Nuorempana sanonta ”pitää kuntoa yllä” linkittyi aika tiukasti itselläni kilpaurheiluun. Näin aikuisena se on saanut aika monia eri vivahteita.
Itse mietin, kun lapseni syntyi, että haluan olla tarpeeksi ”hyvässä kunnossa”, jotta jaksan liikkua hänen kanssaan. Haluan myös ylläpitää lihasvoimaa, jotta jaksan nostaa hänet kevyesti – jopa hänen kasvaessaankin. En ole ikinä halunnut, että puuhailu hänen kanssaan olisi riippuvainen fyysisestä jaksamisestani.
Toki olen jo nuorempana huomannut, että henkinen jaksamiseni on täysin yhteydessä fyysiseen jaksamiseen. Niin kuin monella muullakin erilainen liikunta tai ulkoilu ovat hyvää tapaa tuulettaa mieltä ja purkaa ajatuksia. Mutta jos ei ole ikinä liikkunut tai se ei ole ollut osana normi arkea, eihän ihminen välttämättä kaipaa sitä?
“Hyvä kunto” ja jaksaminen
”Olla hyvässä kunnossa” on siis aika suhteellinen käsite, sillä joillekin se on peilikuva, toisille henkinen olotila – jotkut taas sijoittuvat tuohon välimaastoon.
Törmäsin LinkedInissä postaukseen, jossa mies kertoi olevansa huolestunut siitä, miten huonossa kunnossa suomalaiset keskimäärin ovat. Hän oli käynyt Pajulahdessa hänen elämänsä ensimmäisessä maksimaalisen hapenottokyvyn testissä, ja oli kuullut asiantuntijoilta siellä, että testien perusteella suomalaisten kunto on laskenut todella merkittävästi. Hän totesi, ettei ole yhtään enää ihmeissään, siitä miksi ihmiset eivät tahdo jaksaa työssään (riippumatta siitä onko työ edes fyysistä).
Kun olin vielä palkkatyöläisenä ja toimistomme oli keskustassa, tykkäsin käydä pari kertaa viikossa cyclingissä. (Lähtökohtaisestihan en ole kilpaurheiluaikojen jälkeen viihtynyt ryhmäliikunnassa, mutta cyclingissa tykkäsin käydä) Ongelmaksi työpaikalla muodostui vain se, että tunti alkoi aika usein klo 16.45 eli minun piti viimeistään klo 16.15/16.20 lähteä toimistolta, jotta ehdin alkuun. Tuohan siis ei ollut ongelma, vaan se että en ihan joka aamu ehtinyt toimistolle klo 8.15, jotta minulla olisi lähimmän esimieheni mukaan ollut ”lupa” lähteä jo klo 16.15. Aamuina, jolloin en ehtinyt toimistolle klo 8.15, pidin itsestään selvänä, että voin tehdä tuon puuttuvan työajan 30-45 minuuttia cyclingin jälkeen kotisohvalta. Tämä oli vielä aikaa ennen minimimmiä, joten illat olivat täysin vapaina. Sain kuitenkin tästä puhuttelun: ”Tajuatko, että sä et ole enää kilpaurheilija?”
Tämän oman kokemuksen jälkeen on itseasiassa helppokin ymmärtää, että moni kokee, ettei työpaikalla kannusteta liikkumaan. Ehkä Suomessa työ ja harrastukset vaan eriytetään puhtaasti omille puolilleen. Työpaikoilla on usein erilaisia kertakamppiksia, mutta mielestäni ne eivät ole ratkaisu, vaan liikkuminen pitäisi saada osaksi elämää. Kuulen jo jostain vastaväitteen: ”Mutta jossainhan välissä ne työtkin pitää tehdä?” Se, että työntekijä tekisi etäpäivänä kävelylenkin lounasajalla ja hänellä menisi tuohon jopa enemmän kuin normaali lounasaika, se tuskin ketään haittaisi – päinvastoin! Ihmisellä, joka nauttii tämän tyyppisestä liikkumisesta, saattaa tulla lenkillä uusia ideoita, enemmän virtaa päivään ja loppuen lopuksi hän saattaa suoriutua työtehtävistään paremmin tekemällä kesken päivää happihyppelyn.
Arjen jaksaminen
Olen ehkä vasta nyt aikuisena oppinut lukemaan itseäni sen suhteen eli milloin urheilu lisää jaksamista ja milloin se vie sitä. Samoin olen oppinut vaihtamaan lennosta eri tapoja liikkua – oman jaksamisen mukaan. Joillekin liikunnan kalenterointi auttaa, mutta itse en ole enää kilpaurheiluaikojen jälkeen halunnut tehdä sitä. Ainoat merkinnät kalenterissani ovat maanantain ja torstain taitoluistelut, mutta muina päivinä menen fiiliksen mukaan.
Edellä mainittujen syiden lisäksi omaa liikkumistani motivoivat myös polveni ja alaselkäni. Jos en pidä lihaksistoa yllä ja venyttele, paikat kipeytyvät. Alaselästäni on nikama murtunut (varmaankin perintöä lentopalloajoilta). Tämä ei siis haittaa arkeani eikä se ole kipeä. Mutta jotta selkäni kestää, lihaksien pitää tukea tuota kohtaa. Sama oikeastaan polvieni kanssa. Ne ovat saaneet kulumaa lentopallossa ja toimivat paremmin, jos ylläpidän liikeratoja ja ylläpidän ympärillä olevia tukevia lihaksia.
Millä sinä lisäät arjessa jaksamista ja mitä on sinulle tuo “hyvä kunto”?
