Olin tällä viikolla vaihteeksi taas freelancer toimittajakeikalla. Kirjoitan lehtijuttuja epäsäännöllisen säännöllisesti, ja pyyntö niihin tulee yleensä aina toimeksiantona suoraan lehdistä. Viimeksi kirjoittelin muutamat henkilöhaastattelut kesäkuussa, mutta niihin tein haastattelut puhelimitse. Lehtijuttuja on oikeastaan aika virkistävä tehdä, sillä niillä on niin selkeä alku ja loppu. Ehkä juuri tuon prosessin vuoksi niihin on helppo järjestää aikaa ja ne harvoin kuormittavat muuta työarkea Kalla Activen tai muiden viestinnän ja markkinoinnin töiden rinnalla. Juttuihin on myös selkeä deadline, joten harvoin ne jäävät työlistalla roikkumaan.
Viimeisen parin vuoden aikana olen kirjoittanut oikeastaan vain muutamaan lehteen, jotka ovat RIA-lehti (Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry:n jäsenlehti) ja Liikunnan Ammattilainen -lehti. Aiheet ovat vaihdelleet laidasta laitaan. RIA-lehteen olen kirjoittanut monesta rakennushankkeista, arkkitehtuurista, innovaatioista ja henkilöistä niiden takana. Tällä viikolla piipahdin STTK:lla haastattelemassa puheenjohtaja Antti Palolaa, joka jää eläkkeelle vuoden 2025 lopulla. Liikunnan Ammattilaiseen olen taas tehnyt lukuisia henkilöhaastateluita ja esitellyt eri kaupunkeja liikunnan näkökulmasta.
Kuinka moni hyödyntää tekoälyä?
Mietinkin juuri, kuinka paljon tekoäly vaikuttaa nykyään lehtijuttujen kirjoittamiseen. Tekoälykysymyksessä tuntuu hallitsevan vahva jakauma puolesta puhuvien ja vastarinnan välillä. Itse en nimittäin hyödynnä tekoälyä oikeastaan ollenkaan. Toisaalta en julista vastarintaakaan, mutta olen todennut, etten ainakaan tällä hetkellä koe siitä hyötyväni. Eräs toimisto kerran teki otti yhteyttä ja tarjosi tekoälyllä tuotettuja mainoskuvia Kalla Activelle. Vaikka toimisto varmasti osasi asiansa, en itse vakuuttunut yleisesti keinotekoisesta fiiliksestä. Olen aina ajatellut, että vahva osa Kalla Active -brändiä ovat aitous, nauru ja hymy. Ehkä lähemmäksi brändin kuvamaailmaa tuo vielä se, että tosi moni tuttuni tai heidän lapsensa on ollut mallina. Tuntuisi oudolta korvata nuo hetket ihmisillä, joista vielä tunnistaa, että ne ovat tekoälyn tuottamia.
Kerran eräs asiakas halusi, että kirjoitan ChatGPT:n avulla heidän sisältöjä verkkosivuille. Uskon, että tekoälyllä voi saada ideoita omaan kirjoittamiseensa, mutta tuota kirjoitusprosessia ChatGPT enemmän pitkitti kuin helpotti. Jos sisältöjen luomisessa säästi hiukan aikaa, tarkistuksessa ja tekoälyn tarjoamien virheilmaisujen vaihdossa meni tupla-aika.
Oma rutinoitunut kaava
Haluan saada kirjoituksiini vahvan ihmisnäkemyksen, joten menen yleensä niin lehtijutuissa kuin asiakkaille kirjoitetuissa sisällöissä itselle tutulla kaavalla. Ehkä osaksi olen rutinoitunut, mutta toisaalta tuo on minulle myös tehokkain tapa. Yleensä sen jälkeen, kun olen hyväksynyt juttukeikan perehdyn taustatietoihin, valmistelen alustavaa runkoa ja kysymyksiä sekä sovin haastatteluajan. Haastatteluajan sopimisen yhteydessä jo tietenkin avaan tulevan jutun kontekstia haastateltavalle ja havainnollistan aihetta alustavilla kysymyksillä ja teemoilla.
Haastattelun jälkeen yleensä kuuntelen äänittämäni ääninauhan, kirjoitan hahmotelman ja laitan ensimmäisen version hyväksyttäväksi. Tuolloin tekstiin tehdään usein vielä lisäyksiä ja muokataan haastateltavan toiveiden mukaan. Jos olen ottanut paikan päällä kuvia, käsittelen ne ja lähetän toimitukseen viimeisen version mukana. Viimeiseen versioon tulee myös omat ehdotelmani kuvateksteistä, nostoista ja ylimääräisistä osista esimerkiksi faktalaatikosta.
