Koska arjen metatyöstä on viime aikoina puhuttu niin paljon, jäin miettimään, miten työt meillä jakautuvat ja kuka aikatauluttaa ja suunnittelee. Metatyöllähän tarkoitetaan näkymätöntä, mutta välttämätöntä organisointia. Se ei välttämättä ole sen isompaa eikä se näy kaikille – se lähinnä mahdollistaa elämää ja saa päivät rullaamaan sujuvasti.
My dayta on usein toivottu ja ajattelinkin, että voisin tuoda sen osana tätä meta-aihetta. Ehkä tuo myös kirkastaa itselle, millainen päivä oli.
Mikä määritellään metatyöksi?
Mielenkiinnosta googlasin ja katselin, mikä määritellään metatöiksi, ja täytyy heti kättelyssä myöntää, ettemme ole kotona sopineet kuka imuroi ja milloin. Astianpesukone täytetään ja tyhjätään myös tarpeen mukaan, emmekä ole tähänkään vuoroja jakaneet.
Pyykinpesukonekin yleensä menee päälle, kun se täyttyy. Yleensä minä laitan sen päälle, sillä itselläni on useammin siellä jotain akuuttia pestävää seuraavalle päivälle, joko minun tai tyttöni vaatteita. Molemmat siirtävät vaatteet kuivausrumpuun, jos näkevät, että pesukone on valmis.
Monissa perheissä myös kaupassakäynti on jaettu selkeästi toisen vanhemman vastuulle. Olen myös kuullut, että tuosta vuorosta melkein kilpaillaan, jotta saa sen myötä ”omaa aikaa”. Minulla ja puolisollani on iphonessa jaettu muistio, johon me molemmat täydennämme jääkaapista puuttuvia asioita sitä mukaan, kun jokin tuote loppuu. Yleensä puolisoni ostaa enemmän kerralla ruokaa kaupasta (koska hänellä on auto käytössään) ja itse täydennän pienempiä puuttuvia asioita, mutta tuostakaan ei ole tähtiin kirjoitettu mitään kaavaa eikä aikaa.
Koska tyttömme on meidän ainokainen, mutta puolisoni viides lapsi, olen jollain tapaa alusta saakka ottanut ”vastuulleni” hänen vuositarkastusten varaukset tai syntymäpäivien järjestämiset yms. Olen mukana päiväkodin whatsup-ryhmissä ja olen yhteydessä hänen ystäviensä vanhempiin. Toisaalta osasta vanhemmista niin päiväkodissa kuin luistelussakin on tullut minun hyviä ystäviä eli tyttöni ei ole edes se ainoa syy olla yhteydessä heihin.
Koska pystyn helpommin yrittäjänä sumplia omat työaikatauluni, menen yleensä tyttöni kanssa hänen harrastuksiin. Tällä hetkellä luistelut ovat kolmena päivänä viikossa. Tuosta on ehkä muodostunut myös meidän yhteinen tekeminen ja pidänkin noita hetkiä tosi arvokkaina.
My day maanantai 6.5.2024
Kirjoitin tämän blogin maanantaina päivän päätteeksi, joten alla oleva ei ole varmaankaan aivan täysin minuutilleen oikein. Muutaman kuvan olin näköjään muistanut napsia päivän aikana.
Klo 6.30
Herään yleensä aiemmin kuin muut. En ole enää kymmeneen vuoteen käyttänyt herätyskelloa, vaan yleensä katson kelloa kuuden aikaan. Keitän kahvin ja puen. Kun olen valmis, menen yleensä herättämään vasta tyttömme.
Olin edellisenä iltana tehnyt eväät valmiiksi koko päivään. Yleensä on helpompi tehdä sunnuntaina sen verran enemmän ruokaa, jotta sitä jää lämmitettäväksi alkuviikkoon ja mukaan hallille. Tytöllemme pakkasin mukaan leivän, banaanin, rusinoita ja makaroonilaatikkoa (päivällinen, jonka lämmitän lämpötermariin ennen kuin lähden toimistolta päiväkodille). Itselleni pakkasin aamiaisleivän ja -jugurtin sekä iltapäiväksi muutaman leivän ja jugurtin. Lounaan käyn yleensä toimiston alakerran ravintolassa syömässä.
Olin myös edellisenä iltana pakannut niin oman työkassini kuin tyttöni luistelu- ja päiväkotivarusteet valmiiksi. Samalla kaivelin esiin myös hänen tiistain Metsämörri-metsäretken varusteita ja laitoin valmiiksi.
Klo 7.25
Yleensä menemme polkupyörillä päiväkodille (alle kilometrin matka), mutta koska tarkoitus oli lähteä päiväkodilta suoraan luisteluihin hyppäsimme puolisoni kyytiin aamulla. Kätevää sinänsä, vaikkakin se tarkoitti sitä, että olimme päiväkodilla 30 minuuttia aiemmin kuin yleensä. Puolisollani taas oli omat aikataulunsa, että hänen kaksi ala-asteikäistä tyttöänsä ehtivät ajoissa kouluun toiselle paikkakunnalle (tytöt ovat viikonloppuja meillä) ja hän töihin Riihimäelle.
Klo 7.40
Kun lähdin päiväkodilta, otin spurtin pysäkille, sillä aiempi bussi oli myöhässä. Mistäköhän se muuten johtuu, että yleensä juoksen busseihin? Ehkä liika optimisti sisälläni ajattelee, että hyvinhän tuohon ehtii. Tiedättekö ne ihmiset, jotka ajattelevat, kun näkevät vihreän valon ja ovat lähestymässä suojatietä: ”Ei kannata mennä, kun kohta se vaihtuu punaiseksi kuitenkin.” Itse olen tuosta päinvastainen: ”Jos nyt otan muutaman ripeän askeleen, varmasti ehdin.”
Klo 7.50
Vaihdoin pikaratikkaan. Teen viestintää (yrittäjänä) kolme päivää viikossa eräälle sairaalahankkeelle Helsingissä ja olemme sopineet, että muutaman viikon välein käyn heidän pääkonttorilla Espoossa. Mukavaa vaihtaa maisemaa, vaikkakin nuo päivät vaativat enemmän sumplimista, että kulkeminen julkisilla koti-päiväkoti-toimisto-päiväkoti-jäähalli-koti -akselilla olisi mahdollisimman sujuvaa.
Matkustusajat pyrin yleensä hyödyntämään Kalla Activeen ja siihen liittyviin töihin – vastailen sähköposteihin ja teen sosiaalisen median päivitykset. Olemme aloittaneet esitellä niin verkkosivuilla kuin somessakin Kalla Activen kevään brändilähettiläitä. Ihania tyyppejä! Kallaan käytän puhtaasti yleensä kaksi päivää viikossa, kun en ole sairaalahankkeella viestintähommissa. Noina päivinä kirjoittelen myös muutamaan lehteen.
Matkalla Espooseen viestittelin päiväkodin lasten vanhempien kanssa myös liittyen päiväkodin hoitajien kevätlahjoihin. (Luojalle kiitos kimppalahjojen!)
Suurin tavoite on aina se, että niihin siirtymisiin, joissa tyttöni on mukanani, olen varannut riittävästi extra-aikaa. Hän ottaa matkat aina seikkailun kannalta ja sellaisella fiiliksellä haluankin sen pysyvän. Lisäksi hän rakastaa luistelua, joten jos olemme matkalla harrastukseen, en halua siihen liitettävän hoppua. Kiireen (tai kiireen tunteen) pystyy helposti välttämään aikataulusuunnittelulla (ja ennen kaikkea hyvällä asenteella).
Klo 8.30
Perillä toimistolla. Pikaratikka on kyllä meiltä Espoon suuntaan ollut pelastus, vaikkakaan sen lähimmälle pysäkille tarvitsee bussin. Pikaratikka myös jää noin 15 minuutin päähän toimistolta, mutta jos ei sada, se ei haittaa ollenkaan.
Klo 14.10
Lähtö toimistolta. Kävely pikaratikan lähimmälle pysäkille, josta vaihto bussiin ja kävely päiväkodille.
Klo 15.00
Perillä päiväkodilla. Käymme toukokuun ja kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa poikkeuksellisesti Salmisaaressa ja Vuosaaressa taitoluisteluharjoituksissa tyttöni kanssa, sillä vakiohallit Nordiksen harkkahalli ja Kaarelan ovat jo kesätauolla. Kesätauko alkaa sitten meilläkin luisteluista ennen juhannusta ja jatkuu elokuulle. Pääsimme myös viimeisinä käyttäjinä fiilistelemään Hernesaaren jäähallia, ennen kuin sitä alettiin purkaa.
Klo 15.15
Hyppäys päiväkodilta bussiin. Jäimme Käpylän asemalla pois ja menimme tyttömme luistelukaverin äidin kyydillä Salmisaareen. Talvella pääsimme usein suoraan päiväkodilta kyydillä hallille, sillä tyttömme luisteluvalmentaja oli päiväkodilla töissä hoitajana. Jos menemme suoraan päikyltä hallille, ruuan lämpötermari on ollut paras hankinta ikinä. Tälläkin kertaa mukana oleva lämmitetty makaroonilaatikko uppoaa kuin häkä.
Klo 16.15
Perillä jäähallilla, jossa jäät ja oheiset. Teen usein hallilla hiukan vielä töitä, sillä päivät katkeaa siirtymisten vuoksi aikaisemmin toimistolla.
Klo 18.50
Lähtö jäähallilta kotiin samalla kyydillä.
Klo 19.20
Perillä kotona. Iltapesut ja -palat & chillausta. Laitoin luisteluvaatteet kuivumaan ja tein seuraavan päivän ruuan muusin ja lihapullakastikkeen valmiiksi.
Klo 21.00
Heinähattu ja Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -kirjan lukemista ja nukkumaan.
Nyt näin iltasella, kun kurkkaa päivän aikataulua on pakko myöntää, että ilman hyvää asennetta mikään ei olisi mahdollista. Päiväni vaihtelevat laidasta laitaan, mutta yllä kirjailemani aikataulu kuvastaa varmaan jollain tasolla, millaista liikkumista yrittäjyys ja harrastukset voivat tuoda mukanaan.
Ajoittainhan, kun teen töitä etänä kotoa, voi lähestulkoon koko päivän käyttää tehokkaasti työntekoon. Silloin yleensä pyöräilemme päiväkotiin ja olen jo kahdeksan aikaan aamulla työn touhussa takaisin kotona.
Vaikka olen tottunut julkisten kulkuneuvojen käyttäjä pidemmillä matkoilla, olen silti miettinyt, että yksi kokeilemisen arvoinen asia kesän jälkeen voisi olla leasing-auto. Silloin ei ainakaan tarvitsisi miettiä eri kulkuneuvojen kohtaamisaikoja tai suunnitella vaihtoaikoja ja -reittejä niin tarkkaan. Toki autolla ajamisessakin on varmasti huonot puolensa, kuten ruuhka, mutta samallalailla automatkoihin voisi varata extra-aikaa. Onko vinkkejä hyvistä leasing-diileistä?
