Yrittäjä joka vihaa myymistä

Paljastan teille salaisuuden: Jollain tapaa välillä vihaan myymistä. Kuinka sitten voin olla yrittäjä ja vielä myydä merinovaatteita, jos minulla on näin ristiriitaiset fiilikset myymiseen? 

Olenkin kirjoittanut aiemmin, kuinka jo lapsena säästin karkkipäivän karkkeja ja perustin kotiini erilaisia kioskeja – ja nehän myivät kuin häkä. Aloitin nuorena työnteon ja olin esimerkiksi Kuortaneen urheiluopistolla urheiluleirien valmentajana. Siitä hiukan myöhemmin tein ravintola-alan töitä tarjoilijana ja baarimikkona sekä olin myyjänä yliopistoaikoina vaateliikkeessä. 

Vaikka ajatellaan, että tarjoilija vain ottaa ruokatilauksen ja vaatemyyjä lyö ostoksen kassakoneeseen, itse koin, että tein aina enemmän. Suht nopeasti myös huomasin, että tuo ”enemmän” hyödyttää molempia. Jos asiakkaaseen sai luotua jonkinlaisen suhteen, hän luonnollisesti usein palasi takaisin ja juttelun lomassa oma työaikakin meni nopeammin. 

Harjoittelin usein pieniä extrajuttuja, kuten kertomaan pitkät pätkät ravintolan konjakeista ja viskeistä. Koska edelleen vihaan kyseisiä juomia, enkä edes pysty haistamaan niitä, opettelin ulkoa rimpsut ilman maistamista. Vaikka Suomessa ei ole tippikulttuuria, tienasin usein 20-vuotiaana baarimikkona seuraavan viikon ruokarahat. Kun asiat sai tehdä omalla tavalla, tuo kaikki ei tuntunut myymiseltä. 

Missä meni vikaan?

Missä kohtaa sitten tuo suhtautuminen myyntiin muuttui? Kun valmistuin yliopistosta ja menin ensimmäiseen ns. toimistoduuniin, muistan, kuinka sen paikan myyjät pommittelivat puhelimella hokien ilmeettöminä samaa lausetta: ”Ihan yhteistyön merkkeissä soittelen…”

Seuraavissa viestinnän työpaikoissa työnkuvaani kuului osaksi myyminen. Muistan, että ensimmäisenä työpäivänäni minulle annettiin tehtäväksi tehdä myyntiprese isolle terveydenalan organisaatiolle. Sain kansiollisen vanhoja myyntiesityksiä ja tsemppitoivotukset.

Kun kävin kalvoja läpi, ajattelin, että nämä eivät kyllä puhuttele minua. Hetken mietittyäni muuntelin hiukan tulevaan esitykseen tulevia kalvoja. Esitys valmistui ja laitoin sen sisäisesti eteenpäin. Kun sain esitykseni takaisin toiselta konsultilta, hän oli muuttanut kaikki tekemäni muutokset vanhaan muotoon. Tällä tyylillä varmaan moni ei edes löydä ”omaa sisäistä myyjäänsä”, jos hänet suljetaan suoraan valmiin boxin sisälle, eikä anneta luoda omaa boxiaan tai edes sen sisustusta.  

Olla oma itsensä

Aikaisemmissa työpaikoissani isoimmat ja pitkäikäisimmät asiakassuhteet ovat syntyneet, kun olen saanut tehdä asiat omalla tavallani. Ehkä ihminen on myöskin silloin aidoimmillaan. Silloin asiat eivät ole myöskään tuntuneet myymiseltä vaan yhdessä tekemiseltä. Näiden kanssa ei myöskään soiteltu mitään: ”Ihan yhteistyön merkeissä soitellaan” -puheluita vaan enemmänkin: ”Moi, miten menee?” -puheluita. 

Tämä onkin siis se yksi asia, jonka vuoksi koen, että haluan olla yrittäjä, enkä sulkeutua mihinkään valmiiksi sisustettuun boxiin. Uskon tuotteeseeni ja siihen mitä teen brändin eteen sekä saan rakentaa ihmissuhteita myös työverkostooni omalla tavallani.  Näiden asioiden vuoksi Kalla Active -yrittäjyys ei tunnu myöskään myymiseltä. 

ps. -15% alekoodi SYKSY15 on voimassa 30.9. asti. Vielä ehdit sen hyödyntää verkkokaupassa.