan, että kaikki tuo malttamattomuus ja ”haluan jo nyt ennakkotietoa syksystä” olivat jälleen kerran aivan turhia. Ehkä itselläni on vain niin vaikea hyväksyä tuo ”heinäkuussa kaikki pysähtyy hetkeksi”, sillä jotenkin vahingossa luulen, että sama epäaktiivisuus jatkuu syksylläkin. Ja faktahan on myös se, että yrittäjä joutuu ajatella rahallisesti asioita enemmän. Kalenteri on kuitenkin hyvin täyttynyt ja kivoja juttuja on tulossa nyt syksyllä. 

Lumi Shop Leville lähti jälleen erä Kalla Activen merinovaatteita myyntiin. Kalla Activelle oli myös nyt elokuussa käynnissä brändilähettiläshaku. Olin positiivisesti yllättynyt, kun hakemuksia tuli lähemmäs 300. Meillä ei ollut mitään varsinaisia kriteerejä, vaan vilpitön toive oli, että tuleva brändilähettiläs kokee aidosti Kalla Activen merinovaatteet omaksi jutukseen sekä tuo esiin niiden monipuolista käyttötarkoitusta. 

Lopulta brändilähettiläiksi valikoitui 10 upeaa naista, jotka asuvat eri puolilla Suomea ja ottavat innolla Kalla Activen merinovaatteet osaksi arkeaan, harrastuksiaan ja reissujaan. Tuplasin valittujen määrää, sillä rehellisesti sanottuna oli niin vaikeaa valita. Luin jokaisen yhteydenoton moneen kertaan läpi, ja kuten arvata saattaa, pyörittelin useaa eri hakemusta vielä viimeisillä minuuteilla. 

Mihin olen päättänyt panostaa? 

Mulle uusi vuosi on aina alkanut syksyn alussa. Tämä on jotenkin jäänyt lapsuudesta, sillä syksyisin aina alkoi koulu ja uusi kilpailukausi urheilussa. Mulle selkeä syksyn merkki on myös inkiväärishotti ja se, että normaali harrastusrytmi alkaa taas. Niin minimimmillä kuin mullakin alkaa nyt syyskuun alussa taitoluistelu. Nyt on ollut ihana myös, kun on ehtinyt jumppailla olohuoneessa aina ennen töiden aloittamista. 

Mun suurin lupaus syksylle on se, että en täytä kalenteria liiaksi. Törmäsin tällaiseen neuvoon somessa: ”Jos henkinen hyvinvointi alkaa vaikuttaa fyysiseen hyvinvointiin, kohtele itseäsi kuin olisit tulossa kipeäksi. Ota aikaa itsellesi, nuku päikkärit, juo paljon vettä ja katso vaikka leffa. Maailma voi odottaa.”

Tunnistan tuosta itseni, sillä välillä paahdan itseni rättiväsyneeksi, enkä huomaa sitä – tuo luonnollisesti kuluttaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Yritän siis olla itselleni enemmän armollisempi ja panostaa sellaisiin asioihin entistä enemmän, joista tulee hyvä olo.

ps. Muutama päivä aikaa hyödyntää koodi SUMMER15, jolla saat Kalla Activen merinovaatteista verkkokaupasta -15% alennuksen. Koodi voimassa 30.8.2023 asti.

Äidin oma-aika ja aikataulusumplija

Moni sanoo, että äitiyden myötä he ovat kehittyneet ajanhallinnassa. Omien menojen yhdistäminen lasten rytmeihin, aikatauluihin ja menoihin on vaatinut olemaan järjestelmällisempi. 

Aloin miettiä tätä myös omalla kohdallani ja täytyy todeta, että en huomaa omassa käytöksessäni kovinkaan paljon muutoksia. Huomasin jo nuorena, että ellen sumpli aikatauluja, en ehdi tehdä koulujuttuja, pelata lentopalloa, käydä osa-aikatöissä ja nähdä kavereita. Jollain tapaa kavereiden näkeminen oli se porkkana, jonka vuoksi kannatti suunnitella etukäteen, merkitä ylös to do -listoja ja käydä läpi koko kalenterirumba. 

Nykyään tosin kalenteri ei enää ole paperikalenteri ja to do -listatkin ovat läppärin muistiinpanoissa, mutta sama nuoruuden taktiikka pelittää yhä, vaikkakin aikaa vievät asiat ovat vaihtuneet. Olenkin aikaisemmin todennut, että jos vain saan merkitä asiani ylös, minun ei tarvitsekaan kuormittaa itseäni sen suhteen. Asia siirtyy listalleni ja lähtee sieltä, kun olen sen tehnyt. Monihan kuitenkin murehtii asioita ja käy ajatuksissaan listan asioita läpi, jos se on kesken. 

Yrittämisen ajankäyttöä

Ehkä tuon oman sumplimisen vuoksi en koe yrittäjyyttäkään sen kuormittavampana kuin ns. normaalia päivätyötä – päinvastoin. Koin nuorempana, että palkkatöissä tehokas ajankäyttö oli välillä haastavaa, sillä saattoi olla päiviä, kun siihen ei itse pystynyt itse vaikuttamaan. 

Muistatteko sen tunteen, kun mietit kesken palaverin, että tämä palaveri olisi voinut olla vain sähköposti tai chat-keskustelu, tai pahimmassa tapauksessa pelkkä ajatus vain palaverin järjestäjän päässä. Nykyään ehkä ihmiset arvostavat toisen aikaa enemmän, etteivät buukkaa palavereihin ihmisiä, joille asia ei kuulu. 

Koronalla oli myös tärkeä rooli yritysten etäyhteyksien parantamisissa. Nykyään ei ole tarvinnut enää matkustaa monia tunteja pikaisten palavereiden vuoksi. 

Mihin kulutan aikani?

Asia, jossa ehkä nykyään olen tarkempi, on ajan käyttäminen – koska ylimääräistä aikaa ei ole ylitsepääsemättömän paljon, mietin huolellisesti mihin ja kenen kanssa sen käytän. Ehkä tuon vuoksi olen entistä tarkempi myös siitä, etten myöhästy ja anna henkilö odotuttaa, sillä en koskaan voi tietää, kuinka paljon vaivaa hän on nähnyt, että pääsee paikan päälle (ja antaa aikaansa).

Kävin vuosia Elixialla salilla, sillä asuessani Kalliossa siitä oli lyhyt matka useammallekin salille. Kun muutimme Pohjois-Helsinkiin, en jollain tapaa löytänyt samanlaista ihastusta sitä lähellä oleviin Elixioihin. Huomasin, että menin talvella ennemmin vieressä kulkeville laduille hiihtämään, lenkkeilemään portaisiin tai ulkopuntille.

Lapsen myötä ajankäyttö on vain korostunut – haluan päiväkodin jälkeen puuhailla minimimmin kanssa. Päivisin en taas ole valmis kuluttamaan työaikaani bussissa salimatkoihin keskustan suuntaan, vaikka siellä ne aikaisemmat kuntosalit olisivatkin. Nykyään olenkin tehnyt helpoimman kautta eli heti päiväkotiin viennin jälkeen jumpan kotona tai kodin lähellä ulkona. Syyskuusta alkaen menen taas lounasaikaan kodin vieressä olevaan jäähalliin omaan aikuisluisteluuni. Jos nyt puhutaan siitä kuuluisasta “äidin omasta ajasta”, nämä ovat henkireikä sen suhteen.

Ajankäyttö ja oma jaksaminen

Olen alkanut aika rankalla kädellä karsimaan myös sellaisia asioita pois päivistä, joista ei tule hyvää fiilistä. Onneksi iän myötä osaa sanoa jo myös ei joihinkin ehdotuksiin – ja ennen kaikkea miettiä omaa jaksamista. Eihän asioista nauti, jos on muuten aivan finito. Silloin ehkä ennemminkin pitää tehdä sellaisia asioita, joilla palautuu.

Tästä yhtenä esimerkkinä noin 10 vuoden takainen päivä, kun Lenny Kravitz esiintyi silloisella Hartwall Areenalla. Keikka oli sunnuntaina ja sen oli määrä alkaa kello 21.00, mutta muistaakseni alku meni lähemmäs kello kymmentä. Vaikka Lenny on kaiken kaikkiaan ihana ja odotin hänen keikkaansa, muistan kuinka puhki olin keikalla. Tuolloin mietin jaksamistani ja en kokenut häpeäkseni myöntää itselleni, että päivä ja aika olivat väärät. Vaikka tuo tapaus oli aika pikku juttu, se sai minut kuitenkin miettimään jatkossa omaa jaksamista tarkemmin.

Olemme sopineet siskoni kanssa, että minimimmi menee syyskuun alussa heille yökylään. Välillähän yökyläilyillä on jokin selkeä tarve esim. menot kuten hääjuhlat tms, mutta tällä kertaa minulla ja puolisollani ei ole mitään varsinaista ohjelmaa sovittuna – minimimmi on jo tosi kauan sanonut haluavansa mennä heille yöksi ja laitoimme nyt asian järjestymään. Tämä sai minut entistä enemmän miettimään, mihin tuon ajan haluan hyödyntää ja mistä tulee hyvä fiilis. Ensimmäiset asiat, jotka tulivat mieleen, olivat hyvä treeni jossain kivalla kuntosalilla, uinti kylmässä vedessä ja hyvä ruoka (kreikkalainen tai tapakset). 

Meillä tuli puolisoni kanssa myös puheeksi toinen ideahaara, jossa lähdettäisiin pois kotoa. Olemme muutaman kerran olleet esimerkiksi Haikon kartanossa yhden yön. Fakta on kuitenkin se, että koska teen kotoa töitä, minulle tekisi varmaan hyvää lähteä pois sieltä välillä. Toisaalta kesän reissut on juuri laitettu purkkiin eli mitään akuuttia ”seinät kaatuvat”-fiilistä ei ole ja ylimääräiset rahatkin on aikalailla hassattu kesän hotelleihin ja muuhun humputteluun.

Onko teillä lukijoilla ehdottaa meille jotain ideaa, mitä voisimme tehdä? Tai mikä olisi kiva paikka treenata? (johon voisi mennä ilman jäsenyyttä kertamaksulla) 

Yrittäjän kesäloma ja paluu arkeen

Yrittäjyydessä on sekä kivaa, että outoa se, että siinä työ- ja vapaa-aika sekoittuvat. Jotkut kokevat tuon stressaavana, kun eivät pääse ”karkuun” töitä, mutta itselleni se sopii. En jotenkin koe, että omia töitäni pitäisi päästä karkuun. 

Toki kesä on aina eri asia, sillä minimimmin päiväkoti on kiinni juhannuksesta elokuun alkuun, joten oma tavoitteeni on järjestää työni niin, että pystyn olla hänen kanssaan ja pystymme tehdä lomareissuja. Kesä on aina ollut meille ainutlaatuista aikaa ja siitä jäänyt myös meille ihania muistoja. Millainen siis yrittäjän kesäloma tällä kertaa oli? 

Mitä loma-arki on?

Teen Kalla Activen merinovaatteiden rinnalla edelleen paljon kirjoittamisjuttuja eli kirjoitan lehtiin sekä eri yrityksille heidän haluamiaan sisältöjä. Tällä hetkellä kirjoitan enemmän tai vähemmän kahteen lehteen ja Helsingin Sanomien liitteeseen. Yksi hankeprojekti päättyi juuri ennen juhannusta, joten tavallaan oli mukava saada yksi iso urakka päätökseen. (Toi myös loman tuntua) 

Kuten olen myös aikaisemmin kertonut, yritän aina tehdä Kalla Activen somesisällöt valmiiksi kesää varten ennen juhannusta, jotta isompia asioita ei tule heinäkuussa eteen. Huomasin tosin, että jouduin välillä tsempata, etten ala turhaa tutkailla mitään budjetti exceleitä, vaan säästän ne elokuulle. Jos asioille ei sillä hetkellä pysty tehdä mitään, turha niitä on edes ajatella. 

Konkreettisin asia, joka pitää aina kesäisinkin kiinni arjessa on tulevat merinotilaukset. Koska toistaiseksi lähetän ne vielä itse, minulla on aina reissuissa mukana läppäri, jotta pystyn tehdä postituskortin valmiiksi ja kuitata tilauksen. Jos en ole itse pääkaupunkiseudulla, hankin jonkun pakkaamaan tilauksen ja viemään postin ulkolaatikkoon. 

Kesäloman reissut

Puolisoni oli parisen viikkoa juhannuksen aikaan lomilla, ja tarkoituksena oli mennä koko poppoo eli hän, minä, minimimmin sekä puolisoni lapset laivalle. Lopulta hän lähti lasten kanssa yksin, sillä olin usean päivän kovassa kuumeessa. Koska perheessämme on niin monta muuttuvaa tekijää, aikatauluja on mahdoton usein saada yhteen ja tehdä isommalla porukalla mitään. Tämän vuoksi laivareissun peruuntuminen harmitti aluksi tosi paljon. Toisaalta olin niin kipeä, että tuskin pystyin edes kävellä, joten nukkuminen oli ainut vaihtoehto. 

Kun tervehdyin, lähdemme minimimmin kanssa Tampereen ja Pohjanmaan suuntaan. Pääsimme mukavasti reissaamaan ja tekemään pienempiä päiväretkiä. Pohjanmaalla mökkeilimme Bergön saarella ja lomailimme Vaasassa. 

Helsingin suunnalla teimme päiväreissuja esimerkiksi Inkoon saaristoon. Hyppäsimme aamulla Kampista pikku bussiin ja saimme perillä auto- ja venekyydin saareen ystäviemme mökille. Kävimme myös kerran Linnanmäellä, humputtelemassa keskustassa ja useaan kertaan Pirkkolan Plotissa uimassa. Loppulomasta oli kiva vielä toistamiseen piipahtaa Tampereella. 

Loma kotipihalla

Vaikka teimme pikku reissuja, vietimme paljon aikaa myös kotosalla. Rakastan meidän etu- ja takapihaa ja lomaillessa onkin ihanaa tehdä uusia piha- ja kukkasuunnitelmia. Takapihan terassi ja trampoliini olivat kovassa käytössä, ja ovet auki aamusta iltaan ulos olohuoneesta ulkoterassille. Hassua, miten ruokakin maistuu aina eriltä ulkona syödessä. 

Kukkien lisäksi fiilistelen takapihamme marjapensaita. Naapurista levinneiden riippuvadelmien lisäksi olen istuttanut karviaisia sekä mustia- ja punaisia viinimarjoja. Etupihan laatikkoon olen myös kylvänyt herneitä. Pieniä iloja! Minimimmi olikin päivittäin keräämässä puuroon ja jugurttiin kanssani marjoja. Kesältä jäi puhelimeen paljon myös salakuvia, sillä minimimmi on innostunut kuvaamisesta. (mystistä on siis myös se, että hän sai puhelimeni auki kasvotunnistuksella)

Meillä on harvinaisen iso taloyhtiön piha ja lapset pystyvät juosta pihassa turvallisesti. Hauskaa olikin aina aamupalan jälkeen katsoa ikkunasta, kun minimimmi hiukset hulmuten juoksi naapureiden suuntaan. Hänellä on pihassa kivoja leikkikavereita. Jos kirjoittelin takapihalla, kuulinkin naapurin trampalta aina hänen nauruaan. 

Kun kirjoitin kesällä yhtä lehtijuttua, haastateltava kertoi: ”Sain onnellisesti neljä ihanaa aktiivista lasta”. Eräs aamu, kun olimme minimimmin kanssa jumppaamassa hiihtomajan puistossa, mietin täsmälleen samoin: ”Ihana aktiivinen lapsi.” Jotenkin naurattaa, miten monta kertaa hän lomalla sanoi minulle: ”Äiti, juostaanko?”

Luv Northin ja Kalla Activen tuotestailaukset – kivaa yhdessä tekemistä

Olen varmaan aikaisemminkin jo kertonut, että vaikka teen yksinyrittäjänä töitä, on ihanaa, että ympärillä on oma vakio tiimi, joiden kanssa tehdä omaan brändiin eli Kalla Activeen liittyviä töitä. Toki brändin kasvatus ja tunnettuuden lisääminen ovat omissa käsissäni, mutta päivittäisiin asioihin ja kampanjoihin on ihana hyödyntää apukäsiä.

Lähiaikoina on ollut mukavaa myös tehdä yhteiskampanjoita muiden suomalaisten brändien kanssa – ja ennen kaikkea sparrailla asioista, joita usein pähkäilee vain oman pikku pään sisällä. Keskustelut muiden yrittäjien kanssa tuo aina uutta näkökulmaa. Faktahan on, että todellisuudessa on miljoona tapaa tehdä asioita – täytyy vaan löytää se itselle paras tapa toimia. 

Toukokuun alussa Kalla Activella oli yhteinen pop up -viikonloppu treenivaatemerkin Moonah Wearin ja sisäkenkiä tekevän Edly Helsinki kanssa. Aikalailla samoihin aikoihin tapasin yhteisen tuttavamme Keskitalon Akin kautta Paanasen Lauran, jolla on suomalainen korumerkki Luv North. (Itse asiassa Aki antoi vaan Lauran puhelinnumeron ja sanoi: ”Soita Lauralle.”)

Kolme eri tyyliä stailattuna

Yhdessä tekeminen on aina kivaa, ja mielestäni meidän molempien brändeissä yhdistyy kivasti tietynlainen elämänilo, ajattomuus ja tietysti vastuullisuus. Loimme Lauran kanssa kolme eri tyyliä Luv Northin ja Kalla Activen tuotteista. Mikä on suosikkinne? Yhteistyöstä voi lukea enemmän Kalla Activen verkkosivuilta.

Tyyli 1. 

Mallilla päällä Kalla Activen mintun värinen hihaton SELJA mekko ja Luv Northin kultaiset The Moon Hoops -korvakorut sekä The lock -koru

Tyyli 2. 

Mallilla päällä Kalla Activen saven väriset chinot, vaalean saven värinen merino t-paita sekä Luv Northin Story-kaulakoru ja Halo-korvakorut. 

Tyyli 3.

Mallilla päällä Kalla Activen mintun värinen hihaton SELJA mekko, SELJA neuletakki ja Luv Northin hopeinen The Lock -kaulakoru ja Halo-korvakorut. 

Oletko itse team hopea vai kulta?

Arvostan tosi paljon tämän kaltaista yhteistyötä, sillä mielestäni on tärkeää tukea toisia suomalaisia brändejä ja pitää yrittäjät pinnalla. Luv Northin Laura on myös huippu tyyppi – meidän palavereissa juttua riittää ja välillä rönsyilemme jo kaukanakin aiheesta, kun molemmat innostuvat höpöttelemään. Onko teille muuten heidän korut tuttuja?  

Pidän itse niiden klassisesta ilmeestä, mutta en vain millään osaa päättää olenko team hopea vai kulta. Nuorempana kuulin moneen kertaan olevani tyypiltäni hopea-ihminen, mutta näin vanhimmitenhan on alkanut muutenkin kyseenalaistamaan tällaisia ohjeita, jotka eivät mitenkään liity omiin mieltymyksiin. Aika näyttää! Nyt olen ottanut aika vaihtelevasti molempia materiaaleja käyttöön.

ps. Saan myös jakaa Luv Northin verkkokauppaan alennuskoodin. Koodilla LUVYOU15 -15% alennus kaikista tuotteista. Koodi voimassa 17.06.2023 klo 23.59 asti.

Boss Lady Podcastissa juttelemassa yrittäjyydestä ja alanvaihdosta

Olin tässä taannoin Boss Lady Podcast -jaksossa Anni Valliuksen vieraana. Juttelimme siitä miten löytää uskallus vaihtaa alaa ja alkaa luomaan enemmän itsensä näköistä uraa, miten koen oman brändin rakentamisen ja yrittäjyyden yhdistämisen äitiyteen.

Oli hassua itsellekin miettiä koko Kalla Activen alkutaivalta. Kirjoittelin joskus tänne blogiinkin yrittäjyyden alkutaipaleesta ja miten lähdin kehittämään Kallaa. Alkukaaoksen tästä matkasta ei ole voinut muuta kuin nauttia.

Annin kanssa puheeksi tuli myös, miten koen, että unelmat kannattaa sanoa ääneen. Olen myös aikaisemminkin sanonut, että mielestäni yrittäjänä täytyy jollain tapaa oppia sietämään sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. Törmäsin ”aikaisemmassa elämässäni” viestinnän asiantuntijana moneen yritykseen, joissa tuntui, että oli pakka ihan sekaisin – siltikin ne porskuttivat eteenpäin. Tuon vuoksi ajattelin jo heti alkuunsa, että miksen minäkin tätä handlaisi. 

Jaoin podcastissa myös omat vinkkini yrittäjyyteen ja alan vaihtoon. Niistä ehkä tärkein on luottaa omaan visioon. Ihmisiä on erilaisia ja heillä on eri tarpeita. Paras lopputulos syntyy kuitenkin kulkemalla omaa visiota kohti. Vaikka tekee asioita yksin, kannattaa myös hankkia ympärille luottotiimi. Mikään ei ole parempaa, kuin se, että idea jalostuu entisestään. Kaikkea ei tarvitse, eikä pysty tehdä itse.

Kolmas neuvo liittyy karmaan. Auta ympärillä olevia – Trust me, se tulee moninkertaisena takaisin! Auta niin sinua autetaan. Tähän liittyen olen saanut niin paljon ympäriltäni olevilta ihmisiltä apua ja sparrailutukea.

Kuuntele koko podcast-jakso Suplasta!

Yrittäjyys ja äitiys

Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistämistä kysellään usein. Vaikka monet pitävät niiden yhdistämistä lähtökohtaisesti haasteellisempana kuin esimerkiksi ns. normaalin palkkatyön, itse koen, että yrittäjänä oleminen on mahdollistanut meille ainakin enemmän perheaikaa.

Tokihan molemmissa on varmasti omat haasteensa riippuen työstä ja alasta, jolla työskentelee. Näitä ei mielestäni voi myöskään ikinä yleistää, sillä kukin perhe, ovat he sitten yrittäjiä tai palkkatyössä, hoitavat asiat parhaaksi katsomallaan tavalla. 

Miten työni näkyy kotona?

Varmasti konkreettisimmat asiat, joiden kautta työni näkyy kotona, ovat läppärini sekä Kalla Activen vaatevarasto, jonka olen rakentanut yläkertaamme yhteen ylimääräiseen huoneeseen. Minimimmi on usein siellä järjestelemässä kanssani sekä pakkaamassa tilausta. Usein hän kysyykin: ”Äiti, kuka tilasi?”

Olen pyrkinyt selventämään minimimmille, että läppärini ja puhelimeni on minun työvälineitä ja pyrinkin välttämään niiden ”turhan plarauksen” hänen seurassaan. Miten paljon sitä viettikään aikaisemmin ennen häntä aikaa puhelimella ihan vaikka vaan Ilta-Sanomia selaillen. Jos teen jotain puhelimella, se liittyy usein töihin: vastaan sähköpostiin tai Kalla Activen somessa tapahtuviin kyselyihin. 

Pyrin toki tekemään varsinaiset isommat työt ennen, kun haen minimimmin neljän maissa päiväkodista. Joskus kuitenkin jotain tulee eteen ja avaan läppärin vielä illalla. Tuolloin usein minimimmikin hakee kassakoneen, joka on hänen mukaansa hänen ”työkone”. 

Haluan antaa työnteosta terveen kuvan. Se on asia, joka kuuluu arkeeni & elämääni ja enkä tee siitä sen kummallisempaa numeroa. Pidän työstäni paljon, enkä ikinä halua käyttää siitä sanaa ”pakko”. Toki minimimmin läsnäollessa pyrin ihan erilailla olemaan läsnä, jos teen töihin liittyviä asioita. Mielestäni tietyillä sanavalinnoilla pystyy myös vaikuttamaan siihen, millainen asenne lapsella työntekoa kohtaan kasvaa. Jos vanhempien mielestä kaikki töihin liittyvä on ikävää, ei lapsikaan varmasti suhtaudu työntekoon positiivisesti. 

Minimimmi osaa yhdistää jo työnteon ja rahan keskenään eli työnteosta saa palkkion. Hän sai euron viime kesänä, kun siivosi naapurin pihaa. 

Matkassa aina mukana

Rakastan rutiineja. Jos ei ole ollut mahdollista elää normaalissa arkirytmissä, olemme silti aina keksineet ratkaisun. Useammissa asioissa minimimmi menee kaikessa Kalla Activeen liittyvässä mukana. Hän on vienyt kanssani Showroomiin esitteitä, ollut mallina ja muutenkin kuvausreissuilla Lapissa mukana. Hän muistelee edelleen noita matkoja ja niistä on syntynyt upeita muistoja samalla meille molemmille. Hän tuntee valokuvaajat ja videokuvaajan sekä osan lähitiimistäni, joita hyödynnän myynnissä ja markkinoinnissa.

Huhtikuussa päiväkodissa oli kehityspäivä eli minimimmi oli kanssani koko päivän. Tuolloin kävimme yhdessä myös piipahtamassa keskustassa ja veimme esimerkiksi vaikuttajapaketin Content Cornerille.

Päivittäisiä rutiineja helpoiten rikkoo flunssat ja muut taudit, joille ei yleensä voi mitään. Lapsen sairastuminen toki on monelle vanhemmalle haasteellinen tilanne, ja arki silloin on harvoin samanlaista. Perheessä, jossa molemmat vanhemmat käyvät palkkatöissä, voi usein vaihdella henkilöä, joka jää hoitamaan lasta kotiin. Itselläni ei ole siis varsinaista toimistoa vuokrattuna, vaan teen työt kotoa. En ole kokenut ainakaan omaa toimistotilaa tarpeelliseksi. Puolisoni on palkkatöissä, joten olettamuksena, että yrittäjä (joka on jo muutenkin kotona) voi aina hoitaa nämä tilanteet. 

Kieltämättä nämä tilanteet olen välillä kokenut epäreiluiksi, sillä yhtälailla minulla yrittäjänä voi olla päivät palavereita buukattuna. Osaa palavereista voi toki siirtää, mutta kaikkea ei aina voi sumplia. Silloin kun minimimmi oli pienempi, muistan hoitaneeni yhden puhelinhaastattelun ja kokonaisen artikkelin kirjoittamisen hän sylissä. (Juuri tuota kertaa hän ei viihtynyt leikeissään yksin, sillä oli niin kipeä.) Puhumattakaan niistä kerroista, jolloin on laatta lentänyt molemmilla. 

Joka tapauksessa koen, että oma yrittäjyyteni on tuonut lisämahdollisuuksia yhteiseen aikaamme. Pystyn hakea hänet aika usein hiukan aiemmin päiväkodista ja voimme tehdä enemmän reissuja yhdessä normaalien lomarytmien ulkopuolella. 

Miten teidän perheessä asiat menee? 

Omat suosikki vaatteet ja arjen ekoteot – mitä ne ovat?

Näin instagramissa @poikienäiti postauksen: ”Kolme eri asua reissussa. 👗 ” Hänen julkaisun idea oli se, kuinka vanhoista vaatteista pystyy rakentamaan erilaisia kokonaisuuksia tai päällä saattaa olla matkatuliaiset vuosien takaa.

Hän myös totesi, kuinka hienoa on, että moni julkisuuden henkilö on alkanut pukeutumaan useammin samoihin asuihin. Se on todellinen ekoteko ja hienoa esimerkkiä meille kaikille muille. Onko teillä klassikko- tai suosikkivaatteita, joita yhdistelette iisisti helposti muihin vaatteisiin?

Vastuullisuus on mielestäni välillä monipiippuinen juttu. Tarkoitus ei ole saarnata vastuullisuudesta ja ekoteoista, sillä mielestäni saarnaaminen ei ole oikea tapa vaikuttaa ihmisiin. Kukin tekee parhaansa niiden asioiden suhteen, joihin pystyy vaikuttaa – parastahan on, jos tekeminen on osana arkea.

Vaatekaapin suosikit 

Oma minimalistisuuteni on ollut jo lukiosta saakka vitsi ystäväpiirissäni. Jos olimme reissussa, ystäväni aina ihmettelivät, kuinka pieni määrää vaatteita minulle riittää koko ajaksi ja silti joka päivä näytti siltä, että minulla oli uusi ”kokonaisuus” päällä. Totta puhuen en ikinä suunnitellut tai taistellut, että pärjäisin vähemmällä. Olen vain aina inhonnut kaikkea turhaa ja varmaankin sen vuoksi rima ostaa on ollut aina vähän ylempänä. Toisaalta muutin jo 15-vuotiaana omaan asuntoon. Tämä vaikutti siihen, että rahaa ajatteli ihan eri tavalla.

Huomaan, että edelleen vaatekaapissani on vakiovaatteita, joita käytän koko ajan. Kesäisin olen pesunkestävä mekkotyyppi. Pidän paljon vyötärölle tulevia hameita Kallan rosan tai mustan topin kanssa. Tykkään yhdistellä myös toppeja beigen väristen shortsieni kanssa. (Ja kyllä, olen myös perus toppi ihminen!)

Kallan pitkä vaalea neuletakki on minulla usein kaiken kanssa takkia. Minulla oli vuosia sitten vaalea merino neuletakki, jota käytin koko ajan. Kesäiltaisin tai festareilla se oli paras takki mukaan, sillä se meni pieneen tilaan laukkuun ja oli tarpeeksi ohut.  

Pidän myös perus hihattomista mekoista – ja tämän vuoksi Kallan mintun värinenkin mekko on jäänyt itselleni vakkarimekoksi käyttöön. Menee myös loistavasti vaalean neuletakin kanssa. Kaapissani on edelleen kahdet farkut, joita en ole rehellisesti sanottuna käyttänyt viiteen vuoteen. Me menevät hyvin päälle, mutta en vaan viihdy enää niissä. Tämän vuoksi minulla oli tarvetta perus mustalle mekolle ja saven värisille chinoille, jotka ovat hiukan siistimmät, mutta silti mukavat päällä. (Nämä luonnollisesti menivät juuri tuon vuoksi Kallan tuotantoon) Käännän ne myös kesäisin lyhyemmiksi.

Ekoteot verkkokaupassa

Vaatteiden monipuolisuus (ja siihen liitettynä käytännöllisyys) oli myös yksi lähtökohdista, kun lähdin kehittämään Kalla Activen mallistoja. Verkkosivuilla on myös vastuullisuudesta enemmän. Yleisesti ottaen ajattelen, että pienillä teoilla vaikuttaa moneen asiaan. 

Nykyään verkkokaupasta on kätevä tilata, sillä ei tarvitse enää mennä liikkeisiin paikan päälle. Yksi asia on näin verkkokauppiaana on kuitenkin pistänyt silmään: miten kuluttaja voi olla vastuullinen ja tehdä pieniä ekotekoja? Ainakin hän voi tilata harkitsevasti. Olen omassa verkkokaupassani pyrkinyt helpottamaan kokojen suhteen. Jokaisen tuotteen kohdalla on vaatteen tarkat mitat.

Vaateteollisuudessahan ei ole yhtä ainoaa mittataulukkoa, joka määrittelisi esimerkiksi mikä S koon selän tai hihojen pituus. Kukin brändi luo ne itse. Tämä on mielestäni harmi, sillä se myös sekoittaa kuluttajia. Toisaalta EU:n sisällä oleva kansa on niin eri kokoista. Esimerkiksi Italiassa S koko on huomattavasti kaikissa mitoissaan pienempi kuin Pohjois-Euroopassa. Kun lähdimme luomaan Kalla Activen sarjoitussääntöjä eli kokotaulukkoa, yhdistimme suosittujen merkkien mittoja yhteen ja loimme niistä keskiarvon niin naisten kuin lastenkin vaatteissa. 

Koska palauttaminen verkkokaupoissa on niin kätevää, moni ei varmastikaan mieti, millaista trafiikkia ja kuluja pakettien lähettäminen edestakaisin aiheuttaa. Hyvänä esimerkkinä on eräs Kalla Activen jälleenmyyjä (myös verkkokauppa), jossa postikulu ja palautus on kuluttajalle aina ilmainen. 

Tämähän on ihana juttu kuluttajalle, mutta pakettien lähettäminen edes takaisin välillä harmittaa. Usein tulee hajakokoja sisältävä iso tilaus tai kahdessa eri koossa S ja M, joista tiedän heti, että toinen palautuu. Toki palautus on kuluttajalle sallittua, mutta kuluttajia olisi hyvä muistutella olemaan, että välillä tuon koneiston takana on pieni toimija, kuten minä.

Tästä ei varmaan usein puhuta, mutta näitä tuplakokojen tilauksia tuli talven aikana niin paljon, että loppuen lopuksi minä jouduin maksamaan jälleenmyyjälle, sillä jäin palautusten jälkeen myynneissä miinukselle. Tuo jälleenmyyjä siis maksaa ensin lähetyksen ja palautuksen postikulut ja tuon jälkeen he vähentävät sen myyntien hinnasta ennen kuin maksavat minulle myynnit.

Arjen ekoteko olisi siis olla huolellinen omissa ostoksissaan ja tutkailla rauhassa esimerkiksi verkkokaupassa vaatteen mittoja. Ainahan voi myös kysyä apua – minä ainakin mielellään vastailen kuluttajien kysymyksiin liittyen kokoihin, materiaaleihin ja vaatteen malliin. Toki aina saattaa mennä mönkään, ja silloinhan vaihto ja palautus ovat ihan oleellisia asioita. ❤️

Mistä häpeä ja häpeän pelko tulevat?

Järjestämämme PR-aamiaistapahtuma starttasi perjantaina Kalla Activen, Moonah Wearin ja Edly Helsinki yhteisen pop up -viikonlopun. Tapahtumassa oli vierailevana puhujana positiivisen psykologian kouluttaja Rosa Nenonen. Rosan tausta on rytmisessä kilpavoimistelussa, ja hän on kulkenut Rovaniemeltä Milanon, Pariisin, New Yorkin ja San Franciscon kautta Helsinkiin luoden samalla yli 20 vuoden kansainvälisen malliuran.

Nenosen esityksen aihe oli Menestyksen myytit – kolme askelta merkitykselliseen elämään. Nenonen puhui itsemyötätunnosta ja jakoi kolme askelta merkitykselliseen elämään. Rosa on mielestäni inspiroiva puhuja. Mukavaa oli se, että hän havainnollisti asioita omien esimerkein sekä otti kuulijoita mukaan keskusteluun. 

Häpeän pelko

Yksi mielenkiintoinen teema oli häpeä. Rosa kertoi esityksessään häpeän olevan pelkoa siitä, ettemme ole tarpeeksi sitä tai tätä. Olemme liikaa tai liian vähän. Siitä ei vain puhuta tarpeeksi, sillä häpeästä puhuminen hävettää. Rosa käy häpeää aiheena läpi myös Merkityksellisen työn kaava – Toteuta itseäsi, muuta maailmaa -kirjassaan: 

”Kun teen itse jotain uutta, jota minulta ei odoteta tai mitä muut eivät tee, vaikkapa puhun tai kirjoitan minulle tärkeistä asioista, saan itseni usein kiinni seuraavista ajatuksista: Olenko tarpeeksi hyvä? Kuka minä olen puhumaan näistä asioista? Olen oppinut tunnistamaan, että se on häpeä, joka nostaa päätään.”

Rosa neuvoikin esityksessään, että muutamia tapoja päästä häpeästä eroon on tunnistaa, milloin se nousee esiin ja puhua itselleen kauniimmin. (Eikä uskoa kaikkea, mitä mieli syöttää) Kun oma mielemme ei rajoita meitä, mahdollisuutemme ovat rajattomat. Haavoittuvuus on rohkeutta aidommillaan.  

Olin ajatellut häpeän asiana tosi paljon suppeammaksi esimerkiksi minua on joskus hävettänyt, että olen kulkenut kaupungilla hameenhelma ylhäällä pikkuhousut vilkkuen (tiedätte sen tunteen, kun nykäisee laukun liian nopeasti ja hameen helma jää laukkuun kiinni) Ehkä olen sotkenut häpeän tunteen siihen, että nolottaa. Nyt kun ajattelee häpeä on syvempi tunne. 

Olen pienestä saakka ollut hyvä laittamaan asioita suoraan toisesta korvasta ulos. Ehkä sen vuoksi en ole oikeastaan usein jäänyt vatvomaan asioita. Osaksi tuo taito kehittyi nuoruuden koulukiusaamisen vuoksi – en antanut heidän vaikuttaa minuun. Häpeä aiheena kuitenkin kolahti. Huomaan selkeästi joissain tilanteissa, että häpeä yrittää vaikuttaa tekemiseeni ja se liittyy nimenomaan tuohon Rosan mainitsemaan olemme liikaa tai liian vähän sitä tai tätä. Hyvänä esimerkkinä viime viikkoinen podcast-vierailu – lähdin studiolta hyvällä fiiliksellä ja meillä oli hyvät keskustelut juontajan kanssa koko 45 minuuttia, mutta silti jossain vaiheessa iltaa kotona aloin miettiä, että mitäköhän menin taas puhumaan. 

Vaikka pääsen helposti näistä ajatuksista eroon, huomaan häpeän nousevan pintaan niissä asioissa, joista olen saanut nuorempana kritiikkiä: puhun liikaa tai olen liian energinen. Näin aikuisena olen onneksi ymmärtänyt näiden piirteiden olevan vahvuuteni ja niiden piirteiden avulla olen onnistunut asioissa. 

Ehkä alankin nyt entistä tarkemmin kuunnella näissä vastaavissa ”häpeätilanteissa” kuka minulle yrittää puhua. Jos tunnistaisin sen, ehkä hänen äänen blokkaaminen olisi vielä nopeampaa. 

Mitä jäi pop up -viikonlopusta mieleen?

Ensimmäisestä Kalla Activen, Moonah Wearin ja Edly Helsinki viikonloppu pop upista jäi hyvä fiilis. Ensinnäkin päätettiin, että Blossom Together -konsepti jää elämään ja laitetaan (jo syksylle) suunnitteille seuraava kimppa- pop up. Mukana mahdollisesti neljäskin brändi, mutta tästä lisää myöhemmin. 

Mukavaa on jälleen kerran ollut kuulla Kalla Activen vaatteiden käyttäjien fiiliksiä: mikä tuote on lemppari ja millaisia värejä toivoisi lisää yms. Hassua oli se, että merinotoppi (rosa ja musta), vaalea pitkä neuletakki ja vaalean savin värinen t-paita olivat ylivoimaisesti suosituimpia Kalla Activen tuotteita viikonlopun aikana.

Kolmas ihana asia mun mielestä oli yhteinen tekeminen! Evan ja Katjan kanssa kaikki meni mutkattoman helposti. Melkein välillä unohdin olevani yksinyrittäjä. ❤️