Minulta kyseltiin somen puolella, millaisia ovat 2-vuotiaan taaperomme lempipuuhat näin syksyisin. Virallisestihan ikää mittarissa on 2 vuotta 2 kuukautta. Niin hullulta kun se kuulostaa, minusta tuntuu, että mukanani ei enää puuhaile taapero, vaan kasvanut pikku neiti. Jopa omien sanojensakin mukaan hän on ”iiiiso tyttö”.
Toki tähän vaikuttaa, että sen myötä, kun ihminen kasvaa, myös hänen valmiutensa paranevat: puhe ja kehonhallinta kehittyvät. Meillä konkreettisesti on ollut muistuttamassa vauvatuolin siirto varastoon ja siirtyminen istumaan ruokapöydässä normaalille tuolille. Konkreettiset eteenpäin menemiset ovat luonnollisesti aina iso mittapuu lapselle. Voi sitä hänen ylpeyden määrää, kun sai isoon sänkyynsä viime viikolla normaalin kokoisen tyynyn ja peiton.
Tarina leikkien taustalla
Eniten kuitenkin tämän kasvun tunteen saa aikaan se, että puuhailu ei ole enää epämääräistä hääräilyä, vaan taustalla alkaa olla enemmän ja enemmän jokin agenda. Minusta on niin hauskaa huomata, miten leikkien taustalle kehittyy tarina tai miten jokin aikaisemmin juteltu asia onkin seuraavalla kerralla opittujen asioiden listalla.
Huomaan, että yksi selkeä merkki lapsen kasvamisesta on myös oman jännityksen poistuminen. En tarkoita, että arjen jutuissa olisi tarvinnut jännittää, vaan lähinnä tilanteita, joissa olen selkeästi huomannut, että ne on tarkoitettu isommille lapsille, kuten tietyt kiipeilytelineet. Mutta jos siskopuolet menevät edellä, onhan sitä itsekin mentävä.
Neitimme innostui jo viime kevättalvella kovasti potkupyöräilystä, ja ensimmäiset kierrokset vedettiin taloyhtiön pihalla lumien aikaan. Kun alkukesästä puiston pyöräilyramppi tuli eteen, olin saada sydärin jokaisella laskulla. Hän ei kuitenkaan kaatunut, vaan muutaman laskun jälkeen huomasin, että parhaiten tuen häntä pysymällä kaukana.
Ulkoleikeistä sisäleikkeihin
Potkupyöräily, potkulautailu ja pyöräily tukipyörillä on ehdottomasti syksyn ulkopuuhien kärjessä. Listan jatkona on toki myös metsäseikkailut, keinuminen ja muu puistoilu – näitä perus jokaisen perheen puuhia. Keinumisesta on myös löytynyt nyt uusia elementtejä, sillä vihdoin saa ottaa kunnon vauhdit: ”Äiti, lisää vauhtia!”. Rengaskeinun päällä myös seisominen ja vauhdinotto ovat jännää.
Sisäleikeissä on meneillään palapelihuuma. Pahvikotelossa oleva muumipalapeli on ehdoton suosikki. Vaikka palapelissä on 24 osaa, palat ovat suuria, joten kokonaisuus on kuitenkin pienelle mahdollista hahmottaa. Viime viikonloppuna teimme palapelin noin sata kertaa. Kirjat, ruuanlaitto- ja nukkekotileikit vievät sisällä myös suurimman osan ajasta.
Hänestä oli myös viime viikolla varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelu päiväkodissa ja erityisesti mieltä lämmitti kuulla asioita, jollainen hän on kotonakin. Koska viime vuonna suurin osa palautteista oli lähinnä: ”Syönyt ja nukkunut hyvin”, olin aidosti hämmästynyt, kuinka hyvin tämän vuoden hoitajat ovat hänet oppineet tuntemaan. Ja kukapa vanhempi ei olisi onnellinen, jos omaa lastaan kuvataan empaattiseksi, joka auttaa mielellään muita lapsia.