Multa kysyttiin jälleen yksi päivä, että eikö yrittäjyys pelota? Tämä on jotenkin niin ikuisuuskysymys, sillä päiviä on erilaisia, mutta pelkoa se ei kuitenkaan ole – ehkä tietynlaista epätietoisuutta. Matkan varrella tuo epätietoisuus on suurimmaksi osaksi paljastunut kuitenkin vain hyväksi. Se on myös ihmistyyppi kysymys ja asiat luonnollisesti vaihtelevat alakohtaisesti.
Yrittäjyys, terveys ja jaksaminen
Yrittäjyyden dilemma on usein se, että välillä on vaikea höllätä. Se taas johtaa ainakin itselläni kierteeseen, että seuraavakin päivä takkuaa. On totta, että väsyneenäkin tietyt rutiiniasiat pitää hoitaa, mutta jos aivotoiminta on nolla, ainakin itselläni on mahdotonta tehdä mitään kirjoitus- tai suunnittelutyötä.
Juoksin eilen aamulla taas 3 vee minimimmin polkupyörän vieressä päiväkotiin. Hyvänhän heräämisen siinä saa, mutta tosiasiassa juoksen niin kauan kuin polkupyörän jalkajarrun käyttö alkaa tulla häneltä enemmän rutiinilla. Postinkantaja sanoi minulle paluumatkalla: ”You have so much energy.” Kiitin ja mietin, että niin tänään on taas energiaa – eilen oli eri fiilis. Välillä on taas päiviä, jolloin ei koe olekaan niin kaikkivoipa – mutta niihinkin päiviin osaan suhtautua jo armollisemmin. Jollain tapaa olen joutunut opetella tuollaisina hyväksymään tuollaiset päivät. Tosiasiassa pieni tauko on ainoa tapa saada oma jaksaminen takaisin.
Mikä sitten voisi pelottaa?
Mitkä asiat yrittäjyydessä voisi pelottaa? Ehkä oman yrittäjyyden ympärille linkittyy juuri se jaksaminen. Päiviä määrittelee terveys ja vahvasti se, että niitä töitä pitäisi myös jaksaa tehdä. Faktahan on se, että yrittäjänä ei ole samanlaista mahdollisuutta kuin palkkatyöläisellä levätä, jos sairastuu. Itselläni vielä on nyt viimeisen 5 vuoden aikana alkanut kroppa paukkua eli kilpaurheilun jäljet ovat alkaneet näkyä kulumina ja murtumina. Osa on korjattavissa ja osa ei.
Kun viime viikolla kävin näyttämässä selkääni urheilulääkärillä, ymmärsin jälleen kerran, miten omaa terveyttä saa arvostaa. Selkäni paukahti kesällä, kun olin nostamassa minimimmiä lattialta. Lämpöaalto valtasi koko alaselän ja puolisoni tuli auttamaan minut lattialta. Röntgenissä näkyi rasitusmurtuma, joka oli varmaan ollut tuloillaan jo monia vuosia lentopallon myötä, mutta nyt sai viimeistelyn vain pienellä harhaliikkeellä. Murtuma on ilmeisen yleinen juuri ihmisille, joilla taustaa lentopallosta, jääkiekosta tai telinevoimistelusta. Pystyn selälläni hyvin liikkua eli suurin kipu poistui parin viikon jälkeen, mutta tunnen kohdan koko ajan, kun esimerkiksi aamuisin juoksen minimimmin pyöräillessä päiväkotiin.
Eilen myös totesin puolisolleni, että on varmaan aika käydä jälleen tyhjäämässä polveni. Siinähän on edelleen ganglio eli sinne kerääntyy nestettä repeytyneen kierukan vuoksi. Osahan oikean polven kierukasta operoitiin yli vuosi sitten, (vasen jo aiemmin) mutta tuota puuttuvaa osaa en ainakaan tällä hetkellä ole menossa operoimaan, sillä repeytymä on sellaisessa kohtaa, että ei ole takeita, että se auttaisi asiaan. Väliaikaisratkaisuna olemme päättäneet lääkärin kanssa, että käyn sitä tietyn väliajoin vaan tyhjentämässä, jolloin neste ei tuo sinne ylimääräistä kipua.
Kuka kannattelee tai nostaa pintaan?
Kun tekee yksin töitä, yksi asia mikä edelleenkin aina ajoittain saattaa pulpahtaa pintaan on se, että ei ole ketään pelastamassa, jos jokin asia menee pieleen.
Olen ehkä sen luonteinen, että olen tottunut hoitamaan paljon asioita yksin. Tuo luonteenpiirre on myöskin ollut välillä mun heikkous, sillä avun pyytäminen ”mä hoidan, mä hoidan” -asenteen ihmiselle on vaikeaa. Noihin tilanteisiin olen yrittänyt kerätä mun ympärillä laajan vakio joukon oman alansa ammattilaisia, keitä voin työllistää, jos jossain tarvitsee apua. Kaikkea ei onneksi tarvitse itse osata. (Sen olen vihdoin oppinut)
Kuka biffaa?
Yrittäjyydessä yksi merkittävä asia on myös raha. Totta puhuen se ei itsellekään ole se mieluisin aspekti, mutta koska myyn merinovaatteita, sen suhteen on pakko olla sujut – lähinnä se, että osaa ennakoida 6-7 kuukauden päähän seuraavat ostot tehtaalta ja luonnollisesti myöskin sen, että on varaa maksaa tilaus. Olen vanhainaikainen ja kerään edelleen tulot ja menot exceliin. Lukujen pyörittely ei ole itseäni ikinä ahdistanut, mutta mielestäni taitolaji on myös lopettaa pyörittely ajoissa.
Aika monella yrityksellä on luonnollisesti aika tarkat tavoitteet ja luvut määritelty seuraavalle vuodelle. Monet vaan usein kuluttavat enemmän aikaa niiden pyörittelyyn kuin itse päätöksiin ja tekemiseen. Voisihan sitä ikuisesti suunnitella ja vatvoa, mutta ainakaan oma ja Kalla Active -taival eivät olisi menneet sillä yhtään eteenpäin.
Tyhmänrohkea
Kuten olen aiemmin sanonut, itselläni Kalla Activen alku oli niin puhdas syvään päähän hyppääminen. Ala vaihtui ja päivät olivat yhtä asioiden selvittämistä. Tämän vuoksi olen kokenut, että tekeminen on koko ajan helpottunut – ihan vaan senkin vuoksi, että tietyt käytänteet tuovat rungon ja säästävät aikaa.
On päiviä, että edelleenkin tuntuu aika hullulta, että lähdin kehittämään kokonaan omaa brändiä, mutta olen kokenut, että olen siitä tyhmänrohkeudesta saanut jo nyt pienen palkkion. Jo se piristää, että jengi uskoo ja tykkää. Yrittäjyydessä varmaan tärkeintä on nimenomaan, että pystyy 100% seistä tuotteensa tai palvelunsa takana.
Muistan edelleen, kun hain pyörällä ensimmäisten vaatekappaleiden protoversiot postista. Tehdas siis lähetti mallikappaleet meidän luonnosten ja suunnitelmien pohjalta. Matkalla mietin, että: ”Ei saakeli! Mitä jos ne ovatkin aivan kauheita?” Onneksi matka postiin oli suht lyhyt ja en ehtinyt kovinkaan paljon asiaa miettiä. Kun avasin paketin ja näin mallikappaleet, olin itkeä onnesta! ”Ai ne oli näin hyvät”, muistan miettineeni samalla, kun hypin ilmaan. Tuolloin ensimmäisen kerran mietin, että tästä kyllä tulee super juttu.
