Kategoria: yrittäjyys

08/05/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Mistä häpeä ja häpeän pelko tulevat?

Järjestämämme PR-aamiaistapahtuma starttasi perjantaina Kalla Activen, Moonah Wearin ja Edly Helsinki yhteisen pop up -viikonlopun. Tapahtumassa oli vierailevana puhujana positiivisen psykologian kouluttaja Rosa Nenonen. Rosan tausta on rytmisessä kilpavoimistelussa, ja hän on kulkenut Rovaniemeltä Milanon, Pariisin, New Yorkin ja San Franciscon kautta Helsinkiin luoden samalla yli 20 vuoden kansainvälisen malliuran.

Nenosen esityksen aihe oli Menestyksen myytit – kolme askelta merkitykselliseen elämään. Nenonen puhui itsemyötätunnosta ja jakoi kolme askelta merkitykselliseen elämään. Rosa on mielestäni inspiroiva puhuja. Mukavaa oli se, että hän havainnollisti asioita omien esimerkein sekä otti kuulijoita mukaan keskusteluun. 

Häpeän pelko

Yksi mielenkiintoinen teema oli häpeä. Rosa kertoi esityksessään häpeän olevan pelkoa siitä, ettemme ole tarpeeksi sitä tai tätä. Olemme liikaa tai liian vähän. Siitä ei vain puhuta tarpeeksi, sillä häpeästä puhuminen hävettää. Rosa käy häpeää aiheena läpi myös Merkityksellisen työn kaava – Toteuta itseäsi, muuta maailmaa -kirjassaan: 

”Kun teen itse jotain uutta, jota minulta ei odoteta tai mitä muut eivät tee, vaikkapa puhun tai kirjoitan minulle tärkeistä asioista, saan itseni usein kiinni seuraavista ajatuksista: Olenko tarpeeksi hyvä? Kuka minä olen puhumaan näistä asioista? Olen oppinut tunnistamaan, että se on häpeä, joka nostaa päätään.”

Rosa neuvoikin esityksessään, että muutamia tapoja päästä häpeästä eroon on tunnistaa, milloin se nousee esiin ja puhua itselleen kauniimmin. (Eikä uskoa kaikkea, mitä mieli syöttää) Kun oma mielemme ei rajoita meitä, mahdollisuutemme ovat rajattomat. Haavoittuvuus on rohkeutta aidommillaan.  

Olin ajatellut häpeän asiana tosi paljon suppeammaksi esimerkiksi minua on joskus hävettänyt, että olen kulkenut kaupungilla hameenhelma ylhäällä pikkuhousut vilkkuen (tiedätte sen tunteen, kun nykäisee laukun liian nopeasti ja hameen helma jää laukkuun kiinni) Ehkä olen sotkenut häpeän tunteen siihen, että nolottaa. Nyt kun ajattelee häpeä on syvempi tunne. 

Olen pienestä saakka ollut hyvä laittamaan asioita suoraan toisesta korvasta ulos. Ehkä sen vuoksi en ole oikeastaan usein jäänyt vatvomaan asioita. Osaksi tuo taito kehittyi nuoruuden koulukiusaamisen vuoksi – en antanut heidän vaikuttaa minuun. Häpeä aiheena kuitenkin kolahti. Huomaan selkeästi joissain tilanteissa, että häpeä yrittää vaikuttaa tekemiseeni ja se liittyy nimenomaan tuohon Rosan mainitsemaan olemme liikaa tai liian vähän sitä tai tätä. Hyvänä esimerkkinä viime viikkoinen podcast-vierailu – lähdin studiolta hyvällä fiiliksellä ja meillä oli hyvät keskustelut juontajan kanssa koko 45 minuuttia, mutta silti jossain vaiheessa iltaa kotona aloin miettiä, että mitäköhän menin taas puhumaan. 

Vaikka pääsen helposti näistä ajatuksista eroon, huomaan häpeän nousevan pintaan niissä asioissa, joista olen saanut nuorempana kritiikkiä: puhun liikaa tai olen liian energinen. Näin aikuisena olen onneksi ymmärtänyt näiden piirteiden olevan vahvuuteni ja niiden piirteiden avulla olen onnistunut asioissa. 

Ehkä alankin nyt entistä tarkemmin kuunnella näissä vastaavissa ”häpeätilanteissa” kuka minulle yrittää puhua. Jos tunnistaisin sen, ehkä hänen äänen blokkaaminen olisi vielä nopeampaa. 

Mitä jäi pop up -viikonlopusta mieleen?

Ensimmäisestä Kalla Activen, Moonah Wearin ja Edly Helsinki viikonloppu pop upista jäi hyvä fiilis. Ensinnäkin päätettiin, että Blossom Together -konsepti jää elämään ja laitetaan (jo syksylle) suunnitteille seuraava kimppa- pop up. Mukana mahdollisesti neljäskin brändi, mutta tästä lisää myöhemmin. 

Mukavaa on jälleen kerran ollut kuulla Kalla Activen vaatteiden käyttäjien fiiliksiä: mikä tuote on lemppari ja millaisia värejä toivoisi lisää yms. Hassua oli se, että merinotoppi (rosa ja musta), vaalea pitkä neuletakki ja vaalean savin värinen t-paita olivat ylivoimaisesti suosituimpia Kalla Activen tuotteita viikonlopun aikana.

Kolmas ihana asia mun mielestä oli yhteinen tekeminen! Evan ja Katjan kanssa kaikki meni mutkattoman helposti. Melkein välillä unohdin olevani yksinyrittäjä. ❤️

04/05/2023 Äitiys, Kalla Active, yrittäjyys

Yrittäjän normiviikko: kuvien läpikäyntiä ja pop upia?

Minulta usein kysytään, millainen on minun normaali työpäivä tai -viikko. Tiettyä kaavaahan ei mikään päivä tai viikko edusta, mutta voin käydä läpi tämän viikon asioita. Tämä viikko on toisaalta ollut tynkä, sillä maanantai oli vappu, mutta ehkä tietynlainen rytmi tulee esiin. 

Ajallisesti päiväni määrittelee kohta neljävuotias tyttöni, jonka kanssa aamuisin pyöräillään noin kilometrin matka päiväkotiin. Haen hänen yleensä klo 15.30/16.00 päiväkodista ja jäämme usein ulkoilemaan. (olen arkinörtti ja nämä ajat harvoin muuttuvat) Hän nukahtaa noin klo 20.30, jolloin yleensä teen vielä muutamia työjuttuja pois seuraavan päivän työlistalta. 

Lapin kuvausreissun perkaamista

Mutta mitä tuolloin ns. normaalilla työajalla teen? Oma virallinen työpäiväni alkaa aina aamupalalla ja sähköpostien perkaamisella. Kirjoittelin Lapin kuvausreissusta edelliseen blogiin ja se olikin hyvä aivojen tyhjäys reissusta.

Tällä viikolla olen käynyt useampana päivänä läpi viime viikolla otettuja Lappi-kuvia. Meillä on valokuvaajan kanssa sellainen tyyli, että yleensä minä käyn kaikki kuvat ensin läpi eli poistan tuplat, heilahtaneet ja valitsen markkinointitarkoitukseen menevät kuvat. Nämä valokuvaaja sitten käsittelee ja laittaa minulle takaisin. Yleensä minulla on aika selkeä visio kuvamaailmasta, joten olemme todenneet, että tämä tapa säästää aikaa ja vaivaa. (Huomioiden siis, että tälläkin kertaa valokuvaaja Oleg Oksanen otti kahden päivän aikana kuvia yhteensä 5 muistikortillista kuvia) 

Pop up -tapahtuma kasaan

Konkreettista aikaa tällä viikolla on vienyt Kalla Activen oma some ja viikonloppuna järjestettävä Blossom Together pop up, jonka speksejä olemme käyneet läpi Moonah Wearin Evan ja Edly Helsinki Katjan kanssa. Olen tehnyt tapahtumaan liittyvää somemarkkinointia, järjestänyt konkreettisia juoksevia asioita siihen liittyen, pakannut myytäväksi menevän vaatekuorman ja hakeneet kaksi sermiä Vantaalta lainaan (näistä teemme sovituskopin). Kiitos muuten Luova Mainos, kun lainasitte sermit meille! Suomen Lasitehdas Oy:lita saamme myös upeita design peilejä lainaksi ja Jubilee Oy:lta meille lainaksi rekit, henkarit ja a-standin. Kiitos heillekin, että he lähtivät mukaan tähän tempaukseen!

Veimme eilen jo etukäteen tavarat Solo Sokos Hotel Helsingin varastoon, kun mieheni sai isomman auton lainaan. Tänään illalla otan tyttöni mukaan hotellin tapahtumatilaan ja menemme järjestämään sekä koristelemaan tila valmiiksi. 

On ollut kyllä mukava järjestää Evan ja Katjan kanssa pop upia – niin mutkatonta. Pop upin Blossom Together -teema kuvastaa meitä! Mielestämme toisten tukeminen ja auttaminen on tärkeää – erityisesti nyt, kun maailmantilanne haastaa monia yrittäjiä. Kerroinkin aiemmin, että tutustuin heihin vahingossa noin pari kuukautta sitten. Minulla oli eräässä kahvilassa palaveri alkamassa ja tapani mukaan olin taas aivan liian ajoissa. Koska menin pöytään ns. häiritsemään edellistä tapaamista, aloimme jutella samalla Evan kanssa. Seuraavalla viikolla satuin istumaan eräässä aamiaistilaisuudessa samassa pöydässä Katjan kanssa. Pian tämän jälkeen olimmekin jo kolmestaan kahvittelemassa ja miettimässä yhteistä pop upia. 

Eikö muuten kivasti sovi Edly Helsinki kengät Kalla Activen SELJA mekon kanssa? Otin Katjalta Lappiin muutamat kengät somisteeksi.

Huomenna eli perjantaina pop up starttaa! Niin mukavaa kyllä! Tulkaahan moikkaamaan ja sovittamaan niin Kalla Activen kuin Moonah Wearinkin vaatteita sekä Edly Helsinki kenkiä! Tuotteista muuten viikonlopun ajan -20% ale.

ps. Vielä kerraten alkuperäistä aihetta eli tämän viikon agendaa. Plussana olen tällä viikolla lisäksi kirjoittanut muutaman freelancer-artikkelin ja käynyt eräässä podcastissa vieraana (tästä lisää myöhemmin). Miltä viikko kuulostaa tai oikeastaan 2,5 päivää, josta kerroin? 

28/04/2023 Kalla Active, yrittäjyys

”Mitä järkeä on lähteä Lappiin saakka kuvaamaan?”

Teimme nyt toistamiseen Kalla Activen kuvausreissun Lappiin. Jo viime syksynä huomasin, että moni ihmetteli ääneen, onko todella kannattavaa lähteä Lappiin saakka kuvaamaan. Syksyinen Lappi lunasti kuitenkin viime syyskuussa odotukset ja kirjoittelinkin silloin reissusta myös blogiin.

Toki jo silloin mainitsin, että pahin painajainen olisi, että lentäisimme Lappiin, ja sen luonnon tuoma lisäarvo ei näkyisi missään kuvassa – näin ei kuitenkaan käynyt onneksi nytkään. Ja vaikka nyt en ole kuin pikaisesti nähnyt muutaman tällä viikolla otetun kuvan, tiedän, että sieltä on tulossa jälleen Kallan näköistä materiaalia. Behind the scenes -materiaalista onneksi saa hiukan osviittaa myös. Moni onkin kysellyt, miten tällä kertaa kuvaukset rakentuivat ja oliko reissu samanlainen kuin viimeksi.

Sisäkuvissa lokaationa toimi Äkäslompolossa ihana mökki nimeltään Villa Velho ja ulkokuvia menimme ottamaan jälleen Ylläksen huipulle. Nuo paikat toimivat tosi hyvin ja saimme hyvin myös talven 2024 markkinointimateriaalia kasaan. Malleina olivat lumilautailija Sanni Oksanen, valokuvaaja Nelli Päiväläinen ja hänen tyttönsä, minä ja meidän minimimmi.

Käytännön asioita helpotti Villa Velho hyvänä sisätukikohtana ja se, että Ylläksen huipulla saimme vaihtaa taas kuvausvaatteet Ylläs Kammin pukuhuonetiloissa. Kiitokset taas heille, että saimme tilan käyttöön. Matkaaminen gondoli-hissillä ylhäälle oli minimalleille varmaan myös kivaa.

Aikataulutus ja muu suunnittelu

Tein päätöksen kuvausreissun toteuttamisesti vasta tammikuun puolessa välissä – tämä on monelle yritykselle aika pikainen aikataulu, mutta sain hyvän tarjouksen kuvauslokaatiosta ja tiesin, että siihen kannattaa tarttua. 

Samoin kuin viimeksi, aloimme tehdä alustavaa aikataulua myös kuvauspäiviin. Koska vaatteita oli tullut myyntiin syksyn jälkeen 9 vaatetta enemmän, vaatekokonaisuuksissa oli luonnollisesti enemmän sumplimista. Lapin päässä Ylläs Eventsin Piia auttoi jälleen mallien buukkaamisessa ja mietimme kuvauslokaatioita ulos. Kävimme läpi myös muita juoksevia asioita liittyen kuvauspäiviin. 

Talven aikana huomasin, että aikataulu muuttui moneen kertaan ja muutaman mallin perumisen vuoksi teimme myös plan b:ta muutaman vaatteen suhteen. Jossain vaiheessa onneksi tajusin lopettaa aikataulun vekslaamisen ja totesin, että näillä mennään. Joka tapauksessa säiden muuttumiset muuttavat aina aikataulua, joten oikeastaan mitään ei kannata kirjoittaa tähtiin etukäteen. 

Lento Lappiin ja kuvaukset käyntiin

Koska minimimmi oli taas yksi malleista, lensimme Lappiin hänen kanssaan sunnuntaina. Kaksi mallia tuli autolla perässä sunnuntaina myös, ja video- ja valokuvaaja Oleg Oksanen lennolla maanantai-iltana. Koska toinen malleista Nelli Päiväläinen on myös valokuvaaja, päätimme maanantaina ottaa muutamat asukokonaisuudet ”pois alta”. Jollain tasolla se toi helpotusta varsinaisiin kuvauspäiviin eli tiistaihin ja keskiviikkoon, kun tiesin, että lasten ja naisten vaatteista oli muutamat kokonaisuudet jo kuvattu. 

Hauska faktahan on se, että sekä Oleg että Nelli ovat ottaneet Kallalle aikaisemmin mainoskuvia, ja olen hyödyntänyt heitä jo ”edellisessä elämässä” markkinointiviestintätoimistossa. Olimme aikoinaan raskaana Nellin kanssa samaan aikaan ja tytöillämme on noin viikko ikäeroa. He ovat myös samassa päiväkotiryhmässä. Kuten arvata siis saattoi tytöillä leikkiä riitti ja minimimmi kysyikin, että voidaanko olla ensi kerralla viisi yötä. 

Vaikka tämä kuulostaa simppeliltä, vaatekuvauksissa yksi tärkeimpiä asioita on katsoa, että vaate on suorana mallin päällä ja käydä sitä tarpeen tullen kiskomassa ja asettelemassa paremmin. Oikeastaan melkein helpompaa on antautua hyvään fiilikseen ja käytännössä unohtaa, mitä ollaan tekemässä. Tällöin vasta jälkikäteen huomaa, ettei vaate edes näy kunnolla jossain tietyissä asennoissa tai se on muuten vain rytyssä jostain kohtaa. Kuvaa ei voi tietenkään tällöin käyttää. 

Olen myös huomannut, että behind the scenes -materiaali kiinnostaa aina myös, mutta helpompaa minulle kuvauksissa on, kun tiedän, että se on jollain hallussa. Ylläs Eventsin Piia olikin loisto apu näissä. 

Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut: kuvaukset menivät nappiin ja saimme samalla myös kivoja reissumuistoja. Minimimmikin sanoi aamulla, että äidin kanssa on kivaa reissata. Nyt on kyllä jollain tasolla taas “takki hetken tyhjänä” – kuvausreissuilla aina muutaman päivän aikana tapahtuu niin paljon, että usein vasta myöhemmin, kun saan viralliset käsitellyt kuvat ja videot, ymmärtää miten huippu reissu taas oli. Kiitos vielä koko tiimille! <3

ps. Hyödynnä koodi KALLA20 ja tutustu mallistoihin. Uutuutena mm. kesävaatteet, kuten t-paita ja hihaton mekko. Koodi oikeuttaa -20% aleen verkkokaupassa osoitteessa www.kallaactive.com

20/04/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Tuumasta toimeen pop upia järjestämään

Haluatteko kuulla hauska jutun? Olen järjestämässä kahden muun suomalaisen naisyrittäjän kanssa yhteistä pop up -tapahtumaa. Hauskin osuus tuossa siis on se, että aloimme tehdä tätä oikeastaan vasta hiukan yli kuukausi sitten, ja pian tuo viikonloppu kolkuttelee jo nurkan takana. Miten pop up kursitaan kasaan? Alla osa-alueita linkkeineen. Aika nopealla tahdilla saatiin homma rullaamaan.

Mistä kaikki lähti liikkeelle? 

Kun Kalla Activen uusi hihaton merinomekko tuli ja oli tarkoitus lanseerata se myyntiin, valokuvaaja Jonna Monola otti sen tuotekuvat studiossaan työnalle. Kun tapasimme Punavuoren Relove-kahvilassa ja vein kuvauslainoja hänelle, hänen kanssaan oli hänen ystävänsä Eva. Olin jälleen kerran ”liian ajoissa” ja tavallaan häiritsin heidän tapaamistaan. Evan kanssa tuli kuitenkin pöydässä puheeksi yrittäjyys ja vaatebrändit, sillä hänellä on oma joogavaatemerkki Moonah Wear. Koska teen niin paljon töitä yksin, tuntui tosi ihanalta sparrailla kaikesta yrittäjyyteen ja yleisesti vaatealaan liittyvästä – paljon jäi kuitenkin puhumatta, joten sovimme, että näemme vielä. 

Melkein heti tuon jälkeen sain kutsun aamiaistilaisuuteen, jossa tapasin Katjan, joka on Edly Helsinki -kenkäbrändin perustaja. Aamiaistilaisuus oli Solo Sokos Hotelli Helsingin Blomstedt-tapahtumatilassa, ja Katja sattui istua minun kanssani samassa pöydässä. Idea yhteisestä pop upista tuli ja sanoin heti, että pyydetään myös Evaa ja Moonah Wearia mukaan. Koska hotellinjohtaja Aki Keskitalo istui viereisessä pöydässä, päätimme ehdottaa asiaa heti myös hänelle. Aki lähti ideaan mukaan ja saimme vihreää valoa tuon samaisen Blomstedt-tapahtumatilan käyttöön. Toukokuun ensimmäinen viikonloppu 5.-7.5 oli vapaana tilassa, ja se sopi meillekin hyvin. 

Tapahtuman konseptointi

Kun näimme Katjan ja Evan kanssa, aloimme ideoida konseptia, visua ja tapahtuman nimeä. Pienen pallottelun jälkeen Blossom together kuulosti mielestämme hyvältä. Tiedättekö lauseen: 

”A FLOWER DOES NOT THINK OF COMPETING TO THE FLOWER NEXT TO IT. IT JUST BLOOMS.”

Zen Shin

Lähinnä mietimme sitä, miten yhdessä tekeminen ja toisten tukeminen auttaa meitä kaikkia. Myötäeläminen, lempeys ja aitous kantavat pidemmälle ja saavat meistä jokaisen kukoistamaan. Varjopuolena puhuimme myös kateudesta ja missä muodoissa sitä on ilmennyt. Faktahan on se, että toisen onnistumisesta iloitseminen ja auttaminen eivät ole itseltä mitenkään pois – päinvastoin. Tässäkin uskon karmaan – auttaminen ja toisen tukeminen tulevat kymmenkertaisena takaisin.

Kun olimme keksineet konseptin, loin perus visupohjia Canvaan, joita muokkailimme Evan kanssa eri kokoihin someen ja printteihin. Etsimme yhteistyötahoja ja otimme heihin yhteyttä sekä loimme Facebook eventin.

Tapahtumaan yhteistyöhön lähtivät Solo Sokos Hotel Helsingin lisäksi Suomen Lasitehdas Oy ja Jubilee Oy. Lasitehtaalta saamme heidän upeita design peilejä lainaksi sekä Jubilee Oy lainaa meille rekit, henkarit ja a-standin. Kiitos heille jo etukäteen, että he lähtivät mukaan tähän tempaukseen!

Katjan ja Evan kanssa pop upia on ollut tosi mutkaton ja helppo tehdä, enkä malta odottaa, että toukokuu tulee. Markkinointimateriaalit ovat suht valmiina, hintalaput tehtyinä, peilien ja rekkien kuljetusaikataulut sovittu, mainosjulisteet tilattu painosta, perjantaiaamuna pidettävän PR-tapahtuman konsepti, kutsut ja puhuja valmiina sekä aamiaistarjoilut hotellin puolelta tuohon sovittuna.

Monia asioita on siis jo poistunut to do -listalta ja voisi jopa sanoa, että aika hyvällä mallilla ollaan – vai tuleeko näiden kanssa aina sama ”hurja remontti -ilmiö”, jossa ihmiset odottavat oven takana ja samaan aikaan joku laittaa vielä viimeistä laattaa seinään. No sen näemme sitten!

Joka tapauksessa tulkaa moikkaamaan! Olisi kiva nähdä paikan päällä! (Ja mikä parasta annamme tuotteista -20% alen)

ps. Solo Sokos Hotelli muuten tarjoaa myös tapahtumaan osallistuville pienen alen hotellin Pauli´s ravintolaan. Koodilla POP UP saa -15% alennuksen Bowl-annoksista. 


BLOSSOM TOGETHER WEEKEND POP UP
Paikka: Solo Sokos Hotel, Blomstedt-tapahtumatila
Yliopistonkatu 8, 00100 Helsinki 

Päivämäärä ja kellonaika: 
Perjantai 5.5.2023 klo 10-19.00
Lauantai 6.5.2023 klo 11-18.00
Sunnuntai 7.5.2023 klo 12-16.00
Kurkkaa FB event

10/04/2023 Kalla Active, yrittäjyys

“Saako sulta vinkkejä yrittäjyyteen ja brändin luomiseen?”

Vaikka Kalla Active on brändinä tosi nuori, mukavaa on ollut huomata, miten moni on seurannut matkaani sen kanssa ihan alkutaipaleelta asti. Parasta on ollut jälkeenpäin kuulla, että olen onnistunut jollain tapaa myös inspiroimaan lukijaa omalle yrittäjyyden tielle tai muuten vain elämässä.

Kirjoittelin matkan alussa siitä, miten alkujaan minun ei ollut edes tarkoitus aloittaa yrittäjänä ja miten Kalla Active -brändi syntyi. Nyt kun palasin tekstien myötä Kalla Activen alkuaikoihin, tuntuu, että noista hetkistä on ikuisuus – tai ehkä ajankulu on vain hämärtynyt, kun oma lapseni on kasvanut niin nopeasti kaiken tämän rinnalla.

Omat ja lapseni tarpeet lähtökohtana

Olenkin aikaisemmin kertonut, kuinka Kalla Activen tarina lähti käyntiin käytännöllisyydestä ja tarpeesta. Kun lapseni syntyi, halusin löytää niin itselleni kuin hänellekin monipuolisempia merinovaatteita. Ulkoilujen jälkeen usein huomasin, että alin kerrasto jää koko päiväksi vahingossa päälle. Kyllästyin siihen iän ikuiseen kalsarifiilikseen. En kuitenkaan löytänyt kauppojen valikoimasta mieluisia tuotteita. 

Kun lähdin kehittämään tuotteita ja luomaan brändiä, halusin luoda leikkauksin ja värein merinovaatteiden tyyliin vaihtelua. On ollut kiva huomata, että monella muullakin oli nämä samat tarpeet. Hulluinta alussa oli kuitenkin se, ettei minulla ollut lainkaan vaatealankokemusta. Minulla oli vain luomani pitkä lista mallistojen ominaisuuksista sekä vahva näkemys brändin visuaalisesta ilmeestä, leikkauksista ja väreistä. Jotenkin olin niin varma siitä, mitä haluan luoda. Minulla oli lista myös tulevien mallistojen nimistä jo valmiina, vaikka ensimmäinenkään mallisto ei ollut vielä ulkona. 

Päämateriaalin valinta oli helppo, sillä olen jo vuosia rakastanut merinovillaa. Se on talvella lämmin ihoa vasten ja kesällä viileä ja näin ollen sopii täydellisesti Suomen vaihteleviin sääolosuhteisiin ympärivuotiseen käyttöön. Keksin Kalla Active -nimen ollessani kukkakaupassa. Huonevehkan eli Kallan mukulat istutetaan niin, että ruukun pohjan ja mukulan väliin jää ohut multakerros. Samoin ulkonaliikkuja, oli hän lapsi tai aikuinen, tarvitsee eri kerroksia. Tärkein kerros on alin kerros, sillä sen täytyy siirtää kosteutta kohti ulompia kerroksia.

Konkreettinen to do -lista

Kuitenkin ennen kaikkea tätä, täytyi sumplia konkreettinen liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelma, perustaa osakeyhtiö, varata tavaramerkki Suomesta ja EU:sta, viimeistellä brändin visuaalinen ilme, löytää vaatesuunnittelija auttamaan konkreettisissa asioissa, kuten mittasuhteissa, sarjoitussäännöissä ja naisten ja lasten mallistojen luonnoksissa, tilata brand labelit (niska- ja riippulaput) vaatteisiin, etsiä hyvä ja luotettava kirjanpitäjä (jonka jo vaihdoinkin kertaalleen), sopia vaatteiden tuotanto ja logistiikka, rakentaa verkkokauppa, luoda sometilit ja hahmotella niiden sisältöjä. Ja varsinkin vaateyrittäjällä on jatkuva tarve kuville, jotta jokaiseen vuodenaikaan ja käyttötarkoitukseen on omat markkinointimateriaalinsa. Tässä vain siis muutamia juttuja – listasta taisi jäädä osa pois, sillä osa alkutaipaleesta on jo tyystin jo unohtunutkin. Aika myös kultaa muistot.

Mielestäni yrittäjänä täytyy jollain tapaa oppia sietämään sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. Törmäsin ”aikaisemmassa elämässäni” viestinnän asiantuntijana moneen yritykseen, joissa tuntui, että oli pakka ihan sekaisin – siltikin ne porskuttivat eteenpäin. Tuon vuoksi ajattelin jo heti alkuunsa, että miksen minäkin tätä handlaisi. 

Minulta kysytään usein vinkkejä yrittäjyyteen ja brändin luomiseen. Mielellään sparrailen yrittäjyydestä tai asian vierestä. Tämäkin on aihe, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta välillä juttutuokion jälkeen se oma polku saattaa löytyä kirkkaammin.

Alla muutamia asioita, joita tuli mieleen. 

1. Luota omaan visioosi

Ympärillä tulee olemaan joukko asian ”spesialisteja”, joiden mielestä heillä on ainoa oikea näkemys asiasta. Sinä olet kuitenkin tuotteesi asiantuntija. Opi karsimaan neuvoista hyödyllisimmät ja laittamaan loput toisesta korvasta ulos. Lannistajia löytyy myös aina. Heidän sanojen taustalla on aina usein jotain muuta.

2. Kerää ympärillesi luottotiimi

Sitouta ihmiset ympärilläsi. Vaikka olisit yksinyrittäjä, hanki vakiotiimi, joita hyödynnät. Mikään ei ole parempaa, kuin se, että idea jalostuu entisestään. Kaikkea ei tarvitse, eikä pysty tehdä itse.

3. Anna hyvän kiertää

Auta ympärillä olevia – Trust me, se tulee moninkertaisena takaisin! Tämänkin kohdalla uskon jollain tapaa Karmaan. Auta niin sinuakin autetaan. Mikään ei ole arvokkaampaa, kuin se, että sinulla on lähellä ihmisiä, jotka haluavat sinun ja yrityksesi parasta.

09/04/2023 Äitiys, Hyvinvointi, yrittäjyys

Varmat kevään merkit – ja oma virta lopussa

Kevät tuli nyt virallisesti. Kun vihdoin lähes kaikki lumet olivat sulaneet, huhkin heti neljä viisi tuntia puutarhassa haravan kanssa sekä laitoin kukkapenkkejä kesäojennukseen. Puolisoni naureskeli: ”On se kovaa hommaa.” Itse olin taas odottanut tätä kuin kuuta nousevaa, sillä puutarhan hoito on minulle terapiaa – sen suunnittelu ja laittaminen on niin palkitsevaa, sillä siitä näkee konkreettisesti tuloksen. Toki sen tuloksen näkeminen yleensä saattaa kestää (tätä minun on pitänytkin opetella), sillä viimekin kesänä kylvin esimerkiksi sellaista perennaa, jossa ensimmäiseen kukintaa menee vähintään vuosi. 

Kausi pakettiin

Itselle syksy on aina ollut ns. virallinen vuoden alku, eikä vuodenvaihde – samoin kevät on ollut henkinen vuodenpäätös. Tämä johtuu varmaan omista urheilujutuista. Kesä oli aina jonkinlainen välivaihe, jolloin puuhailtiin niitä näitä sekä lomailtiin. Oma kevääni päättyi aina johonkin kauden päätösjuhlaan. Nuorempana meillä oli monta vuotta perinteenä mennä samanikäisen poikajoukkueen kanssa SM-turnaukseen jälkeen juhlistamaan mitalleja sekä pelaamaan viikonlopputurnaus Sollentunaan Ruotsiin. Tuon jälkeen oli yleensä seuran virallinen päätösjuhla. Laitettiin siis kautta pakettiin.

Meidän minimimmillä ja muilla Helsingin Luistelijoilla oli viikko sitten Velhokoulu-kevätnäytös Nordiksella. Olen niin ylpeä hänestä ja koko hänen luistelujengistä ❤️ Jollain tapaa en nuorena osannut jännittää omia kilpaurheilujuttuja ja ihmettelinkin aina välillä, kun ratkaisupelien tai arvokisahiihtojen aikana mun oma äiti istui autossa – kuulemma jännitti niin. Minuakin jännitti ennen näytöstä äitinä tosi paljon, kun minimimmiä haettiin jäähallin alaovilta pukuhuoneeseen. Kun hän juoksi ”Run Forest”-tyylillä luistimien laittoon, tajusin lopettaa jännittämisen ja menin katsomoon odottelemaan näytöksen alkua.

Sanon aina minimimmille ennen kuin hän menee treeneissä jäille, että pidä hauskaa. Nykyään hän huutaa jo mulle ilman mun sanomista: ”Äiti, mä pidän hauskaa!” 😍 Kun pääsimme kotiin, eka kysymys olikin, koska on seuraava näytös. 

Jokavuotinen kevätväsymys

Kaikista varmin kevään merkki itselle on se, että itsellä alkaa ns. yleinen kisakestävyys loppua. Monellehan tulee valon myötä yleistä kevätväsymystä ja sitä sanotaan, että keho innostuu liikaa, mutta itselläni väsymys on selkeästi hetkellistä loppuunpalamista, sillä jostain syystä talvikausi on aina työntäyteinen kaikin puolin. Yleensä viimeistään toukokuun kohdalla kilometrit alkavat painaa jaloissa. 

En tiedä, miten omalla kohdalla tämä on jokavuotinen asia. Nuorempana yleinen vitsin aihe ystäväporukassani oli, että kun muut vasta innostuivat kevääseen, itse olin jo ehtinyt ottaa siitä kaiken ilon irti: liikuin, urheilin, tulin ja menin sinne sun tänne. Näin vanhemmiten on keväällä sama homma, mutta nykyään energiat menevät työ- ja kotijuttuihin, mutta niihinkin tekemisiin pitäisi osata laittaa stoppi. Varma kevään merkki siis! Ehkä ensi vuonna muistan tämän, enkä vedä itseäni yhtä piippuun.

08/03/2023 Kalla Active, Lapsuusmuistot, Mietteet, yrittäjyys

“Ei ole kiva hävitä tytölle” – muutos tapahtuu rakenteissa

Keskiviikkona 8.3. vietetään naistenpäivää! Olen enemmän kuin ylpeä, miten vahvoja ja upeita naisia ympärilläni on.

Ajatella, että YK:n julistamaa kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 8.3.1975. Tavallaan siitä on aikaa, mutta toisesta näkökulmasta se on todella myöhään, sillä jo vuonna 1910 Kööpenhaminassa kokoontunut sosialistinen internationaali päätti naistenpäivän vietosta, tarkoituksena edistää naisten äänioikeutta ja naisasialiikettä. Monessa maassa on vielä suuria epäkohtia liittyen naisten asemaan.

Jos tarkastelemme lukuja, Suomen väestöstä 2,8 miljoonaa (50,6 %) on naisia. Suomi keikkuu monessa sukupuolten tasa-arvoa ja naisten asemaa tarkastelevassa kansainvälisessä vertailussa kärjen tuntumassa. Maailman talousfoorumi (WEF) mukaan Suomi maailman toiseksi tasa-arvoisin maa ja The Economist, The Glass-Ceiling Index 2022 mukaan suomalaisnaisten tasa-arvo työelämässä on maailman kolmanneksi paras. Suomessa on vuoden 2021 alussa tehdyn vertailun mukaan kolmanneksi eniten naiskansanedustajia Euroopassa.

Muutos tapahtuu rakenteissa

Suomessa tilastollisesti asiat ovat edistyksellisiä, mutta miten itse näen ne asiat, joilla naisten asemaa pystytään edistämään? Monenhan asian juuret ovat arkisissa arjen hetkissä ja siitä miten puhumme esimerkiksi lapsillemme.

Tytölläni on nyt sen verran pitkät hiukset, että olen ennen hänen harrastuksiaan joskus ehdottanut, että voisin laittaa ne letille, jotta ne eivät tule kesken jumpan silmille. Viime syksynä palloiluliikkarissa hän muutamaan kertaan kyseenalaisti: ”Miksi naapurin pojan ei tarvitse?”  Päädyimme siis aina juttelemaan monesta eri näkökulmasta hiusasiat, sillä en halunnut hänelle mihinkään kysymykseen ikinä vastata: ”Koska hän on poika”. Tuollahan loisin vain itse stereotypioita.

Nämä ovat pieniä asioita arjessa, mutta pienistä asioista muodostuu kokonaisuus. Oman tyttöni kohdalla on ollut myös mielenkiintoista seurata, miten vanhemmat itse jakavat eroja tyttöjen ja poikien välille. Luonnollisesti naisten ja miesten esimerkiksi fyysisissä ominaisuuksissa on helposti eroja, mutta tämäkään ei aina ole se kirkas totuus. Oma tyttöni tykkää laaja-alaisesti asioista – myös niistä, jotka jotkut vanhemmat stereotypioiden mukaan laittavat ns. poikien boxiin. 

Stereotypioiden luominen

Muistan itse lapsuudesta, miten raivostuttavaa oli, kun jotain asiaa perusteltiin sukupuolella – en nimittäin itse nähnyt asiaa niin. En osannut edes ajatella, etten pystyisi johonkin asiaan, koska olen tyttö ja tämä on kantanut aikuisikään asti. Olenkin jo varmaan aiemmin maininnut, että suurena vaikuttavana tekijänä on ollut isäni, joka kasvatti meidät neljä tyttöä ilman stereotypioita, eikä ajatellut sen kummemmin onko se tyypillistä tekemistä tytölle vai pojalle.

Välillä vastaan on tullut ja tulee vieläkin väheksyntää. Nuorempana kilpaurheilun puolella. ”Menkää te tytöt tuonne kevyempään mäkeen treenaamaan”, kehotettiin meitä hiihdon aluevalmennusleirillä. Nykyään sammakoita tulee laidasta laitaan yrittäjyyden suhteen – toinen ääripää pitää Kalla Activea pikku puuhasteluna ja toinen taas minua sen assarina. Puolisoani tultiinkin kerran puistossa onnittelemaan: ”Hieno tuo teidän juttu.” Tähän puolisoni oli vain todennut: ”Kiitos, mutta business on kokonaan Jennin, eikä minulla ole siihen osaa eikä arpaa.”

Näitä esimerkkejä on pilvin pimein, mutta olen jo nuoresta tottunut ajattelemaan: “Höpö höpö ja täältä pesee.” Jokaisella ihmisellä – on hän mitä sukupuolta tahansa – on samat mahdollisuudet tehdä ja saavuttaa asioita.

Muistan edelleen tapauksen, kun 10-vuotiaana minut oli vahingossa ilmoitettu hiihtokilpailuissa poikien sarjaan nimellä Jouni. Tulin kisassa toiseksi ja jotenkin jo noista ajoista muistan, että miten suuri asia muille osanottajille oli hävitä juuri tytölle. Tuokin tunne on varmaan jossain meidän rakenteissa, sillä jos on antanut kisassa kaikkensa, eihän tytölle häviäminen kuuluisi sen enempää harmittaa kuin, että olisi hävinnyt toiselle pojalle.

Ihanaa naistenpäivää kaikille upeille naisille! ❤

ps. Hyödynnä Kalla Activen verkkokauppaan naistenpäivän alekoodi NAISET20, jolla saat -20% alennuksen kaikista tuotteista. Koodi voimassa 12.3.2023 asti. 🫶

03/03/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Viime vuoden yrittäjyyden ylä- ja alamäet

Niin kuin elämään yleensä, myös yrittäjyyteen kuuluu laskuja ja nousuja. Kun lueskelin alkuviikosta kirjanpitäjältä saamaani tilinpäätösluonnosta, aloin miettiä millaisia ala- ja ylämäkiä viime vuoteen liittyi ja mitä ne tarkoittavat kohdallani. 

Olen ehkä tylsä epäyrittäjämäinen siinä suhteessa, että viime vuoden nousufiilikset eivät liittyneet rahaan. Oikeastaan isoimmat ”hyvän olon fiilikset” saan silloin, kun rahaa ei tarvitse ajatella missään muodossa ja elämä sekä työnteko siinä sivussa rullaavat tasapaksusti eteenpäin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi tavoitteita Kalla Activen brändin kehityksen ja jälleenmyyntikanavien kasvattamisen suhteen – päinvastoin. Olen vain huomannut, että jos pää saa tarvittavan hapen eikä aikaa ja energiaa tarvitse käyttää rahan sumplimiseen, parhaimpia ja luovempia ideoita tulee mieleen. 

Toki konkreettisia merkkejä siitä, että ollaan menty eteenpäin, on aina kiva saada. Näitä merkkejä viime vuonna varmaan olivat, että laajensin SELJA naisten mallistoa sekä KUURA lasten mallistoa uusilla tuotteilla ja toin ne syksyllä myyntiin. Myös syksyn kuvaukset Ylläksellä jäivät mieleen. Olen ollut onnekas, kun olen saanut ottaa pikku tyttöni niin moneen paikkaan mukaan, joihin olen mennyt töiden puolesta. Tyttöni oli myös Ylläksen kuvauksissa mukana ja yksi malleista. Näitä reissuja on jo nyt mukava muistella. 

Tällä hetkellä tuotteita myydään omasta verkkokaupasta, Lapissa muutamassa liikkeessä (Alava Shop Ylläs ja Lumishop Levi), Kaarna Livingissä Helsingissä, Vaeltajankauppa.fi:ssä, Laalaa Looksissa ja Zalandolla. Joten tässäkin mentiin eteenpäin. Näitä toki olisi mukava saada lisää, sillä ihmiset kyselevät melkein päivittäin, mistä löytäisivät lähimmän jälleenmyyntipaikan, jotta pääsisivät sovittamaan.  

Kylmän hien nousu

Olen tehnyt Kalla Active merinobrändin brändin kehittämisen sekä jälleenmyynnin kasvattamisen lisäksi koko ajan freelancerina viestintää ja markkinointia yrityksille. Viime vuonna tein kahden hankkeen pääasiassa sisällöntuotantoa, kuten verkkosivujen artikkeleiden ja blogien kirjoittamista. Tämän työn avulla olen selkeästi pystynyt myös viemään Kallaa eteenpäin ja tekemään siihen rahallisia satsauksia. 

Vaatteiden suhteen otan aina riskin, kun laajennan mallistoa. Kun tuon uuden vaatteen myyntiin konkreettisen myyntiinlaittoprosessin lisäksi ostan nuo kaikki vaatteet ensin yritykselleni ja varastoin ne. Välillä kun esimerkiksi kun somessa saan ihmetteleviä kysymyksiä, miksi naisten vaatteita on vain kolme kokoa S, M ja L, toivoisin pystyväni vastaamaan heille, että kokovaihtoehtoja on tulossa pian lisää. Todellisuudessa ainakin sillä hetkellä epäröin laajentamista, sillä yleisesti ottaen XS ja XL -kokoja myydään niin paljon vähemmän. Tämä tarkoittaisi sitä, että ostaisin ensin nuokin koot ja pahimmassa tapauksessa ne jäisivät varastooni myymättä. Lisäkokojen myötä joutuisin luultavimmin myös tilata S, M ja L kokoja vähemmän. 

Oletteko ikinä olleet tilanteessa, jossa tunnette konkreettisesti, kun kylmä hiki nousee kasvoille? Minä olin syksyllä ja tämän voi ehkä viime vuoden hetkelliseksi alamäeksi ja kuopassa käymiseksi. Laskin budjetin, otin riskin ja työtilanteet muuttuivat. Luulin jo, että korona, sota, sähkökriisi ja yleinen maailmantilanne olisivat opettaneet ennakoimaan. Yhtäkkiä kuitenkin “budjetti excelistäni” katosi 10 000€, mikä luonnollisesti vaikeutti vaatteiden kotiuttamista tehtaalta. Kaikki kuitenkin järjestyi ja sain lainaksi rahan ja jopa maksettuakin sen jo, mutta tuo muistutti minua siitä, miten tukossa voi ajatuksellisesti olla kaiken muunkin suhteen, jos jokin asia painaa mieltä. 

Yleistämisen kirous

Eräs asia, jonka olen huomannut viimeisen vuoden aikana on se, miten vaarallisista on, että ihmiset yleistävät eli kertovat oman näkemyksensä ainoana totuutena. Tätä pystyy soveltamaan moneenkin asiaan elämässä. Vaikka jollekin ei sovi jokin ruoka, se ei tarkoita, ettetkö sinä pystyisi sitä syödä. Jos jonkun mielestä jokin väri ei ole mieleen, joku toinen saattaa siitä tykätä. Yleistäminen on varsinkin vaateyrittäjälle kirous. Ihmisillä on eri pituisia selkiä, jalkoja ja käsiä. Näin ollen on luonnollista, että ne näyttävät eriltä päällä.

Yleistämisen sijaan olisi ihanaa, jos me ihmiset antaisimme tilaa kaikille mahdollisille vaihtoehdoille. Kukin meistä varmasti löytää omansa – ja tämä ei tee toisen omasta mitenkään väärää. Ihanaahan se vain on, kun on monipuolisesti vaihtoehtoja – jokainen tyylillään.

Sain kommentin, jossa kerrottiin, kuinka Kallan legginsseissä ja takissa ”oloasuajatus” on etäinen. Joku tykkää olla kotona legginsseissä, toinen pussimaisissa isoissa housuissa ja toisella on taas farkut jalassa. Koska olen trikootyyppi, en halunnut pukeutua isoihin collegehousuihin ja isoon huppariin.

Itse kaipasin kivoja leikkauksia sekä istuvia, mutta joustavia vaatteita myös kotiin. Koska minulle on lantiota ja urheilun jäljiltä reisiä, en osaa pitää ylläni tasapaksuja pussimaisia vaatteita, sillä se saa minut vaan tuntemaan itseni ”isoksi”. Mutta vaikka lähdin kehittämään legginssit ja takki -settiä kotiasun & merinokerraston yhdistelmänä, jokaisella meistä on luonnollisesti oma maku. Minusta on yleensäkin hassua, että asioita lähestytään negatiivisuuden kautta.

Onneksi kaiken tämän vastapainona on ne positiiviset kommentit. Kiva on ollut kuulla, että Kallan merinovaatteet ovat olleet juuri sitä vaihtelua, jota he ovat toivoneet niin omiin ja lapsensa merinovaatteiden tyyliin ja monikäyttöisyyteen.

Epävarmuus tulevasta

Olen aina ollut taivas bongari – huomasin muuten eilen, että jos en ole todistettavasti sitä pitkään aikaan ihastellut, jokin on pielessä. 

Viestintä ja markkinoinnin asiakkaani suurempi hanke päättyi vuoden vaihteessa ja toinen hanke päättyy kesäkuussa, joten aikaa vapautuisi taas muuhun Kalla-juttujen rinnalla. Vaikka huomaan hiukan olevani huolissani tulevista töistä, usein kuitenkin asiat ovat järjestyneet melkein itsestään. Tässä on kuitenkin vielä aikaa järjestellä asioita ja bongailla freelancer-projekteja tai yksittäisiä nakkeja ja samaan aikaan tehdä sotasuunnitelma Kallan suhteen tälle vuodelle. Varmasti mukava vuosi edessä! Millaista vuotta te odotatte? 

21/02/2023 Äitiys, Kalla Active, Mietteet, yrittäjyys

Viisaita neuvoja – suoraan toisesta korvasta ulos

Lentopalloaikoinani katsomossa istui aina seuraamassa peliä joku ”katsomovalmentaja”, jolla oli eväät kaikkiin tilanteisiin – varsinkin niihin menetettyihin palloihin. Tuolloin mielestäni tärkeintä oli keskittyä omaan tekemiseen ja siihen, että pystyi sulkea nuo katsomosta kuuluvat jossittelut omien korvien ulkopuolelle. 

Toki pelaaja oppii peleistä paljon, varsinkin mokien kautta, mutta usein näiltä ”katsomovalmentajilta” puuttui täysin pelisilmä. Heillä ei nimittäin ollut minkäänlaista käsitystä siitä haluaako pelaaja näitä ”neuvoja”. Tilanteita haluttiin käydä läpi, jos käytiin, pikemminkin joukkueen sisällä. 

Olen ollut vuodesta 2015 yrittäjänä – aluksi osakkaana viestintätoimistossa ja vuodesta 2021 vienyt Kalla Activea eteenpäin ja voitte vain arvata, miten paljon ns. ”katsomovalmentajia” on tullut tuossa ajassa vastaan. 

Neuvotko muita, vaikka neuvoasi ei kysytä?

Myönnettäköön, että aluksi olin hieman hämmentynyt neuvoista. Usein kuitenkin jo muutaman ensimmäisen lauseen aikana huomaan kaksi tyypillistä asiaa, joiden avulla jo nykyään osaan laittaa lauseet menemään toisesta korvasta ulos: neuvoja ei ole käynyt kertaakaan Kalla Activen verkkosivuilla. Toinen esiin tuleva asia on, että hänellä ei ole käsitystä merinovillavaatteista. 

Tuo ensimmäinen kohta on hauska, sillä saan paljon neuvoja liittyen vaatteisiin, vaikka ihminen ei alkujaankaan tiedä, millaisia merinovaatteita myyn ja missä. Usein merinovillaan yhdistetään vain kalsarikerrastot. Tosiasiassahan Kalla Activen vaatteissa on neuleita, neuletakkeja, työhousuja, mekkoja, tunikoita jne. 

Maksaessa minulle ehdotetaan MobilePayta ja hämmästytään, kun kerron, että verkkokauppani toimii aivan kuin normaali verkkokauppa. Myös maksupääte liveostoon on käytössä. Lisäksi samassa yhteydessä kerron myös, että tuotteita myydään Zalandolla, muutamalla muullakin sivustolla sekä lifestyle-shopeissa Ylläksellä, Levillä ja Lauttasaaressa. Tämä on siis ihan oikea työni.

Vaatteiden suunnitteluun olen saanut neuvon, että täytyisi käyttää tunnettua suunnittelijaa. Toki yhteistyöt varmasti tietyllä tapaa tuovat tunnettuutta, mutta en koe sitä listallani oleelliseksi. Monesta Kalla Activen vaatteesta on tällä hetkellä myynnissä vasta muutama väri, ja toivon voivani tuoda niistä mahdollisimman pian vaihtoehtoisia värejä myyntiin. Lisäksi lastenvaatteista odotetaan kovasti isompia kokoja. Mallistoja pystyy helposti tulevaisuudessa laajentaa muillakin tavoin. Lisäksi arvostan käyttämieni vaatealan ammattilaisten osaamista. Tämänkin ”neuvon” kohdalla toivoisin siis ennemmin kysymystä: ”Millaisia kehitysideoita sulla on mallistoihin ja tuotteisiin liittyen?” 

Vaatealan ”katsomovalmentajat” ovat muutamaan kertaan ehdottaneet muita materiaaleja merinovillan tilalle. He ovat usein myös niitä, jotka eivät ole ikinä käyttäneet merinovillaisia vaatteita. Tähän on usein vaikea lyhyesti vastata: ”En ikävä kyllä ole sitä vaihtamassa.”

Materiaalin valinnalle oli alkujaankin syy. Aloin kehittämään Kalla Activen merinotuotteita omien tarpeiden pohjalta. Leikkipuistossa huomasin usein jo syksyllä, että puuvillaiset housuni eivät lämmittäneet tarpeeksi ja kastuttuaan ne tuntuivat jäätävältä ihoa vasten. Merino oli siis täydellinen materiaali ulkohousujen alle, sillä se hengittää ja imee kosteutta tuntumatta kylmältä ihoa vasten. Ulkoilujen jälkeen ulkohousujen alla oleva kerros jäi usein päälle koko päiväksi ja kaipasin merinovillaisia housuja ja takkia, joissa yhdistyisivät kaunis kotiasu ja merinovillan toiminallisuus. Halusin myös löytää vaihtoehtoja lapseni merinovillavaatteisiin. Kaipasin pirteämmissä väreissä olevaa välihaalaria ja sisävaatteita, jotka eivät ole kalsarikerrastomaisia. Tämän jälkeen idea on jalostunut kaikissa mallistoissa ja SELJA työmallistossa yhdistyvät esimerkiksi arki- ja työvaate. 

Merinovillaa on myös eri paksuutta. Suurin osa Kalla Activen merinovillavaatteista on ohuen ohutta merinoa, joka tuntuu päällä kevyeltä ja pehmeältä. Se ei ole siis päällä ”villainen”. Esimerkiksi ohut toppi oli viime kesän myydyin tuote. Tuota menee nyt talvellakin neuleiden alle. Luonnollisesti naisten USVA-neuleessa ja lasten UTU-välihaalarissa neulos on paksumpaa, mutta niissäkin käytetty villa on hienoa eli ohutta ja kiharaa.

Kaikki omalla tyylillään

Joku viisas kerran totesi, että kaikkia ajatuksiaan ei tarvitse sanoa ääneen. Muistan tapauksen, kun somevaikuttajat, kuten Hanna Gullichsen, Jenni Rotonen, Stella Harasek, Natalia ”Nata” Salmela ja Viena K kertoivat stooreissaan saavansa seuraajiltaan paljon viestejä, joissa nämä jakavat neuvojaan ja heristelevät sormeaan ilman, että heiltä on neuvoja pyydetty tai kaivattu. Erika Vikman myös totesi tuolloin, että pyytämättä annettu neuvo on moite.

Oman elämänsä ”katsomovalmentajia” löytyy siis joka suunnalta ja stereotyyppisimmät tapaukset varmaan liittyvät arjen asioihin, kuten työelämään tai äitiyteen. Yksi julistaa, miten lasten ei saa antaa vaikuttaa elämään ja kertoo, kuinka heidän lapsensa elää ilman rytmejä. Tämä kertoja ei taas välttämättä ymmärrä, miten joku toinen äiti on enemmän kuin onnellinen lapsensa säännöllisistä rytmeistä – kaikki omalla tyylillään.  

Omalla kohdallani ainakin lapsen vauva-ajan rytmit mahdollistivat paljon asioita, esimerkiksi matkustin aina päiväunien aikana noin tunnin bussimatkan keskustaan äititreffeille. Valvottujen öiden jälkeen ne olivat taas pelastus. Tuon avulla tiesin koska päiväunet koittivat, ja näin pääsin itsekin tuolloin nukkumaan. 

Ehkä eniten kuitenkin peräänkuulutan kaikessa pelisilmää ja tilannetajua. Itse ainakin koen, että muutamat tilanteet ovat lähiaikoina olleet enemmän sosiaalisesti uuvuttavia kuin virkistäviä. Eihän kenenkään meistä pitäisi joutua selittelemään tekemisiään – varsinkin jos ei edes itse kerro kaipaavansa apua. Moni varmasti aidosti enemmän arvostaa tsemppaamista. ❤️

16/12/2022 Äitiys, Kalla Active, Perhearki, yrittäjyys

Joulukuun hulinat ja minimimmin luisteluhuuma

Mulla on ollut jo kauan mielessä kirjoittaa edellisistä viikoista, mutta koska marras- ja joulukuu on ollut yhtä hulinaa, en ole ehtinyt pysähtymään ja kirjoittamaan. Usein olen kyllä suonut sille ajatuksia, mutta siihen se on jäänytkin.

Vauhdin määrästä kertoo yleensä se, että kun yritän miettiä edellistä viikkoa, joudun katsoa kalenterista, mitä on tapahtunut. Joku saattaisi todeta, että: “Noh ruuhkavuodet”, mutta oma kiireeni ei liity äitiyteen, vaan enemmänkin monen eri työjutun tekemiseen. Äitiys on oikeastaan tämän kaiken tasapainottava tekijä. Minimimmi on se syy, että laitan läppärin kiinni ja käännän aivot iltaisin eri asentoon.

Nyt myös pystyn jo pikkuhiljaa todeta, että selvisin syksystä eli nyt näyttäisi siltä, että sain kuin sainkin kaikki Kalla Activeen liittyvät hommat tehtyä ennen joulua. Kahden kuukauden sisällä on tullut yhteensä yhdeksän uutta tuotetta. Erityisen innoissani olen ollut naisten mustasta merinomekosta sekä lasten mintun värisestä. Mitä mieltä olette? Kurkatkaa verkkokaupasta myös muut uudet tuotteet!

Nyt totisesti pidän pienen tauon uusien tuotteiden lanseerauksesta. Niin kuin aikaisemminkin jo totesin: unohdan tyystin aina, kuinka suuritöinen prosessi se on. Mutta ihana on ollut jälleen kerran huomata, miten hyvän vastaanoton uudet tuotteet saivat. Siitä on pakko kiittää!

Naisten uudet vaatteet ovat nyt myös Zalandollakin myynnissä. Marras- ja joulukuussa tulleiden merinovaatteiden kohdalla tein poikkeuksen ja otin ja käsittelin kaikki kuvat itse. Ystäväni Leo teki niihin harmaat syväykset sekä packshot-kuvat Zalandoa varten. Tunnen Leon muuten alkujaan Vaasasta. Hän oli kanssani samaan aikaan lukiossa. Hauska yhteensattuma, että aikuisiällä törmäsimme uudelleen ja nyt hän on ollut rautainen ammattilainen kuvien kanssa ja korvaamaton apu. 

Talven juttuja ja luisteluhuumaa

Kalla Activen merinojuttujen ja minimimmin luistelun lisäksi joulukuu on ollut pulkkailua ja muuta ulkoilua. Pian saa nauttia joulun ajan lomailusta! Tein muuten joulutorttuja Fazerin “vihreäkuula-hillosta”. Suosittelen kokeilemaan, jos haluaa vaihtelua perinteisiin joulutorttuihin.

Minimimmi on ollut nyt syksyn luisteluhuumassa ja nyt näyttää myös siltä, että hän jatkaa tammikuussa ensimmäisessä taitoryhmässä. Helsingin Luistelijoissa on mielestäni ollut hyviä valmentajia ja he ottavat ihanasti lapset huomioon – aivan pienikin ele, kuten lapsen silmiin katsominen ja kumartuminen alas puhuessaan hänelle tekevät ainakin minuun vaikutuksen.

Alkuviikosta oli ihana, kun Nordiksella vietettiin Helsingin Luistelijoiden joulujuhlaa ja luistelukoululaisetkin pääsivät esiintymään. Olin niin ylpeä kaikista pienistä luistelijoista! Miten rohkeita he olivatkaan. 

Luistelun kohdalla olen ajatellut, että niin kauan kuin minimimmin innostus jatkuu, hän saa puolestani harrastaa. Luistelu taitona on kuitenkin niin tarpeellinen ja siihen liittyvät harjoitteet tuovat tasapainoa ja kehonhallintaa. Kannattaa muuten kurkata Helsingin Luistelijoiden luistelukoulut, joista minimimmikin aloitti. Ne ovat loistavia.

24/11/2022 Mietteet, yrittäjyys

Tasaisen tappavaa vai elämä “liian innostuneena”

Olen aina miettinyt näitä suomalaisia sanontoja. Onko tasaisen tappavaa hyvä vai huono juttu? Omiin korviin se kuulostaa aika kauhealta – siitä on innostuneisuus kaukana. 

Arjen innostusta

Minimimmillä oli syksyn alussa vasukeskustelu päiväkodissa. Hänellä jatkuu viimevuotinen ihana ryhmä ja hoitajatkin ovat mukavan tsemppaavia. Kaikki menee siis hienosti ja varhaiskasvatuksen opettaja sanoikin, ettei varsinaisesti mitään isompaa haastetta ole – ainoastaan se, että hän on vaan kovin innostunut kaikesta. 

Toki siis ymmärrän, että oman vuoron odottamista ja kärsivällisyyttä harjoitellaan (monihan aikuinenkin tässä vielä epäonnistuu), mutta suurimmaksi osaksi olin vain onnellinen, ettei ole tämän isompia ongelmia. 

Tuohonhan ”haasteeseen” on mielestäni helppo keksiä ratkaisu – jos minimimmi haluaa aina auttaa, ottaa hänet apulaiseksi ja keksii hänelle lisätehtäviä, kuten lisä maidonhakureissuja keittiöön. Viime vuonnakin hän oli kuulemma ollut mini päikkytätinä ja ottanut pienemmiltä hanskoja pois ja laittanut pikkukamuille pottia valmiiksi. Kotona keksin hänelle loruja tai sanontoja, joihin harhautan hänet. Tällä hetkellä vuorossa on aakkoset. Aikaisemmin ollaan läpikäyty jo suomeksi ja englanniksi kymmeneen laskeminen ja viikonpäivät. 

Elämä ”liian innostuneena”

Kun kuulin tuosta minimimmin ”haasteesta” ensimmäisenä päässäni oli vain: ”Voi minä tiedän niin sen tunteen”. Itselläni elämistä sen kanssa on ollut jo useampi vuosikymmen ja välillä olen suhtautunut tuohon piirteeseeni ristiriitaisesti. Millaista on ollut eläminen “liian innostuneena“?

Lukiossa muistan, että joku tyttö aina jossain vaiheessa iltaa sanoi: ”Älä puhu koko ajan” ja muistan, että välillä jouduin ihan tosissani tsempata, etten vaan innostu liikaa ja vie valokiilaa. Välillä tuo itsensä hillitseminen oli vain tosi vaikeaa, sillä oma hyvän olon tunne vei mennessään, eikä siinä tunteessa aina muistanut ottaa kaikkia hiljaisempia tyttöjä huomioon. Yliopistoaikoina muistan, että juhannuksena minut oltiin heittämässä juhannusmökillä järveen, koska olin ”liian energinen” neljän aikaan iltapäivällä, kun muut olivat vielä liian väsyneitä juhlimisen jäljiltä. Samaan hengenvetoon olen saanut välillä kuulla olevani liian hyvällä tuulella.

Vaikka tuolloin en näitä asioita murehtinut, näin jälkikäteen ajateltuna on aika älytöntä, että joku muu on määrännyt, miten energisiä tai hyvällä buugilla ihmiset voivat missäkin kellonaikana. Kenellä on valta määritellä, mikä on normaalia? Eihän toisen energia ole itseltään pois. Mielestäni liian hyvällä tuulella ei myöskään voi olla – jos on tarkoitus nauttia vapaa-ajasta, kukapa ketään hapannaamaa jaksaa katsella. Eikö tuo aika itsellekin ole kivempaa, jos siitä yrittää nauttia? Tavallaan tuo oli myös aika surullista, ettei saanut olla oma itsensä ja minun piti yrittää hillitä itseäni jotenkin.

Oman elämäni voimavara

Olen aikaisemminkin sanonut, että se on mun suurin voimavara tehdä asioita – se että innostun asioista. Toki myönnän, että välillä liikaakin, mutta ilman sitä en olisi esimerkiksi ikinä lähtenyt yrittäjäksi tai hypännyt Kalla Activen pariin pois omalta mukavuusalueeltani. Sillä drivella asiat hoituu huomaamatta.

Ne, jotka minut tuntee tietää, että saan hoidettua miljoona asiaa. Innostuminen edellyttää uteliaisuutta, sinnikästä kokeilemista ja kykyä nauttia pienistä onnistumisista. Ehkä nykyään olen myös tarkemmin antanut aikaani niille ihmisille, jotka tuosta minun luonteenpiirteestäni myös nauttii ja kokee sen rikkautena. Tuon vuoksi en ole enää jaksanut ”hillitä” itseäni ja innostuneisuuttani. Enkä myöskään anna muiden sitä latistaa. 

Ps. Koodilla BLACK20 -20% alennus Kalla Activen verkkokaupasta. Koodi voimassa 25.11.2022 klo 23.59 asti. 

22/11/2022 Kalla Active, Perhearki, yrittäjyys

Arkinörtti Pressipäivillä ja muutama muuttuva tekijä

Tiedättekö sen tunteen, kun joku kysyy, että mitä kuuluu, mutta ette oikein osaa vastata? Tuntuu, että on tapahtunut taas lyhyen ajan sisällä niin paljon juttuja, ettei oikein enää itsekään pysy kärryillä kaikesta. Yleensä tuohon tunteeseen liittyy myös jollain tapaa lapsen sairastaminen eli vähäinen uni itselläkin sekä se, että perinteinen syksyn kisaväsymys alkaa painaa.  

Jollain tapaa olen taas onnistunut hankkimaan syksyn aikana monenlaisia extrajuttujakin tehtävälistalle ja salaisesti olen merkinnyt tietynlaiseksi merkkipaaluksi jouluaaton – sen jälkeen voi levähtää. 

Olen varmaan jo aiemmin kertonut, että vaikka rakastan matkustamista, onnellisimmillani olen, kun arki soljuu tasaisesti eteenpäin. Uskokaa tai älkää nyt kun on satanut lunta, kivointa on ollut minimimmin kanssa ulkona hääräily: luomme lunta, laskettelemme liukurilla ja käymme kotimme vieressä hänen toiveestaan katsomassa, onko hiihtoladut jo tehty. 

Pressitilaisuuden puheripuli

Kalla Activen merinovaatteet ovat olleet esillä Viestintätoimisto Manifeston Showroomissa koko syksyn ja ovat siellä aina loppiaiseen saakka. Pääsin kahdeksi päiväksi kertomaan niistä myös vaikuttajille ja toimittajille Pressipäivillä, jotka järjestettiin 15.–16.11. teemalla Hygge! Manifeston tavoitteena oli esitellä pro bono -periaatteella pienyrittäjä, ja Kalla Active sai kunnian jakaa merinojen sanomaa. 

Vaikka en ole hetkeen höpöttänyt kahden päivän aikana noin paljon, ihaninta oli huomata, miten ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita Kalla Activen tuotteista. Hauskaa oli myös sparrailla tulevaisuuden uusista tuotteista. Plussaahan aina (ja korvaamaton apu brändille) oli toki tuotteiden runsas vilahtaminen somessa. 

Uusia tuotteita ulkona!

Marraskuun konkreettisin asia on varmaankin ollut kolme uutta tuotetta. Joka kerta kun saan vietyä tuon prosessin läpi ja uuden tuotteen myyntikuntoon, mietin itseksesi, että nyt en kyllä tee tätä hetkeen, sen verran kova rypistys se on – kuitenkin unohdan tämän lupauksen joka harvasen kerta. 

Harmaasta neuleesta minulla oli onneksi tuotekuvat jo otettuna viime kevään The Bäron kuvauksista, jotka olimme syvänneet harmaiksi Zalandoa varten jo syksyn alussa. Lisäksi kaikkien tuotteiden SKU-koodit oli luotuna, tiedot oli syötetty GS1-rekisteriin ja rekisteristä EAN-koodit myyntiä varten. Näiden pohjalta oli ollut helppo luoda verkkosivuille tuotteiden sivut luonnoksiksi valmiiksi odottamaan. 

Lasten UTU merino neuletakissa minimimmi oli innokkaana mallina ja tuttuni tuli naisten merino SELJA-neuletakkiin. Otin ja käsittelin kuvat viikonlopun ja alkuviikon aikana.  

Neuletakeista on edessä vielä Zalandon tuotesivujen luonti, mutta se saa vielä odottaa hetken, sillä kuvien muuttaminen Zalandon vaatimusten mukaan on vielä kesken (harmaat taustat jne).

Tapahtumien järjestämistä

Ja ai mitäkö ne extrajutut ovat olleet, joita olen haalinut? Olen minimimmin päiväkodin vanhempaintoimikunnassa ja olen sykkinyt nyt joulukuulle joulumyyjäisiä sekä lasten pikkujouludiscoa. Käytämme nämä tuotot keväällä lasten kevätriehan järjestämiseen lähinnä bändiin ja muihin esiintyjiin. Kävimme eilen katsomassa tuota discotilaa, jonka olemme vuokranneet. Vaikka nämä ovat olleet aikaa vieviä rasteja, onneksi jo nyt tiedän, miten paljon lapset tulevat nauttimaan discosta ja tulevasta kevään riehasta. 

Vinkkinä muuten, jos olette järjestämässä päiväkotiin tai kouluihin ohjelmaa, kurkatkaa Konserttikeskuksen verkkosivut. Tilasimme heidän kautta viime keväänä esiintyjän ja se oli oikein mainio. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Musiikin edistämissäätiön tuen ansiosta he voivat tarjota konsertteja kouluille ja päiväkodeille kohtuulliseen hintaan. 

Puolisoni tutut freesasivat pari viikkoa sitten alakerran vessamme ja huomasin, että välillä tuntui hassulta, kun ei saanutkaan tehdä töitä rauhassa yksin kotona. Vaikka sain tosi paljon hommia hoidettua tuolla viikolla, viikko kuormitti eri lailla. Remontin alkupäivinä menin muutamaan ravintolaan tekemään töitä, mutta huomasin, että helpoin oli kuitenkin hoitaa palaverit kotoa, vaikka hälinää olikin alakerrassa.

 

Vaikka WC:seen ei tehty isoa kallista remonttia, ilme freesautui. Suurimmat toimenpiteet olivat seinien maalaus ja tason, altaan, peilin, valaisimen sekä hanan vaihto. Yllä ennen ja jälkeen -kuvat, joista varmaan pienet muutokset huomaa.

Ps. Hyödynnä Black Friday -hinnat verkkokaupassa. Koodilla BLACK20 -20% alennus. Koodi voimassa 25.11.2022 klo 23.59 asti. 

01/11/2022 Kalla Active, yrittäjyys

Voiko yrittäjä olla laiska?

Kävin eilen aamulla meressä pulahtamassa, samalla kun hoidin juoksevia asioita. Samalla kun kävelin rantaan, mietin, miten tätä pitäisi tehdä useammin. Olen painanut syksyn taas satalasissa. Olen hoitanut hommia tasapaksun tehokkaasti, mutta samaan aikaan olen huomannut junnaavaani samaa pääraidetta. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta pidemmän päälle se ei vie Kalla Activea eteenpäin. 

Samaan aikaan mietin myös, miten haastavaa olisi kehittää ja pitää yllä työkykyä ns. normaaleissa palkkatöissä kaiken silpun keskellä – usein nimittäin minusta silloin tuntui, että pakolliset sisäiset- ja ulkoiset palaverit, sähköpostit ja työajanseurannan täyttäminen veivät suurimman osan ajasta. Ja jos haluttiin ”ideoida”, pidettiin toimiston ulkopuolella kick off, jossa oli määrä olla luova – yllättäen pakon edessä ei yleensä syntynyt mitään jatkojalostettavaa. 

Luovuus tarvitsee luppoaikaa

”Suorituksen rentous voi tuoda työhön ihan uusia sävyjä”, sanoo Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen professori Juha T. Hakala, jonka mukaan luovuus edellyttää tietynlaista rytmisyyttä arkeen ja eripituisia taukoja. Taukojen aikana pitäisi kuulemma ymmärtää olla tekemättä mitään. Silloin vain maataan rauhassa ja katsellaan kattoon, mutta kuinka moni tekee tätä todellisuudessa?

Jos isääni jälleen lainaan, hänen mukaansa pääsin nuorempana parhaimpiin suorituksiin urheilukisoissa, kun turha hötkyily ja jännittäminen olivat poissa. Ennätysajoissani tai peleissäni näkyi silloin tuo Hakalankin mainitsema suorituksen rentous. Tuohon siis pyrittiin, mutta sitäkään ei pakolla saanut aikaan – aivan kuin luovuutta ei pysty puskea väkisin, vaan sille pitää antaa tilaa. Kerran kaaduin 1500m juoksukilpailun yhteislähdössä tönimisen seurauksena ja en ole varmaan ikinä juossut yhtä hyvää aikaa. Siinä oli jännitys hetkessä kadonnut, kun näin kilpatovereiden selät noustessani maasta. 

Tuohon luovuuteen tai rentoon suoritukseen pääsemistä voi harjoitella, mutta mikä on toimii parhaiten? Se varmaan riippuu niin ihmisestä. Jos päivä on buukattu täyteen, eivät aivot ehdi oivaltaa mitään uutta. Näin ainakin itsellä. Konkreettinen esimerkki on kirjoittaminen – jossain vaiheessa päivää se kyky katoaa kokonaan, sillä aivot eivät enää pysty jäsennellä sanoja, puhumattakaan nasevista sanavalinnoista. 

Laiskuusko tuo luovuutta?

Usein ajatellaan, että kaikki yrittäjät tekevät pitkää päivää. Varmasti tämä tietyllä tasolla pitää paikkansa, mutta jollain tapaa ainakin minun on pitänyt opetella vanha lausahdus: ”Eivät ne työt kesken lopu”, jotta laitan koneen kiinni, kun lähden hakemaan minimimmiä päikystä. Toki välillä on vaan pakko palata joihinkin asioihin vielä illalla. 

Vuodet ovat myös tuoneet itsevarmuutta sen suhteen, että on voinut tosissaan itse määritellä mitä tekee ja koska. Toki olin alussa vaatealalla pihalla kuin lumiukko ja edelleen tulee päiviä, kun hämmästelen joitain alalla vallitsevia käytäntöjä, mutta onneksi tajusin, ettei niiden tarvitse määritellä Kalla Activea. Teen asiat omalla tyylilläni ja rakennan omanlaistani brändiä. Stressiä ei tule, jos ripottelen ns. luovat työt, kuten kirjoittamisen, viikon eri päiville. Joka tapauksessa tiedän itsestäni tuon, että aivot lakkaavat jossain vaiheessa päivää toimimasta.

Ja mitä tuohon luovuuden tilaan tulee, olen luonteeltani tekijä, joten voin myöntää, että omalla kohdallani kattoon katseleminen ei toimi. Toimiva keino sen sijaan on kävelylenkki tai vastaava, jossa aivot saavat mennä narikkaan. Jos niillä on toissijainen tehtävä ja kroppa johdattaa eteenpäin, pääkopasta usein pulpahtelevat parhaat oivallukset. Nyt vaan täytyy varata ihan tosissaan aikaa myös tähän.

Hain muuten eilen ystävältäni Kalla Activen kuvausrekvisiittaa. Hän oli neulonut sukkia tulevia kuvauksia varten. Eikö olekin ihania? Sanoinkin juuri, että viimeiset 1,5 vuotta kotiasuni on ollut Kallan legginssit, takki ja toppi. Sukat sopivat hyvin tähän! Jos haluat ihastella hänen muita tuotoksia, hänen tilinsä löytyy Instagramista @raikkuneuloo. 

11/10/2022 Äitiys, yrittäjyys

Mistä lapsen kilpailuvietti syntyy ja onko kilpailu hyvästä?

Sanotaan, että lapsen kilpailuvietti on sisäänrakennettu – jollain sitä on enemmän, jollain vähemmän. Meillä 3-vuotiaan minimimmin kilpailuvietti tuntuu heränneen nyt oikein urakalla. Kaikesta voi ja pitää kilpailla. Olemmekin miettineet muutaman äidin kanssa, että onko tuo jokin vaihe vaan, sillä tuntuu, että monella 3-vuotiaalla on kilpailuhalu kukoistuksessaan. 

Toisaalta niin on itsellänikin tai ainakin oli kilpaurheiluaikoina eli geeneissä taitaa kulkea lapsellemme minun ja puolisoni puolelta. Osaksi en ilmiötä edes viitsi hillitä, sillä piirre on niin vahvana. Muutaman kerran olen jotain pyöräilykisaa hillinnyt tai rampissa huudellut perään. Faktahan on kuitenkin, että aina ei myöskään ole turvallista kilpailla. 

Häviäminen onkin sitten eri juttu. Toisaalta häviäminen taitaa olla myös monelle aikuisellekin vielä vaikea paikka. Välillä minimimmi ottaa sen ihan hyvin – välillä taas se on kovempi isku. Toki mieltä hiertää välillä, kun esimerkiksi vanhemmat siskopuolet osaavat seisoa päällään ja hän vielä ei, mutta jollain tavalla hän kyllä myös sisuuntuukin näistä. Esimerkiksi viime viikonloppuna hän pyysi yhtäkkiä aamulla saada harjoitella päällä seisomista. 

Kilpailun demonisoiminen

Asia, jota olen välillä ihmetellyt, on se, että nuorten elämästä pyritään siivoamaan kaikki, mistä voi tulla paha mieli. Eihän toki esimerkiksi lasten harrastuksilla ole mitään tekemistä huippu-urheilun kanssa, mutta mielestäni lasten on tervettä saada voittaa ja hävitä yhdessä. Voittaminen ja onnistuminen yhdistää ja häviäminen kasvattaa. 

Tervettä on huomata olevansa huonompi tällä kertaa ja myöntää se. Kysymyshän on vaan siitä, miten siihen suhtautuu. Ja parastahan olisi alkaa opetella tuota jo lapsena, sillä liikasuojeleminen negatiivisilta kokemuksilta vaan vaikeuttaa omaa suhtautumista epäonnistumisiin myöhemmin. Opiskelupaikan tai työpaikan missaaminen saattaa tuntua aika eriltä, jos epäonnistumisen tunnetta ei ole aikaisemmin kokenut kunnolla. 

Isäni opit

Oma isäni aina sanoi meille lapsena: ”Kaikkihan tykkäävät voittaa, mutta häviäminen on ihan eri juttu”. Jossain vaiheessa olin lapsena aluetasolla hiihdossa melko ylivoimainen ja muistankin, kun kerran ”voittoputkeni” katkesi ja hävisin yhdellä sekunnilla kultamitalin. Muistan kun isäni vaan sanoi minulle: ”Ihan hyvä, että sä häviät välillä.”

Isäni tapasi myös sanoa meidän lentopalloharrastuksesta, että se oli hyvä laji, sillä siinä ei ehtinyt nousta kusi päähän. Sitä se tosiaan oli. Vaikka yhden pallon iski suoraan kenttään, ei voinut liiaksi jäädä tuulettelemaan, sillä seuraavasta pallosta peli taas jatkui. Usein ne leijumaan jääneet pelaajat saivatkin seuraavasta pallosta vastakentän pelaajalta tuplana takaisin. 

Näin jälkeen päin mietin, että onneksi olen saanut harjoitella näitä asioita jo lapsena – en nimittäin ikinä muuten pystyisi olla yrittäjänä. Yrittäjyys on kyllä totisesti laji, jossa pidä jäädä leijumaan. Yhdellä viikolla saattaa esimerkiksi tulla todella paljon merinovillavaatetilauksia ja seuraavalla viikolla ei taas yhtään. Tuon vaihtelun ei vaan pidä antaa vaikuttaa liikaa. Toki jos tilauksia tulee paljon, onhan se kiva riemuita ja iloita tästä, mutta seuraavalla viikolla ei pidä tiputtautua pohjamutiin.

Pienten epäonnistumisten tai kommenttien sietäminen

Kalla Activen myötä tietyllä tapaa oma nahka on myös kovettunut ihmisten kommentteihin. Usein varsinkin somessa joillain on todella töksähtelevä tapa ilmaista asioita. Vaikka jokin asia olisi alkujaan tarkoitettu hyvällä, sitä ei kuitenkaan osata ilmaista niin. Esimerkkinä ovat lasten KUURA-malliston vaatteet. Ne päättyvät kokoon 104/110. Isommista koosta on tullut paljon kyselyitä, mutta jotkut ovat olleet muodossa: ”Ai jaha koot loppuu noin aikaisin – eipähän tarvi eksyä sivuille ja ostaa.” 

Nämä eivät varsinaisesti mene ihon alle, mutta menen näihin usein vastaamaan omalla nimelläni ja kertomaan omia henkilökohtaisia ajatuksia ja taustaa vaatteista. Kun suunnittelimme mallistoa, ajattelin aluksi, että mallisto on päiväkotimallisto. Unelmana oli kasvattaa mallistoa tyttöni kasvun mukana ja luoda erikseen myöhemmin ala-astemallisto. Nyt kuitenkin KUURA-malliston paidasta, housuista, topista ja tunikasta on tullut niin paljon kyselyitä isommissa koossa, että yritän tuoda niistä ensi talveksi isompia kokoja myyntiin. Usein vastaukseni saa mukavan vastaanoton ja kommentoija tajuaa, että täälläkin ruudun takana on ihminen. 

Pääsen näistä töksäytyksistä tai yrittäjyyden pienistä alamäistä usein nopeasti eteenpäin, enkä jää asiaa usein murehtimaan. Ja jos tuntuu, että asia kummittelee kauemmin, hakumatka päiväkotiin viimeistään katkaisee ajatuksen. Äitiys on hyvää vastapainoa tällekin asialle. 

27/09/2022 Kalla Active, yrittäjyys

Yrittäjä joka vihaa myymistä

Paljastan teille salaisuuden: Jollain tapaa välillä vihaan myymistä. Kuinka sitten voin olla yrittäjä ja vielä myydä merinovaatteita, jos minulla on näin ristiriitaiset fiilikset myymiseen? 

Olenkin kirjoittanut aiemmin, kuinka jo lapsena säästin karkkipäivän karkkeja ja perustin kotiini erilaisia kioskeja – ja nehän myivät kuin häkä. Aloitin nuorena työnteon ja olin esimerkiksi Kuortaneen urheiluopistolla urheiluleirien valmentajana. Siitä hiukan myöhemmin tein ravintola-alan töitä tarjoilijana ja baarimikkona sekä olin myyjänä yliopistoaikoina vaateliikkeessä. 

Vaikka ajatellaan, että tarjoilija vain ottaa ruokatilauksen ja vaatemyyjä lyö ostoksen kassakoneeseen, itse koin, että tein aina enemmän. Suht nopeasti myös huomasin, että tuo ”enemmän” hyödyttää molempia. Jos asiakkaaseen sai luotua jonkinlaisen suhteen, hän luonnollisesti usein palasi takaisin ja juttelun lomassa oma työaikakin meni nopeammin. 

Harjoittelin usein pieniä extrajuttuja, kuten kertomaan pitkät pätkät ravintolan konjakeista ja viskeistä. Koska edelleen vihaan kyseisiä juomia, enkä edes pysty haistamaan niitä, opettelin ulkoa rimpsut ilman maistamista. Vaikka Suomessa ei ole tippikulttuuria, tienasin usein 20-vuotiaana baarimikkona seuraavan viikon ruokarahat. Kun asiat sai tehdä omalla tavalla, tuo kaikki ei tuntunut myymiseltä. 

Missä meni vikaan?

Missä kohtaa sitten tuo suhtautuminen myyntiin muuttui? Kun valmistuin yliopistosta ja menin ensimmäiseen ns. toimistoduuniin, muistan, kuinka sen paikan myyjät pommittelivat puhelimella hokien ilmeettöminä samaa lausetta: ”Ihan yhteistyön merkkeissä soittelen…”

Seuraavissa viestinnän työpaikoissa työnkuvaani kuului osaksi myyminen. Muistan, että ensimmäisenä työpäivänäni minulle annettiin tehtäväksi tehdä myyntiprese isolle terveydenalan organisaatiolle. Sain kansiollisen vanhoja myyntiesityksiä ja tsemppitoivotukset.

Kun kävin kalvoja läpi, ajattelin, että nämä eivät kyllä puhuttele minua. Hetken mietittyäni muuntelin hiukan tulevaan esitykseen tulevia kalvoja. Esitys valmistui ja laitoin sen sisäisesti eteenpäin. Kun sain esitykseni takaisin toiselta konsultilta, hän oli muuttanut kaikki tekemäni muutokset vanhaan muotoon. Tällä tyylillä varmaan moni ei edes löydä ”omaa sisäistä myyjäänsä”, jos hänet suljetaan suoraan valmiin boxin sisälle, eikä anneta luoda omaa boxiaan tai edes sen sisustusta.  

Olla oma itsensä

Aikaisemmissa työpaikoissani isoimmat ja pitkäikäisimmät asiakassuhteet ovat syntyneet, kun olen saanut tehdä asiat omalla tavallani. Ehkä ihminen on myöskin silloin aidoimmillaan. Silloin asiat eivät ole myöskään tuntuneet myymiseltä vaan yhdessä tekemiseltä. Näiden kanssa ei myöskään soiteltu mitään: ”Ihan yhteistyön merkeissä soitellaan” -puheluita vaan enemmänkin: ”Moi, miten menee?” -puheluita. 

Tämä onkin siis se yksi asia, jonka vuoksi koen, että haluan olla yrittäjä, enkä sulkeutua mihinkään valmiiksi sisustettuun boxiin. Uskon tuotteeseeni ja siihen mitä teen brändin eteen sekä saan rakentaa ihmissuhteita myös työverkostooni omalla tavallani.  Näiden asioiden vuoksi Kalla Active -yrittäjyys ei tunnu myöskään myymiseltä. 

ps. -15% alekoodi SYKSY15 on voimassa 30.9. asti. Vielä ehdit sen hyödyntää verkkokaupassa.

12/09/2022 Kalla Active, Matkustaminen, yrittäjyys

Syksyinen Ylläs vei sydämen – kuvauslokaationa täysi kymppi

Taidan olla rakastunut syksyiseen Lappiin. Ylläs ja Äkäslompolo veivät ruskalla ja taivaan värityksellään sydämen, ja Kalla Activen kuvausreissu meni enemmän kuin putkeen. 

Vietimme Ylläksellä ja Äkäslompolossa viisi päivää, joista kaksi oli pyhitetty täysin kuvauksille. Koska meidän 3-vuotias minimimmi oli yksi malleista, oli ihana ottaa hänet mukaan reissuun. Yövyimme Äkäshotellin alppimajoissa ja hän piti erityisesti hotellin uima-altaasta, jossa kävimme usein aamuisin ennen aamupalaa pulahtamassa. 

Mielenkiintoisia veijareita olivat hänen mielestään myös porot, joita tuli vastaan. Mimmistä tuli koko kylän maskotti ja varsinkin samat ukit ja muorit höpöttivät ja moikkailivat hänelle. Tuosta tuli itsellekin tosi lämmin ja sydämellinen olo: ”Kyllä ihmiset ovat täällä vain ihania!”. Sunnuntainen Tanssii Tähtien kanssa -jakso teki myös vaikutuksen ja mini näyttikin mummoille ja vaareille aamupalalla parhaimpia liikkeitä ja taivutuksia. 

Ennen kuvauspäiviä kävimme Äkäslompolon puolella järven rannassa ja miten monta kuvauspaikkaa tuoltakin reissulta olisi tarttunut haaviin. Pulahdus järvessä virkisti kivasti ja maaruska häikäisi värityksellään. Minimimmi halusi myös uikkarin päälle ja kävi kastamassa jalkansa veteen. Kun hänelle kommentoitiin, että se saattaa olla sitten jo aika kylmää, hän vastasi: ”Se on kylmää, jos se on kylmää.” Yksi kauneimmista keinupaikoista #yllasswing löytyy muuten Äkäslompolosta.

Kalla Active -tuotteet myynnissä myös Alava Shopissa!

Kävimme viemässä Äkäslompolon Alava Shopiin Kalla Activen tuotteita myyntiin. Hyviä uutisia siis Lapin matkaajille! Olipa ihana myös nähdä livenä, kun tuotteet löysivät kaupasta oman paikkansa. Minimimmi kyselikin ihmeissään: ”Miksi äiti jätimme niitä sun työvaatteita tuonne?”

Kuten jo aikaisemmassa blogissa kirjoittelin, olen usein Kallan kuvauksissa ollut jännitystilassa, jonka vuoksi käyn ylikierroksilla. Kuvauksissa on niin monta liikkuvaa tekijää, joten isompien kuvausten järjestäminen on myös riskialttiimpaa, sillä luonnollisesti useampi asia voi mennä pieleen. Yleensä kuitenkin olemme menneet täyttä höyryä läpi ja myöhemmin todenneet taas, että olipahan huippu kuvausreissu. 

Kun viime sunnuntaina laskeuduimme Kittilään, taivas oli kuin tilauksesta ihan Kallan värinen. Tuona hetkenä tiesin, että tämä tulee menemään hyvin. 

Ylläs ja Äkäslompolo täydelliset kuvauslokaatiot

Kalla Activen ensimmäisenä kuvauspäivänä kuvauslokaatioina olivat Varkaankuru ja Kellostapulin kota. Tavoitteena oli saada kuviin maaruskaa ja hienoja maisemia. Kuvaussää vaihteli aurinkoisesta pieneen sadekuuroon, mutta se ei onneksi haitannut. Tuon ansiosta saimme muutamiin kuviin taltioitua taka-alalle tunturin lisäksi sateenkaaren. Kiittelinkin samalla myös sateenkaaren järjestämisestä Ylläs Eventsin Piiaa, kun kiitin kuvausten koordinoinnista ja kaiken kaikkiaan hänen yrityksensä panoksesta koko reissun käytännön asioihin. 

Toisena päivänä menimme Gondoli-hissillä Ylläksen huipulle sekä Arctic Skylight Lodgeen. Kiitos suuresti tahoille, joiden ansiosta reissusta saatiin aina vain parempi ja kiitos, että saimme tulla kuvaamaan. 

Ylläksen huipulla mietin, miten hyvä tuuri meillä kävi, että saimme tallennettua tuon taivaan värin myös kuviin, jonka näin lentokoneesta. Koska aikuisten mallien lisäksi meillä oli malleina myös minitytöt (3-vuotias ja 8kk), oli loistavaa, että pääsimme Yllässkammin saunatiloihin vaihtamaan vaatteet sekä lämmittelemään kuvaussession jälkeen. Tuossa tilassa olisi ihana ensi kerralla viettää ihan vapaa-aikaakin saunoen. Suosittelen tutustumaan! 

Arctic Skylight Lodgen tyyli ja pelkistetyn klassiset mökit tekivät vaikutuksen. Olin kuullut paikasta aiemmin, mutta en osannut kuvitella sen olevan noin tyylikäs. 

Kaiken kaikkiaan Lappireissu antoi enemmän kuin osasin toivoa. Minimimmi sanoi taas tyypilliseen tapaan lentokoneessa: ”Äiti uudelleen” ja itselleni reissu oli kaukana työreissusta – niin mukavaa vaihtelua se toi arkeen. Kohta onkin aika ottaa agendalle talven kuvauksien suunnittelu. Koska asiat sujuivat niin hyvin Ylläksellä ja Äkäslompolossa, luulen, että taltioimme talvella samoja maisemia myös lumisina Kalla Activelle.

Ottakaa muuten Visit Ylläksen sometilit @visitylläs seurantaan ja tutustukaan Ylläksen verkkosivuihin. Sieltä löytää hyvää inspiraatiota tuleviin reissuihin. 

Hyödynnä koodi SYKSY15 ja täydennä jo nyt merinoa niin omaasi kuin lapsesi vaatekaappiin. Koodi oikeuttaa -15% aleen verkkokaupassa osoitteessa www.kallaactive.com ja on voimassa 30.9.2022 asti. 

02/09/2022 Kalla Active, yrittäjyys

Sunnuntaina lähtö Ylläkselle Kalla Activen kuvauksiin 

Tekisi mieli sanoa, että valmista on, mutta ei se ihan vielä pidä paikkansa. Kuinka moni pitää pakkaamisesta? Olen muuttanut niin monta kertaa, että olen jollain tapaa oppinut pitämään siitä – se on aina edustanut minulle jonkun uuden alkamista. Tokihan alle viikon reissu ei ole sama asia, mutta koska mukaan tulee meidän minimimmikin, kuvausvaatteiden ja rekvisiitan lisäksi täytyy miettiä normi vaatetus itseni lisäksi hänelle.

Meidän minineiti sanoo päivittäin, että: ”Mennään jo sinne Lappiin” ja muistuttelee, että: ”Äiti, älä pakkaa sitten liikaa.” (Pipsa Possussa äiti Possulla oli lähtenyt pakkaaminen ihan käsistä) 

Lisäksi viemme myös Alava Shopin tilauksen samalla. Ja jee Kalla Activea on siis syksystä alkaen pienenä eränä myös myynnissä Äkäslompolon Alava Shopissa. Vuonna 2019 avattu Alava Shop on Suomalaisen muodin ja lifestylen moderni vaateliike. 

Viimeisiä silauksia

Pääpiirteittäin asiat ovat reilassa, mutta muuttivia tekijöitä tulee olemaan loppuun asti – siksi siis asioiden ns. hinkkaaminen ja liika suunnittelu kannattaa lopettaa ajoissa. Kuten viimeksi kirjoittelinkin blogiin, kuvausaikataulu on aikalailla kasassa. Ylläs Eventsin Piia kävi viime viikolla tsekkaamassa vielä kerran kuvauslokaatioita ja värejä sekä laittoi muutaman alla olevan kuvan tulemaan. Niin mahtavia maisemia! En malta odottaa!

Kävin kuvaajan kanssa tällä viikolla läpi aikataulun ja hän ottaa vielä videokuvaajan kanssa oman ideointisessionsa. Meillä on yhteensä itseni ja minimimmin mukaan lukien seitsemän mallia. Heille kaikille on suunniteltu kaksi vaatteiden vaihtoa. Mallien ”kuvaus-lookia” ja profiilia on mielestäni mukava aina miettiä. Rehellisesti sanottuna yleensä olen suht nopea ja teen kuvausvaatteiden suhteen aika nopeat päätökset. Tällä kertaa olin jotenkin enemmän lukossa – tai ainakin vaatteet roikkuivat rekissä kauemmin, enkä ”klousannut” valintojani kuin vasta tänään. Ehkä tälle olisi pitänyt pystyä antamaan aiemmin aikaa, mutta kaiken muun tekemisen ohella en ehtinyt ajoissa pysähtyä. 

Vaikka kuinka yrittää hoitaa asiat aina ajoissa ennen reissuun lähtöä, vakiona on, että silti juoksee hoitamassa asioita viimeisinä päivinä. Lisämaustetta päivään toi bussireissu lentokentän suuntaan hakemaan kuljetusfirman varastolta viimeiset kuvauskappaleet, jotta sain pakattua ne reissuun mukaan. Tehtaan lähettämän paketin olisi pitänyt olla keskiviikkona perillä kotiovelle toimitettuna, mutta vakio on, että pakettia joutuu aina metsästämään.

Lasten merinopaita ja -housut tulevat syksyllä myyntiin myös sammal-värissä, joten ihana saada nekin nyt mukaan.

Oletko käynyt Ylläksellä?

Viimeksi kuvasimme keväällä yhden tehokkaan päivän The Barössä Inkoossa. Lokaatio oli aivan mieletön silloin ja luulen, että Ylläs tulee myös nyt tarjoamaan parastaan. Nyt kuvauspäiviä on tiedossa kaksi. Ensimmäisenä päivänä kiipeämme Varkaankudun kodalle ja siitä mahdollisesti ylemmäs, toisena päivänä käymme Ylläksen huipulla ja hotelli Arctic Skylight Lodgessa. Mikä on lempi paikkasi Ylläksellä?

Tietyllä tapaa kuvauspäivät ovat yksi parhaita asioita oman vaatebrändin kanssa – näkee vaatteen jonkun päällä ja kerta toisensa jälkeen yllätyn lopputuloksesta. Kuvauksissa olen kuitenkin yleensä aina samaan aikaan totaalisessa jännitystilassa. Tuo jännitys ei onneksi lamaannuta minua, mutta huomaan käyväni ylikierroksilla. Lastenkuvauksissa vielä viimeksi otin viihdyttäjäroolin, jolloin käytin vitsipankkini täysin tyhjäksi, jotta lapsilla (tytölläni sekä hänen päiväkotikavereilla) olisi kiva päivä. Heihin huumorini onneksi upposi ja räkätys vaan kuului minuutista toiseen. Tuon jälkeen oli kyllä omakin takki tyhjä ja taisin nukahtaa minimimmin tavoin samantien päiväuniaikaan. 

Parasta on tosin aina ollut se, että olen pystynyt luottamaan ympärilläni oleviin ihmisiin: valokuvaajaan ja videokuvaajaan sekä heidän näkemyksiin. Vaikka itsellä olisi kuinka ns. tarkat ajatukset kuvista, he ovat aina tuoneet niihin omat lisänsä. 

Ota seurantaan somessa!

Ota seurantaa Kalla Activen Instagram ja TikTok -tili @kallaactive. Tulen päivittämään kuvia, videoita ja tunnelmia. Tulen myös kirjoittamaan blogiin vielä koosteen koko reissusta. Ottakaa myös Visit Ylläksen sometilit @visitylläs seurantaan ja tai tutustukaan Ylläksen verkkosivuihin. Noita kun luin, iski myös itselle paniikki! Ylläksellä olisi niin paljon tekemistä! Ainakin top3-listalla ovat minimimmillä (ja itsellä) Äkäslompolon uimaranta (Olenhan muuten kertonut, että minimimmi tykkää myös kylmästä vedestä?) sekä Äkäshotellin uima-altaassa polskiminen. Lisäksi haluaisimme nähdä poroja ja nauttia kuvausten ulkopuolella ruskasta. 

ps. Lue Kalla Activen vinkit syyspukeutumiseen! Niin naisten kuin lasten merinovaatteet toimivat erinomaisesti syksyllä, sillä ilmankosteuden ollessa korkea, merinovilla mahdollistaa ilman kiertämisen. Tämä pitää käyttäjän kuivana ja lämpimänä. Tämä täytyy itsekin muistaa, nyt kun pakkaan vielä viikonloppuna meille ihan perus vaihtovaatteita. Tätähän siis en ole vielä tehnyt, vaikka matkalaukku täyttyykin nyt kovaa vauhtia. 

Hyödynnä koodi SYKSY15 ja täydennä jo nyt merinoa niin omaasi kuin lapsesi vaatekaappiin. Koodi oikeuttaa -15% aleen verkkokaupassa osoitteessa www.kallaactive.com ja on voimassa 30.9.2022 asti. 

18/08/2022 Äitiys, yrittäjyys

Nauti nyt -neuvot ja muut suusta pääsevät sammakot

Kun meidän minimimmi oli noin vuoden ikäinen kirjoitin blogiin otsikolla: Ihana kamala äitiys ihmisten oudoimmista kommenteista ja neuvoista liittyen äitiyteen. 

Kerroin kuinka elämän varrella onneksi olen jollain tapaa onnistunut suodattamaan epäasiallista kommentointia asiasta kuin asiasta. Kaikkeenhan tottuu (vaikka ei todellakaan tarvitsisi – varsinkaan kuuntelemaan mitään loukkaavaa), mutta myönnettäköön välillä vaan kommentit jäävät soimaan päähän. 

”Nauti nyt vielä kun voit”

Muistan, kun eräs äiti kertoi, että häntä raskaana ollessa ärsytti se, kun siihen suhtauduttiin monesti niin negatiivisesti, että jaahas nyt sitten kaikki muuttuu täysin. Ihan kuin elämä loppuisi sen lapsen saannin jälkeen. Huomaan, että tämä aihe pysyy edelleen kommentoinnin puolesta pinnalla. Toki itsellekin ns. aikuisten aika on mukavaa vaihtelua, mutta mielellään otan minimimmin mukaan myös. Elämäni ei ole siis loppunut – olen saanut siihen vain uudenlaista sisältöä. 

Koska puolisoni oli töissä lähes koko kesän, vietimme 3-vuotiaan tytsyn kesäloman päiväkodista aikalailla kahdestaan Suomessa reissaten. Monesti totesin hänen olevan parasta reissuseuraa, sillä hän oli niin aidosti innoissaan kaikesta ja vietävän humoristinen. Näihin sain usein epäileviä katseita ja kommentin: ”Nauti nyt vielä, kun voit. Pian hän kasvaa, eikä olekaan niin helppo.”

Mielestäni koomista on aina ollut se, että monet kommentoijat kertovat totuutena, miten asiat tulevat menemään, vaikka tosiasiassa jokainen raskaus tai lapsi ovat erilaisia. Ja mikä hassuinta aina on ollut kuulemma vaikeimmat ajat edessä. Jo vauva-aikoina moni maalaili piruja seinille ja yksikään heidän ennustuksista ei toteutunut. Lapseni luonne on jo nyt todella vahvasti esillä eli en siis usko tuon positiivisuuden ja iloisuuden sekunnissa katoavan. Ja vielä niin kauan, kun jatkan myös meidän keskinäistä suhteen rakentamista, luulen, että meidän keskinäinen huumori ja reissut vain paranevat entisestään. 

Markkinoinnin dilemma

Yrittäjälle markkinointi on ikuinen dilemma ja siinä ei voi välttyä kommentoinnilta. Kun olin osakkaana edellisessä työpaikassani markkinointi- ja viestintätoimistossa, asiakkaamme sponsoroi olympiajoukkuetta. Tämän sponsoroinnin seurauksena mekin olimme kerran kuukaudessa tervetulleita olympiatreeneihin, joissa joka kuukausi tutustuttiin uuteen olympialajiin. Pääsimme monen eri lajin treenin ja valmentajana oli sen lajin olympiaurheilija. Tein usein omaan @Ninniohia-sometiliini postauksen treenistä. Kerran eräs vanha tuttuni kyseenalaisti näitä postauksia ja sanoi: ”Taidat olla vähän liian fiiliksissä näistä treeneistä?” Vastasin hänelle: ”Niin…sitä kutsukaan markkinoinniksi.”

Vaikka toki nautin näistä treeneistä täysillä ja kerroin mielelläni päivän kulusta, eniten treenit kuitenkin toivat näkyvyyttä meidän firmalle, sillä sisältö oli hiukan erilaista kuin yleensä.

Näistä kommenteista usein siis vain hölmistyy eikä ehkä ymmärrä, että tosiasiassahan tuo kundi oli vain kateellinen. Suomalainen vain usein ajattelee, että ei saisi itseään tuoda liikaa esiin ja huomaan itsekin harhautuvani välillä tuolle polulle omien julkaisujen kohdalla. Tosiasiassa kivoista kommenteista päätellen pitäisi enemmän kirjoittaa blogiin ajatuksia liittyen perhe-elämään, äitiyteen, yrittäjyyteen ja Kalla Activeen. Näistä tulee myös eniten kannustusta.

Ja nyt jos koskaan on huomannut, että ihmiset haluavat kuulla tarinoita brändin takaa. ”Ai se on sun oma brändi? Mistä sä tuon nimen keksit?”, onkin ollut yleisin kysymys. Näihin kysymyksiin olen vastannut enemmän kuin mielellään, sillä kai tietynlaiset uratarinat aina myös inspiroivat muitakin ihmisiä omien haaveiden parissa. <3

11/08/2022 Kalla Active, yrittäjyys

“Eikö sua pelota yrittäjyys?”

Multa kysyttiin jälleen yksi päivä, että eikö yrittäjyys pelota? Tämä on jotenkin niin ikuisuuskysymys, sillä päiviä on erilaisia, mutta pelkoa se ei kuitenkaan ole – ehkä tietynlaista epätietoisuutta. Matkan varrella tuo epätietoisuus on suurimmaksi osaksi paljastunut kuitenkin vain hyväksi. Se on myös ihmistyyppi kysymys ja asiat luonnollisesti vaihtelevat alakohtaisesti. 

Yrittäjyys, terveys ja jaksaminen

Yrittäjyyden dilemma on usein se, että välillä on vaikea höllätä. Se taas johtaa ainakin itselläni kierteeseen, että seuraavakin päivä takkuaa. On totta, että väsyneenäkin tietyt rutiiniasiat pitää hoitaa, mutta jos aivotoiminta on nolla, ainakin itselläni on mahdotonta tehdä mitään kirjoitus- tai suunnittelutyötä. 

Juoksin eilen aamulla taas 3 vee minimimmin polkupyörän vieressä päiväkotiin. Hyvänhän heräämisen siinä saa, mutta tosiasiassa juoksen niin kauan kuin polkupyörän jalkajarrun käyttö alkaa tulla häneltä enemmän rutiinilla. Postinkantaja sanoi minulle paluumatkalla: ”You have so much energy.”  Kiitin ja mietin, että niin tänään on taas energiaa – eilen oli eri fiilis. Välillä on taas päiviä, jolloin ei koe olekaan niin kaikkivoipa – mutta niihinkin päiviin osaan suhtautua jo armollisemmin. Jollain tapaa olen joutunut opetella tuollaisina hyväksymään tuollaiset päivät. Tosiasiassa pieni tauko on ainoa tapa saada oma jaksaminen takaisin. 

Mikä sitten voisi pelottaa? 

Mitkä asiat yrittäjyydessä voisi pelottaa? Ehkä oman yrittäjyyden ympärille linkittyy juuri se jaksaminen. Päiviä määrittelee terveys ja vahvasti se, että niitä töitä pitäisi myös jaksaa tehdä. Faktahan on se, että yrittäjänä ei ole samanlaista mahdollisuutta kuin palkkatyöläisellä levätä, jos sairastuu. Itselläni vielä on nyt viimeisen 5 vuoden aikana alkanut kroppa paukkua eli kilpaurheilun jäljet ovat alkaneet näkyä kulumina ja murtumina. Osa on korjattavissa ja osa ei. 

Kun viime viikolla kävin näyttämässä selkääni urheilulääkärillä, ymmärsin jälleen kerran, miten omaa terveyttä saa arvostaa. Selkäni paukahti kesällä, kun olin nostamassa minimimmiä lattialta. Lämpöaalto valtasi koko alaselän ja puolisoni tuli auttamaan minut lattialta. Röntgenissä näkyi rasitusmurtuma, joka oli varmaan ollut tuloillaan jo monia vuosia lentopallon myötä, mutta nyt sai viimeistelyn vain pienellä harhaliikkeellä. Murtuma on ilmeisen yleinen juuri ihmisille, joilla taustaa lentopallosta, jääkiekosta tai telinevoimistelusta. Pystyn selälläni hyvin liikkua eli suurin kipu poistui parin viikon jälkeen, mutta tunnen kohdan koko ajan, kun esimerkiksi aamuisin juoksen minimimmin pyöräillessä päiväkotiin. 

Eilen myös totesin puolisolleni, että on varmaan aika käydä jälleen tyhjäämässä polveni. Siinähän on edelleen ganglio eli sinne kerääntyy nestettä repeytyneen kierukan vuoksi. Osahan oikean polven kierukasta operoitiin yli vuosi sitten, (vasen jo aiemmin) mutta tuota puuttuvaa osaa en ainakaan tällä hetkellä ole menossa operoimaan, sillä repeytymä on sellaisessa kohtaa, että ei ole takeita, että se auttaisi asiaan. Väliaikaisratkaisuna olemme päättäneet lääkärin kanssa, että käyn sitä tietyn väliajoin vaan tyhjentämässä, jolloin neste ei tuo sinne ylimääräistä kipua. 

Kuka kannattelee tai nostaa pintaan?

Kun tekee yksin töitä, yksi asia mikä edelleenkin aina ajoittain saattaa pulpahtaa pintaan on se, että ei ole ketään pelastamassa, jos jokin asia menee pieleen. 

Olen ehkä sen luonteinen, että olen tottunut hoitamaan paljon asioita yksin. Tuo luonteenpiirre on myöskin ollut välillä mun heikkous, sillä avun pyytäminen ”mä hoidan, mä hoidan” -asenteen ihmiselle on vaikeaa. Noihin tilanteisiin olen yrittänyt kerätä mun ympärillä laajan vakio joukon oman alansa ammattilaisia, keitä voin työllistää, jos jossain tarvitsee apua. Kaikkea ei onneksi tarvitse itse osata. (Sen olen vihdoin oppinut) 

Kuka biffaa?

Yrittäjyydessä yksi merkittävä asia on myös raha. Totta puhuen se ei itsellekään ole se mieluisin aspekti, mutta koska myyn merinovaatteita, sen suhteen on pakko olla sujut – lähinnä se, että osaa ennakoida 6-7 kuukauden päähän seuraavat ostot tehtaalta ja luonnollisesti myöskin sen, että on varaa maksaa tilaus. Olen vanhainaikainen ja kerään edelleen tulot ja menot exceliin. Lukujen pyörittely ei ole itseäni ikinä ahdistanut, mutta mielestäni taitolaji on myös lopettaa pyörittely ajoissa.

Aika monella yrityksellä on luonnollisesti aika tarkat tavoitteet ja luvut määritelty seuraavalle vuodelle. Monet vaan usein kuluttavat enemmän aikaa niiden pyörittelyyn kuin itse päätöksiin ja tekemiseen. Voisihan sitä ikuisesti suunnitella ja vatvoa, mutta ainakaan oma ja Kalla Active -taival eivät olisi menneet sillä yhtään eteenpäin. 

Tyhmänrohkea

Kuten olen aiemmin sanonut, itselläni Kalla Activen alku oli niin puhdas syvään päähän hyppääminen. Ala vaihtui ja päivät olivat yhtä asioiden selvittämistä. Tämän vuoksi olen kokenut, että tekeminen on koko ajan helpottunut – ihan vaan senkin vuoksi, että tietyt käytänteet tuovat rungon ja säästävät aikaa. 

On päiviä, että edelleenkin tuntuu aika hullulta, että lähdin kehittämään kokonaan omaa brändiä, mutta olen kokenut, että olen siitä tyhmänrohkeudesta saanut jo nyt pienen palkkion. Jo se piristää, että jengi uskoo ja tykkää. Yrittäjyydessä varmaan tärkeintä on nimenomaan, että pystyy 100% seistä tuotteensa tai palvelunsa takana.

Muistan edelleen, kun hain pyörällä ensimmäisten vaatekappaleiden protoversiot postista. Tehdas siis lähetti mallikappaleet meidän luonnosten ja suunnitelmien pohjalta. Matkalla mietin, että: ”Ei saakeli! Mitä jos ne ovatkin aivan kauheita?” Onneksi matka postiin oli suht lyhyt ja en ehtinyt kovinkaan paljon asiaa miettiä. Kun avasin paketin ja näin mallikappaleet, olin itkeä onnesta! ”Ai ne oli näin hyvät”, muistan miettineeni samalla, kun hypin ilmaan. Tuolloin ensimmäisen kerran mietin, että tästä kyllä tulee super juttu. 

04/08/2022 Äitiys, Kalla Active, Perhearki, yrittäjyys

Ylläksen kuvaukset agendalla syyskuulle ja arjen aamulenkkeilyt

Arki pyörähti taas käyntiin tällä viikolla. Minimimmin päiväkoti alkoi vanhemmassa ryhmässä ja itsellä alkoi to do -työlistojen purku. Vaikka itsellä ei läppäri ollutkaan heinäkuuta pölyttymässä, vaan silti suht säännöllisesti käytössä, silti puolet päivästä meni maanantaina koneen päivityksiin. (Niin koomista)

Aamuisin mimmi on polkenut polkupyörällä päiväkotiin. Koska jarru on edelleen hiukan kateissa, olen todennut, että juoksukengät ovat olleet itselle se paras varustus – näin ehkä olen ehtinyt nopeisiin spurtteihin (lue: mahdollisiin vaaratilanteisiin) helpommin. Samalla olen aamuisin yleensä tehnyt pienen kävelylenkin. Olenkin varmaan aikaisemmin kertonut, kuinka välillä tuntuu, että parhaimmat ideat tulevat lenkillä. Ajattelinkin, että pieni kävely saisi aivot taas työmoodiin. (Myönnettäköön, että täysin päinvastaiselta tällä hetkellä tuntuu) Varsinaisia kuningasideoita ei ainakaan vielä ole pulpahtanut ja ainoa asia, jota viimeksi suunnittelin lenkillä oli se, kuinka saan itselleni meidän varastoon hiihtosuksille voitelutelineen pöytään. 

Työlistan purkamista

Positiivista on se, että kerrankin tuntuu, että sain aivonikin heinäkuun ajaksi hiukan ottamaan happea. Olen ollut aina huono päästämään kokonaan irti, mutta nyt tuntui että tietyt isommat asiat olivat viisi viikkoa tauolla. 

Toki Kalla Active pyöri myös kesän, sillä ihmiset tilaavat merinovaatteita ympäri vuoden, mutta sosiaalisen median julkaisujen ajastaminen auttoi viikoissa. Paketit myös lähtivät niin verkkosivujen kuin Zalandonkin tilauksien mukaan, mutta silläkin saralla oli huomattavasti rauhallisempaa. 

Kuten aikaisemmin jo totesin naisten ja lasten uusien mallistojen protot tulivat, joihin teimme muutokset. Niistä on myös tilaus lähtenyt tehtaalle eri koossa. Talvella ja keväällä tulee myyntiin naisille kaksi erilaista mekkoa ja t-paita sekä lapsille mekko ja t-paita. Lisäksi toppi tulee naisille ja lapsille vihdoin mustana myös. (Tätä on toivottu ja itsestänikin on kyllä kuoritut Kalla Activen rosan topin suurkuluttaja. Menee aika kivasti myös hameen kanssa)

Syyskuun kuvaukset

Meillä kävi eilen Ylläs Eventsin Piia ja olemme järjestämässä syyskuulle Ylläksellä kahden päivän kuvaukset Kalla Activelle. Tunnen Piian noin parinkymmenen vuoden takaa jo ja hän ja hänen puoliso ovat minun isosiskoni ja hänen puolison hyviä ystäviä.  

On ihanaa, että Piia on auttanut, sillä kuvauksessa on yllättävän paljon tekemistä ja järjestämistä. Arvostan myös hänen särmää ja ammattitaitoa, sillä näissä jos missä haluaa, että homma hoituu. 

Sain lukijalta kyselyn, mitä kaikkea kuvauksissa täytyy ottaa huomioon. Pääasiat ovat varmaankin lokaatio, kuvausteemat, mallit ja heidän asustus sekä näiden sulattaminen yhteen. Aika simppeliä palapelin rakentamistahan se on, mutta aika usein, jos yksi peruuntuu, muutkin saattaa mennä vaihtoon tai heilahtaa kuvaussuunnitelmassa. 

Tällä hetkellä kuitenkin karkea suunnitelma on muuttunut Piian kanssa suht tarkaksi aikatauluksi, mallit koordinoitu paikan päälle, vaatekokonaisuudet ja mahdollinen rekvisiitta mietitty ja lokaatiot merkitty. Ja ja ennen lomia varasin Helsingistä tulevalla porukalle lennot ja majoitukset. Myös meidän minimimmi tulee mukaan. 

Aiemmista kuvauksista oppien täytyy sitten vaan soveltaa, jos jokin asia menee mönkään ja ideoitahan kuvausteemasta saattaa pulpahtaa myös vasta paikan päällä. (Piialla ja hänen puolisolla kakkoskoti Ylläksellä, joten onneksi lokaatioideat ovat jo aika tarkasti tässä vaiheessa pöydällä. The Barössähän viime kevään kuvauksissa tein lopulliset lokaatiopäätökset vasta paikan päällä, kun kävelin alueen läpi) Joka tapauksessa kiva Ylläs-reissu edessä. Kirjoittelen siitä sitten tarkemmin vielä syyskuussa, kun palailemme kotiin. <3