Koti arkistot – Ninniohia

13/06/2023 Koti, Perhearki

Varmat kesän merkit ja “Dolce far niente” -hetket

Jo lapsesta saakka tietyt asiat ovat vakiintuneet tietyille vuodenajoille tai kuukausille. Toki lapsena koulu ja kilpaurheilu määrittelivät aika paljon vuoden kulkua, mutta silti niiden rinnalla oli paljon makuja, tuoksuja ja ääniä, joista tiesi, että kesä on nyt virallisesti tullut.

Lapsena kun koulu loppui muistan usein, että heräsin aamulla nurmikon leikkurin ääneen. Lapsuuden kodissani oli iso takapiha nurmikkoineen. Kun menin ulos, aurinko usein paistoi ja nenään kantautui vastaleikatun nurmikon tuoksu.

Keväällä ja alkukesällä oli usein talvilajien kaudenpäätös. Minimimmin kevätkauden päätöstä vietettiin viime viikolla karnevaalitunnelmin, ja tuli itselle ihan nostalginen fiilis. Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani talvilajien kaudet myös laitettiin pakettiin kevään lopussa ja kesän alussa.

Ulko- ja beachlentopallot alkoivat taas kesäkuun alussa Power Cup -turnauksella ja, kun koulut loppuivat, turnaus käynnisti kesän. Olen joskus laskenut olleeni yhteensä lapsena yli kymmenessä Power Cupissa. Turnauksessa on joukkueita junnuista teineihin ja joka vuosi turnaus pidetään eri kaupungissa. Hauskaahan on se, että turnaus järjestetään edelleen kesäkuussa.

Kesän merkkejä kotona

Kun viikonloppuna join ensimmäisen aamukahvin ulkona takapihan terassilla, huomasin, että meille on tänne nykyiseenkin kotiin muodostunut vakio kesän merkkejä. On siis asioita, jotka ovat toistuneet joko vahingossa tai sitten tarkoituksella. Olen muutamana vuotena putkeen saanut naapurilta raparpereja, joista olen leiponut raparperipiirakan. Näin kävi viimekin viikonloppuna. Kirjoittelin ohjeen joskus vuosia sitten myös blogiin. Kuinka moni teistä pitää raparperin kirpeydestä?

Alkukesään kuuluu vahvasti puutarhan suunnittelu ja kukkien laittoa, yrttien kasvattamista, minimimmin synttäreiden järjestämistä (ja ennen kaikkea fiilistelyä jo kauan etukäteen), aikaiset aamut (Näistä nautin eniten! MIten paljon ehtiikään jumppailla ja tehdä, kun muut vielä nukkuvat), myöhäisemmät illat lasten kanssa ulkona (Nytkin tytöt ovat olleet monena iltana naapureiden trampoilla), vesi-ilmapallojen jämät nurmikolla (Aina niitä jää, vaikka kuinka yrittää kerätä) ja katuliidun haileita jälkiä lattiassa ja terassilla (paljaiden varpaiden mukana liituväri siirtyy sisälle).

Dolce far niente -hetki

Monesta asiasta on siis ainakin itselleni tullut todella kesäinen fiilis. Oma tavoite olisi kesän aikana päästä mahdollisimman paljon jonkinlaiseen “aivot narikkaan “-olotilaan. Tiedättekö italialaisen sanonnan: Dolce far niente? Sen voisi kääntää englanniksi sweetness of doing nothing. Eräs italialainen selitti sanonnan kerran isoäitinsä kautta. Isoäidillä oli tapana siirtää välillä tuoli ulos oven eteen ja katsella ohikulkijoita ja auringonlaskua. Jos mies kysyi häneltä: “Nonna, che fai qui?” = “Mitä teet?” Isoäiti vastasi aina: “Niente” = “En mitään”

Tajusin, että isoäidin tavoin katselen välillä taivasta ja sen värejä sekä lataan battereita. Samoin tapaan haahuilla etu- ja takapihallamme katselemassa kukkapenkkejä ja seurailen, mikä kukka on alkanut nyt kukkimaan. Ne ovat omia Dolce far niente -hetkiäni ja niitä haluan lisää myös tähän kesään. Millainen on teidän Dolce far niente -hetki?

ps. Jos ette ole vielä testanneet Kalla Activen kesävaatteita, hyödynnä koodi KALLA20 ja tilaa verkkokaupasta -20% alennuksella.

23/08/2022 Koti, Puutarha

Puutarha säppiin taas syksyllä – ”Vika sulkee ovet”

Nuorempana, kun olin ravintolassa töissä, teimme luonnollisesti aina työpäivän jälkeen loppusiivouksen. Asiat piti jättää niin, että aamulla on helppo aloittaa taas työnteko. Loppukesästä mulla on aina sama fiilis: ”Vika sulkee ovet” – ihan kuin sulkisin puutarhan taas talveksi.

Saan puutarhaan liittyviä kysymyksiä aina aika ajoin. Tämä todistaa vaan sen, että kaltaisiani ”oman elämänsä puutarhureita” on enemmänkin. Aikaisemmissa blogikirjoituksissa on jo muutamaan kysymykseen valmiiksi vastaus, kuten vinkkejä syksyn puutarhatöihin sekä helppohoitoisiin syyskukkiin.

Kohti syyspuutarhaa

Nyt kun kesä on saanut uskomattoman jatkoajan, en ole jaksanut vielä ajatella syyskukkia, mutta syyslannoitteet olen jo laittanut niin perennoille, päärynäpuulle ja marjapensaille. Se edistää seuraavan vuoden kukintaa ja satoa ja auttaa kasveja valmistautumaan talven tuloon ja talvehtimaan vaativissa talviolosuhteissa. Lannoitteet kannattaakin laittaa jo ajoissa elokuun puolella, sillä jos esimerkiksi pensas on jo tiputtanut lehtensä, on jo myöhäistä.

Viime vuonna puput söivät ruusuni maan tasalle. Ruusu kuitenkin teki come backin. Ostin siis sille ja istuttamilleni pensasmustikoille verkkoa. Ne ovatkin kuulemma pupujen herkkua, joten syytäkin suojata ne talveksi. Suojaan toki vanhalla verkolla myös päärynäpuun.

Kevään hätähousuille

En ole aiemmin tehnyt tätä, mutta koska Plantagenilla verkkokaupassa on siemenet -50%, tilasin jo ensi kevään siemenet valmiiksi. (ei kaupallinen yhteistyö, ainoastaan vinkki muillekin hätähousuille) Tarhapetunia ‘Cascade Orchid Mist’ FI, Köynnöskrassi ‘Milkmaid’, Silpoydinherne ‘Early Onward, Avomaan kurkku ‘Vorgebirgstrauben Rhenks Druv’, Basilika ‘Emily’ ja Rucola ovat siis odottamassa ensi kevään kylvöjä.

Lisäksi olen yleensä tottunut jakamaan perennat jo syksyllä. Olemmekin naureskelleet naapureiden kanssa, kuinka omaa kurjenpolveani löytyy jo melkein joka naapurin kukkapenkistä.

Ensi kesäksi ajattelin taas istuttaa herneitä, mutta raivasin niille etupihalle paikan siirtämällä havun pois. Ostin Plantagenista isomman istutuslaatikon ja uusia ruukkuja parvekkeelle yrttejä varten. Tämän kesäinen astia niille parvekkeella oli liian pieni tai sitten ne vain villiintyivät liikaa. Avomaan kurkkua taas ajattelin kokeilla parvekkeelle matalampaan astiaan. Onko joku kasvattanut aiemmin astiassa? Vinkkejä?

03/07/2022 Äitiys, Juhlat, Koti, Puutarha

Neidin 3-vuotisjuhlaviikonloppu takana!

Jo muutama kesä peräkkäin pikku neidin synttärijuhlat ovat olleet hyvä syy kutsua kavereita ja heidän lapsiaan kylään. Juhlista on ehkä muodostunut enemmän kesäjuhlat, sillä sää on suosinut ja olemme voineet viettää juhlat suurimmaksi osaksi meidän takapihalla.

Koska tilaa on kuitenkin rajatusti, vieraita on pitänyt hieman jakaa eri päiville. Perjantaina tänä vuonna oli kaverisynttärit, joissa oli neidin naapuri-, puisto- ja päiväkotikavereita vanhempineen. En jotenkin kestä, miten pienen tytön unelmapäivä perjantai oli. Hän oli niin fiiliksissä koko ajan ja niin otettu, että sen kamut oli meillä: ”Äiti, olenko minä päivänsankari? Ovatko he juhlimassa minua?”

Lauantaina olivat kylässä kummit ja ystäväni lapsineen ja sunnuntaina saapuivat puolisoni sukulaiset. Välillä sitä itsekin miettii, että kuinka jaksaakaan järjestää monia juhlia, mutta todellisuudessa tilanpuutteen vuoksi kaikkia ei voisi pyytää yhtäaikaa ja mielestäni jako toimi erittäin hyvin. Synttärisankarin onnellisuus on aina paras kiitos kaikesta ja arvostan myös todella paljon, että vieraat antavat osan ajastaan ja tulevat kylään.

Koristeludilemma

Koristelun suhteen minulla on aina ollut pienenlainen dilemma. Minulla on usein ollut visio, mutta en olekaan onnistunut toteuttamaan sitä – en ainakaan kovin hyvällä menestyksellä. Olen aina ollut aivan surkea koristelemaan, mutta nyt yritin pienillä jutuilla saada hieman juhlan tuntua. Pääasia, että sankari oli otettu.

Neiti jäi juhannuksen jälkeen kesälomille, joten oikeastaan oli aika ihana hänen kanssaan puuhastella koko alkuviikko ja hääräillä pienten koristeiden parissa. Näitä olivat mm. viirit, ilmapallot ja serpentiinit. Hän sai myös itse valita kukan pöytään naapurin Kukkatalosta.

Kurkkailin aiemmin erilaisia kertakäyttökattausastioita ja miten söpöjä ne nykyään ovatkaan. Koska neiti pitää niin monesta eri asiasta, varsinaista teemaa ei ollut, vaan ainoastaan kesäisiä värejä.

Mitä tarjota 3-vuotisjuhlissa?

Olemme vuodesta toiseen hakeneet kaikkiin juhliin Ravintola Hima&Salin leipomopalvelusta kakut ja suolaiset piirakat. Niiden kylkeen on ollut helppo vain lisäillä pientä naposteltavaa. Suosittelen siis! Säästää aikaa ja vaivaa. (Ovat myös hintansa arvoisia) Toki nostan hattua myös niille, jotka itse tekevät alusta loppuun. Kakkuna tänä vuonna oli limejuustokakku ja sen kylkeen tilasimme feta- ja kinkkupiirakat. Päätarjottavia oli helppo täydentää kekseillä, muumipatukoilla, raksuilla, mehulla/limsalla. Synttereinä saa herkutella!

Koko juhlien hitti oli pomppulinna, jonka saimme puolisoni ystävältä lainaksi. Hänellä on yritys nimeltään Paila Oy, joka järjestää iltapäiväkerhotoimintaa lapsille. Pomppulinnaan riitti väkeä jonoksi asti. Hyvin myös sen kanssa sujui ja säästyttiin ilman kolhuja. (Mietinkin alkujaan onko pomppulinna enemmän mahdollisuus vai riski) Kaiken kaikkiaan tuli ihania muistoja niin sankarille kuin vieraillekin!

17/06/2022 Koti, Puutarha

Helpot kukat kesäpuutarhaan

Tänä vuonna puutarha on näyttänyt tosi eriltä, sillä useammat perennat ovat joko kukkimisessaan todella myöhässä tai sitten ne jättivät pitkälle venyneen talven (ja paksun jään) vuoksi kukkimisen kokonaan väliin. Keväänkin kukissa huomasin saman ilmiön.

Takuuvarmoja perennoja

Toki mikään monivuotinen kukka ei ole takuuvarma, sillä sen menestyminen riippuu luonnollisesti niin paljon kasvuoloista: millainen aurinko/varjo tai kasvualusta on.

Omista istutuksista helppoja vuodesta toiseen puksuttavia ovat maanpeitekasvit kuten suikeroalpi, rönsyakankaali ja pikkutalvio. Muita kesän takuuvarmoja kukkijoita ovat etupihan penkissä päärynäpuun luona Jaloakileija ’Aquilegia caerulea’, ja sinisen violetit loistokurjenpolvet ’Geranium hybrid johnson’s blue’ ja takapihan puolella tarhakurjenpolvi. Kurjenpolvien suvun monipuolisuuden ansiosta jokainen voi löytää sellaisen lajikkeen, joka sopii omiin puutarhaa koskeviin toiveisiin ja tavoitteisiin ja kaiken lisäksi ne ovat kauniita! Olen omaa tarhakurjenpolven juurta jakanut moneen otteeseen syksyisin ja jokainen on lähtenyt kasvamaan. Neidonkurjenpolvi ja Syysleimu ovat nyt uusina tulokkaina puutarhan perennapenkissä.

Yleensä kesäkuun lopulla omassa puutarhassa on jo täysi tohina, mutta nyt kukkapenkeissä on totaali aukkoja. Jopa puolisoltani pari vuotta sitten saama äitienpäiväruusu on vasta pikkulehdissä. Valkoinen maanpeittoruusu on menetetty peli, mutta vaaleanpunainen ruusu tekee tuloaan kuivettuneen varren vierestä.

Helppohoitoisia kesäkukkia

Koska pihaamme paistaa todella paljon kesäisin aamusta iltaan aurinko, olen yleensä päätynyt ostamaan kukkapurkkeihin ns. sinnikkäitä kesäkukkia. Tietyllä tapaa ne tuntuvat vuodesta toiseen välillä hiukan tylsiltä, mutta se on ollut meidän pihaan sopivin vaihtoehto – tai varsinkin jos haluaa niiden kestävän koko kesän.

Helppohoitoisia kesäkukkia ovat mm. Pikkupetuniat, Pelargonit, Krysanteemit, Ahkeraliisat ja Tähtisilmät. Ne ovat usein etu- ja takapihalla ihan riehaantuneet kukinnoissaan, vaikka paahde olisikin niihin välillä iskenyt.

Orvokkeihin kannattaa panostaa, jos piha tai parveke on viileä ja varjoisa. Paahteiselle pihalle tai lasitetulle parvekkeelle, jossa lämpötila kipuaa korkealle, orvokkia ei kannata hankkia. Toinen varjon menestyjä, mutta toki monivuotinen, on Kuunlilja. Niitäkin on olemassa 30-40 lajia, joten valinnanvaraa lehtien väritykseen löytyy.

22/05/2022 Koti, Puutarha, Sisustus

Pienen parvekkeen ja terassin sisustusta

Rakastan kevättä. Ulkojuttuja on ihana tehdä ja miten olenkaan odottanut, että pääsen taas puutarhajuttujen pariin. Se on osa itselleni siitä, mikä liittyy päivän tai viikon nollaukseen. Perheenä myös aika kuluu takapihalla kuin siivillä. Jos ulkona viettää aikaa noin paljon, toki takapihasta haluaa tehdä myös mieleisen. Ulkosisustusta täydentävät kukat, mutta mitä tehdä parvekkeelle, jolla ei olla ikinä?

Takapihan terassin käytännöllisyys

Takapihallemme paahtaa nyt keväälläkin jo aurinko, joten vietämme siellä lasten kanssa niin arkisin kuin viikonloppuisinkin paljon aikaa. Toki talvellakin hääräilemme lumijuttujen kimpussa, mutta heti viime kesän jälkeen, kun puolisoni nikkaroi sinne pienen terassin, tuntui, että talomme laajeni heti yhdellä huoneella. Syksyyn saakka olohuoneen takaovi oli aina päivisin sepposen selällään ja jengi kulki sisältä terassille ja puutarhaan mielin määrin.

Terassin sisustus onkin taas toinen juttu, ja en ole nykyistä sisustusta varmaan vielä tänä vuonna vaihtamassa. Tällä hetkellä, kun lapset ovat vielä alle kouluikäisiä kaikki lähtee käytännöllisyydestä – plus en halua juosta jokaisella sateella ulos koko ajan ”pelastamaan” penkkien istuimia kastumiselta. Nyt siis meillä käytössä vielä lavasohvat, jotka ovat katoksen alla – näin siis patjat pysyvät kuivina, vaikka sataisi. Katoksen ulkopuolella on grilli, kahden hengen aikuisten mini pöytä tuoleineen sekä lasten picnik-pöytä.

Puolisoni tytöt (nyt 7- ja 6 -vuotta) ovat jo varmaan ensi kesänä liian suuria picnik-pöytään, joten silloin viimeistään haluaisin yhden isomman pöydän. Hauska juttu muuten, että sain pikku pöydän tuolit aikoinaan siskoni hyvältä ystävältä Suskalta silloisen Kallion kaksioni parvekkeelle. Vuosi taisi olla kutakuinkin 2011? Hyvin palvelevat edelleen. Hän oli silloin lähtemässä maailmalle ja tyhjäsimme konkreettisesti hänen viinivarastoaan. Kun lähdin kotiin yön pikkutunteita, mukanani olivat tuolit. Maailman matkailun jälkeen hän päätyi Ranskaan, jossa pitää nykyään puolisonsa kanssa The Happy Hamlet -lomapaikkaa. Jos et ole kuullut tästä aiemmin, kannattaa tutustua. Se on ihana paikka!

Haaveena olisi siis jossain vaiheessa hankkia isompi ulkopöytä terassille. Ongelmana on vain se, että pöydän pitäisi olla aavistuksen kapeampi kuin normi pöydät yleensä olevat, jotta koko pöytä ja tuoli -rykelmä mahtuu terassille. Jos muuten jollain on vinkkejä tähän, otan mielellään ne vastaan.

Kylvin toukokuun alussa takapihan neljään ruukkuun kesäkukkaseoksen. Ne ovat lähteneet itämään yllättävän hyvin. Seosten idea oli se, että kukkivia kukkia olisi läpi kesän. Katsotaan siis, miten hyvin toteutuu.

Pienen parvekkeen sisustusta

Muutimme nykyiseen kotiimme talvella 2019, ja rehellisesti sanottuna emme ole olleet ikinä parvekkeellamme. Olemme usein kuitenkin miettineet, että mitä siellä pitäisi olla, jotta siellä haluaisi viettää aikaa. Yhtenä osasyynä on tietenkin se, että puuhailemme lasten kanssa takapihalla enemmän. Varsinkin kun kunnon kesähelle iskee, saa taas täyttää uima-altaan.

Nyt kuitenkin ikuisena optimistina viritin parvekkeelle itselleni huoneen. Ehkä voisin makoilla siellä ainakin tyttöni päiväuniajan eli 50min kesällä. Istutin tänään kukkia pikku purkkeihin ja odottelen kesäkuun alkua, jolloin voin laittaa herneet sinne kasvamaan. Jos herneet lähtevät kasvamaan, se viimeistään toimii hyvänä tekosyynä edes käydä parvekkeella.

Kävin kukkaostoksilla ja naureskelin, kun ostin vanhan kunnon pelargonin ja petunian parvekkeelle. Pelargoni oli aikoinaan ainoa kasvi, joka pysyi hengissä Kallion asuntoni parvekkeen paahteessa, joten tästä viisastuneena tiedän sen pärjäävän meidänkin aurinkoisella parvekkeella.

22/04/2022 Koti, Perhearki, Puutarha

Puutarhan kevätpuuhat

Vaikka kevät on virallisesti täällä, puutarhan kevätkukista huomaa (tai niiden puutteesta), että kuljemme jälkijunassa. Tämän huomaa myös viime vuoden kuvista. Näihin aikoihin viime keväänä jo suurin osa kevätkukista kukki. Meillä isommat lumikasat sulivat oikeastaan vasta pääsiäisviikonloppuna ja muutama taloyhtiön jättikasa saattaa sinnitellä vielä juhannuksenakin.

Meidän takapihallemme paistaa päivisin aurinko, joten keväthommia on voinut jo siellä aloittaa. Monella on puutarhanhoitoon olemassa aikatauluja ja yleisohjeista, mutta mielestäni ehkä parempi huomioida kasvikohtaiset erot ja vuosittain vaihtelevat sääolosuhteet ja toimia niiden mukaan. Lyhykäisyydessään olen valmistellut pihaa keräämällä maasta kuivat oksat ja lehdet, lisäämällä multaa penkkeihin ja antamalla tarvittaessa kasveille kastelulannoitetta.

Usein suositellaan myös leikkaamaan puiden ja pensaiden oksat, ennen kuin kasvi lähtee kasvamaan. Jos pensaiden silmut eivät vähitellen ala turvota, eikä niissä näy vihreää, on oksa silmuineen todennäköisesti kuivunut talven aikana.

Syksyllä heitin takapihan nurmikolle syysravinnetta, jotta se ottaisi hyvän startin keväällä kasvuun. Nurmikon keväisen kalkitsemisen kohdalla olen meillä todennut, että meidän nurmikkomme pärjää ilmankin – enkä halua sitä liikaakaan lannoittaa. Kalkilla tasapainotetaan maaperän pH-arvoa, joka Suomessa on usein liian alhainen.

Kevätkukkia odotellessa

Tällä hetkellä takapihan kukkapenkissa on vain rönsyakankaalet, lumikellot, tulppaanien alut odottamassa seuraa. Kun purkkien narsissit lakkaavat kukkimasta, ajattelin kerrankin odottaa hiukan kauemmin kesäkukkien kanssa. Joka vuosi iskee kuin puskista touko-kesäkuun myöhäishalla ja onnistun kylmettää ensimmäisen erän.

Viime vuonna kylvin siemenistä ulos kippoihin kesäkukkia. Ne lähtivätkin kivasti kasvamaan, sillä jo alkukeväästä aurinko osui niihin. Kokeilin nytkin laittaa takapihan ruukkuihin kesäkukkasekoituksen.

Syksyä ajatellen kannattaa ottaa kuva kukkapenkistä, kun kevätkukat alkavat kukkia. Näin pystyt täydentämään syksyllä sipulikukkia. Olen yleensä jakanut perennat jo syksyllä. Näin ne pääsevät jo keväästä kasvuun. Kun kevätkukat ovat kukkineet, niistä kannattaa poistaa kuihtuneet kukat. Jos jätät ne paikoilleen, ne ottavat ravintonsa sipulista.

Parveke taimipuutarhana

Meillä on kauan aikaa parveke ollut hiukan vähemmällä käytöllä – tai oikeastaan siellä ei ole käynyt kukaan muu kuin minä. Nyt ajattelin luoda sinne oman löhötuolini viereen oman pienen kylvöalueen ja samalla toivoa, että ehdin tuolissa myös löhötä.

Tänä vuonna lähden pienestä määrästä liikkeelle, mutta ehkä ensi vuonna voisi ottaa agendalle isomman satsin. Helpoista helpoimpia yrttejä ovat koko kesän satoa antavat salvia, timjami ja basilika. Lisäksi ajattelin kokeilla herneen kasvatusta. Naapurillamme tuli viime vuonna niin hyvin satoa, joten sen turvin uskallan lähteä meilläkin kokeilemaan touko-kesäkuussa.

24/11/2021 Hyvinvointi, Koti

Lahjaidea: Helppo ”tee se itse” laventeli kuorinta-aine

Työn ulkopuolella minulla on usein kotonakin kaikenlaisia pikkuisia projekteja käynnissä. Ellen pääse omaan puutarhaan kyykkimään, keksin kyllä sisälläkin hääräämistä.

Monissa arkisissa asioissa olen vain huomannut, että toteutus ei ihan aina mene maaliin. Esimerkiksi haluaisin olla parempi nikkaroija, leipuri tai askartelija. Usein minulla on päässäni idea kristallinkirkas, mutta loppuen lopuksi sen käytäntöön ottaminen sakkaa. Tuon saman asian olen huomannut aina myös, jos askartelen lasten kanssa. Entä kuinka moni tietää sen tunteen, kun katselee valmista kakkuaan ja toteaa sen olevan täysin erilainen, kuin ohjeen kakku?

Muistan ikuisesti, kun vauva-aikoina sisustin Sohvin huonetta. Näin Pinterestissä idean. Kuvassa valkoiseen pyöreään lamppuun oli kiinnitetty naruilla kori ja nalle laitettu kyytiin. Ajattelin, että saisin melko helpolla lampusta kuumailmapallon koristamaan kattoa. En olisi voinut olla enempää väärässä. Kori roikkui kuin ammuttu ohjus ja nalle siinä sivussa. Myönsin tappioni ja totesin jälleen, etten ole pesun kestävä strömsöilijä.

Jostain syystä en kuitenkaan ikinä opi, ja pian päästäni pulpahtelee taas uusia toteuttavia ideoita. Tähän nähden se on joko sinnikkyyttä tai tyhmyyttä – tai ehkä olen vain kultakala, joka unohtaa nopeasti edellisen vastoinkäymisen.

Tee itse laventeli kuorinta-aine

Kuinka moni on tehnyt itse joskus kosmetiikkaa tai pesuaineita? Itse en ole aiemmin, mutta päätin kokeilla kuorinta-aineen tekoa, ja uskokaa tai älkää tämä strömsöily onnistui! Tilasin Epson suolan ja laventeliöljyn Ruohonjuuren verkkokaupasta ja loput ostin ruokakaupasta. Kun aloin sekoittaa aineita keskenään, odotukseni eivät olleet kovin korkealla – ehkä sen vuoksi yllätyinkin niin positiivisesti, miten hyvä kuorinta-aine lopputuloksesta tuli.

Tuo epsom-suola tuntui toimimalta vaihtoehdolta osaksi kuorinta-ainetta, sillä sanotaan, että se rentouttaa lihaksia, poistaa hienhajua, pehmentää ihoa, auttaa turvotuksiin, lihas- ja nivelkipuihin ja kosteuttaa ihoa. Suola sisältää magnesiumia, joka auttaa lihaksia palautumaan. Valitsin laventelin tuoksuksi, sillä mielestäni sen tuoksu rauhoittaa ja rentouttaa – toki ensi kerralla voisi kokeilla piparminttuakin.

Kannattaa siis kokeilla! Kivoissa purkeissa myös toimiva lahjaidea jouluun.

Kuorinta-aineen aineosat:

25/10/2021 Äitiys, Koti, Kotikeittiö, Perhearki

Inkiväärishotti tuo syksyn

Monella vuosi alkaa vuoden vaihteesta – minulle uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin aina syksyllä. Nuorempana tähän tunteeseen vaikutti suuresti se, että kilpaurheilukausi alkoi virallisesti syksyllä. Syksy saattoi tuoda mukanaan myös uuden luokan, koulun tai muuton.

Hiukan vanhempana minulla oli melko usein tapana ns. vetää itseni piippuun kesän aikana. Reissasin pitkin Suomea ja ulkomaita koko kesälomani, ja viimeisillä viikoilla suorastaan rukoilin, että arki koittaisi taas pian. Tuolloin henkinen kesänpäätökseni oli elokuun puolessa välissä, kun Flow festivaalit järjestettiin. Tuon jälkeen hautasin kesävarusteeni ja aloin etsiä syysvaatteita – sekä pistin itseni lataukseen.

Rauhoittuminen ja tekemättömyys kuuluivat syksyyn ilman huonoa omatuntoa – ainakin sen muutaman päivän, jonka tarvitsin voimien keruuseen. Nykyään tuota nollasta sataan -ilmiötä ei enää onneksi ole noin vahvana. Täysi tekemättömyys ei myöskään kuulu lapsiarkeen. Toisaalta hyvä niin. Kun kesällä ei vedä itseään piippuun, jaksaa hyvin muutkin vuodenajat tasaisesti häärätä.

Syksyn puuhia

Syksyisin ruukkikylissä on ihan omanlainen tunnelma ja ajan patina korostuu entisestään. Niissä myös usein järjestetään sadonkorjuuteemaisia markkinoita, joista voi löytää ihania vuoden aikaan sopivia tuotteita, kuten lähituotettua hunajaa, viinimarjamehua tai kynttilöitä.

Minulta kysyttiin myös äskettäin, että joko on sienet kerätty ja marjat pakkasessa? Kun tajusin tämän jääneen puolitiehen, päätin jälleen kerran, että tyydyn taas kaupan pakastealtaan tarjontaan.

Valitettavasti muistan edelleen kuin eilisen, kun muutama vuosi sitten hain laatikoittain mustikoita ja mansikoita Hakaniemen torilta. Pakastin ne ja annoin itselleni ison olalle taputuksen ahkeroinnista. Iltasella, kun katsoin televisiota, aloin ihmetellä ”sateen ropinaa”. Pakkanen oli omiin nimiin sulattanut koko marjasadon, eikä uudelleen pakastaminenkaan tullut kysymykseen, sillä marjat olisivat löysiä kuin spagetti. Ei auttanut itku markkinoilla, vaan aloin purkki kerrallaan syödä marjoja pois. Ei siis mennyt tämä talvea varten varastointi kuin Strömsössä ja aiheutin siinä samalla itselleni hetkeksi pienen ällötyksen myös marjoihin.

Mitä syksyyni kuuluu?

Syksyllä meidän kohdallamme ei ulkoilu varsinaisesti lisäänny – se vain muuttaa muotoa. Leikin lapsena paljon ulkona, ja huomaan lapseni olevan samanlainen. Käymme sisällä syömässä, ja usein lähdemme ennen pimeän tuloa vielä ulos metsäretkeilemään, pyöräilemään tai potkulautailemaan – tai muuten vain haahuilemaan. Asumme ison puiston vieressä, joten matka sinnekään ei ole ongelma.

Moni sanoo, että odottaa, että puiden lehdet muuttuvat värikkäiksi ja ulkona on syksyinen tunnelma. Itse pidän myös Suomen neljästä vuoden ajasta. Itselläni ehkä eniten syksyinen fiilis tulee kylmän ilman tuoksusta sekä ensimmäisistä kuurankukista aamuisin.

Kerrospukeutuminen on asia, jonka liitän automaattisesti syksyyn. Minusta on ihana etsiä jälleen lämpimät varusteet kaapista. On mahtavaa, kun ei palele – niin hassulta, kun se kuulostaakaan. Yllättäen nautin nyt tästä vielä enemmän, kun minulla on ollut pian myyntiin tulevista Kalla Activen merinovillavaatteista mallikappaleet käytössä. Lisäksi suurta iloa on nyt tuottanut uudet The North Facen veden kestävät syksykenkäni. Siskoni suositteli kyseisiä kenkiä ja pistin ne jo heti keväällä tilaukseen. Suoraan sanottuna on ollut masentavaa välillä kulkea märissä sukissa ja olenkin välillä soimannut itseäni, kuinka vielä tämänkään ikäisenä en osaa pukea. Nyt kuitenkin asia on reilassa.

Helppo ohje inkiväärijuomaan

Olen kirpeän ystävä. Kun olin raskaana, suurin intohimoni oli limevesi. Syksyn tullen jääkaappimme täyttyy inkiväärijuomasta. Vanhan kansan mukaan shotti päivässä pitää flunssan loitolla. En tiedä uskonko tähän, mutta hyvää se mielestäni on, ja juonkin sitä enemmän kuin shotin päivässä ihan vain sen maun vuoksi.

Syksyllä myös huomaa, että alan nauttia ihan erilailla taas kimppukukista. Eräs päivä puolisoni toi yllätyksenä kukkia. Sanoi, että olen kuulemma tsempannut hyvin. Miten pieni ele voikaan tuntua niin suurelta?

Mitä teidän syksystä tekee syksyn?

Inkiväärishotti

28/07/2021 Koti, Puutarha

Toivepostaus: Mitä kuuluu heinäkuussa puutarhalle?

Mitä tapahtuu heinäkuussa puutarhan puolella ja mitä etupihan perennapenkkiprojektille kuuluu? Sain tästä blogipostauspyynnön, joten kirjoittelen nyt kuulumisia puutarhan puolelta.

Jos olisin saanut tämän kysymyksen 5 vuotta sitten, olisin luultavasti vastannut, että: ”Kaippa sille ihan samaa kuuluu, kun yleensäkin.” Kun puutarha ”aukeaa” maalis- huhtikuussa ja sulkeutuu myöhään syksyllä, se ehtii käydä moniakin muunnoksia läpi. Tuo aika pitää sisällään eri vaiheita, ja näitä vaiheita olen nyt itsekin päässyt ja onnistunut eri kukkavalinnoilla rakentamaan eli löytänyt meidän puutarhan olosuhteisiin mukautuvia ja eri aikaan kukkivia monivuotisia kukkia.

Niin kuin monessa muussakin asiassa, puutarhankin puolellakin on ahaa-elämyksiä. Luonnollisesti tieto lisää onnistumisia ja epäonnistumiset tietoa. Ja onhan se nyt vaan siistiä, että jokin asia menee maaliin.

Kesän aikana olen huomannut jälleen kerran erään asian: pihan hoitoon saa kulumaan niin paljon aikaa kuin sitä on käytettävissä. Olen mestari keksimään uusia projekteja, ja huomaankin, että päässäni koko ajan raksuttaa jokin uusi toteutettava idea. Tämän vuoksi onkin hyvä, että olen opetellut myös pikkuhiljaa hillitsemään hiukan näitä ideoita ja odottelemaan kärsivällisesti kukkien omaa kukkimisaikataulua.

Yksivuotiset kukat täydennykseksi

Toki aina täytettä eli kesäkukkia tulee hankittua ja niissä huomaankin usein päätyväni melkein samoihin kukkiin ihan vain yksinkertaisesti siitä syystä, että tiedän niiden pärjäävän ruukuissa lähes koko kesän puutarhassamme, joka on melko aurinkoinen. Vakiokukkia ovat siis Petuniat, Krysanteemit, Ahkeraliisat ja Tähtisilmät.

Sain naapuriltamme viime kesänä suikeroalpia, ja istutin sitä syreenipuidemme alle. Suikeroalpi kukkii heinäkuusta syyskuuhun keltaisin kukin, ja mielestäni se tekee kauniin maton maahan. Suikeroalpi, Pikkutalvio ja Rentoakankaali peittävät meillä kivasti maata. Niitä siis kannattaa miettiä, jos kaipaa maanpeittokasveja.

Etupihan maisemointiprojekti

Laitoin alulle kiireessä keväällä ennen polvileikkausta etupihan maisemoinnin. Etupihaltamme oli aiemmin kaadettu iso varjostava tuija, ja sen kanto jyrsittiin pois. Siihen kasvamaan laitettua nurmikkoa lukuun ottamatta, tila oli jäänyt täysin tyhjäksi, joten istutin siihen päärynäpuun ja laitoin perennapenkin alulle. Myöhemmin kasvit ehkä löysivät paremmin paikkansa, ja nyt olen jatkanut penkkiprojektia kivillä ja lisäkukilla.

Sarah Bernhadt -kiinanpionit, jalokuunlilja Hosta ’Pilgrim’, Jaloakileija ’Aquilegia caerulea’, sinisen violetit loistokurjenpolvet ’Geranium hybrid johnson’s blue’ saivat kaverikseen kukkapenkkiin ’Magic Carpet’ kangasajuruohon, joka on kestävä, kaunis, matalakasvuinen ja tuoksuva perenna. Hempeän lilat kukat puhkeavat kauniina mattona heinä-elokuussa.

Kukat saivat kaverikseen myös Kaukaasianmaksaruoho ’Firecrackerin’. Mattomaisen maanpeittokasvin kukinta alkaa heinäkuussa ja jatkuu elokuulle. Sillä on pyöreät tummanpunertavat lehdet. Siirsin talon vierestä Pikkutalvion myös penkkiin, ja se onkin löytänyt hienosti kivet, joiden ylle on alkanut kiivetä.

Loistokärhö ’Clematis Ernest Markham’ on kotiutunut ehkä parhaiten. Se on tuottanut paljon kukkia ja on kietonut itsensä jo jäädäkseen päärynäpuun oksiin.

Helle kuritti kukkia

Takapihan penkki koki muodonmuutoksen kevään lopulla, kun otimme syreenipuiden alta verkkoaidan pois. Aikaisemmilla asukkailla oli ollut koiria, mutta me ajattelimme aidan olevan turha. Aidan poistaminen toi lisätilaa penkkiin, jota olen nyt Kukontöyhtöillä pyrkinyt paikkaamaan. Sain myös naapuriltamme useita Kuunliljoja, jotka saivat syreenien alta oman kodin.

Helle on osittain tehnyt kyllä tehtävänsä, ja osa kukista on jättänyt kokonaan kukkimatta. Jätti auringonkukat jäivät myös melko lyhyiksi ja ensimmäiset kukat tulivat todella varhain. Katsotaan, mitä sade saa nyt aikaan. Mitäs teidän puutarhaan kuuluu?

01/07/2021 Koti, Kotikeittiö, Leipominen

Gluteeniton ja maidoton raparperipiirakka

Raparperipiirakka kuuluu kesäisten leipomisten klassikoiden listalle. Monellahan kasvaa puutarhassa melko vahingossa suuriakin määriä raparperia.

Sain naapuriltamme läjän raparperia, joten otimme taaperomme kanssa heti aamulla suunnaksi kaupan. Toki heti ensimmäisellä kerralla ei mennyt ostosreissu maaliin, vaan ostin kaikkea muuta kuin jauhot. Onneksi huomasin kuitenkin asian, emmekä olleet edes kaukana, kun teimme U-käännöksen ja kävelimme takaisin.

Hajamielisyydestä puheenollen – kuulin myös tänään, että minun lähettämien kadonneiden valokuvien mysteeri ratkesi. Olin kaksi viikkoa sitten lähettänyt äidilleni kirjekuoressa valokuvia Pohjanmaalle. Niitä ei kuitenkaan kuulunut ja ehkä saatoin jopa parjata äidilleni hennosti: ”Kuinka epäluotettavaa on nykyään lähettää postia.”

Syy oli kuitenkin vain ja ainoastaan minun ylikuumentuneiden ja ylikierroksilla käyvien hömelöaivojen. Olin kirjoittanut kuoreen kaiken muun oikein, paitsi postipaikkana oli äidin kotipaikan sijaan Helsinki. Ihme, ettei kuvia kuulunut eikä näkynyt. Pari viikkoa Suomea kierrelleenä kuvat kuitenkin jostain syystä löysivät tiensä Pohjanmaalle. Pahoittelut Postin työntekijöille, jotka joutuneet osaksi tätä kuvaseikkailua.

Pikku kotiapulainen valmiina palvelukseen

Kuten ennalta saattoi arvata, pikku kotiapulainen oli enemmän kuin valmiina, kun kerroin raparperipiirakasta ja leipomisaikeista. ”Määä”, sanoi taaperomme ja haki vispilän laatikosta.

Koska Sohvi oli vastuussa desimitasta, jauhoja saattoi tulla hieman enemmän kuin reseptissä oli. Ainakin piirakan massa tuntui aika tiiviiltä, eikä odottamaani ilmavuutta kyllä näkynyt mailla halmeilla. Maku oli kuitenkin hyvä, joten en jäänyt murehtimaan puuttuvaa keveyttä.

Sokeria muutin reseptiin vielä tuotakin vähemmän. Lisäksi usein päälle laitetaan vielä ruokosokeria, jotta raparperit eivät olisi niin kirpeitä. Minun mielestäni parasta raparperissa on sen kirpeys, ja näköjään meidän muutkin syöjät olivat samaa mieltä. Toki makuasioista ei voi kiistellä.

Raparperipiirakka on helppo myös pakastaa, jos tuntuu, että iso pellinen ei uppoa kansalle. Tarjottavaksi kylkeen käy enemmän kuin hyvin joko vaniljajäätelö tai -kastike. Avot.

Raparperipiirakka

17/05/2021 Koti, Kotikeittiö

Rakkaudesta tapaksiin

Olemme usein syöneet Espanjan lomilla tapaksia tai baskilaisittain pintxoja. Mikä sopisikaan paremmin viinin tai oluen kyytipojaksi, kuin pieni tai suuri tapas-lautanen? Ir de tapas eli mennä tapaksille on heille käsite. Usein tarjolla on lukuisia eri vaihtoehtoja, joten jokainen varmasti löytää haluamansa. Parasta on tilata vain paljon ja maistella kaikkea.

Kotitapakset

Huomaan, että jos kotona teemme tapaksia, menuun on karsiutunut jo tietyt vakiosetit. Tarjoiltavaksi eksyy melkein aina valkosipulichiliöljyssä paistetut jättikatkaravut (Gambas Pil-Pil), uunilohkoperunat (patatas bravas) aiolilla ja liuta erilaisia juustoja. Näistä tunnetuin on ehkä manchego-juusto, jonka kaveriksi voi laittaa esille pöytään vuoristokinkkua (jámon serrano) ja cantalopemeloonilohkoja, joiden ympärille voi kiepauttaa ilmakuivattuakinkkua.

Alla menu-ehdotelma ja muutama simppeli ohje. Huomaan usein, että aikaa menee tolkuttoman kauan menu-kokonaisuuden suunnitteluun. Jostain kumman syystä pää lyö aina tyhjää silloin! Nyt kun alla on simppeli lista ja muutama ohje, ehkä kauppalistakin muotoutuu nopeammin.

TAPAS MENU-EHDOTELMA

uunilohkoperunat aiolilla
pikku uunilihapullat
jättikatkaravut
uuniparsaa 
paistettua halloum-juustoa
munakoisot uunissa
juusto- ja kinkkulautanen
päärynän viipaleita

OHJEET

Teimme pienet simppelit uunilihapullat, joihin lisäsimme tacomaustetta. Täältä löytyy myös hyvä ohje espanjalaisiin lihapulliin.

Uunilohkoperunat aiolilla

Valkosipulikatkaravut (Gambas Pil-Pil)

400 g isoja katkarapuja
3 valkosipulin kynttä
1 pieni chili
1 sitruunan mehu
Oliiviöljyä
Koristeeksi persiljaa

Työvaiheet

Silppua chili ja valkosipulit ja paista ne oliiviöljyssä.
Lisää katkaravut ja paista vielä muutama minuutti.
Lisää sitruunan mehu ja koristele persiljalla.
Tarjoa kuumana patongin kanssa.

Uuniparsa

Kuori parsat ja asettele ne pellille
Lisää mausteet ja oliiviöljyä
Paista uunissa 200 asteessa 7 minuuttia.

2 munakoiso
pestoa
2 Halloum juustopaketti
Tomaattiseos väliin:
6 tomaattia (hedelmäliha pois
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 tuoretta chiliä
basilikaa
suolaa
pippuria

Työvaiheet

1. Leikkaa munakoiso pitkittäin sentin viipaleiksi.
2. Pirskota vähän öljyä päälle ja pehmennä uunissa 225 noin 15 min, jotta pystyt taittamaan ne ”taskuiksi”.
3. Lisää taskuihin väliin pestoa, tomaattitäytettä ja viipale halloumia.
4. Paista vielä uunissa noin 10 min, että juusto on lämmennyt ja munakoison pinta ruskistunut.

11/05/2021 Koti, Puutarha

Etupihan maisemointia ja perennapenkin tekoa

Vuosi sitten etupihaltamme kaadettiin iso varjostava tuija, ja sen kanto jyrsittiin pois. Siihen kasvamaan laitettua nurmikkoa lukuun ottamatta, tila jäi täysin tyhjäksi. Toiveena oli saada siihen päärynäpuu ja sen yhteyteen simppeli perennapenkki, jota voin ajan kuluessa laajennella.

Rakastan puutarhan laittamista, ja sen suunnittelu on itselleni jopa tietynlaista terapiaa. Takapihan puutarhaa olen rakentanut pala palalta, mutta kovin suuria kokonaisuuksia ei vielä ole tullut vastaan, joissa projekti olisi pitänyt aloittaa täysin alusta.

Kun minulle tuli mahdollisuus ottaa lapio käteen ja maisemoida etupihaa yhdessä *Pirilän Kukkatalon kanssa, olin innoissani. Etupihamme todellakin tarvitsi piristettä, mutta täysin tyhjä tila toi mieleeni kammottavan ison määrän vaihtoehtoja. Mistä lähteä liikkeelle? Apua!

Etupihan maisemointihaaste

Blogissani kukkiin ja puutarhaan liittyvät jutut ovat olleet suosittuja, ja moni hakee verkosta ideoita oman puutarhan penkkeihin ja istutuksiin. Itsekin myönnän googlen olevan kelpo kapistus välillä. Moni peräänkuuluttaa helppohoitoista perennapenkkiä. Toki vaikka penkistä pyrkii tekemään kuinka simppelin, täytyy muistaa, että sitäkin on syytä hoitaa ja ravita.

Onneksi minua tuli etupihan maisemointihaasteessa konsultoimaan Kukkatalolta Elina Soinjoki, jolla Kukkatalon työn lisäksi oma pihasuunnitteluun ja puutarhatöihin erikoistunut yritys Pikku puutarha. Soinjoki on koulutukseltaan maisemasuunnitteluhortonomi.

Projektin myötä yritin myös oppia ajattelemaan, että puutarhassa on aina meneillään hyvä aika: kaiken perusta ovat puutarhan rakenteet ja rytmitys sekä vuoroin loistavat kasvit. Tuijan juuristoa jäi maahan, joten se pitäisi ottaa kaiken muun lisäksi huomioon.

Yritän samalla opetella myös kärsivällisyyttä. Laitan projektin nyt alkuun, mutta muistutan itselleni, että penkkiä voi laajentaa pala palalta. Oma kärsivällisyyteni on välillä myös koetuksella kukkien kanssa – voi kuinka ihanaa olisi, jos penkki olisi samantien loistossaan! Jokainenhan meistä tietää, että näin ei valitettavasti voi tapahtua. Kasvit kasvavat ja ottavat ajan myötä oman paikkansa.

Tärkein omalla kohdallani oli ottaa myös huomioon kasvien eri kukinta-ajat. Rehellisesti sanottuna takapihan penkkiä laittaessani unohdin sen melkein kokonaan. Vuosi sitten huomasin, että kun muualla jumalaiset syksyn värit alkoivat hohtaa, oma puutarhani oli jo muuttunut harmaaksi. Tähän pyrin itsekin nyt tekemään tänä kesänä muutoksen.

Maaperä ja kasvuolosuhteet

Lähdimme konsultoinnissa liikkeelle maaperän koostumuksesta sekä auringon kierrosta. Meidän etupihallemme aurinko paistaa kello 15.00 eteenpäin. Aurinkoisuus ja varjoisuus saattavat vaihdella vuodenajan mukaan. Esimerkiksi meillä pihojen ympärillä olevat syreeniaidat kasvavat kesässä monia kymmeniä senttejä – näin ollen saattavat loppukesästä tuoda ison varjon kukkien ylle.

Entä millaiset ovat alueen muut olosuhteet? Onko paikka suojaisa vai tuulinen? Esimerkiksi talot tai korkeat pensaat ympärillä suojaavat ja muuri kerää keväällä lämpöä. Rinteen alaosassa on taas yleensä kylmä.

Kasvien viihtyvyyden kannalta kasvualusta on yksi tärkeimmistä asioista. Kasvualustassa ei kannata säästellä, vaan perusmaa muokataan kasville suotuisaksi sekä otetaan huomioon kasvin tarvitsema minimi syvyys kasvualustassa. Kasvualustan minimisyvyys perennoilla on yleensä 20-50 cm, pensailla noin 50 cm, köynnöksillä 50-80 cm ja puilla vähintään 80cm.

Jos tarpeeksi syvää kasvualustaa ei voida tarjota alaspäin kaivamalla, ainahän voidaan tehdä kohopenkkejä. On myös tärkeää noudattaa kasvien suositeltuja istutusvälejä. Tiheämmin istuttamalla saa toki heti valmiimman näköistä, mutta pian voi joutua jakamaan tai siirtämään liian lähekkäin kasvavia taimia. Ennen perustamista kannattaa suunnitella kukkapenkin koko ja muoto sekä merkitä kukkapenkin reunat nurmikkoon lapiolla pistelemällä.

Kasvivalinnat

Valitsimme penkin kasvit niin, että penkissä olisi hieman eri aikaan kukkivia kukkia ja kasvien lehtimuodot tulisivat esiin. Pyrimme myös valitsemaan eri korkuisia ja muotoisia kasveja sekä luomaan kontrasteja. Näin istutus pysyisi mielenkiintoisena, vaikka siinä ei koko ajan joku kasvi kukkisikaan.

Kaivoin nurmikkoon leveydeltään 120cm x 90cm kuopan, joka oli syvyydeltään noin 80cm ja kaadoin uudet mullat tilalle. Kun olin istuttanut päärynäpuun, istutin sen vasemmalle puolelle aurinkoon kaksi Sarah Bernhadt -kiinanpionia 50cm välein. Lajike kukkii suurin, vaaleanpunaisin, kerrotuin ja tuoksuvin kukin heinäkuussa.

Penkin oikealle puolelle ehkä enemmän varjoon istutin jalokuunliljan Hosta ‘Pilgrim’, josta tulee melko leveä lehtimätäs. Sen reunoissa on kermanvalkoinen raidoitus. Sen vaaleanlilan väriset kukat avautuvat korkeiden, tummien kukkavarsien latvoihin elokuussa. Sen eteen istutin Jaloakileijan ‘Aquilegia caerulea’, joka on näyttävä keskikesän kukkija.

Päärynäpuun eteen istutin sinisen violettia loistokurjenpolvea ‘Geranium hybrid johnson’s blue’. Sen kukinta-aika on kesä-elokuu. Se muodostaa maanalaisten rönsyjensä avulla peittäviä ja runsaskukkaisia kasvustoja.

Loppukesä on kärhöjen aikaa, kun versot ovat kasvaneet täyteen mittaansa. Köynnöksistä valikoitui iso ja upea kukkainen Loistokärhö ‘Clematis Ernest Markham’. Yritän ohjata köynnöksen kasvamaan päärynäpuuta vasten.

Tarkoitus on pidentää syksyllä kukkimisaikaa vielä erilaisilla kevään sipulikukilla. Pionien kaverina toimisi hyvin erilaiset laukat. Varsinkin ukkolaukka on näyttävä, kun sen pallomaiset kukinnot kohoavat pionien lehtien ylle, ja ne kukkivat juuri sopivasti ennen pionien kukintaa.

Suunnitelmissa on ehkä myös rajata aluetta myöhemmin keltajapaninangervo-pensailla sekä laajentaa penkkiä syysperennoilla, joita ei ole myynnissä vielä. Loppukesän kukkijoista penkkiin olisi toiveena syysleimu, joka on näyttävä ja korkea perenna. Pensaista taas Soinjoki suositteli kauniita lajikkeita, kuten Goldmound, Golden Princess ja Gold Flame, joita voisi istuttaa alueen ulkoreunoille. Lajike sopisi hyvin päärynäpuun kiiltävään lehdistöön, ja ne toisivat alueeseen talvella vähän korkeuseroja, kun perennojen kasvusto lakastuu talvea vasten, ja alue jää ihan tasaiseksi puun ympärillä. Olen istuttanut keltaista suikeroalpia syreenipuiden alle takapihalla, joten keltaiset pensaiden lehdet myös jatkaisivat hyvin tuota keltaista linjaa ja toisivat istutukseen hieman kontrastia.

Kivaa seurailla nyt kesän aikana, kuinka penkki herää henkiin! Nythän se luonnollisesti näyttää vielä aika tyhjältä, ennen kuin kukat lähtevät kasvuun. Ihanaa myös laajentaa sitä pikkuhiljaa.

Mikä kukkavalinta oli teidän suosikkinne? Entä saitteko tästä ideoita omaan puutarhaanne?

*Maisemointipalvelu ja kukat saatu yhteistyössä Pirilän Kukkatalon kanssa

20/04/2021 Äitiys, Koti, Perhearki

Näinä hetkinä olen onnellisin

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Olen aina ollut arkinörtti. Vaikka olen rakastanut matkustella, olen silti vastapainoksi ollut aina varsinainen himailija. Olen nauttinut kotona olosta sekä siitä, että arki sujuu tietyssä rytmissä. Varsinkin vanhempana arvostaa myös sitä arjen perusrytmiä sen vuoksi, että huomaa sen avulla jaksavan niin paljon paremmin – ei pelkästään henkisesti vaan myös fyysisesti.

Jos saan päivään mahdutettua sopivan määrän työntekoa, sporttia, perheen kanssa oleilua sekä perusulkoilua, se antaa myös energiaa. Nautin tämän kaltaisista päivistä, enkä halua missata näitä asioita olemalla väsynyt. Arki antaa voimaa – niin kuivalta, kun se kuulostaakin. Väsyneenä ei edes jaksa iloita asioista, sillä kaikki energia menee päivästä selviämiseen. Ehkä osaksi tämän vuoksi ihmisillä välillä asiat ympärillä muuttuvat itsestään selviksi – jostain syystä ei jaksa tai ymmärrä antaa arvoa asioille. Eihän sitä voi iloita, jos ei itsekään tiedä, mistä iloitsee?

Toki huonosti nukutuille öille ei voi mitään, mutta en halua tarkoituksella terrorisoida seuraavaa päivää. Oletteko ikinä huomanneet, että väsyneenä myös luovuttaa asioissa helpommin? Eihän silloin ole energiaa, että edes jaksaisi kiinnostaa. Olen nyt vienyt erästä työprojektia eteenpäin ja ihan alkutekijöissä mennään, mutta huomaan, että normi energisenä kaikki asiat ovat mahdollisia. Ihan kaikki! Väsyneenä tunnen tyytyväni vain siihen mukavuusalueeseen – mikä ei kuulosta näissä asioissa yhtään minulta. Onneksi näitä hetkiä ei kuitenkaan kovinkaan usein tule, sillä pidän siitä puolesta itsessäni, että polvet eivät helposta tutise.

Arkisten asioiden fiilistelyä

Arkinörtteilystä johtuen olen myös aina ollut henkilö, joka fiilistelee pienen pieniä arkisia asioita. Tämä onkin ollut ystävieni mielestä hassua. Keväisin on mahtavaa kuulla linnunlaulua, ja kesäisin haistaa vastaleikatun nurmikon tuoksu.

Kukapa ei fiilistelisi auringonpaistetta? Ruokahetket tuovat monelle myös arkeenkin iloa. Eniten olen aina nauttinut aamiaisesta. En tiedä mitään parempaa! Siihen jos lisää vastaleivotut sämpylät – avot.

Minulle onnellisuutta tuo myös se, että minulle tärkeät ihmiset lähentyvät Sohvin kanssa. Koronan ulkoilutreffit ystävien kanssa ovat olleet niin minulle kuin Sohville merkityksellisiä.

Tasavertaisuus ja tuki

Väsyneenä saattaa usein jäädä helposti myös puolison huomiointi ja halaaminen väliin. Eihän se siellä sumussa heti ensimmäisenä kyllä tulekaan mieleen.

Kun päivä on pulkassa ja lapset nukkuvat, mielestäni on ihana istua sohvalla kainalossa. Ehkä se on se hetki, kun mietin usein, että nyt ei tarvitsekaan jaksaa – nyt saa vain olla. Ja kiva, että toinen sallii sen. Tuo olo tekee minut samaan aikaan myös onnelliseksi. Ehkä samalla myös se muistuttaa minua siitä, että olen ensimmäistä kertaa suhteessa, jossa tuo olotila sallitaan myös minulle. Aikaisemmissa minä olen aina ollut se kantava voima, joka läpi harmaan kiven kannattelee toista. Tasavertaisuus tuo onnea ja se, että molemmat tukevat toisiaan.

Vitsailimmekin usein ystäväni kanssa siitä, kuinka olen kautta aikojen ollut nuoruuden suhteissa terapeutti. Minulla olikin tapana aina sanoa, kun väsyin tähän ilmiöön että: ”Haluan miehen, joka herättää minut vasta perillä.” Eli vertauskuvannollisesti itse saisin laskea kartan kerrankin hetkeksi maahan ja sulkea silmät hetkeksi, jos nukuttaa.

Hömpän pömppä

Joskus aamuisin, Sohvi huutelee jo 06.30 sängystään: ”Äitiiii” ja silloin haen hänet meidän väliin pötköttelemään. Sohvi usein sanoo minulle: ”Moi” sängystä, katsoo minuun hymyillen sekä halaa. Tässä hetkessä olen usein sanoin kuvailemattoman onnellinen. Toki jokainen äiti varmasti pitää lastaan arvokkaana, mutta tuossa hetkessä erityisesti koen olevani niin onnekas, että saan olla Sohvin äiti.

Sanon usein hänelle iltaisin ennen nukkamaan menoa: ”Äiti ja isi rakastaa sua.” Tähän hän aina levittää kätensä ja huutaa: ”Näiin”. Tällä hän tarkoittaa, että näin paljon me häntä rakastetaan.

Sohvi imitoi minua usein. Viimeksi tänään aamulla, kun haukottelin, hän aukoi suutaan ja nauroi räkäsesti päälle tietäen, että tämä on hassua. Usein nauran näille itsekin ihan kippurassa, ja mietin, kuinka hauska tyyppi hän on.

Nämä ovat pieniä arkisia hetkiä, mutta ne tuntuvat ihanan isoilta, jos vaan malttaa pysähtyä siihen hetkeen.

24/03/2021 Äitiys, Koti, Perhearki

Mitä meillä luetaan? Tässä taaperomme suosikit!

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Rakastin pienenä kaikenlaisia satuja ja tarinoita, ja kiva myös huomata, että Sohvikin pitää kovasti tarinoinnista. Silmiini osui viime viikonloppuna kansainvälinen World Storytelling Day, ja tämä sai minut miettimään omia lapsuuden satukokemuksia sekä lukemista yleensä.

Oikeudenmukaisuus jäi saduista mieleen

Omassa lapsuudessani satujen opetukset ja viisaukset olivat mieleen. Jollain tapaa nämä klassiset vaikeuksien kautta voittoon -tarinat purivat jo silloin. Minulla oli monia suosikkeja, joista tunnetuimmat ovat ehkä Ruma ankanpoikanen ja Tuhkimo.

Tuhkimo on suosittu kansansatu epäoikeudenmukaisuudesta. Varhaisin versio on kuulemma peräisin Kiinasta noin 860-luvulta. Ruma ankanpoikanen on H. C. Andersenin kirjoittama satu vuodelta 1844. Sadun opetus on ajaton ja sopii kaikille: ulkokuoren ei saa antaa hämätä.

Opin rakastamaan jopa historiaa lukiossa, sillä opettaja aloitti ensimmäinen tuntimme kirjoittamalla liitutaululle His story = hänen tarina. Kun oma mielenmaisemani alkoi ajatella historiaa liutana tarinoita, kymppejä alkoi tippua kokeista.

Juttelin myös ystävieni sekä siskojeni kanssa heidän suosikki saduistaan, ja sain vinopinon lemppareita. Näitä olivat mm. Pupu Tupuna, Ronja Ryövärintytär, Pekka Töpöhäntä, Fedja-setä, kissa ja koira.

Sadut ovat hyväksi!

Nykyään saduilla nähdään olevan paljon hyötyjä etenkin lasten kehitykselle. Satujen avulla lapsi voi oppia käsittelemään konflikteja, vaaratilanteita tai negatiivisia tunteita. Sadut myös edistävät lapsen kielellistä kehitystä. Olen ehdottomasti tämän kannalla myös, mutta mukavinta on kuitenkin huomata Sohvin hakeutuvan itse kirjojen pariin (aina kun hömpötyksiltään ehtii).

Katselin ihan mielenkiinnosta lastenkirjallisuuden tutkija ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttusen suosituslista kirjoista, jotka vanhempien olisi hyvä lukea lapsilleen. Palaan varmaan tähän listaan, kun siirrymme Sohvin kanssa enemmän pidempien satukirjojen maailmaan. Lue lapselle -sivusto on myös kerännyt omia vinkkejään.

Napakkaa tarinaa taaperolle

”Luemmekin” Sohville paljon kirjoja päivän mittaan. Vielä toki kirjat vain jutellaan läpi ja lauseita lyhennellään. Enemmän minusta tuntuu, että kirjojen kuvien avulla käymme kulunutta päivää tai viikkoa läpi. Jos vastaan on tullut jokin eläin, esimerkiksi pupu puutarhassa, tämä kyllä otetaan lukiessa puheeksi.

Osa kirjoista on olohuoneessa, ja niitä katsellaan silloin tällöin, kun juoksultaan ehtii, osa taas kirjoista on yläkerrassa. Huomaan myös, että iltasella ennen nukkumaan menoa katsellaan ja luetaan tiettyjä kirjoja.

Tässä ajassa on myös aika selkeästi huomannut sen, että myös todella huonoja kirjoja on olemassa lapsille. Usein ostaessani selaankin kirjaa pikaisesti, ja mietin ensinnäkin, kuinka pitkäikäinen se on. Monessa kirjassa on myös ihailtavan paljon yksityiskohtia, joista riittää juteltavaa. Vaikka varsinaista tarinaa ei lukisikaan, noista yksityiskohdista voi kehittää oman tarinansa. Kolikon kääntöpuoli on kirjat, joissa edes kuvat eivät pelasta löyhää tarinaa.

Tokihan osa kirjoista on tarkoitettukin selkeästi isommille ja osa taas ihan vauvoille, mutta olen onnistunut löytämään paljon kirjoja, jotka kulkevat mukana useammankin vuoden. Näissä esimerkiksi ensin ihan vauvana kirjan värimaailma vetosi, sen jälkeen harjoittelimme kirjan avulla ymmärtämistä, ja nyt kirja on mukana sanojen opettelussa. Kuvaa osoittamalla Sohvi käy läpi sanavarastoaan sekä oppii uusia sanoja.

Sohvin tämänhetkiset suosikit

Olen kerännyt muutamia Sohvin tämänhetkisiä (1v 8kk) suosikkeja. En väitä, että nämä ovat taaperon elämään välttämättömiä, eikä makuasioista myöskään voi kiistellä. Tuon ne siksi esille, sillä huomaan Sohvin saavan niistä suurta iloa – monia kirjoja nimittäin jää myös hyllyyn, sillä ne eivät vain jaksa kiinnostaa.

Ensimmäinen leikkikirjani on ollut vakiokirjana jo kohta vuoden. Sohvi sai sen 1-vuotislahjaksi tädiltään. Vaikka kirjassa on merkintä 2+, se on klassinen esimerkki kirjasta, joka muuntuu lapsen kasvaessa. Ensiksi Sohvi harjoitteli ymmärtämään sen avulla, nyt hän yrittää sanoa katselemiaan asioita. Kirja on värikäs ja siinä riittää juteltavaa, vaikka jokaisella aukeamalla olevaa riimilorua ei lukisikaan.

Maatilakirja on edelleen suosiossa. Meillä on itseasiassa montakin eläinkirjaa. Osassa eläimet on piirrettyjä, osassa oikeita kuvia – kaikki uppoaa.

Valokuvakirjat ovat olleet korona-ajan pelastus. Niiden avulla sukulaiset ovat pysyneet Sohvin muistissa. Valokuvakirjoja katsellaan usein ja samalla keskustellaan. Sohvi tarkkailee usein esimerkiksi, minkä värisiä pipoja hänen serkuillaan tai tädeillään on.

Muumilaakson väki on hauska aktivoiva kirja. Sohvi pitää muumeista, joten hahmojen puuhista riittää juteltavaa. Kirjassa on paksut värikkäät sivut ja mukana muumi-hahmoja, joita voi asettaa omille paikoilleen jokaisella aukeamalla.

Pipsa Possu – paras päivä ikinä on toinen aktivoiva kirja päiväpuuhiin. Kirjassa ei ole varsinaista tarinaa, mutta sen avulla voi rakentaa tarinan Pipsalle ja hänen ystävilleen. Kirjan mukana on magneetteja, jotka tarttuvat kirjaan. Samalla kun Sohvi asettelee niitä puistoon, ruokalaan tai Pipsan huoneeseen, juttelemme heidän tekemisistään.

Sohvin uusin suosikki on vasta pari päivää vanha, mutta lisään sen tänne listaan, sillä näen siinä potentiaalia. Mummu lähetti Emppu ja kiva päiväkotipäivä -kirjan Sohville postissa, ja Sohvi tykkää siitä tosi paljon! Siinä on myös kivoja ääniä ja hyvä laulu, jota Sohvi tanssii.

Sam Taplinilla on mielestäni ihania äänikirjoja. Sohvin suosikkeja on Laulava Puutarha ja Neljä vuodenaikaa. Niissä on kivoja värikkäitä kuvia ja paksut sivut, joita taaperon on helppo selailla. Nappeja painamalla kuuluu erilaisia ääniä.

Jomppa Vompatti on tällä hetkellä ehkä tarinanomaisin kirja Sohvilla. Luen sitä usein hänelle iltasaduksi. Tekstit ovat lyhyitä ja Jompan puuhailut samaistuttavia.

Soiva laulukirja on Sohvin vanhin kirja. Hän sai sen jo 6 kuukautisena, ja on ollut siitä asti käytössä, sillä laulamme paljon Sohville – ja nykyään laulamme myös hänen kanssaan. Tässä kirjassa on laulujen nuotit ja sanat sekä nappia painamalla tulee musiikkia.

22/03/2021 Koti, Perhearki, Puutarha

Voiko kesäkukkien esikasvatus enää helpompaa olla?

Niin miten se kukkien esikasvatus menikään? Vaikka talvi näyttää vielä ainakin hetken jatkuvan, otin ensimmäisen ratkaisevan askeleen kohti kesää ja annoin ajatuksen puutarhalle, vaikka se onkin vielä pienen lumikerroksen alla.

En ole ikinä aikaisemmin esikasvattanut kesäkukkia puutarhaan, vaan olen nöyränä (ja laiskana) marssinut kukkakauppaan ja ostanut tarvittavat kukat ruukkuihin sekä samalla täydentänyt niin perennoja kuin kesäkukkiakin penkkeihin. Tätä luonnollisesti tulen jollain tasolla tekemään edelleen keväällä ja kesällä, mutta nyt laitoin myös siemenistä muutamia kasveja itämään.

Onko kukkien esikasvatus vaivalloista puuhaa?

Totta puhuen olen aina ajatellut kukkien esikasvatuksen olevan vaivalloista puuhaa. Silmissäni näin vain sisätiloissa ne kaikki kipot ja kupit sekä kaatuneet multakasat. Lisähikeä aiheutti jo pelkkä ajatus, mihin tungen kaikkien niiden purnukkojen kasvit itämään ilman, että pikku hortonomi Sohvi ehtii apajille. Taaperohan on mielellään aina auttamassa kaikessa, kuten pyykinpesussa, tiskaamisessa, ruuanlaitossa ja huonekasvien kastelussa.

Naapurin Kukkatalon myyjä kuitenkin kaupassa rohkaisi minua ottamaan esikasvatushaasteen vastaan – tai oikeastaan minua ei tarvinnut edes rohkaista. Kun kuulin, mitä toimenpiteitä Jiffy Easy -esikasvatustuotteet vaativat, jouduin hetkellisesti häpeäkuoppaan. Se on siis niin yksinkertaista? Myyjä kävi sekunnissa prosessin läpi, ja samaan aikaan läpsin itseäni, etten ollut ottanut asiasta aikaisemmin selvää. Eri asiahan on edelleen, saanko kukkia menestymään, mutta jos prosessi on näin helpoksi minulle tehty, miksi en kokeilisi?

Mistä lähteä liikkeelle?

Koska olin täysin untuvikko turvepellettien käytössä, päädyin ostamaan muovisen Jiffy Easy -pienoiskasvihuoneen. Tätähän voin käyttää myös myöhempinä vuosina, ja ostaa vain sinne erikseen lisää turvepellettejä eli pieniä turvekiekkoja. Plussaa on myös, että sinne mahtuu paljon pieneen tilaan ja siinä tulee mukana kirkas kansi, joka tekee siitä kätevän pienen kasvihuoneen – tasainen kosteus on tärkeää esikasvatusvaiheessa.

Kukkien istutus on niinkin simppeliä kuin kaataa vettä turvekiekkojen päälle ja odottaa, että ne turpoavat monikertaisiksi. Pellettien sisälle asetellaan vain siemenet ja peitellään ne turpeella. Kantta pidetään päällä kunnes ensimmäiset siemenet ovat itäneet, ja sen jälkeen kantta pidetään päällä mutta raollaan. Kansi poistetaan, kun kaikki siemenet ovat itäneet. Helppoa kuin heinänteko!

Kun taimet ovat 5-10cm korkeita, ne voidaan istuttaa pelletti taimineen joko ruukkuihin tai suoraan maahan. Toki näissä idätys kannattaa tehdä kasvien mukaan, jotta maa on jo sulaa tai yöhallaa ei enää ole.

Lähdin itse melko kevyesti liikkeelle ja laitoin nyt aluksi itämään laventelia sekä Krassia eli pensasköynnöstä. Ostin siis kaksi pienoiskasvihuonetta, joissa oli yhteensä 24 turvepellettiä. Olen aina haaveillut, että saisin laventelin osaksi perennapenkkiäni. Katsotaan siis, miten tässä kokeilussa käy. Laventelin sanotaan kukkivan vasta vuoden kuluttua kylvöstä.

Lohenvärinen pensasköynnös eli Krassi on yksivuotinen, ja sen ajattelinkin laittaa isoon ruukkuun takapihalla, kun sen aika on. Ostin myös ruiskaunokkeja, mutta päädyin niiden kanssa suorakylvöön, sillä se aika (1.4.-30.5) kolkuttelee jo ovella, jos vain lumi alkaa vähitellen sulaa. Ostin lisäksi kurjenkelloa ja malvikkia, joiden suorakylvöaika alkaa samoihin aikoihin jatkuen kesäkuuhun.

16/03/2021 Koti, Remontointi

Koronaremppa jatkuu – kylpyhuoneen ilmeen raikastaminen

Miten uudistaa ja raikastaa kylpyhuoneen ilmettä ilman jättiremonttia?

Kirjoitus ei ole varsinainen remontointiopas, mutta tuon prosessin silti esiin, sillä tämä kylpyhuone-case on hyvä esimerkki siitä, miten suht pienellä vaivalla (ja rahalla) saa loihdittua kylpyhuoneeseen raikkaamman ilmeen.

Niin kuin olen aikaisemmin jo kirjoittanut, meillä on kotona ollut viimeisen vuoden aikana pientä pintaremonttia. Saunan maalaamisen jälkeen kylpyhuone oli tarkoitus tehdä saman tien, mutta se siirtyi aikataulujen vuoksi edemmäs. Nyt kuitenkin eilen puolisoni ja hänen remontointialalla toimiva ystävänsä laittoivat tuulemaan.

Tuntui, että ajallisesti tuossa ei mennyt kuin kauppareissun verran. Todellisuudessa aikaa meni tottakai enemmän. (Vanhojen paneelien poistamiseen noin 1,5h + uusien laittoon kokonaisuudessaan listoineen päivineen noin 3h.) Varsinaista remontointipäivää helpotti se, että puolisoni oli edellisenä päivänä repinyt vanhat paneelit ja listat pois.

Paneelien asennus alkoi uusien paneelien leikkaamisella oikeaan pituuteen. Mittaa ja laske jako, ettei lopetukseen jää ohutta soiroa. Kavenna aloituspaneeli tarvittaessa. Sen jälkeen puolisoni sanoin: ”Sitten vain nakutetaan uudet tilalle.”

Luonnollisesti valoille sekä ilmanvaihtoputkille täytyy tehdä omat reikänsä. Niin kuin monessa muussakin hommassa, tämäkin homma meni nopeammin, kun kaveri oli auttamassa. Kahteen pekkaan esimerkiksi pitkän paneelin pontin saa työnnettyä koko matkalta pohjaan asti.

Millaisen yleisilmeen haluaa?

Oletko huomannut, kuinka paneelilautojen suunnalla voidaan myös muuttaa huoneen tilavaikutelmaa? Ulkonäöllisesti halusimme valkoiset paneelit, sillä se toi valoisuutta ja tilantuntua lisää kylpyhuoneeseen.

Tärkeää lähinnä on miettiä, että paneelin väri ja pinta sopivat tilan yleisilmeeseen – oli tila mikä tahansa. Jos joku kiinnostui paneelien laitosta enemmän, verkosta löytyy hyviä ja tarkempia ohjeita. Lisäksi alan asiantuntijat niin remontointiliikkeet sekä -ammattilaisetkin ovat varmasti mielellään avuksi.

Kaapistot minttiin

Olimme jo ennen paneelien vaihtoa tilanneet myös vanhoihin kaappeihin uudet ovet. Ongelmana oli, että vaihtoehtoja ei ollut meidän kaappitilaamme kovinkaan paljon. Kävimme useammat eri liikkeet läpi ja laskeskelimme, millainen kaapistokokonaisuus pyykinpesukoneen sekä kuivausrummun vieressä olisi toimivin. Toiveina oli saada imuri, pesuaineet sekä pyykkikorit ovien taakse. Suoraan sanottuna uusia kaappeja tuohon tilaan ei löytynyt – ei ainakaan sellaista, joka olisi tuonut jotain lisäarvoa. Päädyimme siis pitämään vanhat kaappirakenteet. Alla ennen ja jälkeen -kuvat, jotka tuovat hyvin esiin ainakin sen, kuinka kulahtaneet vanhat ovet olivat. Osaan oli kosteus myös tehnyt vahinkoja, ja alaosa oli reikäinen.

Meidän kohdallamme edullisin ja ehdottomasti kätevin oli vain tilata vanhojen haljenneiden ovien tilalle uudet ovet, sillä kaapistojen perusrakenteet olivat hyvässä kunnossa. Tästä mieheni verkosta löytämä Tilatuote-yritys osoitti parhaimmat vaihtoehdot.

12/03/2021 Koti, Kotikeittiö, Leipominen, Perhearki

Kuohkeat simppelit Pätkis-muffinssit

Rakastan helppoja ja simppeleitä leivontaohjeita. Ehkä pohjimmiltani ajattelen, että jos kakku meneekin pieleen, en ole siihen kovinkaan suurta tuntimäärää uhrannut. Vielä parempi, jos erillisiä kohotusvaiheita ei ole – näin siihenkään ei tuhraannu enempää aikaa. Olen tuunaillut alla olevaa reseptiä ja todennut sen toimivan ilman sen kummempia kohotuksia tai vatkauksia.

Muistan aina tarinan, kuinka ystäväni oli pienenä leiponut äitinsä kanssa täytekakkua. Ihan viime metreillä, ennen uuniin laittoa, kakku oli tippunut maahan väärinpäin. Ystäväni äiti oli vain todennut: ”Ei haittaa – leivotaan uusi.” Ihailen edelleen tuota asennetta, ja jollain tapaa olen henkisesti aina valmiina myös aloittamaan täysin alusta koko leipomisprosessin, jos Sohvi sattuu laittamaan kulhoon jotain ylimääräistä tai käy kuten ystävälleni eli kakku tippuu maahan.

Ehkä ohjeetkin elävät ja muokkautuvat elämänvarrella. Voihan olla, että viiden vuoden päästä julistan kovaan ääneen kaikille, miten rakastan haastavia ja aikaa vieviä reseptejä (Okei, ei kyllä kuulosta yhtään minulta).

Pätkis-muffinssit ovat olleet omalla suosikkilistallani jo kauan, sillä ne ovat helpot leipoa, ja ne maistuvat kaikille. Gluteenittomat jauhot voi vaihtaa helposti vehnäjauhoihin sekä maidottomat tuotteet maidollisiin versioihin.

Pätkis-suklaassa on maitoa, joten tein meidän taaperollemme muutaman version ilman suklaata. Hassua on, että hän ei oikein kyllä ole edes makean perään ja ottaa yleensä yhden haukun ja antaa keksin/pullan takaisin. Näiden kohdalla ajattelin lähinnä, että hänkin saa tilaisuuden maistaa – olisihan se outoa, jos muut vain hänen ympärillään söisivät ja hän istuisi tyhjin käsin pöydässä. Hänelle suurinta herkkua ovat edelleen kurkku ja appelsiini. Makunsa kullakin!

Ei meilläkään tosin usein herkkuja ole, joten kivaa vaihtelua kaikille – ja ennen kaikkea ihanaa istua yhdessä alas, vaikka olemmekin nyt kolmestaan seuraavan viikon. Puolisoni lapset lähtevät aina äitiviikolle perjantaisin.

Pätkis-muffinssit 12 kpl

1 pussi minipätkiksiä
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
100 g maidotonta margariinia
2 dl maustamatonta kaurajugurttia (Yosa Greek style)
2,5 dl gluteeniton jauho
1 dl kaakaojauhe
2 tl leivinjauhe
1 tl vaniljasokeri

Sulata margariini
Lisää jäähtyneeseen margariiniin jugurtti sekä munat
Sekoita jauhot ja rouhittu Pätkis-suklaa keskenään ja lisää seokseen.
Lusikoi taikina kololliseen muffinssivuokaan. Esimerkiksi Fredmanin Amerikan muffinssivuoka toimii tässä mainiosti.
Paista 175 asteessa noin 20-25 minuuttia.

Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, minulla on tapana pakastaa aina kaikkea. Vanhan tutun kaavan mukaan laitan näistäkin osan pakkaseen ilahduttamaan muitakin päiviä.

08/03/2021 Koti, Mietteet, Perhearki

Kaikkihan meistä rakastaa voittaa, vai?

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Joka toinen viikko puolisoni lapset tulevat meille. Kuten monelle lapsiperheelle, touhua ja tohinaa riittää. Sohvi myös kovasti odottaa, että voi hömpöttää sisarpuoliensa kanssa. Sohvin lempileikit ovat rahin ympäri juokseminen ja jumppaaminen. Yllättävän nopeasti olohuone muuten muovautuu jumppasaliksi, jossa kiipeillään, karhunkävellään ja pompitaan rataa – ja asiaan kuuluu myös luonnollisesti juomapiste, jossa juomapullot odottavat janoisia jumppaajia.

Viimeksi viikonloppuna myös keskustelimme häviämisestä lautapelin päätteeksi. Se on kyllä pirullinen tunne. Toisia se myös harmittaa huomattavasti enemmän kuin toisia – mistäköhän tämä johtuu? Joillain taas perus kilpailuvietti on laminoitunut osaksi DNA:ta, ja osaa taas ei voisi hevon kukkua kiinnostaa kuka voittaa ja kuka jää kakkoseksi. He selviävät häviöstä olan kohautuksella ja lähestulkoon odottavat, että uusi kierros saadaan käyntiin.

Häviäminen se vasta oppitunti on

Koska meidän koko perhe kilpaurheili aktiivisesti lapsuudessa, isäni tapasi aina sanoa meille: ”Jokainenhan meistä pitää voittamisesta, mutta tärkeämpää on oppia häviämään.” Mietin tätä silloin, mutta minusta tuntuu, että olen sisäistänyt sen sanomaa enemmän nyt vasta aikuisena. Jos jäi toiseksi hiihtokilpailussa, vaikka kuinka harmitti, hyviin tapoihin kuului mennä paiskaamaan kättä voittajalle. Kyse ei ole siitä, etteikö häviäminen olisi saanut harmittaa, vaan siitä, että miten sen käsitteli – jäikö voivottelemaan asiaa, vaan käänsikö sen loppuen lopuksi sisuksi: ”Ensi kerralla on sitten minun vuoroni.”

Usein, kun suurin harmitus poistui, kilpailua pystyi jo alkaa analysoimaan ja miettimään, mitä olisi voinut tehdä paremmin. Tämähän myös motivoi treenaamaan tuota osa-aluetta enemmän. Niinhän se menee perus lautapeleissäkin – vaan pelaamalla enemmän, tulee paremmaksi. Joskus myös toisella saattaa olla vietävän hyvä tuuri, jolle ei vaan voi mitään. Turha sitä on jäädä voivottelemaan, vaan laittaa uuden pelin käyntiin ja yrittää tehdä parempia pelisiirtoja. Vanhemman ei kuulu poistaa pettymyksen kokemusta, vaan auttaa lasta selviämään niistä.

Karhunpalvelus aikuisuuteen

Joskus vanhemmat haluavat suojella lasta pahalta mieleltä ja antavat lapsen voittaa aina. Tämä vanhempien tapa estää lasta harjoittelemasta pettymyksen tunteita. Jos häviämisen sietämistä ja käsittelyä pääsee harjoittelemaan jo varhaisessa vaiheessa, tulevaisuuden häviöt ja pettymykset eivät jysähdä niin lujaa. Kuitenkin se on ihan itsestään selvää, että aina elämä ei mene niin kuin haluaa, ja tehtävämme on vain tehdä parhaamme ja selvitä haasteista, joita tien varrella tulee vastaan.

Jotkut vanhemmat perustelevat häviämistapaansa, etteivät he halua tehdä hallaa lapsen itsetunnolle. Häviö ei kuitenkaan tätä heiltä muserra. Häviön tunteen avulla lapsi pystyy myös suvaitsemaan tulevaisuudessa turhautumista ja pääsee harmituksen tunteesta helpommin eroon. Arkiset pettymyksethän ovat osa elämää. Tietenkään pettymystilanteita ei heille tarvitse luoda erikseen. Arkielämän tuomat tilanteet riittävät – usein näitäkin arjen pettymyksiä kuitenkin lapsen tiellä arjessa silotellaan. Eihän se lautapelihäviökään elämää kaada, ja itse tapaankin aina toistella: ”Älä anna koko päivän mennä tuon vuoksi pilalle. Häviöstäkin oppii.”

Usein olen kuullut sanottavan, että kouluikäisen lapsen viihtyvyyttä ja selviytymistä kouluelämässä helpottaa, jos hänelle on kehittynyt kyky hallita hetkellisiä turhautumia ja kiukkuja, kun oma tahto ei toteudu tai lapsi ei pärjää peleissä tai leikeissä niin hyvin kuin haluaisi. Jos ihan mustavalkoisesti ajatellaan, jos lapsi ei ole saanut harjoitella häviötä, kuinka hän pystyy sitä harjoittelemaan tulevaisuudessa isompien asioiden kanssa? Elämän karikot saattavat silloin viedä turhankin pohjalle. Suurimpiin testeihin se joutuu aikuisena esimerkiksi suhdekriiseissä tai eroissa – puhumattakaan työpaikan menetyksestä. Tämä on kuitenkin taito, jota työstämme koko loppuelämämme.

04/03/2021 Koti, Puutarha, Sisustus

Onko helppoja huonekasveja olemassa?

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Moni kyseli edellisen ”Pistokkaista uusia vihreitä kamuja kotiin” -artikkelin jälkeen, onko olemassa helppoja huonekasveja. Sisareni juuri sanoi, että siinä vaiheessa, kun hän menee julistamaan jonkun kasvin helpoksi, se kuolee saman tien.

On kuitenkin olemassa huonekasveja, jotka kaipaavat normaalia vähemmän valoa ja ravinteita eli sen suhteen helppohoitoisia. Toki tämäkään ei ole kiveen hakattua. Mitä tahansa kasvia hankkiessa suosittelen luonnollisesti tutkimaan hieman sen toivottuja elinoloja.

Tässä on lyhyt lista helpoista vihreistä kamuista. Näitähän toki on mielin määrin vielä lisää. Asian voi ottaa puheeksi myös paikallisessa kukkakaupassa, jossa varmasti mielellään autetaan asiassa.

Rahapuu ja muut mehikasvit

Eräs tuttavani kerää rahapuun eri lajikkeita. Itselläni on joskus ollut vain se jokaisen tuntema lajike, jossa on kolikoita muistuttavat lehdet. Monethan uskovat taikauskoisesti rahapuun tuovan vaurautta ja hankkivatkin sellaisen toimistolle tai kauppaan. Helppohoitoinen rahapuu menestyy niin valossa kuin varjossa, ja kasvi pärjää vähällä kastelulla. Kastelukerroilla vettä voi kuitenkin antaa runsaasti.

Nämä hoito-ohjeet eivät päde jokaiseen mehikasviin, joten suosittelen tutustumaan lajikkeeseen tarkemmin, jos sellainen muuttaa kotiinne.

Kultaköynnöksestä helppo kaveri

Sanotaan, että kultaköynnös on huonekasvien klassikko, ja se voi kasvaa jopa 20 metrin pituiseksi. Tämä sisäilmaa puhdistava köynnöskasvi voi kasvaa niin amppelissa kuin tukea vasten ylöspäin. Meillä kultaköynnös on kiinnittynyt makuuhuoneen yöpöydän jalkaan eli se ei ole hetkeen meiltä lähdössä.

Osaksi kasvin suosiota selittää varmaankin se, että kultaköynnös menestyy vähässä valossa. Lehtien kirjavuus tosin on runsaampaa, jos valoa on enemmän. Parhaiten kasvi viihtyy paikassa, jossa on valoa, mutta ei suoraa auringonpaistetta – mitä enemmän lehdissä on vaaleita juovia, sitä enemmän lajike tarvitsee valoa.

Kultaköynnöksen istutuksessa salaojitus kannattaa tehdä huolellisesti, sillä juuret eivät kuulemma siedä liikaa kosteutta. Salaojitus käy käden käänteessä laittamalla pieniä kiviä tai soraa ruukun pohjalle ennen multakerrosta. Kasvi on tyytyväisin, kun se saa tasaisesti vettä. Pintamulta voi kuivahtaa hiukan ennen seuraavaa kastelukertaan.

Olen kuullut, että kultaköynnös viihtyy samassa ruukussa pitkään. Ruukun kannattaa vaihtaa vasta kun juuret ovat täyttäneet ruukun kokonaan. Tällöinkin kannattaa valita uudeksi ruukuksi vain hiukan suurempi ruukku. Kultaköynnöksen multaakaan ei tarvitse vaihtaa vuosittain, vaan päälle voi lisätä uutta pintamultaa.

Herttaköynnösvehka – valon ja varjon kasvi

Herttaköynnösvehkan vihreiden ja sydämen muotoisten lehtien kasvutapa köynnöstävä, joten se sopii niin pöydälle kuin amppeliinkin. Sen kasvua voi myös ohjata ylöspäin tukikepin tai säleikön avulla. Kasvi on erittäin nopeakasvuinen ja saattaa kasvaa ruukussa usean metrin pituiseksi.

Huonekasvi viihtyy niin valossa kuin varjossa, mutta ei siedä suoraa auringonpaistetta. Vaikka kasvi viihtyy normaalissa huonelämmössä, sen voi talveksi sijoittaa myös viileämpään. Lämmön ei kuitenkaan saisi laskea alle 15 asteen.

Kasville kannattaa kerralla antaa runsaasti vettä. Tämän jälkeen multa saa kuivahtaa reilusti. Minua naurattaa, sillä usein haen kasvien ongelmiin apua lähellä olevasta Kukkatalosta. He ovat ohjeistaneet tämänkin suhteen, että liiallinen märkyys aiheuttaa herttaköynnösvehkalle lehtien kellastumista. Kuivuus luonnollisesti saa ne ruskistumaan. Usein myös Google on hyvä apu näihin kasvien ongelmiin.

Vaikka herttaköynnösvehka on muuten kelpo kaveri, sen tarttumainnokkuus on syytä ottaa huomioon. Tuttavallani nimittäin kasvi onnistui ilmajuurilla tarttumaan kangastapettiin, ja juurista jäi tapettiin pysyvät jäljet.

Anopinkieli viihtyy mehikasvien tavoin pienessä ruukussa, sillä sen juuret eivät kasva kovin nopeasti. Ruukun voi vaihtaa viimeistään, kun kasvi lopettaa kasvun ja alkaa kuivahtaa.

Kasvi on sinnikäs kaveri, ja se pärjää erilaisissa kasvuolosuhteissa.

Parhaiten sille sopii hieman kostea multa (kastelu noin kahden viikon välein) sekä satunnainen auringonvalo. Muulloin on syytä vain tarkastella, ettei multa pääse kokonaan kuivahtamaan.

Sanotaan, että kasvi aktivoituu öisin ja puhdistaa ilmaa epäpuhtauksista.

Traakkipuun monet eri lajikkeet

Vaikka traakkipuulajikkeita on yhteensä noin 50, monella meistä on reunustraakkipuu kotona. Muita yleisiä lajeja ovat suppu-, juova- ja tuoksutraakkipuu. Supputraakki on huomattavasti pienempi kuin puumaisempi serkkunsa.

Traakkipuu viihtyy huoneenlämmössä, eikä se tarvitse kuin niukasti vettä. Koska lajikkeita on niin paljon, kannattaa ennen traakkipuun kotiintuloa, tarkistaa vielä omalle lajikkeelle tyypillisin hoito-ohje.

Vaikka traakkipuu sopeutuu monenlaisiin valo-olosuhteisiin, se ei viihdy suorassa auringonpaisteessa. Runkoa voi katkoa, jos puu alkaa kaljuuntua tai se kasvaa liian korkeaksi.

Palmuvehka – tuo sitkeä sissi

Palmunvehka on legendaarinen toimistokasvi, sillä se ei vaadi kovinkaan tarkkaa hoitoa. Ystäväni sanoi myös aikoinaan, että vaikka he olivat talvet Suomesta pois, palmunvehka oli silti pysynyt hengissä heidän Suomi-kodissaan muutamalla kastelulla.

Olen myös kerran tavannut samaisen kasvin tilassa, jossa ei ollut edes ikkunoita. Valoisassa paikassa se kasvaa uskomattoman nopeasti.

Minulla oli palmunvehka myös opiskeluaikoina. Kun muutin Kaivarin kimppakämpästä Kallioon, ruukku tippui ystäväni kädestä muuton yhteydessä. Kasvi makasi multakasassa noin viikon verran uuden kodin parvekkeella, ennen kun sain siihen isomman ruukun tilalle. Silti kasvi ei kuollut, vaan ihan innostui, kun pääsi isompaan ruukkuun.

Monet usein koskettelivat kasvia kotonani, sillä suurin osa luuli sen olevan tekokukka sen kiiltävien lehtien vuoksi.

Vuoripalmu tuo tuulahduksen tropiikkia

Haluatko kotiin tuulahduksen tropiikkia? Vuoripalmu on ulkonäöltään palmulajikkeiden kanssa samaa näköä, mutta kooltaan se on kuitenkin pienempi sekä pensasmaisempi.

Niin kuin aikaisempienkin ns. helppohoitoisten kasvien kohdalla, vuoripalmu on valon suhteen kaikkiruokainen, mutta ei siedä suoraa auringonvaloa.

Vettä kasvi tarvitsee niin, ettei ruukku missään vaiheessa kunnolla kuivahda. Kasvi nauttii myös sumuttamisesta, sillä sen luontainen kasvuympäristö tarjoaa sille kosteutta enemmän kuin kuiva huoneilma.

Kuten yllä kirjoitin, tässä oli vain muutama ns. helppohoitoinen viherkasvi. Listaa varmasti voisi jatkaa loputtomiin. Millaisia helppoja suosikkeja teillä on?

02/03/2021 Koti, Puutarha, Sisustus

Pistokkaista uusia vihreitä kamuja kotiin

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Pistokkaista uusia kamuja kotiin? Nyt kun kevätaurinko jo lämmittää jonkin verran ja katse harhailee kuumeisesti puutarhan ruukkuja kohti, myös sisäkasvit on hyvä ottaa tarkasteluun. Alkukevät on paras aika kasvien monistamiseen, sillä niiden lepokausi päättyy ja valoa on runsaasti.

Juurtumisen kannalta marras-helmikuu ovat huonoja aikoja, sillä silloin valoa on yleensä liian vähän ja kasvi on lepotilassa.

Kasvin juurakon jakaminen ja pistokkaan ottaminen ovat yleisimpiä tapoja kasvattaa uusia huonekasveja hyödyntämällä emäkasvia. Jakaminen myös uudistaa vanhaa kasvia. Ennen kasvin käsittelyä on kuitenkin syytä tarkistaa omalle kasville tyypillisin ja helpoin tapa.

Helpot kasvit pistokasharrastukseen

Mistä olisi helppo aloittaa?

Sanotaan, että kultaköynnös, rahapuu, juorut, vehkat ja muorinkukat juurtuvat helposti. Pistokkaan ottamisessa on tärkeää, että kasvi on hyväkuntoinen ja virkeä, näin emokasvi ei kärsi.

Yleisin pistokkaan leikkuukohta on kasvin latva tai sivuhaaran latva. Latvapistokkaan avulla saa myös samalla useita eri alkuja. Esimerkiksi helpoiten tuuhean kasvavan kasvin saa, jos laittaa monta pistokasta samaan ruukkuun.

Ota emokasvista pistokas niin, että siinä on ainakin 2-3 lehtiparia – toki pistokkaan pituus riippuu kasvista. Poista pistokkaasta alimmat lehdet.

Pistokas juurrutetaan yleensä huoneenlämmössä joko vedessä tai mullassa. Itse laitoin esimerkiksi siskoni kotoa saamani kultaköynnöksen pistokkaan ensin veteen ja vaihdoin vettä päivittäin. Kun pistokkaaseen alkoi ilmestyä juuria, siirsin sen multaan. Multa on hyvä pitää hieman kosteana, kunnes pistokas on juurtunut täysin.

Sanotaan myös, että ilmankosteus nopeuttaa juurtumista. Pistokkaan voi siis peittää läpinäkyvällä muovipussilla tai lasiastialla, kunhan nostaa astian muutamia kertoja päivässä pois pistokasruukun päältä.

Kovavartisemmat kasvit kasvattavat hitaammin uusia juuria. Kärsivällisyyttä vaativat esimerkiksi ihmeköynnös, oleanteri, kohtalonköynnös, myrtti ja tohtorinkukka.

Kasveille sopivat tavat

Joitain kukkia kuten begonioita, anopinkieliä, monia mehikasvia, soilikkeja sekä suppilo- ja paavalinkukkia voi juurruttaa yksittäisistä lehdistä. Lehtipistokas onnistuu parhaiten lehdistä, joissa on vahva lehtisuoni.

Usein kasveja, jotka tuottavat sivuversoja, kannattaa jakaa pilkkomalla juurakko useaan osaan. Tällaisia ovat esimerkiksi flamingon kukka, nukkumatti ja palmun vehka.