Niin kuin elämään yleensä, myös yrittäjyyteen kuuluu laskuja ja nousuja. Kun lueskelin alkuviikosta kirjanpitäjältä saamaani tilinpäätösluonnosta, aloin miettiä millaisia ala- ja ylämäkiä viime vuoteen liittyi ja mitä ne tarkoittavat kohdallani.
Olen ehkä tylsä epäyrittäjämäinen siinä suhteessa, että viime vuoden nousufiilikset eivät liittyneet rahaan. Oikeastaan isoimmat ”hyvän olon fiilikset” saan silloin, kun rahaa ei tarvitse ajatella missään muodossa ja elämä sekä työnteko siinä sivussa rullaavat tasapaksusti eteenpäin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi tavoitteita Kalla Activen brändin kehityksen ja jälleenmyyntikanavien kasvattamisen suhteen – päinvastoin. Olen vain huomannut, että jos pää saa tarvittavan hapen eikä aikaa ja energiaa tarvitse käyttää rahan sumplimiseen, parhaimpia ja luovempia ideoita tulee mieleen.
Toki konkreettisia merkkejä siitä, että ollaan menty eteenpäin, on aina kiva saada. Näitä merkkejä viime vuonna varmaan olivat, että laajensin SELJA naisten mallistoa sekä KUURA lasten mallistoa uusilla tuotteilla ja toin ne syksyllä myyntiin. Myös syksyn kuvaukset Ylläksellä jäivät mieleen. Olen ollut onnekas, kun olen saanut ottaa pikku tyttöni niin moneen paikkaan mukaan, joihin olen mennyt töiden puolesta. Tyttöni oli myös Ylläksen kuvauksissa mukana ja yksi malleista. Näitä reissuja on jo nyt mukava muistella.
Tällä hetkellä tuotteita myydään omasta verkkokaupasta, Lapissa muutamassa liikkeessä (Alava Shop Ylläs ja Lumishop Levi), Kaarna Livingissä Helsingissä, Vaeltajankauppa.fi:ssä, Laalaa Looksissa ja Zalandolla. Joten tässäkin mentiin eteenpäin. Näitä toki olisi mukava saada lisää, sillä ihmiset kyselevät melkein päivittäin, mistä löytäisivät lähimmän jälleenmyyntipaikan, jotta pääsisivät sovittamaan.
Kylmän hien nousu
Olen tehnyt Kalla Active merinobrändin brändin kehittämisen sekä jälleenmyynnin kasvattamisen lisäksi koko ajan freelancerina viestintää ja markkinointia yrityksille. Viime vuonna tein kahden hankkeen pääasiassa sisällöntuotantoa, kuten verkkosivujen artikkeleiden ja blogien kirjoittamista. Tämän työn avulla olen selkeästi pystynyt myös viemään Kallaa eteenpäin ja tekemään siihen rahallisia satsauksia.
Vaatteiden suhteen otan aina riskin, kun laajennan mallistoa. Kun tuon uuden vaatteen myyntiin konkreettisen myyntiinlaittoprosessin lisäksi ostan nuo kaikki vaatteet ensin yritykselleni ja varastoin ne. Välillä kun esimerkiksi kun somessa saan ihmetteleviä kysymyksiä, miksi naisten vaatteita on vain kolme kokoa S, M ja L, toivoisin pystyväni vastaamaan heille, että kokovaihtoehtoja on tulossa pian lisää. Todellisuudessa ainakin sillä hetkellä epäröin laajentamista, sillä yleisesti ottaen XS ja XL -kokoja myydään niin paljon vähemmän. Tämä tarkoittaisi sitä, että ostaisin ensin nuokin koot ja pahimmassa tapauksessa ne jäisivät varastooni myymättä. Lisäkokojen myötä joutuisin luultavimmin myös tilata S, M ja L kokoja vähemmän.
Oletteko ikinä olleet tilanteessa, jossa tunnette konkreettisesti, kun kylmä hiki nousee kasvoille? Minä olin syksyllä ja tämän voi ehkä viime vuoden hetkelliseksi alamäeksi ja kuopassa käymiseksi. Laskin budjetin, otin riskin ja työtilanteet muuttuivat. Luulin jo, että korona, sota, sähkökriisi ja yleinen maailmantilanne olisivat opettaneet ennakoimaan. Yhtäkkiä kuitenkin “budjetti excelistäni” katosi 10 000€, mikä luonnollisesti vaikeutti vaatteiden kotiuttamista tehtaalta. Kaikki kuitenkin järjestyi ja sain lainaksi rahan ja jopa maksettuakin sen jo, mutta tuo muistutti minua siitä, miten tukossa voi ajatuksellisesti olla kaiken muunkin suhteen, jos jokin asia painaa mieltä.
Yleistämisen kirous
Eräs asia, jonka olen huomannut viimeisen vuoden aikana on se, miten vaarallisista on, että ihmiset yleistävät eli kertovat oman näkemyksensä ainoana totuutena. Tätä pystyy soveltamaan moneenkin asiaan elämässä. Vaikka jollekin ei sovi jokin ruoka, se ei tarkoita, ettetkö sinä pystyisi sitä syödä. Jos jonkun mielestä jokin väri ei ole mieleen, joku toinen saattaa siitä tykätä. Yleistäminen on varsinkin vaateyrittäjälle kirous. Ihmisillä on eri pituisia selkiä, jalkoja ja käsiä. Näin ollen on luonnollista, että ne näyttävät eriltä päällä.
Yleistämisen sijaan olisi ihanaa, jos me ihmiset antaisimme tilaa kaikille mahdollisille vaihtoehdoille. Kukin meistä varmasti löytää omansa – ja tämä ei tee toisen omasta mitenkään väärää. Ihanaahan se vain on, kun on monipuolisesti vaihtoehtoja – jokainen tyylillään.
Sain kommentin, jossa kerrottiin, kuinka Kallan legginsseissä ja takissa ”oloasuajatus” on etäinen. Joku tykkää olla kotona legginsseissä, toinen pussimaisissa isoissa housuissa ja toisella on taas farkut jalassa. Koska olen trikootyyppi, en halunnut pukeutua isoihin collegehousuihin ja isoon huppariin.
Itse kaipasin kivoja leikkauksia sekä istuvia, mutta joustavia vaatteita myös kotiin. Koska minulle on lantiota ja urheilun jäljiltä reisiä, en osaa pitää ylläni tasapaksuja pussimaisia vaatteita, sillä se saa minut vaan tuntemaan itseni ”isoksi”. Mutta vaikka lähdin kehittämään legginssit ja takki -settiä kotiasun & merinokerraston yhdistelmänä, jokaisella meistä on luonnollisesti oma maku. Minusta on yleensäkin hassua, että asioita lähestytään negatiivisuuden kautta.
Onneksi kaiken tämän vastapainona on ne positiiviset kommentit. Kiva on ollut kuulla, että Kallan merinovaatteet ovat olleet juuri sitä vaihtelua, jota he ovat toivoneet niin omiin ja lapsensa merinovaatteiden tyyliin ja monikäyttöisyyteen.
Epävarmuus tulevasta
Olen aina ollut taivas bongari – huomasin muuten eilen, että jos en ole todistettavasti sitä pitkään aikaan ihastellut, jokin on pielessä.
Viestintä ja markkinoinnin asiakkaani suurempi hanke päättyi vuoden vaihteessa ja toinen hanke päättyy kesäkuussa, joten aikaa vapautuisi taas muuhun Kalla-juttujen rinnalla. Vaikka huomaan hiukan olevani huolissani tulevista töistä, usein kuitenkin asiat ovat järjestyneet melkein itsestään. Tässä on kuitenkin vielä aikaa järjestellä asioita ja bongailla freelancer-projekteja tai yksittäisiä nakkeja ja samaan aikaan tehdä sotasuunnitelma Kallan suhteen tälle vuodelle. Varmasti mukava vuosi edessä! Millaista vuotta te odotatte?
