Ninniohia

22/04/2024 Kalla Active, yrittäjyys Post a Comment

Lapsimessut takana ja uusi brändituttavuus JOY by M & V

Lapsimessut järjestettiin viime viikonloppuna 19.-21.4.2024 Messukeskuksessa, ja Kalla Activella oli ensimmäistä kertaa osasto siellä. Täytyy sanoa, että onneksi olin jo helmikuussa pakkaillut ja tehnyt messusuunnitelman valmiiksi, sillä huhtikuussa on ollut niin paljon kaikkea muuta. Olen tehnyt muutamia toimittajakeikkoja, ja tuon lisäksi aloitin yhdessä sairaalahankkeessa viestinnän ja markkinoinnin apuna kolmena päivänä viikossa. Vaikka olen “tiimiläisenä” hankkeessa, laskutan silti yrittäjänä. Kivaa tekemistä siis!

Koska Kalla Activella ei ollut valmiina mitään osastoa, sisustuksen suunnittelu tai oikeastaan osastoon liittyvien hankintojen ostaminen ja järkeistäminen vaativat eniten miettimisaikaa. Tavarat kuitenkin pitää säilöä sen jälkeen jonnekin, ja yleisesti ottaen messut ovat jo itsessään yrittäjille iso investointi. Lopulta onneksi isoja hankintoja ei tarvinnut tehdä kuin muutama: taustakuva ja hylly, sillä muut asiat löytyivät jo valmiiksi meidän kotoa: rekki, korit, jakkara, peili ja matto. (Perus yrittäjän arkea – tyhjäilin koreja kotona ja tyttömme ihmetteli puuttuvia tavaroita) Vaikka osasto oli pieni, minun mielestä siitä tuli ihan söpö.

Kokonaisuudessaan messuilla riitti hulinaa ja lapsille oli järjestetty paljon aktiviteetteja. Moni näytteilleasettaja kuitenkin totesi, että heidän näkökulmastaan edelliset vuodet olivat olleet kiireisempiä. Ehkä sen lopullisen “kokonaishyödyn” näkee sitten myöhemmin.

Koska päiväkodissa oli kehittämispäivä perjantaina, oma tyttöni tuli mukaani messuille jo heti aamusta ja hän juoksenteli ympäriinsä hikihatussa koko päivän. Hänellä oli ollut huippu päivä. Olin tosin järjestänyt hänelle aina “treffiseuraa”, sillä itse olin kiinni lähestulkoon koko ajan osastolla. Myyntiavuksi olin palkannut koko viikonlopuksi ihanan siskoni tytön. Kuinka moni teistä muuten oli käymässä Lapsimessuilla?

Uusi brändituttavuus JOY by M & V

Kalla Activen osaston vieressä oli JOY by M & V -brändin osasto, ja höpöttelimme messujen aikana ja vaihdoimme ajatuksia yrittäjyydestä. (Niin mukavaa aina kuulla muiden yrittäjien eri näkökulmia asioihin) Minusta heillä on kaunis tarina brändin takana ja söpöjä lastenvaatteita. Yritys lahjoittaa tilikauden voitosta 40% lasten syövän hoidon kehittämiseen ja tutkimiseen.

Heidän ensimmäinen lahjoituskohde on Aamu Suomen Lasten Syöpäsäätiö. Yritys vaihtaa lahjoituskohdetta vuosittain. JOY by M & V mukaan joka vuosi Suomessa sairastuu syöpään noin 150 alle 15-vuotiasta lasta, eli lähes joka toinen päivä yhdellä lapsella todetaan syöpäsairaus. Vuosittain joka viides syöpään sairastunut lapsi menehtyy. Tämän vuoksi hoitoja on edelleen kehitettävä, jotta joskus voimme saavuttaa 100% parantumisen.

JOY by M & V lastenvaatteiden kuvat ovat piirtäneet Turun yliopistollisen keskussairaalan lasten syöpäosaston pienet potilaat. Onko brändi teille entuudestaan tuttu?

06/04/2024 Juhlat, Perhearki Post a Comment

Pikavauhtia mennyt pääsiäinen ja odotettu jääshow

Pääsiäinen meni jo viikko sitten, mutta en jostain syystä ehtinyt siihen aiemmin edes ajatustasolla palailla. Vaikka parin viikon aikana tapahtui paljon, kaikki oli silti lähinnä arkista puuhaa – ihanaa sellaista kuitenkin.

Ennen kuin lapsuudenkotimme myytiin, meillä oli aina tapana kokoontua Pohjanmaalle aina pääsiäisin perheeni kanssa. Meille pääsiäinen oli usein kuin toinen joulu, ja päivät rakentuivat ulkoilun ja syömisen ympärille. Äitini oli usein leiponut kaapit ja pakkaset täyteen kakkuja. Jälkkäriosastolla oli mm. toska- ja juustokakkuja mokkapaloja unohtamatta. Vanhempieni luona pääsiäisen ja viikonloppuvisiittien perinteisiä ruokia olivat savustettu kala ja äidin tekemät lihapullat.

Pohjanmaalla virvotaan eli trullitetaan pääsiäislauantaina. Kävimme usein yhdessä keräämässä joenrannasta pajunkissoja, ja autoimme lapsia koristelemaan ne. Pohjanmaalla on mielestäni kiva tapa myös polttaa pääsiäiskokkoja.

Muistan lapsuudestani, että trullittaminen oli vuoden kovin juttu. Emme käyneet vain naapuritaloissa, vaan kiersimme koko kylän. Keräsimme palkan vanhaan kahvipannuun, ja otimme mukaan tyhjän muovipussin, johon täyden pannun pystyi tyhjätä. ”Palkan” eteen todellakin nähtiin vaivaa. Olimme mm. askarrelleet pajunoksia sekä harjoitelleet kaksi pääsiäislaulua, jotta voisimme esittää ne vanhempien ihmisten ovilla. Ensimmäinen lauluista oli iloisempi värssy, ja toinen hartaampi laulettavaksi uskonnollisempia taloja varten. Usein saimmekin ison saaliin karkkia ja rahaa ja vanhukset itkivät liikutuksesta esitystemme jälkeen.

Joka vuotinen jääshow kevään kohokohta

Jos Pohjanmaalla pääsiäinen keskittyy vain tuohon yhteen pidennettyyn viikonloppuun, niin mielestäni Helsingissä pääsiäisemme on ollut nyt jo muutaman vuoden kaksi viikkoa pitkä. Meidän pääsiäiseemme linkittyy vahvasti Helsingin Luistelijoiden Jääshow, sillä se oli tänäkin vuonna Palmusunnuntaina. Tyttäremme kiersi aamulla lähitalot virpomassa, ja sen jälkeen vein hänet Helsingin jäähallille, jossa hänen ryhmänsä Minitimantit esiintyivät sammakkoina päivän molemmissa näytöksissä.

Jääshow oli upea, ja varmasti ikimuistoinen kaikille esiintyjille. Jäällä nähtiin upeita pukuja, maskeerauksia ja lavasteita valoineen sekä taidokasta yksinluistelua, muodostelmaluistelua ja jäätanssia. Koreografia ja musiikkivalinnat menivät myös nappiin. Kannattaa laittaa korvan taakse jo ensi vuoden Jääshow. Teema paljastetaan vuoden lopulla.

”Olisi kiva, jos oltaisiin menty kolme kertaa jäälle”, sanoi tyttäreni ja toivoi, että näytöksiä olisi ollut kahden sijasta kolme yhden päivän aikana. Pienenä merenneitona luisteli Enna, joka oli ollut tyttäremme luistelukouluvalmentajana muutama vuosi takaperin. Kun hän tuli juttelemaan kuulumisia käytävällä, se oli tottakai pienelle luistelijalle ihana muisto.

Pääsiäisviikonloppuna kävimme piipahtamassa puolisoni ja tyttäremme kanssa Kangasalla siskoni perheen luona. Muu aika kului lähinnä kotona puutarhahommissa. Lapset viettivät paljon aikaa trampalla ja kävivät rullaluistelemassa. Vietimme meillä myös puolisoni lasten kimppasynttäreitä.

Näin jälkikäteen ajateltuna ja tuota nykyistä takatalven tuomaa lumimäärää katsellessa, tuo keväinen pääsiäisaika (ja paikoin jo lämminkin) tuntuu lähinnä absurdilta. Ehkä pääsemme pian oikean kevään kimppuun!

23/03/2024 Hyvinvointi, Lapsuusmuistot

Vinkkejä avantouintiin ja lapsuusmuistoja joenrannalta

Aikuisena on ollut hauska huomata, miten erilainen suhde ihmisillä on veteen. Joillain on mökki järven- tai merenrannalla, ja he ovat yksinkertaisesti tottuneet viettämään aikaa veden äärellä. Toiset taas eivät koe vettä elementtinä millään tavalla edelleenkään läheiseksi. Itse asuin lapsena Kyrönjoen varrella Pohjanmaalla, joten vesi oli ympäri vuoden osa elämäämme. Talvella luistelimme jäällä ja kesällä räpelsimme vedessä: uimme ja soutelimme ympäriinsä.

Nyt aikuisena unelmoin jokapäiväisestä avantouinnista. Olen aikuisiällä käynyt avannossa yli 10 vuotta. Ennen tyttöni syntymää asuin Kalliossa. Sieltä oli huomattavasti lyhyempi matka avantoreissuille. Olen edelleen saman uintiseuran eli Herttoniemen Hylkeiden jäsen, mutta huomaan, etten lähde nykyisestä asuinpaikastamme läheskään yhtä usein, kuin Kallio-aikoina, ja se harmittaa välillä.

Mikä siinä avantouinnissa voi olla ihanaa?

Siitä nauttimiseen on monia reseptejä – eikä mikään siihen liittyvä ole oikein tai väärin. Tärkeintä on se, mikä itselle sopii parhaiten. Itse tykkään avannosta ilman saunaa. Vaihdamme vaatteet avantouintiseuramme lämmitetyssä pukuhuoneessa. Usein otan extra merinopaidan mukaan lämmikkeeksi uinnin jälkeen. Urheiluvälineliikkeistä löytyy myös talviuintiin tarkoitettuja neopreenitossuja ja -hansikkaita, joihin suosittelen panostamaan. Ne tekevät ehdottomasti pulahtamisesta paljon miellyttävämpää, sillä pienemmät raajat kokevat kylmän erilailla.

Mielestäni kylmän veden vaikutukset ovat yksilökohtaiset ja monen tekijän summa – joka tapauksessa uinnin jälkeen on itselläni aina hyvä olo. Eräs mummo sanoi kerran: ”Se on ihanaa, kunhan muistaa hengittää.” Eniten kyllä uskon sen mielialaa parantavaan vaikutukseen. Sanotaan, että kylmä vesi vapauttaa aivolisäkkeen endorfiineja ja tämä taas lisää mielihyvän tunnetta ja laskee kipukynnystä. Kun olin raskaana, sain suurta helpotusta kylmässä vedessä pulahtamisesta. Se oli ainakin itselleni pelastus raskauden ajan pahoinvointiin, joka minulla oli aika extreme. Toki yleinen suositus on, että avantouintia ei tule aloittaa raskausaikana, jollei aiemmin ole lajia harrastanut. Ongelmaa ei kuulemma ole, jos on harrastanut aiemmin talviuintia. Totta kai tämäkin on yksilöllistä.

Puhumme usein, että jätämme avantoon huolemme ja hartiakipumme, ja säälittelemme samalla, että saakohan seuraava uimari ne mukaansa. Itselläni avanto nollaa päivän ja tyhjää pään.

Lapsuusmuistot joenrannalta

Lapsuudessa elämä joenvarrella oli lapsennäkökulmasta unelma. Meillä oli rannassa kaksi laituria. Toista isäni käytti soutuveneelle ja toisesta pidemmästä menimme uimaan. Perheemme käytti sisäsaunaa talvella ja ulkosaunaa kesällä. Kesäisin uikkarit olivat aina ulkosaunalla valmiina odottamassa. Jos moottorivene ajoi talomme ohi, juoksimme äkkiä vaihtamaan uikkarit. Aallot tuntuivat aina yhtä hauskoilta, vaikkakin ne loppuivat sekunnissa.

Näin jälkikäteen ajateltuja jokeen liittyvät asiat olivat perinteisiä ”small talk” -aiheita kylillä. Koska se jäätyi, koska tulvi tai kuinka lämmintä vesi oli. Äidillä oli myös tapana ottaa eri vuodenaikoina joesta kuvia. Yllä olevat kuvat on otettu puutarhasta. (Niin kauniita!)

Keväisin muistan, että keräsimme luokkaretkikassaan rahaa myymällä jääveikkausarpoja. Jäälle oli laitettu kyltti ja koko kylä arvuutteli, koska kyltti alittaa kirkonkylän sillan. Se kuka arvasi lähimmäksi (joskus jopa minuutilleen), voitti palkinnon. Ala-asteikäisenä minulla saattoi mennä noin 1,5 kilometrin koulumatkalla kävellen monta tuntia, sillä jäin aina juttelemaan urheilusta ja juomaan limsaa, kun myin näitä jääveikkausarpoja. Varsinkin kylän vanhemmat ihmiset seurailivat minun kilpaurheilutuloksia aina lehdestä.

Joki tulvi myös melkein joka kevät, joten veden nousua ja laskua seurailtiin. Muistan lapsena nähneeni unta, että sänkyni kellui keskellä jokea. Tuon unen jälkeen aloin iltaisin aina laittaa sänkyni jalkapäähän extra vaatteita sekä kaikki nalleni, jotta olisin paremmin varautunut, jos tulva veisi sänkyni yöllä, kun nukun.

Talvisin luistelimme ja puuhailimme jäällä. Isä kävi alkutalvesta naskaleiden kanssa tarkistamassa, onko jää riittävän paksua, jotta voimme rantatöyräältä huoletta laskea jäälle saakka pulkalla. Mielestäni on hassua, kun nykyään näkee hauskuttelu meemikuvia, kuinka vanhempamme ovat hiihtäneet kouluun. Itsekin nimittäin hiihdin aina talvisin kouluun. Ala-aste, jossa kävin luokat 1-5 oli myös Kyrönjoen varrella noin 1 – 1,5 km päässä kodistamme. Minulla oli kengät koulurepussani ja vaihdoin ne aina rannassa. Sukset ja sauvat jätin rantaan pystyyn odottamaan, että pääsen koulusta. Jos tuuli oli tehnyt jäälle hyviä lumettomia reittejä, menin kouluun myös luistimilla tai potkukelkalla. Lapsuus oli aika hauskaa aikaa. Kuinka moni teistä on asunut veden äärellä lapsuudessa?

13/03/2024 Mietteet, yrittäjyys

Tarvitseeko aina olla jotain mieltä?

Jos minulla ei ole sovittuna palaveria kodin ulkopuolelle, aloitan yleensä aamuni samalla kaavalla. Sen jälkeen, kun olen vienyt tyttömme päiväkotiin, laitan radion päälle, teen aamupalaa ja vastailen sähköposteihin. Vaikka radio on ollut päällä enemmänkin taustalla, siihen on valikoitunut lähestulkoon aina sama kanava. Nyt kuitenkin muutama viikko sitten aloin kuunnella tarkemmin ja kiinnitin huomiota heidän yhteen ”Haista paska” -ohjelmaosuuteen, jossa kuuntelijat saavat ns. avautua radiojuontajille asioistaan. Huomasin kuitenkin nopeasti, että halusin vaihtaa kanavaa.

Sehän on selvä, että esimerkiksi reality-sarjoissa viihdettä rakennetaan konflikteilla ja tuon radio-ohjelman osuuden alkuperäinen idea on varmaan ollut ironinen, mutta itselleni tuntui jollain tapaa raskaalta heti aamuun kuulla negaa, eivätkä nuo mielipiteet (haukkumiset) mielestäni ansainneet tulla kuulluksi radiossa.

Kommentteja laidasta laitaan

Ikuisuusaihe on myös sosiaalisen median eri kanavat, jotka ovat antaneet vähän liiankin otollisen paikan julkaista asioita, mitä sylki suuhun tuo. Itse henkilökohtaisesti olen tältä säästynyt ainakin tähän mennessä, mutta Kalla Activen kanaviin tulee laidasta laitaan kommentteja. Rakentava palaute ja ideat ovat aina tarpeen, mutta jos luen sinne tulleita negatiivisia kommentteja, mietin vain, että mitäköhän kirjoittaja tästä oikeastaan edes saa. Kaikesta yleensä huomaa, ettei kirjoittaja ole jäsennellyt ajatuksiaan edes omassa päässään, ennen kuin on julkaissut ne. On hämmentävää ajatella, etteikö kirjoittaja muka ymmärtäisi, että kaikki nuo kommentit loppuen lopuksi vastaanottaa ja lukee ihminen.

Viimeisimmän Kalla Activelle osoitetun kommentin oli kirjoittanut eräs miesvaikuttaja LinkedIn-postaukseen. Hän arvosteli brändilähettiläskampanjaa (joka alun perin toteutettiin asiakkaiden toiveesta ja joka on muualta kerännyt vain positiivisia kommentteja) Kallan kohdalla olen jollain tasolla hyväksynyt, ettei kaikkia voi miellyttää, mutta silti osa kommenteista menee ihon alle.

Entä sitten kasvotusten? Mieleen muistuu se ihmistyyppi, joka illanistujaisissa haastaa asiasta kuin asiasta – kohde vain vaihtuu. Älkää ymmärtäkö väärin – on ihailtavaa, että ihmisillä on mielipiteitä ja uskaltavat sanoa ne ääneen (eivätkä myötäile muita vain miellyttämisen vuoksi), mutta kaikella on rajansa. Jossain vaiheessa vaan kaikki se haastaminen menee yli. Aluksi eri näkökulmien mylläys saattaa viehättää, mutta aika nopeasti siihen jatkuvaan varpailla oloon väsyy.

Hiukan eri ihmistyyppi taas ei ehkä ala inttämään, mutta neutralisoi muiden kokemuksia. Jos muut kertovat olleensa upealla keikalla, hän toteaa valojen olleen liian kirkkaat. Tarvitseeko kaikesta siis olla aina jotain mieltä? Itse mietin, että osa aikuisuutta on nimenomaan se, että kaikkia ajatuksiaan ei tarvitse sanoa ääneen. On tervettä hyödyntää pelisilmää ja lukea sen avulla tilannetta.

12/03/2024 Äitiys, Perhearki, Vanhemmuus

Miksi onnellisuudesta on niin vaikeaa puhua?

Vaikka meidän arki rullaa ja tietyillä hetkillä jopa ajattelen ääneen: ”Olenpa minä onnellinen”, miksi onnellisuudesta on niin vaikea puhua tai kirjoittaa?

Yksi selkeä syy ainakin itselläni on, että välillä nukun kerta kaikkiaan liian vähän. Ironista on se, että oma lapseni on nukkunut vauvavaiheen jälkeen hyvin eli hän ei ole pitänyt minua hereillä. Omien liian vähäisten unien takana ovat omat fyysiset vaivani, ja näiden öiden jälkeen usein aivot jäävät selviytymis-moodiin. Hoidan tunnollisena päivän hommat, mutta pingon päivissä eteenpäin niin sumussa ja lujaa, ettei energiaa ja aikaa omien fiilisten analysointiin jää aikaa.

Tosiasiassa nyt viimeisten kuukausienkin aikana on ollut monia hetkiä, joihin olisi voinut jäädä kauemmaksi aikaa fiilistelemään hyvää oloa. Ja tuollaisina hetkinä sitä tunnetta ja hyvää oloa pitäisi jakaa muillekin. Olimme esimerkiksi viikonloppuna tyttöni luistelukaverin kesäasunnolla Tammisaaressa. Vaikka pienikin loma nyt aina on kaikille mieleinen, itselläni se tuntui erityisen hyvältä, sillä tuntui, että oikeasti pysähdyin hetkeksi.

Pienillä eleillä ja sanoilla

Miten muistaisi sanoa lähimmäisille, että olen heidän kanssaan tosi onnellinen tai että kiitos, että he ovat elämässä. Kun muistaa, miten pienistä sanoista on itse ilahtunut, täytyisi muistaa myös, ettei muille sanottavien asioiden tarvitsisi olla niin mittavia.

Valmentajani sanoi minulle alkutalvesta: ”Nyt oli hieno valssihyppy.” Tulin tuosta lauseesta tosi hyvälle tuulelle. Vaikka hyppy ei ole vaikea, ehkä lause kaikessaan edusti sitä, miten paljon olen vuodessa mennyt taitoluistelussa eteenpäin ja ennen kaikkea uskaltanut kokeilla. Ehkä muutkin asiat elämässä kaipaavat välillä ns. ”re-checkiä” eli pientä väliaikatilannetta.

Huomaan, kun välillä hoidan asiakkaiden kiireellisempiä viestinnän ja markkinoinnin töitä tai viimeistelen projekteja loppuun, saatan mennä Kalla Activen suhteen sellaiseen olotilaan, että Kalla pyörii koko ajan samalla painolla, mutta en aktiivisesti ajattele sitä. (Usein teen kuukauden someajastukset ja muut kampanjasisällöt jo etupainotteisesti valmiiksi juuri tämän vuoksi, että minulla on aikaa keskittyä työtehtäviin, kuten lehtijuttujen deadline-päiviin) Tuo olotila vaan aika usein johtaa siihen, että saatan unohtaa pitkäksikin ajaksi sen innostuneisuuden, jota tunnen Kallaa kohtaan, vaikka oikeasti olen tosi ylpeä, että olen oman brändin alusta saakka rakentanut.

Hauskaa, miten viime viikolla alkanut Kalla Activen brändilähettiläshaku omalla tavallaan muistutti minua, mikä Kallassa on parasta ja siitä, että on oikeasti siistiä, että olen tällaista saanut aikaan. Hakijoita on jälleen tosi paljon ja ihanaa on ollut lukea heidän hakemuksiaan ja perusteluita, miksi he olisivat hyviä brändilähettiläitä.

Ehkä kaiken oleellisen lisäksi, kampanja on minun se ”työrintaman valssihyppy” – muistuttamassa minua siitä, että voin hyvin antaa itselleni olalle taputuksen. Ehkä siis onnellisuutta ja ennen kaikkea tyytyväisyyttä lisää myös se, että muistaa tehdä niitä väliaikatilannekartoituksia ja antaa niitä kehuja myös itselleen.

Äitiys ja hetkessä eläminen

Äitiys on onneksi yksi niistä asioista, jotka herättävät ja muistuttavat elämään hetkessä. Olenkin useaan kertaan todennut, että mielestäni äitinä lastaan ei voi myöskään kehua liikaa. Toki kehun aina asioista, mutta viimeistään illalla ennen nukkumaan menoa kerron yleensä minimimmille esimerkiksi, miten ylpeä olen hänestä. Tähän usein liitän asioita, jotka ovat ajankohtaisia sen viikon juttuja esimerkiksi olen ylpeä, miten hienosti hän on jaksanut harjoitella jotain asiaa ja oppinut sen / rohkeasti kokeillut uutta juttua / miten hyvä ystävä hän on tai huomioonottava hän on ollut.

Hän on aina ollut innokas oppimaan uutta ja helposti omaksunut esimerkiksi uuden urheilulajin. Toki huomioin nämä, mutta yritän aina liittää samaan tilanteeseen yleensä muutakin kuin fyysistä taitoa. Esimerkiksi kun olimme Granibackenilla laskettelemassa toki kehuin, miten rohkeasti ja taitavasti meni hissillä ja laski, mutta korostin myös tilannetta, jossa hän oli huomioonottava. (Hän kiersi hitaammin laskevat laskettelukoululaiset mäessä turvallisesti)

Eräs ilta hän kysyi minulta: ”Äiti, mitä on olla ylpeä?” Ja kun kerroin esimerkkejä, hänen suunsa kääntyi tavattoman isoon hymyyn. Ehkä samaan aikaan hän kävi myös niitä lauseita läpi, joita olin hänelle iltaisin sanonut. Sen jälkeen hän totesi: ”Sä oot paras äiti, jonka mä tunnen.” Vanhemmuudesta ei palkintoja jaella, mutta tyttöni kanssa usein tunnen, että olen voittanut isommankin kilpailun.

08/03/2024 Mietteet, yrittäjyys

Naistenpäivä ja vuoden hauskin kampanja

Kirjoitin parisen vuotta sitten artikkelin otsikolla: ”Et sä voi, kun sä oot tyttö”. Nuo mietteet ovat edelleen ajankohtaisia, eikä ainoastaan sen vuoksi, että nyt vietetään naistenpäivää.

Olen aikaisemmin täällä blogissa kertonut, kuinka isäni kasvatti meidät neljä tyttöä ilman stereotypioita. Hän otti meidät mukaan päivittäin tekemään asioita, eikä ajatellut sen kummemmin, onko se tyypillistä tekemistä tytölle vai pojalle. Perkasimme kalaa, kalastimme, urheilimme ja vaan puuhailimme aamusta iltaan ulkona. Tulen urheilullisesta perheestä, ja uuden lajin omaksuminen oli minulle aina helppoa, enkä ikinä lapsena ajatellut, mikä on tyttöjen ja mikä poikien laji.

Ajan myötä välillä tuli kuitenkin tilanteita vastaan, joissa huomasin, että minua väheksyttiin ihan vain sen vuoksi, että olin tyttö. Oli esimerkiksi se tapaus, kun minut ilmoitettiin vahingossa poikien sarjaan hiihtokisoissa Jouni-nimellä ja tulin silti toiseksi koko kisassa, vaikka lähtöviivalla kuulinkin ”Tyttöhän jää ihan jalkoihin” -voivottelua.

Aikuisena taas viestinnän ja markkinoinnin puolella urheiluasiakkaiden kohdalla alalla on ollut vaikeaa ymmärtää, että naisena minulla voisi olla asiasta käsitystä. Fun fact: Vaikka oman kilpaurheilun lisäksi olen lukenut urheilumarkkinoinnin erikoistumisopinnot yliopiston lisäksi, urheiluun liittyviin asiakkuuksiin buukattiin silti lähtökohtaisesti kuka tahansa mies. (jolla ei välttämättä ollut edes kiinnostusta kyseiseen toimeksiantoon)

Vastaavanlaiset esimerkit saivat minut hämmentyneeksi, sillä minut on kasvatettu ajattelemaan, että kaikki on mahdollista – eikä varsinkaan sukupuoli määrittele osaamistasi tai kykyjäsi. Ja näin ajattelen edelleen. Usein siis laitoin nuo puheet vaan toisesta korvasta ulos ja näytin pystyväni siihen. Mutta ajatelkaa, miten väärin tuo asetelma on? Eihän meidän todellakaan tarvitse todistaa kykyjämme ihan vain sen vuoksi, että olemme tyttöjä. Me kaikki olemme samalla viivalla ja meillä kaikilla on mahdollisuudet onnistua – ja tuon ajatuksen pyrin myös omalla tytölleni opettamaan.

Vuoden hauskin kampanja

Työrintamalla käynnistyi yksi hauskimmista kampanjoista. Saimme viime syksyn brändilähettiläskampanjan jälkeen niin paljon toiveita uudesta hausta, että päätimme toteuttaa jälleen haun. Ajatelkaa, että viime syksynä yli 300 merinofiilistelijää haki brändilähettilääksi. Luimme jokaisen yhteydenoton moneen kertaan läpi, ja kuten arvata saattaa, valintojen teko oli vaikeaa. Rehellisesti sanottuna vielä viimeisillä minuuteilla aamulla pyörittelin useaa eri hakemusta.

Meillä ei ollut mitään varsinaisia kriteerejä, vaan vilpitön toive oli, että tuleva brändilähettiläs kokee aidosti Kalla Activen merinovaatteet omaksi jutukseen. Lopulta valitsimme 10 henkilöä, joiden kanssa teimme yhteistyötä.

Kurkatkaa lisäinfoa ja laittakaa sanaa leviämään kevään kampanjasta, jos tiedätte sopivan henkilön!

27/02/2024 Äitiys, Perhearki, Vanhemmuus

Ideoita päiväkodin vanhempaintoimikunnan toimintaan ja varainkeruuseen

Saan aika ajoin kysymyksiä vanhempaintoimikunnan toiminnasta ja miten tyttöni päiväkodissa se toimii. Ajattelin, että voisin vastailla tänne blogiin niin muutkin voivat poimia sieltä ideoita lähinnä varainkeruuseen ja lasten kevätriehaan, jonka me eli vanhempaintoimikunta järjestää nyt toukokuussa jo kolmatta kertaa päiväkodin lapsille.

Vanhempaintoimikuntaamme kuuluu pieni joukko vanhempia, jotka pyrkivät aktivoimaan muitakin vanhempia mukaan aina erilaisiin tempauksiin. Toiminta on matalan kynnyksen hommaa ja itse ajattelen, että kaiken ”vapaaehtoistyön” pitäisi pohjautua siihen, että se on kivaa. Itselleni se suurin motivaattori on juuri se ilo ja kokemukset, joita lapset saavat kokea kevätriehan esiintyjien myötä.

Urheiluseuroissa ja lätkän MM-kisojen mediapuolella vapaaehtoisena auttaneena ero vanhempaintoimikuntaan on oikeastaan se, että seuroissa on yleensä muutama palkallinen, jotka ”pitävät homman pyörimässä” ja koordinoivat. Vapaaehtoiset tulevat taas auttamaan parhaansa mukaan silloin kuin ehtivät. Samoin meilläkin: kaikki apu on tarpeen ja matalalla kynnyksellä kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita, mutta erona on, että vanhempaintoimikunnasta puuttuu tuo ”palkallinen”, joten välillä vanhempien sitouttaminen tuntuu haasteelliselta. Onneksi monista vanhemmista on tullut jo vuosien mittaan minun hyviäkin ystäviä, joten heitä on voinut suoraan pyytää auttamaan jutuissa.

Olemme kokeilleet muutamia eri keinoja vuoden aikana, joilla olemme pyrkineet saamaan kevätriehan budjetin kasaan. Kerään tänne alle muutamia asioita, joita olemme tehneet. Rahat ollaan aina siis saatu kevätriehaa varten kasaan ja siitä tulleiden kiitosten jälkeen (muutama vanhempi ja päikkytäti tuli jopa halaamaan) on ollut aina pakko todeta, että kannatti taas sykähtää.

Ideoita vanhempaintoimikunnan varainkeruuseen

Jouluarpajaiset

Yksi toimiva on ollut vanhempaintoiminnan järjestämät jouluarpajaiset. Keräämme syksyn aikana perheiltä arpajaispalkintoja, jotka voivat olla joko tavaroita tai jouluherkuilla täytettyjä lasipurkkeja. Yleensä olemme myyneet paikallisilla joulumarkkinoilla 100 arpaa / 3€kpl. Jokaisella arvalla on voittanut palkinnon (Ne ovat olleet yllättävän suosittuja ja pöytä on tyhjentynyt alle tunnissa)

2. Vanhempaintoimikunnan joulukahvila

Vanhempaintoimikunta järjesti päiväkodin perheille järjestetyn joulupolun yhteydessä joulukahvilan, jossa myytiin simppeleitä juttuja, kuten kahvia ja mokkapaloja yms.

3. Vappupallojen myynti

Yhtenä keväänä myimme etukäteen vappupalloja, tilasimme ne ilmapallo.fi kautta ja vanhemmat saivat lunastaa pallot päiväkodin jumppasalista ennen vappua. Fun fact: täytin yhteensä 100 heliumpalloa parin tunnin aikana.

4. Vanhempaintoimikunnan pikkujoulu disco päiväkodin lapsille

Tämä oli varmasti lasten mielestä kivoin järjestämämme varainkeruu, mutta se vaati ehkä eniten myös koordinointia. Vuokrasimme tilan tätä varten, vanhemmat leipoivat yhteisesti kahvilan tuomiset ja vastasimme tilan järjestelyistä. Discossa oli myös eko-onginta, johon sai tuoda vanhoja hyväkuntoisia leluja.

Esiintyjäehdotuksia päiväkodin lasten kevätriehaan

Olemme menneet kaikki vuodet samalla hyväksi havaitulla ohjelmarungolla. Alla olevat esiintyjävaihtoehdot eivät ole yhteistöitä, vaan yhdessä kerätyillä varoilla palkattuja esiintyjiä. Tuon ne esiin enemmänkin vinkeiksi. Kevätrieha on aina ollut päiväkodin sisäinen tapahtuma, eivätkä vanhemmat tai sisarukset eivät ole olleet osana päivää.

OHJELMA:

klo 9.15-9.45 bändi
klo 9.45-10.15 eväshetki (kotoa pakatut eväät)
klo 10.15-11.00 laululeikki & taikashow

Jo kolmatta vuotta peräkkäin tilasimme bändin Konserttikeskuksen kautta. Heidän verkkosivuilla on hyvin eriteltynä päiväkotitarjonta ja esiintyjäehdotukset esimerkiksi kouluihin ja muihin tilaisuuksiin. Vuonna 1963 perustettu Konserttikeskus ry toteuttaa vuosittain 1200–1500 konserttia ja musiikkityöpajaa eri puolilla Suomea yhteistyössä paikallisten järjestäjien kanssa. Heidän sivuillaan kerrotaan, että heidän toiminnan tarkoituksena on tuoda korkeatasoista elävää musiikkia mahdollisimman monen lapsen ja nuoren kuultavaksi täydentäen samalla koulujen musiikinopetusta. Tänä vuonna esiintymään tulee Mimmit. Aikaisempina vuosina esiintymässä on ollut Pikku Papun orkesteri ja kitaransoittaja Ville Karttunen.

Olemme pitäneet eväshetken osana kevätriehaa, sillä vaikka se vaikuttaa yksinkertaiselta ohjelmannumerolta, lapset ovat silti tykänneet siitä.

Viime vuonna Maddaleenalla oli laululeikki ja taikashow. Koska se oli niin pidetty ohjelmanumero sekä lasten että päiväkodintyöntekijöiden keskuudessa, päätimme tilata sen tänäkin vuonna. Hän myös pyörittelee show:n jälkeen lapsille ilmapalloja. Fun fact: Bongasin alkujaan tämän esiintyjän paikallisen supermarketin avajaisista ja kävin pyytämässä häneltä yhteystiedot.

Yhtenä vuonna esiintymässä oli saippuakuplaesiintyjä, pihassa vierailemassa paloauto sekä tilasimme ennen kesänalkua vielä jäätelöauton päiväkodin pihaan.

26/02/2024 Mietteet, Taitoluistelu

Elämäni eka flippi-hyppy ja ne tyhjät tsemppilauseet

Maailma on täynnä erilaisia voimalauseita ja sanontoja – jotkut niistä puhuttelevat, toiset taas toistavat jonnenjoutavaa mantraa. Onko teillä jotain elämänohjetta, jota noudatatte?

Lapsuudesta parhaiten mieleen ovat jääneet Paha saa aina palkkansa ja Vain sanakirjassa menestys tulee ennen työtä. Aikuisena on kuitenkin huomannut, ettei näin edes aina tapahdu – vaikka asia tuntuu epäreilulta, sitä silti haluaa naivisti uskoa näihin ja ennen kaikkea ihmisten hyvyyteen.

Samoin olen aina valmis tekemään töitä asioiden eteen, enkä oleta asioiden tapahtuvan itsestään. Kun aloitin vuosi sitten taitoluistelun aikuisten ryhmässä, lupasin itselleni, että keskityn joka treeniin 100%, enkä mene treeneihin ajatukset harhaillen – tämä senkin vuoksi, että jos näin en tee, minulla on suuri todennäköisyys rikkoa jo valmiiksi moneen kertaan kursitut polveni tai muu osa kropasta. Lähes 40-vuotiaana kroppa ei ehkä anna niin paljon enää anteeksi.

Toiseksi tunneilta ei jää mitään käteen, jos aivot ei ole mukana. Koska en ole nuorempana harrastanut taitoluistelua, eikä mikään liike tule selkärangasta, oppimiseen ja onnistumiseen tarvitaan aivot mukaan. Onnistuminen jos mikä myös palkitsee. Syksyn hinkkasin Valssi- Salchow- ja Tulppi-hyppyjä, ja nälkä kasvoi syödessä. Viimeisen kahden viikon ajan olen harjoitellut lisää erilaisia hyppyjä.

Tämän vuoksi olin erityisesti itseeni pettynyt tänään, kun menin aamun luistelutreeneihin puolivaloilla ja kaaduin. Kaatuminen tosiaankin herätti – osaksi siksi, että säikähdin niin lujaa. Päivän kaatumisen vuoksi olikin niin hämmentävää, että treenien loppupuolella onnistuin elämäni ensimmäisen kerran tekemään Flippi-hypyn. Kaksi opetusta meni perille – vain täysillä valoilla treeneihin ja (kliseinen lause käännettynä) kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja, jos vaan tekee tarpeeksi töitä sen eteen.

Millaisia lauseita on tullut vastaan?

Nuorempana muutama lause puhutteli ja voin allekirjoittaa silloisen oman kärsimättömyyteni: ”Älä jää huonoon suhteeseen vain sen takia, koska olet liian kärsimätön löytääksesi parempaa.” tai ” Sä et pelkää uutta rakkautta, sä pelkäät vanhaa kipua.”

Tiedättekö ne hetket, kun joku sama ihminen käyttäytyy huonosti muita kohtaan, mutta hänen käytöstään oikeutetaan lauseella: ”Noh sehän on vaan Pentti – ainahan se käyttäytyy noin.” Vaikka ihmiset kuinka ymmärtäisivät syyt hänen käytöksen takana, eivätkä tämän vuoksi olisi vihaisia, mielestäni lause: ”Ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää”, pätee tähän.

Lähivuosina on tullut muutama lause vastaan, jotka ovat puhutelleet: ”Älä ota neuvoja ja negatiivista palautetta sellaisilta ihmisiltä, joilla ei itse ole niitä asioita elämässä, joita sä haluat tai ne ei ole siinä pisteessä elämässä, missä sä haluaisit olla.” When you heal, you will be lonely for a while, because you will understand the kind of people you don’t want to be around.”

Itsestään myös pyrkii pitämään huolta eri tavalla, ja tähän kannustavat muutamat yleispätevät ohjeet: ”Huolehtiminen ei vie pois huomisen murheita, se vie tämän hetken levollisuuden.” ja ”Jos sä et valitse sun kropalle päivää, milloin se palautuu, sun kroppa valitsee sen sun puolesta.”

Millaisia lauseita teitä on tullut vastaan? Mikä niissä puhuttelee?

22/02/2024 Kalla Active, yrittäjyys

”Ei kai tuotekehitys nyt niin vaikeaa voi olla”

Sosiaalinen media antaa yrityksille loistavan alustan kommunikoida kuluttajien kanssa – olenkin kiitollinen kaikista kommenteista liittyen Kalla Activen merinovaatteisiin. Pienyrittäjänä erityisesti tuntuu, että saattaa jollain positiivisella kommentilla helposti elää taas muutaman päivän hiukan maanpinnasta ponnahtaneena. Arvostan myös ideoita ja toiveita liittyen tuotekehitykseen. Minusta on ollut ihana kuulla, millaisissa eri väreissä esimerkiksi toppia tai t-paitaa olisi mukava käyttää. Jos vaatteen malli toimii, sitä luonnollisesti pyrkii tuomaan muissakin väreissä myyntiin jollain aika välillä.

Ääripäätä edustavat kommentit, jotka lähestyvät asiaa negatiivisuuden kautta. Eräs vanhempi rouva kerran totesi: ”Olen minäkin suorapuheinen, mutta silti ihan pidettävä ihminen.” Suoraan siis asioista voi sanoa, mutta huomaan enemmän arvostavani empatiaa ja tilanteeseen sopivaa pelisilmää.

Naisille on tällä hetkellä myynnissä koot S, M ja L. Luonnollisesti kokovaihtoehtoja olisi ihana tuoda niin naisille kuin lapsille lisää, mutta mallistojen laajennukset ovat isoja investointeja, sillä ostan aina ensin tuon vaate-erän ja varastoimme ne. Lisäksi prosessi vaatteen suunnittelusta tekoon ja aina maaliviivalle asti eli myynnin lanseeraukseen tuo itsessään kuluja. Tässä maailmantilanteessa epäröin myös laajentamista, sillä yleisesti ottaen XS ja XL -kokoja myydään niin paljon vähemmän. Tämä tarkoittaisi sitä, että ostaisin ensin nuokin koot ja pahimmassa tapauksessa ne jäisivät varastooni myymättä. Lisäkokojen myötä joutuisin luultavimmin myös tilata S, M ja L kokoja vähemmän.

Monesti toiveet myös esitetään lyhyillä kysymyksillä, joihin ajattelin alle vastailla. Tämä siis omalla kohdallani. Prosessit varmaan vaihtelevat riippuen tehtaasta ja yritysmallista sekä hyvin saattaa myös olla, että olen unohtanutkin jonkin välivaiheen. Tässä kuitenkin tiivistetysti tuotekehitysprosessia pienyrittäjän näkökulmasta.

”Koska tilaat pitkähihaisia merinopaitoja?”

Kalla Active on minun luomani brändi, ja sen mallistot on suunniteltu varta vasten brändille. Tällä hetkellä kaikki Kallalle luodut vaatteet ovat myynnissä. Jos maahantoisin jotain valmista brändiä, luultavasti lisävaatteita tilattaisiin vaan tuotekatalogista. Lähdin kehittämään merinomallistoja ja luomaan brändiä aivan nollasta omien tarpeiden pohjalta. Minulla ei ollut alkujaan yhtään vaatealan kokemusta, vaan tein aikaisemmin työkseni yrittäjänä vain markkinointiviestinnän töitä. (Näitä teen toki vieläkin)

Kun tyttöni syntyi, yksinkertaisesti kaipasin pirteämmissä väreissä ja kivemmilla leikkauksilla olevia merinovaatteita niin itselleni kuin lapsellenikin. Ensimmäiset tuotteet olivat USVA-setit, USVA neule ja UTU-välihaalari. Palkitsevinta koko Kalla-matkan aikana on ollut huomata, että monella muullakin oli samoja tarpeita.

Jos tuotetta ei ole vielä mallistossa ja haluaisimme esimerkiksi pitkähihaisia merinopaitoja ilman vetoketjua tuoda myyntiin, ne suunniteltaisiin alusta alkaen.

Vaatteen luonnoksen piirtäminen, väri ja yksityiskohdat. Tekotyylin valinta: neulominen vai neuloksen ompelu. Yllä esimerkki UTU välihaalarista.
Kankaan ja värisävyjen tutkiminen. Kerään haluamani sävyjen Pantone-koodit ja tilaan lab dipit eli tehdas tekee pieniä koe-eriä valituissa sävyissä valittuihin lanka- tai kangasvaihtoehtoihin. Tässä olen eniten aina yllättynyt. Jokin tietty sävy saattaa todellisuudessa muuttua täysin.
Vaatteen tarkka mitoitus & sarjoitussääntö. Mitkä koot ja miten koot eroavat mitoitukseltaan?
Proton eli mallikappaleen tilaaminen tehtaalta. Valmistajan löytäminen alussa onkin ihan eri tarina. Itse sain hyvät suosittelut Kaunauksessa sijaitsevasta tehtaasta, jossa monet suomalaiset brändit valmistavat vaatteita.
Brand labelit: koko-, riippu- ja pesuohjelappu. Itse olen tilannut isomman erän koko- ja riippulappuja Italiasta. Pesulaput taitan itse Canvalla.
Proton muokkaus: senttejä sisään, senttejä lisää tai sitten keksitään kokonaan uusi ratkaisu tulevaan vaatteeseen.
Tilauserän tekeminen. Tällä hetkellä minimi tilausmäärä on ollut 100 kpl. Se voi olla esimerkiksi 30 x S koko, 40 x M koko ja 30 x L koko. Lähetän usein tässä vaiheessa brand labelit tilauksen määrän mukaan tehtaalle.
Kun tilauserä on valmis, tilaan sille rahdin. Suomalainen yritys ajaa Kaunas – Helsinki -väliä. Erän varastointi.
Tuotesisällön kirjoitus ja tuotteen luominen Kalla Activen verkkokauppaan, EAN-koodien (pakolliset myyntiin) ja SKU-koodien luominen uusille tuotteille. (Loimme SKU-koodien eli tuotekoodien päävalikot ja säännöt alaryhmiin ensimmäisten tuotteiden kohdalla, joten saman logiikan pitäisi jatkua)
Tuote- ja mainoskuvien ottaminen tuotteesta / kuvausreissun järjestäminen. Pienempi kuvaussessio yhdellä mallilla tai isompi useammalla mallilla. Isommissa mukana kuvaaja still-kuvia varten, videokuvaaja (drone-mahdollisuus) ja lisäksi olemme ottaneet behind the scenes -materiaalia.
Tuotteen lanseeraus. Teen itse mainosmateriaalit Canvalla sosiaalisen median eri kanaviin (feed, FB, reels, storyt yms) sekä taitan esitteet. Leikkaan videomateriaalia, jota yleensä kuvaamme kuvausreissuilla ja hyödynnän sitä eri kanaviin.
Tuotemateriaalien lähettäminen jälleenmyyjille. Zalandolla on oma prosessinsa, sillä Kalla Activen verkkokauppa on integroitu heidän järjestelmään. Heille tuotelisäykset tehdään heidän oman järjestelmän kautta.

”Tilaatko ensi kerran lastenhousuja myös 116/120 koossa?”

Jos tuote löytyy jo ennestään ja kyseessä on lisäkokojen lanseeraus, prosessi on lyhyempi. Haaveena olisi kasvattaa esimerkiksi lastenvaatteiden kokoja.

Vaatteen tarkka mitoitus & sarjoitussääntö. Miten lisäkoot eroavat mitoitukseltaan?
Brand labelien tilaaminen uusille kokoluokille. Pesulaput taitan itse Canvalla.
Tilauserän tekeminen. Minimi tilaus tässäkin 100 kpl. Mitkä koot tilataan? Lähetän usein tässä vaiheessa brand labelit tilauksen määrän mukaan tehtaalle.
Kun tilauserä on valmis, tilaan sille rahdin. Suomalainen yritys ajaa Kaunas – Helsinki -väliä. Erän varastointi.
Lisäkokojen lisääminen Kalla Activen verkkokauppaan, EAN-koodien ja SKU-koodien luominen.
Mainoskuvien ottaminen tuotteesta. Yleensä lyhyempi kuvaussessio alkuun riittää yhdellä mallilla eri tilanteissa. (still, video + behind the scenes)
Lisäkokojen lanseeraus. Teen itse mainosmateriaalit Canvalla sosiaalisen median eri kanaviin (feed, FB, reels, storyt yms) sekä taitan esitteet. Leikkaan videomateriaalia, jota yleensä kuvaamme kuvausreissuilla ja hyödynnän sitä eri kanaviin.
Tuotemateriaalien lähettäminen jälleenmyyjille. Zalandolla on oma prosessinsa, sillä Kalla Activen verkkokauppa on integroitu heidän järjestelmään. Heille tuotelisäykset tehdään heidän oman järjestelmän kautta.

”Tilaatko tätä x vaatetta myös valkoisena?”

Jos tuotetta tilataan uudessa sävyssä, mutta koot pysyvät samoina.

Värisävyjen tutkiminen. Kerään haluamani sävyjen Pantone-koodit ja tilaan lab dipit eli tehdas tekee pieniä koe-eriä valituissa sävyissä vaatteen kankaalle.
Proton eli mallikappaleen tilaaminen tehtaalta. Varmistetaan, että sävy näyttää halutulta myös suurella alueella eli koko vaatteessa. (saattaa yllättää)
Tilauserän tekeminen. Minimi määrä 100kpl. Miten jaetaan kokojen kesken? Mikä koko myy eniten? Lähetän usein tässä vaiheessa brand labelit tilauksen määrän mukaan tehtaalle. Pesulaput taitan itse Canvalla.
Kun tilauserä on valmis, tilaan sille rahdin. Suomalainen yritys ajaa Kaunas – Helsinki -väliä. Erän varastointi.
Tuotteen luominen Kalla Activen verkkokauppaan, EAN-koodien ja SKU-koodien luominen.
Tuote- ja mainoskuvien ottaminen tuotteesta. Pienempi kuvaussessio yleensä alkuun riittää yhdellä mallilla.
Tuotteen lanseeraus. Teen itse mainosmateriaalit Canvalla sosiaalisen median eri kanaviin (feed, FB, reels, storyt yms) sekä taitan esitteet. Leikkaan videomateriaalia, jota yleensä kuvaamme kuvausreissuilla ja hyödynnän sitä eri kanaviin.
Tuotemateriaalien lähettäminen jälleenmyyjille. Zalandolla on oma prosessinsa, sillä Kalla Activen verkkokauppa on integroitu heidän järjestelmään. Heille tuotelisäykset tehdään heidän oman järjestelmän kautta.

Tässä oli hiukan avattuna prosessia. Yllättikö jokin asia?

19/02/2024 Kalla Active, yrittäjyys

Arkea ja Lastenmessujen osaston suunnittelua

Kalla Active on nyt ensimmäistä kertaa osallistumassa 19.-21.4.2024 järjestettäville Lastenmessuille Messukeskukseen. Samanaikaisesti Messukeskuksessa järjestetään myös Ruokamessut ja Lemmikkimessut, joten luvassa paljon hulinaa ja kävijöitä koko viikonlopuksi!

Vaikka helmikuussa mennään, olen nyt lähiviikkojen aikana käynyt suunnitelmaa läpi. Messusetit ovat yleisesti ottaen aika simppeleitä settejä, ja niitä on ollut entisessä elämässä jopa mukavaakin miettiä aina asiakkaille. Mutta koska Kallalla ei ole valmista ”osastoa” tai edes osaston sisustusta, huomaan, että tämä vaatii nyt selkeästi kuitenkin hiukan enemmän suunnittelua. En haluaisi tehdä hankintoja, joita ei pysty hyödyntämään myöhemmin. Luonnollisesti ensimmäinen mietittävä asia on, mitä tuotteita myyn ja kuinka paljon varaan per päivä ylimääräisiä kokoja. Vaikka osastolla ei ole kovinkaan paljon varastointitilaa, olisi silti mukava esitellä Kalla Activen kaikki mallistot.

Yleisesti ottaen messuille osallistuminen on aina iso investointi, sillä jo pelkkä osasto kustantaa x summan. Päätinkin, että lähdemme kokeilemaan ensin ns. toripaikalla eli osaston koko on tosi pieni. (Takaseinän koko 2,5m x 2,5m) Luulen silti, että tuo osaston koko riittää aivan mainiosti ja sisustamalla siitä saa söpön. Messujen jälkeen on helpompi sitten miettiä, oliko osallistuminen kannattavaa ja kannattaako mahdollisesti ensi kerralla hankkia isompi osasto – sen näkee sitten.

Osaston sisustusta

Tilasin eilen juuri messuseinän sekä messuilla jaettavia flyereita, joissa -20% koodi verkkokauppaan. Vaikka kyseessä on Lastenmessut, päädyin alla olevista vaihtoehdoista Ylläksen huipulla otettuun kuvaan – ajattelin sen olevan monikäyttöisempi.

Kun olin suunnitellut ja laittanut painoon flyerit ja olin siirtymässä messuseinän taittoon, huomasin, ettei Canva tuekaan suurkuvatulosteita. Perus yrittäjän arkea! Onneksi ystäväni Leo lupasi auttaa eli käytännössä lisätä logon tuohon kuvaan (messuseinäkoossa). Teen ja tarvitsen harvoin suurkuvatulosteita, joten ongelma ei ole tullut aikaisemmin vastaan. Canvalla pystyy nimittäin perus mainoskuvat ja -lehtiset näppärästi taittaa. (Jos muuten tarvitsette isoihin tai pieniin juttuihin graafikkoa Leoon kannattaa olla yhteydessä: leo.osipov.tmi@gmail.com)

Mitä sisustusta osastolle tulee?

messuseinä
pöytä
rekki (vaalea puu)
laatikoita (vaalea sävy)
matto
peili (vaalea puu)

Etsinnässä olisi vielä pöytä joko vuokrattuna tai ostettuna – voi siis vinkata, jos kotonanne lojuu ylimääräisiä. Alla muutama, joka tuli vastaan esimerkiksi Noble Apupöytä Bambu tai Vida XL konsolipöytä. Mielellään hankkisin käytettynä. Nuo muut tavarat onneksi löytyvätkin jo kotoa.

Onneksi juutti-ja kestokasseja sekä paperipusseja on varastossa valmiiksi. Lisäksi Kalla Activen omiin sosiaalisen median kanaviin on materiaalit tehtyinä. Messukeskuksen sivuilla voi myös täyttää yrityksen tiedot ja tehdä tiedotteen.

Oletteko muuten törmänneet messuilla ikinä sellaiseen siemenpaperiin eli mainospaperin sisällä on joko kesäkukkien tai yrttien siemeniä. Tuo voisi olla hauska idea give away -tuotteeksi – ei tulisi turhaa roskaa, vaan siinä olisi jokin oikea idea taustalla.

Jotta ei tarvitse olla jälkiviisas, olen jo nyt palkannut itselleni messujen myyntiapua. Lisäksi naapurini lupasi tulla auttamaan muutamaksi tunniksi myös. Ihmisten saapumista on näin ennakkoon siltin mahdoton ennustaa ja näin ollen tietää ns. ruuhka-ajat. Jotta asiat eivät kuitenkaan menisi liian sutjakkaasti, viime viikolla tuli info, että perjantaina 19.4 minineidin päiväkoti on kiinni, koska heillä on kehityspäivä. Otan siis hänet mukaan messuille, sillä puolisoni ja oikeastaan kaikki muutkin ovat töissä. Sisareni lupasi onneksi auttaa ja tulla päivällä hänet hakemaan. Aamun ja aamupäivän saamme yhden lähes 5-vuotiaan minimyyjän “avuksemme”.

Messujen aukioloajat ovat:

pe 19.4. klo 9-18

la 20.4. klo 9-18

su 21.4. klo 9-17

Tuletteko moikkaamaan messuille? Meidät löydätte osastolta 6e91. 🩷

18/02/2024 Taitoluistelu

”Äiti, haluan isona esiintyä” – kevään jääshow taas lähestyy

Meidän kotona on käynyt kuhina, kun saatiin äskettäin tietää meidän luistelijamimmin ryhmän eli Minitimanttien rooli tulevassa kevään jääshow:ssa. He ovat sammakoita. Koko jääshow:n teema on niinkin ihana kuin Pieni Merenneito, ja jääshow esitetään Helsingin jäähallissa sunnuntaina 24.3.2024. Shown tarina perustuu H.C. Andersenin rakastettuun klassikkosatuun. Viimeksi jääshown teema oli Velhokoulu.

Mun mielestä on ihanaa, että Pienenä merenneitona luistelee Enna ja prinssinä Oskari. Kun neiti aloitti 3-vuotiaana luistelukoulun, ennen kuin siirtyi Minitähtiin, Enna oli hänen valmentajansa. Huippu tyyppi siis!

Erityisesti olen luistelijoiden puolesta tosi iloinen. Voin kuvitella, että kevään jääshow on monelle muullekin luistelijalle se ”vuoden kohokohta” ja he ovat yhtä innoissaan esiintymisestä, kuin täällä meillä miniluistelijamme on: ”Äiti, haluan isona esiintyä.” Näytöksissä tytöillä on ollut myös ihanaa aikaa bondailla ja höpöttää.

Upeita pukuja ja taitavia luistelijoita

Koko show on varmasti katsomisen arvoinen, sillä jäällä esiintyy yhteensä noin 1200 Helsingin Luistelijoiden luistelijaa niin muodostelmaluistelusta, jäätanssista kuin yksinluistelustakin. Tuon lisäksi varmasti pääsee näkemään taas upeita pukuja ja lavasteita.

(Kuva: Helsingin Luistelijat / Pieni Merenneito Jääshow)

Esitystä kuvattiin Jääshown verkkosivuilla näin:

”Merenalainen maailma on täynnä erilaisia, toinen toistaan upeampia mereneläviä ja kiehtovia esineitä. Pinnalla taas kohtaamme muun muassa iloisia merimiehiä. Pieni Merenneito kertoo kaikenikäisiä kiehtovan ja koskettavan tarinan. Se keskittyy nuoren merenneidon unelmaan päästä ihmisten maailmaan. Haaveiden ja seikkailuidensa keskellä hän myös rakastuu prinssiin. Merenneidon rohkeus ja syvä rakkaudennälkä ovat universaaleja teemoja, jotka herättävät meissä jokaisessa tunteita ja haaveita. Pieni Merenneito kohtaa matkallaan vaikeuksia ja uhrauksia, mutta hän ei koskaan menetä uskoaan unelmiinsa ja rakkauden voimaan.”

ps. Jos olette tulossa katsomaan, hyödyntäkää Ticketmasterissa Minitimanttien koodia MINIT, niin saatte lipun alennettuun hintaan. Tytöt palkittiin viimeksi kakkukahveilla, kun olivat saaneet koodilla myytyä x määrän lippuja omalla koodillaan – se oli tytöille kiva yllätys. 24.3.2024 esityksestä on tulossa kaksi näytöstä klo 12.30 ja 16.30.

16/02/2024 Äitiys, Kalla Active, Vanhemmuus, yrittäjyys

Verkkosivu-uudistus ja ohi kiitäneet vuodet

Minulla on kolme isosiskoa, ja joskus kun olen kysynyt äidiltäni, että millainen olin pienenä, hän on usein vain vastannut epämääräisesti: ”No sä menit muiden mukana.”

Ymmärrän nyt paremmin äitini vastausta. Äitinä en nyt varsinaisesti koe eläväni missään sumussa, mutta jotenkin viimeiset viisi vuotta ovat menneet nopeammin, kuin koskaan aikaisemmin. Meidän minimimmi täyttää kesällä 5 vuotta, eikä hän kyllä enää mikään mini ole, vaan varttunut elämäniloinen luistelijaneiti. Muistan, kun joskus aikaa ennen häntä totesin, että rakastin seurailla siskojeni lapsissa, kun heidän huumoritaju kehittyi ja mietin, mitenköhän mukavaa se on, jos saa joskus oman lapsen. Nyt kun tuota prosessia on saanut seurailla kohta 5 vuotta, voin todeta, että se on ollut juuri niin ihanaa, kuin ajattelinkin. Nauramme päivittäin neidin kanssa asioille ja jatkamme toistemme juttuja. Toki neiti edelleen on rakastaa kaikkea liikuntaa, on kiinnostunut eri kielistä ja kaiken kaikkiaan menevä tapaus, mutta vuodet ovat silti menneet silmissä.

Vuodet kuluneet myös yrittäjänä

Entä sitten työpuolella? Samalla lailla aika on viilettänyt senkin puolella. Jäin vuonna 2019 äitiyslomalle markkinointiviestintätoimistosta, jossa olin osakkaana ja viestintäpäällikkönä. Aloitin äitiyslomalla kirjoittamaan Ninniohia-blogia, sillä minulla oli ikävä kirjoittamista. Kun myin osakkeeni ennen koronaa, en varsinaisesti vielä tiennyt, mikä on se konkreettinen asia, jota aloitan tekemään. Päässäni muhi ideat liittyen Kalla Active -merinobrändin perustamiseen ja minua pyydettiin muutamiin projekteihin, kuten Digitaalinen työllistyminen -hanke, mukaan viestinnän ja markkinoinnin ulkoistetuksi resurssiksi.

Avasin Kalla Activen verkkokaupan vuoden 2021 lopulla, ja sen ohella olen koko ajan tehnyt viestintää ja markkinointia eri yrityksille ja hankkeille. Koska aloitin Kallan aivan alkutekijöistä, olen koko ajan kokenut olevani yhden markkinointi- ja viestintätoimisto – mutta sitä kai yrittäjyys on. Handlata monta asiaa ja jos ei osaa, niin opettelee. Olen kiitollinen, miten monia haasteita olen onnistunut ratkomaan.

Vuodet kuluivat, tein hommia ja nyt kun pysähdyin, tuli sellainen fiilis, että pitäisiköhän näistä kaikista tehdyistä asioista kertoa enemmän? Suutarin lapsella ei ole kenkiä -ilmiö lävähti kasvoille oikein huolella. Uudistin ja päivitin asiakkaitteni verkkosivuja, kirjoitin heille sisältöjä ja tein markkinointikuvia, mutta omani eivät olleet pysyneet ajan tasalla.

Vaikka blogiani olenkin päivittänyt ja vuosien aikana sen pariin ovat löytäneet jo hämmästyttävän monet lukijat, ns. työpuolen sivustoni viestinnän ja markkinoinnin freelancerina olivat jäänyt menneille vuosikymmenille. Aikaisemmin siellä oli asiaa, mutta ei tarpeeksi kattavasti osaamisestani. Vaikka sieltä löytyneestä CV:stähän sai jonkinlaisen kuvan työ- ja opiskelutaustani, monikaan ei sinne saakka eksynyt. Niinpä otin viime viikolla asiaksi päivittää verkkosivujani. Edelleen sieltä puuttuu esimerkiksi konkreettisia referenssitarinoita, joissa caseja avaisi enemmän, mutta näillä mennään taas hetken. Mitä mieltä olette?

06/02/2024 Kalla Active, yrittäjyys

Ne kuuluisat yrittäjyyden huonot puolet

Ne kuuluisat yrittäjyyden huonot puolet? Tiedättekö sen tunteen, kun parisuhde menee poikki ja alat pala palalta rakentaa arkea uudelleen? Tuo on karkeasti ottaen liioiteltu esimerkki yrittäjyyden huonosta puolesta – ei siis se tunne, kun suhde loppuu, vaan enemmänkin se, että tiedät, että joudut aloittamaan alusta. Loppuva asia voi olla hankkeen päättyminen tai yllättävä asiakasyrityksen kaatuminen. Moni sanookin, etteivät siksi ikinä haluaisi lähteä päiväduuneistaan, sillä eivät kestäisi tuota epävarmaa tunnetta.

Tuntuu, että jokainen ala kärsii tällä hetkellä epävakaasta maailmantilanteesta ja ihmisten laskevasta maksukyvystä – ja tuo kaikki vaikuttaa omaankin työhöni. Konkreettinen esimerkki on juuri tuo yritysten kaatumiset. Yksi Kalla Activen jälleenmyyjä vain lakkasi maksamasta laskuja, ja pienen selvittelyn jälkeen sain tietää sen menneen konkurssiin. Perintäneuvonta suositteli laskun kirjaamista vain tappioksi. Raskasta on välillä huomata, että vaikka tekee kovaa hommia, se ei viekään eteenpäin.

Jatkuva haasteiden taklaaminen

Kirjoittelinkin aiemmin jo blogiini, etten varmaan ollut ainoa, jolla viime vuosi enemmän tai vähemmän takkusi. Nimesimmekin sen ystäväni kanssa ”yllätystonnien vuodeksi”, sillä välillä oikeasti tuntui, että aina kun oli saanut edellisen laskun maksetuksi, uusi tipahti jo eteen.

Myönnettäköön, että nyt ensimmäistä kertaa kisakestävyys alati vaihtuviin työasioihin alkaa rakoilla. Tiedättekö sanonnan: ”Ei se ainakaan siitä jäänyt kiinni, etteikö yrittänyt.” Toistelen tuota lausetta huomaamattani päässäni jo koomisen usein. Omalla kohdallani olen melkein aina järjestänyt yrittäjyyden puolella sen ”oman pakkani” eli olen löytänyt päättyneen asiakkuuden tilalle uuden. Sumplin, sumplin ja sumplin.

Esimerkkinä tästä sumplimisesta viime vuonna tein viestintää ja markkinointia kiinteistö- ja rakentamisalan Digitaalinen työllistyminen ja C02 DataHub -hankkeille. Näiden hankkeiden ja suositusten kautta päädyin tekemään sisällöntuotantoa laidasta laitaan KIRA-Foorumille ja KIRA-kasvuohjelmalle sekä toimittajaksi RIA-lehteen. Liikunnan ammattilainen -lehden löysin taas LinkedInin kautta ja otin yhteyttä. Tuo laskun maksamatta jättäneen jälleenmyyjän tilalle taas sain uuden jälleenmyyjän neuvoteltua viime viikolla. Tästä enemmän helmikuun aikana.

Vaikka fiilikset välillä heittelevät, kaikki useimmiten järjestyy. Kaikki vaan tuntuu olevan vankempien ovien takana ja siksi se jatkuva sumpliminenkin välillä väsyttää enemmän kuin aikaisemmin.

Vaikka teen tälläkin hetkellä paljon eri sisältöjä, yritän järjestellä vielä auki olevia talven kuvioita. Kalla Activen merinobrändin lisäksi mulla on aina ollut muutama isompi hanke/projekti sen rinnalla, jossa olen ollut ulkopuolinen resurssi (osa-aikainen tai freelancer) tekemässä laidasta laitaan sisällöntuotantoa ja markkinointia – tämän vuoksi laitoinkin tänään myös ”seuranhakuilmoituksen” LinkedIniin. Tämä on varmaan se tunne, kun pääsee parisuhteen päättymisestä siihen seuraavaan vaiheeseen eli rekisteröityy jonnekin deittisivustolle (En tosin ole ikinä käyttänyt deittisivustoja).

Olen aina kuullut olevani niin ”yrittäjä luonteeltani”. Kun aikaa on kulunut, olen myös alkanut pikkuhiljaa ymmärtää mitä tuo tarkoittaa – se on paljon enemmän ainakin omalla kohdallani, kuin ”tekevä” ja ”aikaansaava”. Yrittäjyydessä kolikon kääntöpuoli ovat pettymykset – hurjaa on huomata, että siinäkin alkaa olla jo pelottavan hyvä.

19/01/2024 Blogit, yrittäjyys

“Mikä susta tulee isona?”

Muistan kun joku kysyi yliopistoaikoina: ”Mikä susta sit tulee, kun valmistut?” Luin Yliopiston puolella viestintää pääaineeksi ja sivuaineiksi Kauppakorkean puolelta markkinointia ja johtamista. Tuolloin toivoin, että olisin voinut vastata vain muutamalla kuvaavalla sanalla, kuten opettaja, lentäjä tms.

Tuosta kysymyksestä on kohta 17 vuotta ja huomaan painivani samojen ajatusten kanssa edelleen. Aikaisemminkin, kun tekemiseni liittyi pelkästään viestintään ja markkinointiin, tuntui, että aiheesta olisi voinut kirjoittaa romaanin. Kun olin osakkaana markkinointiviestintätoimistossa, jo silloin oli haastavaa yrittää selittää, että olen tottunut viestinnän ja markkinoinnin saralla tekemään laajalti asioita, eikä vain pientä yksittäistä osa-aluetta.

Siistiä on ollut kuitenkin se, että olen saanut tehdä aika monipuolisia asiakkuuksia niin liikenne- kuin työturvallisuuden kanssa sekä urheilu- ja kuluttajabrändeille. Asiakkaina olivat mm. Urheiluopistosäätiö, Zeropoint, V-Traffic, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK ja Tays Sydänsairaala. Tein myös viestintää ja markkinointia Vuosisadan Liikenneteko ja Vuosisadan Kulttuurigaala -hankkeille. Näissä pääpaino oli ehkä enemmän verkkosivujen ja sosiaalisen median sisällöissä.

Nyt kun nykyhetkeen mukaan on sulassa sovussa sekoitettu oman merinobrändin ja verkkokaupan eteenpäin vienti, romaanin koko vain kasvaa.

Eilen kun joku kysyi jäähallilla, että mitä sä teetkään työksesi, jouduin oikein itsekin miettimään hetken…

Kalla Activen lisäksi teen edelleen paljon viestintää ja markkinointia eri alojen yrityksille ja hankkeille. Kuluneiden vuosien aikana kiinteistö- ja rakentamisala on ollut hyvin edustettuna mm. Digitaalinen työllistyminen ja C02 DataHub -hankkeet, KIRA-Foorumi ja KIRA-kasvuohjelma. Viestinnän puolelta kiva lisä on ollut toimittajan duunit. Kirjoitan RIA- ja Liikunnan Ammattilainen -lehtiin sekä b2b-sisältöjä Helsingin Sanomien välissä jaettavaan liitteeseen.

Ehkä tämä on sitä yrittäjyyttä parhaimmillaan – ei tarvitse määritellä mikä on. Ja silti on valmis hyppäämään eri projekteihin mukaan tai tekemään sisältöjä oli aihe mikä tahansa. Voi siis rohkeasti kysyä!

17/01/2024 Äitiys, Perhearki, Taitoluistelu, Vanhemmuus

Aivosumua ja arjen aherrusta

Mulla on ollut jotenkin vaikea nyt alkuvuodesta kirjoitella blogeja, ja olenkin miettinyt syytä tälle. Osaksi tuntuu, että olen edelleen puhki joulukuun sairastelukierteestä. Koska olo heittelehti ennen joulua laidasta laitaan, en ole uskaltanut vieläkään tuuletella tästä nykyhetken hyvästä olosta, joka on siis yleensä se aivan normaali olotila.

Eksyn aina välillä blogini päivitysversioon – samaan aikaan yritän löytää inspiraatiota. Alkujaanhan aloitin kirjoittamaan blogiani, koska halusin äitiysloman aikana ja sen jälkeen jäsennellä ajatuksiani jonnekin – ja minulla oli yksinkertaisesti ikävä kirjoittamista. Mutta tiedättekö sen tunteen, kun nyt ei oikein ole ajatuksia, joita jäsennellä? Sitä äidit varmaan kutsuvat jonkinlaiseksi aivosumuksi.

Miten arki on sitten sujunut?

Mihin tämä alkuvuosi on sitten mennyt? Työrintamalla on ollut sopivasti hommaa. Tammikuussa kirjoittelen Liikunnan Ammattilainen -lehteen ja erään huhtikuun tapahtuman tiedotteen sekä KIRA-kasvuohjelman tapahtumista artikkeleita. Näiden lisäksi olen ottanut työnalle Kalla Activen seuraavan kuukauden somen ja helmikuun kamppiksen.

Työn ulkopuolella kuukausi on ollut aika luistelupainotteinen. Oma maanantain aikuistuntini muuttui vuoden alussa 1h -> 1,5h, mikä on ollut aivan ihanaa. Lisäksi olen edelleen käynyt torstaisin jäillä. Nuo kerrat ovat parasta terapiaa, sillä jo halliin mentäessä muut ajatukset jäävät ulkopuolelle.

Kotona minimimmin suosikki ajanviete on tällä hetkellä etupihan lumilinnan ja -mäen rakentaminen, lautapelit (Muuttuva Labyrintti, Arvaa kuka), barbie- ja koululeikit. Risto Räppääjä -elokuvien tahdissa taas lauletaan ja tanssitaan joka päivä. Tänään vietimme minimimmin toiveesta hänen rakkaan Paddington-nallensa “2-vuotissynttäreitä”, johon kaikki nallekamut oli kutsuttu. Yhtenä ohjelmanumerona oli piirtäminen ja maalaus, jossa minimimmi toimi omien sanojensa mukaan kuvataiteen opettajana. Aika perus arkea siis!

Harrastusyhteisö lapselle rikkaus

Minimimmi vaihtoi alkuvuodesta luistelussa kehitysryhmään, ja hänellä nykyään kolmesti viikossa treenit ja oheiset. Huomaan, että seuraavaan ryhmään siirtyminen oli hänelle suuri steppi ja voi kuinka onnellinen hän onkaan ollut tuosta. Olen aina ajatellut, että jos treenikerrat lisääntyvät, urheiluinnon täytyy kasvaa myös samassa tahdissa. Minimimmi alkoi syksyllä kysellä aina alkuviikosta: ”Onko tänään luistelua?” Ja kertasi viikonpäiviä, jotta hän sai laskettua montako päivää on seuraavaan luistelukertaan. Hän totesi jo usein tuolloin, kuinka kiva harrastus hänellä on.

Kuulen edelleen muutamilta vanhemmilta ihmettelyitä: ”Tarvitseeko noin nuorella lapsella edes vielä ns. vakkari harrastusta olla?” Eräs lisäsi vielä perään: ”Meidän lapsi haluaa tehdä niin paljon muutakin vielä.” Nämä ihmettelyt ovat mielestäni aina hassuja, sillä en vieläkään tiedä, mistä tuulee (tai miksi he haluavat näitä ajatuksia mulle jakaa heh). Toki kaikki on lapsikohtaista, kuten millaisesta tekemisestä lapsi tykkää. Samallalailla kaikki vanhemmat eivät pidä liikkumisesta, joten luonnollisesti heidän suhtautuminen oman lapsensa mahdolliseen harrastukseenkin on eri. Mietinkin aina, että minimimmi saa luisteluharrastuksen myötä nauttia monesta eri liikuntamuodosta, kuten jumppailusta ja tanssista, ja muina aikoina ehdimme ihan hyvin tehdä kaikkea muutakin – tai vaan maleksia ja hengailla, jos on sellainen fiilis.

Minimimmin ryhmässä on monta tyttöä, jotka ovat luistelleet hänen kanssaan jo vuoden. Suurin anti lasten harrastuksissa onkin tuo lajin tarjoama yhteisö. Huomaan, että hänelle ovat nuo luistelukaverit tulleet tosi tärkeiksi. Minusta olikin kiva katsoa, kun heidän jouluesityksen jälkeen tytöt menivät Nordiksen katsomoon seuraamaan vanhempien luistelijoiden esityksiä. Istuin itse toisella puolella hallia, mutta näin hänet ja muut ryhmät tytöt hallin toisessa päässä – ja miten kivaa heillä näytti olevan. Tuo jos mikä lämmittää eniten äidin sydäntä.

10/01/2024 Äitiys, Matkustaminen

Vuosi vaihtui, joululoma loppui ja arki alkoi

Meidän joululoma päättyi virallisesti tämän viikon alussa ja arki alkoi. Vaikka olenkin ns. arkinörtti ja rehellisesti sanottuna pidän meidän arjesta, loman lopettaminen on aina haikeaa. Samanlainen fiilis minulla on ollut myös aina heinäkuun lopussa, kun päiväkoti on jälleen startannut.

Olenkin miettinyt, mikä saa eniten sellaisen fiiliksen. Useammalla se tulee varmaan siitä, että on lomaa töistä, mutta itselläni yrittäjyyden vuoksi työt ovat aina kulkeneet rinnalla – oli lomaa tai ei. Mutta minua se ei ole varsinaisesti haitannut, jos vaan olen ennen lomia saanut suurimmat projektit valmiiksi.

Alkuviikosta kun vein minimimmiä päikkyyn loman jälkeen, ymmärsin, että haikeus tulee siitä, että totuimme jo lomarytmiin ja minulla tulee suoraan sanottuna ikävä häntä ja yhteisiä naurujamme. Tuntuupa oudolta tuntea näin. Mitä vanhemmaksi hän on tullut, sen hauskempia meidän hengailuista on tullut – puhumattakaan lomista, jolloin jo oletuksena tehdään hiukan eri asioita, kuin normaalissa arjessa.

Jouluaatto Helsingissä

Vietimme poikkeuksellisesti meillä kotona Helsingissä jouluaaton perheenä minimimmin, puolisoni ja hänen tyttöjen kanssa. Yleensä olemme olleet Pohjanmaalla minun vanhempieni luona isommalla porukalla, mutta koska lapsuudenkotini myytiin vuosi sitten, sovimme vanhempieni ja siskojeni kanssa, että näemme vasta joulun jälkeen.

Minun jouluni ovat olleet perheen kesken Pohjanmaalla lapsesta saakka samanlaisia. Oli tavallaan kiva olla kotona aatto ja joulua ennen oleva aika, sillä oli mukava alkaa luomaan omiakin jouluperinteitä.

Junalla kohti Pohjanmaata

Hyppäsimme tapaninpäivänä jo junaan minimimmin kanssa ja matkustimme Pohjanmaan suuntaan. Olimme yhden yön vanhemmillani heidän uudessa kotitalossa ja sen jälkeen olin varannut kahdeksi yöksi Vaasan Vaakunasta huoneen. Vanhemmillani oli ihana vaan olla: syödä hyvin ja käydä potkukelkkailemassa Kyrönjoen jäällä, jonne oli tehty kiva reitti.

Olin ennen joulua tosi kipeänä ja olo aaltoili. Oli ihana huomata juuri ennen reissuun lähtöä, että saamani antibiootit alkoivat tepsiä ja olo tuntua terveeltä. Jännitinkin melkein loppuun asti sitä peruuntuuko reissu vielä sairastamisen vuoksi tai huononeeko olo reissun aikana yhtäkkiä taas.

Vaasan Rewel Centerin kulmassa sijaitseva Vaakuna oli positiivinen yllätys. Meillä oli kiva huone ja huoneen ehdottomat bonukset olivat kylpyamme ja keinut. Hotelli oli myös mukavan rauhallinen ja minimimmin toiveesta menimme joka aamu kuntosalille. Äitini tuli kanssamme elokuviin katsomaan Pelle Hermannin ja syömään. Vaasa-aika oli oikeastaan vaan rentoa “päämäärätöntä” hengailua ja hyvin nukuttuja öitä – miten ihanaa se olikaan! Tuntui, että sairasteluni vuoksi olin melkein kuukauden käynyt puolivaloilla. Kroppa oli niin hapoilla ja olo fyysisesti väsynyt, että muistan tsempanneeni itseäni joka kerta, kun esimerkiksi lähdin kävellen päikyn suuntaan.

Vaasasta matka jatkui yhdeksi yöksi Tampereen Ilves hotelliin, josta olin varannut yhden yön meille. Meillä alkaa jo olla sama reitti näillä meidän lomareissuilla, mutta toisaalta olen todennut, että lapsen kanssa Ilves toimii mainiosti. Sen ehdoton bonus on uima-altaat sekä lähellä olevat ravintolat ja muut palvelut. Ja kesällähän puistoja ja muita riittää lähellä. Tampere on vaan niin ihana kaiken kaikkiaan!

Viime kesänä myös tykkäsimme käydä Kalevan maauimalassa, johon pääsi ratikalla kätevästi. Ennen kuin hyppäsimme takaisin Helsingin junaan, kyläilimme vielä kaksi yötä siskoni perheen luona Kangasalla.

Kotiviikko kirpsakassa pakkassäässä

Junamme saapui Helsinkiin uudenvuoden aattona ja menimme illalla minimimmin, puolisoni ja naapureiden kanssa viettämään iltaa ja katsomaan raketteja. Perhealueella asumisessa on se hyvä asia, että ensimmäiset raketit ammutaan lähellä olevalta kentältä yleensä jo alkuillasta, jolloin lapsetkin ehtivät nähdä ne.

Loman toisen viikon vietimme kokonaan kotona. Vaikka pakkanen oli ennätyslukemissa, rakensimme aikaisemmin aloittamaamme lumilinnamäkeä pihaamme. Perinteeksi tuli juoda myös aina heti ulkoilun jälkeen sisällä kuumaa mehua. (Kuinka moni muistaa lapsuudesta kuuman mehun, jonka sai hiihtokilpailujen jälkeen? Parasta!)

Toisen viikon kohokohdat olivat aamupalan syönti rauhassa, Risto Räppääjä -elokuvat, lautapelien pelaaminen ja uusien luistimien ostaminen minimimmille. Hänellä alkoi jo vuoden ensimmäisellä viikolla omat luistelut ja oli kovin innoissaan seuraavaan kehitysryhmään siirtymisestä ja uusista luistimista, sillä vanhat olivat jääneet pieneksi. Kivaa oli myös päästä yhdessä yleisöjäille luistelemaan.

22/12/2023 Äitiys, Kalla Active, yrittäjyys

Vaikea vuosi saatu päätökseen

Juttelimme tyttöni luistelukaverin äidin kanssa ja totesimme molemmat, että tämä on ollut varsinainen ”yllätystonnien” vuosi. Hän toimii siis yrittäjänä myös. Aina kun on saanut edelliset laskut maksuun, jostain on tipahtanut uusi tonnin lasku.

Vuosi oli työntäyteinen, mutta raskaan siitä teki se, että tuntuu että kaikki tekeminen ei vienytkään askelia eteenpäin ja paikoittain tuntui, että olisi räpiköinyt vain paikoillaan tai palannut askeleita taaksepäin. Yksi asia, joka tämän tunteen syntymiseen vaikutti, oli haastava maailmantilanne. Halusin koko ajan ajatella, ettei se vaikuta minuun, mutta näin vuoden lopussa on pakko todeta, että ihmisten yleistä mielenmaailmaa oli silti vaikeaa välttää. Ja yksinkertaisesti ostovoima ei ollut entisensä.

Viisaampana kohti ensi vuotta

Vuosi on ollut aikamoista jojoilua. Vaikka tuntui, että laskuja tippui, eteen tuli myös rehellisiä piikkejä, jotka olisi voinut välttää. Olen kuullut klassisia tarinoita yrittäjien verokämmeistä. Yhtäkkiä toukokuun lopulla huomasin olevani samassa tilanteessa. Vaihdoin vuoden alussa kirjanpitäjää, enkä ollut tarpeeksi tarkka ennakkoverosta. No jälkiverothan lähes 6000€ napsahtivat maksettavaksi syyskuun alussa – ”Oma vika”, totesin ja löin hetken päätäni seinään.

Jossain vaiheessa huomasin, että tiettyjä markkinoinnin toimenpiteitä ei olisi pitänyt tehdä, vaan säästää kassaa. Ristiriitaista oli se, että vaikka töitä oli kuitenkin koko ajan, isot laskut (joilla tuota myyntiä oli tarkoitus kasvattaa) veivät usein suurimman osan niiden tuotosta samantien.

Riskejähän pitää ottaa, mutta kaikella on rajansa. Vaikuttajamarkkinointiin liittyvät ”riskinottojen” tulokset yleensä eivät välttämättä samantien edes näy myynnissä, vaan työtä pitää tehdä sinnikkäästi ja jatkuvalla otteella. Asiat kuitenkin maksavat, joten ns. hyödyllisten toimenpiteiden erottaminen on vaikeaa, varsinkin kun vuosi oli muutenkin poikkeuksellinen. Faktahan on kuitenkin se, että vaikka maailmantilanne on mikä on, markkinointia ei voi lopettaa. Se veisi kankkulan kaivoon jo sen saavutetunkin hyödyn, jonka eteen olen tehnyt töitä. Täytyy vaan tehdä fiksumpia toimenpiteitä.

Oikeastaan kesäkuulta marraskuulle kuukaudet olivat budjetti-excelin tarkkailua. Hoin itselleni moneen kertaan, että en halua enää ikinä saattaa itseäni tähän tilanteeseen, ja mietin päässäni: ”Heti kun saan kassaan tietyn puskurin takaisin, olen harkitsevampi, säästäväisempi ja kiitollisempi.”

Aika on arvokasta

Yrittäjyyden ulkopuolella viime vuosi oli yksi onnellisimmista. Tajusin myös yhden asioita, josta pyrin pitämään entistä enemmän kiinni ja jotka priorisoin kärkeen: oma luisteluharrastus, lapseni luisteluharrastus sekä hänen vieminen ja haku ajoissa päiväkodista. Yrittäjän vapaus on se arvo, jota vaalin entisestään ja suurin syy miksi haluan toimia yrittäjänä. Vuoden aikana ymmärsin, miten paljon luistelu auttaa omaan henkiseen hyvinvointiin ja miten rakastankaan olla tyttöni äiti. Hän kasvaa niin nopeasti ja miten arvokasta onkaan tuo aika hänen kanssaan. Yrittäjyys on tähän asti mahdollistanut sen, ja siitä olen kiitollinen.

Vuodenloppua on maustanut mukavasti noin kuukauden mittainen sairasteluputki. Olotilani on mennyt ylös alas sairaan ja terveen välillä. Syy, että olen aina tullut heti uudelleen kipeäksi, on se, että en ole ehtinyt levätä. Aina tuollaista sairasjaksojen jälkeen osaa antaa arvoa myös enemmän terveydelle. Inhottavaa, jos ei fyysisesti jaksa.

Ensi vuosi näyttää hyvältä ja tammikuusta alkaen on kivoja projekteja tiedossa. Nyt on kuitenkin aika oikeasti levätä. Klousaan siis yrityksen puolelta mielelläni tämän vuoden jo nyt, otan opiksi mokista ja pidän mielessä kaikki oivallukset, jotka sain vuonna 2023.

08/12/2023 Hyvinvointi, Terveys

Mikä on normaalia ääniherkkyyttä?

Elämä 4,5-vuotiaan kanssa on saanut minut miettimään ääniä – tai ehkä pikemminkin niiden puuttumista. Monelle vanhemmalle on varmaan tuttua, että lapsi ei pidä kodin kovista äänistä, kuten esimerkiksi imurista tai tehosekoittimesta. Jo pienestä pitäen myös meidän minimimmi saattoi moottoripyörän kohdalla sanoa heti minulle: ”Äiti, aika kova ääni”.

Vaikka äänten kohdalla on ainakin meillä pätenyt sanonta: ”Kaikkeen tottuu”, olen silti huomannut, että joidenkin äänien kohdalla hän on edelleen herkkä. Toisaalta noin nuoren kohdalla on haastavaa sanoa, mikä on normaalia äänen sietokykyä ja mikä ei. Faktahan on se, että yleisestikin ärsykkeiden määrä arjessa on kasvanut ja äänet kuormittavat eli tarvitseeko kaikkea edes sietää?

Samalla jäin miettimään omaa äänimaailmaa. Meillä on usein radio tai jokin musiikkilista soimassa – se on kuin taustahälynä. Toisaalta jos teen jotain ajattelua- tai keskittymistä vaativaa työtä, suljen aina heti musiikin. Olen koko elämäni tehnyt läksyjä, lukenut tenttiin tai tehnyt töitä ties missä kahvilassa, bussissa tai junassa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna onhan niissä eroja. Ääripäätä edustaa nuoruuden baarimikkotyöt. Muistan, kun kävelin kotiin pitkän työyön jälkeen, pääni sisällä soi. Aivan kuin joku olisi lyönyt minua pesäpallomailalla päähän. Arjen kuormittavuutta ovat taas edustaneet avokonttorit.

Avokonttoreiden äänet

Luin Mona Mannevuon kolumnin: Väsynyt ei kaipaa yllätyksellisiä seikkailuja meluisassa monitoimitilassa. Kolumnissaan Mannevuo kysyy, kuinka monelle oli yllätys, että meluisassa ympäristössä niin työnteko kuin oppiminen on haastavampaa. Mannevuo ottaa esiin myös Helsingin Sanomien artikkelin, jossa uuteen ”avokonttorikouluun” aloitettiin rakentaa seiniä, sillä koulu osoittautui meluisaksi.

Elämäni varrella olen työskennellyt useampaankin otteeseen avokonttorissa, ja lähtökohtainen ideahan niissä on hyvä: yhteisöllisyys. Vaikka olen todella sopeutuvainen, en pysty olla miettimättä, miten huono ja väsyttävä kokemus avokonttori oli.

Oma työni on yleensä aina vaatinut tietyllä tapaa keskittymistä: artikkeleiden kirjoittamisessa on huono asia, jos ajatus keskeytyy. Lisäksi kampanjoiden ideoimisessa asiakkaille luovuus tuskin kukkii, jos joutuu pinnistellä melussa, jotta pystyy pitämään ajatukset kasassa.

Muistan edelleen, että yhdessä työpaikassa yrityksen myyjillä oli tapana rampata edes takaisin tehdessään kylmäsoittoja: ”Ihan yhteistyömerkeissä tässä soittelen.” He kävelivät pöytäni ohi satoja kertoja päivässä. Loppuen lopuksi sain käydä usean kuukauden taistelun esimieheni kanssa, että saisin siirrettyä työpisteeni hiukan kauemmas käytävältä. ”Mun tarvitsisi keskittyä”, ei riittänyt perusteluiksi.

Mannevuo nostaa esiin artikkelissaan teollisuustyöläisten ja tietotyöläisten erot: ”Ehkä toimistotyöläisten ajatellaan olevan vain erityisherkkiä valittajia.” Teollisuudessa työympäristössä otetaan huomioon turvallisuus, valaistus, melu ja lämpötila. Kuinka monessa toimistossa ajatellaan näitä asioita? Moneen toimistoon on toisaalta rakennettu nykyään erillisiä monitoimitiloja/ boxeja, joihin voi mennä hetkellisesti tekemään hiljaisuutta vaativaa työtä.

Kokemus häiritsevästä melusta on henkilökohtainen, mutta silti kuinka moni esimerkiksi toimiston ärsyke on todella tarpeen? Ärsykkeethän vaativat enemmän ponnisteluja keskittymiseen ja tuo kuormittaa entisestään. Ihminen on siis väsyneempi ja varmaan myös ärtyneempi. Väsyneenä sopeutuvaisuuskykykin laskee.

Nykyäänhän teen yrittäjänä suurimman osan ajasta kotona töitä – ja miten paljon energiaa jääkään illalla minimimmin kanssa puuhasteluun. Vaikka olen puolisoni mukaan ”puheliasta sorttia”, ehkä kuitenkin työnteossa olen tehokkaammillani, kun saan olla se tylsä hiljainen puurtaja.

25/11/2023 Hyvinvointi, Terveys

Joka kyhmy kannattaa tutkituttaa

”Kyllä mä pärjään” -tautini on paha, sillä se saa minut usein siirtämään entisestään lääkäriin menoa. Kun seitsemän vuotta sitten polveni kierukka repesi kuntosalilla hypyissä, lenksutin räsällä polvella melkein kaksi viikkoa ennen kuin ymmärsin, ettei näin voi ja kannata elää loppuelämää.

En asiaa kuitenkaan tarpeeksi vakavissani ilmeisesti ottanut, sillä painelin vain työterveyteen, enkä alan lääkärille. Minun onnekseni vastassa oli yleislääkäri, joka oli myös urheilulääkäri. Hän otti vaivan tosissaan, ja passitti minut kuvauksiin. Pian edessä oli tähystysleikkaus.

”Ei toi varmaan mitään vakavaa ole”

Tiedättekö sen tunteen, kun menette pitkän vetkuttelun jälkeen lääkäriin, mutta silti vielä paikan päälläkin olette epävarma onko käynti aiheellinen? Vaikka toivoisi olevansa terve tai että mikään osa kropasta ei ole mäsänä, samaan aikaan toivoisi, että lääkäri löytäisi syyn huonolle voinnille – se ainakin todistaisi, ettei ole vain kuvitellut kaikkia oireita. Kuinka hassua ajatella näin!

Muistan ajatelleeni näin polvenkin kohdalla. Vaikka tiesin, että sieltä on jokin asia rikki, mietin silti, missä rajoissa mikäkin kipu on normaalia. ”Ei toi varmaan mitään vakavaa ole ja hyvin mä pärjään näinkin”, totesin ja jatkoin kävellessä linkkaamista.

Patti rinnassa

Tämä skenaario toistui jälleen pari viikkoa sitten. Olin löytänyt kesän lopulla vahingossa pienen patin rinnastani, mutta vetkutellut pari kuukautta lääkäriin menosta ajatuksella: ”Ei se varmaan mitään ole.”

Kun kävin lääkärillä marraskuun alussa korvatulehduksen vuoksi, menin sivulauseessa mainitsemaan samalle lääkärille asiasta. Hän teki lähetteen Naistenklinikalle ja sainkin ajan jo melkein seuraavalle viikolle. Kun odotin vuoroani, aloin epäillä itseäni: ”Onkohan edes mulla rinnassa patti?” Odotellessani kyseenalaistin enemmän ja enemmän käyntiäni.

Sairaalassa oli osaavaa porukkaa ja henkilökunta mukavaa. Ainoastaan viimeisellä lääkärillä taisi olla kiire seuraavan potilaan luo, sillä hän ultraäänellä tutkiessa vaan tokaisi: ”Ei täällä mitään ole, pue päälles.” Jotenkin siis tuo yllä kertomani fiilis puski vahvemmin päälle ja vaikka totta kai toivoin, että kaikki on hyvin, silti olisin halunnut jonkun selityksen.

Minun ultraäänikuvani menivät vielä toiselle lääkärille tulkittavaksi ja niistä tuli myöhemmin lausunto: ”Täydentävässä ultraäänessä molemmissa rinnoissa yksittäisiä simppeli kystia alle 1 cm. Löydös normaalirajoissa.”

Kystahan on hyvänlaatuinen, ja onnea on, että patti on juuri sellainen. Mutta saatan kuulostaa nyt vähän oudolta, mutta tuo lausunto lyhykäisyydessään pelasti osan mielenterveydestäni, sillä sain lausunnosta kaipaamani selityksen. Olisin varmaan menettänyt hiukset päästäni, jos olisin joutunut miettiä kotona, että jos siis vain kuvittelin kaiken, miksi edelleen tunnen pienen patin?

Mitä tästä opin? En varmaankaan mitään, mutta toivon, että muut menevät herkemmin lääkäriin, kuin minä, eivätkä vasta kun pää on kainalossa. Ja kaikkein tärkein jokainen patti kyllä kannattaa tutkituttaa.

24/11/2023 Äitiys, Perhearki

”Eihän sun lapsen nyt vielä tarvitse englantia osata?”

”Minulla ei ole kielipäätä”, yllättävän moni toteaa ja puhuu esimerkiksi englantia vain pakon edessä.

EF English Proficiency Index -raportin mukaan suomalaiset kuitenkin taitavat englannin hyvin vieraana kielenä. Miksi siis pidämme itseämme niin kehnoina? Myönnettäköön, että 80-luvun ja 90-luvun englannin opetuksen metodit kouluissa eivät varmaan aivan nykypäivän tasolla olleet.

Jos muistelen omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, voin todeta, etten koe oppineeni mitään koulussa. Kävin 1-5 luokat Pohjanmaalla pienessä kyläkoulussa. Lapsuudessani englannin opetus alkoi 3-luokalla ja ruotsin opetus vasta yläasteen alussa – näin jälkikäteen ajateltuna tosi myöhään.

Jos ala-asteella opettaja ei ollut edes virallisesti kieltenopettaja, niin yläasteella tunneilla häiriköitiin niin paljon, että se oli vienyt viimeisetkin motivaatiot opettajilta. Jos joku oppilas halusi oppia, häntä alettiin kiusata. Pohjimmiltaanhan hyville kielten taitajille oltiin varmaan vaan kateellisia – he osasivat jotain sellaista, mitä eivät kaikki osanneet. Suurin syy varmaan tuolle tunnilla häiriköinnille johtuu siitä, että jos mitään vierasta kieltä ei ole kuullut pienenä, sitä on vaikea alkaa kuuntelemaan ja omaksumaan sen äänteitä. Tuolloin on vielä vaikeampi hypätä omalta mukavuusalueelta pois.

Se, että nykyään koen pärjääväni hyvin englannin kielellä, johtuu siitä, että olen käyttänyt sitä niin paljon myöhemmässä elämässä (Asuessani ja työskennellessäni parikymppisenä Kanarialla ja Kyprosella, vaihdossa Meksikossa vähän myöhemmin sekä aikuisiällä työelämässä. Toki siinä muillekin kielille altistui). Mitään kieltä ei opi, ellei sitä käytä ja kuule.

”Mitä kieltä tuo setä puhuu?”

Meidän 4-vuotias on ollut pienestä saakka kiinnostunut muista kielistä, ja usein kysynyt, jos on sitä ympärillään kuullut:”Mitä kieltä edellä kulkeva ihminen puhuu kännykkäänsä? Entä tuo setä?”

Minimimmi toivoi jossain vaiheessa Youtubesta iltaisin Bebefin:ä ja Little Angel:a, joissa lauletaan englanniksi sekä Yle Areenassa olevaa Kielimatkaajat-sarjaa. Näistä sarjoista on helposti tarttunut sanoja ja sanontoja hänen matkaan, joita olemme sitten yhdessä täydentäneet. Hän kyselee paljon, mitä eri asiat ovat englanniksi ja hänen mielestään on hauskaa, että lauseen pienillä muutoksilla, hän osaakin taas sanoa uuden asian. Esimerkiksi ”Let´s go, Let´s swim, Let´s dance.”

Toisaalta olemme paljon myös näistä asioista jutelleet. Kielen avulla tutustuu helpommin vieraaseen kulttuuriin ja se mielestäni opettaa lasta ymmärtämään, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja kieliä.

Kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää

Kielistähän on lapselle ja kaiken ikäisille ihmisille niin paljon hyötyä. Luin jostain kerran, että todellisuudessa kielellisen kehityksen herkkyyskausi alkaa puolen vuoden iässä ja kestää noin yhdeksän vuotta. Tuolloin luontainen uteliaisuus ohjaa lasta. Kuulemalla eri kieliä hänen äännekarttansa laajenee. Muutokset säilyvät aivoissa, ja vanhemmiten kielten kanssa on helpompi olla tekemisissä.

Sanotaan, että: ”Lapsia ei haittaa, vaikka he eivät ymmärrä kaikkea.” Ehkä tuo on myös se olotila, joka ei saisi myöhemmässäkään vaiheessa kauhistuttaa. Minimimmi yhdistää sanan sieltä täältä, mutta silti hän saa kerrotuksi asiansa: ”Mommy, can I have oatmilk after…xxxx.” Toivon, että tuo asenne säilyy ja halu yrittää pysyy. Kaikkea ei tarvitsekaan muistaa tai ymmärtää.

Sain kerran kommentin: ”Onko pakko yrittää olla niin international?” Totta puhuen luulin palanneeni yläasteen rähinätunnille. Olen myös kuullut kommentin, että pitääkö kieliä nyt 4-vuotiaalle opettaa? Hänellähän on niin paljon aikaa vielä kouluun. Kommentoijan mukaan lapsi kokee paineita oppia.

Itse en allekirjoita tätä yhtään. Itse ajattelen, että suurin oppi on se, että lapsi oppii ymmärtämään, että on normaalia, että maailmalla ja Suomessa puhutaan eri kieliä. Ja eihän paineita tule, jos lapsi leikin varjolla oppii uusia asioita ja on itse kiinnostunut.

Olen vain välillä huomannut sen, että vanhempi on itse epävarma vieraassa kielessä, hän saattaa laittaa eteenpäin lapselleen myös saman asenteen. Jos vanhempi tuokin esiin, että mukavaa oppia uusia asioita, niin lapsenkin asenne on positiivinen eri kieliin.

Minimimmi esimerkiksi sanoi itse minulle, että kiva, että hänen luistelukaverinsa puhuu omalle äidilleen ruotsia – me kuulemma opitaan siinä sitten samalla. Nykyään ”Hur mår du? Vi ses, Hejdå ja Sov gott” ovat jo hänen vakiosanojaan kyseiselle kamulle treeneissä.