Kuulin kerran erään tarinan pojasta, joka matkusti Pariisiin tyttöystävänsä kanssa ja erosi hänestä siellä. Muistan kuinka ihmiset päivittelivät, että aivan hirveää mennä rakkauden kaupunkiin Pariisiin saakka eroamaan. Samaan aikaan hihittelin pääni sisällä ja mietin: ”Joo niinpä. En suosittele kenellekään.”
Olipa kerran…
Miten Pariisi minuun liittyy? Tarinan taustalla ovat vuoden 2008 ja 2009 vaihtoajat Meksikossa. Opiskelimme Monterreyn yliopistossa Pohjois-Meksikossa. Vaihtoaikoina teimme paljon rinkkareissuja maan sisällä ja kun lukukausi loppui lähdimme pidemmälle reissulle. Kiersimme ensin Meksikoa ja sen jälkeen Guatemalaa ja Belizeä. Tapasin Guatemalassa pojan, joka asui Guatemala Cityssä. Poika ystävineen oli tullut ”juhlimaan” Antiguaan, jossa olimme sillä hetkellä vaihtokavereiden kanssa. Tykästyin ja ihastuin. Koska oli joulunaika, olimme pidemmän pätkän samassa lokaatiossa. Normaalisti saatoimme rinkkojemme kanssa jatkaa nopeastikin matkaa. Poika ajoikin minua moikkaamaan lähes päivittäin, ja lähdimme myös hänen ja hänen ystäviensä kanssa ranchille rannikolle viettämään aikaa (suomalaisittain ”kesähuvilalle”). Kun palasin vaihdosta takaisin Suomeen, jatkoimme yhteydenpitoa pojan kanssa ja teimmekin suunnitelman, että näemme Lontoossa.
Nyt kun tapahtumasta jo noin 17 vuotta, asialle voi ehkä nauraakin. Alkujaanhan reissun piti olla näinkin yksinkertainen:
- Näemme pojan kanssa Lontoossa. Olemme hänen siskon perheen luona kaksi yötä.
- Lennämme Pariisiin muutamaksi yöksi. Hän menee moikkaamaan samalla ystäviään ja minä samalla yhtä parhaimmista ystävistäni, joka oli vahdossa samaan aikaan Pariisissa.
- Lennämme takaisin Lontooseen ja yövymme jälleen 3 yötä hänen siskon perheen kodissa.
Näin jälkikäteen ajateltuna koko reissuhan meni aivan mönkään ja miten monella eri tavalla se oli vaan pelkkää kaaosta. Tavallaan kaikesta huolimatta on ihana ajatella, miten elämännälkäinen, utelias ja rohkea on ollut.
Pariisi rakkauden kaupunki – vai onko sittenkään?
Vaikka olimme olleet Meksikon jälkeen melkein päivittäin tekemisissä, aika pian Lontoossa huomasin, etteivät välimme olleet samat. Aurinko, ranta ja loma olivat olleet ilmeisesti niin suuret motivaattorit tälle lomaromanssille, että suhdetta oli vaikea tuoda lähemmäksi arkielämää. Toki nytkään emme olleet kummankaan arjessa, vaan tapasimme ns. puolimatkassa.
Vaikka alunperin minun oli tarkoitus vaan moikata Pariisissa hyvää ystävääni, tilanne muuttui, kun toinen niistä ystävistä, joita poika meni moikkaamaan olikin hänen entinen tyttöystävä. Eikä siinä vielä kaikki, pian paljastui, etteivät asiat heidän välillään olekaan vielä lopussa. Pariisi taisi olla romanttinen, mutta ei meille. Tähän voisi hyvin todeta myös alun lauseen: ”Miksi mennä Pariisin saakka eroamaan?” Ilmeeni taisi olla melkoinen, kun tajusin, että niinpä taisin juuri tehdä. Onni onnettomuudessa ystäväni asui silloin Pariisissa, joten pystyin jäädä hänen luokseen yöksi.
Selasin vanhaa drivea ja katselin äskettäin Lontoon ja Pariisin kuvia. Jos ei tietäisi tarinaa kuvien taustalla, voisi luulla, että kyseessä oli vaan ihan normaali lomareissu. Itse kuitenkin muistan, että fiilis oli aika eri. Hommat olivat menneet ennätyskuseen, ja tunsin eläväni jossain sketsisarjassa.
Pariisissa seuraavat säädöt koskivat kotiinpaluuta. Koska en halunnut lentää enää pojan kanssa Lontooseen, yritin saada varausnumeron lentolippuihimme, jotta voisin muuttaa lentoa. (Poika oli tehnyt varaukset, ja olin maksanut osuuteni hänelle) Poika ei kuitenkaan ollut aluksi halukas antamaan varausnumeroa, joten valmistauduin jo henkisesti kiusalliseen lentoon Pariisista Lontooseen. Vaikka olisin lentänytkin Lontooseen, oma lentoni Suomeen olisi lähtenyt vasta kolmen päivän päästä. Hänen siskolleen ei olisi voinut enää mennä, joten olisinko tässä tilanteessa ottanut vaan hotellin ja lomaillut yksin Lontoossa nuo päivät. Ainahan olisi vaan myös voinut perua oman Pariisi-Lontoo -lennon ja Lontoo-Helsinki -lennon ja ostaa kokonaan uuden lennon Pariisi-Helsinki, mutta minulla oli niin vahva ”paska reissu, mutta tulipahan tehtyä -fiilis”, etten halunnut enää kuluttaa yhtään enempää rahaa tähän farssiin.
Lopulta poika suostui antamaan varausnumeron, jonka avulla sain muutettua lennon ajankohtaa Lontooseen. Jäin ystäväni luokse Pariisiin kolmeksi päiväksi. Koska alkuperäinen suunnitelma oli viettää vielä Lontoossa aikaa, en ollut aikaisemmin tajunnut, että Pariisin kone saapuu eri lentokentälle, kuin Lontoosta Helsinkiin lähtevä kone. Lensin siis paluulennolla Stanstedin lentokentälle, josta otin bussin Heathrow’n lentokentälle. Kätevää. Kun viimein sain taisteltua itseni Helsingin koneeseen, oli voittajaolo.
Ehkä tämä kaikki meni nuoruuden piikkiin. Ja miten monta kertaa olemme myöhemmin Pariisissa asuneen ystäväni kanssa tälle nauraneet. Pariisi – varsinainen rakkauden kaupunki.
