”Meillä niin tykätään käydä toimistolla”

Viimeisten vuosien aikana olen seurannut mielenkiinnolla etätöistä käytävää keskustelua. Siitähän voi olla montaa eri mieltä. Etätöiden puolesta puhuvat kokevat mm. etätöiden helpottavan arjen ja työelämän yhdistämistä. Varsinkin perheellisten on helpompi hakea lapsia päiväkodista ja viedä harrastuksiin, kun matkoihin ei kulu aikaa. 

Läsnäolotyön puolesta liputtavat taas kokevat, että toimistolla mm. syntyy tiimin kesken paremmin ideoita, kuulee käytäväkeskusteluissa merkityksellisiä asioita ja pääsee sosialisoitumaan. Välillä vaan tuntuu, että läsnätöiden antavat eniten arvoa johtoporras, mikä vaan viestii enemmän luottamuspulasta kuin siitä, mikä oikeasti on parasta työyhteisölle. Keskustelin aiheesta syksyllä erään esimiesasemassa olevan henkilön kanssa, ja hänen puheistaan jäi enemmänkin sellainen: ”Kaikki toimistolle vähintään neljä kertaa viikossa, koska näin ollaan aikaisemmin toimittu -fiilis”. Hänen vaimonsa tekee itse lyhennettyä työpäivää, jotta pystyisi viedä ja hakea lapset. Miehen ei itse tarvitse yrittää sovittaa työtä ja vapaa-aikaa. Tavallaan siis ymmärrän, miksi hän ajattelee toimistolla työskentelystä niin mustavalkoisesti. Se on se, mihin hän on tottunut. 

”Työ ei ole paikka, se on se mitä saat aikaan”

Ymmärrän kaikkia näkökulmia. Asian ei kuitenkaan kuuluisi olla joko-tai-vääntöä. Yrittäjänä olen tottunut tekemään töitä missä vain ja milloin vain, kunhan netti toimii. Koen olevani aina tehokas. Niinhän sitä sanotaan: ”Työ ei ole paikka, se on se mitä saat aikaan.”

Mielestäni jokaisen organisaation olisi hyvä löytää heille sopiva käytäntö niin etätyön kuin palaveidenkin suhteen. Sama kaava ei toimi kaikilla. Internet on täynnä tähän liittyviä This meeting could have been an email -memejä. Turhan usein olen ainakin itse kuullut, kun jokin asiakasprojekti on alkanut: ”Meillä tykätään sitten käydä toimistolla.” Olen siis ajanut toimistolle, mutta todellisuudessa istunut siellä yksin. Vielä kummallisempaa on ollut ottaa sieltä käsin teams-palavereita. Se on totta, että luovat ideointihetket on hyvä tehdä face-to-face, mutta yleensähän niiden ajankohta ja tapaaminen muutenkin sovitaan etukäteen.

Totta on myös se, että sosialisointi tekee hyvää varmasti meille kaikille, mutta moni kokee olevansa paljon tehokkaampi kotitoimistolla. Joillekin toimiston hälinä ja keskeytykset ovat oikeasti haitaksi. Ja jos työmatkoihin esimerkiksi kuluisi joka päivä kaksi tuntia, se veisi turhan ison osan päivästä. Itse voin aloittaa kotona työt heti, kun olen vienyt tyttömme eskariin. Usein myös teen tähän pienen aamureippailun, jos työkalenteri antaa myöden. Mikä startti päivään! 

Työelämän ja arjen yhdistäminen

Muualla kun kotitoimistolla työskenteleminen on kyllä inspiroivaa, eli sitä kannattaa ehdottomasti välillä tehdä. Välillä olen saanut kunnon flow-tilan kahvilassa näpytellessäni. 

Etätyön suurin anti itselleni on ehdottomasti työnteon ja arjen sovittaminen yhteen. Pystyn viedä ja hakea tyttömme eskarista oikeaan aikaan, eikä päivä veny hänellä liian pitkäksi. Puolisoni menee yleensä töihin klo 04.00 aikaa aamuyöstä ja pääsee 16.00 aikaan, joten hänen työaikojensa vuoksi aikataulutan omat työt, jotta tyttömme vienti ja haku onnistuvat.

Nämäkin ajat varmasti osaksi muuttuvat ensi syksynä, kun hänestä tulee koululainen eli hän voi itse kävellä koulumatkan ja tulla koulusta kotiin. Toki silloinkin jonkun aikuisen on hyvä olla häntä vastassa kotona. Pystyn lisäksi kuskailla häntä taitoluisteluun. Olenkin aina sanonut, että jos en olisi yrittäjä ja olisin klo 8–16 palkkatöissä, hän ei pystyisi harrastaa taitoluistelua, sillä emme ehtisi harjoituksiin. 

Millainen toimintatapa teidän perheessänne toimii ja miten olette ratkaisseet aikatauluhaasteet?