Millaisia älyttömiä muistisääntöjä sinulla on?

Keskustelimme siskojeni kanssa viikko sitten Pohjanmaalla muistisäännöistä ja miten itse on huomannut oppivansa ja muistavansa asioita parhaiten. 

Lapsenahan tuli opittua monenlaisia ei niin hyödyllisiä asioita ja nykyäänkin vielä saa ihmetellä, mikä tuon pänttäämisen tarkoitus oli. Totuushan on, ettei näillä tiedoilla ole paljon päässyt brassailemaan. 

Muistan elävästi vielä, kun opettelin kotiläksynä Pohjanmaan jokia. Kuinka moni muistaa runomuodossa olevan värssyn edelleen? ”Oulun Siika Pyhä Kala, jota Lesti Veteli Ähtävän ja Lapuan kautta Kyröön.” Tuo rimpsu oli helppo muistaa, mutta jostain syystä värssyyn ei ollut mahtunut Kiiminkijoki ja Iijoki. 

Muistini on kumma, sillä muistan edelleen vuosilukuja, kuten Pähkinäsaaren rauhan 1323 ja Ranskan vallankumouksen 1789. Koulussa tuntui, että historiassa tärkeintä oli muistaa nimiä ja vuosilukuja. Olennaisempaa olisi varmaan ollut oppia, mikä johti tärkeisiin historian tapahtumiin ja mitä vaikutusta niillä oli maailmaan.

Sijamuotojen opettelu on myös yksi, mikä on aina aiheuttanut minulle ihmetystä. Suomen kielestä sijamuotoja löytyy peräti 15. Näitä ovat mm. nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi, partitiivi, essiivi, translatiivi, inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi, ablatiivi, allatiivi, abessiivi, komitatiivi ja instruktiivi. Kuinka moni on näiden sijamuotojen nimien opettelusta yhtä hämmentynyt kuin minäkin? Tai kuinka moni on hämmentynyt, että muistan nämä edelleen?

Entä kuinka moni muistaa Jaakobin poikien nimet uskonnon tunnilta edelleen? Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar, Sebulon, Dan, Naftali, Gad, Asser, Joosef ja Benjamin. Jostain kumman syystä nämäkin tulee kuin apteekin hyllyltä. 

Totesin myös kymmenen vuotta sitten baarijonossa Tampereella, että muistissani on oma lokeronsa Popedan laulujen sanoille. Samoin nuorempana kummastelin, miksi osaan edelleen kaikki lasten lorut – näitä olen tosin päässyt nyt oman lapseni kanssa hyödyntämään. 

Entä sitten opiskeluaikoina? 

Haluaisin ajatella, että yliopisto-opiskelu olisi ollut muutakin kuin hauki on kala -oppimista – ja niinhän se osittain olikin, mutta myönnettäköön joitain pakollisia epäkiinnostavia kursseja tuli läpäistyä muistisääntöjen avulla. Kun asiaan kehittää kontekstista irrallisen muistisäännön, syvempi ymmärrys asiasta jää puolitiehen.

Jotta oppii, täytyy olla lukemisen taito, jonka avulla lukemisesta tekee ymmärrettävää. Toki tuota auttaa aina se, että asiasta on aidosti kiinnostunut. Jotkut saattavat myös innostua ja motivoitua asioista muita enemmän. 

Muistan edelleen, kuinka historian opettaja aloitti ensimmäisen tunnin kirjoittamalla liitutaululle His story – Hänen tarina. Kun aloin ajatella historian lukemista tarinoita, se muuttui alta aika yksikön mielenkiintoisemmaksi. Tuon avulla myös jäsentäminen helpottui eli asioiden välisten yhteyksien hahmottaminen. 

Itselleni on aina ollut näkömuisti, joten minun oppimista helpotti se, että keräsin tenttimateriaalin yhteen ja tein niistä käsitekarttoja, johon tiivistelin asioita. Usein jos en muistanut jotain tiettyä osaa, yritin painaa mieleeni, mitä piirtämässäni kuvassa oli. 

Sitkeä sissi

Toki osa opiskeluista oli puurtamista ja niistä nyt ei selvinnyt muulla kuin sitkeydellä. Muistan, että osa ihmisistä, kuten sen aikainen poikaystäväni, saattoi usein kuluttaa suurenkin määrän energiaa siihen, että manaili viikon tulevia koulutehtäviä. Usein saatoin tuossa ajassa jo itse viimeistellä omat hommani. 

Koen, että sitkeä ihminen ei välttämättä ahdistu helposti tenttikirjapinoista tai turhaudu suuresta työmäärästä. Ehkä olen muutenkin kasvatettu niin, että murehtimisen sijaan käärin hihat ja alan hommiin. Jotta asioita saa tehdyksi, täytyy myös arjen- ja ajanhallinnan olla kunnossa. 

Millaisia asioita te edelleen muistatte menneisyydestä ja onko muistamaanne olemassa jokin muistisääntö tai tekniikka?