Hyvinvointi arkistot

23/03/2024 Hyvinvointi, Lapsuusmuistot

Vinkkejä avantouintiin ja lapsuusmuistoja joenrannalta

Aikuisena on ollut hauska huomata, miten erilainen suhde ihmisillä on veteen. Joillain on mökki järven- tai merenrannalla, ja he ovat yksinkertaisesti tottuneet viettämään aikaa veden äärellä. Toiset taas eivät koe vettä elementtinä millään tavalla edelleenkään läheiseksi. Itse asuin lapsena Kyrönjoen varrella Pohjanmaalla, joten vesi oli ympäri vuoden osa elämäämme. Talvella luistelimme jäällä ja kesällä räpelsimme vedessä: uimme ja soutelimme ympäriinsä.

Nyt aikuisena unelmoin jokapäiväisestä avantouinnista. Olen aikuisiällä käynyt avannossa yli 10 vuotta. Ennen tyttöni syntymää asuin Kalliossa. Sieltä oli huomattavasti lyhyempi matka avantoreissuille. Olen edelleen saman uintiseuran eli Herttoniemen Hylkeiden jäsen, mutta huomaan, etten lähde nykyisestä asuinpaikastamme läheskään yhtä usein, kuin Kallio-aikoina, ja se harmittaa välillä.

Mikä siinä avantouinnissa voi olla ihanaa?

Siitä nauttimiseen on monia reseptejä – eikä mikään siihen liittyvä ole oikein tai väärin. Tärkeintä on se, mikä itselle sopii parhaiten. Itse tykkään avannosta ilman saunaa. Vaihdamme vaatteet avantouintiseuramme lämmitetyssä pukuhuoneessa. Usein otan extra merinopaidan mukaan lämmikkeeksi uinnin jälkeen. Urheiluvälineliikkeistä löytyy myös talviuintiin tarkoitettuja neopreenitossuja ja -hansikkaita, joihin suosittelen panostamaan. Ne tekevät ehdottomasti pulahtamisesta paljon miellyttävämpää, sillä pienemmät raajat kokevat kylmän erilailla.

Mielestäni kylmän veden vaikutukset ovat yksilökohtaiset ja monen tekijän summa – joka tapauksessa uinnin jälkeen on itselläni aina hyvä olo. Eräs mummo sanoi kerran: ”Se on ihanaa, kunhan muistaa hengittää.” Eniten kyllä uskon sen mielialaa parantavaan vaikutukseen. Sanotaan, että kylmä vesi vapauttaa aivolisäkkeen endorfiineja ja tämä taas lisää mielihyvän tunnetta ja laskee kipukynnystä. Kun olin raskaana, sain suurta helpotusta kylmässä vedessä pulahtamisesta. Se oli ainakin itselleni pelastus raskauden ajan pahoinvointiin, joka minulla oli aika extreme. Toki yleinen suositus on, että avantouintia ei tule aloittaa raskausaikana, jollei aiemmin ole lajia harrastanut. Ongelmaa ei kuulemma ole, jos on harrastanut aiemmin talviuintia. Totta kai tämäkin on yksilöllistä.

Puhumme usein, että jätämme avantoon huolemme ja hartiakipumme, ja säälittelemme samalla, että saakohan seuraava uimari ne mukaansa. Itselläni avanto nollaa päivän ja tyhjää pään.

Lapsuusmuistot joenrannalta

Lapsuudessa elämä joenvarrella oli lapsennäkökulmasta unelma. Meillä oli rannassa kaksi laituria. Toista isäni käytti soutuveneelle ja toisesta pidemmästä menimme uimaan. Perheemme käytti sisäsaunaa talvella ja ulkosaunaa kesällä. Kesäisin uikkarit olivat aina ulkosaunalla valmiina odottamassa. Jos moottorivene ajoi talomme ohi, juoksimme äkkiä vaihtamaan uikkarit. Aallot tuntuivat aina yhtä hauskoilta, vaikkakin ne loppuivat sekunnissa.

Näin jälkikäteen ajateltuja jokeen liittyvät asiat olivat perinteisiä ”small talk” -aiheita kylillä. Koska se jäätyi, koska tulvi tai kuinka lämmintä vesi oli. Äidillä oli myös tapana ottaa eri vuodenaikoina joesta kuvia. Yllä olevat kuvat on otettu puutarhasta. (Niin kauniita!)

Keväisin muistan, että keräsimme luokkaretkikassaan rahaa myymällä jääveikkausarpoja. Jäälle oli laitettu kyltti ja koko kylä arvuutteli, koska kyltti alittaa kirkonkylän sillan. Se kuka arvasi lähimmäksi (joskus jopa minuutilleen), voitti palkinnon. Ala-asteikäisenä minulla saattoi mennä noin 1,5 kilometrin koulumatkalla kävellen monta tuntia, sillä jäin aina juttelemaan urheilusta ja juomaan limsaa, kun myin näitä jääveikkausarpoja. Varsinkin kylän vanhemmat ihmiset seurailivat minun kilpaurheilutuloksia aina lehdestä.

Joki tulvi myös melkein joka kevät, joten veden nousua ja laskua seurailtiin. Muistan lapsena nähneeni unta, että sänkyni kellui keskellä jokea. Tuon unen jälkeen aloin iltaisin aina laittaa sänkyni jalkapäähän extra vaatteita sekä kaikki nalleni, jotta olisin paremmin varautunut, jos tulva veisi sänkyni yöllä, kun nukun.

Talvisin luistelimme ja puuhailimme jäällä. Isä kävi alkutalvesta naskaleiden kanssa tarkistamassa, onko jää riittävän paksua, jotta voimme rantatöyräältä huoletta laskea jäälle saakka pulkalla. Mielestäni on hassua, kun nykyään näkee hauskuttelu meemikuvia, kuinka vanhempamme ovat hiihtäneet kouluun. Itsekin nimittäin hiihdin aina talvisin kouluun. Ala-aste, jossa kävin luokat 1-5 oli myös Kyrönjoen varrella noin 1 – 1,5 km päässä kodistamme. Minulla oli kengät koulurepussani ja vaihdoin ne aina rannassa. Sukset ja sauvat jätin rantaan pystyyn odottamaan, että pääsen koulusta. Jos tuuli oli tehnyt jäälle hyviä lumettomia reittejä, menin kouluun myös luistimilla tai potkukelkalla. Lapsuus oli aika hauskaa aikaa. Kuinka moni teistä on asunut veden äärellä lapsuudessa?

08/12/2023 Hyvinvointi, Terveys

Mikä on normaalia ääniherkkyyttä?

Elämä 4,5-vuotiaan kanssa on saanut minut miettimään ääniä – tai ehkä pikemminkin niiden puuttumista. Monelle vanhemmalle on varmaan tuttua, että lapsi ei pidä kodin kovista äänistä, kuten esimerkiksi imurista tai tehosekoittimesta. Jo pienestä pitäen myös meidän minimimmi saattoi moottoripyörän kohdalla sanoa heti minulle: ”Äiti, aika kova ääni”.

Vaikka äänten kohdalla on ainakin meillä pätenyt sanonta: ”Kaikkeen tottuu”, olen silti huomannut, että joidenkin äänien kohdalla hän on edelleen herkkä. Toisaalta noin nuoren kohdalla on haastavaa sanoa, mikä on normaalia äänen sietokykyä ja mikä ei. Faktahan on se, että yleisestikin ärsykkeiden määrä arjessa on kasvanut ja äänet kuormittavat eli tarvitseeko kaikkea edes sietää?

Samalla jäin miettimään omaa äänimaailmaa. Meillä on usein radio tai jokin musiikkilista soimassa – se on kuin taustahälynä. Toisaalta jos teen jotain ajattelua- tai keskittymistä vaativaa työtä, suljen aina heti musiikin. Olen koko elämäni tehnyt läksyjä, lukenut tenttiin tai tehnyt töitä ties missä kahvilassa, bussissa tai junassa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna onhan niissä eroja. Ääripäätä edustaa nuoruuden baarimikkotyöt. Muistan, kun kävelin kotiin pitkän työyön jälkeen, pääni sisällä soi. Aivan kuin joku olisi lyönyt minua pesäpallomailalla päähän. Arjen kuormittavuutta ovat taas edustaneet avokonttorit.

Avokonttoreiden äänet

Luin Mona Mannevuon kolumnin: Väsynyt ei kaipaa yllätyksellisiä seikkailuja meluisassa monitoimitilassa. Kolumnissaan Mannevuo kysyy, kuinka monelle oli yllätys, että meluisassa ympäristössä niin työnteko kuin oppiminen on haastavampaa. Mannevuo ottaa esiin myös Helsingin Sanomien artikkelin, jossa uuteen ”avokonttorikouluun” aloitettiin rakentaa seiniä, sillä koulu osoittautui meluisaksi.

Elämäni varrella olen työskennellyt useampaankin otteeseen avokonttorissa, ja lähtökohtainen ideahan niissä on hyvä: yhteisöllisyys. Vaikka olen todella sopeutuvainen, en pysty olla miettimättä, miten huono ja väsyttävä kokemus avokonttori oli.

Oma työni on yleensä aina vaatinut tietyllä tapaa keskittymistä: artikkeleiden kirjoittamisessa on huono asia, jos ajatus keskeytyy. Lisäksi kampanjoiden ideoimisessa asiakkaille luovuus tuskin kukkii, jos joutuu pinnistellä melussa, jotta pystyy pitämään ajatukset kasassa.

Muistan edelleen, että yhdessä työpaikassa yrityksen myyjillä oli tapana rampata edes takaisin tehdessään kylmäsoittoja: ”Ihan yhteistyömerkeissä tässä soittelen.” He kävelivät pöytäni ohi satoja kertoja päivässä. Loppuen lopuksi sain käydä usean kuukauden taistelun esimieheni kanssa, että saisin siirrettyä työpisteeni hiukan kauemmas käytävältä. ”Mun tarvitsisi keskittyä”, ei riittänyt perusteluiksi.

Mannevuo nostaa esiin artikkelissaan teollisuustyöläisten ja tietotyöläisten erot: ”Ehkä toimistotyöläisten ajatellaan olevan vain erityisherkkiä valittajia.” Teollisuudessa työympäristössä otetaan huomioon turvallisuus, valaistus, melu ja lämpötila. Kuinka monessa toimistossa ajatellaan näitä asioita? Moneen toimistoon on toisaalta rakennettu nykyään erillisiä monitoimitiloja/ boxeja, joihin voi mennä hetkellisesti tekemään hiljaisuutta vaativaa työtä.

Kokemus häiritsevästä melusta on henkilökohtainen, mutta silti kuinka moni esimerkiksi toimiston ärsyke on todella tarpeen? Ärsykkeethän vaativat enemmän ponnisteluja keskittymiseen ja tuo kuormittaa entisestään. Ihminen on siis väsyneempi ja varmaan myös ärtyneempi. Väsyneenä sopeutuvaisuuskykykin laskee.

Nykyäänhän teen yrittäjänä suurimman osan ajasta kotona töitä – ja miten paljon energiaa jääkään illalla minimimmin kanssa puuhasteluun. Vaikka olen puolisoni mukaan ”puheliasta sorttia”, ehkä kuitenkin työnteossa olen tehokkaammillani, kun saan olla se tylsä hiljainen puurtaja.

25/11/2023 Hyvinvointi, Terveys

Joka kyhmy kannattaa tutkituttaa

”Kyllä mä pärjään” -tautini on paha, sillä se saa minut usein siirtämään entisestään lääkäriin menoa. Kun seitsemän vuotta sitten polveni kierukka repesi kuntosalilla hypyissä, lenksutin räsällä polvella melkein kaksi viikkoa ennen kuin ymmärsin, ettei näin voi ja kannata elää loppuelämää.

En asiaa kuitenkaan tarpeeksi vakavissani ilmeisesti ottanut, sillä painelin vain työterveyteen, enkä alan lääkärille. Minun onnekseni vastassa oli yleislääkäri, joka oli myös urheilulääkäri. Hän otti vaivan tosissaan, ja passitti minut kuvauksiin. Pian edessä oli tähystysleikkaus.

”Ei toi varmaan mitään vakavaa ole”

Tiedättekö sen tunteen, kun menette pitkän vetkuttelun jälkeen lääkäriin, mutta silti vielä paikan päälläkin olette epävarma onko käynti aiheellinen? Vaikka toivoisi olevansa terve tai että mikään osa kropasta ei ole mäsänä, samaan aikaan toivoisi, että lääkäri löytäisi syyn huonolle voinnille – se ainakin todistaisi, ettei ole vain kuvitellut kaikkia oireita. Kuinka hassua ajatella näin!

Muistan ajatelleeni näin polvenkin kohdalla. Vaikka tiesin, että sieltä on jokin asia rikki, mietin silti, missä rajoissa mikäkin kipu on normaalia. ”Ei toi varmaan mitään vakavaa ole ja hyvin mä pärjään näinkin”, totesin ja jatkoin kävellessä linkkaamista.

Patti rinnassa

Tämä skenaario toistui jälleen pari viikkoa sitten. Olin löytänyt kesän lopulla vahingossa pienen patin rinnastani, mutta vetkutellut pari kuukautta lääkäriin menosta ajatuksella: ”Ei se varmaan mitään ole.”

Kun kävin lääkärillä marraskuun alussa korvatulehduksen vuoksi, menin sivulauseessa mainitsemaan samalle lääkärille asiasta. Hän teki lähetteen Naistenklinikalle ja sainkin ajan jo melkein seuraavalle viikolle. Kun odotin vuoroani, aloin epäillä itseäni: ”Onkohan edes mulla rinnassa patti?” Odotellessani kyseenalaistin enemmän ja enemmän käyntiäni.

Sairaalassa oli osaavaa porukkaa ja henkilökunta mukavaa. Ainoastaan viimeisellä lääkärillä taisi olla kiire seuraavan potilaan luo, sillä hän ultraäänellä tutkiessa vaan tokaisi: ”Ei täällä mitään ole, pue päälles.” Jotenkin siis tuo yllä kertomani fiilis puski vahvemmin päälle ja vaikka totta kai toivoin, että kaikki on hyvin, silti olisin halunnut jonkun selityksen.

Minun ultraäänikuvani menivät vielä toiselle lääkärille tulkittavaksi ja niistä tuli myöhemmin lausunto: ”Täydentävässä ultraäänessä molemmissa rinnoissa yksittäisiä simppeli kystia alle 1 cm. Löydös normaalirajoissa.”

Kystahan on hyvänlaatuinen, ja onnea on, että patti on juuri sellainen. Mutta saatan kuulostaa nyt vähän oudolta, mutta tuo lausunto lyhykäisyydessään pelasti osan mielenterveydestäni, sillä sain lausunnosta kaipaamani selityksen. Olisin varmaan menettänyt hiukset päästäni, jos olisin joutunut miettiä kotona, että jos siis vain kuvittelin kaiken, miksi edelleen tunnen pienen patin?

Mitä tästä opin? En varmaankaan mitään, mutta toivon, että muut menevät herkemmin lääkäriin, kuin minä, eivätkä vasta kun pää on kainalossa. Ja kaikkein tärkein jokainen patti kyllä kannattaa tutkituttaa.

09/04/2023 Äitiys, Hyvinvointi, yrittäjyys

Varmat kevään merkit – ja oma virta lopussa

Kevät tuli nyt virallisesti. Kun vihdoin lähes kaikki lumet olivat sulaneet, huhkin heti neljä viisi tuntia puutarhassa haravan kanssa sekä laitoin kukkapenkkejä kesäojennukseen. Puolisoni naureskeli: ”On se kovaa hommaa.” Itse olin taas odottanut tätä kuin kuuta nousevaa, sillä puutarhan hoito on minulle terapiaa – sen suunnittelu ja laittaminen on niin palkitsevaa, sillä siitä näkee konkreettisesti tuloksen. Toki sen tuloksen näkeminen yleensä saattaa kestää (tätä minun on pitänytkin opetella), sillä viimekin kesänä kylvin esimerkiksi sellaista perennaa, jossa ensimmäiseen kukintaa menee vähintään vuosi.

Kausi pakettiin

Itselle syksy on aina ollut ns. virallinen vuoden alku, eikä vuodenvaihde – samoin kevät on ollut henkinen vuodenpäätös. Tämä johtuu varmaan omista urheilujutuista. Kesä oli aina jonkinlainen välivaihe, jolloin puuhailtiin niitä näitä sekä lomailtiin. Oma kevääni päättyi aina johonkin kauden päätösjuhlaan. Nuorempana meillä oli monta vuotta perinteenä mennä samanikäisen poikajoukkueen kanssa SM-turnaukseen jälkeen juhlistamaan mitalleja sekä pelaamaan viikonlopputurnaus Sollentunaan Ruotsiin. Tuon jälkeen oli yleensä seuran virallinen päätösjuhla. Laitettiin siis kautta pakettiin.

Meidän minimimmillä ja muilla Helsingin Luistelijoilla oli viikko sitten Velhokoulu-kevätnäytös Nordiksella. Olen niin ylpeä hänestä ja koko hänen luistelujengistä ❤️ Jollain tapaa en nuorena osannut jännittää omia kilpaurheilujuttuja ja ihmettelinkin aina välillä, kun ratkaisupelien tai arvokisahiihtojen aikana mun oma äiti istui autossa – kuulemma jännitti niin. Minuakin jännitti ennen näytöstä äitinä tosi paljon, kun minimimmiä haettiin jäähallin alaovilta pukuhuoneeseen. Kun hän juoksi ”Run Forest”-tyylillä luistimien laittoon, tajusin lopettaa jännittämisen ja menin katsomoon odottelemaan näytöksen alkua.

Sanon aina minimimmille ennen kuin hän menee treeneissä jäille, että pidä hauskaa. Nykyään hän huutaa jo mulle ilman mun sanomista: ”Äiti, mä pidän hauskaa!” 😍 Kun pääsimme kotiin, eka kysymys olikin, koska on seuraava näytös.

Jokavuotinen kevätväsymys

Kaikista varmin kevään merkki itselle on se, että itsellä alkaa ns. yleinen kisakestävyys loppua. Monellehan tulee valon myötä yleistä kevätväsymystä ja sitä sanotaan, että keho innostuu liikaa, mutta itselläni väsymys on selkeästi hetkellistä loppuunpalamista, sillä jostain syystä talvikausi on aina työntäyteinen kaikin puolin. Yleensä viimeistään toukokuun kohdalla kilometrit alkavat painaa jaloissa.

En tiedä, miten omalla kohdalla tämä on jokavuotinen asia. Nuorempana yleinen vitsin aihe ystäväporukassani oli, että kun muut vasta innostuivat kevääseen, itse olin jo ehtinyt ottaa siitä kaiken ilon irti: liikuin, urheilin, tulin ja menin sinne sun tänne. Näin vanhemmiten on keväällä sama homma, mutta nykyään energiat menevät työ- ja kotijuttuihin, mutta niihinkin tekemisiin pitäisi osata laittaa stoppi. Varma kevään merkki siis! Ehkä ensi vuonna muistan tämän, enkä vedä itseäni yhtä piippuun.

31/05/2022 Perhearki, Terveys

Kutsumaton vieraani ihosairaus alopecia areata ja kun hiukset lähtevät sen myötä

Mietin kauan kirjoitanko hiustenlähtöä aiheuttavasta alopeciastani. Lopulta päädyin kirjoittamaan. Vaikka olen itse tottunut elämään asian kanssa, tietoa asiasta on hyvä jakaa.

Oscar-gaalasta on jo kuukausia, mutta osa varmaan törmäsi silloin uutiseen, jossa näyttelijä Will Smith kävi mottaisemassa koomikko Chris Rockia. Rock oli vitsaillut Smithin vaimon hiuksettomuudesta. Jada Pinkett-Smith sairastaa hiustenlähtöä aiheuttavaa alopeciaa.

Vaikka väkivalta ei ole ikinä hyväksyttävää, jollain tapaa tuo välikohtaus toi tietoisuutta sairaudesta enemmän esiin. Sairaus aiheuttaa kantajilleen yhä häpeää, vaikka näin ei tarvitsisi olla.

Mikä Alopecia on?

Alopecia on yleisnimitys sairauksille, jotka aiheuttavat ihokarvojen irtoamista. Näistä yleisin, alopecia areata, tunnetaan suomeksi nimellä pälvikalju. Siinä henkilön päästä irtoaa hiuksia läiskittäin, tarkkarajaisilta alueilta.

Alopecia areata on luokiteltu tulehdukselliseksi autoimmuunisairaudeksi, jossa elimistö erehtyy luulemaan, että karvatupessa on jokin torjuttava mikrobi. Silloin hiusnystyn ympärille kerääntyy tulehdussoluja, ja vasta-aineita muodostuu hiusnystyä vastaan.

Moni huomaa sairautensa ensi kerran suihkussa

Itselleni sairaus puhkesi ensimmäisen kerran yliopistossa. Silloisella poikaystävälläni oli pahoja peli- ja rahaongelmia, joita maksellessani stressasin huomaamatta. Kai jonkinlainen ”selviytymismoodi” sai piilevän sairauden puhkeamaan. Sairauden syy on edelleen tuntematon, mutta stressi saattaa vaikuttaa sen alkamiseen tai pahenemiseen.

Silloisessa opiskelija-asunnossani oli valkoiset kaakelit ja mikä järkytys oli huomata koko kylpyhuoneen täyttyneen tummista hiuksista. Ensimmäinen kaljukohta oli noin kolikon kokoinen ja hiustenlähtö jatkui tasaiseen tahtiin kohdan ympäriltä. Suurimmillaan kohta oli noin 8cm x 8cm.

Kuulin usein kehuja, joiden mukaan on niin mukavaa, miten jaksan laittaa aina hiukseni kouluun. Todellisuudessahan peitin kampauksilla vain hiusteni lähtöä. Vaikka totuin tilanteeseen melko nopeasti ja nostin hiuksia niin, että sain ne pinnillä kaljun päälle, pelkäsin silti, että hiustenlähtö ei lopukaan. Kohta kasvoi kuukausien kuluessa aina vain suuremmaksi ja mietin, viekö se lopulta kaikki hiukseni.

Sairauteen ei ole varsinaista hoitoa olemassa. Jotkut ovat kuulemma kokeilleet kortisonia ja minoksidiililiuosta. Kortisonia itsellenikin laitettiin eräällä lääkärikäynnillä. Lisäksi usein hiustenlähdön yhteydessä henkilölle tehdään kilpirauhaskokeet. Itse muistan yliopistoaikoina levittäneeni aamuin illoin kohtaan hoitavaa öljyä. (Josta en tosin tiedä auttoiko se varsinaisesti, mutta ajattelin silloin, että ei siitä varmaan ainakaan haittaa ole). Ilon päivä oli kerran, kun levittäessäni öljyä tunsin kaljussa kohdassa pienen sängen. Hiukseni alkoivat siis kasvamaan jälleen ja kohta peittyi.

Toisen kerran hiukseni alkoivat lähteä, kun lapseni oli noin 5 kk ikäinen. Uusperhearki ei ollut vielä sulautunut kunnolla ja puolisoni lapset reagoivat vahvasti muutokseen. Jälkeen päin ajateltuna onneksi tuo aika on takana päin. Tämän lisäksi olin hyppäämässä ”tyhjän päälle” eli myymässä omistajuuttani yrityksestä, josta jäin äitiyslomalle.

Hiukseni lähtivät taas samalla kaavalla – aluksi kohta oli kolikon kokoinen ja pikkuhiljaa alue alkoi suurentua. Kuvassa näkyvä kohta on ollut yleensä se ensimmäinen havainto, että hiukset alkavat lähteä. Tuon puolisoni otti sinä päivänä, kun kertoi, että minulta lähtee hiuksia.

Vaikka kohta suureni koko ajan, prosessin kerran läpikäyneenä, olin optimistinen, että hiustenlähtö loppuu vielä jokin päivä ja niin tapahtui. Eräs päivä kuukausien ja kuukausien jälkeen tunsin jälleen sileän kohdan tilalla uutta hiusten alkua. Nyt tuosta kohdasta ovat hiukset kasvaneet jo korvieni kohtaan eli näkyvät takaa enää lyhyempinä hiuksina.

En osaa verrata omaa sairauttani muiden alopecia areataan, sillä en tiedä mikä on lievää ja mikä ei. Koen kuitenkin, että olen päässyt hiukan vähemmällä, sillä sairaus ei ole edennyt totaalikaljuuteen kertaakaan. Jotenkin en myöskään jaksa surkutella, että kannan tuota sairautta lopun elämäni ja jo ehkä huomenna hiukseni voivat taas alkaa lähteä.

Kaikkeen siis tottuu ja isäni sanat kaikuvat päässäni: ”Kyllä sä siitä selviät. Onneksi ei käynyt pahemmin.”

14/12/2021 Hyvinvointi, Kalla Active, yrittäjyys

Millainen kuluttaja olet?

Viime vuosina olen enemmän ja enemmän miettinyt, millainen kuluttaja olen. Yleisesti tuntuu, että kuluttaminen on hiukan vähentynyt ihmisillä ja vastavuoroisesti laatuun sekä pitkäikäisyyteen ollaan valmiita panostamaan.

Ystäväni ovat kautta aikojen nauraneet minulle, kun tulin reissuihin pienen laukun kanssa ja silti he ihmettelivät, että minulla oli joka päivälle uusi asu. Tietyllä tapaa olen minimalisti tai ainakin vihaan kaikkea turhaa ja ylimääräistä. Pääosin esiin ovat nousseet vaatteiden laatu ja käyttötapa – entä jos vaatekaappiin ei tarvitsisikaan niin paljoa ylimääräistä, vaan valikoimassa olisi enemmän monipuolisia vaatteita, joita voisi yhdistellä vuoden ajasta riippumatta.

Silmiini osui Urban View:n vuoden 2022 trendiennusteet, jotka nostivat esiin mm. materiaalien hygieeniset ja antibakteeriset ominaisuudet, muodin kaudettomuuden, kulutuksen vähentämisen tai suuntaamisen kestäviin tuotteisiin sekä oloasujen suosion lisääntymisen. Maailman suurin urheiluväline ja -vaatemessutapahtuma ISPO painotti kestävää kehitystä, biohajoavuutta, kiertotaloutta ja luonnonkuituja. Merinovillavaatteilla on oikein huollettuna pitkä elinkaari. Biohajoavana se voidaan kierrättää myös uudelleen kuiduksi ja uusiksi tuotteiksi. Kierrätettyä materiaalia ja kuitua käytetään myös eristeenä, täytteinä ja verhoilussa.

Mukavuus ennen kaikkea

Näin eilen Instagramissa postauksen, jonka alla luki: ”Kiitos sille, joka teki college-muodista katu-uskottavaa”. Vaikka olen aina ollut kotona lökäri-tyyppi, koronaviruspandemia nosti entisestään mukavuudenhalua esiin. Lapsen myötä lökärit vaihtuivat kerrastoiksi ja ulkoilun jälkeen se ainainen kalsareissa hengaaminen saikin minut alkujaan viime talvena miettimään, miten toimivuus ja kauneus voisivat kohdata. Onneksi silloiset rumat merinokerrastoni repesivät pepusta ja otin tästä kuumaa, sillä muuten en olisi varmasti alkanut kehitellä USVA-legginssejä.

Nyt kun olemme kehitelleet Kalla Activelle kahta talvella myyntiin tulevaa uutta mallistoa, on ollut uskomatonta vieläkin huomata, miten merinovilla taipuu materiaalina erilaisiin käyttötilanteisiin. Aikaisemmin on tuntunut, että toimivaa materiaalia on ollut vaikeaa löytää nättinä.

Sain eilen palautteen, joka lämmitti mieltä: “Kaunein merinovilla-asu, jonka olen nähnyt. Ja vielä päälläkin ihanan tuntuinen.” Tämä oli mukava kuulla, sillä niin ajattelin itsekin – vieläkin, vaikka olen varsinkin takkia ja legginssiä pyöritellyt käsissäni viimeisen vuoden. Ja vaikka olen hengannut merinoasu päällä siitä lähtien, kun sain ensimmäiset protot (mallikappaleet) käsiini, olen edelleen onnellinen ne päällä. Se taitaa olla hyvä merkki.

24/11/2021 Hyvinvointi, Koti

Lahjaidea: Helppo ”tee se itse” laventeli kuorinta-aine

Työn ulkopuolella minulla on usein kotonakin kaikenlaisia pikkuisia projekteja käynnissä. Ellen pääse omaan puutarhaan kyykkimään, keksin kyllä sisälläkin hääräämistä.

Monissa arkisissa asioissa olen vain huomannut, että toteutus ei ihan aina mene maaliin. Esimerkiksi haluaisin olla parempi nikkaroija, leipuri tai askartelija. Usein minulla on päässäni idea kristallinkirkas, mutta loppuen lopuksi sen käytäntöön ottaminen sakkaa. Tuon saman asian olen huomannut aina myös, jos askartelen lasten kanssa. Entä kuinka moni tietää sen tunteen, kun katselee valmista kakkuaan ja toteaa sen olevan täysin erilainen, kuin ohjeen kakku?

Muistan ikuisesti, kun vauva-aikoina sisustin Sohvin huonetta. Näin Pinterestissä idean. Kuvassa valkoiseen pyöreään lamppuun oli kiinnitetty naruilla kori ja nalle laitettu kyytiin. Ajattelin, että saisin melko helpolla lampusta kuumailmapallon koristamaan kattoa. En olisi voinut olla enempää väärässä. Kori roikkui kuin ammuttu ohjus ja nalle siinä sivussa. Myönsin tappioni ja totesin jälleen, etten ole pesun kestävä strömsöilijä.

Jostain syystä en kuitenkaan ikinä opi, ja pian päästäni pulpahtelee taas uusia toteuttavia ideoita. Tähän nähden se on joko sinnikkyyttä tai tyhmyyttä – tai ehkä olen vain kultakala, joka unohtaa nopeasti edellisen vastoinkäymisen.

Tee itse laventeli kuorinta-aine

Kuinka moni on tehnyt itse joskus kosmetiikkaa tai pesuaineita? Itse en ole aiemmin, mutta päätin kokeilla kuorinta-aineen tekoa, ja uskokaa tai älkää tämä strömsöily onnistui! Tilasin Epson suolan ja laventeliöljyn Ruohonjuuren verkkokaupasta ja loput ostin ruokakaupasta. Kun aloin sekoittaa aineita keskenään, odotukseni eivät olleet kovin korkealla – ehkä sen vuoksi yllätyinkin niin positiivisesti, miten hyvä kuorinta-aine lopputuloksesta tuli.

Tuo epsom-suola tuntui toimimalta vaihtoehdolta osaksi kuorinta-ainetta, sillä sanotaan, että se rentouttaa lihaksia, poistaa hienhajua, pehmentää ihoa, auttaa turvotuksiin, lihas- ja nivelkipuihin ja kosteuttaa ihoa. Suola sisältää magnesiumia, joka auttaa lihaksia palautumaan. Valitsin laventelin tuoksuksi, sillä mielestäni sen tuoksu rauhoittaa ja rentouttaa – toki ensi kerralla voisi kokeilla piparminttuakin.

Kannattaa siis kokeilla! Kivoissa purkeissa myös toimiva lahjaidea jouluun.

Kuorinta-aineen aineosat:

20/05/2021 Hyvinvointi, Sportti

Operoidun polven kuntoutus ja taaperon empatia

”Miten taaperon kanssa voi olla keppien kanssa?”, kysyi hyvä ystäväni heti ensimmäisenä, kun kerroin, että oikea polveni on vihdoin irtisanonut vuokrasopimuksen. Jollain tapaa odotin tämän tapahtuvan ennemmin tai myöhemmin, mutta yllättävän kauan kesti haavereitta. Lentopalloaikojen jälkeen aina varoiteltiin, miten kova lattia ja nopeat käännökset ovat kuluttaneet polvinikamat.

Olin aiemmin ollut tässä tilanteessa 6 vuotta sitten vasemman polveni kanssa, kun kierukka repesi boxihypyissä salilla. En itseasiassa silloinkaan ajatellut, että mitään vakavaa kävi – eihän nytkään oikeastaan. Polvi haki vain väärän asennon. Vasta yöllinen polvisärky sai minut lääkärin puheille. Kun eräs yö viidennen kerran hain uutta kylmäpussia, päätin, että nyt saa riittää.

Pääsin onneksi nopeasti tutkimuksiin, ja viikko sitten polveni tähystettiin. Kierukka oli repeytynyt kahdesta kohtaa, ja se korjattiin. Aika rutiini toimenpide lääkäreille siis.

Valepotilaan vilkas mielikuvitus

Välillä tuntuu koomiselta, miten ihminen totuttautuu kipuun. Eihän se ole normaalia, mutta jostain syystä itselläni vaatii välillä liikaakin, että menen lääkäriin.

Kuinka monella on ollut lääkärissä sellainen tunne, että on valepotilas? Kun kivun kanssa elää ja siihen tottuu, raja normaalin ja liian kipeän välillä hämärtyy. Tietää itse, että jokin mättää, mutta samaan aikaan miettii, että entä jos siellä magneettikuvassa ei näykään mitään? Olenko vain keksinyt kaiken?

Taapero hoitaa

Empaattinen taaperomme oli aluksi murheissaan polveni vuoksi. Hän vain osoitti sitä ja suu kääntyi alaspäin. Nyt kun olemme moneen kertaan puhuneet, miten oli hyvä, että äiti pääsi lääkäriin ja polvi paranee, hän vain huutaa: ”Jeeee”, nostaa kädet ylös ja taputtaa.

Sohvi oli aika liikuttava viime viikolla myös, kun puolisoni lähti viemään häntä ja siskopuolia päiväkotiin. Yleensä hän lähtee reippaasti ovesta juosten ja huutaa vaan: “Joo jee”, mutta nyt palasi takaisin halaamaan minua uudelleen ja kosketti polveani. Ihan kuin hän olisi halunnut vielä kysyä: “Pärjäätkö sä äiti täällä nyt?”

Asenne ratkaisee monessa

Kun vasen polveni operoitiin 6 vuotta sitten, muistan kuinka huonolla asenteella ihmiset olivat kuntoutuksen suhteen. Sain jatkuvasti kuulla tarinoita, joissa polvi ei ollut todellakaan enää tullut kuntoon, ja heidän mukaan oli aika jättää hyvästit myös omalle polvelle. Ja puhumattakaan urheilusta – sitähän nyt ei ainakaan enää pystyisi tehdä. Mitä enemmän tätä manausta kuulin, sitä enemmän sisuni kasvoi.

Nyt jälkikäteen ajatellen tein todella paljon töitä polven kuntoutuksen eteen, ja niin vain polvi tuli kuntoon – vielä parempaan kuin aiemmin!

Ehkä nuo ihmiset, joiden polvi ei ollut tullut enää kuntoon, olivat vain olleet huonotuurisia tai ehkä kuntoutus oli jäänyt puolitiehen. Polvi kuitenkin tarvitsee tikkien poiston jälkeen säännöllistä jumppaa. Ainakin minusta tuntui operaation jälkeen, että polveni oli lähestulkoon unohtanut normaalin liikeradan – jouduin siis opettaa sen uudelleen, ja miten hyvää päivittäinen jumppa eli sen lämmittäminen teki tönkköydelle.

Näillä eväillä lähdin toisen operaation jälkeen matkaan. Tällä kertaa tosin päätin, etten kuuntele ihmisten ”ohjeita”. Jännä on myös nyt huomata, kuinka erilaiselta operaation jälkeen tuntui. Vaikka toimenpiteet molemmissa operaatioissa keskittyivät kierukkaan, repeytymät eivät olleet luonnollisesti identtisiä. Joudun muistuttamaan itseäni koko ajan, että operaatiosta on vain viikko – enkä saa alkaa hötkyillä liian aikaisin. Tästä huomaa jälleen, miten yksilöllisiä operaatiot saattavat olla ihmisillä, kun jo polvenikin tuntuvat näin eriltä operaation jälkeen.

Totuta pikkuhiljaa

Kuntoutuksen suhteen on hyvä konsultoida asiantuntijaa, sillä jokainen leikkaus on erilainen, ja ihmiset palautuvat yksilöllisesti. Jokainen myös kuntouttaa operoidun vamman eri tavalla, eli vammoja ja kuntoutuksia on vaikea verrata keskenään. Pyydä apua lääkäriltä, fysioterapeutilta, kunto-ohjaajalta tai muulta terapeutilta, joka tuntee vamman ja voi antaa vinkkejä, miten pääset parhaiten alkuun ja treenaat oikein.

On hyvä muistaa myös, että liikkeitä tekee oman tuntemuksen mukaan. Jos jokin liike tuntuu ensin kankealta, totuttaudu siihen pikkuhiljaa – ehkä seuraavalla viikolla liike tuntuu jo paljon helpommalta.

Itseni kohdalla oli tärkeintä, että polvi taas koukistuu ja varsinkin ojentuu kunnolla. Sanotaan, että liike on lääkettä polville. Muuten jää ontumaan.

Liikevaihtoehtoja polven kuntoutukseen

Hyvä kuntoutusmuoto on vesijuoksu, jossa polvelle voi hakea erilaisia liikeratoja turvallisesti vedessä. Vain mielikuvitus ja polven kunto ovat rajana. Vesijuoksutyylejä on mm. hidas juoksu, hiihtoliike tai polvennosto.

Kuntopyöräily lisää polven liikelaajuutta ja aktivoi reisilihaksia. Sen jälkeen kannattaa myös tehdä polvea ojentavia harjoituksia. Polvi tarvitsee ympärilleen myös toimivia lihaksia. Alla muutamia liikkeitä, joista voi hakea itselleen sopivat liikkeet. On parempi aloittaa rauhassa ja lisätä sitten hiljalleen rasitusta ja toistomääriä.

POLVEN OJENNUS

1. Seiso suorassa ja painaa jalkaa lattiaa vasten reisilihasta jännittäen 5–10 sekuntia ja ojentaa polvea. Tee tätä esim. 3 x 15 tai tuntemusten mukaan.

2. Istu tuolille ja vie jalat koukkuun tuolin alle. Ojenna yksi jalka kerrallaan suoraksi eteesi ja koukista uudelleen tuolin alle. Tee ensin toinen puoli ja sitten toinen. Tee tätä esim. 3 x 15 tai tuntemusten mukaan.

3. Seiso suorassa tai matalan tason päällä. Hipaise vuorotellen jalalla taakse ja palaa alkuasentoon. Helppo liike, mutta keskittyen yllättävän tehokas. Tee tätä esim. 3 x 15 tai tuntemusten mukaan.

LONKAN KOUKISTUS-OJENNUSLIIKE

Seiso suorassa tuolin vieressä tai ota tukea seinästä. Nosta toinen jalka polvi koukussa eteen ja ojenna jalka suoraksi taakse. Tee tätä esim. 3 x 15 tai tuntemusten mukaan.

JALKOJEN NOSTO YLÖS

Mene selinmakuulle ja nosta vuorotellen jalkoja ylös suorana. Tee tätä esim. 3 x 15 tai tuntemusten mukaan.

JALKOJEN NOSTO SIVUTTAIN YLÖS

1. Mene kylkimakuulle ja nosta vuorotellen jalkoja ylös suorana. Tee tätä esim. 3 x 15 tai tuntemusten mukaan.

2. Seiso suorassa tuolin vieressä tai ota tukea seinästä. Vie toinen jalka suorana sivulle, pidä varpaat eteenpäin. Tee tätä esim. 3 x 15 tai tuntemusten mukaan.

KYYKYT

1. Seiso penkin edessä. Kallista lantiota ja työnnä takapuolta taaksepäin. Koukista polvia ja laskeudu hallitusti puolikyykkyyn tai tuolin etureunalle. Tee tätä esim. 3 x 15 tai tuntemusten mukaan.

2. Seiso penkin edessä ja laskeudu yhdellä jalalla penkille ja palaa molemmat jalat maassa ylös. Tee tätä esim. 3 x 10 tai tuntemusten mukaan.

3. Tee minikyykkyjä tasapainotyynyllä. Tuo kädet eteen tasapainottamaan. Tee tätä esim. 3 x 10 tai tuntemusten mukaan. Alussa pienikin liike auttaa.

06/05/2021 Hyvinvointi, Sportti

Paloheinän ulkoilualueen luontopolut ja muut tärpit

Jos päivälenkki kivoissa maisemissa mahtuu kalenteriin, suosittelen ottamaan Paloheinän ulkoilualueen haltuun. Keskuspuistossa ja Haltialan alueella on mm. kauniita lehtomaisemia sekä tunnelmallista aarnimetsää.

Ulkomaalaiset ystäväni aina jaksavat ihmetellä, miten niin lähellä Helsingin keskustaa on niin paljon luontoa. Onhan se ihanaa ja tietyssä mittakaavassa myös harvinaista. Olenkin tätä miettinyt monesti myös, kun lenkkeilen esimerkiksi Paloheinässä. Se ei ole äärettömän kaukana ytimestä, mutta maisemat saattavat muuttua asuinalueesta nopeastikin metsikköön ja lakeisiin peltomaisemiin.

Kirjoittelenkin blogiin nyt muutamia vinkkejä, joista voi rakentaa oman päivälenkkinsä. Toki enemmänkin löytyy, mutta näillä pääsee varmasti alkuun. Paloheinän ulkoilumajalta lähtevät 1,8 km, 3,0 km, 5,2 km, 7,5 km kuntoradat sekä sen takaa oikealta kaksi luontopolkua. Majan osoite on Pakilantie 124 ja sen läheisyydessä on myös ulkokuntosali, kuntoportaat ja seikkailupuisto, jos haluaa muunlaista liikuntaa.

Metsäpolku

Metsäpolun reitti on merkitty vihrein käpymerkein, ja se kiertää Paloheinän ulkoilumajalta noin kolmen kilometrin metsäkierroksen. Metsäpolun varrella on 12 kylttiä, joissa kerrotaan ympäröivästä luonnosta.

Reitti on suurimmaksi osaksi tasainen ja helppokulkuinen – toki paikoittain on puunjuuria sekä kiviä polulla. Pitkospuut myös tuovat vaihtelua kulkuun.

Haltiavuoren luontopolku

Ruskein käpymerkein merkitty Haltiavuoren luontopolku lähtee myös Paloheinän ulkoilumajalta. Noin seitsemän kilometriä pitkä lenkki kiertää Haltialan aarnialueen kautta Vantaanjokivarteen Pitkäkoskelle ja sieltä Haltiavuoren kautta lähtöpisteeseen Paloheinään.

Haltiavuoren luontopolun varrella on 15 kylttiä, joissa kerrotaan luonnosta ja ympäristöstä. Maisemiltaan vaihteleva reitti kulkee suurimmaksi osaksi ulkoiluteitä pitkin. Vastaan tulee mm. jylhää havumetsää, lakeita peltoja ja pitkospuita aarnialueella. Lisäksi reitin päässä oleva Pitkäkoski tuo myös oman lisänsä reittiin.

Pitkäkosken luontopolku

Moni kiertää Haltiavuoren luontopolun yhteydessä myös Pitkäkosken luontopolun, jonka edestakaisin pituus on 1,7 kilometriä pitkä. Reitin varrella on kaunista lehtometsää, luonnonsuojelualuetta ja katselutasanteita koskelle päin. Näihin pääsee portaita pitkin laskeutumaan.

Jos luontopolun alkuun haluaa tulla esimerkiksi pyörällä, suosittelen ottamaan kiintopisteeksi Pitkäkosken ulkoilumajan.

Korpipolku

Korpipolun pituus on 1,2 kilometriä, ja se on merkitty kuusimerkein ja sinikeltaisin merkkinauhoin. Polun alku on noin kilometrin päässä Niskalan pysäköintialueesta, jonka osoite on Kuninkaantammentie 40. Tiellä on myös viitoitus polun alkuun. Korpipolun varrella pääsee opastaulujen avulla tutustumaan enemmän luontoon.

Niskalassa on myös puulajipuisto, jossa pääsee tutustumaan noin 60 eri lajin lehtipuihin ja pensaisiin, mänty- ja kuusilajeihin, kuuteen lehtikuusilajiin sekä ruohovartiseen kasvilajistoon. Puulajipuisto on Kuninkaantammentien ja Fallintien risteyksen P-paikalta 200 m länteen.

Alueen muut tärpit

Vantaanjoen rannalla lähellä Haltialan tilaa on myös Ruutinkoski, jossa on mukava kävellä, ja taustalla pauhaa koski.

Haltialan tilalla on monia kotieläimiä, kuten lehmiä, lampaita, sikoja ja kanoja. Ne ovat kesästä syksyyn ulkona, jolloin niitä pääsee piha-alueella katsomaan aamusta iltaan. Ulkona on myös pieni lasten leikkipuisto. Ravintola Wanha Pehtoori on todella viihtyisiä sisä- ja terassitiloineen. Kesäisin tilan pihassa on myös ollut jäätelökioski. Haltialan tilaa ympäröi myös itselleni rakkaat peltomaisemat.

Olen usein ollut aamuisella kävelemässä Vantaanjoen rannassa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan senkin varrella on mukava kävellä. Vantaanjoen rantaa pitkin pääsee lähelle Tuomarinkylän kartanoa. Sieltä suosittelen Ravintola Annan kartanoa. Täältä voit lukea myös kiinnostavaa historiaa kartanosta.

29/04/2021 Hyvinvointi, Sportti

30 minuutin kotikuntopiiri

Kotikuntopiiri vie vain vähän aikaa päivästä, ja miten helppoa onkaan laittaa treeni pystyyn olohuoneessa tai takapihalla. Jaan täällä vakio kuntopiirini, sillä saan niistä usein kyselyitä. Tämä on yleistreeni koko vartalolle, sillä en ole vuosiin enää jaotellut lihaksia eri päiville. Näitäkin muuntelen aina oman fiiliksen mukaan.

Tiedän, että kuntopiiri-sanaa ei ole varmaan käytetty enää 90-luvun jälkeen, ja tilalle on tullut monia uusia samaa asiaa kuvaavia käsitteitä, mutta itseltäni kuntopiiri ei ole ikävä kyllä poistunut sanavarastosta.

Kotitreeni vie vaan vähän aikaa päivästä

Koronan myötä ihmiset ovat innovoineet urheilun ja liikkumisenkin suhteen täysin uusia asioita. Osa on ottanut agendalle lähialueen urheilumahdollisuudet, muutaman näen jopa rakentaneen oman kuntosalin autotalliinsa.

Itselläni Elixian jäsenyys on nyt ollut katkolla jo kauan koronan vuoksi. Vaikka kuntosalilla on laitevaihtoehtoja pilvin pimein, jollain tapaa en ole sinne kuitenkaan haikaillut, sillä kotimme lähellä on paljon urheilu- ja ulkoilumahdollisuuksia. Ja ainahan olohuoneeseen tai takapihalla saa treenin pystyyn.

Moni ei pidä kotona treenailusta. Usein kuulen sanottavan: ”En saa itsestäni mitään irti.” Tämäkin on niin yksilöllistä. Jos on tottunut käymään ryhmäliikunnassa tai treenannut muuten aina ryhmässä, totta kai yksin sporttailu saattaa maistua puulta.

Vaikka olen harrastanut niin yksilö- kuin joukkuelajeja, jotenkin aikuisena liikkumisen suhteen tuo yksinpuurtajapuoli on korostunut entisestään. Ehkä nykyään ajattelen myös ajankäyttöä enemmän – miten vähän aikaa se viekään päivästäni. Toiseksi on ihana mennä oman fiiliksen mukaan. Oikeastaan vanhemmiten olen oppinut oikeastaan vasta kuuntelemaan itseäni paremmin ja tottunut liikkumisen suhteen ajatukseen, että vähän on parempi, kuin ei mitään.

Täsmälääkettä vaivoihin

Lihasvoima on kuulemma suurimmillaan noin 30 vuoden iässä, jonka jälkeen se alkaa heikentyä. Tämän vuoksi meidän kaikkien olisikin hyvä pitää lihaskuntoa yllä. Itselläni ainakin huomaan selkeästi, että hyvä lihaskunto ehkäisee niska- ja hartiakipuja sekä selkävaivoja.

Jos en ehdi liikkua, menen jumiin. Urheilulääkärini myös aina muistutti, että monet selkäongelmat johtuvat heikoista pakaralihaksista ja kireistä takareisistä. Kahvakuulailu vahvistaa koko ”takaketjua” ja on siten hyvää täsmälääkettä selkäoireisiin.

Itselläni ei ole omissa treeneissä sen kummempaa tavoitetta esim. lihaksenkasvatus tai laihtuminen. Kilpaurheilun jälkeen motivaationi on lähinnä ollut hyvä olo, jonka jo pieni jumppa tai happihyppely saa aikaan – ja luonnollisesti on paljon helpompi ylläpitää saavutettua lihaskuntoa kuin rakentaa sitä.

Jos tarvitsette suunnitelmallista ja tavoitteellista treeniohjelmaa, näissä suosittelen kääntymään ammattilaisen puoleen. Heiltä saa kokonaisvaltaista apua niin harjoittelun kuin syömisenkin suhteen.

30 minuutin kymppisarja

Kutsun tätä kuntopiiriäni kymppisarjaksi (Se ei taida olla kyllä minkään jumpan virallinen nimi).

Teen 3 kierrosta 10 eri liikettä, 15 kappaletta kerrallaan. Riippuen tahdista treeni on usein noin 30-40 minuutissa viety läpi. Kätevää ja saa kaupan päälle hyvän olon sekä kelpo hien.

Pidän pienen lepotauon kierrosten välissä. Muuten en lepotaukoja pidä, sillä olen huomannut, että lihas ehtii palautua hyvin kierroksen aikana.

Painona treenissä on oma keho, 12kg kahvakuula tai taapero. Liikkeitä vaihtelen fiiliksen mukaan. Alla kuitenkin ne perusliikkeet, joita voi halutessaan versioida tai muuttaa joko kirjoittamaani vaihtoehtoon tai omaan liikkeeseen. Järjestystä voi myös luonnollisesti muuttaa, jos tuntuu, että jokin lihas ei ehdi palautua.

Ennen treeniä lämmitä kehoa ja tee kehoa avaavia liikkeitä. Teen loppuvenyttelyt usein vasta illalla samalla, kun katson televisiota. Juuri eilen nauroinkin meidän tv-pöydän laatikolle, joka on täynnä erilaisia foam rollereita ja palloja, joilla voi hieroa lihaskalvot. Sohvi tyhjääkin usein laatikkoa ja tekee niistä temppuradan.

Kuntopiiriliikkeet / 1 kierros

1. Askelkyykky eteen / molemmat jalat 15 toistoa

Astu toisella jalalla pitkä askel eteen. Etummaisen jalan polvi ei saa ylittää varvaslinjaa. Tee samalla jalalla toistot. Vaihda sitten toinen jalka.

VAIHTOEHTO

Bulgarialainen askelkyykky / molemmat jalat 15 toistoa

Asetu selin penkin tai tuolin eteen ja vie toinen jalka tason päälle. Tee toistot suorana olevalla jalalla ja tuo takana olevaa polvea mahdollisimman lähelle lattiaa. Varmista, että polvi ja jalkaterä kulkevat samassa linjassa. Vaihda sitten toinen jalka.

2. Sumokyykky kahvakuulalla 15 toistoa

Asetu leveään haara-asentoon ja käännä polvia ja varpaita hieman ulospäin. Ota kuulan kahvasta kahden käden ote. Laskeudu kyykkyyn noin 90-asteen kulmaan.

VAIHTOEHTO

Sumokyykky ilman painoa. Voit myös jäädä samalla alas ja viedä painoa sivusuunnassa jalalta toiselle.

3. Pystysoutu kahvakuulalla tai kuminauhalla 15 toistoa

Ota kuulan kahvasta kahden käden ote ja vedä kuula lähelle rintaa, leuan alle. Liikuta kuulaa lähellä vartaloa niin, että kyynärpäät johtavat liikettä. Pidä keskivartalo on tiukkana koko ajan.

4. Ojentajatyöntö kahvakuulalla 15 toistoa

Ota kuulasta kahden käden ote ja pidä kyynärpäät lähellä korvia ja lähde rauhallisesti viemään kuulaa taakse lapaluiden väliin. Työnnä sitten kuula voimakkaasti ylös suorille käsille.

VAIHTOEHTO

Ojentajaliike ns. ”penkkidippi” rahia/sohvaa hyödyntäen

Istu penkin reunalle. Laita kädet lantion sivuille ja suorista jalat eteen. (voit myös pitää ne koukussa, jolloin liike helpottuu) Laske lantiota hitaasti niin, että koukistat kyynärpääsi 90 asteen kulmaan. Pidä asentoa sekunti ja palaa sitten alkuasentoon.

5. Soutu kahvakuulalla, kuminauhalla tai puntilla / molemmat kädet 15 toistoa

Seiso toinen jalka edessä polvet hieman koukussa. Vedä vastakkaisella kädellä kahvakuula ylävartalon sivulle niin, että pidät kyynärpään lähellä kylkeä. Muista viedä lapaluut taakse.

ps. Tämä liike tekee hyvää yläselälle, jos on istunut koneen äärellä koko päivän.

6. Selkäliike kahvakuulalla 15 toistoa

Seiso tukevasti ja laske kahvakuulaa kohti lattiaa. Hallitse keskivartaloa. Kuokistamalla hiukan polvista, saat tuntumaan eri lailla pakaraan.

VAIHTOEHDOT

Kulmasoutu punteilla 15 toistoa

Mene etunojaasentoon ja vedä painoja omaa vatsaa/rintaa kohti. Tässä käy joko myötä- tai vastaote.

Mikäli sinulta ei löydy painoja, niin voi tehdä myös perinteiset selänojennukset makaamalla vatsallaan lattialla ja nostamalla joko yläkroppaa tai ala- ja yläkroppaa yhtä aikaa hallitusti ylöspäin.

7. Jalan nosto kylkimakuulla (kehonpaino) molemmat jalat 15 toistoa

Makaa toisella kyljellä. Nosta hitaasti ylempää jalkaa niin korkealle kuin pystyt. Palaa hallitusti alkuasentoon.

VAIHTOEHTO

Jalan nosto konttausasennosta sivulle (kehonpaino) molemmat jalat 15 toistoa

Käy konttausasentoon. Nosta toinen jalka ylös 90 asteen kulmassa. Tee toistot ja vaihda jalkaa.

8. Jalan nosto konttausasennossa / molemmat jalat 15 toistoa

Käy konttausasentoon. Nosta toinen jalka niin ylös lattiasta, että reisi on samassa linjassa keskivartalon kanssa. Jalkapohja osoittaa kohti kattoa. Polvessa on noin 90 asteen kulma.

VAIHTOEHTO

Jalan mininostot konttausasennossa / molemmat jalat 15 toistoa

Sama asento ja liikerata kuin edellisessä, mutta jalka ei palaa alas asti, vaan jää ylös pumppaamaan.

9. Jalkojen laskut selinmakuulla / molemmat jalat 15 toistoa

Asetu selinmakuulle ja nosta jalat suorina kohti kattoa. Vedä napaa sisään ja paina selkä kiinni lattiaan. Laske vasenta jalkaa alaspäin kohti lattiaa ja nosta takaisin ylös. Vaihda jalkaa.

VAIHTOEHTO

Laske jalkoja yhtä aikaa maahan ja pidä samalla lailla selkä kiinni lattiassa.

10. Ilmapyörä (vastalihakset) 15 toistoa molemmin puolin

Mene selällesi maahan ja nosta jalat ilmaan, polvet koukkuun ja ala rutistamaan vuorotellen kyynärpäitä kohti vastakkaista polveasi.

VAIHTOEHTO

Vatsalihasliike vaihtoehtoja on pilvin pimein aina normaaleista vatsalihasrutistuksista enemmän kehonhallintaliikkeisiin. Monia liikkeitä voi myös versioida. Jos käytössäsi on esimerkiksi jumppapallo, suosittelen tekemään rutistukset sekä sivuvatsat sen päällä.

Oikein tehtynä esimerkiksi perinteinen lankutus aktivoi ja vahvistaa samaan aikaan sekä vatsalihaksia, pakaroita, reisiä että olkapäitä. On erityisen tärkeää, ettei alaselkä ole notkolla eli lantio ei ole kääntynyt vääränlaiseen asentoon. Kuvittele, että sinulla olisi häntä, jota käännät jalkojesi väliin. Näin syvät vatsalihakset aktivoituvat.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta näillä liikkeillä varmasti ainakin pääsee alkuun.

16/04/2021 Hyvinvointi, Mietteet

Ihomuutos sai panostamaan aurinkorasvoihin

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

”Ei mun tarvitse laittaa aurinkorasvaa, sillä mä en pala ikinä.” Kuulostaako tutulta? Luulin, että tuo lause olisi jäänyt teini-ikään, mutta edelleen kuulen sitä joidenkin aikuisten sanovan. Vaikka meillä Suomessa aurinko ei porota samoin kuin etelän maissa, ihosyöpä on todellinen myös meillä Suomessa.

Toinen kliseinen sanonta myös ikävä kyllä ponnahtaa vieläkin esiin: ”En käytä aurinkorasvaa, sillä haluan ruskettua.”

Aurinkovoidehan ei estä ruskettumista – se saattaa tehdä siitä hiukan hitaampaa, mutta turvallisempaa. Tarkoitus ei ole nillittää, vaan ehkä enemmänkin tuoda sitä perusasiaa esiin, että aurinkorasvalla suojataan ihoa UV-säteiltä. UV-säteily aiheuttaa ihosyöpää, kuten melanoomaa, okasolusyöpää ja tyvisolusyöpää. Toki ihon toistuva palaminenkin lisää ihosyöpien riskiä. Faktahan on se, että jopa pilvisellä säällä UV-säteet läpäisevät pilviverhon.

Esimerkiksi melanooma eli tummasolusyöpä on Ilmansyöpää.fi -sivuston mukaan ollut vuosikymmenien ajan nopeimmin yleistyviä syöpiä länsimaissa, ja sitä esiintyy myös nuorilla ihmisillä. Ihomelanoomaa esiintyy tavallisesti vartalon tai raajojen ihossa.

Ihomuutoksia kannattaa käydä näyttämässä lääkärissä

Kuinka moni on itse alkanut vanhemmiten miettimään omaa ”aurinkokäyttäytymistä”? Myönnettäköön, että edelleen nautin auringossa olosta. Maailman rentouttavinta on istua auringossa kahvikupponen kädessä, mutta erona on eniten se, että nykyään osaan myös suojautua oikein eli käyttää tarvittavia suojakertoimia. Toki auringossa ei tule myöskään maattua tuntikausia samalla lailla kuin nuoruudessa.

Vuosi sitten huomasin itse reidelläni ihomuutoksen. En aluksi ajatellut sen olevan mitään vakavaa. Eräs päivä satutin kohdan ja siitä alkoi vuotaa verta. Kun kolmen päivän aikana kaikki huushollin laastarivarastot oli käytetty, eikä verentulo edelleenkään lakannut, painelin lääkärille. Hän lopulta totesi, että kohta on hyvä leikata pois.

Ihomuutos oli hyvänlaatuinen kasvain, ja lopulta oli hyvä, että se alkoi vuotamaan, sillä se sai minut tekemään asialle jotain. Joka tapauksessa, vaikka kasvain oli hyvälaatuinen, aina jos luomi muuttaa ulkonäköä tai löydät jonkinlaisen ihomuutoksen, kannattaa kohtaa käydä näyttämässä lääkärille.

Aurinkorasva käytössä heti keväästä

Jos ihan rehellisiä ollaan, oma ihoni palaa harvoin. Olen tullut tässä isääni. Silti joka kevät ostan kasvoille tarkoitetun aurinkorasvan, ja otan se heti käyttööni, kun keväinen aurinkopaiste alkaa. Toki myöhemmin kesällä myös tulee satsattua koko vartalon aurinkorasvoihinkin, kun vaatteet vähenevät.

Kasvoille toiveissa on kosteuttava, kevyt, helposti imeytyvä sekä ei tahmaava, jota voin helposti käyttää aamulla päivävoiteen sijaan. Aika paljon kriteerejä, eikö? Jos rehellisiä ollaan, monena vuonna olen epäonnistunut ostoksessani – tuote on ollutkin joko liian perinteisen aurinkorasvan hajuinen tai se ei ole muuten vain soveltunut kasvovoiteeksi, vaikka se on niin mainostanutkin.

Kasvovoiteissa olen myös päätynyt jo useampana vuonna merkintään Spf 50+, sillä kasvoissa jos, missä kerrointa on hyvä olla. Jos niinkin pienellä asialla, kuin aurinkovoide, iho voi paremmin ja ennen kaikkea säilyy pidempään terveenä, miksi sitä asiaa ei ottaisi omiin päivärutiineihin.

Tämän kevään ihastus ja nappiosto oli Acon kosteuttava aurinkosuojavoide. Tämä suojaa niin UVA- kuin UVB -säteitä vastaan – ja mitä nämä säteet olivatkaan? UVA-säteet vaikuttavat syvälle ihoon, sillä ne vaurioittavat ihon tukikudoksia, heikentävät immuunivastetta ja vanhentavat ihoa. UVB-säteet sen sijaan vaikuttavat ihon uloimman kerroksen soluihin, ja ne aiheuttavat ihon palamisen ja mahdollisen tulehdusreaktion.

Parasta ostamassani aurinkovoiteessa on, että se on Spf 50+, imeytyy nopeasti eikä tahmaa. Se on myöskin hajusteeton.

Kylkeen ostin alkujaan vahingossa spf 30 suojaavan huulivoiteen, mutta kun kotona testasin huulivoidetta, en ollut enää yhtään pahoillani tästä heräteostoksesta. Olen kuullut, että huulten ihossa ei ole lainkaan melaniinia, joten ne eivät rusketu eikä elimistö suojaa niitä auringolta. Tämän vuoksi on tärkeää myös huulet suojata auringolta. Tässä UVA- ja UVB-säteitä vastaan suojaavassa huulivoiteessa oli mieto vaniljan tuoksi ja tässä tuo tuoksu toimi hyvin.

30/03/2021 Hyvinvointi

Millainen kosmetiikan käyttäjä olen?

Minulta kyseltiin vinkkejä ihonhoitoon, ja samassa yhteydessä itsekin mietin, millainen kosmetiikan käyttäjä yli päänsä olen. Meillä jokaisella on ne omat päivittäiset rutiinit ihonhoidossa, ja olenkin vuosien mittaan aina välillä yrittänyt ottaa uusia rutiineja osaksi päivää – siinä kuitenkaan onnistumatta. Viimeistään tässä vaiheessa täytyy todeta, että omalla kohdallani sopii mahdollisimman simppelit aamuin illoin pesut ja riittävät kosteutukset. Mitä vähemmällä purkkimäärällä selviää sen parempi.

Jos otan testiin uuden tuotteen, minulle onkin tärkeää, että se menee osaksi päivittäistä käyttöä, eikä jää laatikon pohjalle. Siksi en usein mitään kovin radikaalia ostakaan. Ehkä tässäkin asiassa korostuu se, että pyrin ajattelemaan tämänkin asian käytännön kautta. Huomaan myös, että jos löydän suosikki tuotteita, en hevillä niistä luovu.

Meikillä vai ilman?

Jos ihan rehellisiä ollaan, olen viimeisen vuoden aikana meikannut ehkä noin kolme kertaa – ja voi pojat ihoni on voinut hyvin! En sano, että meikkaaminen nyt ihoa huonontaisi, mutta jatkuva meikkivoiteiden käyttö varmasti tukkii huokosia eri tavalla.

Olen aina ollut ns. pikameikkaaja eli kaikki omistamani meikit sopivat yhteen pieneen meikkipussiin. Päivämeikkini esimerkiksi toimistotyössä oli sutaista nopeasti kiiltoa vievää- ja aurinkopuuteria sekä laittaa hiukan ripsaria. Nyt tämäkin on jäänyt. Välillä on toki ihanaa, kun on saanut laittautua. Näitä tilaisuuksia varten kaivan ruskean luomivärin laatikosta. Ystäväni muuten usein nauravat, kun näkevät, että kaikki meikkini mahtuvat alla olevaan minipussiin. Onhan se kieltämättä huvittavaa.

Omat vinkit

Usein kysytään, mikä on paras ihonhoitovinkkini? Kivalta kuulostaisi vastata: ”Paljon vettä ja unta!”, mutta itseni kohdalla tuo ei valitettavasti mene toteen. Vaikka Sohvi nukkuu taaperoksi aivan mainiosti, itse välillä valitettavasti vieläkin valvon.

Itselläni vedenjuominen lähti jossain vaiheessa myös ihan käsistä. Kuljin joka paikkaan vesipullo kourassa, aivan kuin olisi välttämätöntä sitä joka hetkellä hörppiä. Toki jos urheilee paljon, vettä kuuluukin juoda, mutta rajansa kaikella. Nykyäänhän suositus on aikuiselle noin 2–3 litraa nestettä päivässä. Tästä noin puolet pitäisi saada juotuna ja toinen puoli ruoan mukana.

Mielestäni mikään purnukka ei yksin tee taikoja, vaan luulen, että homma lähtee perustekijöistä, joita ovat terveelliset elämäntavat. Huomaan usein, että sportin jälkeen, (kun punotus lakkaa) ihokin voi suihkun, kasvojen pesun ja kosteutuksen jälkeen paremmin.

Hyvän kierre

Linkedinissä kiersi julkaisu, jossa ehdotettiin, että yrittäjien kesken täytyisi järjestää Baby Shower -juhlia. Kun uusi yritys pistetään pystyyn, keräännyttäisiin juhlimaan uutta yritystoimintaa ja tuotaisiin lahjoina omat kontaktit ja vinkit kyseisestä yritystoiminnasta. Mielestäni tämä olisi mahtava idea! Ja vaikka tällaista ei nyt pystyisikään järjestää, miksi ei toisi enemmän omia suosikki juttujaan esiin. Näin saisi ainakin hyvän kierteen alkamaan.

Laitan siis hyvän kiertämään, ja tuon omat suosikkini esiin. Ne saattavat vaihdella eri merkkien välillä riippuen vuoden ajasta, mutta usein tilaan tai ostan kauankin aikaa samaa merkkiä. On sanomattakin selvää, että tässäkin varmasti vaikuttaa tuotteiden saatavuus. Olen nyt varsinkin korona-aikana tilannut aina suurempia eriä Dermosilta. Vaikka he ovat suht suuri toimija, pidän ajatuksesta, että he ovat perheyritys ja toimivat tuotekehitys toimii lapsuudenkotini lähistöllä Korsnäsissä Pohjanmaan rannikolla. Tuotteet Suomen lisäksi Ruotsissa, Tanskassa ja muissa EU-maissa.

Olen tilannut jo Vaasan lukioajoista lähtien heiltä, ja katsoinkin heidän sivuiltaan, että toiminta on alkanut jo vuonna 1983. Tuotteita myytiin aluksi sairaaloiden käyttöön.

Mitä käytän tällä hetkellä?

Olen jostain syystä mieltynyt puhdistamaan kasvojen ihon aamuisin ja iltaisin vaahdolla. Tässä mielestäni toimii hyvin Dermosilin öljytön puhdistusvaahto. Vaahto ei myöskään kuivata liikaa ihoa. Toki puhdistuksessa kannattaa käyttää oman ihotyypin mukaista puhdistustuotetta.

Kun tajusin, etten useinkaan enää laita kiiltoa vievää puuteria, otin nyt käyttöön Dermosilta mattavoiteen päivävoiteena. Mielestäni hyvä idea, sillä samalla kun tuote kosteuttaa se vie kiiltoa iholta pois.

Yövoiteena olen usein pyrkinyt laittamaan hieman tuhdimpaa yövoidetta. Sen sanotaan kosteuttavan myös ihon syvempiä ihokerroksia. Varsinkin talven aikaan iho oli kuivempi. Kun siirrymme kohti kesää, vaihdan varmaan yövoiteenkin kevyempään versioon. Usein minulla on käytössäni myös jonkin tyyppinen seerumi, jota saatan käyttää hiukan kuureittain riippuen ihon voinnista.

Suihkun puolella minulla on ollut käytössä jo kauan shampoo ja hoitoaine pumppupulloina, ja ihastuin nyt punaisen appelsiinin suihkusaippuaan ja kuorintavoiteeseen. Jostain syystä olen aina extra fiilistellyt suihkussa hyväntuoksuisia tuotteita. Puolisoni nauraakin tälle, sillä hänelle on usein ihan sama, miltä tuote tuoksuu. Varmaan aika tyypillistä miehiltä.

17/02/2021 Hyvinvointi, Perhearki, Sportti

Voivatko kompressiovaatteet tosiaan istua kunnolla?

Tiedän kokemuksesta, että välillä hyviä ja istuvia urheilutrikoita on vaikeaa löytää. Olen suht pitkä, joten usein ne jäävät minulle liian lyhyeksi. Yksi ainakin itseä häiritsevä tekijä on myös, jos kankaasta näkyy läpi. Usein myös tunnen olevani ”väärää kokoa”, sillä jos trikoot ovat tarpeeksi pitkät ja istuvat reisistä, ne ovat vyötäröltä todella suuret.

Kompressiotrikoot arjessa ja sportissa

Olen aina paasannut, että jos vain voisin, käyttäisin aina urheilutrikoita. Jopa työelämässä välillä tämä on onnistunutkin – menin nimittäin usein myös toimistollekin urheilutrikoissa, jos sille päivälle ei ollut asiakaspalaveria.

Koronavuosi oli monelle poikkeuksellinen – itselleni ei pelkästään koronan vuoksi vaan perheessämme kasvoi tuona vuonna yksi kanankoipi täysillä juoksevaksi taaperoksi. Kun hän opetteli 9-10 kk ikäisenä kävelemään, minun täytyi olla jatkuvasti isäni sanoin ”jouset pohjassa” eli matalalla ja valmiustilassa syöksymään häneen perään, jos näytti siltä, että tyttö painaa tuhatta ja sataa päin seinää. Kuhmut ja naarmut kuuluvatkin asiaan ja suurimmat kolhut sain onneksi estettyä.

Mainitsin taannoin, että oma vuosi 2020 meni kutakuinkin urheilutrikoissa, sillä ulkoilimme paljon, ja Sohvi piti minut niin sisällä kuin ulkona liikkeessä. Moni kyselikin tämän jälkeen, mitkä trikoot minulla oli jalassa. Päälläni olivat Zeropointin Performance kompressiotrikoot.

Hankin muutama vuosi sitten ensimmäiset Zeropointin kompressiotrikoot. Ennen sitä ajattelin, että aikani kompressiotuotteiden käyttöön oli mennyt – enhän minä ollut enää kilpaurheillut vuosiin. Voi kuinka väärässä olinkaan, sillä en tiennyt, että kompressiollekin on niin monta eri käyttötarkoitusta. Koronavuosi, jos mikä sen todisti, että ne menevät jalassa, vaikka koko päivän. Eniten arvostan niissä niiden istuvuutta, ja että ne nousevat tarpeeksi ylös. Ei ole kiva kyykistellä salilla eikä lapsen kanssa puistossa, jos housut jäävät puolitiehen.

Raskauden ja imetyksen jälkeen minulla on myös ollut ongelmia polvieni kanssa. Esimerkiksi loikkatreeneissä on välillä tuntunut, että en uskalla laittaa painoa täysin polvieni varaan. Kompressiosukkien ja -trikoiden avulla polvien kestävyys on ollut tukevampi, ja sain alkulämmön lihaksiin paremmin. Puolisoni käyttää myös Zeropointin kompressiotrikoita ja -paitaa jääkiekossa varusteiden alla. Hänkin monet leikkaukset läpikäyneenä kokee, että ne tukevat hyvin kroppaa.

Sanotaan, että kompressio auttaa kehoa palautumaan nopeammin, sillä se antaa painetta kudoksille ja vilkastuttaa lihasten hapensaantia. Toimivuuden kannalta kannattaa olla tarkka koon suhteen, sillä sukissa esimerkiksi on tärkeää mitata pohje sen leveimmästä kohdasta ja katsoa mitan mukaan oma koko Zeropointin sivuilta.

Ladulle mars ja merinovillasukkaa jalkaan!

Lumesta nautitaan nyt koko maassa ja ladut sekä rinteet suorastaan kutsuvat hiihtämään ja laskettelemaan! Sain Zeropointilta testiin hiihtoon Zeropointin talvimalliston tuotteita.

Cross Country Medium kompressiosukka on suunniteltu erityisesti maastohiihtäjille ja talviulkoiluun. Niissä on 50% merinovillaa, minkä ansiosta kosteus sukasta poistuu nopeammin. Itse olen ainakin vanhemmiten alkanut enemmän ja enemmän arvostaa hyviä materiaaleja. Merinovilla on yksi suosikeistani, sillä materiaali imee itseensä kosteutta, mutta pinta jää kuivan tuntuiseksi. Samaan aikaan, kun minulla on ollut hakusessa Sohville kaiken kattavat lämpimät talvivarusteet, olen myös yrittänyt muistaa päivittää omani. Ulkoilua on nimittäin aina ohjelmassa, oli mikä sää tahansa.

Vaikka näissä Cross Country -kompressiosukissa on keskitason kompressio, tuntui, että ne tukivat silti lihaksia ja jalkoja. Jollain tapaa varsinkin vapaan tyylin hiihdossa, sukka tuki jalan optimaalista asentoa, eikä puristanut liikaa. Merinovilla myös lämmitti tarvittavan verran. Niin kuin sanoin jo aiemmin näissäkin kannattaa huolellisesti tarkistaa oma kokonsa mitan avulla.

Testasin hiihtotakin ja fleecepaidan alle Zeropointin pitkähihaista thermal trikoopaitaa. Siinä on myös keskitason kompressio, ja se oli mielestäni oivan pehmeä ja hengittävä aluspaita viileämmän sään urheiluun. Zeropointin paidoissa olen huomannut jo aiemmin, että kannattaa kallistua isompaan kokoon, jos keikkuu kahden koon vaiheilla. Niin kuin muissakin kompressiotuotteissa, paitakin kannattaa olla ihoa myötäilevä. Paidan kangas on muuten tehty 78% EconylⓇ-langasta. Tämä lanka tehdään 100% kierrätysmateriaalista.

*Zeropointin talvimalliston tuotteet saatu

15/02/2021 Hyvinvointi, Mietteet

”Kyllä mä selviän” -tauti ja lukkoisten korvien mysteeri

Olen tehnyt itsestäni diagnoosin – minulla on ”Kyllä mä selviän” -tauti ja ”Kyllä tää tästä” -tauti. Molemmat tasaisena täydentämässä toisiaan.

Kun polveni kierukka repesi kuntosalilla viitisen vuotta sitten hypyissä, lenksutin räsällä polvella melkein kaksi viikkoa ennen kuin ymmärsin, ettei näin voi ja kannata elää loppuelämää. En asiaa tarpeeksi vakavissani ilmeisesti kuitenkaan ottanut, sillä painelin vain työterveyteen enkä alan lääkärille. Minun onnekseni vastassa oli yleislääkäri, joka oli myös urheilulääkäri. Hän otti vaivan tosissaan, ja passitti minut kuvauksiin. Pian vastassa oli tähystysleikkaus.

Mikä meitä suomalaisia vaivaa?

Sanotaan, että suomalainen menee lääkäriin vasta pää kainalossa. Myönnettäköön, että minullakin on korkea kynnys mennä lääkäriin – menen sitten, kun on pakko.

Omalla kohdallani minulla ei ole varsinaista lääkäripelkoa. Minusta vaan usein tuntuu, että en ole saanut kunnollista apua. Odotin aikoinaan toiveikkaana, että puolen vuoden päänsärkyni loppuu, mutta sen sijaan, että vinoa niskanikamaani olisi tutkittu, sain lääkäriltä reseptin psyykelääkkeitä. (Näitä en luonnollisesti hakenut, sillä en uskonut, että nikama sillä suorenee). Jatkoin omia polkujani selvittelyä, ja lopulta sain vaivaani muunlaista apua.

Mieheni usein sanoo, jos olen menossa lääkäriin, että: ”Muista sitten valittaa, kun olet siellä. Älä ole liian vaatimaton.” Ongelma ehkä osittain on se, etten osaa valittaa. Osaksi varmaan häkellyn lääkärillä, ja ykskaks huomaan käveleväni huoneesta pois ”Kyllä mä selviän” -asenteella särkylääkeresepti kourassa.

Ihan pikku potilaana poliklinikalla

”Kyllä tää tästä” -tauti puhkesi jälleen pahasti 1,5 viikkoa sitten, kun olin korvieni vuoksi lääkärillä Korvatautien poliklinikalla. Joulukuun alussa korvan menivät lukkoon, eivätkä sen jälkeen ole avautuneet. Tulehdusta niissä ei ole, ja muutkin tähän liittyvät vaivat on pois suljettu. Kuuloni ei ole testien mukaan huono, vaikka kohina korvissa tuo sellaisen fiiliksen. Koska en kuule omaa ääntäni, huomaan usein huutavani. Ymmärrän nyt hyvin vanhenevia ihmisiä ja sitä, miksi äänialat alkavat nousta. Minulla on myös jo olemassa kainovienohymy-ilme, jonka teen, jos en kuule, enkä enää kehtaa kysyä: ”Mitä?”

Kaikin puolin vaiva ei ole maata mullistava, mutta näin yli kolmen kuukauden jälkeen turhauttava. Mainio puoli on välillä se, että en aina öisin kuule Sohvia, joten sikeämmin nukkuva puolisoni käy laittamassa hänelle peiton tai vastaavaa, jos hän on potkinut sen pois.

Kun astelin neljännelle lääkärille, joka oli tällä kertaa korvalääkäri, kertoi hän minulle heti kättelyssä, että kuulen ihan tarpeeksi hyvin. Tähän vastasin: ”Mitä?” Muutaman toiston jälkeen tuokin keskustelua meni pidemmälle.

Huoneeseen tuli myös mieslääkäri, joka tutki hampaani ja totesi, ettei vaiva johdu niistä. Olin myös itse käynyt kuukautta aiemmin hammaslääkärillä toteamassa jo saman.

Kun noin 50-vuotias naislääkäri kutsui minua (35-vuotiasta) mieslääkärille ”Pikku potilaana”, menin jäihin, ja huomasin olevani taas samassa tilanteessa, jossa aiemminkin. Kun vastaanotolla tarpeeksi hoetaan, kaiken olevan normaalia, on vaikea enää saada sanotuksi sitä, kuinka asia haittaa arkea. Kuinka moni muu on ollut vastaavanlaisessa tilanteessa? Kommentit tuovat itselle ehkä enemmän luulosairaan olon, eikä siinä vaiheessa tuo puolisoni neuvo valittamisesta muistu enää mieleen.

Jollain tavalla tuli ikävä sitä urheilulääkäriä, joka otti minut ja mäsän polveni tosissaan ja ohjasi eteenpäin. Vaikka vaiva ei olisikaan ollut paha, ainakin hän osoitti ymmärrystä.

Lukkoisten korvien mysteeri

Koska en saanut suutani avatuksi lääkärillä, ja sain ohjeeksi näin yli 3 kuukaudenkin jälkeen vielä käyttää nenäsumutetta, otan somen tueksi tähän asiaan.

HAASTE	Kuinka ratkaista lukkoisten korvien mysteeri?
TILANNEKUVAUS	Yli 3kk korvat lukossa. Ei likaa, nuhaa, tulehdusta eikä muuta flunssaa. Yksi kaunis päivä sulkeuduin kuplaani
OIREET	Korvat lukossa, kohina, ääni kääntyy sisään päin ja korvat poksahtelevat ilman, että ne aukeavat
KOKEILTU	Perinteiset neuvot kuten ”Puhalla sisäänpäin ja pidä nenästä kiinni”, nenäsumutteet, Duact, sarvikuono vesihuuhtelu yms.

Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Kuulen mielelläni kokemuksia, miten tuosta kuplasta pääsee pois. KIIIIITOS! <3

18/01/2021 Hyvinvointi, Mietteet, Perhearki

Maski päällä hymy katsotaan silmistä

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Eräs vanhempi nainen sanoi viikko sitten: ”Maski päällä hymy katsotaan silmistä.” Tuntuuko teistä, että ihmiset ovat välillä hiukan viileämpiä nykyisessä maskimaailmassa? Ehkä maski päällä on välillä raskasta puhua, joten kommunikaatioonkaan ei jaksa sen myötä panostaa – ja se on harmi. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, jopa vastaamatta jättäminen tai tahallinen mumina on palautteen antoa – siinä vasta protestoidaankin.

Palautteen antaminen on oma taiteen lajinsa – välillä tosin todella sekava sellainen. Tosiasiassa jonkin asteista palautetta – oli se hyvää tai huonoa – tulee annettua ja saatua joka ikinen päivä, sillä arkisessa kommunikaatiossa se on omien mielipiteiden esiin tuontia.

Työelämän ”highlights”

Naureskelimme kahden hyvän ystäväni kanssa ennen joulua erilaisille palautteille, joita olemme työurallemme saaneet. Jokainen meistä on ollut läheisessä suhteessa asiakkaiden kanssa. Palautteen saanti on siis meille tuttua. Jos ihan tarkkoja ollaan palautteen anto ja -saanti ovat elintärkeitä, jotta tekeillä oleva työ saadaan maaliin.

”Panosta kommunikaatioon ja älä aliarvioi toisen kykyä ymmärtää”, luki aikoinaan jossain oppaassa, jossa käytiin läpi palautteen antoa. Hulluin saamani palautteeni on caps lockilla kirjoitettuna: ”TÄTÄ EN HALUNNUT”. Sain sen aikoinaan viestintätoimistossa, kun lähetin graafikkomme tekemän ensimmäisen version mainoslehtisestä asiakkaalle.

Myönnettäköön, että tuijotin jonkin aikaa tuota meiliä monttu auki, ennen kuin pystyin vastata tähän mitään. Tästähän jää vain ilmaan monia kysymyksiä. Kuinka moni muu on saanut tämän tyyppisen caps lock -oksennuksen meiliinsä.

Palaute on keskustelua ihmisten välillä, ja lopputulos saattaa parhaimmassa tapauksessa olla päätä huimaava. Valitettavasti välillä vastaan tulee näitä caps lock -tyyppejä. Samaan kategoriaan menee pyyntö: ”Tolle voisi tehdä jotain?”. Samaan aikaan ei kuitenkaan selvennetä, mihin suuntaan toivoo, että asiaa viedään. Tähän kategoriaan menee myös pyyntö poistaa. Tämä on usein vain tekijän halventamista, sillä lukija ei tuolloin tule ajatelleeksi, miten tekijän jokainen kohta on tarkkaan mietitty.

Palautteen antajan karikot

Kuitenkaan en voi olla ajattelematta, että monella meistä ei taida olla kykyä oikeanlaiseen palautteen antoon. Oli kyse työpaikalla tapahtuvasta viestinnästä tai ihan arkielämästä, jokaisella meistä pitäisi olla työkalut tai edes kärsivällisyyttä yrittää antaa palautetta oikein. Huonon ”palautteen annon” eli kommunikaation vuoksi varmaan parisuhteissakin eniten loppuen lopuksi tulee erimielisyyksiä – kuvitellaan toisen lukevan ajatuksia ja ehkä tokaistaan: ”Tolle voisi tehdä jotain?” tai todetaan samantien tylysti: ”Ei”

Oli kyse työ- tai arkielämästä, hyvä palaute vie elämää eteenpäin. Se ei saa lamaannuttaa ihmistä nykyhetkeen tai pahimmassa tapauksessa viedä menneisyyteen. Hyvässä kommunikaatiossa annetaan palautetta olennaisesta asiasta. Jos luonnehdinta on liian yleinen ja palautteen antaja kertoo asiasta esimerkiksi hehtaarin pituisella jaarittelutekstillä, hän osoittaa oman kyvyttömyytensä jäsennellä asiaa sekä aliarvioi toisen kykyä ymmärtää. Välillä ihminen näkee tilaisuuden tulleen avautua muistakin asioista – näin hän vain osoittaa, että hampaankolossa on muutakin, eikä alkuperäinen asia välttämättä ollutkaan se, johon toivottiin muutosta.

Ainakin itse muistan jatkossakin, etten mene sieltä, mistä aita on rikki ja hymyilen välillä maski päällä silmilläkin. Yritetäänhän muistaa kaikki tämä! Puss!

05/01/2021 Blogit, Hyvinvointi, Sportti

Talviuinti – huurteinen ja hullu harrastus

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Minulta usein pyydetään vinkkejä talviuintiin, mutta mielestäni siihen ei välttämättä tarvitse kovinkaan mittavaa ohjeistusta – kunhan muistaa kuunnella itseään ja nauttia fiiliksestä (oli fiilis mikä tahansa).

Onko talviuinnilla terveysvaikutuksia?

Ystäväni, joka palelee usein, saa nykyään talviuinnista suuret kiksit, ja luulen, että kylmä vesi on jopa auttanut häntä palelemisongelmassa. Talviuinnin myötä elimistö sopeutuu kylmään, eikä enää reagoi niin vahvasti.

Kylmässä vedessä talviuimarin verenpaine kohoaa aluksi, mutta perusverenpaineen on havaittu laskevan säännöllisen talviuinnin avulla. Yleisesti kansan keskuudessa puhutaan talviuinnin vähentävän stressiä, nostavan mielialaa, parantavan yöunia ja helpottavan kipuja. Kylmä vesi nostaa hieman elimistön antioksidanttitasoa. Antioksidantit ovat välttämättömiä elimistön terveenä pysymiselle.

Mielialaa parantava vaikutus perustuu kylmän vaikutuksista aivojen välittäjäaineisiin. Talviuinti vapauttaa aivolisäkkeen endorfiineja. Voimistunut endorfiinien eritys lisää mielihyvän tunnetta ja laskee kipukynnystä. Vaikutukset ovat kuitenkin yksilökohtaiset ja monen tekijän summa.

Miksi ihmeessä itse käyn talviuimassa?

En tiedä, mihin kaikkiin talviuinnin terveysvaikutuksiin itse uskon – joka tapauksessa uinnin jälkeen on aina hyvä olo. Olemme käyneet noin kymmenisen vuotta siskoni ja ystäväni kanssa talviuimassa epäsäännöllisen säännöllisesti noin kerran viikossa. Välillä on tullut pitkiäkin taukoja.

Puhumme usein, että jätämme avantoon huolemme ja hartiakipumme, ja säälittelemme samalla, että saakohan seuraava uimari ne mukaansa. Uinti ikään kuin nollaa päivän tai viikon rasituksen ja tyhjää pään. Ainakin itsellä se myös helpottaa kovan treenin jälkeen lihaskipuja.

Vaikka uimassa olisikin käynyt useamman vuoden, joka kerta siitä tulee itsensä voittanut olo. Jollain tapaa meno veteen edelleen jännittää. ”Hullun hommaa”, ajattelen usein, kun kävelen laituria pitkin uikkari päällä ja pyyhe harteilla. Matka pukukopista avantoon saattaa myös olla pieni haaste, jossa tarvitaan mielenhallintaa – varsinkin jos pyryttää tai tuulee niin lujaa, että pyyhe lähtee lentoon.

Yksi mummo sanoi minulle kerran, että sata vetoa on hyvä – olenkin yrittänyt fiiliksen mukaan tehdä avannossa pienen uimalenkin. Vaikka olen joidenkin asioiden suhteen kilpailuhenkinen, talviuinti on onneksi asia, johon en ole liittänyt millään tavalla kilpailua. Ainut kenen voin voittaa on itseni, ja palkinnoksi saa hyvän olon, joka on samaan aikaan levollinen, mutta energinen.

Asioihin on yleensä hauska keksiä konsepti, ja uintivuosiimme on aina kuulunut myös kauden päätöstilaisuus siskoni ja ystäväni kanssa. Lisäksi olemme kokoontuneet pikkujouluihin.

Saako raskaana talviuida?

Yleinen suositus on, että avantouintia ei tule aloittaa raskausaikana, jollei aiemmin ole lajia harrastanut. Itse kävin raskaanakin uimassa kerran viikossa. Selvitin hyvissä ajoin etukäteen, voiko raskaana ollessa käydä avannossa. Ongelmaa ei kuulemma ole, jos on harrastanut aiemmin talviuintia. Totta kai tämäkin on yksilöllistä.

Kylmän veden ja kuuman saunan vaihtelu voivat aiheuttaa supistelua, verenpaineen vaihtelua tai muuten huonoa oloa. Itselläni oli alkuraskaudesta niin huono olo, että talviuinti toi siihen mullistavan helpotuksen. Kun maha kasvoi, muutin veteen menoasentoa selkä edellä -asennoksi ja lilluttelin puoliselällään vedessä. Jollain tapaa uinti vatsa alhaalla -asennossa ei enää tuntunut hyvältä.

Niin niitä vinkkejä?

Itse panostaisin heti alkuun talviuintikenkiin sekä -hanskoihin. Ne tekevät uintikokemuksesta paljon miellyttävämmän, ja ehdit nauttia enemmän vedessä olosta. Urheiluvälineliikkeistä löytyy talviuintiin tarkoitettuja neopreenitossuja ja -hansikkaita. Suosittelen myös pitämään pipon päässä uidessa. Talviuintipaikoilla saat hyviä vinkkejä myös kokeneemmilta lajin harrastajilta.

Pikainenkin kastautuminen on oikein hyvä aloittavalle talviuimarille – kukin tyylillään. Avannossa voi uida, pulikoida, pulahtaa tai kaikkea siltä väliltä.

Avantoon kannattaa mennä reippaasti, yhdellä kertaa. Kun rintakehä laskeutuu veden pinnan alle, keho saattaa yrittää haukkoa henkeä refleksinomaisesti – silloin täytyy vain muistaa niinkin simppeli asia kuin hengittäminen.

Meidän avantouintipaikassamme emme sauno ollenkaan, vaan puemme vaatteet uinnin jälkeen lämpimässä pukuhuoneessa. Otan usein extra paidan mukaan, jotta saan varmasti tarpeeksi lämmintä päälle. Monessa paikassa myös saunotaan uinnin jälkeen, mutta suihku tai sauna ei saa olla liian kuuma, sillä näin lämmönvaihtelu on liian rankkaa keholle ja sydämelle. Anna ihon ja lihasten lämmetä ja verenkierron elpyä vähitellen.

Moneen talviuintiseuraan täytyy maksaa jäsenyysmaksu sekä vuosimaksu – näillä varoilla toimintaa pidetään yllä ja paikat huollettuina. Hiihdin viitisen vuotta sitten Finlandia-hiihdon Herttoniemen Hylkeet -uintiseuramme alla. Mielestäni koomista on, että jollain tapaa kilpaurheiluaikojen jälkeen kaipasin kuuluvani jälleen johonkin seuraan – oli se sitten talviuintiseura tai urheiluseura.

Jos pystyisin, kävisin vaikka joka päivä uimassa. Päivä olisi ihana aloittaa pulahduksella tai käydä uimassa päivän päätteeksi. Ehkä joku päivä hankin sen haaveilemani mökin, jonka laiturilta voin päivittäin pulahtaa.