Pakkastalvi on ollut minulle eli merinoyrittäjälle hyvä. Ihmiset ovat enemmän ja enemmän löytäneet brändin pariin, mutta silti muutamat itsestä johtumattomat asiat vievät välillä fiilistä.
Jos jokin asia menee pieleen tai luottamuksenne rikotaan, onko teidän mielestä ikinä helpompi vaan ajatella: ”Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä” tai ”Piti maksella taas elämän oppirahoja, mutta ei muuta kuin eteenpäin” Huomaan ajattelevani melkein aina näin. Yrittäjyydessä näitä päiviä tulee tasaisin väliajoin, ja ehkä tämän vuoksi niihin alkaa myös olla aika turtunut. Yksi alamäki ei menekään ihan pohjalle, vaan ehkä koukkaa vaan pienen lenkin.
Vaikka Kalla Activen verkkokauppa on pysynyt pinnalla, viime vuosina tosi moni vaatealan yritys on mennyt konkurssiin. Ihmisten kulutustottumukset muuttuvat, ja kivijalkaliikkeitä kuolee. Tämä on luonnollisesti vaikuttanut myös Kalla Activen jälleenmyyjiin. Kun konkurssi on iskenyt jollekin kaupalle, on myös Kallan rahaa jäänyt välillä tuonne väliin. En haluaisi ajatella mitään näistä viime vuosien yritysten tilanteista suunniteltuna epärehellisyytenä, vaan yritän ajatella, että epävakaa tilanne on vaan painanut päälle. Se on tuonut paineita. Välillä on vaan raskasta aina yrittää ymmärtää, kun kaikki vaikuttaa omaankin yritykseen.
Yrittäjyys ja riskinotto
Olen muutaman kerran verrannut merinoyrittäjyyttäni pokerin pelaamiseen. Jotta brändi saisi lisää tunnettuutta, täytyy tehdä peliliikkeitä, kuten maksullisia mainoskampanjoita tai muita tempauksia, jotka kuluttavat omaa kassaa. Välillä taas solmii jälleenmyyntisopimuksen ns. markkinointikulmalla, vaikka tietää, että myynti ei tuo ainakaan suoranaisesti omaan kassaan paljoakaan rahaa.
Joskus nämä toimenpiteet onnistuvat ja riski kannattaa. Ne tuovat myyntiä tai maksavia asiakkaita Kallan omaankin verkkokauppaan. Joskus taas on hiljaista kuin huopatossutehtaalla, ja tuo hiljaisuus on piinallista. Edelleen outoa tästä tekee se, että kaikessa tässä on koko ajan kyse minun oikeasta elämästäni, jossa jokainen myynti ja maininta somessa ovat tärkeitä pienelle yksityisyrittäjälle.
Missä varoitussignaalit?
Vaikka Kallalla on muodostunut vuosien mittaan ihania vakioyhteistyötahoja, huomaan etten vieläkään täysin osaa lukea ja analysoida ihmisiä. Nämä ovat myös tilanteita, jotka välillä vievät täysin mehut. Miten esimerkiksi vaikuttajayhteistyö siis voi mennä pieleen? Tavallaanhan se ei voi mennä, sillä tärkeää on vaan löytää brändille se oikeaperfect match. Välillä vaan tämäkin on yhtä sokkodeittailua. Vaikka erehdykset ja unohdukset ovat inhimillisiä, lupausten rikkomisia tapahtuu yllättävän usein, ja ne ovat mielestäni aina surullisia. Tämä on ehkä ollut syy myös sille, miksen enää kovinkaan paljon ole itse vaikuttajiin yhteydessä. Kun kontaktointipyyntö ja kysely yhteistyöstä tulee suoraan vaikuttajalta, tiedän hänellä olevan aitoa kiinnostusta ja motivaatiota jo valmiiksi. Tuolloin myös Kalla on heille yleensä jo valmiiksi tutumpi.
Ehkä kaikessa tässä on kyse juuri tuosta sokkodeittailusta. Jos yrittäjyydessä ei pysty katsomaan asioita kirkkaiden pinkkien lasien läpi, heikentää myös samalla omia mahdollisuuksiaan löytää niitä perfect matcheja. Toisaalta omat lasini maalautuvat välillä liian pinkeiksi, jolloin yrittäjyyden matkalla matka tyssää kivikkoon. Näistä kivikoista haluan liikahtaa myös suht nopeasti eteenpäin, sillä en halua myöntää, että minua taidettiin kusta juuri linssiin.
