Vaikka olen yrittäjä ja itsellänikin on verkkokauppa, huomaan, että joka vuosi olen enemmän ja enemmän ähkynä marraskuun Black Friday -mainostulvaan. Juuri mietin aamulla lenkillä, kuinka alepäivä on selkeästi venynyt koko kuukauteen. Itselläni tuo venymä ja kaikki se mainonta ovat kääntäneet kuluttamisen päinvastaiseen suuntaan. Esimerkiksi kun sain yhdeltä lempi urheilubrändistäni Aim’n Sportilta aamulla uutiskirjeen, jossa oli -25 % Black Friday -ennakkoale, oma selkeä reaktioni oli: ”Ei”. Heidän verkkokaupastaan olen vielä keväästä saakka katsonut erästä sateenkestävää beigeä ulkoilutakkia. Nyt kuitenkaan ei ollut yhtään sellaista fiilistä tilata.
“Mitäs aleja Kallalle?”
Sain viime viikolla kysymyksen: ”Aiotko sä muuten laittaa Kallalle jonkin kamppiksen Black Friday:na?” Suoraan sanoen alekamppikset ovat aina vaikeita. Tuntuu, että yrittäjänä olen liiankin tietoinen tuotteiden katteista. Tämän vuoksi on aina ristiriitaista seurata mainoksia, joissa tuotteita saa ostaa isolla alennuksella. Jos alet ovat suuret, ei myyntihinnasta jää myyjälle mitään itselleen. Tokihan moni on myös ylikulutuksen kanssa samaa mieltä kanssani – toivotaan, että ihmiset ostaisivat vaan asioita, joita oikeasti tarvitsevat.
Kun mietin Kalla Activen kohdalla Black Friday:ta, päädyin siihen, että julkaisemme -20% koodin. Kallalla ei ole ns. poistuvia tuotteita, eikä mallistot vaihdu joka vuodenaika. En tiedä onko se hyvä asia, mutta tuntuu, ettei Kallan myynteihin vaikuta yleensä alekoodit kovinkaan paljon. Toivon, että tämä olisi merkki, että ostetaan vain tarpeeseen, eikä hetken mielijohteesta.
Toki olen välillä itsekin hyödyntänyt Black Friday -aleja, mutta yleensä hankinnat ovat olleet normi arjen asioita, joita ostaisin muutenkin. Viime vuonna ostin tytölleni Foodin välipalapatukoita luistelutreeneihin ja Piruetin paidan treenipaidaksi. Itselleni tilasin Bearelilta kasvorasvaa. Tänä vuonna ajattelin hyödyntää Disney on ice -esitykseen kamppislippuja.
Marraskuun hulinoita
Meillä on ollut marraskuu poikkeuksellisen tapahtumarikas. Voin todeta, että minulle normaali viikonloppu on yleensä sellainen, että vietämme paljon aikaa kotona. Perjantaille ja lauantaille emme yleensä edes buukkaile mitään luistelutreenien jälkeen, vaan iltapäivä ja ilta menevät hengaillessa. Jos on kaunis ilma, hoidan puutarhaa tai pihaa. Sunnuntai on aina ollut päivä, jolle harvoin edes sovin mitään, sillä silloin on ollut ihana mennä fiiliksen pohjalta joko uimaan tai muihin juttuihin – tai sitten olemme olleet vaan tekemättä mitään. Välillä olemme kävelleet pienen metsälenkin ja menneet lähihiihtomajan kahvilaan pullalle. Joka tapauksessa on ollut ihana pitää se päivä tyhjänä.
Nyt kuitenkin on monena viikonloppuna ollut sovittua tekemistä. Viime viikonloppuna puolisolla oli jääkiekon saunailta, tyttömme ja puolisoni tytöt menivät mummille yökylään ja itse näin omia ystäviäni. Menimme syömään keskustaan Bouchen Carime -ravintolaan. Tiedättekö muuten, kun jokin vaate tuo niin selkeästi mieleen jonkin aikakauden sinun elämästä? Kun tein yliopistoaikoina gradua, olin töissä samaan aikaan vaatemyyjänä Kämp Gallerian Guess by Marciano -liikkeessä. Meillä myyjillä oli luonnollisesti malliston vaatteet aina päällä töissä. Niiltä ajoilta on kuvassa oleva perus musta mekko, joka on itseasiassa edelleen yksi minun lemppareista. Mekko on yli 16 vuotta vanha. Viikonloppuna tuli puheeksi pikaisesti myös meikkaaminen ja miten meikkaan aina ”juhlameikin” samalla lailla. Hassua tuossa on siis, ettei tuohon edes halua muutosta. Ihanaahan just on se, että on löytänyt sen oman mieleisen tavan ja ennen kaikkea tunnistaa itsensä.
Menoa ja meininkiä kaverisynttäreillä
Melkein joka viikonloppu tyttömme jollain ystävällä on ollut kaverisynttärit. Hänellä onkin ollut varmaan unelmien syksy, kun menoa ja meininkiä on riittänyt. Onkin arvokasta, että on ystäviä ja että saa kutsuja – sekään ei aina ole itsestäänselvyys. Laskeskelin juuri, että vielä olisi kolmet jäljellä ennen kuin kuukausi vaihtuu joulukuuhun. Hänellä oli viikonloppuna syksyn toiset kaverisynttärit Redin Irti maasta -kiipeilypaikassa. Molempina kertoina se puissa kiipeillyt ja puihin majoja rakentanut pikku Jenni on ihastellen ja ehkä jopa vähän kateellisena miettinyt, kuinka 80- ja 90 -luvulla oli vähän eri.
Vaikka kaikki tekeminen on ihanaa ja on ihana nähdä ystäviä, luulen, että synttärisuman ja marraskuun sovittujen tekemisten jälkeen on aika hetkeksi taas keräillä akkuja. Ehkä sitä taas joululoma tulee tarpeeseen senkin suhteen.
