Oletteko kuulleet sanonnan: “If you spend your time chasing butterflies, they will just fly away. But if you spend your time making a beautiful garden, the butterflies come to you. And if they don’t you still have a beautiful garden.”
Sanonnassa jahdataan aina seuraavaa asiaa, emmekä arvosta tarpeeksi sitä mitä meillä on. Tavallaan tunnistan tuosta itseni. Tuo olin minä 15 vuotta sitten. Oli niin kova kiire koko ajan mennä eteenpäin: opiskella yliopistossa, valmistua, hankkia se ensimmäinen viestinnän duuni ja se toinen siitä parempi.
Näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut käyttää helposti muutaman vuoden lisää Vaasan opiskeluelämään ja vaihtovuosiin, sillä olihan se aika ainutlaatuista ja ennen kaikkea huoletonta aikaa. Vaikka mitään elettyä aikaa ei ole ikävä, enkä varsinkaan haluaisi palata takaisin niihin aikoihin, ei niitä olisi myöskään tarvinnut niin kiireessä elää.
Moni käyttää paljon elämänsä aikana aikaa tiettyjen asioiden jahtaamiseen. Se voi olla raha, menestys tai aineelliset asiat. Itse jahtasin elämää. Kuvittelin että vihdoin saan siinä seuraavassa elämänvaiheessa sen ”viimeisen täyttymyksen” ja olisin vihdoin perillä. Tavallaan en siis tiennyt, mitä jahtasin – uskoin vain tuntevani sen sitten.
Mikä herätti?
Nyt varmaan kuuluisi kertoa tarkka hetki, kun tajusin tämän kaiken ja ajattelutapani muuttui. Ikävä tuottaa pettymys, mutta sellaista tarkkaa hetkeä ei ole. Tavallaan en edes tiedä, milloin olen kääntynyt tälle nykyiselle reitille ja lopetin juoksemisen.
Jollain tapaa taisin kulkea ympäri, sillä huomaan, että nykyisessä elämässäni ja meidän perheessä on paljon asioita, jotka tuntuvat omalta lapsuudeltani. Ehkä se onkin se tarkoitus – tuoda niitä ”hyviä mausteita” lapsuudestaan omallekin lapselle ja nykyhetkeen. Tuo on selkeästi toiminut, sillä näillä mausteilla myös perhoset ovat löytäneet meidät ja meidän puutarhan.
