Arkirytmiini tuli elokuun lopussa muutos, kun isompi sairaalahanke, johon olin ollut tekemässä viestintää ja markkinointia freelancerina päättyi. Olen Kalla Activen rinnalla tottunut tehdä viestintää ja markkinointia aina jollekin brändille tai hankkeelle, joten tuon kolmen päivän vapautuminen tuntui oudolta. Toisaalta niin kuin aiemmin olen todennut, yrittäjänä olen tottunut siihen, että hankkeita päättyy ja uusia alkaa. Harvoin ne vaan ovat päättyneet läpsystä vaihto -tyyliin. Hassua on kuitenkin ollut se, ettei se ole minua haitannut. Nyt ensimmäistä kertaa olen kuitenkin miettinyt, että pitäisikö sen haitata. Suoraan sanoen en ole oikein uskaltanut ajatella sitä, sillä olen pelännyt, että jostain kumpuaa jokin mystinen työtilannepaniikki.
Tällä hetkellä jokainen päiväni on alkanut urheilulla. Vien tyttöni eskariin ja lähden aina sen jälkeen lenkille ja hiihtomajan ulkokuntosalille. Treenin jälkeen teen Kalla Activen viestintää ja markkinointia, kuten maksettua mainontaa, sosiaalisen median päivityksiä, kirjoitan verkkosivuille tai olen yhteydessä vaikuttajiin ja muihin yhteistahoihin. Kallan asioiden jälkeen yleensä alan kirjoittamaan tätä Ninniohia-blogiani. Nämä ovat siis työasioita, jotka yleensä aikataulutin työrytmissäni loppuviikkoon.
Uskaltaa ajatella ja haluta
Tänään, kun lähdin lenkkeilemään Airpodeistani loppui virta heti kotoa lähdettyä. Musiikin sijaan kuuntelinkin metsän hiljaisuutta. Se oli aika virkistävää, ja pystyin enemmän myös miettimään asioita. Muistan, kun joku sanoi minulle joskus yliopistoaikoina: ”Varo mitä sä haluat, sillä saat sen.” Pitäisi siis uskaltaa haluta. Aloin lenkillä miettiä, mikä se freelancer-projekti olisi, jonka seuraavaksi haluaisin. Tällä hetkellä toimivin kombo olisi brändi tai hanke, johon tarvittaisiin kattavaa viestinnän ja markkinoinnin apua 2-3 pvää viikossa. Tittelit ovat yleensä hiukan harhaanjohtavia. Vaikka olen toiminut useassa hankkeessa viestinnän asiantuntijana, pidän itseäni strategian lisäksi tosi tuotannollisena tekijänä. Varsinainen joka paikan höylä. Kirjoittamisen lisäksi teen markkinointimateriaaleja, editoin videoita ja taitan mainoslehtisiä. Olen itse ottanut niin Kallalle kuin asiakkaillenikin / hankkeille kuvia, mutta toiminut myös isompien kuvausten tuotantovastaavana, jolloin mukana on isompi tiimi: video, still ja behind the scenes -materiaalien kuvausta.
Kun täyttelin CV:täni tajusin, miten monella eri alalla olen tehnyt töitä: julkinen ja yksityinen terveydenhuolto, kiinteistö- ja rakennusala, terveys- ja hyvinvointi, lääkeala, virvoitusjuomat, vaateala. Mikä sitten kiinnostaisi nyt eniten? Ikuinen rakkauteni tulee olemaan urheilu ja hyvinvointi, vaikka kilpaurheiluajoista onkin jo ikuisuus. En vaan osaa sanoa liittyisikö tuleva projektini sille alalle.
Lenkillä tuli mieleen, että mahtavaa olisi, jos tuleva projekti/brändi/hanke olisi tunnelmaltaan ja brändifiilikseltään samanhenkinen Kalla Activen kanssa. Näin esimerkiksi kuvauspäiviä pystyisi yrittää sumplia samoille päiville. (Yrittäjänä ajattelen myös aina kustannuksia.) Haemme Kallaan fiiliksiä Suomen luonnosta, valosta, naurusta, perheestä yms.
Ehkä nämä ajatukset jo vievät freelancer-mietteitä eteenpäin.
Ninniohia-blogin yhteistyöt
Asia, jota myös pohdin lenkillä, on tämä blogini kohtalo. Rakastan kirjoittaa tänne, mutta olisi ihana saada aikaa sille lisää. Tänne kirjoittaminen on jakautunut aiemmin selkeästi vapaa-ajalle, ja teemat ovat enimmäkseen olleet arkisia perhe- tai yrittäjäaiheisia. Blogiyhteistyökyselyitä tulee jonkin verran, mutta suurimmalle osalle niistä olen sanonut ei. Suurin syy tähän on ollut se, että jos tuote / palvelu tuntuu vähänkin päälle liimatulta, en koe, että yhteistyö kannattaa (ja tuosta haluan myös pitää kiinni).
Mutta millaisia blogiyhteistöitä olisi sitten kiva tehdä? Ehkä senkin voi nyt sanoa ääneen. Kotiimme liittyen yksi intohimoni on puutarhan laittaminen ja katselenkin aina etu- ja takaapihaamme sillä silmällä, millaisia kukkapenkkien muutoksia ja terassin freesausta voisi tehdä.
Olen suht minimalisti ja paritalonpuolikkaamme on aika kompakti, joten en halua kotiimme turhaa tavaraa. Yhdistän vanhaa ja uutta, ja olenkin tuonut Pohjanmaalta paljon mukanani tavaroita, joilla on tunnearvoa. Rakastan vanhaa vaaleaa lasia ja etenkin sellaisia lasiesineitä, joita olen saanut isältäni. Vaikka kodissamme on paljon minulle mieluisia tavaroita, olen alkanut katsella isompia huonekalujamme, kuten sohvaamme, levottomin silmin. Ehkä suurin osa syy tähän on, että ne ovat vaan tulleet aika tiensä päähän. Keittiömme kaipaisi remonttia ja olohuone freesausta. Osa syy on taas se, että on ollut ihana katsella siskoni sisustamisen iloa. Hän perheineen myi juuri omakotitalonsa, ja he muuttivat pienempään asuntoon Tampereella.
“Onko sulla lempi vaatebrändejä?”
Ostan uusia vaatteita todella harvoin. Eniten minulla ovat käytössä urheiluvaatteet, joista tämänhetkisiä lempibrändejäni ovat Aim’n Sport ja Lululemon. Näihin yhdistelenkin Kallan merinotakkia ja -toppia suvereenisti. Olemme jopa miettineet luisteluäitien kanssa Tukholmaan kevääksi reissua, jotta pääsisimme piipahtamaan heidän liikkeissään ja ostamaan muutamat uudet trikoot. (Tokihan näilläkin brändeillä on luonnollisesti verkkokauppa, mutta saammepahan reissulle hyvän syyn) Huomaan vaatteissa, että käytännöllisyys menee usein edelle kaikessa.
Kosmetiikan ja meikin suhteen pärjään vähällä, ja näidenkin suhteen olen aika valikoiva. Minulla on kuitenkin selkeästi esimerkiksi suosikki apteekkikosmetiikkaa, jotka ovat kulkeneet mukanani jo kauan. Rakastan eri seerumeita ja keveyttä tuotteissa. Nyt parin vuoden sisällä olen löytänyt korealaisen kosmetiikan, joista muutamista tuotteista en halua enää luopua.
