Viimeisen kuukauden aikana aivoni ovat ylikuumentuneet – eikä tämä johdu ainoastaan helteestä. Usean langan pitäminen kädessä ei ole koskaan ollut ongelma, mutta haaste on lähinnä ollut se, että vaatealalla liittyvien uusien juttujen hoitaminen vie aina niin paljon enemmän energiaa pääkopalta (ja kärsivällisyyttä, jota minulla ei vaan välillä ole, hehe) Vaikeaa on välillä myöntää myös että: “Ei saakeli. En tiedä. Selvitän.” Lisäksi viikot ovat menneet vauhdilla eteenpäin. Samaan aikaan kello tikitti myös taaperomme kesälomaan, joka alkaa tänään.
Elämäni nörttilistat
Olen koko elämäni tehnyt muistilistoja. Jossain vaiheessa vaan huomasin, ettei minun aivokapasiteettini riitä, joten aloitin kirjoittamaan listauksia ihan simppeleistäkin asioista. ”Osta kaupasta aurinkorasva”, ”Lähetä vetoketjuvalmistajalle kangasnäytteet” tai ”Lue verotuksesta”. Välillä osa muistiin kirjoittamistani asioista ovat niin itsestään selviä, että ihan naurattaa.
Vanhemmiten olen huomannut, etten enää tulisi toimeen ilman niitä, sillä se asia katoaisi maailman kartalta kokonaan, jos en kirjoittaisi sitä muistiin. Tämän tavan ansiosta vältän aika usein stressaamisen – käy vaan robottimaisesti kohta kohdalta listaa läpi ja poistaa tehdyt asiat.
Viikon ajan myös blogin kirjoittaminen on ollut vaikeaa, sillä huomasin, että to do -listani ei lyhentynyt. Halusin saada asiat ennen Sohvin kesälomaa siihen malliin, että voimme hyvillä mielin sanoa viideksi viikoksi päiväkodille hyvästit ja nauttia kesäpäivistä. Hän on ollut nyt melkein kahden vuoden ajan hyvä muistuttaja jo itsessään läsnäolosta. (Hitsi, miten hyvää tekee minunlaiselle duracel-pupulle tuo jokapäiväinen muistuttaja)
Toki työni ei heinäkuuksi kokonaan katoa, mutta tavoitteena oli saada suurimmat kokonaisuudet hyvälle mallille – tai ainakin niin, ettei odottamassa olisi asioita, joiden tekemiseen menisi koko päivä. Yrittäjyyshän parhaimmillaan antaa juuri tällaisen jouston. Juuri luin LinkedInistä päivityksen, joka sopi kuin nenä päähän samaiseen aiheeseen: “Kyllä yrittäjän pitää pystyä myös pitämään lomaa, muuten joku homma kusee.”
Helleaalto myös pääkopassa
Kutakuinkin päivät ovat menneet samalla kaavalla. Olen vienyt Sohvin päikkyyn ja aamun sekä aamupäivän olen tehnyt markkinointiviestinnän hommat muutamalle yritykselle. Sen jälkeen yleensä olen paneutunut merinovillabrändini verkkokaupan rakentamiseen, ja onnistunut saamaan aivoni totaaliseen tilttaukseen joka ikinen päivä.
Yleensä kaksi viimeistä tuntia ennen Sohvin päiväkotihakua, olen maalannut ulkona ja hoitanut pihan rästihommia. Valkoista maalia pintaan ovat saaneet aitamme, ulkoalueella olevat penkit, kukkaruukku ja puoli pihaa. Lisäksi olen entisöinyt Sohville syntymäpäivälahjaksi monta kymmentä vuotta vanhan nukkekodin. Hän tulee saamaan sen ensi viikolla, kun juhlimme hänen 2-vuotis syntymäpäiviä. Aikamoinen ero, eikö totta?
Huomaan, että tuo maalaushomma on ollut elintärkeää aivoille, sillä siinä hommassa ne ovat saaneet olla täysin off. Puolisoni onkin usein kotiin saavuttuaan katsonut heti saman tien, että minkä pinnan olen nyt sutinut. Taloyhtiön ihmiset jo varmaan odottavat kauhusta kankeana, koska heidän talonsa joutuvat sutini käsittelyyn.
Tänään sain muuten Kalla Activen verkkosivut siihen pisteeseen, että annan niiden jäädä odottamaan tuotteiden valmistumista sekä kuvauspäivän satoa. Tai ainakin verkkosivut ovat nyt siinä pisteessä, että olen autuaan tietämätön, mikä työmäärä siellä vielä odottaa – ja parempi niin. Olen aina sanonut, että olen asioiden suhteen kultakala. Tuo pätee varmasti tässäkin. Se mitä ei löydy to do -listastani, sitä ei ole olemassa.
