Ehkä aavistelit vain

Avasin oveni ja kutsuin sinut sisään.
Huomaan nyt, et jotain siinä taisi mennä vikaan.
Puhut mulle kauniita sanoja, en tiedä mitä uskoo.
Hei ei tää näin mene, alan kohta tuskastuu.
Sanot, että leijailen edelleen päässäsi, mutta et vaan osaa pukea sitä sanoiksi.
Loppuen lopuksi olemme tuomittuja, sillä kaikki hyvä meidän välillämme jää vain aikeeksi.
Miksi tuhlaan kallista aikaani? Tuskin saan edes vaivanpalkkaani.

Vaikka kuinka välittäisin, en voi näyttää sitä.
Vaikka kuinka kaipaisin, en myönnä sitä.
Vaikka kuinka ajattelen meitä, kiellän vaan kaiken.
Vaikka kuinka näen sinut unissani, vaikenen.

Et sitten voinut kertoa mulle, kuinka paljon säädät.
Rakastin sinua, mutta yhdessä oloomme syyt olivat täysin väärät.
Jos sulla olisi ollut selkärankaa,
Olisit sanonut, ettet voi kaikkea itsestäsi mulle antaa.
Suhteemme päättyi laskevan leijan tavoin, jota tuuli ei vaan jaksanut enää kannatella.
Jos olen nyt ihan avoin, emme vaan olleet se pari, joka voi auringossa paistatella.

Vaikka kuinka välittäisit, et voi näyttää sitä.
Vaikka kuinka kaipaisit, et myönnä sitä.
Vaikka kuinka ajattelet meitä, kiellät vaan kaiken.
Vaikka kuinka näet minut unissasi, vaikenen.

En osannut silmiäni edes kunnolla avata enkä kertoa, miten tästä jatkaa.
En tainnut rakkaudestani kertoa ja toivoa meille yhteistä matkaa.
Tulkitsitko ilmeeni – huomasitko eleeni?
Ne olivat vain ainoastaan sinulle, rakkaalleni.
Ei, et tainnut huomata, ehkä aavistelit vain.