Tässä syksyn aikana minulle on tullut Kalla Activeen ja yrittäjyyteen liittyviä kysymyksiä. Vastaankin niihin kaikkiin nyt tässä samalla kertaa.
”Koska perustit Kalla Activen ja mistä nimi on peräisin?”
Kun talvella 2021 merinovillakerrastoni housut repesivät pepun kohdalta, tein päätöksen alkaa kehittää omaa tuotemerkkiä, joka sopisi niin minulle kuin taaperollemmekin. Kaipasin palavasti aluskerraston ja kotiasun risteytystä, mutta en vain yksinkertaisesti löytänyt itselleni mieluisia merinotuotteita.
Kun olin tehnyt päätöksen alkaa kehittää omaa, aloin tuumasta toimeen. Olin lähes viikossa luonut liiketoiminta- ja markkinointiviestintäsuunnitelman sekä keksinyt nimen Kalla Active. Näin Pirilän Kukkatalolla Huonevehka-kasveja eli Kalloja. Kallan mukulat istutetaan niin, että ruukun pohjan ja mukulan väliin jää ohut multakerros. Samoin ulkonaliikkuja, oli hän lapsi tai aikuinen, tarvitsee eri kerroksia. Sanotaan, että toimiva ulkoilijan vaatetus on kolmikerroksinen: aluskerros, välikerros ja kuorikerros. Kullakin kerroksella on oma tehtävänsä. Tärkein kerros on alin kerros, sillä sen täytyy siirtää kosteutta kohti ulompia kerroksia. Materiaalin valinta oli siis helppo – ja itse olin jo vuosia rakastanut merinovillaa materiaalina, sillä se on talvella lämmin ihoa vasten ja kesällä viileä. Se siis menee vuodenajasta toiseen.
Olin töhertänyt paperille luonnoksen logosta sekä kerännyt ehdotuksia visuaalisesta ilmeestä kuten fontista, väreistä ja kuvamaailmasta. Pääväreiksi valikoituivat vanha rosa, mustikka ja sammal. Minulla oli muuten lista tulevien mallistojen nimistä jo valmiina, vaikka ensimmäinenkään mallisto ei ollut vielä ulkona. Tällä hetkellä myynnissä ovat UTU-, USVA-, SELJA- ja KUURA-mallistot.
”Mikä sun luonteenpiirre on eniten auttanut yrittäjänä?”
Itse pidän innostuneisuutta tai yleensä kykyä innostua täysin omana valttikorttinani, sillä sen avulla saan asioita tapahtumaan. Minut tuntevat tietävät, että olen aina ollut ihminen, jolla on monta rautaa tulessa ja olen tehokas. Koen, että yrittäjänä pitää olla myös tietynlaista riskinottokykyä. ”Sä oot kyllä niin yrittäjä luonteeltasi”, sanoi aikoinaan eräs hyvä ystäväni.
Se, että olen naurettavan optimistinen, on välillä hyvä ja välillä huono asia. Se ehkä lisää riskiottoa, mutta toisaalta se on vienyt myös eteenpäin. Optimistisuus kietoutuu sinnikkyyden ympärille ja niitäkin päiviä tulee ajoittain vastaan, kun näitä luonteenpiirteitä oikeasti tarvitaan ja jaksamista koetellaan.
”Kuinka sulla riittää aika tehdä Kallan lisäksi muitakin viestinnän ja markkinoinnin töitä?”
Olen ollut yrittäjänä lähes kymmenen vuotta ja tottunut tuona aikana, että käynnissä voi olla useampi eri asiakkuus tai projekti. Hyvän aikataulutuksen avulla ne eivät vie aikaa toisiltaan. Tein äskettäin Laakson yhteissairaala -hanketta 1,5 vuotta viestinnän asiantuntijana. Koska heidän kanssaan oli sovittu 3 pvää/vko ja työt oli aikataulutettu alkuviikkoon ma-ke, loppuviikon tein yleensä Kalla Activea ja freelancer-toimittajahommia.
”Mikä on ollut vaikeinta Kallan suhteen?”
Kallan suhteen alku sujui kuin valssi, sillä olin ns. mukavuusalueellani liiketoiminta- ja markkinointiviestintäsuunnitelman parissa. Olin tehnyt töitä aikaisemmin muutamalle eri urheilubrändille, joten oman brändin luominen ja kehittäminen tuntui erityisen hyvältä.
Pian kuitenkin huomasin tekeväni loputonta listaa asioista, jotka pitää selvittää – varsinkin vaatteiden suunnittelussa olin täysin vieraalla maaperällä. Minulla oli vain vahva näkemys tarpeista, mallistojen ulkonäöstä väreineen sekä toiveita istuvuudesta ja leikkauksista. Alussa etsin kuumeisesti apukäsiä. Käytännön taitaja oli kuitenkin tärkeää olla apuna, sillä hän kertoi minulle aina esimerkiksi, millä ompelutavalla haluamaani lopputulokseen päästään. Onneksi lopulta löysin vastavalmistuneen suunnittelijan avukseni. Kalla Activen ja valmistavan tehtaan välissä on suomalainen agentti, jolta sain onneksi jo alusta saakka tosi paljon apua käytännön asioissa.
Alussa totesin useammankin kerran päivässä ”Mitä hel****** olen tekemässä?” Kuitenkin tunsin olevani jo kaikessa niin pitkällä, etten voi perääntyä. Suoraan sanoen tämä alun selvittelyvaihe oli haastavin. Tiedättekö tunteen, ettei välillä ymmärrä puhutusta asiasta yhtään mitään, mutta siitä on vain selvittävä? Tällainen fiilis minulla oli esimerkiksi vaatemalliston teknistä ompelemista käsittelevässä palaverissa tuotannon yhteyshenkilön kanssa. Kuitenkin vain päätin, että tulen oppimaan nämä. Kirjoitin tuhat ja yksi asiaa ylös ja otin myöhemmin selvää, jos oli asioita, jotka olivat jääneet minulle auki.
“Mikä on ollut parasta yrittäjyydessä?”
Itse koen, että positiivisin asia yrittäjyydessä ehdottomasti on se, että se on mahdollistanut meille enemmän perheaikaa. Tyttöni on ollut paljon alusta saakka mukana minun työjutuissa ja kuvausmatkoilla. Yrittäjyys mahdollistaa myös urheilemisen heti aamusta tai keskellä päivää, jos vaan sumplin muut asiat sen ympärille. Olen aina ollut tehokas ja nopea tekijä. Yrittäjänä tuosta hyötyy selkeästi. Yrittäjyys tuo vapautta ja vastuuta sekä saan omat vahvuuteni parhaiten käyttöön.
”Mitä järkeä on lähteä Lappiin saakka kuvaamaan?”
Välillähän sitä miettii itsekin onko asioissa järkeä, ja varsinkin yrittäjänä rahaa ei vaan voi heittää tuuleen. Olemme tehneet Kalla Activen tiimin kanssa kaksi kuvausreissua Lappiin. Moni onkin ihmetellyt ääneen, onko todella kannattavaa lähteä sinne saakka kuvaamaan. Jo ensimmäisellä kerralla mietin, että pahin painajaiseni olisi, että lentäisimme Lappiin, ja sen luonnon tuoma lisäarvo ei näkyisi missään kuvassa.
Ensimmäisellä kerralla pari vuotta sitten syyskuvien kohdalla ehkä jännitin enemmän. Hassua oli kuitenkin, kun laskeuduimme Kittilän lentokentälle, taivaan väritys oli kuin suoraan Kalla Activen brändiohjeistuksesta. Silloin tiesin, ettemme tehneet virhettä. Kalla Activen ensimmäisenä kuvauspäivänä kuvauslokaatiot olivat niin Äkäslompolon kuin Ylläksenkin puolella. Suosikkipaikaksi nousi ehdottomasti Ylläksen huippu, johon menimme Gondoli-hissillä. Ylläksen huipulla mietin, miten hyvä tuuri meillä kävi, että saimme oikeasti tallennettua sen taivaan värin myös kuviin, jonka näin lentokoneesta.
”Mikä kuvauksissa on haastavinta?”
Jos on tarkoitus ottaa ulkokuvia, sää on aina riski. Kerran esimerkiksi kuvaussää vaihteli tunnin sisällä aurinkoisesta säästä pieneen sadekuuroon, mutta se ei onneksi haitannut. Tuon ansiosta saimme muutamiin kuviin taltioitua taka-alalle tunturin lisäksi sateenkaaren.
Vaikka tämä kuulostaa simppeliltä, vaatekuvauksissa yksi tärkeimpiä asioita on katsoa, että vaate istuu kauniisti mallin päällä. Säännöllisin väliajoin sitä pitääkin käydä kiskomassa ja asettelemassa paremmin.
Oikeastaan melkein helpompaa on antautua hyvään fiilikseen ja käytännössä unohtaa, mitä ollaan tekemässä. Tällöin vasta jälkikäteen huomaa kuvissa, ettei vaate edes näy kunnolla jossain tietyissä asennoissa tai se on muuten vain rytyssä jostain kohtaa. Kuvaa ei voi silloin käyttää.
”Mikä on ollut kuvauksista paras muisto?”
Taidan olla rakastunut syksyiseen Lappiin. Ylläs ja Äkäslompolo veivät ruskalla ja taivaan värityksellään sydämen. Eräissä kuvauksissa meidän silloinen 3-vuotias minimimmi oli yksi malleista. Tytöstäni tuli koko kylän maskotti ja varsinkin samat ukit ja muorit höpöttivät ja moikkailivat hänelle. Tuosta tuli itsellekin tosi lämmin ja sydämellinen olo: ”Kyllä ihmiset ovat vain ihania!” Tyttömme muistelee edelleen noita matkoja ja niistä on syntynyt upeita muistoja meille molemmille.
