Olen neljän vuodenajan ihminen, ja huomaan, että jokaiselle vuodenajalle osuu aina omanlaisia juttuja, joita erityisesti silloin fiilistelen.
Pakkanen saa uskomattomia värejä aikaan taivaalle talvisin. En tiedä, kuinka tukka putkella olen aikaisemmin ryskyttänyt maita ja mantuja, kun minusta nyt vasta kuoriutunut kauniin taivaan pällistelijä. Toki lapsena muistan, että makoilimme viltillä ja yritimme bongata taivaalta samalla eläinten muotoisia pilviä, mutta näin aikuisena olen oppinut pysähtymään eri tavalla.
Ostin aikoinaan järkkärin sen vuoksi, että se motivoisi enemmän tarkkailemaan ympäristöä ja pysähtymään kuvatessa. Täytyy ehkä muistinvirkistykseksi alkaa kantamaan jälleen kameraa mukana.
Tästä ikäkaudesta nautin eniten
Toki samat fiilisteltävät kestosuosikit kulkevat mukana kesät ja talvet ja mutta jotkut ovat taas kytköksissä selkeästi pikku neitimme ikään.
Tuttavani juuri sanoi, että arkipäivien piristävin hetki on se, kun hän hakee pienen lapsensa päiväkodista. Lapsi yleensä näkee jo kaukaa, kun hän saapuu ja juoksee hymyssä suin portille vastaan.
Pikku neitimme täyttää heinäkuussa 3 vuotta. Se on hassua, miten monta kertaa olen miettinyt, että tämä ikäkausi on erityisen mukava – kuitenkin edessä tulee aina uusi kausi, josta nautin enemmän.
Tuttavani kertoi, että hänen lapsensa oli kysellyt kotona äidiltään, että mistä isi ja hänen työkaverinsa puhuvat teams-kokouksessa. Äiti oli vastannut: ”He puhuvat tärkeistä asioista.” Johon lapsi on hämmästyksissään todennut: ”Puhuuko ne minusta?”
Samallalailla haluan iskostaa pikku tytölleni, että hän on tärkeä. Erityisen onnelliseksi minut tekee hänen lauseensa iltaisin: ”Äiti, olet tärkeä”, johon yleensä vastaan, että niin sinäkin olet meille.
Arkipäivän helmet
Kuinka monella on omia pikku tapoja, jotka muodostuvat erityisen tärkeiksi tiettynä vuodenaikana tai tiettyyn aikaan päivästä?
Puolisolleni on erityisen tärkeä hänen kylpytakki tai erityisesti se, että voi laittaa sen illalla suihkun jälkeen päälle. Hän otti sen jopa helmikuun alussa Rukalle laskureissuun mukaan. Takkia ei kuitenkaan ollut kovin kätevää tuoda lennolla takaisin, joten se matkasi pari viikkoa myöhemmin hänen ystäviensä mukana autolla pääkaupunkiseudulle. Oli kuulemma kurja odotella takkia ja istua märällä pyyhkeellä, ennen kuin iloinen jälleennäkeminen takin kanssa koitti.
Yksi oma arkipäivän helmeni on niinkin simppeli asia kuin aamupala. Isosiskoni on minun teediileri ja hän tuo minulle usein uskomattoman hyvää vihreää teetä. Teen kanssa syön joko puuroa tai Yosan Greek style -kaurajugurttia (lempparini, joka on aina kaupoista loppu), leipää ja limevettä. Olen aina ollut aamupalafiilistelijä ja mikään ei ole parempaa, kuin aloittaa työpäivä rauhassa syöden ja lukien meilejä.
En ole muuten pystynyt juoda enää syksyn jälkeen kahvia. Sairastimme lapseni kanssa yhtä aikaa oksennustaudin, jolloin hän oksensi 5 päivää ja minä 1,5 päivää. Jostain syystä tuon jälkeen ei ole kahvi enää maistunut.
Näin talvella ei voi korostaa tarpeeksi sitä, miten ihana ulkona on puuhailla. Olen aina ollut lapion kanssa heiluja ja olemme vääntäneet naapuriperheiden kanssa ties minkälaista mäkeä ja linnaa taloyhtiön pihaan.
Vaikka ulkolajit vetävätkin talvella pidemmän korren, pakko näin koronasulkujen jälkeen tuoda esiin myös kuntosalien ihanuus. Kerroinkin juuri, että minun kuntosali on nyt viimeiset kaksi vuotta ollut meidän olohuone. Siellä jumppailu 12kg kahvakuulalla ja yhdellä tuosta ohi kasvaneella juoksevalla ”painolla” liikkeet on sujuneet ihan hyvin. Jo puretulta Vähänkyrön yläasteen 20m2 äijäpuntilta ponnistaneena totuin, ettei se ole ikinä tilasta kiinni.
Mutta silti pakko todeta, miten paljon nautin taas, että vaihteen vuoksi voi mennä ihan oikealle salille. Kävin nyt testaamassa Vallilan Elixian (ei maksettu mainos) ja fiilistelin ihan extra paljon uuden tilan ja saunan tuoksua.
Oli myös pakko ottaa todistusaineistoa, kun testasin, toimiiko Kalla Active -takki lämmittelytakkina. Ohut merino toimi tosi hyvin ja takkina varsinkin kätevä.
