Nykyään on paljon puhuttu perhekeskusteluissa metatyön rinnalla tunnetyöstä. Toki kaikki vaikuttaa siihen, miten perheissä tunnetyötä tehdään. Aiemmat ihmissuhdekokemukset ja elämäntilanne esimerkiksi vaikuttavat siihen, kuinka tuttuna ja luontevana ihminen tunnetyön kokee. Joissain perheissä taas ei ole yksinkertaisesti ollut tilaa tunteille, ja samaa mallia on välitetty sukupolvelta toiselle. Tällöin asia saattaa kuormittaa jo valmiiksi, eikä vanhempi välttämättä edes osaa tukea omaa lastaan tunneasioissa.
Sanotaan, että tunteita ei opi kuin tuntemalla. Mitä tunnetaidot sitten ovat? Kiteytettynä tunnetaitoihin kuuluu mm. omien tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen, erilaisten tunteiden sietäminen, ilmaiseminen sekä niiden käsitteleminen. Näiden lisäksi siihen kuuluu varmasti vielä aimo annos muutakin.
Kilpaurheilimme siskojeni kanssa koko nuoruuden. Muistan, kuinka isäni sanoi aina meille, että hänen mielestänsä paras oppi on oppia häviämään. ”Kaikki tykkäävät voittaa, mutta häviäminen kasvattaa enemmän.” Nyt itsekin vanhempana en voisi olla enempää samaa mieltä. Itse ajattelen, että on tärkeää sallia lapselle pettymykset ja opettaa, että ikävistäkin tunteista selviää. Tyttöni on alkanut itsekin sanomaan: ”Kyllä me tästäkin selvitään.”
Päivä lapsen kertomana
Olen vauvasta saakka kertonut 6-vuotiaalle tytöllemme kirjan lukemisen jälkeen tarinan hänen omasta päivästään. Nykyään hän kertookin usein minulle tarinan, kun pötköttelee sängyssään. Siinä hän seikkailee. Se on mielestäni ihanaa, sillä samalla kuulen, mitä hän on esimerkiksi tehnyt eskarissa ja millaisia tuntemuksia hänellä on ollut.
Hän saattaa myös välillä sanoa tarinansa jälkeen: ”Äiti, mä haluaisin vielä jutella sun kanssa.” Vaikka arki-iltaisin usein vahingossa iltatoimia tehdään temmolla (jotta pääsee nukkumaan ajoissa), silti se, että hän sanoo noin, tekee minut aina tavattoman onnelliseksi. Juuri sellaisen ilmapiirin toivonkin vallitsevan kotonamme, että kaikesta voi puhua ja vaikka nukkumaanmeno venyisikin, tuntemuksistaan on aikaa puhua. Itse ajattelen, että lapsi ei ala kertomaan mieltä vaivaavista asioista ihan tuosta vaan. Ehkä tuo hänen oma tarinansa tuo mieleen samalla asioita, joista olisi vielä mukava puhua yhdessä.
Vanhempi lapsen tukena
Luulen, että meillä kaikilla olisi tunnetaidoissa parantamisen varaa. Jossain tuli vastaan lause: ”Menestyvillä lapsilla on rauhalliset vanhemmat.” Jäinkin miettimään, miten itse koen tuon lauseen. Hyvät tunnetaidot eivät tarkoita sitä, että osaa olla hillitysti, vaan sitä, miten asioita sanoittaa. Samalla, mietin, että jos vanhemmat eivät osaa käsitellä stressiä, vaan purkavat sitä kotona, se tunnetila välittyy myös lapsille. Lapset ottavat mallia usein vanhemmiltaan asioissa kuin asioissa. Ja jos vanhempi on ns. tukossa, on hänen myös vaikeaa tukea lastaan eri tilanteissa.
