Milloin viimeksi olet luottanut intuitioon?

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun kokee, ettei kaikki ole kohdallaan, vaikka päällisin puolin asioiden pitäisikin olla hyvin.

Sanotaan, että intuitio tarjoaa meille signaaleja. Itse koen intuition vaistona, aavistuksena tai tunteena. Hassua on se, että välillä reagoimme intuitioon voimakkaastikin, esimerkiksi kylmillä väreillä. 

Jotkut sivuuttavat intuition epäluotettavana tai hörhönä, fiilispohjaisena tietona. Kieltämättä onhan se hassua, että tietää mitä tuntee, mutta ei tiedä miksi tuntee. Helpostihan tuohon on uskomatta. 

Minä puusilmä

Muistan sinkkuna, kun esimerkiksi deittaillessa heräsi tuntemus, että jokin ei täsmää. Tuntui silti, että pelkkää perustelematonta tunnetta ei voinut käyttää syynä kundin hylkäämiseen. 

Minun täytyy myöntää, että usein intuitioni on ihmisten kohdalla mennyt pieleen – tai en ole toiminut vaistojeni perusteella. Ystävieni mukaan uskon naurettavan pitkään, että kaikki ihmiset tarkoittavat hyvää ja ansaitsevat mahdollisuuden, vaikka intuitioni olisi antanut jo aika päiviä sitten varoitussignaaleja, että kannattaa lähteä lipettiin. 

Välillä näissä tilanteissa, jos tilanne on pitkittynyt, on saattanut olla vaikea myöntää, että on tehnyt itse virhearvion kyseisen henkilön suhteen. Onkin luottanut väärään mieheen, ystävään tai yhtiökumppaniin, ja vasta myöhemmin ymmärtää, minkä vuoksi jo alkujaan sai varoitussignaaleja kyseisestä ihmisestä. 

Sanoista tekoihin

Viimeisten vuosien aikana itselläni on tullut moniakin tilanteita vastaan, joissa on ollut todella vahva intuitio, ettei jokin asia täsmää. Viimeisin on uuden kirjanpitäjän valitseminen. Aloitin aikaisemman yhteistyön maaliskuussa 2021. Vaikka kirjanpitäjä hoiti asiansa hyvin ja vaikutti ammattitaitoiselta, jo heti alkumetreiltä asti epäröin. 

Viimein tein asialle jotain ja lähdin kyselemään ihmisten suosituksia uudesta kirjanpitäjästä. Kun hyvä vaihtoehto löytyi, irtisanoin sopparin. Vielä tuossakaan vaiheessa en kokenut, että minulla olisi ollut jokin järkeenkäypä syy lopettaa yhteistyö. Tajusin kun tapasin uuden, mistä olin jäänyt vaille. Paljastui myös, ettei henkilö ollutkaan hoitanut asioita, kuten olin ajatellut ja uusi kirjanpitäjäni otti heti asiakseen selvittää kaiken. 

Samanlainen vahva fiilis, että kaikki ei ole hyvin, oli lapseni ensimmäisestä päiväkotivuodesta. Tästä olenkin jo aiemmin kirjoittanut. Viimein loppusyksystä otin asian puheeksi päiväkodin johtajan kanssa ja asiat, joiden suhteen olin ollut epäilevä, paljastuivat todeksi. Lapsille raivoava varhaiskasvatuksen opettaja pahoitteli viime vuoden tilannetta. Nyt toivon, että hänen tekemä ja lupaama muutos pitää.

Ehkä näistä on myös oppiminen, että omaan fiilikseen kannattaisi luottaa herkemmin ja tehdä muutos tilanteeseen.