”Ei kai tuotekehitys nyt niin vaikeaa voi olla”

Sosiaalinen media antaa yrityksille loistavan alustan kommunikoida kuluttajien kanssa – olenkin kiitollinen kaikista kommenteista liittyen Kalla Activen merinovaatteisiin. Pienyrittäjänä erityisesti tuntuu, että saattaa jollain positiivisella kommentilla helposti elää taas muutaman päivän hiukan maanpinnasta ponnahtaneena. Arvostan myös ideoita ja toiveita liittyen tuotekehitykseen. Minusta on ollut ihana kuulla, millaisissa eri väreissä esimerkiksi toppia tai t-paitaa olisi mukava käyttää. Jos vaatteen malli toimii, sitä luonnollisesti pyrkii tuomaan muissakin väreissä myyntiin jollain aika välillä. 

Ääripäätä edustavat kommentit, jotka lähestyvät asiaa negatiivisuuden kautta. Eräs vanhempi rouva kerran totesi: ”Olen minäkin suorapuheinen, mutta silti ihan pidettävä ihminen.” Suoraan siis asioista voi sanoa, mutta huomaan enemmän arvostavani empatiaa ja tilanteeseen sopivaa pelisilmää.

Naisille on tällä hetkellä myynnissä koot S, M ja L. Luonnollisesti kokovaihtoehtoja olisi ihana tuoda niin naisille kuin lapsille lisää, mutta mallistojen laajennukset ovat isoja investointeja, sillä ostan aina ensin tuon vaate-erän ja varastoimme ne. Lisäksi prosessi vaatteen suunnittelusta tekoon ja aina maaliviivalle asti eli myynnin lanseeraukseen tuo itsessään kuluja. Tässä maailmantilanteessa epäröin myös laajentamista, sillä yleisesti ottaen XS ja XL -kokoja myydään niin paljon vähemmän. Tämä tarkoittaisi sitä, että ostaisin ensin nuokin koot ja pahimmassa tapauksessa ne jäisivät varastooni myymättä. Lisäkokojen myötä joutuisin luultavimmin myös tilata S, M ja L kokoja vähemmän. 

Monesti toiveet myös esitetään lyhyillä kysymyksillä, joihin ajattelin alle vastailla. Tämä siis omalla kohdallani. Prosessit varmaan vaihtelevat riippuen tehtaasta ja yritysmallista sekä hyvin saattaa myös olla, että olen unohtanutkin jonkin välivaiheen. Tässä kuitenkin tiivistetysti tuotekehitysprosessia pienyrittäjän näkökulmasta.

”Koska tilaat pitkähihaisia merinopaitoja?”

Kalla Active on minun luomani brändi, ja sen mallistot on suunniteltu varta vasten brändille. Tällä hetkellä kaikki Kallalle luodut vaatteet ovat myynnissä. Jos maahantoisin jotain valmista brändiä, luultavasti lisävaatteita tilattaisiin vaan tuotekatalogista. Lähdin kehittämään merinomallistoja ja luomaan brändiä aivan nollasta omien tarpeiden pohjalta. Minulla ei ollut alkujaan yhtään vaatealan kokemusta, vaan tein aikaisemmin työkseni yrittäjänä vain markkinointiviestinnän töitä. (Näitä teen toki vieläkin) 

Kun tyttöni syntyi, yksinkertaisesti kaipasin pirteämmissä väreissä ja kivemmilla leikkauksilla olevia merinovaatteita niin itselleni kuin lapsellenikin. Ensimmäiset tuotteet olivat USVA-setit, USVA neule ja UTU-välihaalari. Palkitsevinta koko Kalla-matkan aikana on ollut huomata, että monella muullakin oli samoja tarpeita.

Jos tuotetta ei ole vielä mallistossa ja haluaisimme esimerkiksi pitkähihaisia merinopaitoja ilman vetoketjua tuoda myyntiin, ne suunniteltaisiin alusta alkaen. 

  1. Vaatteen luonnoksen piirtäminen, väri ja yksityiskohdat. Tekotyylin valinta: neulominen vai neuloksen ompelu. Yllä esimerkki UTU välihaalarista.
  2. Kankaan ja värisävyjen tutkiminen. Kerään haluamani sävyjen Pantone-koodit ja tilaan lab dipit eli tehdas tekee pieniä koe-eriä valituissa sävyissä valittuihin lanka- tai kangasvaihtoehtoihin. Tässä olen eniten aina yllättynyt. Jokin tietty sävy saattaa todellisuudessa muuttua täysin.
  3. Vaatteen tarkka mitoitus & sarjoitussääntö. Mitkä koot ja miten koot eroavat mitoitukseltaan?
  4. Proton eli mallikappaleen tilaaminen tehtaalta. Valmistajan löytäminen alussa onkin ihan eri tarina. Itse sain hyvät suosittelut Kaunauksessa sijaitsevasta tehtaasta, jossa monet suomalaiset brändit valmistavat vaatteita.
  5. Brand labelit: koko-, riippu- ja pesuohjelappu. Itse olen tilannut isomman erän koko- ja riippulappuja Italiasta. Pesulaput taitan itse Canvalla.  
  6. Proton muokkaus: senttejä sisään, senttejä lisää tai sitten keksitään kokonaan uusi ratkaisu tulevaan vaatteeseen.
  7. Tilauserän tekeminen. Tällä hetkellä minimi tilausmäärä on ollut 100 kpl. Se voi olla esimerkiksi 30 x S koko, 40 x M koko ja 30 x L koko. Lähetän usein tässä vaiheessa brand labelit tilauksen määrän mukaan tehtaalle. 
  8. Kun tilauserä on valmis, tilaan sille rahdin. Suomalainen yritys ajaa Kaunas – Helsinki -väliä. Erän varastointi. 
  9. Tuotesisällön kirjoitus ja tuotteen luominen Kalla Activen verkkokauppaan, EAN-koodien (pakolliset myyntiin) ja SKU-koodien luominen uusille tuotteille. (Loimme SKU-koodien eli tuotekoodien päävalikot ja säännöt alaryhmiin ensimmäisten tuotteiden kohdalla, joten saman logiikan pitäisi jatkua)
  10. Tuote- ja mainoskuvien ottaminen tuotteesta / kuvausreissun järjestäminen. Pienempi kuvaussessio yhdellä mallilla tai isompi useammalla mallilla. Isommissa mukana kuvaaja still-kuvia varten, videokuvaaja (drone-mahdollisuus) ja lisäksi olemme ottaneet behind the scenes -materiaalia.
  11. Tuotteen lanseeraus. Teen itse mainosmateriaalit Canvalla sosiaalisen median eri kanaviin (feed, FB, reels, storyt yms) sekä taitan esitteet. Leikkaan videomateriaalia, jota yleensä kuvaamme kuvausreissuilla ja hyödynnän sitä eri kanaviin.
  12. Tuotemateriaalien lähettäminen jälleenmyyjille. Zalandolla on oma prosessinsa, sillä Kalla Activen verkkokauppa on integroitu heidän järjestelmään. Heille tuotelisäykset tehdään heidän oman järjestelmän kautta. 

”Tilaatko ensi kerran lastenhousuja myös 116/120 koossa?”

Jos tuote löytyy jo ennestään ja kyseessä on lisäkokojen lanseeraus, prosessi on lyhyempi. Haaveena olisi kasvattaa esimerkiksi lastenvaatteiden kokoja.

  1. Vaatteen tarkka mitoitus & sarjoitussääntö. Miten lisäkoot eroavat mitoitukseltaan?
  2. Brand labelien tilaaminen uusille kokoluokille. Pesulaput taitan itse Canvalla.  
  3. Tilauserän tekeminen. Minimi tilaus tässäkin 100 kpl. Mitkä koot tilataan? Lähetän usein tässä vaiheessa brand labelit tilauksen määrän mukaan tehtaalle.
  4. Kun tilauserä on valmis, tilaan sille rahdin. Suomalainen yritys ajaa Kaunas – Helsinki -väliä. Erän varastointi. 
  5. Lisäkokojen lisääminen Kalla Activen verkkokauppaan, EAN-koodien ja SKU-koodien luominen.
  6. Mainoskuvien ottaminen tuotteesta. Yleensä lyhyempi kuvaussessio alkuun riittää yhdellä mallilla eri tilanteissa. (still, video + behind the scenes)
  7. Lisäkokojen lanseeraus. Teen itse mainosmateriaalit Canvalla sosiaalisen median eri kanaviin (feed, FB, reels, storyt yms) sekä taitan esitteet. Leikkaan videomateriaalia, jota yleensä kuvaamme kuvausreissuilla ja hyödynnän sitä eri kanaviin.
  8. Tuotemateriaalien lähettäminen jälleenmyyjille. Zalandolla on oma prosessinsa, sillä Kalla Activen verkkokauppa on integroitu heidän järjestelmään. Heille tuotelisäykset tehdään heidän oman järjestelmän kautta. 

”Tilaatko tätä x vaatetta myös valkoisena?” 

Jos tuotetta tilataan uudessa sävyssä, mutta koot pysyvät samoina. 

  1. Värisävyjen tutkiminen. Kerään haluamani sävyjen Pantone-koodit ja tilaan lab dipit eli tehdas tekee pieniä koe-eriä valituissa sävyissä vaatteen kankaalle.
  2. Proton eli mallikappaleen tilaaminen tehtaalta. Varmistetaan, että sävy näyttää halutulta myös suurella alueella eli koko vaatteessa. (saattaa yllättää)
  3. Tilauserän tekeminen. Minimi määrä 100kpl. Miten jaetaan kokojen kesken? Mikä koko myy eniten? Lähetän usein tässä vaiheessa brand labelit tilauksen määrän mukaan tehtaalle. Pesulaput taitan itse Canvalla.  
  4. Kun tilauserä on valmis, tilaan sille rahdin. Suomalainen yritys ajaa Kaunas – Helsinki -väliä. Erän varastointi. 
  5. Tuotteen luominen Kalla Activen verkkokauppaan, EAN-koodien ja SKU-koodien luominen.
  6. Tuote- ja mainoskuvien ottaminen tuotteesta. Pienempi kuvaussessio yleensä alkuun riittää yhdellä mallilla.
  7. Tuotteen lanseeraus. Teen itse mainosmateriaalit Canvalla sosiaalisen median eri kanaviin (feed, FB, reels, storyt yms) sekä taitan esitteet. Leikkaan videomateriaalia, jota yleensä kuvaamme kuvausreissuilla ja hyödynnän sitä eri kanaviin.
  8. Tuotemateriaalien lähettäminen jälleenmyyjille. Zalandolla on oma prosessinsa, sillä Kalla Activen verkkokauppa on integroitu heidän järjestelmään. Heille tuotelisäykset tehdään heidän oman järjestelmän kautta. 

Tässä oli hiukan avattuna prosessia. Yllättikö jokin asia? 

Arkea ja Lastenmessujen osaston suunnittelua 

Kalla Active on nyt ensimmäistä kertaa osallistumassa 19.-21.4.2024 järjestettäville Lastenmessuille Messukeskukseen. Samanaikaisesti Messukeskuksessa järjestetään myös Ruokamessut ja Lemmikkimessut, joten luvassa paljon hulinaa ja kävijöitä koko viikonlopuksi! 

Vaikka helmikuussa mennään, olen nyt lähiviikkojen aikana käynyt suunnitelmaa läpi. Messusetit ovat yleisesti ottaen aika simppeleitä settejä, ja niitä on ollut entisessä elämässä jopa mukavaakin miettiä aina asiakkaille. Mutta koska Kallalla ei ole valmista ”osastoa” tai edes osaston sisustusta, huomaan, että tämä vaatii nyt selkeästi kuitenkin hiukan enemmän suunnittelua. En haluaisi tehdä hankintoja, joita ei pysty hyödyntämään myöhemmin.  Luonnollisesti ensimmäinen mietittävä asia on, mitä tuotteita myyn ja kuinka paljon varaan per päivä ylimääräisiä kokoja. Vaikka osastolla ei ole kovinkaan paljon varastointitilaa, olisi silti mukava esitellä Kalla Activen kaikki mallistot. 

Yleisesti ottaen messuille osallistuminen on aina iso investointi, sillä jo pelkkä osasto kustantaa x summan. Päätinkin, että lähdemme kokeilemaan ensin ns. toripaikalla eli osaston koko on tosi pieni. (Takaseinän koko 2,5m x 2,5m) Luulen silti, että tuo osaston koko riittää aivan mainiosti ja sisustamalla siitä saa söpön. Messujen jälkeen on helpompi sitten miettiä, oliko osallistuminen kannattavaa ja kannattaako mahdollisesti ensi kerralla hankkia isompi osasto – sen näkee sitten.

Osaston sisustusta

Tilasin eilen juuri messuseinän sekä messuilla jaettavia flyereita, joissa -20% koodi verkkokauppaan. Vaikka kyseessä on Lastenmessut, päädyin alla olevista vaihtoehdoista Ylläksen huipulla otettuun kuvaan – ajattelin sen olevan monikäyttöisempi.

Kun olin suunnitellut ja laittanut painoon flyerit ja olin siirtymässä messuseinän taittoon, huomasin, ettei Canva tuekaan suurkuvatulosteita. Perus yrittäjän arkea! Onneksi ystäväni Leo lupasi auttaa eli käytännössä lisätä logon tuohon kuvaan (messuseinäkoossa). Teen ja tarvitsen harvoin suurkuvatulosteita, joten ongelma ei ole tullut aikaisemmin vastaan. Canvalla pystyy nimittäin perus mainoskuvat ja -lehtiset näppärästi taittaa. (Jos muuten tarvitsette isoihin tai pieniin juttuihin graafikkoa Leoon kannattaa olla yhteydessä: leo.osipov.tmi@gmail.com)

Mitä sisustusta osastolle tulee?

  • messuseinä
  • pöytä 
  • rekki (vaalea puu)
  • laatikoita (vaalea sävy)
  • matto
  • peili (vaalea puu)

Etsinnässä olisi vielä pöytä joko vuokrattuna tai ostettuna – voi siis vinkata, jos kotonanne lojuu ylimääräisiä. Alla muutama, joka tuli vastaan esimerkiksi Noble Apupöytä Bambu tai Vida XL konsolipöytä. Mielellään hankkisin käytettynä. Nuo muut tavarat onneksi löytyvätkin jo kotoa. 

Onneksi juutti-ja kestokasseja sekä paperipusseja on varastossa valmiiksi. Lisäksi Kalla Activen omiin sosiaalisen median kanaviin on materiaalit tehtyinä. Messukeskuksen sivuilla voi myös täyttää yrityksen tiedot ja tehdä tiedotteen. 

Oletteko muuten törmänneet messuilla ikinä sellaiseen siemenpaperiin eli mainospaperin sisällä on joko kesäkukkien tai yrttien siemeniä. Tuo voisi olla hauska idea give away -tuotteeksi – ei tulisi turhaa roskaa, vaan siinä olisi jokin oikea idea taustalla. 

Jotta ei tarvitse olla jälkiviisas, olen jo nyt palkannut itselleni messujen myyntiapua. Lisäksi naapurini lupasi tulla auttamaan muutamaksi tunniksi myös. Ihmisten saapumista on näin ennakkoon siltin mahdoton ennustaa ja näin ollen tietää ns. ruuhka-ajat. Jotta asiat eivät kuitenkaan menisi liian sutjakkaasti, viime viikolla tuli info, että perjantaina 19.4 minineidin päiväkoti on kiinni, koska heillä on kehityspäivä. Otan siis hänet mukaan messuille, sillä puolisoni ja oikeastaan kaikki muutkin ovat töissä. Sisareni lupasi onneksi auttaa ja tulla päivällä hänet hakemaan. Aamun ja aamupäivän saamme yhden lähes 5-vuotiaan minimyyjän “avuksemme”.

Messujen aukioloajat ovat:

pe 19.4. klo 9-18 

la 20.4. klo 9-18 

su 21.4. klo 9-17 

Tuletteko moikkaamaan messuille? Meidät löydätte osastolta 6e91. 🩷

Verkkosivu-uudistus ja ohi kiitäneet vuodet

Minulla on kolme isosiskoa, ja joskus kun olen kysynyt äidiltäni, että millainen olin pienenä, hän on usein vain vastannut epämääräisesti: ”No sä menit muiden mukana.”

Ymmärrän nyt paremmin äitini vastausta. Äitinä en nyt varsinaisesti koe eläväni missään sumussa, mutta jotenkin viimeiset viisi vuotta ovat menneet nopeammin, kuin koskaan aikaisemmin. Meidän minimimmi täyttää kesällä 5 vuotta, eikä hän kyllä enää mikään mini ole, vaan varttunut elämäniloinen luistelijaneiti. Muistan, kun joskus aikaa ennen häntä totesin, että rakastin seurailla siskojeni lapsissa, kun heidän huumoritaju kehittyi ja mietin, mitenköhän mukavaa se on, jos saa joskus oman lapsen. Nyt kun tuota prosessia on saanut seurailla kohta 5 vuotta, voin todeta, että se on ollut juuri niin ihanaa, kuin ajattelinkin. Nauramme päivittäin neidin kanssa asioille ja jatkamme toistemme juttuja.  Toki neiti edelleen on rakastaa kaikkea liikuntaa, on kiinnostunut eri kielistä ja kaiken kaikkiaan menevä tapaus, mutta vuodet ovat silti menneet silmissä. 

Vuodet kuluneet myös yrittäjänä

Entä sitten työpuolella? Samalla lailla aika on viilettänyt senkin puolella. Jäin vuonna 2019 äitiyslomalle markkinointiviestintätoimistosta, jossa olin osakkaana ja viestintäpäällikkönä. Aloitin äitiyslomalla kirjoittamaan Ninniohia-blogia, sillä minulla oli ikävä kirjoittamista. Kun myin osakkeeni ennen koronaa, en varsinaisesti vielä tiennyt, mikä on se konkreettinen asia, jota aloitan tekemään. Päässäni muhi ideat liittyen Kalla Active -merinobrändin perustamiseen ja minua pyydettiin muutamiin projekteihin, kuten Digitaalinen työllistyminen -hanke, mukaan viestinnän ja markkinoinnin ulkoistetuksi resurssiksi.

Avasin Kalla Activen verkkokaupan vuoden 2021 lopulla, ja sen ohella olen koko ajan tehnyt viestintää ja markkinointia eri yrityksille ja hankkeille. Koska aloitin Kallan aivan alkutekijöistä, olen koko ajan kokenut olevani yhden markkinointi- ja viestintätoimisto – mutta sitä kai yrittäjyys on. Handlata monta asiaa ja jos ei osaa, niin opettelee. Olen kiitollinen, miten monia haasteita olen onnistunut ratkomaan.

Vuodet kuluivat, tein hommia ja nyt kun pysähdyin, tuli sellainen fiilis, että pitäisiköhän näistä kaikista tehdyistä asioista kertoa enemmän? Suutarin lapsella ei ole kenkiä -ilmiö lävähti kasvoille oikein huolella. Uudistin ja päivitin asiakkaitteni verkkosivuja, kirjoitin heille sisältöjä ja tein markkinointikuvia, mutta omani eivät olleet pysyneet ajan tasalla. 

Vaikka blogiani olenkin päivittänyt ja vuosien aikana sen pariin ovat löytäneet jo hämmästyttävän monet lukijat, ns. työpuolen sivustoni viestinnän ja markkinoinnin freelancerina olivat jäänyt menneille vuosikymmenille. Aikaisemmin siellä oli asiaa, mutta ei tarpeeksi kattavasti osaamisestani. Vaikka sieltä löytyneestä CV:stähän sai jonkinlaisen kuvan työ- ja opiskelutaustani, monikaan ei sinne saakka eksynyt. Niinpä otin viime viikolla asiaksi päivittää verkkosivujani. Edelleen sieltä puuttuu esimerkiksi konkreettisia referenssitarinoita, joissa caseja avaisi enemmän, mutta näillä mennään taas hetken. Mitä mieltä olette? 

Ne kuuluisat yrittäjyyden huonot puolet

Ne kuuluisat yrittäjyyden huonot puolet? Tiedättekö sen tunteen, kun parisuhde menee poikki ja alat pala palalta rakentaa arkea uudelleen? Tuo on karkeasti ottaen liioiteltu esimerkki yrittäjyyden huonosta puolesta – ei siis se tunne, kun suhde loppuu, vaan enemmänkin se, että tiedät, että joudut aloittamaan alusta. Loppuva asia voi olla hankkeen päättyminen tai yllättävä asiakasyrityksen kaatuminen. Moni sanookin, etteivät siksi ikinä haluaisi lähteä päiväduuneistaan, sillä eivät kestäisi tuota epävarmaa tunnetta. 

Tuntuu, että jokainen ala kärsii tällä hetkellä epävakaasta maailmantilanteesta ja ihmisten laskevasta maksukyvystä – ja tuo kaikki vaikuttaa omaankin työhöni. Konkreettinen esimerkki on juuri tuo yritysten kaatumiset. Yksi Kalla Activen jälleenmyyjä vain lakkasi maksamasta laskuja, ja pienen selvittelyn jälkeen sain tietää sen menneen konkurssiin. Perintäneuvonta suositteli laskun kirjaamista vain tappioksi. Raskasta on välillä huomata, että vaikka tekee kovaa hommia, se ei viekään eteenpäin. 

Jatkuva haasteiden taklaaminen

Kirjoittelinkin aiemmin jo blogiini, etten varmaan ollut ainoa, jolla viime vuosi enemmän tai vähemmän takkusi. Nimesimmekin sen ystäväni kanssa ”yllätystonnien vuodeksi”, sillä välillä oikeasti tuntui, että aina kun oli saanut edellisen laskun maksetuksi, uusi tipahti jo eteen. 

Myönnettäköön, että nyt ensimmäistä kertaa kisakestävyys alati vaihtuviin työasioihin alkaa rakoilla. Tiedättekö sanonnan: ”Ei se ainakaan siitä jäänyt kiinni, etteikö yrittänyt.” Toistelen tuota lausetta huomaamattani päässäni jo koomisen usein. Omalla kohdallani olen melkein aina järjestänyt yrittäjyyden puolella sen ”oman pakkani” eli olen löytänyt päättyneen asiakkuuden tilalle uuden. Sumplin, sumplin ja sumplin.

Esimerkkinä tästä sumplimisesta viime vuonna tein viestintää ja markkinointia kiinteistö- ja rakentamisalan Digitaalinen työllistyminen ja C02 DataHub -hankkeille. Näiden hankkeiden ja suositusten kautta päädyin tekemään sisällöntuotantoa laidasta laitaan KIRA-Foorumille ja KIRA-kasvuohjelmalle sekä toimittajaksi RIA-lehteen. Liikunnan ammattilainen -lehden löysin taas LinkedInin kautta ja otin yhteyttä. Tuo laskun maksamatta jättäneen jälleenmyyjän tilalle taas sain uuden jälleenmyyjän neuvoteltua viime viikolla. Tästä enemmän helmikuun aikana.

Vaikka fiilikset välillä heittelevät, kaikki useimmiten järjestyy. Kaikki vaan tuntuu olevan vankempien ovien takana ja siksi se jatkuva sumpliminenkin välillä väsyttää enemmän kuin aikaisemmin.

Vaikka teen tälläkin hetkellä paljon eri sisältöjä, yritän järjestellä vielä auki olevia talven kuvioita. Kalla Activen merinobrändin lisäksi mulla on aina ollut muutama isompi hanke/projekti sen rinnalla, jossa olen ollut ulkopuolinen resurssi (osa-aikainen tai freelancer) tekemässä laidasta laitaan sisällöntuotantoa ja markkinointia – tämän vuoksi laitoinkin tänään myös ”seuranhakuilmoituksen” LinkedIniin. Tämä on varmaan se tunne, kun pääsee parisuhteen päättymisestä siihen seuraavaan vaiheeseen eli  rekisteröityy jonnekin deittisivustolle (En tosin ole ikinä käyttänyt deittisivustoja). 

Olen aina kuullut olevani niin ”yrittäjä luonteeltani”. Kun aikaa on kulunut, olen myös alkanut pikkuhiljaa ymmärtää mitä tuo tarkoittaa – se on paljon enemmän ainakin omalla kohdallani, kuin ”tekevä” ja ”aikaansaava”. Yrittäjyydessä kolikon kääntöpuoli ovat pettymykset – hurjaa on huomata, että siinäkin alkaa olla jo pelottavan hyvä.  

“Mikä susta tulee isona?”

Muistan kun joku kysyi yliopistoaikoina: ”Mikä susta sit tulee, kun valmistut?” Luin Yliopiston puolella viestintää pääaineeksi ja sivuaineiksi Kauppakorkean puolelta markkinointia ja johtamista. Tuolloin toivoin, että olisin voinut vastata vain muutamalla kuvaavalla sanalla, kuten opettaja, lentäjä tms. 

Tuosta kysymyksestä on kohta 17 vuotta ja huomaan painivani samojen ajatusten kanssa edelleen. Aikaisemminkin, kun tekemiseni liittyi pelkästään viestintään ja markkinointiin, tuntui, että aiheesta olisi voinut kirjoittaa romaanin. Kun olin osakkaana markkinointiviestintätoimistossa, jo silloin oli haastavaa yrittää selittää, että olen tottunut viestinnän ja markkinoinnin saralla tekemään laajalti asioita, eikä vain pientä yksittäistä osa-aluetta.

Siistiä on ollut kuitenkin se, että olen saanut tehdä aika monipuolisia asiakkuuksia niin liikenne- kuin työturvallisuuden kanssa sekä urheilu- ja kuluttajabrändeille. Asiakkaina olivat mm. Urheiluopistosäätiö, Zeropoint, V-Traffic, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK ja Tays Sydänsairaala. Tein myös viestintää ja markkinointia Vuosisadan Liikenneteko ja Vuosisadan Kulttuurigaala -hankkeille. Näissä pääpaino oli ehkä enemmän verkkosivujen ja sosiaalisen median sisällöissä.

Nyt kun nykyhetkeen mukaan on sulassa sovussa sekoitettu oman merinobrändin ja verkkokaupan eteenpäin vienti, romaanin koko vain kasvaa.

Eilen kun joku kysyi jäähallilla, että mitä sä teetkään työksesi, jouduin oikein itsekin miettimään hetken…

Kalla Activen lisäksi teen edelleen paljon viestintää ja markkinointia eri alojen yrityksille ja hankkeille. Kuluneiden vuosien aikana kiinteistö- ja rakentamisala on ollut hyvin edustettuna mm. Digitaalinen työllistyminen ja C02 DataHub -hankkeet, KIRA-Foorumi ja KIRA-kasvuohjelma. Viestinnän puolelta kiva lisä on ollut toimittajan duunit. Kirjoitan RIA- ja Liikunnan Ammattilainen -lehtiin sekä b2b-sisältöjä Helsingin Sanomien välissä jaettavaan liitteeseen. 

Ehkä tämä on sitä yrittäjyyttä parhaimmillaan – ei tarvitse määritellä mikä on. Ja silti on valmis hyppäämään eri projekteihin mukaan tai tekemään sisältöjä oli aihe mikä tahansa. Voi siis rohkeasti kysyä! 

Vaikea vuosi saatu päätökseen

Juttelimme tyttöni luistelukaverin äidin kanssa ja totesimme molemmat, että tämä on ollut varsinainen ”yllätystonnien” vuosi. Hän toimii siis yrittäjänä myös. Aina kun on saanut edelliset laskut maksuun, jostain on tipahtanut uusi tonnin lasku. 

Vuosi oli työntäyteinen, mutta raskaan siitä teki se, että tuntuu että kaikki tekeminen ei vienytkään askelia eteenpäin ja paikoittain tuntui, että olisi räpiköinyt vain paikoillaan tai palannut askeleita taaksepäin. Yksi asia, joka tämän tunteen syntymiseen vaikutti, oli haastava maailmantilanne. Halusin koko ajan ajatella, ettei se vaikuta minuun, mutta näin vuoden lopussa on pakko todeta, että ihmisten yleistä mielenmaailmaa oli silti vaikeaa välttää. Ja yksinkertaisesti ostovoima ei ollut entisensä.  

Viisaampana kohti ensi vuotta

Vuosi on ollut aikamoista jojoilua. Vaikka tuntui, että laskuja tippui, eteen tuli myös rehellisiä piikkejä, jotka olisi voinut välttää. Olen kuullut klassisia tarinoita yrittäjien verokämmeistä. Yhtäkkiä toukokuun lopulla huomasin olevani samassa tilanteessa. Vaihdoin vuoden alussa kirjanpitäjää, enkä ollut tarpeeksi tarkka ennakkoverosta. No jälkiverothan lähes 6000€ napsahtivat maksettavaksi syyskuun alussa – ”Oma vika”, totesin ja löin hetken päätäni seinään.

Jossain vaiheessa huomasin, että tiettyjä markkinoinnin toimenpiteitä ei olisi pitänyt tehdä, vaan säästää kassaa. Ristiriitaista oli se, että vaikka töitä oli kuitenkin koko ajan, isot laskut (joilla tuota myyntiä oli tarkoitus kasvattaa) veivät usein suurimman osan niiden tuotosta samantien.  

Riskejähän pitää ottaa, mutta kaikella on rajansa. Vaikuttajamarkkinointiin liittyvät ”riskinottojen” tulokset yleensä eivät välttämättä samantien edes näy myynnissä, vaan työtä pitää tehdä sinnikkäästi ja jatkuvalla otteella. Asiat kuitenkin maksavat, joten ns. hyödyllisten toimenpiteiden erottaminen on vaikeaa, varsinkin kun vuosi oli muutenkin poikkeuksellinen. Faktahan on kuitenkin se, että vaikka maailmantilanne on mikä on, markkinointia ei voi lopettaa. Se veisi kankkulan kaivoon jo sen saavutetunkin hyödyn, jonka eteen olen tehnyt töitä. Täytyy vaan tehdä fiksumpia toimenpiteitä. 

Oikeastaan kesäkuulta marraskuulle kuukaudet olivat budjetti-excelin tarkkailua. Hoin itselleni moneen kertaan, että en halua enää ikinä saattaa itseäni tähän tilanteeseen, ja mietin päässäni: ”Heti kun saan kassaan tietyn puskurin takaisin, olen harkitsevampi, säästäväisempi ja kiitollisempi.”

Aika on arvokasta

Yrittäjyyden ulkopuolella viime vuosi oli yksi onnellisimmista. Tajusin myös yhden asioita, josta pyrin pitämään entistä enemmän kiinni ja jotka priorisoin kärkeen: oma luisteluharrastus, lapseni luisteluharrastus sekä hänen vieminen ja haku ajoissa päiväkodista. Yrittäjän vapaus on se arvo, jota vaalin entisestään ja suurin syy miksi haluan toimia yrittäjänä. Vuoden aikana ymmärsin, miten paljon luistelu auttaa omaan henkiseen hyvinvointiin ja miten rakastankaan olla tyttöni äiti. Hän kasvaa niin nopeasti ja miten arvokasta onkaan tuo aika hänen kanssaan. Yrittäjyys on tähän asti mahdollistanut sen, ja siitä olen kiitollinen.

Vuodenloppua on maustanut mukavasti noin kuukauden mittainen sairasteluputki. Olotilani on mennyt ylös alas sairaan ja terveen välillä. Syy, että olen aina tullut heti uudelleen kipeäksi, on se, että en ole ehtinyt levätä. Aina tuollaista sairasjaksojen jälkeen osaa antaa arvoa myös enemmän terveydelle. Inhottavaa, jos ei fyysisesti jaksa.

Ensi vuosi näyttää hyvältä ja tammikuusta alkaen on kivoja projekteja tiedossa. Nyt on kuitenkin aika oikeasti levätä. Klousaan siis yrityksen puolelta mielelläni tämän vuoden jo nyt, otan opiksi mokista ja pidän mielessä kaikki oivallukset, jotka sain vuonna 2023. 

Mitä teet, kun on paska päivä?

Maailmantilanteesta johtuen tämä vuosi on ollut tosi haasteellinen yrittäjän näkökulmasta, ja rehellisesti sanottuna on joutunut paljon enemmän ajatella raha-asioita kuin aikaisemmin. Olen ollut yleensä hyvä sivuuttamaan huonompia päiviä vaan olankolautuksella, mutta nyt jotenkin lähipäivinä on tullut niin paljon tuutista pieniä yksittäisiä juttuja, että tuntuu jotenkin oudolta, että en olekaan pystynyt yrityksistä huolimatta harppaamaan niistä yli ilman paskaa fiilistä.  

Alkujaanhan asia voi olla todella pieni. Esimerkiksi asiakkaan palaute, mutta ikävään sävyyn. Yleensähän näistä selvitään helpostikin – se ei vaadi kuin hiukan asian selvittämistä. Loppuen lopuksi näissä olen nykyään jo aika kylmähermoinen ja kärsivällinenkin jopa. Mutta entä jos kierre jatkuu ja tuo olikin vain startti kaikelle? Seuraava pieni asia oman laariin oli paketti ovelle. Se oli asiakkaan palautus. Asiakas oli elokuun alussa tilannut erään ison verkkokauppasivuston kautta Kalla Activen lasten merinovillaisia UTU-välihaalareita kaksi kappaletta 92/98 ja 104/110. Tuplatilauksissa aina yleensä tiedän, että toinen niistä tulee palautumaan. 

Ja kyllä, minä pakkaan tuon tilauksen, kun saan jälleenmyyjän järjestelmän kautta siitä tiedon ja maksan myös palautuksen, mikä tekee välillä näin pienyrittäjän näkökulmasta tästä vähän hassua. Toinen haalareista palautui, mutta asiakas oli lähettänyt palautuksen suoraan isolle jälleenmyyjälle Berliinin pääkonttoriin. Oli siis varmaan hukannut valmiin palautuslapun, mutta ei ollut kuitenkaan selvittänyt sen enempää. Kun vastaanotin paketin ja näin, että se oli kiertänyt Berliinin kautta, ajattelin vain että: ”Apua, tuohan palautus myös vähennetään myynneistä”.  Taustatiedoksi lähetys- ja palautuskulut vähennetään tosiaan kuukauden myynneistä, sillä iso jälleenmyyjä maksaa ne ensin. Viime talvella näitä tuplatilauksia tuli niin paljon, että loppuen lopuksi itse jouduin maksaa jälleenmyyjälle. 

Seuraava pikku juttu oli jälleen palautus. Asiakas Järvenpäässä oli tilannut saman ison verkkokauppasivuston kautta lasten KUURA-malliston housuja ja paitoja kahdessa eri koossa 80/86 ja 92/98. Tuon lisäksi sama asiakas teki identtisen tilauksen viikko tuosta. Vaikka epäilin, lähetin silti nuo molemmat tilaukset. Arvatkaa mitä kävi? Asiakas ei ollut hakenut kumpaakaan pakettia postista ja molemmat paketit palautuivat. Toinen myöhemmin lähetetty saapui äskettäin ovelleni lähetin mukana. 

Kirjoittelin myös tänne blogiin joskus arjen ekoteoista. Koko tuon ison koneiston takana voi joskus olla myös pieni toimija, kuten minä. Jo tuohon blogiin kirjoitin, että yksi arjen ekoteko voisi olla huolellisuus verkkokauppaostoksissa, tutkailla rauhassa esimerkiksi vaatteen mittoja ja ennen kaikkea hakea edes paketti postista. Ainahan voi myös kysyä apua – minä ainakin mielellään vastailen kuluttajien kysymyksiin liittyen kokoihin, materiaaleihin ja vaatteen malliin. Kaikki ei sovi tai istu kaikille, joten luonnollista on, että  välillä tulee hutiostoja – silloin vaihto ja palautus ovat luonnollisesti oleellisia asioita.

Kun pieniä yksittäisiä asioita tulee vaan lisää

Tiedättekö sen tunteen, kun samaan syssyyn universumi osoittaa ihan konkreettisilla asioilla, että nyt asiat ovat hiukan pyllystä? Peräkkäisinä päivinä peili tippuu vessanpönttöön, pyöränjalka katkeaa, housut repeävät, kun vedän niitä ylös ja ostoskeskuksen vessassa takkini osuu vahingossa vessaharjaan, harjateline kaatuu ja kiposta valuu konkreettisesti jonkun kakkakikkare nesteineen lattialle. 

Pieniä yksittäisiä asioita tapahtuu putkeen niin paljon, ettei edes ehdi varsinaisesti reagoida niihin, sillä päätä kuumottaa vielä edellinenkin asia – ja eiväthän nuo pienet asiat yksittäin tuntuisi missään. Mutta jos pohjalla on jo valmiiksi huoli esimerkiksi laskuista, pienet asiat sen päällä saattavat kerääntyessä alkaa harmittaa tosissaan. 

Rypeä liejussa

Muistatteko menneiden aikojen Kauniiden ja Rohkeiden Ridgen ja sen, kuinka hän lähti aina pakoon heidän Big Ben -mökille, kun elämä koitteli? Hänellä myös kasvoi aina parta, joka selkeästi kuvasti sitä ”rypemistä”.  

Kuinka moni tunnistaa tuon olotilan, että tekee vain mieli hetken aikaa rypeä siellä kuravellissä ja ihan vaan jäädä sinne pariksi päivää – aivan kuin Ridge konsanaan? Sehän on ihan tervettäkin – aina ei voi jaksaa. Niinhän sitä sanotaan, että jos on henkisesti väsynyt, pitäisi kohdella itseään aivan kuin olisi kuumeinen ja fyysisesti kipeä. Hiljentää rutkasti tahtia, ottaa lepoa, nukkua ja juoda paljon vettä. 

Kun asiat ovat dominon lailla menneet päin honkia, jotenkin sitä vain odottaa sitä yhtä merkkiä, että asiat lähtevät taas ylöspäin. Edes pientä! Välillä kun noita pieniä negatiivisia juttuja on tullut niin paljon putkeen, ylös nostaa vain ainoastaan hyvät jutut. Kai se elämä sitten on välillä ainakin puntari. Itselläni se ei vaan kovin usein keiku ainakaan kovinkaan suurilla eroilla tai vauhdilla ylös alas. 

Olon purkamista

Hyviä konsteja huonon fiiliksen purkamiseen ovat itsellä olleet aikaisemmin pitkä kävelylenkki tai yleensäkin urheilu ja liikkuminen, avantouinti tai kirjoittaminen. Viimeksi taitoluistelutreeneissä huomasin, että päätä painoi aluksi niin, että oli vaikea keksittyä kuvioihin. Tällaisinä päivinä myös huomaan niin selkeästi, ettei muisti toimi. Minimimmin päiväkotiin piti viedä lehtiä ja 4 keppiä askarteluihin – lehdet muistin aamulla, kun pyöräilimme päikkyyn, mutta en kuollaksenikaan muistanut, mikä se toinen asia oli, joka piti muistaa.  

Tänään, kun heräsin aamulla, mun rintaa puristi. Kun kävin saattelemassa pyörällä minimimmin päikkyyn ja tulin kotiin, rintaa puristi edelleen. Sit ajattelinkin, että: ”Nyt riitti. Metsään siitä!” Oli pakko tehdä jotain konkreettista asialle ennen kuin menee kokonaan solmuun. Siksi päätinkin tehdä aamukävelyn metsän kautta hiihtomajan ulkopuntille. Yleensä mulla on tapana kuunnella musiikkia kävellessä, mutta nyt kokeilin, enkä pystynyt. Jotenkin metsän hiljaisuus tuntui paremmalta. (tämä oli uutta mulle) Musiikki on yleensä ollut se ajatuksia pois vievä asia. 

Hassulta tuntuu se, että nyt kun vihdoin olen oppinut sanomaan edes joillekin asioille ei, tuntuu, että koska en osallistu joihinkin illanistujaisiin, saa ihmetystä. Olen vaan todennut, että siitä palautuminen vie liian monta päivää ja koettelee samalla myös mieltä. Kaiken kaikkiaan on pakko palata arjen perusasioihin ja alkaa ajatella vieläkin enemmän omaa hyvää oloa.

Millaisilla konsteilla te nousette ylös sieltä liejusta? 

Yrittäjyys antaa ja ottaa – kumpi vie voiton?

Tiistaina 5.9 vietetään yrittäjän päivää. Hyvää yrittäjän päivää! Olen näiden vuosien aikana kirjoitellut yrittäjyydestä paljon, sillä siihen liittyvät pähkäilyt ovat minulle lähes jokapäiväisiä. Käteen on jäänyt jo näiden viime vuosien aikana rutkasti kokemusta (ja toivottavasti parempaa näkemystä) ja ennen kaikkea ihania muistoja.

”Sä oot kyllä niin yrittäjä luonteeltasi”, sanoi aikoinaan eräs hyvä ystäväni. Tunnistan kyllä itseni tuosta. Välillä mietin, olisinko edes kykeneväinen ns. normaaleihin palkkatöihin.

Uskon siihen, mitä teen Kalla Activen eteen ja ihanaa on, että saan rakentaa brändiä ja ihmissuhteita myös työverkostooni omalla tavallani. Parasta on, että saan olla oma itseni ja ennen kaikkea hyödyntää omia vahvuuksiani. Rakastan edelleen kirjoittamistakin, ja teen sitä Kalla Activen rinnalla edelleen muutamalle lehdelle ja yritykselle. 

Hulluus ja usko

On päiviä, että edelleenkin tuntuu aika hullulta, että lähdin kehittämään kokonaan omaa brändiä, mutta olen kokenut, että olen siitä tyhmänrohkeudesta saanut jo nyt pienen palkkion ja eteenpäin mennään koko ajan. Olin aivan mykistynyt, kun nyt syksyn Kalla Activen brändilähettilääksi tuli lähemmäs 300 hakemusta. Jo se piristää, että jengi uskoo ja tykkää.

Yrittäjyydessä varmaan tärkeintä on nimenomaan, että pystyy 100% seistä tuotteensa tai palvelunsa takana. Hiukan rajoja rikkomalla syntyy parhaimmat tarinat. Oletko kuullut sanonnan: ”Fiksuilla on suunnitelmat, hulluilla tarinat”?  Välillä kannattaa olla vähän hullu. 

Se, että olen naurettavan optimistinen, on välillä hyvä ja välillä huono asia. Se ehkä lisää riskiottoa, mutta toisaalta se on vienyt myös eteenpäin. Optimistisuus kietoutuu sinnikkyyden ympärille ja niitäkin päiviä tulee ajoittain vastaan, kun näitä luonteenpiirteitä oikeasti tarvitaan ja jaksamista koetellaan.

Päivät saattavat vaihdella hullun hauskoista kuvausreissuista arkisiin varastopäiviin. Myös mallistojen suunnitteluprosessit ja kokonaisuudessaan uuden vaatteen lanseeraus ja myyntiinvienti kaikkine toimenpiteineen ovat aina olleet isoja rutistuksia.

Yrittäjyyden haasteet

On yksilöllistä, minkä kokee yrittäjyydessä haastavimmaksi asiaksi. Kun tekee yksin töitä, ei ole ketään pelastamassa, jos jokin asia menee pieleen. Toisaalta olen tottunut hoitamaan jo lapsesta asti paljon asioita yksin. Tuo luonteenpiirre on myöskin ollut välillä mun heikkous, sillä avun pyytäminen ”mä hoidan, mä hoidan” -asenteen ihmiselle on vaikeaa.

Onneksi nykyään olen hyväksynyt sen, ettei kaikkea tarvitse osata itse. “Entisen elämän” -kontaktien kautta ja nykyisten tuttavuuksien ansiosta olen onnistunut keräämään ympärilleni onneksi sellaisia oman alansa ammattilaisia, joita on helppo palkata avuksi.

Optimistista asennetta ja ns. hyvää meininkiä tarttuu ihmisiltä, jotka uskovat sinuun ja tekemiseesi – tuollaisia henkilöitä kannattaa kerätä myös ympärilleen. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kuunnella epäuskoisuutta ja ”tunnelman droppaamista”. 

Toinen, mitä harjoittelen, on höllääminen. Toki väsyneenäkin rutiiniasiat hoituvat, mutta jos aivotoiminta on nolla, ainakin itselläni on mahdotonta tehdä mitään kirjoitus- tai suunnittelutyötä – puhumattakaan luovuudesta. Vaikka myyn merinovaatteita, raha ei edelleenkään ole minulle mieleinen aspekti. Olen aina ollut tarkka, joten lukujen pyörittely ei ahdista, mutta mielestäni taitolaji on myös lopettaa tuo pyörittely ajoissa. 

Itse koen, että positiivisin asia yrittäjyydessä ehdottomasti on se, että se on mahdollistanut meille enemmän perheaikaa ja kuvausmatkoja, joissa tyttöni on ollut mukana. Muistelemme vieläkin viime syksyn ja kevään Ylläksen ja Äkäslompolon kuvausreissuja. Hassua on myös näin jälkikäteen katsoa kuvia, videoita ja behind the scenes -materiaalia sellaisella “wau-fiiiksellä”. Koska brändi on oma, sitä kai on aivan eri tiloissa, kuin esimerkiksi menneisyydessä asiakkaille järjestetyissä kuvauksissa. En osaa kuvata sitä tunnetta. Tuo jännitys on kuitenkin hyvä tunne.

Liikunta on minulle henkireikä. Yrittäjyys mahdollistaa urheilemisen keskellä päivää, jos vaan sumplin muut asiat sen ympärille. Viime keväästä alkaen olen käynyt aikuisten taitoluistelussa kaksi kertaa viikossa – ja se on kyllä tuonut aivan valtavasti iloa ja täysin uutta liikunnan intoa elämään. En olisi uskonut, että vielä “näinkin vanhana” omaan selkärankaan saisi piirrettyä uusia liikeratoja.

Viimeinen huomionarvoinen seikka tämänhetkisessä elämässä on se, että pidän edelleen äärettömästi työstäni – ja se on ehkä tärkeintä. 

Hyvää yrittäjän päivää kaikille!

Miksi sä kirjoitat sun blogia?

Vuosien mittaan olen saanut useita kysymyksiä, miksi kirjoitan tätä Ninniohia-blogia. Alkujaanhan aloin kirjoittamaan blogia äitiyslomalla, koska kaipasin kirjoittamista. Olin tuolloin vielä osakkaana eräässä markkinointiviestintätoimistossa, ja uskoin todella, että olen sinne vielä äitiysloman jälkeen palaamassa. (Elämähän ei mennyt niin, vaan päädyin myymään osuuteni ja lopulta perustin Kalla Active -merinobrändin) Kirjoittelinkin tästä aikoinaan blogiini: Hups, ajauduin taas yrittäjäksi!

Yksi elämäni rakkaus on kuitenkin aina ollut kirjoittaminen, ja edelleen virallisestikin teen sitä työkseni. Kirjoitan kaikki Kalla Activen sisällöt ja muutamalle lehdelle artikkeleita sekä yrityksille haastatteluita, mutta miksi sitten vielä näiden lisäksi kirjoittelen blogia? 

Vuosien mittaan blogi on ollut yksi kanava jäsennellä omia ajatuksia. Hassua onkin ollut huomata, miten moni lukija on pähkäillyt samoja asioita, vaikka luonnollisesti kaikkia ei kaikki asiat kiinnostakaan – eikä onneksi tarvitsekaan.

Huomaan, että blogini toistuvimmat aiheet linkittyvät usein äitiyden tai yrittäjyyden ympärille. Toki näiden lisäksi kirjoittelen muustakin esimerkiksi oman pihan myötä syntyneestä puutarhahulluudestani tai urheilusta ja ulkoilusta, jotka ovat olleet vakio asioita elämässäni lapsesta saakka. 

Äitiys ja arki

Moni äiti varmasti on yhtä mieltä siitä, että äitiydessä on monia eri puolia. Lapsethan ovat erilaisia sekä äitiyskokemukset vaihtelevat laidasta laitaan. Ja jos jotain rakastaa, terve huoli ja pelko kuuluvat luonnollisina asioina elämään.

Ihmisten käyttäytyminen on minusta joskus kovin epäreilua. Rakkauteen liittyvän huolen kanssa täytyy vain tulla toimeen, vaikka se vaatii ponnisteluja. Olenkin aikaisemmin todennut, että oikeastaan en ole peloissani, että minimimmille tapahtuu jotain, vaan eniten toivon lapseni elämään arjen hyvyyttä. Kuinka kasvattaa myötätuntoiseksi ja reiluksi, mutta sellaiseksi, että hän ei kuitenkaan salli muiden kohdella itseään tai rakkaitaan väärin. Sen olen jo hyväksynyt, etten pysty suojelemaan häntä jokaiselta takaiskulta – voin kuitenkin opettaa heitä nousemaan ylös kaatumisen jälkeen ja jatkamaan eteenpäin.

Ehkä näitä ajatuksia olen purkanutkin blogiin, ja moni vanhempi on myös paininut samojen ajatusten kanssa. 

Yrittäjyyden haasteet

Yrittäjyyden nurja puoli on se, että ympärillä on aina tietty joukko arvostelijoita. Olenkin harjoitellut karsimaan näitä neuvoja ja pyrkinyt laittamaan osan suoraan toisesta korvasta ulos, mutta silti jotkut kommentit lannistavat. Vaikka mun ympärillä on ns. vakio freelancer-tiimi, silti täytyy välillä myöntää tosi asia, että teen asioita aika yksin. Näistäkin asioista pystyisi nopeammin puhumaan, jos vieressä olisi koko ajan joku henkilö, jota nämä asiat myös koskettavat. Onneksi kuitenkin pystyn sparrailla muiden yrittäjien kanssa aika monesta asiasta – ja oma mottoni onkin: ”Auta niin sinuakin autetaan.”

Moni lukija on myös kertonut, että seuraillut mun yrittäjyys matkaa Kalla Activen myötä alusta asti, ja he sanovat, että on mukava lukea yrittäjän arjesta. Huomaan, että itsellenikin on ihanaa jäsennellä päiviäni blogiin. Vaikka välillä tuntuu, että kirjoittelen tänne blogiin hölyn pölyä niin parasta on ollut jälkeenpäin kuulla, että olen onnistunut jollain tapaa myös inspiroimaan lukijaa omalle yrittäjyyden tielle tai muuten vain elämässä. 

Yrittäjän elokuu ja hyppy kaivattuun arkirytmiin

Elokuu on kohta taputeltu, ja oikeastaan aika jännä huomata, miten paljon saa taas aikaiseksi, kun elokuussa normaali arki rullasi ja pystyi keskittyä työntekoon päivisin. 

Myönnettäköön, olen huono tässä ”koko Suomi kiinni heinäkuun”. Vaikka joka vuosi yritän, en ole vieläkään löytänyt siihen täydellisesti sopivaa konseptia. 

Nykyään osaan tehdä jo kesäkuun aikana Kalla Active -hommat siihen pisteeseen, että yrityksen pyörittäminen onnistuu 5-6 viikon ajan vain pitämällä naruista kiinni (ja etenkin niin, ettei se vie aikaa minun ja minimimmin yhteiseltä kesäloma-ajalta) Somen pystyy ajastaa, vaatepaketit saa lähtemään ja muutamia lehtijuttujakin viestinnän freelancerina sain tehtyä, eivätkä ne sen kummemmin kuormittaneet kesää. 

Asia, mihin vain en ole vielä tottunut, on tyhjä elo- ja syyskuu. Älyttömintä tästä tekee se, että fakta on se, että nuo kuukaudet yleensä täyttyvät elokuun kuluessa. Jotenkin vaan oma luonteeni toivoisi ns. lomailujen alkuun jo osviittaa syksystä. Isoin virhe on mennä kurkistamaan kalenteria tai budjettiexceliä kesken kesän. 

Miten elokuu on sujunut?

Pääsimme minimimmin kanssa jo elokuun alussa mukavaan päiväkotirytmiin, jossa hän menee kahdeksaksi niin kuin muutkin ja haen hänet kolmen puolineljän aikoihin. 

Nyt kun elokuu alkaa olla lopuillaan, huomaan, että kaikki tuo malttamattomuus ja ”haluan jo nyt ennakkotietoa syksystä” olivat jälleen kerran aivan turhia. Ehkä itselläni on vain niin vaikea hyväksyä tuo ”heinäkuussa kaikki pysähtyy hetkeksi”, sillä jotenkin vahingossa luulen, että sama epäaktiivisuus jatkuu syksylläkin. Ja faktahan on myös se, että yrittäjä joutuu ajatella rahallisesti asioita enemmän. Kalenteri on kuitenkin hyvin täyttynyt ja kivoja juttuja on tulossa nyt syksyllä. 

Lumi Shop Leville lähti jälleen erä Kalla Activen merinovaatteita myyntiin. Kalla Activelle oli myös nyt elokuussa käynnissä brändilähettiläshaku. Olin positiivisesti yllättynyt, kun hakemuksia tuli lähemmäs 300. Meillä ei ollut mitään varsinaisia kriteerejä, vaan vilpitön toive oli, että tuleva brändilähettiläs kokee aidosti Kalla Activen merinovaatteet omaksi jutukseen sekä tuo esiin niiden monipuolista käyttötarkoitusta. 

Lopulta brändilähettiläiksi valikoitui 10 upeaa naista, jotka asuvat eri puolilla Suomea ja ottavat innolla Kalla Activen merinovaatteet osaksi arkeaan, harrastuksiaan ja reissujaan. Tuplasin valittujen määrää, sillä rehellisesti sanottuna oli niin vaikeaa valita. Luin jokaisen yhteydenoton moneen kertaan läpi, ja kuten arvata saattaa, pyörittelin useaa eri hakemusta vielä viimeisillä minuuteilla. 

Mihin olen päättänyt panostaa? 

Mulle uusi vuosi on aina alkanut syksyn alussa. Tämä on jotenkin jäänyt lapsuudesta, sillä syksyisin aina alkoi koulu ja uusi kilpailukausi urheilussa. Mulle selkeä syksyn merkki on myös inkiväärishotti ja se, että normaali harrastusrytmi alkaa taas. Niin minimimmillä kuin mullakin alkaa nyt syyskuun alussa taitoluistelu. Nyt on ollut ihana myös, kun on ehtinyt jumppailla olohuoneessa aina ennen töiden aloittamista. 

Mun suurin lupaus syksylle on se, että en täytä kalenteria liiaksi. Törmäsin tällaiseen neuvoon somessa: ”Jos henkinen hyvinvointi alkaa vaikuttaa fyysiseen hyvinvointiin, kohtele itseäsi kuin olisit tulossa kipeäksi. Ota aikaa itsellesi, nuku päikkärit, juo paljon vettä ja katso vaikka leffa. Maailma voi odottaa.”

Tunnistan tuosta itseni, sillä välillä paahdan itseni rättiväsyneeksi, enkä huomaa sitä – tuo luonnollisesti kuluttaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Yritän siis olla itselleni enemmän armollisempi ja panostaa sellaisiin asioihin entistä enemmän, joista tulee hyvä olo.

ps. Muutama päivä aikaa hyödyntää koodi SUMMER15, jolla saat Kalla Activen merinovaatteista verkkokaupasta -15% alennuksen. Koodi voimassa 30.8.2023 asti.

Boss Lady Podcastissa juttelemassa yrittäjyydestä ja alanvaihdosta

Olin tässä taannoin Boss Lady Podcast -jaksossa Anni Valliuksen vieraana. Juttelimme siitä miten löytää uskallus vaihtaa alaa ja alkaa luomaan enemmän itsensä näköistä uraa, miten koen oman brändin rakentamisen ja yrittäjyyden yhdistämisen äitiyteen.

Oli hassua itsellekin miettiä koko Kalla Activen alkutaivalta. Kirjoittelin joskus tänne blogiinkin yrittäjyyden alkutaipaleesta ja miten lähdin kehittämään Kallaa. Alkukaaoksen tästä matkasta ei ole voinut muuta kuin nauttia.

Annin kanssa puheeksi tuli myös, miten koen, että unelmat kannattaa sanoa ääneen. Olen myös aikaisemminkin sanonut, että mielestäni yrittäjänä täytyy jollain tapaa oppia sietämään sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. Törmäsin ”aikaisemmassa elämässäni” viestinnän asiantuntijana moneen yritykseen, joissa tuntui, että oli pakka ihan sekaisin – siltikin ne porskuttivat eteenpäin. Tuon vuoksi ajattelin jo heti alkuunsa, että miksen minäkin tätä handlaisi. 

Jaoin podcastissa myös omat vinkkini yrittäjyyteen ja alan vaihtoon. Niistä ehkä tärkein on luottaa omaan visioon. Ihmisiä on erilaisia ja heillä on eri tarpeita. Paras lopputulos syntyy kuitenkin kulkemalla omaa visiota kohti. Vaikka tekee asioita yksin, kannattaa myös hankkia ympärille luottotiimi. Mikään ei ole parempaa, kuin se, että idea jalostuu entisestään. Kaikkea ei tarvitse, eikä pysty tehdä itse.

Kolmas neuvo liittyy karmaan. Auta ympärillä olevia – Trust me, se tulee moninkertaisena takaisin! Auta niin sinua autetaan. Tähän liittyen olen saanut niin paljon ympäriltäni olevilta ihmisiltä apua ja sparrailutukea.

Kuuntele koko podcast-jakso Suplasta!

Yrittäjyys ja äitiys

Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistämistä kysellään usein. Vaikka monet pitävät niiden yhdistämistä lähtökohtaisesti haasteellisempana kuin esimerkiksi ns. normaalin palkkatyön, itse koen, että yrittäjänä oleminen on mahdollistanut meille ainakin enemmän perheaikaa.

Tokihan molemmissa on varmasti omat haasteensa riippuen työstä ja alasta, jolla työskentelee. Näitä ei mielestäni voi myöskään ikinä yleistää, sillä kukin perhe, ovat he sitten yrittäjiä tai palkkatyössä, hoitavat asiat parhaaksi katsomallaan tavalla. 

Miten työni näkyy kotona?

Varmasti konkreettisimmat asiat, joiden kautta työni näkyy kotona, ovat läppärini sekä Kalla Activen vaatevarasto, jonka olen rakentanut yläkertaamme yhteen ylimääräiseen huoneeseen. Minimimmi on usein siellä järjestelemässä kanssani sekä pakkaamassa tilausta. Usein hän kysyykin: ”Äiti, kuka tilasi?”

Olen pyrkinyt selventämään minimimmille, että läppärini ja puhelimeni on minun työvälineitä ja pyrinkin välttämään niiden ”turhan plarauksen” hänen seurassaan. Miten paljon sitä viettikään aikaisemmin ennen häntä aikaa puhelimella ihan vaikka vaan Ilta-Sanomia selaillen. Jos teen jotain puhelimella, se liittyy usein töihin: vastaan sähköpostiin tai Kalla Activen somessa tapahtuviin kyselyihin. 

Pyrin toki tekemään varsinaiset isommat työt ennen, kun haen minimimmin neljän maissa päiväkodista. Joskus kuitenkin jotain tulee eteen ja avaan läppärin vielä illalla. Tuolloin usein minimimmikin hakee kassakoneen, joka on hänen mukaansa hänen ”työkone”. 

Haluan antaa työnteosta terveen kuvan. Se on asia, joka kuuluu arkeeni & elämääni ja enkä tee siitä sen kummallisempaa numeroa. Pidän työstäni paljon, enkä ikinä halua käyttää siitä sanaa ”pakko”. Toki minimimmin läsnäollessa pyrin ihan erilailla olemaan läsnä, jos teen töihin liittyviä asioita. Mielestäni tietyillä sanavalinnoilla pystyy myös vaikuttamaan siihen, millainen asenne lapsella työntekoa kohtaan kasvaa. Jos vanhempien mielestä kaikki töihin liittyvä on ikävää, ei lapsikaan varmasti suhtaudu työntekoon positiivisesti. 

Minimimmi osaa yhdistää jo työnteon ja rahan keskenään eli työnteosta saa palkkion. Hän sai euron viime kesänä, kun siivosi naapurin pihaa. 

Matkassa aina mukana

Rakastan rutiineja. Jos ei ole ollut mahdollista elää normaalissa arkirytmissä, olemme silti aina keksineet ratkaisun. Useammissa asioissa minimimmi menee kaikessa Kalla Activeen liittyvässä mukana. Hän on vienyt kanssani Showroomiin esitteitä, ollut mallina ja muutenkin kuvausreissuilla Lapissa mukana. Hän muistelee edelleen noita matkoja ja niistä on syntynyt upeita muistoja samalla meille molemmille. Hän tuntee valokuvaajat ja videokuvaajan sekä osan lähitiimistäni, joita hyödynnän myynnissä ja markkinoinnissa.

Huhtikuussa päiväkodissa oli kehityspäivä eli minimimmi oli kanssani koko päivän. Tuolloin kävimme yhdessä myös piipahtamassa keskustassa ja veimme esimerkiksi vaikuttajapaketin Content Cornerille.

Päivittäisiä rutiineja helpoiten rikkoo flunssat ja muut taudit, joille ei yleensä voi mitään. Lapsen sairastuminen toki on monelle vanhemmalle haasteellinen tilanne, ja arki silloin on harvoin samanlaista. Perheessä, jossa molemmat vanhemmat käyvät palkkatöissä, voi usein vaihdella henkilöä, joka jää hoitamaan lasta kotiin. Itselläni ei ole siis varsinaista toimistoa vuokrattuna, vaan teen työt kotoa. En ole kokenut ainakaan omaa toimistotilaa tarpeelliseksi. Puolisoni on palkkatöissä, joten olettamuksena, että yrittäjä (joka on jo muutenkin kotona) voi aina hoitaa nämä tilanteet. 

Kieltämättä nämä tilanteet olen välillä kokenut epäreiluiksi, sillä yhtälailla minulla yrittäjänä voi olla päivät palavereita buukattuna. Osaa palavereista voi toki siirtää, mutta kaikkea ei aina voi sumplia. Silloin kun minimimmi oli pienempi, muistan hoitaneeni yhden puhelinhaastattelun ja kokonaisen artikkelin kirjoittamisen hän sylissä. (Juuri tuota kertaa hän ei viihtynyt leikeissään yksin, sillä oli niin kipeä.) Puhumattakaan niistä kerroista, jolloin on laatta lentänyt molemmilla. 

Joka tapauksessa koen, että oma yrittäjyyteni on tuonut lisämahdollisuuksia yhteiseen aikaamme. Pystyn hakea hänet aika usein hiukan aiemmin päiväkodista ja voimme tehdä enemmän reissuja yhdessä normaalien lomarytmien ulkopuolella. 

Miten teidän perheessä asiat menee? 

Mistä häpeä ja häpeän pelko tulevat?

Järjestämämme PR-aamiaistapahtuma starttasi perjantaina Kalla Activen, Moonah Wearin ja Edly Helsinki yhteisen pop up -viikonlopun. Tapahtumassa oli vierailevana puhujana positiivisen psykologian kouluttaja Rosa Nenonen. Rosan tausta on rytmisessä kilpavoimistelussa, ja hän on kulkenut Rovaniemeltä Milanon, Pariisin, New Yorkin ja San Franciscon kautta Helsinkiin luoden samalla yli 20 vuoden kansainvälisen malliuran.

Nenosen esityksen aihe oli Menestyksen myytit – kolme askelta merkitykselliseen elämään. Nenonen puhui itsemyötätunnosta ja jakoi kolme askelta merkitykselliseen elämään. Rosa on mielestäni inspiroiva puhuja. Mukavaa oli se, että hän havainnollisti asioita omien esimerkein sekä otti kuulijoita mukaan keskusteluun. 

Häpeän pelko

Yksi mielenkiintoinen teema oli häpeä. Rosa kertoi esityksessään häpeän olevan pelkoa siitä, ettemme ole tarpeeksi sitä tai tätä. Olemme liikaa tai liian vähän. Siitä ei vain puhuta tarpeeksi, sillä häpeästä puhuminen hävettää. Rosa käy häpeää aiheena läpi myös Merkityksellisen työn kaava – Toteuta itseäsi, muuta maailmaa -kirjassaan: 

”Kun teen itse jotain uutta, jota minulta ei odoteta tai mitä muut eivät tee, vaikkapa puhun tai kirjoitan minulle tärkeistä asioista, saan itseni usein kiinni seuraavista ajatuksista: Olenko tarpeeksi hyvä? Kuka minä olen puhumaan näistä asioista? Olen oppinut tunnistamaan, että se on häpeä, joka nostaa päätään.”

Rosa neuvoikin esityksessään, että muutamia tapoja päästä häpeästä eroon on tunnistaa, milloin se nousee esiin ja puhua itselleen kauniimmin. (Eikä uskoa kaikkea, mitä mieli syöttää) Kun oma mielemme ei rajoita meitä, mahdollisuutemme ovat rajattomat. Haavoittuvuus on rohkeutta aidommillaan.  

Olin ajatellut häpeän asiana tosi paljon suppeammaksi esimerkiksi minua on joskus hävettänyt, että olen kulkenut kaupungilla hameenhelma ylhäällä pikkuhousut vilkkuen (tiedätte sen tunteen, kun nykäisee laukun liian nopeasti ja hameen helma jää laukkuun kiinni) Ehkä olen sotkenut häpeän tunteen siihen, että nolottaa. Nyt kun ajattelee häpeä on syvempi tunne. 

Olen pienestä saakka ollut hyvä laittamaan asioita suoraan toisesta korvasta ulos. Ehkä sen vuoksi en ole oikeastaan usein jäänyt vatvomaan asioita. Osaksi tuo taito kehittyi nuoruuden koulukiusaamisen vuoksi – en antanut heidän vaikuttaa minuun. Häpeä aiheena kuitenkin kolahti. Huomaan selkeästi joissain tilanteissa, että häpeä yrittää vaikuttaa tekemiseeni ja se liittyy nimenomaan tuohon Rosan mainitsemaan olemme liikaa tai liian vähän sitä tai tätä. Hyvänä esimerkkinä viime viikkoinen podcast-vierailu – lähdin studiolta hyvällä fiiliksellä ja meillä oli hyvät keskustelut juontajan kanssa koko 45 minuuttia, mutta silti jossain vaiheessa iltaa kotona aloin miettiä, että mitäköhän menin taas puhumaan. 

Vaikka pääsen helposti näistä ajatuksista eroon, huomaan häpeän nousevan pintaan niissä asioissa, joista olen saanut nuorempana kritiikkiä: puhun liikaa tai olen liian energinen. Näin aikuisena olen onneksi ymmärtänyt näiden piirteiden olevan vahvuuteni ja niiden piirteiden avulla olen onnistunut asioissa. 

Ehkä alankin nyt entistä tarkemmin kuunnella näissä vastaavissa ”häpeätilanteissa” kuka minulle yrittää puhua. Jos tunnistaisin sen, ehkä hänen äänen blokkaaminen olisi vielä nopeampaa. 

Mitä jäi pop up -viikonlopusta mieleen?

Ensimmäisestä Kalla Activen, Moonah Wearin ja Edly Helsinki viikonloppu pop upista jäi hyvä fiilis. Ensinnäkin päätettiin, että Blossom Together -konsepti jää elämään ja laitetaan (jo syksylle) suunnitteille seuraava kimppa- pop up. Mukana mahdollisesti neljäskin brändi, mutta tästä lisää myöhemmin. 

Mukavaa on jälleen kerran ollut kuulla Kalla Activen vaatteiden käyttäjien fiiliksiä: mikä tuote on lemppari ja millaisia värejä toivoisi lisää yms. Hassua oli se, että merinotoppi (rosa ja musta), vaalea pitkä neuletakki ja vaalean savin värinen t-paita olivat ylivoimaisesti suosituimpia Kalla Activen tuotteita viikonlopun aikana.

Kolmas ihana asia mun mielestä oli yhteinen tekeminen! Evan ja Katjan kanssa kaikki meni mutkattoman helposti. Melkein välillä unohdin olevani yksinyrittäjä. ❤️

Yrittäjän normiviikko: kuvien läpikäyntiä ja pop upia?

Minulta usein kysytään, millainen on minun normaali työpäivä tai -viikko. Tiettyä kaavaahan ei mikään päivä tai viikko edusta, mutta voin käydä läpi tämän viikon asioita. Tämä viikko on toisaalta ollut tynkä, sillä maanantai oli vappu, mutta ehkä tietynlainen rytmi tulee esiin. 

Ajallisesti päiväni määrittelee kohta neljävuotias tyttöni, jonka kanssa aamuisin pyöräillään noin kilometrin matka päiväkotiin. Haen hänen yleensä klo 15.30/16.00 päiväkodista ja jäämme usein ulkoilemaan. (olen arkinörtti ja nämä ajat harvoin muuttuvat) Hän nukahtaa noin klo 20.30, jolloin yleensä teen vielä muutamia työjuttuja pois seuraavan päivän työlistalta. 

Lapin kuvausreissun perkaamista

Mutta mitä tuolloin ns. normaalilla työajalla teen? Oma virallinen työpäiväni alkaa aina aamupalalla ja sähköpostien perkaamisella. Kirjoittelin Lapin kuvausreissusta edelliseen blogiin ja se olikin hyvä aivojen tyhjäys reissusta.

Tällä viikolla olen käynyt useampana päivänä läpi viime viikolla otettuja Lappi-kuvia. Meillä on valokuvaajan kanssa sellainen tyyli, että yleensä minä käyn kaikki kuvat ensin läpi eli poistan tuplat, heilahtaneet ja valitsen markkinointitarkoitukseen menevät kuvat. Nämä valokuvaaja sitten käsittelee ja laittaa minulle takaisin. Yleensä minulla on aika selkeä visio kuvamaailmasta, joten olemme todenneet, että tämä tapa säästää aikaa ja vaivaa. (Huomioiden siis, että tälläkin kertaa valokuvaaja Oleg Oksanen otti kahden päivän aikana kuvia yhteensä 5 muistikortillista kuvia) 

Pop up -tapahtuma kasaan

Konkreettista aikaa tällä viikolla on vienyt Kalla Activen oma some ja viikonloppuna järjestettävä Blossom Together pop up, jonka speksejä olemme käyneet läpi Moonah Wearin Evan ja Edly Helsinki Katjan kanssa. Olen tehnyt tapahtumaan liittyvää somemarkkinointia, järjestänyt konkreettisia juoksevia asioita siihen liittyen, pakannut myytäväksi menevän vaatekuorman ja hakeneet kaksi sermiä Vantaalta lainaan (näistä teemme sovituskopin). Kiitos muuten Luova Mainos, kun lainasitte sermit meille! Suomen Lasitehdas Oy:lita saamme myös upeita design peilejä lainaksi ja Jubilee Oy:lta meille lainaksi rekit, henkarit ja a-standin. Kiitos heillekin, että he lähtivät mukaan tähän tempaukseen!

Veimme eilen jo etukäteen tavarat Solo Sokos Hotel Helsingin varastoon, kun mieheni sai isomman auton lainaan. Tänään illalla otan tyttöni mukaan hotellin tapahtumatilaan ja menemme järjestämään sekä koristelemaan tila valmiiksi. 

On ollut kyllä mukava järjestää Evan ja Katjan kanssa pop upia – niin mutkatonta. Pop upin Blossom Together -teema kuvastaa meitä! Mielestämme toisten tukeminen ja auttaminen on tärkeää – erityisesti nyt, kun maailmantilanne haastaa monia yrittäjiä. Kerroinkin aiemmin, että tutustuin heihin vahingossa noin pari kuukautta sitten. Minulla oli eräässä kahvilassa palaveri alkamassa ja tapani mukaan olin taas aivan liian ajoissa. Koska menin pöytään ns. häiritsemään edellistä tapaamista, aloimme jutella samalla Evan kanssa. Seuraavalla viikolla satuin istumaan eräässä aamiaistilaisuudessa samassa pöydässä Katjan kanssa. Pian tämän jälkeen olimmekin jo kolmestaan kahvittelemassa ja miettimässä yhteistä pop upia. 

Eikö muuten kivasti sovi Edly Helsinki kengät Kalla Activen SELJA mekon kanssa? Otin Katjalta Lappiin muutamat kengät somisteeksi.

Huomenna eli perjantaina pop up starttaa! Niin mukavaa kyllä! Tulkaahan moikkaamaan ja sovittamaan niin Kalla Activen kuin Moonah Wearinkin vaatteita sekä Edly Helsinki kenkiä! Tuotteista muuten viikonlopun ajan -20% ale.

ps. Vielä kerraten alkuperäistä aihetta eli tämän viikon agendaa. Plussana olen tällä viikolla lisäksi kirjoittanut muutaman freelancer-artikkelin ja käynyt eräässä podcastissa vieraana (tästä lisää myöhemmin). Miltä viikko kuulostaa tai oikeastaan 2,5 päivää, josta kerroin? 

”Mitä järkeä on lähteä Lappiin saakka kuvaamaan?”

Teimme nyt toistamiseen Kalla Activen kuvausreissun Lappiin. Jo viime syksynä huomasin, että moni ihmetteli ääneen, onko todella kannattavaa lähteä Lappiin saakka kuvaamaan. Syksyinen Lappi lunasti kuitenkin viime syyskuussa odotukset ja kirjoittelinkin silloin reissusta myös blogiin.

Toki jo silloin mainitsin, että pahin painajainen olisi, että lentäisimme Lappiin, ja sen luonnon tuoma lisäarvo ei näkyisi missään kuvassa – näin ei kuitenkaan käynyt onneksi nytkään. Ja vaikka nyt en ole kuin pikaisesti nähnyt muutaman tällä viikolla otetun kuvan, tiedän, että sieltä on tulossa jälleen Kallan näköistä materiaalia. Behind the scenes -materiaalista onneksi saa hiukan osviittaa myös. Moni onkin kysellyt, miten tällä kertaa kuvaukset rakentuivat ja oliko reissu samanlainen kuin viimeksi.

Sisäkuvissa lokaationa toimi Äkäslompolossa ihana mökki nimeltään Villa Velho ja ulkokuvia menimme ottamaan jälleen Ylläksen huipulle. Nuo paikat toimivat tosi hyvin ja saimme hyvin myös talven 2024 markkinointimateriaalia kasaan. Malleina olivat lumilautailija Sanni Oksanen, valokuvaaja Nelli Päiväläinen ja hänen tyttönsä, minä ja meidän minimimmi.

Käytännön asioita helpotti Villa Velho hyvänä sisätukikohtana ja se, että Ylläksen huipulla saimme vaihtaa taas kuvausvaatteet Ylläs Kammin pukuhuonetiloissa. Kiitokset taas heille, että saimme tilan käyttöön. Matkaaminen gondoli-hissillä ylhäälle oli minimalleille varmaan myös kivaa.

Aikataulutus ja muu suunnittelu

Tein päätöksen kuvausreissun toteuttamisesti vasta tammikuun puolessa välissä – tämä on monelle yritykselle aika pikainen aikataulu, mutta sain hyvän tarjouksen kuvauslokaatiosta ja tiesin, että siihen kannattaa tarttua. 

Samoin kuin viimeksi, aloimme tehdä alustavaa aikataulua myös kuvauspäiviin. Koska vaatteita oli tullut myyntiin syksyn jälkeen 9 vaatetta enemmän, vaatekokonaisuuksissa oli luonnollisesti enemmän sumplimista. Lapin päässä Ylläs Eventsin Piia auttoi jälleen mallien buukkaamisessa ja mietimme kuvauslokaatioita ulos. Kävimme läpi myös muita juoksevia asioita liittyen kuvauspäiviin. 

Talven aikana huomasin, että aikataulu muuttui moneen kertaan ja muutaman mallin perumisen vuoksi teimme myös plan b:ta muutaman vaatteen suhteen. Jossain vaiheessa onneksi tajusin lopettaa aikataulun vekslaamisen ja totesin, että näillä mennään. Joka tapauksessa säiden muuttumiset muuttavat aina aikataulua, joten oikeastaan mitään ei kannata kirjoittaa tähtiin etukäteen. 

Lento Lappiin ja kuvaukset käyntiin

Koska minimimmi oli taas yksi malleista, lensimme Lappiin hänen kanssaan sunnuntaina. Kaksi mallia tuli autolla perässä sunnuntaina myös, ja video- ja valokuvaaja Oleg Oksanen lennolla maanantai-iltana. Koska toinen malleista Nelli Päiväläinen on myös valokuvaaja, päätimme maanantaina ottaa muutamat asukokonaisuudet ”pois alta”. Jollain tasolla se toi helpotusta varsinaisiin kuvauspäiviin eli tiistaihin ja keskiviikkoon, kun tiesin, että lasten ja naisten vaatteista oli muutamat kokonaisuudet jo kuvattu. 

Hauska faktahan on se, että sekä Oleg että Nelli ovat ottaneet Kallalle aikaisemmin mainoskuvia, ja olen hyödyntänyt heitä jo ”edellisessä elämässä” markkinointiviestintätoimistossa. Olimme aikoinaan raskaana Nellin kanssa samaan aikaan ja tytöillämme on noin viikko ikäeroa. He ovat myös samassa päiväkotiryhmässä. Kuten arvata siis saattoi tytöillä leikkiä riitti ja minimimmi kysyikin, että voidaanko olla ensi kerralla viisi yötä. 

Vaikka tämä kuulostaa simppeliltä, vaatekuvauksissa yksi tärkeimpiä asioita on katsoa, että vaate on suorana mallin päällä ja käydä sitä tarpeen tullen kiskomassa ja asettelemassa paremmin. Oikeastaan melkein helpompaa on antautua hyvään fiilikseen ja käytännössä unohtaa, mitä ollaan tekemässä. Tällöin vasta jälkikäteen huomaa, ettei vaate edes näy kunnolla jossain tietyissä asennoissa tai se on muuten vain rytyssä jostain kohtaa. Kuvaa ei voi tietenkään tällöin käyttää. 

Olen myös huomannut, että behind the scenes -materiaali kiinnostaa aina myös, mutta helpompaa minulle kuvauksissa on, kun tiedän, että se on jollain hallussa. Ylläs Eventsin Piia olikin loisto apu näissä. 

Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut: kuvaukset menivät nappiin ja saimme samalla myös kivoja reissumuistoja. Minimimmikin sanoi aamulla, että äidin kanssa on kivaa reissata. Nyt on kyllä jollain tasolla taas “takki hetken tyhjänä” – kuvausreissuilla aina muutaman päivän aikana tapahtuu niin paljon, että usein vasta myöhemmin, kun saan viralliset käsitellyt kuvat ja videot, ymmärtää miten huippu reissu taas oli. Kiitos vielä koko tiimille! <3

ps. Hyödynnä koodi KALLA20 ja tutustu mallistoihin. Uutuutena mm. kesävaatteet, kuten t-paita ja hihaton mekko. Koodi oikeuttaa -20% aleen verkkokaupassa osoitteessa www.kallaactive.com

Tuumasta toimeen pop upia järjestämään

Haluatteko kuulla hauska jutun? Olen järjestämässä kahden muun suomalaisen naisyrittäjän kanssa yhteistä pop up -tapahtumaa. Hauskin osuus tuossa siis on se, että aloimme tehdä tätä oikeastaan vasta hiukan yli kuukausi sitten, ja pian tuo viikonloppu kolkuttelee jo nurkan takana. Miten pop up kursitaan kasaan? Alla osa-alueita linkkeineen. Aika nopealla tahdilla saatiin homma rullaamaan.

Mistä kaikki lähti liikkeelle? 

Kun Kalla Activen uusi hihaton merinomekko tuli ja oli tarkoitus lanseerata se myyntiin, valokuvaaja Jonna Monola otti sen tuotekuvat studiossaan työnalle. Kun tapasimme Punavuoren Relove-kahvilassa ja vein kuvauslainoja hänelle, hänen kanssaan oli hänen ystävänsä Eva. Olin jälleen kerran ”liian ajoissa” ja tavallaan häiritsin heidän tapaamistaan. Evan kanssa tuli kuitenkin pöydässä puheeksi yrittäjyys ja vaatebrändit, sillä hänellä on oma joogavaatemerkki Moonah Wear. Koska teen niin paljon töitä yksin, tuntui tosi ihanalta sparrailla kaikesta yrittäjyyteen ja yleisesti vaatealaan liittyvästä – paljon jäi kuitenkin puhumatta, joten sovimme, että näemme vielä. 

Melkein heti tuon jälkeen sain kutsun aamiaistilaisuuteen, jossa tapasin Katjan, joka on Edly Helsinki -kenkäbrändin perustaja. Aamiaistilaisuus oli Solo Sokos Hotelli Helsingin Blomstedt-tapahtumatilassa, ja Katja sattui istua minun kanssani samassa pöydässä. Idea yhteisestä pop upista tuli ja sanoin heti, että pyydetään myös Evaa ja Moonah Wearia mukaan. Koska hotellinjohtaja Aki Keskitalo istui viereisessä pöydässä, päätimme ehdottaa asiaa heti myös hänelle. Aki lähti ideaan mukaan ja saimme vihreää valoa tuon samaisen Blomstedt-tapahtumatilan käyttöön. Toukokuun ensimmäinen viikonloppu 5.-7.5 oli vapaana tilassa, ja se sopi meillekin hyvin. 

Tapahtuman konseptointi

Kun näimme Katjan ja Evan kanssa, aloimme ideoida konseptia, visua ja tapahtuman nimeä. Pienen pallottelun jälkeen Blossom together kuulosti mielestämme hyvältä. Tiedättekö lauseen: 

”A FLOWER DOES NOT THINK OF COMPETING TO THE FLOWER NEXT TO IT. IT JUST BLOOMS.”

Zen Shin

Lähinnä mietimme sitä, miten yhdessä tekeminen ja toisten tukeminen auttaa meitä kaikkia. Myötäeläminen, lempeys ja aitous kantavat pidemmälle ja saavat meistä jokaisen kukoistamaan. Varjopuolena puhuimme myös kateudesta ja missä muodoissa sitä on ilmennyt. Faktahan on se, että toisen onnistumisesta iloitseminen ja auttaminen eivät ole itseltä mitenkään pois – päinvastoin. Tässäkin uskon karmaan – auttaminen ja toisen tukeminen tulevat kymmenkertaisena takaisin.

Kun olimme keksineet konseptin, loin perus visupohjia Canvaan, joita muokkailimme Evan kanssa eri kokoihin someen ja printteihin. Etsimme yhteistyötahoja ja otimme heihin yhteyttä sekä loimme Facebook eventin.

Tapahtumaan yhteistyöhön lähtivät Solo Sokos Hotel Helsingin lisäksi Suomen Lasitehdas Oy ja Jubilee Oy. Lasitehtaalta saamme heidän upeita design peilejä lainaksi sekä Jubilee Oy lainaa meille rekit, henkarit ja a-standin. Kiitos heille jo etukäteen, että he lähtivät mukaan tähän tempaukseen!

Katjan ja Evan kanssa pop upia on ollut tosi mutkaton ja helppo tehdä, enkä malta odottaa, että toukokuu tulee. Markkinointimateriaalit ovat suht valmiina, hintalaput tehtyinä, peilien ja rekkien kuljetusaikataulut sovittu, mainosjulisteet tilattu painosta, perjantaiaamuna pidettävän PR-tapahtuman konsepti, kutsut ja puhuja valmiina sekä aamiaistarjoilut hotellin puolelta tuohon sovittuna.

Monia asioita on siis jo poistunut to do -listalta ja voisi jopa sanoa, että aika hyvällä mallilla ollaan – vai tuleeko näiden kanssa aina sama ”hurja remontti -ilmiö”, jossa ihmiset odottavat oven takana ja samaan aikaan joku laittaa vielä viimeistä laattaa seinään. No sen näemme sitten!

Joka tapauksessa tulkaa moikkaamaan! Olisi kiva nähdä paikan päällä! (Ja mikä parasta annamme tuotteista -20% alen)

ps. Solo Sokos Hotelli muuten tarjoaa myös tapahtumaan osallistuville pienen alen hotellin Pauli´s ravintolaan. Koodilla POP UP saa -15% alennuksen Bowl-annoksista. 


BLOSSOM TOGETHER WEEKEND POP UP
Paikka: Solo Sokos Hotel, Blomstedt-tapahtumatila
Yliopistonkatu 8, 00100 Helsinki 

Päivämäärä ja kellonaika: 
Perjantai 5.5.2023 klo 10-19.00
Lauantai 6.5.2023 klo 11-18.00
Sunnuntai 7.5.2023 klo 12-16.00
Kurkkaa FB event

“Saako sulta vinkkejä yrittäjyyteen ja brändin luomiseen?”

Vaikka Kalla Active on brändinä tosi nuori, mukavaa on ollut huomata, miten moni on seurannut matkaani sen kanssa ihan alkutaipaleelta asti. Parasta on ollut jälkeenpäin kuulla, että olen onnistunut jollain tapaa myös inspiroimaan lukijaa omalle yrittäjyyden tielle tai muuten vain elämässä.

Kirjoittelin matkan alussa siitä, miten alkujaan minun ei ollut edes tarkoitus aloittaa yrittäjänä ja miten Kalla Active -brändi syntyi. Nyt kun palasin tekstien myötä Kalla Activen alkuaikoihin, tuntuu, että noista hetkistä on ikuisuus – tai ehkä ajankulu on vain hämärtynyt, kun oma lapseni on kasvanut niin nopeasti kaiken tämän rinnalla.

Omat ja lapseni tarpeet lähtökohtana

Olenkin aikaisemmin kertonut, kuinka Kalla Activen tarina lähti käyntiin käytännöllisyydestä ja tarpeesta. Kun lapseni syntyi, halusin löytää niin itselleni kuin hänellekin monipuolisempia merinovaatteita. Ulkoilujen jälkeen usein huomasin, että alin kerrasto jää koko päiväksi vahingossa päälle. Kyllästyin siihen iän ikuiseen kalsarifiilikseen. En kuitenkaan löytänyt kauppojen valikoimasta mieluisia tuotteita. 

Kun lähdin kehittämään tuotteita ja luomaan brändiä, halusin luoda leikkauksin ja värein merinovaatteiden tyyliin vaihtelua. On ollut kiva huomata, että monella muullakin oli nämä samat tarpeet. Hulluinta alussa oli kuitenkin se, ettei minulla ollut lainkaan vaatealankokemusta. Minulla oli vain luomani pitkä lista mallistojen ominaisuuksista sekä vahva näkemys brändin visuaalisesta ilmeestä, leikkauksista ja väreistä. Jotenkin olin niin varma siitä, mitä haluan luoda. Minulla oli lista myös tulevien mallistojen nimistä jo valmiina, vaikka ensimmäinenkään mallisto ei ollut vielä ulkona. 

Päämateriaalin valinta oli helppo, sillä olen jo vuosia rakastanut merinovillaa. Se on talvella lämmin ihoa vasten ja kesällä viileä ja näin ollen sopii täydellisesti Suomen vaihteleviin sääolosuhteisiin ympärivuotiseen käyttöön. Keksin Kalla Active -nimen ollessani kukkakaupassa. Huonevehkan eli Kallan mukulat istutetaan niin, että ruukun pohjan ja mukulan väliin jää ohut multakerros. Samoin ulkonaliikkuja, oli hän lapsi tai aikuinen, tarvitsee eri kerroksia. Tärkein kerros on alin kerros, sillä sen täytyy siirtää kosteutta kohti ulompia kerroksia.

Konkreettinen to do -lista

Kuitenkin ennen kaikkea tätä, täytyi sumplia konkreettinen liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelma, perustaa osakeyhtiö, varata tavaramerkki Suomesta ja EU:sta, viimeistellä brändin visuaalinen ilme, löytää vaatesuunnittelija auttamaan konkreettisissa asioissa, kuten mittasuhteissa, sarjoitussäännöissä ja naisten ja lasten mallistojen luonnoksissa, tilata brand labelit (niska- ja riippulaput) vaatteisiin, etsiä hyvä ja luotettava kirjanpitäjä (jonka jo vaihdoinkin kertaalleen), sopia vaatteiden tuotanto ja logistiikka, rakentaa verkkokauppa, luoda sometilit ja hahmotella niiden sisältöjä. Ja varsinkin vaateyrittäjällä on jatkuva tarve kuville, jotta jokaiseen vuodenaikaan ja käyttötarkoitukseen on omat markkinointimateriaalinsa. Tässä vain siis muutamia juttuja – listasta taisi jäädä osa pois, sillä osa alkutaipaleesta on jo tyystin jo unohtunutkin. Aika myös kultaa muistot.

Mielestäni yrittäjänä täytyy jollain tapaa oppia sietämään sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. Törmäsin ”aikaisemmassa elämässäni” viestinnän asiantuntijana moneen yritykseen, joissa tuntui, että oli pakka ihan sekaisin – siltikin ne porskuttivat eteenpäin. Tuon vuoksi ajattelin jo heti alkuunsa, että miksen minäkin tätä handlaisi. 

Minulta kysytään usein vinkkejä yrittäjyyteen ja brändin luomiseen. Mielellään sparrailen yrittäjyydestä tai asian vierestä. Tämäkin on aihe, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta välillä juttutuokion jälkeen se oma polku saattaa löytyä kirkkaammin.

Alla muutamia asioita, joita tuli mieleen. 

1. Luota omaan visioosi

Ympärillä tulee olemaan joukko asian ”spesialisteja”, joiden mielestä heillä on ainoa oikea näkemys asiasta. Sinä olet kuitenkin tuotteesi asiantuntija. Opi karsimaan neuvoista hyödyllisimmät ja laittamaan loput toisesta korvasta ulos. Lannistajia löytyy myös aina. Heidän sanojen taustalla on aina usein jotain muuta.

2. Kerää ympärillesi luottotiimi

Sitouta ihmiset ympärilläsi. Vaikka olisit yksinyrittäjä, hanki vakiotiimi, joita hyödynnät. Mikään ei ole parempaa, kuin se, että idea jalostuu entisestään. Kaikkea ei tarvitse, eikä pysty tehdä itse.

3. Anna hyvän kiertää

Auta ympärillä olevia – Trust me, se tulee moninkertaisena takaisin! Tämänkin kohdalla uskon jollain tapaa Karmaan. Auta niin sinuakin autetaan. Mikään ei ole arvokkaampaa, kuin se, että sinulla on lähellä ihmisiä, jotka haluavat sinun ja yrityksesi parasta.

Viime vuoden yrittäjyyden ylä- ja alamäet

Niin kuin elämään yleensä, myös yrittäjyyteen kuuluu laskuja ja nousuja. Kun lueskelin alkuviikosta kirjanpitäjältä saamaani tilinpäätösluonnosta, aloin miettiä millaisia ala- ja ylämäkiä viime vuoteen liittyi ja mitä ne tarkoittavat kohdallani. 

Olen ehkä tylsä epäyrittäjämäinen siinä suhteessa, että viime vuoden nousufiilikset eivät liittyneet rahaan. Oikeastaan isoimmat ”hyvän olon fiilikset” saan silloin, kun rahaa ei tarvitse ajatella missään muodossa ja elämä sekä työnteko siinä sivussa rullaavat tasapaksusti eteenpäin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi tavoitteita Kalla Activen brändin kehityksen ja jälleenmyyntikanavien kasvattamisen suhteen – päinvastoin. Olen vain huomannut, että jos pää saa tarvittavan hapen eikä aikaa ja energiaa tarvitse käyttää rahan sumplimiseen, parhaimpia ja luovempia ideoita tulee mieleen. 

Toki konkreettisia merkkejä siitä, että ollaan menty eteenpäin, on aina kiva saada. Näitä merkkejä viime vuonna varmaan olivat, että laajensin SELJA naisten mallistoa sekä KUURA lasten mallistoa uusilla tuotteilla ja toin ne syksyllä myyntiin. Myös syksyn kuvaukset Ylläksellä jäivät mieleen. Olen ollut onnekas, kun olen saanut ottaa pikku tyttöni niin moneen paikkaan mukaan, joihin olen mennyt töiden puolesta. Tyttöni oli myös Ylläksen kuvauksissa mukana ja yksi malleista. Näitä reissuja on jo nyt mukava muistella. 

Tällä hetkellä tuotteita myydään omasta verkkokaupasta, Lapissa muutamassa liikkeessä (Alava Shop Ylläs ja Lumishop Levi), Kaarna Livingissä Helsingissä, Vaeltajankauppa.fi:ssä, Laalaa Looksissa ja Zalandolla. Joten tässäkin mentiin eteenpäin. Näitä toki olisi mukava saada lisää, sillä ihmiset kyselevät melkein päivittäin, mistä löytäisivät lähimmän jälleenmyyntipaikan, jotta pääsisivät sovittamaan.  

Kylmän hien nousu

Olen tehnyt Kalla Active merinobrändin brändin kehittämisen sekä jälleenmyynnin kasvattamisen lisäksi koko ajan freelancerina viestintää ja markkinointia yrityksille. Viime vuonna tein kahden hankkeen pääasiassa sisällöntuotantoa, kuten verkkosivujen artikkeleiden ja blogien kirjoittamista. Tämän työn avulla olen selkeästi pystynyt myös viemään Kallaa eteenpäin ja tekemään siihen rahallisia satsauksia. 

Vaatteiden suhteen otan aina riskin, kun laajennan mallistoa. Kun tuon uuden vaatteen myyntiin konkreettisen myyntiinlaittoprosessin lisäksi ostan nuo kaikki vaatteet ensin yritykselleni ja varastoin ne. Välillä kun esimerkiksi kun somessa saan ihmetteleviä kysymyksiä, miksi naisten vaatteita on vain kolme kokoa S, M ja L, toivoisin pystyväni vastaamaan heille, että kokovaihtoehtoja on tulossa pian lisää. Todellisuudessa ainakin sillä hetkellä epäröin laajentamista, sillä yleisesti ottaen XS ja XL -kokoja myydään niin paljon vähemmän. Tämä tarkoittaisi sitä, että ostaisin ensin nuokin koot ja pahimmassa tapauksessa ne jäisivät varastooni myymättä. Lisäkokojen myötä joutuisin luultavimmin myös tilata S, M ja L kokoja vähemmän. 

Oletteko ikinä olleet tilanteessa, jossa tunnette konkreettisesti, kun kylmä hiki nousee kasvoille? Minä olin syksyllä ja tämän voi ehkä viime vuoden hetkelliseksi alamäeksi ja kuopassa käymiseksi. Laskin budjetin, otin riskin ja työtilanteet muuttuivat. Luulin jo, että korona, sota, sähkökriisi ja yleinen maailmantilanne olisivat opettaneet ennakoimaan. Yhtäkkiä kuitenkin “budjetti excelistäni” katosi 10 000€, mikä luonnollisesti vaikeutti vaatteiden kotiuttamista tehtaalta. Kaikki kuitenkin järjestyi ja sain lainaksi rahan ja jopa maksettuakin sen jo, mutta tuo muistutti minua siitä, miten tukossa voi ajatuksellisesti olla kaiken muunkin suhteen, jos jokin asia painaa mieltä. 

Yleistämisen kirous

Eräs asia, jonka olen huomannut viimeisen vuoden aikana on se, miten vaarallisista on, että ihmiset yleistävät eli kertovat oman näkemyksensä ainoana totuutena. Tätä pystyy soveltamaan moneenkin asiaan elämässä. Vaikka jollekin ei sovi jokin ruoka, se ei tarkoita, ettetkö sinä pystyisi sitä syödä. Jos jonkun mielestä jokin väri ei ole mieleen, joku toinen saattaa siitä tykätä. Yleistäminen on varsinkin vaateyrittäjälle kirous. Ihmisillä on eri pituisia selkiä, jalkoja ja käsiä. Näin ollen on luonnollista, että ne näyttävät eriltä päällä.

Yleistämisen sijaan olisi ihanaa, jos me ihmiset antaisimme tilaa kaikille mahdollisille vaihtoehdoille. Kukin meistä varmasti löytää omansa – ja tämä ei tee toisen omasta mitenkään väärää. Ihanaahan se vain on, kun on monipuolisesti vaihtoehtoja – jokainen tyylillään.

Sain kommentin, jossa kerrottiin, kuinka Kallan legginsseissä ja takissa ”oloasuajatus” on etäinen. Joku tykkää olla kotona legginsseissä, toinen pussimaisissa isoissa housuissa ja toisella on taas farkut jalassa. Koska olen trikootyyppi, en halunnut pukeutua isoihin collegehousuihin ja isoon huppariin.

Itse kaipasin kivoja leikkauksia sekä istuvia, mutta joustavia vaatteita myös kotiin. Koska minulle on lantiota ja urheilun jäljiltä reisiä, en osaa pitää ylläni tasapaksuja pussimaisia vaatteita, sillä se saa minut vaan tuntemaan itseni ”isoksi”. Mutta vaikka lähdin kehittämään legginssit ja takki -settiä kotiasun & merinokerraston yhdistelmänä, jokaisella meistä on luonnollisesti oma maku. Minusta on yleensäkin hassua, että asioita lähestytään negatiivisuuden kautta.

Onneksi kaiken tämän vastapainona on ne positiiviset kommentit. Kiva on ollut kuulla, että Kallan merinovaatteet ovat olleet juuri sitä vaihtelua, jota he ovat toivoneet niin omiin ja lapsensa merinovaatteiden tyyliin ja monikäyttöisyyteen.

Epävarmuus tulevasta

Olen aina ollut taivas bongari – huomasin muuten eilen, että jos en ole todistettavasti sitä pitkään aikaan ihastellut, jokin on pielessä. 

Viestintä ja markkinoinnin asiakkaani suurempi hanke päättyi vuoden vaihteessa ja toinen hanke päättyy kesäkuussa, joten aikaa vapautuisi taas muuhun Kalla-juttujen rinnalla. Vaikka huomaan hiukan olevani huolissani tulevista töistä, usein kuitenkin asiat ovat järjestyneet melkein itsestään. Tässä on kuitenkin vielä aikaa järjestellä asioita ja bongailla freelancer-projekteja tai yksittäisiä nakkeja ja samaan aikaan tehdä sotasuunnitelma Kallan suhteen tälle vuodelle. Varmasti mukava vuosi edessä! Millaista vuotta te odotatte? 

Viisaita neuvoja – suoraan toisesta korvasta ulos

Lentopalloaikoinani katsomossa istui aina seuraamassa peliä joku ”katsomovalmentaja”, jolla oli eväät kaikkiin tilanteisiin – varsinkin niihin menetettyihin palloihin. Tuolloin mielestäni tärkeintä oli keskittyä omaan tekemiseen ja siihen, että pystyi sulkea nuo katsomosta kuuluvat jossittelut omien korvien ulkopuolelle. 

Toki pelaaja oppii peleistä paljon, varsinkin mokien kautta, mutta usein näiltä ”katsomovalmentajilta” puuttui täysin pelisilmä. Heillä ei nimittäin ollut minkäänlaista käsitystä siitä haluaako pelaaja näitä ”neuvoja”. Tilanteita haluttiin käydä läpi, jos käytiin, pikemminkin joukkueen sisällä. 

Olen ollut vuodesta 2015 yrittäjänä – aluksi osakkaana viestintätoimistossa ja vuodesta 2021 vienyt Kalla Activea eteenpäin ja voitte vain arvata, miten paljon ns. ”katsomovalmentajia” on tullut tuossa ajassa vastaan. 

Neuvotko muita, vaikka neuvoasi ei kysytä?

Myönnettäköön, että aluksi olin hieman hämmentynyt neuvoista. Usein kuitenkin jo muutaman ensimmäisen lauseen aikana huomaan kaksi tyypillistä asiaa, joiden avulla jo nykyään osaan laittaa lauseet menemään toisesta korvasta ulos: neuvoja ei ole käynyt kertaakaan Kalla Activen verkkosivuilla. Toinen esiin tuleva asia on, että hänellä ei ole käsitystä merinovillavaatteista. 

Tuo ensimmäinen kohta on hauska, sillä saan paljon neuvoja liittyen vaatteisiin, vaikka ihminen ei alkujaankaan tiedä, millaisia merinovaatteita myyn ja missä. Usein merinovillaan yhdistetään vain kalsarikerrastot. Tosiasiassahan Kalla Activen vaatteissa on neuleita, neuletakkeja, työhousuja, mekkoja, tunikoita jne. 

Maksaessa minulle ehdotetaan MobilePayta ja hämmästytään, kun kerron, että verkkokauppani toimii aivan kuin normaali verkkokauppa. Myös maksupääte liveostoon on käytössä. Lisäksi samassa yhteydessä kerron myös, että tuotteita myydään Zalandolla, muutamalla muullakin sivustolla sekä lifestyle-shopeissa Ylläksellä, Levillä ja Lauttasaaressa. Tämä on siis ihan oikea työni.

Vaatteiden suunnitteluun olen saanut neuvon, että täytyisi käyttää tunnettua suunnittelijaa. Toki yhteistyöt varmasti tietyllä tapaa tuovat tunnettuutta, mutta en koe sitä listallani oleelliseksi. Monesta Kalla Activen vaatteesta on tällä hetkellä myynnissä vasta muutama väri, ja toivon voivani tuoda niistä mahdollisimman pian vaihtoehtoisia värejä myyntiin. Lisäksi lastenvaatteista odotetaan kovasti isompia kokoja. Mallistoja pystyy helposti tulevaisuudessa laajentaa muillakin tavoin. Lisäksi arvostan käyttämieni vaatealan ammattilaisten osaamista. Tämänkin ”neuvon” kohdalla toivoisin siis ennemmin kysymystä: ”Millaisia kehitysideoita sulla on mallistoihin ja tuotteisiin liittyen?” 

Vaatealan ”katsomovalmentajat” ovat muutamaan kertaan ehdottaneet muita materiaaleja merinovillan tilalle. He ovat usein myös niitä, jotka eivät ole ikinä käyttäneet merinovillaisia vaatteita. Tähän on usein vaikea lyhyesti vastata: ”En ikävä kyllä ole sitä vaihtamassa.”

Materiaalin valinnalle oli alkujaankin syy. Aloin kehittämään Kalla Activen merinotuotteita omien tarpeiden pohjalta. Leikkipuistossa huomasin usein jo syksyllä, että puuvillaiset housuni eivät lämmittäneet tarpeeksi ja kastuttuaan ne tuntuivat jäätävältä ihoa vasten. Merino oli siis täydellinen materiaali ulkohousujen alle, sillä se hengittää ja imee kosteutta tuntumatta kylmältä ihoa vasten. Ulkoilujen jälkeen ulkohousujen alla oleva kerros jäi usein päälle koko päiväksi ja kaipasin merinovillaisia housuja ja takkia, joissa yhdistyisivät kaunis kotiasu ja merinovillan toiminallisuus. Halusin myös löytää vaihtoehtoja lapseni merinovillavaatteisiin. Kaipasin pirteämmissä väreissä olevaa välihaalaria ja sisävaatteita, jotka eivät ole kalsarikerrastomaisia. Tämän jälkeen idea on jalostunut kaikissa mallistoissa ja SELJA työmallistossa yhdistyvät esimerkiksi arki- ja työvaate. 

Merinovillaa on myös eri paksuutta. Suurin osa Kalla Activen merinovillavaatteista on ohuen ohutta merinoa, joka tuntuu päällä kevyeltä ja pehmeältä. Se ei ole siis päällä ”villainen”. Esimerkiksi ohut toppi oli viime kesän myydyin tuote. Tuota menee nyt talvellakin neuleiden alle. Luonnollisesti naisten USVA-neuleessa ja lasten UTU-välihaalarissa neulos on paksumpaa, mutta niissäkin käytetty villa on hienoa eli ohutta ja kiharaa.

Kaikki omalla tyylillään

Joku viisas kerran totesi, että kaikkia ajatuksiaan ei tarvitse sanoa ääneen. Muistan tapauksen, kun somevaikuttajat, kuten Hanna Gullichsen, Jenni Rotonen, Stella Harasek, Natalia ”Nata” Salmela ja Viena K kertoivat stooreissaan saavansa seuraajiltaan paljon viestejä, joissa nämä jakavat neuvojaan ja heristelevät sormeaan ilman, että heiltä on neuvoja pyydetty tai kaivattu. Erika Vikman myös totesi tuolloin, että pyytämättä annettu neuvo on moite.

Oman elämänsä ”katsomovalmentajia” löytyy siis joka suunnalta ja stereotyyppisimmät tapaukset varmaan liittyvät arjen asioihin, kuten työelämään tai äitiyteen. Yksi julistaa, miten lasten ei saa antaa vaikuttaa elämään ja kertoo, kuinka heidän lapsensa elää ilman rytmejä. Tämä kertoja ei taas välttämättä ymmärrä, miten joku toinen äiti on enemmän kuin onnellinen lapsensa säännöllisistä rytmeistä – kaikki omalla tyylillään.  

Omalla kohdallani ainakin lapsen vauva-ajan rytmit mahdollistivat paljon asioita, esimerkiksi matkustin aina päiväunien aikana noin tunnin bussimatkan keskustaan äititreffeille. Valvottujen öiden jälkeen ne olivat taas pelastus. Tuon avulla tiesin koska päiväunet koittivat, ja näin pääsin itsekin tuolloin nukkumaan. 

Ehkä eniten kuitenkin peräänkuulutan kaikessa pelisilmää ja tilannetajua. Itse ainakin koen, että muutamat tilanteet ovat lähiaikoina olleet enemmän sosiaalisesti uuvuttavia kuin virkistäviä. Eihän kenenkään meistä pitäisi joutua selittelemään tekemisiään – varsinkin jos ei edes itse kerro kaipaavansa apua. Moni varmasti aidosti enemmän arvostaa tsemppaamista. ❤️

Joulukuun hulinat ja minimimmin luisteluhuuma

Mulla on ollut jo kauan mielessä kirjoittaa edellisistä viikoista, mutta koska marras- ja joulukuu on ollut yhtä hulinaa, en ole ehtinyt pysähtymään ja kirjoittamaan. Usein olen kyllä suonut sille ajatuksia, mutta siihen se on jäänytkin.

Vauhdin määrästä kertoo yleensä se, että kun yritän miettiä edellistä viikkoa, joudun katsoa kalenterista, mitä on tapahtunut. Joku saattaisi todeta, että: “Noh ruuhkavuodet”, mutta oma kiireeni ei liity äitiyteen, vaan enemmänkin monen eri työjutun tekemiseen. Äitiys on oikeastaan tämän kaiken tasapainottava tekijä. Minimimmi on se syy, että laitan läppärin kiinni ja käännän aivot iltaisin eri asentoon.

Nyt myös pystyn jo pikkuhiljaa todeta, että selvisin syksystä eli nyt näyttäisi siltä, että sain kuin sainkin kaikki Kalla Activeen liittyvät hommat tehtyä ennen joulua. Kahden kuukauden sisällä on tullut yhteensä yhdeksän uutta tuotetta. Erityisen innoissani olen ollut naisten mustasta merinomekosta sekä lasten mintun värisestä. Mitä mieltä olette? Kurkatkaa verkkokaupasta myös muut uudet tuotteet!

Nyt totisesti pidän pienen tauon uusien tuotteiden lanseerauksesta. Niin kuin aikaisemminkin jo totesin: unohdan tyystin aina, kuinka suuritöinen prosessi se on. Mutta ihana on ollut jälleen kerran huomata, miten hyvän vastaanoton uudet tuotteet saivat. Siitä on pakko kiittää!

Naisten uudet vaatteet ovat nyt myös Zalandollakin myynnissä. Marras- ja joulukuussa tulleiden merinovaatteiden kohdalla tein poikkeuksen ja otin ja käsittelin kaikki kuvat itse. Ystäväni Leo teki niihin harmaat syväykset sekä packshot-kuvat Zalandoa varten. Tunnen Leon muuten alkujaan Vaasasta. Hän oli kanssani samaan aikaan lukiossa. Hauska yhteensattuma, että aikuisiällä törmäsimme uudelleen ja nyt hän on ollut rautainen ammattilainen kuvien kanssa ja korvaamaton apu. 

Talven juttuja ja luisteluhuumaa

Kalla Activen merinojuttujen ja minimimmin luistelun lisäksi joulukuu on ollut pulkkailua ja muuta ulkoilua. Pian saa nauttia joulun ajan lomailusta! Tein muuten joulutorttuja Fazerin “vihreäkuula-hillosta”. Suosittelen kokeilemaan, jos haluaa vaihtelua perinteisiin joulutorttuihin.

Minimimmi on ollut nyt syksyn luisteluhuumassa ja nyt näyttää myös siltä, että hän jatkaa tammikuussa ensimmäisessä taitoryhmässä. Helsingin Luistelijoissa on mielestäni ollut hyviä valmentajia ja he ottavat ihanasti lapset huomioon – aivan pienikin ele, kuten lapsen silmiin katsominen ja kumartuminen alas puhuessaan hänelle tekevät ainakin minuun vaikutuksen.

Alkuviikosta oli ihana, kun Nordiksella vietettiin Helsingin Luistelijoiden joulujuhlaa ja luistelukoululaisetkin pääsivät esiintymään. Olin niin ylpeä kaikista pienistä luistelijoista! Miten rohkeita he olivatkaan. 

Luistelun kohdalla olen ajatellut, että niin kauan kuin minimimmin innostus jatkuu, hän saa puolestani harrastaa. Luistelu taitona on kuitenkin niin tarpeellinen ja siihen liittyvät harjoitteet tuovat tasapainoa ja kehonhallintaa. Kannattaa muuten kurkata Helsingin Luistelijoiden luistelukoulut, joista minimimmikin aloitti. Ne ovat loistavia.