Kun myin ennen koronaa osakkeet markkinointiviestintätoimistosta, suoraan sanottuna ajattelin, että haluaisin nyt vain säännölliseen päiväduuniin, jossa hoitaisin 20 asiakkaan sijaan vain tämän kyseisen yrityksen tai organisaation viestintää ja markkinointia. Hoitaisin vain työni hyvin, eikä aivot kävisi ylikierroksella. Se tuntuisi aikaisempien töiden jälkeen helpolta, mutta totta puhuen hieman oudolta.
Tämä oli muutamaan kertaan lähellä tapahtuakin. Sen jälkeen, kun Sohvi aloitti syksyllä päiväkodissa, pääsin jopa kolmen eri tahon kanssa haastatteluissa ihan kalkkiviivoille asti eli esittelyvideoidenteko, teams-haastattelu ja livehaastattelu maskien kanssa eri puolella huonetta tulivat tutuiksi. Koin jopa vaikeimmaksi tuon viimeisimmän kohdan – voi pojat, kuinka vaikeaa oli haastattelun jälkeen miettiä, kuinka meni, kun ei nähnyt maskin takaa ilmeitä ollenkaan.
“Vakkariduunia” etsimässä
Kalkkiviivoille nuo yritykset aloittaa ”vakkariduuni” kuitenkin jäivät, ja enkä päässyt maaliin saakka. En ainakaan halutun lopputuloksen kanssa.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen myös huomannut, että ihmiset usein kyseenalaistavat asian, jonka koen itse omaksi vahvuudekseni. Normaali minä innostuu helposti. Niinpä. Rasittava tapaus. Aivan kuin kaikki ihmiset, jotka innostuvat helposti asioista menettäisivät heti saman tien mielenkiinnon. Itse pidän innostuneisuutta tai yleensä kysyä innostua täysin omana valttikorttinani, sillä sen avulla saan asioita tapahtumaan. Minut tuntevat tietävät, että olen aina ollut ihminen, jolla on monta rautaa tulessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jättäisin pallot puolitiehen – päinvastoin. Hoidan ne kyllä alas hallitusti.
Vahingossa vaatealalle
Kun yritin kevättalvella saada selkoa omaan työrintamaan, huomasin kaipaavani niin itselleni kuin Sohvillekin kauniita merinovillaisia tuotteita. Usein, kun tulimme sisälle ulkoilemasta, tohina jatkui ja yks kaks huomasin olevani edelleen lämpökerrasto päällä sisällä. Olin siis vaan riisunut ulkovaatteet pois, mutta en ollut ehtinyt vaihtaa vaatteita.
Kyllästyin siihen tunteeseen, että olen käytännössä päivät pitkät kalsareissa. En kuitenkaan löytänyt kauppojen valikoimasta itselleni mieluisia tuotteita, joissa olisi ollut 100% merinovillaa, ja jotka olisivat olleet lämpökerraston ja kotiasun risteytys. Olin jo monta vuotta antanut materiaalina merinovillalle arvoa. Mielestäni on ihanaa se, että se reagoi kehon lämpötilaan. Se on talvella kylmällä ilmalla lämmin ja kesäisin viileä ihoa vasten. Ja mitä enemmän minulle tuli ikää mittariin, sitä enemmän olin alkanut panostaa omien vaatteiden materiaaleihin sekä siihen, että kangas tuntuu oikeasti mukavalta iholla.
Kun oman merinovillakerrastoni housut repesivät pepun kohdalta, päätin, että nyt saa riittää. Siitä päivästä lähtien aloin selvitellä, miten voisin itse luoda merinovillabrändin ja kivoja tuotteita niin minulle kuin Sohvillekin.
Se kuuluisa epämukavuusalue – kuka sinne haluaa?
Julkitulo oman brändin kanssa myös pelotti, sillä tiesin, että aina löytyy arvostelijoita. Varsinkin nyt korona-aikana ihailen ihmisiä, jotka eivät ole jääneet laakereilleen, vaan ovat hypänneet kohti tuntematonta – vallanneet ehkä jopa kokonaan uuden alan. Uuden opettelu ja epämukavuusalueella oleminen ovat kuitenkin asioita, jotka eivät kaikilta luonnistu.
To do -listalla oli yhtenä kohtana pari viikkoa sitten: ”Opiskele kirjanpitoa ja osakeyhtiön verotusta”. On ollut kultaakin kalliimpaa huomata, miten paljon lähipiirissä on oman alansa spesialisteja, joilta on voinut kysyä neuvoa tai heiltä on saanut suosituksia eri palveluista, joita olen tarvinnut. (Kiitos siis kaikille, jotka ovat jo tähän mennessä auttaneet miljoonan asian suhteen!) Tämä jos mikä asia saa itselle sellaisen fiiliksen, että minusta välitetään ja minua tuetaan.
Olen uran aikana nähnyt firmoja, jossa pakka on ihan sekaisin ja siltikin ne porskuttavat eteenpäin, joten miksen minäkin tätä handlaisi. Hyvä juttu on se, että viestinnän ja markkinoinninkin kyselyitä on nyt alkanut tulla enemmän. Saan jaettua aikani niihin ja Kalla Activen tuotteiden viemiseen eteenpäin.
Odotan palavasti, että ensimmäiset tuotteet valmistuvat, niin pääsen hetkeksi taas takaisin omalle mukavuusalueelleni. Realistisesti tämä olisi arviolta syksyn alussa.
