Kirjoitin aluksi otsikoksi “Parisuhdeaikaa kaiken kiireen keskellä”, mutta muutin sen arjeksi, sillä sitähän se on. Arkea eli meidän elämää. Eräs tuttu kysyi minulta kerran keskustelun lomassa, mitä arvostan eniten parisuhteessa? Kun vastasin: “Mielestäni meillä sujuu arki tosi hyvin”, sain kummeksuvan katseen. Olemme mielestäni onnistuneet vuosien mittaan hyvin ratkomaan tätä uusperheen palapeliä ja usein ihan normi päivänä huomaan olevani onnellinen ja kiitollinen kaikesta siitä, mitä meillä on ja millaisista asioista elämämme koostuu. Olen varmaan aikaisemminkin jo todennut, että jollain tapaa olen tehnyt elämässäni yhden täysinäisen kierroksen ja palannut takaisin niiden asioiden äärelle, jotka lapsena tekivät minut onnelliseksi.
Kun myöhemmin mietin tuota kummeksuvaa katsetta, tajusin, että ehkä kysyjä olisi halunnut kuulla enemmän parisuhteeseen liittyvää, kuten yhteiset deitti-illat tai kahdenkeskiset ulkomaan reissut. Toki nämäkin ovat ihania asioita, mutta moni uusperhearkea elävä tietää kuvion haasteet ja miten niin monen eri ihmisen aikataulut täytyy ottaa huomioon. Meillä fakta on myös se, että viikonloput ovat lähtökohtaisesti buukattu. Puolisoni tytöt tulevat meille joka toinen viikonloppu ja joka toinen viikonloppu hän on töissä. Vuosien mittaan olen oppinut arvostamaan pieniä arjen eleitä, kuten esimerkiksi sitä, että minulle ja tyttärellemme on usein keitetty iltakaurapuuro ja kananmunia valmiiksi, kun saavumme kotiin illalla luistelutreeneistä. Ruuan tekemiselle yhdessä osaa antaa myös arvoa. Kaiken ei tarvitse olla suurta ja ihmeellistä.
Toki ilman uusperhekuviota perheissä riittää varmasti ratkottavaa ja arjen aikatauluja. Hassua on myös, että ihmiset kokevat nämä perheasiat ja yhteiset ajat tai niiden puutteet niin eri lailla. Olen itse isosta perheestä ja muuttanut omilleni teininä kilpaurheilun vuoksi. Se toi itsenäisyyttä. Sen vuoksi olen varmasti tottunut myös tekemään paljon asioita yksin tai vaihtoehtoisesti perheen eri kokoonpanoilla. Nykyään aikuisena sama homma kokoonpanojen suhteen, ja ehkä salaisuus onkin sopiva balanssi näiden eri kokoonpanojen välillä.
Yhdessä tekemistä ja joulunviettoa
Nyt kuitenkin puolisoni yllätti minut ja pääsimme kahdestaan viettämään iltaa. Puolisoni tytöt olivat äidillään ja tyttäremme pääsi yökylään mummille. Olimme yötä keskustassa Scandic Parkissa, kävimme syömässä sushia ja Sello-salissa katsomassa Queentribuuttia. The Miracle – A night with Queen oli oikein viihdyttävä keikka. Ehkä tärkein oli kuitenkin päästä kahdestaan juttelemaan rauhassa asioista ja nauramaan asioille. Vaikka olenkin se arkinörtti, tällainen pieni repäisy arkeen tekee aina hyvää. Huomasin myös, etten ollut ottanut yhtään kuvaa koko illan aikana eikä puolisonikaan puhelimesta löytynyt kuin nuo muutamat keikkakuvat. Tätä pidin oikeastaan vaan hyvänä merkkinä. Aivot ovat oikeasti olleet narikassa. Aamulla pääsin myös hotellin kuntosalille. Aamupalafiilistelijänä hotelliaamupalalle osaa antaa arvoa.
Kun saavuimme kotiin ja tyttäremme haettiin mummilta, olimme sopineet viettävämme joulua kolmistaan. Joulupukki oli käynyt tuomassa lahjat, teimme jouluaterian ja vaan hengasimme. Puolisoni on joulun päiviä töissä, joten päätimme tyttömme kanssa lähteä jouluksi Jyväskylän Laajavuoreen viettämään joulua. Sinne tulevat myös isosiskoni perheineen sekä äitini. Nyt viimeiset vuodet joulun tekemiset ovat hieman vaihdelleet, sillä yhteistä kokoontumispaikkaa ei ole. Nyt erilaisen joulun tekee myös isän menehtyminen. Sitä ennen minun jouluni olivat lapsesta saakka lapsuudenkodissamme perheen kesken Pohjanmaalla aina samanlaisia. Missä tahansa Suomea asuin, hyppäsin aina junaan ja reissasin Pohjanmaalle jouluksi. Lapsena isä toi joulukuusen sisään aattoaamuna, ja siskosten kesken aina koristelimme kuusen. Äitini aina koristeli joulun kotiin ja teki kaiken jouluruuan itse. Lapsena kävimme hiihtämässä ja joulusaunassa ennen joulurauhan julistamista. Katsoimme aina televisiosta, kun virallinen joulurauha julistettiin Turusta. Aamulla televisiosta katsottiin totta kai myös Joulupukin kuumalinjaa ja Lumiukko-ohjelmaa. Aamupäivällä söimme riisipuuron ja perinteinen jouluruoka oli noin kello neljän maissa. Ehkä näin vanhemmiten olen myös tajunnut sen, kuinka suuri merkitys omilla vanhemmilla on ollut “joulutaian luomisessa”.
Lapsuudenkotimme kuitenkin myytiin kolmisen vuotta sitten, ja sen jälkeen olemme miettineet, mikä olisi meille paras konsepti. Tänä vuonna kokeilemme hotellijoulua, mutta katsotaan, mitä ensi joulu tuo tullessaan.
