Vihdoin se päivä koitti, josta olimme puhuneet koko kesän – tyttäremme ensimmäinen luokka alkoi. Koulu on onneksi tosi lähellä kotiamme ja samassa rakennuksessa, kuin viime vuoden eskari, joten suuria konkreettisia muutoksia ei tullut. Mutta olihan se jännää ja innostavaa. Oli myös ihana päästä ensimmäisenä päivänä saattamaan ja katsomaan, kuin luokka lähti yhdessä koossa sisälle. Naureskelin, kun jollain tapaa koulun alkuakin isompi juttu tyttärellemme oli nauhalenkkarit, jotka kävimme hänen toiveestaan kesällä ostamassa. Ne jalassaan hän paineli kouluun ylpeänä.
Kävimme myös päivää aikaisemmin koululla 7-vuotiaan terveystarkastuksessa. Tarkastuksessa käytiin perusasiat, kuten pituus yms läpi ja sinne oli pitänyt täyttää perustietolomake. Lopussa oli kysymys, jossa pyydettiin kuvaamaan lastaan. (en muista tarkalleen, millä sanamuodolla kysymys oli aseteltu) Olin kirjoittanut: “Tyttäremme on positiivinen ja sinnikäs luonne, ja hänen kanssaan on ihana viettää aikaa ja puuhailla kaikenlaista.” Terveydenhoitaja luki lauseeni ääneen ja liikuttui: “Olipa ihanasti kuvattu.” Jäin miettimään, kun lähdimme, että millaisin sanoin muut vanhemmat kuvailevat lastaan. Ajattelin lauseeni lähinnä aika tavalliseksi kuvailuksi.
Kallan brändilähettiläshaku käynnistyi
Syksylle on luvassa Kalla Activelle tosi kivoja juttuja. Brändilähettiläshaku käynnistyi tällä viikolla ja olen niiiin innoissani pari päivää lukenut hakemuksia. Hakijoiden ikähaitari on ollut 23-62 vuotta. Arvostan jo nyt sitä, miten he ovat panostaneet hakemuksiin. Ja ette arvaakaan, millaisia tyyppejä! Mielettömiä! Fanitan jo nyt erästä hakijaa, joka on 62-vuotias. Taisin juuri ottaa hänet omaksi esikuvakseni. En malta odottaa, mitä on luvassa, kun jo ensimmäiset kolme päivää ovat olleet näin mielenkiintoisia. Haku on 26.8 asti, joten hetken pitää vielä malttaa odottaa. Teimme hauan viimeksi kaksi vuotta sitten, ja koska niin moni toivoi sitä uudelleen, päätimme nyt toteuttaa sen uudelleen. Silloin hakemuksia tuli yli 300.
Omaa töiden tekemistä helpottaa se, että tyttäremme voi mennä itse kouluun ja tulla kotiin iltapäivällä ilman hakemista. Välillä tämäkin asia saa itsekin miettimään, miten iso hän on jo. Time flies taitaa pitää paikkansa. Huomaan, että oma töiden tekeminen kuitenkin hakee tietynlaista rytmitystä, kun koulu ja arki alkoivat taas. Aamulla herään usein useita tunteja aikaisemmin, kun muu perhe – jopa silloinkin jos saisi oikeasti nukkua. Ehdin siis vastailla sähköposteihin ja aloittaa työt, ennen kuin tyttäremme herää. Kun hän lähtee kouluun, olen tehnyt usein kävelylenkin ja jäsennellyt päivän tekemiset & to do -listan lenkin aikana.
Myös somemateriaalin kuvaaminen Kallalle on jotenkin helpompaa tehdä ulkosalla lenkin lomassa. Vaikka markkinointi on aina ollut itselle ominaista töiden ja oman brändin kautta, huomaan, että itsensä kuvaaminen ja heittäytyminen Kallan someen omilla kasvoilla on vaatinut jonkinlaisen kasvuprojektin. Vaikka olen vilahdellut jo alusta Kallan markkinointikuvissa ja ollut mallina aina kuvauspäivinä, huomaan, että ns. “ei viimeistellymmän” videomateriaalin tuottaminen on ollut itselleni vaikeampaa. Positiivista on, että tuo kasvuprojekti on tuottanut tulosta, ja huomaan tämän olevan nykyään paljon vaivattomanpaa. Koko haastehan oli alkujaankin vaan omassa päässä.
Kirjoittelin elokuun alussa blogiin, kuin vaikeaa on yrittäjänä tottua siihen, että kesän jälkeen viestinnän ja markkinoinnin freelancer-kalenteri vielä tyhjänä. Toki välillähän on ollut kalenterissa viestinnän ja markkinoinnin projekteja, jotka ovat jatkuneet lomakuukausien jälkeenkin. Tällainen oli esimerkiksi viime kesänä. Jatkoin elokuun vielä viestinnän asiantuntijana Laakson yhteissairaala -projektissa. Usein projektit taas ovat olleet lyhyempiä, ja päättyvät juuri ennen kesää. Vielä ei ole ainakaan tähän asiaan tullut muutosta, vaikka yksi yritys ottikin jo yhteyttä sekä ehdimme käydä teamsissa tarjoukseni läpi. Täytyy siis pitää peukkuja. Millaisia juttuja teillä on nyt syksylle luvassa?
