Yrittäjyyden ja palkkatyöläisen ero

Ihmiset kokevat yrittäjyyden ja palkkatyöläisen erot erilaisina. Sehän on luonnollista, sillä jo ammatteja on satoja – puhumattakaan yrittäjyyden muodoista. Erot tulevat esiin laajalla skaalalla riippuen siitä, kuka asiaa kommentoi.

Kärjistettynä jollekin yrittäjälle vakituinen työpaikka voi tuntua suorastaan vankilalta, kun taas tyytyväiselle palkkatyöläiselle ajatus yrittäjän elämästä on painajainen.

Palkkatyöläinen saa heti käyttöönsä työnantajan resurssit, palkan säännöllisesti ja korvauksen, vaikka sairastuukin. Elämä ja taloudellinen turva ovat ehkä enemmän ennakoitavaa. 

Usein sanotaan, että yrittäjät arvostavat eniten vapautta. Toisaalta vapaus tuo myös vastuuta. Kun firma perustetaan, hän on vastuussa niin tuotekehityksestä, markkinoinnista, myynnistä, kalustosta kuin muustakin yritykseen liittyvästä. Itse toki ulkoistin heti kirjanpidon, sillä mielestäni se oli ensimmäinen asia, joka oli hyvä saada omista näpeistään pois.

Mikä sopii itselle? 

Sanoin eräs päivä puolisolleni, että luulenpa, ettei minusta olisi enää ns. normaaliin palkkatyöhön. Toki mitkään asiat eivät ole tähtiin kirjoitettuja, mutta tällä hetkellä olen vahvasti sitä mieltä. Tämä käsitys on toki muodostunut vuosien saatossa, mutta viimeisen vuoden aikana vahvistunut entisestään. Tällä hetkellähän sen lisäksi, että kehitän omaa Kalla Active -merinobrändiä ja sen verkkokauppaa eteenpäin, teen viestintää ja markkinointia muutamalla eri taholle/hankkeelle. 

Koin ehkä aikaisemmin raskaaksi tietynlaiset työyhteisöt. Ehkä omalla kohdalle sattui aina niitä, joissa oikein aisti, ettei henkilökemiat ihmisten välillä kohtaa tai yhteisöä jyräsi tyranni omilla johtamismetodeillaan. 

Vaikka olen tiiviissä yhteistyössä eri organisaatioihin, saan jäädä tietyllä tapaa kaiken ulkopuolelle. Ulkoa laskutettavana apuna, minulla on oikeuskin jäädä kaiken tuon ylimääräisen ulkopuolelle. 

Yrittäjyyden yksi toimintatapa

Ulkopuolista apua on yrityksen helppo ostaa, sillä heillä ei ole samoja velvoitteita kuin normaalin palkkatyöläisen kanssa eikä häneen liittyviä kuluja. (Yrittäjähän hoitaa itse kulunsa) Jos esimerkiksi yritys tarvitsee apua viestintään, voi tehtäviä antaa isona könttänä tai yksitellen artikkeliaihe kerrallaan. Usein minulle annetaan tehtäväksi suunnitella pidempi pätkä toimenpiteitä markkinointiviestinnänsuunnitelmaan ja lähteä toteuttamaan sitä. 

Olen huomannut, että välillä organisaation muiden työntekijöiden, jotka eivät varsinaisesti liity oman tekemisen tai hankkeen ympärille, saattaa olla vaikea ymmärtää ulkoa ostetun resurssin toimintatapoja. Itse olen tottunut tekemään asiat halki poikki ja pinoon -mallilla. Siinä vaiheessa, kun moni vielä pyörittelee peukaloita, olen jo tehnyt suunnitelman ja lähtenyt toteuttamaan sitä. Tuo tapa sopii totta puhuen myös yrittäjällekin. 

Hassua on siis, että oman toimintatapamallin vuoksi usein päämäärätietoisuus ja selkeä visio koetaan joustamattomuutena. Jos olen ulkoa ostettu resurssi, en vaan voi haahuilla seitsemää tuntia ja laskuttaa sitä samaa tuntimäärää. Monet taas haluavat mutustella alkuviikon jotain asiaa ja monen päivän harkinnan jälkeen lähtevät tekemään. Moneen asiaan otetaan myös usein päättämään liian monta ihmistä. Koko firman perillä pitäminen kaikkien yksiköiden asioista ja pahimmassa tapauksessa vielä osallistaminenkin kaikkeen on käytäntönä joissain yrityksissä, mutta ajankäytön ja resurssoinnin puolesta se ei mielestäni ole kannattavaa. 

Millaisia asioita teillä on tullut vastaan yrittäjänä?