Millaisia neuvoja antaisin 20-vuotiaalle itselleni? Toki näin 38-vuotiaana en edelleenkään pidä itseäni ”valmiina”, mutta tietyt asiat ovat jääneet korvan taakse. Vaikka näin jälkikäteen on helppo jossitella, muutamissa asioissa auttaisin ja neuvoisin itseäni, jos pääsisin juttelemaan 20-vuotiaan itseni kanssa.
Opiskelupaikka mielessä
Aloitin opiskelemaan yliopistossa vuonna 2006. Kävin lukion 2,5 vuodessa, ja sen jälkeen hain useaan kertaan eri yliopistoihin ja vastaus oli parina vuonna aina sama: varasijalla.
Näin jälkikäteen ajateltuna oli onni, että esimerkiksi Turun yliopistoon jäin varasijalle, sillä varmaan mediatutkimus ei olisi se aivan oma juttu ollut. Kolmannella kertaa luin tuplakirjat eli Vaasan yliopiston pääsykoe kirjat lisäksi. Ensimmäiseen vaihtoehtooni jäin varasijalle, mutta Vaasaan pääsin samantien.
Kun otin opiskelupaikan vastaan, muistan, että minulla oli jotenkin tunne, että aloitin opiskelut tosi ”myöhään”. Nyt vasta tajusin, että olin 21-vuotias eli niin nuori!
Lukion jälkeen olin ehtinyt asua ja olla töissä kaksi talvea Kanarialla, yhden kesän Kyproksella ja lukea avoimessa yliopistossa viestinnän perusopinnot – silti minulla oli tunne, että olen vaan lorvinut. Muistan kuinka tentin Kanarialla pomoni toimistosta käsin tenttejä. Minulla oli kolme tuntia aikaa vastata x määrään essee-kysymyksiä. Ehkä nuo varasijalla-ilmoitukset olivat jollain tapaa olivat heikentäneet itseluottamustani ja aloin itsekin epäillä itseäni.
Ensimmäinen neuvo itselleni siis olisi, että asiat kyllä järjestyvät. Usein se suunta on vielä paras mahdollinen suunta, vaikka se aluksi saattaisi tuntua oudolta.
Se, että ennen opiskeluja lähdin ulkomaille töihin oli näin jälkikäteen ajateltuna hyvä kaikin puolin. Jollain tapaa ”järkeistin” sen silloin itselleni niin, että aivan hyvin voin opiskella ja tehdä ravintola-alan töitä myös muuallakin kuin Suomessa. Ihan hyvin olisi voinut / ehtinyt tehdä enemmänkin vastaavia asioita ennen varsinaisia opiskeluja tai lukea avoimessa vain lisää matkustelun ohessa.
Toinen neuvoni olisi ollut Get crazy. Anna palaa – kaikki aikanaan. Jokaisella on oma polku ja sinä luot sen omanlaiseksi. Älä odottele oikeaa hetkeä ja kaikkea ei tarvitse tehdä samallalailla kuin muut. Tajusin jollain tavalla todella myöhään esimerkiksi, että asunnon voi ostaa yksinkin. Kun valmistuin marssin vasta yksin pankkiin, ja kun minulle myönnettiin Kallion kaksioon asuntolaina, muistan sen miten hyvä fiilis siitä tuli.
Kolmas neuvoni liittyy intuitioon – luota siihen. Joka puolella on tilaisuuksia tarjolla, jos sen vaan sallii. Moni välillä miettii, miksei mitään kivaa tapahdu. Jotenkin uskon, että mitään sellaista ei tapahdu, jos ihmisellä on silmät kiinni. Jos alkaa huomioida lähellä olevia asioita, tilaisuuksia myös huomaa helpommin.
Neljäntenä neuvona ehkä lisäisin, että ihan hyvin voit olla enemmän ylpeä itsestäsi. Ei se sitä kusea sinne päähän nosta.
