Kuka jaksaa aina vänkää? “Älä siitä välitä, se aina haastaa”

Viime lauantaina kalenterissa oli nykymittakaavassa harvinainen ohjelmanumero, kun minimimmi ja puolisoni tytöt menivät puolisoni äidin luokse yökylään ja me pääsimme hänen ystäväpariskunnan 40-vuotisjuhliin. 

Teemana oli ”kotibileet”, joten helpotusta toi se, että tiesin jo etukäteen, että ei tarvitse lähteä baariin. (Toisaalta en edes tietäisi, missä jengi oikein edes käy, jos he lähtevät ns. vanhainaikaisesti ”radalle”) Suurta arvostusta toi se, että juhlakalut olivat jaksaneet yleensäkin järjestää nämä juhlat ja plussaa aina tuo se, että näkee useamman kaverin yhtä aikaa. 

Vaikka ilta oli muuten tosi onnistunut, huomaan että eräs asia jäi vaivaamaan. Tiedättekö sen ihmistyypin, joka muiden sanojen mukaan aina ”haastaa” ihmisiä? ”Älä siitä välitä, se AINA haastaa”. 

Pienet mitättömät jutut

Koska nykyään olen suht amatööri viikonloppu-ulkoilemassa, en nähnyt merkkejä tarpeeksi ajoissa, vaan harhauduin juttelemaan tämän ihmistyypin, joka “aina haastaa” kanssa. Pahinta on siis, että niitä merkkejä ei huomaan keskivaiheillakaan, vaan kuluttaa omaa aikaansa aivan turhaan, kun yrittää uudelleen ja uudelleen perustella omia näkökulmiaan.

Lyhykäisyydessään kerroin, kuinka loppuen lopuksi totta kai yritän tehdä Kalla Activesta niin houkuttelevan brändin, että joku haluaa sen ostaa, koska kokee sen kovaksi kilpailijaksi. Tämän jälkeen mainitsin, kuinka lapseni luistelukoulun myötä mieleeni tuli, että kuinka kiinnostavaa olisi tietää enemmän mentaalivalmennuksesta. 

Lopputulema oli se, että hänen mielestäni en sovi yrittäjäksi, kun ”jo nyt” olen myymässä bisnestä ja alkamassa opiskelemaan. Tähän toki sain pidemmän saarnan.

Koska lapseni on vasta 3-vuotias, ajattelin sen olevan itsestään selvää, että mentaalivalmennuksen aika olisi vasta kun lähestytään teini-ikää ja täysi-ikäisyyttä. (Jos siis hän yleensäkään harrastaa silloin enää mitään) Mutta aiheena tosi kiehtova! Ja samoin ajattelin, että tuo yrityksen myymisasia on ihan selkeä haave pitkälle tulevaisuuteen. Ainahan haaveita saa olla ja mielestäni mitään asiaa ei kannata alkaa tekemään, ellei ajattele isosti.

Kun ymmärtää tahallaan väärin

Myöhemmin kun miettii koko keskustelun kulkua huomaa, että mikään perustelu ei ikinä edes mene läpi, sillä tämä ihmistyyppi on muodostanut jo alkujaan oman näkökantansa ja haluaa tarkoituksella ymmärtää väärin. Tuskin nuo aiheet edes olivat ne pääasialliset. 

Näissä keskusteluissa kuitenkin lopputulos on aina sama: itselle tulee paha mieli. Myöhemmin tuo paha mieli muuttuu vain ärsytykseksi – ei edes tuota ihmistä kohtaan, vaan itseään kohtaan, että meni lankaan ja tuhlasi omaa kallisarvoista aikaansa. Vanhemmiten on alkanut selkeästi jakamaan omia voimiaan ja aikaansa harkitummin. 

Toki erimielisyydet on hyvä aina elämässä ratkaista, mutta kun näiden ”aina haastavat” -tyyppien kohdalla tuntuu, että se ei auta. Tämän vuoksi luulin oppineeni jo vuosia sitten, koska näiden tyyppien kohdalla kannattaa ottaa jalat alle. 

Muistan jo yliopistoajoiltani tilanteita, jolloin mietin yhden tietyn kaveriporukan kohdalla, että jokin asia tekee heidän kanssaan hengailusta epämiellyttävää. Koska en silloin tunnistanut vielä, mistä tuo johtui, aloin vahingossa vähentämään heidän näkemistään. Myöhemmin tunnistin piirteen, joka sai minulle epämukavan olon – heillä oli illanvietoissa tapana välillä kiihtyväänkin tahtiin väitellä asioista. Tuo piirre oli selkeästi jollain tapaa tuota kaveriporukkaa yhdistävä tekijä. Itse taas koin, että halusin olla viikonloppuisin kerrankin enemmän aivot narikassa, kun missään ristikuulustelussa. 

Henkilökohtaisesti en ole viihkiintynyt mihinkään asiaan niin paljon, että aloittaisin sen puolesta ääriliikehdinnän. Se ei kuitenkaan tarkoita, sitä etteikö minulla olisi mielipiteitä. Välillä vaan parempaa pelisilmää osoittaa, se että tietyissä tilanteissa on vaan hiljaa. 

Nyt kun mietin tuota viikonlopun keskustelua, alkaa enää naurattaa. Ja laitoin itselleni muistiin myös näkyvämmät merkit, koska näiden vänkäävien ihmisten kohdalla kannattaa ottaa jalat alle. Onko teille tullut vastaavanlaisia tilanteita vastaan ja miten olette päässeet näistä vähin äänin pois?