Keskustelimme jälleen hiihtolomalla 6-vuotiaan tyttömme kanssa lomista ja siitä, ettei kaikilla perheillä ole yhteistä lomaa. Tyttömme sanoi: ”Äiti ihanaa, että olet aina saanut järjestettyä sun työt niin, ettei minun ole tarvinnut mennä varahoitoon.” Tuo yhteinen aika hänen kanssaan on varmaan se, joka on isoin yrittäjyyden mahdollistama asia.
Näin LinkedInissä julkaisun, jonka kiteytetty sanoma oli, että yrittäjyys on ihanaa. Allekirjoitin kyllä julkaisun monetkin kohdat. Yrittäjyys tuo ehdottomasti vapautta ja joustavuutta arkeen. Julkaisussa ei kuitenkaan tuotu esiin kolikon kääntöpuolta, jonka ainakin itse koen myös. Itselleni haasteena ovat välillä olleet työajat. Kun ei ole varsinaisia työaikoja, olen huono laittamaan koneen kiinni. Toimin jo ennen äitiyttä yrittäjänä ja osakkaana eräässä markkinointiviestintätoimistossa, ja saatoin tuolloin tehdä töitä yötä päivää. Äitiys on onneksi pakottanut pätkimään työpäivää, kasvattanut läsnäolotaitoa ja tuonut esiin niitä asioita, jotka oikeasti merkitsevät.
Toinen kohta on yrittäjyys ja jatkuva tasapainoilu. Töitä on välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tämä pätee niin markkinointiviestinnän freelancer-töihin kuin toimittajan töihin. Samoin myös Kallan verkkokaupan kuukausien myyntiluvuissa on välillä isokin kuilu. Olen aina ollut ihminen joka pääsee ”helposti yli asioista”. Kai se on jonkinlainen suojautumismekanismi, etten jää asioita vatvomaan niin hyvässä kuin pahassa. Jos töitä on vähemmän, osaan olla stressaamatta siitä. Silti välillä kauhistuttaa tuo kontrasti ja miten laaja se on välillä.
Yrittäjyys on riskinottoa, joita välillä otan liiankin helposti. Osa on tuottanut hedelmää ja rehellisesti sanottuna osa on mennyt aivan mönkään. Vaikka en olekaan tuo itseni ruoskija -tyyppi, osa virheistä silti tuntuu pahalta. Toki kaikesta oppii ja olenkin oppinut tässä vuosien varrella. Ja ehkä ikuisena positiivarina on pakko ajatella, että nuo virheet ovat myös johdattaneet tähän pisteeseen, jossa nyt ollaan. Tämän vuoksi ajattelin kirjoittaa synninpäästön myös tänne blogiin.
Yrittäjyyden erheet
Yksi story of my life on se, että luotan liian helposti. On sitten kyse vapaa-ajasta tai yritystoiminnasta. Jos tuohon lisää välinpitämättömyyden tulee vielä kurjempi fiilis. Hain lähiviikkoina eräältä Kalla Activen jälleenmyyjältä loput lastenvaatteet pois, sillä yrittäjä kertoi harkitsevansa liikkeen lopettamista. Vaatteet rypivät hänen varaston lattialla sekaisin Ikea-säkissä, ja huomasin lähteväni liikkeestä surullisena. Ihan kuin joku olisi repinyt jotain sinulle kuuluvaa silmiesi edessä.
Maksamattomat laskut harmittavat myös aina. Oman yrittäjän urani varrella monikin on jättänyt laskunsa maksamatta. Jos summa on ollut jokin ”pieni” eli muutaman sadan verran, on koko tilanne ollut helpompi vaan unohtaa. Näihin sainkin joskus sellaisen neuvon, että enemmän ne tulee itselle maksamaan, jos aloittaa pitkän perintäprosessin heidän kanssaan. Mutta olisiko siitä tullut itselle parempi mieli, jos olisikin taistellut jonkun maksamattoman laskun perään? Luultavasti ei. Tuntuu vaan välillä, että olen itse niin ”tunnollinen” kaiken suhteen, etten pysty ymmärtämään tiettyjä asioita.
Joistain asioista myös ajattelee, että ne voisivat olla toisin, jos olisi vaan saanut suun auki oikeassa paikassa. Olisiko esimerkiksi jonkun yhteistyön saanut lopetettua aiemmin? Olisiko tappio ollut pienempi?
Tuottamattomuutta ja malttia
Tuottamattomat Kalla Activen markkinointikampanjat menevät tuonne virhe-kategoriaan, joita olisi pitänyt harkita enemmän. Tokihan aina pitää yrittää erilaisia asioita, ja tuo tuskin tulee muuttumaan, mutta välillä totaali flopit vievät mehut hetkeksi.
Jos miettii Kallan alkutaivalta, voin myöntää, että alussa kuuntelin liikaa muiden toiveita. Se, että joku sanoi, että USVA-takki on liian lyhyt tai USVA-legginssit liian pitkät, ei olisi pitänyt vaikuttaa. Meillä on erilaiset vartalot, ja joillekin takki saattaa olla liian lyhyt, mutta osalle se on taas täysin sopiva. Tuon ikuisen ristiriidan vuoksi olenkin joutunut opetella ajattelemaan, että kaikki ei sovi kaikille. Näissä olen vuosien mittaan yrittänyt löytää jonkinlaisen kultaisen keskitien. Haastetta toki tuo se, että alkujaan oma pyrkimys oli tuoda istuvia vaatteita erilaisin leikkauksin. Halusin tällä tuoda vaihtelevuutta over size -vaatteiden rinnalle.
Alkutaipaleella toin myös liian monta vaatemallistoa kerralla myyntiin. Yrittäjänä ostan aina ensin kaikki vaatteet itse varastoon, ennen kuin pääsen niitä myymään. Tuokin on aina riski. Olisi pitänyt ottaa iisimmin ja tutkia enemmän kulutustottumisia. Toki siinä vaiheessa vuonna 2021 ei ollut tietoa vielä tästä nykyisestä haastavasta maailmantilanteesta ja sodasta.
On ollut helppo näin jälkikäteen myös myöntää, että muutamia tuotteita on vaikea myydä. Näitä ovat esimerkiksi SELJA-mekko ja SELJA-chinot. Halusin, että nämä merinotuotteet ommellaan eri merinokankaasta, kuin mitä esimerkiksi legginsseihin käytettiin. Muotimessuilta bongaamani kangasmateriaali oli kalliimpaa, mutta vaatteiden yksityiskohdat, kuten mekon kellohelma ja chinojen housumaisuus oli paras ommella tuosta materiaalista. Mutta mitä enemmän yksityiskohtia vaatteisiin tehdään, sitä kalliimmaksi sen tekeminen tulee. Tämä taas nostaa myyntihintaa. Nyt siis olen tuotteiden suhteen laittanut hieman jarrua, ja kehitän mallistoja rauhassa. Seuraavien viiden vuoden aikana osa vaatteista poistuu, ja osasta taas saattaa tulla lisävärejä.
