Toiveeni lapselleni

Voinko sanoa pelkoni ääneen?
Vailla ymmärrystä jäänen.

Toivon, että maailman pahuutta kartat,
mutta mahdollisuuksia menettää saatat,
jos pahinta oletat
ja sydämesi kovetat.

Vaikka olet vielä ihan pikkuinen,
arkisia pelkoja kohdallasi pelkää en.
Kunpa sinusta kasvaisi oikeudenmukainen.

Olisitpa elämää kohtaan peloton,
mutta et ihmisten suhteen ehdoton.
Kukaan ei ole arvoton.
Rikkaus on olla ennakkoluuloton.
Kunnioittamalla muita,
saat myös kunnioitusta.
Toisen puolesta jos osaat riemuita,
on elämälle hyvä alusta.

Kunpa myötätuntosi riittää,
ja että muistat kaikesta kiittää.
Pidät itsesi ja rakkaittesi puolia.
En toivoisi sinulle yhtään ylimääräisiä huolia.

Empaattisuutesi minua hämmästyttää.
Kylmemmänkin sydämen se pehmittää.
Jos jollain on suru puserossa, paijaat ja piristät
samaan aikaan, kun silmiäsi siristät.

Varauksetta olet aina siskojasi halannut
ja uskoa valanut.
Kietonut kätesi tiukasti heidän ympärilleen
ja sydämiä täysinäisiksi täyttänyt hiljalleen.
Toivon maailman ottavan sinut yhtä avoimena vastaan
ja antavan sinulle sylinsä vuorostaan.

Kunpa olisit levollisempi kuin minä,
Eikä nuoruuden nälkä olisi niin suuri.
Loppuen lopuksi kaikesta päätät sinä,
onko parempi sävellaji päivään molli vai duuri.

Toivon, että oman itsesi ja polkusi löydät.
Ovat toiveeni nöyrät.
Kaikilta takaiskuilta emme sinua pysty suojella,
mutta ylös voimme opettaa nousemaan ja sinua varjella. 

Kunpa kokisit kaiken ajallaan.
Sydän täynnä, onnesta kukkuroillaan.
kevyenä kuin ilmapallo irrallaan.
Kun elämä ottaa mukaansa, etkä halua jäädä aloilleen.
Jätän sinulle kuitenkin oven raolleen.

 

©Ninniohia 2020