Olen kävellyt syyskuusta alkaen joka arkipäivä noin 10 000 askelmaa. Tämä on ollut vaihtelevasti noin yli tunnin kävelylenkki. Päätin jo elokuun lopussa, että omistan syksyn itseni huollolle. Tähän oli syitä monia.
Edellinen elokuun lopussa päättynyt pidempi freelancerina tehty markkinointiviestinnän asiakastyö sisälsi kolme päivää viikossa säännöllisesti töitä. Kun syksyllä ei ollut enää säännöllistä aikamääreissä olevaa työprojektia, tuli oiva tilaisuus lenkkeillä arkiaamuisin. Olen aina vienyt tyttäremme eskariin kahdeksaksi ja jatkanut siitä lenkille. Tuon jälkeen olen yleensä syönyt aamiaisen, lukenut sähköpostit ja aloittanut tekemään Kalla Activeen liittyviä töitä tai freelancer kirjoitusjuttuja.
Toinen oikeastaan vielä isompi syy oli isäni menehtyminen. Hän sairasti keuhkofibroosia. Pahin vaihe keväällä sairaudessa etene tosi nopeasti, eikä mieli ehtinyt mukaan. Kesäloma tuolloin oli aluillaan. Surun keskellä maailma jatkoi liikkumistaan ja minun oli pakko hypätä mukaan. Tuntui, etten ehtinyt käsitellä asiaa ollenkaan, ja onneksi tajusin syksyn alussa alkaa antaa surulle aikaa. Tämä yli puoli vuotta ei ole pyyhkinyt pois ikävää, mutta se on opettanut, että menetys ja eteenpäin kulkeminen voivat elää myös rinnakkain. Ei ole päivääkään, etten olisi itkenyt. Siksi kai nuo minun aamuiset metsäkävelyni ovatkin olleet niin tärkeitä – on saanut rauhassa surra.
Ylijännittynyt hermosto
Kolmas syy oli elokuussa todettu endometrioosi ja se miten ylijännittynyt hermostoni oli. Elokuusta lähtien otinkin asiakseni perehtyä hermoston hyvinvointiin paremmin. Tavoitteena oli löytää minulle sopivia keinoja, joilla pystyisin päivittäisessä arjessa rentouttamaan hermostoani.
Ironista on, että jollain tapaa olen ollut tässä samassa tilanteessa jo aikaisemminkin. Hermostoa kuormitti vaan eri asiat. Aikaa ennen äitiyttä elin vuosia kaasu pohjassa. Näin jälkeen päin ajateltuna elin selviytymistilassa, ja olin unohtanut, miten pysähtyä. Koko ajan oli kiire seuraavaan paikkaan, ja heräsin aina väsyneenä.
Tuolloin tuntui, että antoi itsestään muille, mutta unohdin omat tarpeeni. Tein liikaa töitä. Annoin kaikkeni niin töissä kuin vapaa-ajalla. Minuun luotettiin, enkä halunnut tuottaa pettymyksiä. Olin niin tottunut olemaan se vahva, ettei kukaan varmaan edes tajunnut, miten hajalla välillä olin. Vaikka iltaisin kaaduin treenien jälkeen sohvalle, mieli ei pysähtynyt. Odotin vaan sitä hetkeä, kun saa levätä, mutta sitä ei ikinä tullut. Jokainen päivä kalenterissa oli täytetty jollain tärkeällä. Käännekohta oli se, kun tulin raskaaksi. Raskaus ja äitiys pakottivat pysähtymään. Nykyään en anna itseni valua enää samaan tilaan.
Millaiset asiat rentouttavat hermostoa?
Alla listaa asioista, joita on tullut vastaan.
- Juo vettä aamulla ensimmäiseksi
- Syö ravitseva aamiainen kiireettä
- Ulkona hengittely, kävely ilman määränpäätä
- Pehmeiden vaatteiden käyttäminen. Pehmeät materiaalit kertovat hermostolle, että saa hellittää. Kehon kosketusaisti rauhoittuu.
- Kuuntele omaan fiilikseen sopivaa musiikkia
- Tarkkaile ja huomaa jotain kaunista ympärilläsi
- Siivoa kotisi ja kaappisi aivan kuin aloittaisit uuden luvun elämässäsi.
- Pieni rauhoittava rituaali illalla kotona ennen nukkumaanmenoa. Kynttilän sytytys tai valojen himmennys.
- Pitkät suihkut, sauna tai kylpy omassa rauhassa. Lämpö rentouttaa lihaksia ja hermosto pehmenee.
- Älä käytä puhelinta enää klo 21 jälkeen
Oma arki ja hermoston huolto
Oman hermostoni huolto on elämän kestävä projekti. Eihän yllä olevat vinkit ole tähtitiedettä, mutta jollain tapaa on myös helppo valua sellaiseen kiire-tilaan, jossa ei osaa rentoutua. Mitkä vinkeistä sopivat omaan arkeen? Ehkä oma mieli ja keho tietävät parhaiten, mitkä asiat toimivat.
Olen elämäni juonut lasin vettä heti herättyäni ja ajatellut sen olevan kehon herättäjä. Toinen looginen syy on ollut jano. Oma lempiateria on aina ollut aamiainen ja nautin, kun sen saa syödä kiireettä. Ainakin omalla kohdalla säännöllinen syöminen on täysin kytköksissä hermostoon. Miten oma hermosto jaksaa säädellä, rauhoittua ja palautua arjesta. Ehkä ruoka viestii omalta osaltaan mielelle myös ”turvaa”. Ennen äitiyttä, tein töitä yötä päivää ja joskus unohdin syödä tai söin muuten vaan epäsäännöllisesti ja epäterveellisesti. Se alkoi jo fyysisen jaksamisen lisäksi vaikuttaa henkiseen jaksamiseen.
Lenkkeilyni on usein päämäärätöntä kävelyä. Kotimme lähellä on paljon erilaisia metsäreittejä, joista voi fiiliksen mukaan valita. Kun tulen kotiin, vaihdan usein lämpimän suihkun jälkeen heti rennot vaatteet päälle ja kruunaan asun villasukilla. Hassua, sillä tämä oli yksi alkuperäinen syy myös Kalla Active merinobrändin luomiseen. Halusin luoda käytännöllisiä vaatteita, jotka tuntuvat hyvältä myös päällä. Merinovilla materiaalina on ohut ja pehmeä ja toimii tähän.
Kuuntelen lenkillä ja kotona aika usein musiikkia. Alkusyksystä hiljaisuus tuntui paremmalta. Kerroinkin aiemmin, että olen jopa alkanut kuunnella välillä klassisempaa musiikkia (josta en aiemmin välittänyt yhtään). Vinkeissä jopa ehdotettiin saman kappaleen soittamista. Toistuvuus antaa aivoille lepoa. Ei tarvitse arvioida mitään uutta, voi vaan olla. Tunnistan tästä myös itseni. Kun rakastun johonkin kappaleeseen, minulla on tapana muutaman seuraavan päivän aikana popittaa kappaletta uudelleen ja uudelleen.
Tuo kauniiden asioiden huomaaminen on myös asia, joka minulta jää välillä tekemättä. Ehkä tuo on myös tietynlaista läsnäoloa. Olen aina ollut kauniiden taivaiden tuijottelija, ja jos en sitä ehdi tai hoksaa tehdä, en ole tarpeeksi läsnä. Välillä on ihanaa, kun tyttömme sanoo: ”Äiti, katso miten kaunis taivas.”
Itselläni siisti koti = selkeä mieli. Olen aika minimalistinen, enkä voi sietää turhaa tavaraa. Jos tavaroilla ei olisi omia paikkoja tai sitä olisi enemmän, ehkä siistinä pitäminenkin voisi olla vaikeampaa.
Pienet rutiinit ovat kuulemma hermoston rakkauskieli. Nyt varsinkin pimeissä illoissa kynttilät ovat olleet jälleen ihania. Pyrin venyttelemään ja rullailemaan kipeitä hartioita aina iltaisin. Parasta on vielä, jos nostaa jalat vielä hetkeksi ylös seinää vasten.
Vaikka puhelinta ei suositella käytettäväksi illalla, itselläni tuo kohta on vaikeaa. Tykkään lukea Helsingin Sanomia puhelimesta aina iltaisin sängyssä, kun tyttömme menee nukkumaan. Millaiset jutut teille sopivat?
