Mietin tätä sanontaa “arjen luksusta” yksi aamu, kun meidän ekaluokkalainen meni vasta yhdeksäksi kouluun. Jollain tapaa hiljainen ja pimeä koti on tunnelmallinen ja rauhaisa. Herään näinäkin aamuina usein ilman kelloa puoli seitsemän aikaan ja nousen. Alan käymään sähköposteja ja Kalla Activelle tulleita tilauksia läpi. Samaan aikaan usein myös aamuisin mietin, miten onnekas olen, että yrittäjyyden myötä saan syödä hänen kanssaan aamupalaa ja olla lähettämässä häntä kouluun. Time is a thief. Hän on pieni vain kerran.
Olin myös useamman vuoden (varmaan lähemmäs viisi vuotta!) käynyt ajatusleikkiä siitä, että peittomme ovat tulleet tiensä päähän. Vihdoin lopetin jossittelun, ja ostin viikko sitten Finlaysonin -40% alesta niin meidän sänkyyn kuin tyttömme sänkyyn uudet peitot. Juuri tuona samaisena aamuna mietin myös tätä asiaa. Mietin, kuinka luksukselta peitto tuntui: “Ajatella tämä fiilis on nyt osa minun arkea. Tämä peiton pehmeys. Näinkin pieni asia ja näin hyvältä se tuntuu.” Samaan hengenvetoon minusta tuntui hassulta, että olin vetkutellut asian kanssa. Miten välillä onkaan niin haastavaa panostaa tällaiseen asiaan, vaikka siitä selkeästi tulee itselle näin hyvä olo.
Pienten asioiden perässä
En yleensä viljele sanaa kiire. Syyskuussa oli kuitenkin ihanasti hommaa niin Kallan kuin viestinnän freelancer puolella. Huomaan, kun on jatkuvassa liikkeessä ja ns. kiire, minulla on aina ollut haasteellista nähdä pieniä asioita ja ennen kaikkea fiilistellä niitä. Silloin aivot ovat jossain suorittaja-moodissa eikä luovimmillaan. Onneksi olen sentään huomannut, että, kun tyttömme lähtee kouluun, aamulenkki on järkevin tapa aloittaa aamu tai sanotaanko, että lenkkipolku on paras paikka jaksottaa päivän tulevat hommat.
Muistatteko, kun joskus kirjoitin siitä, että huomaan eläväni liian sumeassa, jos en ehdi katsella taivasta. Onneksi olen opettanut taivaan värien katselun tytöllemme, sillä hän aina välillä muistuttelee. Eilenkin aamulla hän sanoi, kun tuli alakertaan: ”Äiti, katso miten kaunis taivas” Hän oli oikeassa. Taivas oli kauniin pinkki. Silloin huomaan usein itsessäni, että pitää hidastaa tahtia.
Palatakseni tähän arjen luksukseen. Kirjoittelin joskus blogiin pienistä asioista, jotka tekevät onnelliseksi. Näitä olivat mm. nukkuminen vähillä herätyksillä, kunnon hikiliikunta, hitaat aamut, kotiintulo, täysi jääkaappi, puhtaat lakanat, pienten käsien halaus, nauraminen niin lujaa, että mahaan sattuu, suosikki laulun kuuleminen yllättäen ja lämmin auringonsäde kasvoilla.
Nyt lisäisin vielä listaan tämän hetken arjen luksusta, joita ovat hyvät lenkkipolut, tyttären toivoma smoothie blenderillä aamupalaksi ja nuo uudet pehmeät täkit, jotka ostin meille.
