Kesällä on paljon puhuttu siitä, kuinka some on täyttynyt jälleen perheiden kesälomapostauksista ja matkailuvinkeistä. Joidenkin mukaan postaukset luovat perheille paineita, millainen kesäloman pitäisi olla. Muutamat liputtivat somessa pelkästään kotimaan matkailun puolesta ja ihmettelivät ulkomaille matkustavia. Minulla on kolme isosiskoa, joten ymmärrän, että isolla poppoolla pidempien reissujen tekeminen rahallisesti ei aina ole edes mahdollista.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että paras kesämuisto syntyy siitä, miltä kesäloma tuntuu. Lapsena muistan sen, että sai nukkua pitkään, isäni ajaman vastaleikatun nurmikon tuoksun, juoksukisat yleisurheilukentällä, urheilukentän kastelukoneen äänen (ja lasten kirkuminen, kun he juoksivat pyörivää kastelulaitetta karkuun) Olen aina ollut arkinörtti ja puuhailimmekin paljon lapsuudenkotimme puutarhassa kesäisin ja uimme Kyrönjoessa, jonka varrella kotimme sijaitsi. Mutta silti, vaikka puuhailimmekin paljon lapsuudessani kotosalla, muistan lapsuudestani jokaikisen perheen kanssa tehdyn reissun. Näitä olivat esimerkiksi reissu vuokramökille Kihniöön, viikko Turkin Alanyassa tai laskettelureissu Lapissa hiihtokisojeni jälkeen.
Vaihtelua arkeen
Monet kommentoivat somessa, että lapsi ei tarvitse kesällä, kuin perus arkea, joka tietenkin pitää myös paikkansa. Tyttömme on kotona tosi onnellinen ihan pienistä pyöräretkistä jäätelölle tai kun yhdessä palloittelemme takapihalla lentopallolla. Minusta on ihanaa nähdä ikkunasta, kun hän juoksee hakemaan naapurin lapsia leikkimään. Tärkeintä on olla yhdessä, ei se missä ollaan.
Mutta vaikka kesä olisi täydellinen pelkästä läsnäolosta tai näistä pienistä hetkistä, tuntuu, että pieni vaihtelu arkeen ja maiseman vaihto tekevät kaikille hyvää. Meidän arki on tosi aikataulutettua harrastusten vuoksi. Teen myös yrittäjänä työni suurimmaksi osaksi kotoa. Olen siis ajatellut, että reissut kesällä tekevät meidän kaikkien pääkopalle ihan hyvää. Kesällä myös harrastukset ovat tauolla.
Matkustelu avartaa
Ymmärrän, että suurimmat kesämuistot eivät aina vaadi pitkiä automatkoja tai kallista tekemistä, mutta ulkomaanmatkat tuomitaan myös jossain postauksissa. Matkustelu kuvataan näissä suorittamiseksi. Sain kerran kommentin: ”Voin sanoo et tollanen jokavuotinen reissaaminen ei oo ns normi mitä kannattaa ”opettaa” lapselle. Sit tulee vaan pettymyksiä kun ei pääsekkään joka vuosi reissuun, mihin on tottunut.”
Minä mielelläni opetan lapseni matkusteluun. Matkustelu avartaa maailmankatsomusta ja lisää kielitaitoa. Matkustaminen opettaa sosiaalisia tilanteita, joista moni aikuinenkin välillä takertelee. Se on myös sellainen asia, jota itse rakastan ja jonka eteen olen vuosittain valmis säästämään. Olemme avoimesti puhuneet tyttömme kanssa matkustelun kustannuksista. Ymmärrän hyvin kustannuspuolen – perhekoko tuo aina omat haasteensa. Puolisollani heinäkuu on kiireisin aika töissä, joten hän ei tule kanssamme reissuihin. Rehellisesti sanottuna kerään ja säästän aina kesälle reissubudjetin minulle ja tytöllemme. Usein myös teen majoitusvaraukset jo lähes 6 kuukautta ennen. Varasin ja maksoin esimerkiksi jo viime syksynä tämän kesän Kreetan loman. Vaasan ja Tampereen hotellit maksoin talvella -40% etukoodilla, kun Sokos-hotelleilla oli kanta-asiakaskampanja päällä. Kun menemme kotiseudulle Pohjanmaalle, hotelli on ollut järkevin vaihtoehto meille sekä siskoni perheille. Lapsuudenkotimme myytiin jo useita vuosia sitten.
Minulle matkustaminen ja reissujen suunnittelu ei ole velvollisuus eikä pelkkää ajan ja rahan tuhlaamista. Bonuksena tyttömme on saanut ulkomaan reissuilta uimataidon ja kasvattaa koko ajan sanavarastoaan. Kaiken tämän eteen olen valmis säästämään. Ja ehkä jokaisen on myös tärkeää suoda kullekin perheelle mahdollisuus lomailla parhaalla katsomallaan tavalla.
