Ulkona olo on ihanaa ja mikä sen parempaa kuin käydä vain kotona kääntymässä ja matkata takaisin ulkoleikkeihin. Meidän lähes 3-vuotiaan pikku neidin lempi puuhia eri vuodenaikoina aina kysellään, joten kirjoittelen niistä taas tänne. (Tai ainakin muutamasta, sillä niitä riittää) Vaikka ikää on tullut lisää, samoja ulkoleikkejä ja mielenkiinnon kohteita hänellä kuitenkin on edelleen, kun eräässä vanhemmassa kirjoituksessani, jolloin hän oli 1v 9kk. Intoa on varmaan vaan karttunut vielä lisää.
Päiväkodin vasukeskustelussa oli myös aika samaan suuntaan annettu arvio: ”Kiinnostus liikuntaa kohtaan on vain kasvanut ja kaikki uuden oppiminen innostaa häntä. Häntä kiinnostaa ihan kaikki asiat ja haluaa olla kaikessa mukana ensimmäisten joukossa.”
Kaikenlaiset menopelit ja pallopelit
Kaikenlaisista menopeleistä ei voi saada tarpeeksi. Edelleen menossa on mukana potkupyörä ja -lauta, mutta nyt melkein yhtä rakas on jo ”isojen tyttöjen” pyörä, josta kevään lopulla apupyörät otettiin pois.
Jo vauvasta lähtien pallot ovat olleet hänelle mieleen. Hän jopa lähti aikoinaan ensimmäistä kertaa ryömimään pinkin sählypallon perään. Pelaamme nykyään melkein päivittäin jalkapalloa, sählyä, kopittelumailoilla jne. Kiva juttu on ollut se, että hän pääsi tänä keväänä ensimmäistä kertaa futistreeneihin. Aikaisempina keväinä olemme katsoneet vain kentänlaidalta menoa, sillä hän on ollut liian nuori. Saippuakuplien puhaltaminen on edelleen pop, ja erilaisia puhallusversioita ulkona olevaan lelulaatikkoon onkin kertynyt pilvin pimein.
Uiminen ja kaikenlainen hääräily
Käymme talvellakin paljon uimassa uimahallissa, mutta luonnollisesti kesällä on ihanaa käydä rannoilla ja maauimaloissa. Takapihan uima-allas on nyt myös viritetty, joten siellä helteisinä päivinä kiva rellestää. Takapihalla on myös jäätelökioski pystyssä – asiakkaita ei kuitenkaan ainakaan vielä tällä markkinoinnilla ole löytänyt ostoksille.
Usein kun häärään puutarhassa, minulla on innokas apuri mukana. Hän kastelee kukkia ja auttaa kaikessa mahdollisessa asiassa, mitä vain keksii. Nyt meillä on ollut kiva rituaali käydä parveekkeella katsomassa, kuinka meidän istuttamat herneet ja mansikat voivat.
Itse olin lapsena aikoinaan samanlainen häärääjä ja muistan, kuinka äitini yritti nätisti minulle sanoa, että saisi ehkä asiat hoidettua nopeammin, jos en änkisi aina mukaan. Tavallaan ymmärrän nyt häntä. Toisaalta taas hitaasti yhdessä pikku neidin kanssa tekeminen on tehnyt hyvää omalle levottomuudelle ja ”kiireelle”.
Meidän taloyhtiön pihassa on rengaskeinut ja seistessä keinuminen ja muukin keinussa roikkuminen on siskopuolten kanssa aina kivaa. Kova juttu on myös se, että pituutta alkaa olla sen verran, että keinuun pääsee itse kiipeämään. Tässä muutamia niistä sadoista asioista, joiden parissa viihtyy. Millaisia juttuja teidän lasten kesään kuuluu?
