Kun isompi työprojekti päättyi elokuun lopussa, heti ensimmäisenä ajattelin ladata akkuni täyteen. Vaikka olen nyt tehnyt Kalla Activea päivittäin ja ottanut vastaan syksylle muutaman toimittajakeikan, tuntuu että olen kokonaisvaltaisesti päässyt johonkin lomatilaan – ainakin henkiseen sellaiseen. Samaan aikaan tiedän, että tulee taas uusia työprojekteja, jotka vievät arjestani enemmän tunteja.
Ehkä tuohon itseni lataamiseen kuuluu juuri treenaamisen ja lenkkeilyn lisäksi kokonaisvaltainen kropan ja mielenhuolto. Kun isämme menehtyi kesän alussa, tuntui, että niin isolle määrää surua ei ollut täysin tilaa. Arki kuitenkin jatkui ja kesälomat alkoivat. Purskahtelin itkuun siellä täällä, mutta usein itkua joutui hillitä (sillä paikka ja aika oli väärä) Nyt on ollut myös mahdollisuus antaa aikaa surulle.
Hermoston huolto jatkuu
Endometrioosidiagnoosin myötä olen jatkanut nyt myös hermoston huoltoa. Aivan käsittämätöntä, miten tukossa se onkaan ollut. Toisaalta, jos aivot saavat pidemmän ajan kipusignaaleja, hermosto jää varmasti helposti jännitystilaan. Tuohon availuun on myös liittynyt sektioarpeni käsittely. Vaikka minulle on ennenkin tehty operaatioita (kevyempiä toki kuin sektio) jotenkin unohdin täysin arven jälkihuollon. Kun käteni esimerkiksi leikattiin, jälkikäsittelyt saivat arven pumpsahtamaan ylös. Jostain syystä sektioarvepi unohdin, eikä siinä kyllä kukaan myöskään opastanut. Onneksi kuitenkaan ei ollut liian myöhäistä, vaan käsittely on löysentänyt kiinnittyneitä ja kiristyneitä kohtia sekä palauttanut tunnon arven alueelle.
Tiedättekö, kun lapsilla on ihanan vilpitön tapa fiilistellä jo heti aamusta, että tästä tulee kiva päivä? Niin hassulta kuin se kuulostaa, olen yrittänyt ottaa itselleni samanlaisen asenteen heti herättyäni. Ehkä tuo täydentää myös sitä ajatusta hermostosta. Osa ihmisistä jumittaa stressitilassa ja siksi vetää puoleensa samaa energiaa, vaikka he kuinka haluaisivat muuta. Kun ihminen on parasympaattisessa tilassa, hänen hengityksensä syvenee, aivoaaltojen taajuus laskee ja ihminen pystyy vastaanottamaan uusia asioita.
Arjen glimmer
Joko olette lukeneet termistä glimmer? Termi glimmer kuvaa arkisia, tyynnyttäviä ja onnea tuovia välähdyksiä, mikrohetkiä. Glimmer-termin taustalla on yhdysvaltalainen terapeutti, kirjailija ja luennoitsija Deb Dana. Vaikka elämänohjeita löytyy pilvin pimein ja asiana tämä ei mielestäni ole mikään uusi, hektisessä nykymaailmassa on varmasti tärkeää nostaa enemmän ihan tavallista arkea esiin. Glimmer kuulemma rauhoittaa ja edistää parasympaattisen hermoston toimintaa. Pienten hetkien oivaltaminen saattaa tuoda arkeen merkityksellisyyttä ja positiivista sisältöä.
Ehkä tuota arjen glimmeriä eli arjen mikrohetkiä voi myös lisätä tietoisesti ja miettiä enemmän, millaiset arjen pienet asiat tuovat nautintoa. Aamupyöräilyt töihin? Reippailut metsässä? Ilta-aurinko? Kiireetön aamupala? Ehkäpä ne ovatkin ihan pieniä asiaoita. Toisaalta olen kyllä aina ollut ihan höpsötyksiin saakka “glimmer-ihminen” (jo ennen tätä termiä). Vaikka rakastan matkustella, arki on aina ollut se polttoaine, ja olen aina ollut mestari fiilistelemään ja innostumaan asioista. Tavallisen arjen “glimmeriä” eli merkityksellistä sisältöä ovat mm. liikunta, venyttely, höpöttely, nauraminen, vieraan tai tutun ihmisen hymy, vastaleikatun nurmikon tuoksu, kohteliaisuus, kaunis taivas, itsensä ylittäminen taitoluistelussa, hyvä espresso, lohi ja miljoona muuta pikku asiaa. Hyvä fiilis normi arjessa ja tavallisissa tilanteissa. Mikä sinulle on “arjen glimmeriä”?
