Meidän joululoma päättyi virallisesti tämän viikon alussa ja arki alkoi. Vaikka olenkin ns. arkinörtti ja rehellisesti sanottuna pidän meidän arjesta, loman lopettaminen on aina haikeaa. Samanlainen fiilis minulla on ollut myös aina heinäkuun lopussa, kun päiväkoti on jälleen startannut.
Olenkin miettinyt, mikä saa eniten sellaisen fiiliksen. Useammalla se tulee varmaan siitä, että on lomaa töistä, mutta itselläni yrittäjyyden vuoksi työt ovat aina kulkeneet rinnalla – oli lomaa tai ei. Mutta minua se ei ole varsinaisesti haitannut, jos vaan olen ennen lomia saanut suurimmat projektit valmiiksi.
Alkuviikosta kun vein minimimmiä päikkyyn loman jälkeen, ymmärsin, että haikeus tulee siitä, että totuimme jo lomarytmiin ja minulla tulee suoraan sanottuna ikävä häntä ja yhteisiä naurujamme. Tuntuupa oudolta tuntea näin. Mitä vanhemmaksi hän on tullut, sen hauskempia meidän hengailuista on tullut – puhumattakaan lomista, jolloin jo oletuksena tehdään hiukan eri asioita, kuin normaalissa arjessa.
Jouluaatto Helsingissä
Vietimme poikkeuksellisesti meillä kotona Helsingissä jouluaaton perheenä minimimmin, puolisoni ja hänen tyttöjen kanssa. Yleensä olemme olleet Pohjanmaalla minun vanhempieni luona isommalla porukalla, mutta koska lapsuudenkotini myytiin vuosi sitten, sovimme vanhempieni ja siskojeni kanssa, että näemme vasta joulun jälkeen.
Minun jouluni ovat olleet perheen kesken Pohjanmaalla lapsesta saakka samanlaisia. Oli tavallaan kiva olla kotona aatto ja joulua ennen oleva aika, sillä oli mukava alkaa luomaan omiakin jouluperinteitä.
Junalla kohti Pohjanmaata
Hyppäsimme tapaninpäivänä jo junaan minimimmin kanssa ja matkustimme Pohjanmaan suuntaan. Olimme yhden yön vanhemmillani heidän uudessa kotitalossa ja sen jälkeen olin varannut kahdeksi yöksi Vaasan Vaakunasta huoneen. Vanhemmillani oli ihana vaan olla: syödä hyvin ja käydä potkukelkkailemassa Kyrönjoen jäällä, jonne oli tehty kiva reitti.
Olin ennen joulua tosi kipeänä ja olo aaltoili. Oli ihana huomata juuri ennen reissuun lähtöä, että saamani antibiootit alkoivat tepsiä ja olo tuntua terveeltä. Jännitinkin melkein loppuun asti sitä peruuntuuko reissu vielä sairastamisen vuoksi tai huononeeko olo reissun aikana yhtäkkiä taas.
Vaasan Rewel Centerin kulmassa sijaitseva Vaakuna oli positiivinen yllätys. Meillä oli kiva huone ja huoneen ehdottomat bonukset olivat kylpyamme ja keinut. Hotelli oli myös mukavan rauhallinen ja minimimmin toiveesta menimme joka aamu kuntosalille. Äitini tuli kanssamme elokuviin katsomaan Pelle Hermannin ja syömään. Vaasa-aika oli oikeastaan vaan rentoa “päämäärätöntä” hengailua ja hyvin nukuttuja öitä – miten ihanaa se olikaan! Tuntui, että sairasteluni vuoksi olin melkein kuukauden käynyt puolivaloilla. Kroppa oli niin hapoilla ja olo fyysisesti väsynyt, että muistan tsempanneeni itseäni joka kerta, kun esimerkiksi lähdin kävellen päikyn suuntaan.
Vaasasta matka jatkui yhdeksi yöksi Tampereen Ilves hotelliin, josta olin varannut yhden yön meille. Meillä alkaa jo olla sama reitti näillä meidän lomareissuilla, mutta toisaalta olen todennut, että lapsen kanssa Ilves toimii mainiosti. Sen ehdoton bonus on uima-altaat sekä lähellä olevat ravintolat ja muut palvelut. Ja kesällähän puistoja ja muita riittää lähellä. Tampere on vaan niin ihana kaiken kaikkiaan!
Viime kesänä myös tykkäsimme käydä Kalevan maauimalassa, johon pääsi ratikalla kätevästi. Ennen kuin hyppäsimme takaisin Helsingin junaan, kyläilimme vielä kaksi yötä siskoni perheen luona Kangasalla.
Kotiviikko kirpsakassa pakkassäässä
Junamme saapui Helsinkiin uudenvuoden aattona ja menimme illalla minimimmin, puolisoni ja naapureiden kanssa viettämään iltaa ja katsomaan raketteja. Perhealueella asumisessa on se hyvä asia, että ensimmäiset raketit ammutaan lähellä olevalta kentältä yleensä jo alkuillasta, jolloin lapsetkin ehtivät nähdä ne.
Loman toisen viikon vietimme kokonaan kotona. Vaikka pakkanen oli ennätyslukemissa, rakensimme aikaisemmin aloittamaamme lumilinnamäkeä pihaamme. Perinteeksi tuli juoda myös aina heti ulkoilun jälkeen sisällä kuumaa mehua. (Kuinka moni muistaa lapsuudesta kuuman mehun, jonka sai hiihtokilpailujen jälkeen? Parasta!)
Toisen viikon kohokohdat olivat aamupalan syönti rauhassa, Risto Räppääjä -elokuvat, lautapelien pelaaminen ja uusien luistimien ostaminen minimimmille. Hänellä alkoi jo vuoden ensimmäisellä viikolla omat luistelut ja oli kovin innoissaan seuraavaan kehitysryhmään siirtymisestä ja uusista luistimista, sillä vanhat olivat jääneet pieneksi. Kivaa oli myös päästä yhdessä yleisöjäille luistelemaan.
