Avainsana: avantouinti

23/03/2024 Hyvinvointi, Lapsuusmuistot

Vinkkejä avantouintiin ja lapsuusmuistoja joenrannalta

Aikuisena on ollut hauska huomata, miten erilainen suhde ihmisillä on veteen. Joillain on mökki järven- tai merenrannalla, ja he ovat yksinkertaisesti tottuneet viettämään aikaa veden äärellä. Toiset taas eivät koe vettä elementtinä millään tavalla edelleenkään läheiseksi. Itse asuin lapsena Kyrönjoen varrella Pohjanmaalla, joten vesi oli ympäri vuoden osa elämäämme. Talvella luistelimme jäällä ja kesällä räpelsimme vedessä: uimme ja soutelimme ympäriinsä.

Nyt aikuisena unelmoin jokapäiväisestä avantouinnista. Olen aikuisiällä käynyt avannossa yli 10 vuotta. Ennen tyttöni syntymää asuin Kalliossa. Sieltä oli huomattavasti lyhyempi matka avantoreissuille. Olen edelleen saman uintiseuran eli Herttoniemen Hylkeiden jäsen, mutta huomaan, etten lähde nykyisestä asuinpaikastamme läheskään yhtä usein, kuin Kallio-aikoina, ja se harmittaa välillä. 

Mikä siinä avantouinnissa voi olla ihanaa?

Siitä nauttimiseen on monia reseptejä – eikä mikään siihen liittyvä ole oikein tai väärin. Tärkeintä on se, mikä itselle sopii parhaiten. Itse tykkään avannosta ilman saunaa. Vaihdamme vaatteet avantouintiseuramme lämmitetyssä pukuhuoneessa. Usein otan extra merinopaidan mukaan lämmikkeeksi uinnin jälkeen. Urheiluvälineliikkeistä löytyy myös talviuintiin tarkoitettuja neopreenitossuja ja -hansikkaita, joihin suosittelen panostamaan. Ne tekevät ehdottomasti pulahtamisesta paljon miellyttävämpää, sillä pienemmät raajat kokevat kylmän erilailla. 

Mielestäni kylmän veden vaikutukset ovat yksilökohtaiset ja monen tekijän summa – joka tapauksessa uinnin jälkeen on itselläni aina hyvä olo. Eräs mummo sanoi kerran: ”Se on ihanaa, kunhan muistaa hengittää.” Eniten kyllä uskon sen mielialaa parantavaan vaikutukseen. Sanotaan, että kylmä vesi vapauttaa aivolisäkkeen endorfiineja ja tämä taas lisää mielihyvän tunnetta ja laskee kipukynnystä. Kun olin raskaana, sain suurta helpotusta kylmässä vedessä pulahtamisesta. Se oli ainakin itselleni pelastus raskauden ajan pahoinvointiin, joka minulla oli aika extreme. Toki yleinen suositus on, että avantouintia ei tule aloittaa raskausaikana, jollei aiemmin ole lajia harrastanut. Ongelmaa ei kuulemma ole, jos on harrastanut aiemmin talviuintia. Totta kai tämäkin on yksilöllistä.

Puhumme usein, että jätämme avantoon huolemme ja hartiakipumme, ja säälittelemme samalla, että saakohan seuraava uimari ne mukaansa. Itselläni avanto nollaa päivän ja tyhjää pään.

Lapsuusmuistot joenrannalta

Lapsuudessa elämä joenvarrella oli lapsennäkökulmasta unelma. Meillä oli rannassa kaksi laituria. Toista isäni käytti soutuveneelle ja toisesta pidemmästä menimme uimaan. Perheemme käytti sisäsaunaa talvella ja ulkosaunaa kesällä. Kesäisin uikkarit olivat aina ulkosaunalla valmiina odottamassa. Jos moottorivene ajoi talomme ohi, juoksimme äkkiä vaihtamaan uikkarit. Aallot tuntuivat aina yhtä hauskoilta, vaikkakin ne loppuivat sekunnissa. 

Näin jälkikäteen ajateltuja jokeen liittyvät asiat olivat perinteisiä ”small talk” -aiheita kylillä. Koska se jäätyi, koska tulvi tai kuinka lämmintä vesi oli. Äidillä oli myös tapana ottaa eri vuodenaikoina joesta kuvia. Yllä olevat kuvat on otettu puutarhasta. (Niin kauniita!)

Keväisin muistan, että keräsimme luokkaretkikassaan rahaa myymällä jääveikkausarpoja. Jäälle oli laitettu kyltti ja koko kylä arvuutteli, koska kyltti alittaa kirkonkylän sillan. Se kuka arvasi lähimmäksi (joskus jopa minuutilleen), voitti palkinnon. Ala-asteikäisenä minulla saattoi mennä noin 1,5 kilometrin koulumatkalla kävellen monta tuntia, sillä jäin aina juttelemaan urheilusta ja juomaan limsaa, kun myin näitä jääveikkausarpoja. Varsinkin kylän vanhemmat ihmiset seurailivat minun kilpaurheilutuloksia aina lehdestä. 

Joki tulvi myös melkein joka kevät, joten veden nousua ja laskua seurailtiin. Muistan lapsena nähneeni unta, että sänkyni kellui keskellä jokea. Tuon unen jälkeen aloin iltaisin aina laittaa sänkyni jalkapäähän extra vaatteita sekä kaikki nalleni, jotta olisin paremmin varautunut, jos tulva veisi sänkyni yöllä, kun nukun.

Talvisin luistelimme ja puuhailimme jäällä. Isä kävi alkutalvesta naskaleiden kanssa tarkistamassa, onko jää riittävän paksua, jotta voimme rantatöyräältä huoletta laskea jäälle saakka pulkalla. Mielestäni on hassua, kun nykyään näkee hauskuttelu meemikuvia, kuinka vanhempamme ovat hiihtäneet kouluun. Itsekin nimittäin hiihdin aina talvisin kouluun. Ala-aste, jossa kävin luokat 1-5 oli myös Kyrönjoen varrella noin 1 – 1,5 km päässä kodistamme. Minulla oli kengät koulurepussani ja vaihdoin ne aina rannassa. Sukset ja sauvat jätin rantaan pystyyn odottamaan, että pääsen koulusta. Jos tuuli oli tehnyt jäälle hyviä lumettomia reittejä, menin kouluun myös luistimilla tai potkukelkalla. Lapsuus oli aika hauskaa aikaa. Kuinka moni teistä on asunut veden äärellä lapsuudessa?

05/01/2021 Blogit, Hyvinvointi, Sportti

Talviuinti – huurteinen ja hullu harrastus

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Minulta usein pyydetään vinkkejä talviuintiin, mutta mielestäni siihen ei välttämättä tarvitse kovinkaan mittavaa ohjeistusta – kunhan muistaa kuunnella itseään ja nauttia fiiliksestä (oli fiilis mikä tahansa).

Onko talviuinnilla terveysvaikutuksia?

Ystäväni, joka palelee usein, saa nykyään talviuinnista suuret kiksit, ja luulen, että kylmä vesi on jopa auttanut häntä palelemisongelmassa. Talviuinnin myötä elimistö sopeutuu kylmään, eikä enää reagoi niin vahvasti. 

Kylmässä vedessä talviuimarin verenpaine kohoaa aluksi, mutta perusverenpaineen on havaittu laskevan säännöllisen talviuinnin avulla. Yleisesti kansan keskuudessa puhutaan talviuinnin vähentävän stressiä, nostavan mielialaa, parantavan yöunia ja helpottavan kipuja. Kylmä vesi nostaa hieman elimistön antioksidanttitasoa. Antioksidantit ovat välttämättömiä elimistön terveenä pysymiselle.

Mielialaa parantava vaikutus perustuu kylmän vaikutuksista aivojen välittäjäaineisiin. Talviuinti vapauttaa aivolisäkkeen endorfiineja. Voimistunut endorfiinien eritys lisää mielihyvän tunnetta ja laskee kipukynnystä. Vaikutukset ovat kuitenkin yksilökohtaiset ja monen tekijän summa.

Miksi ihmeessä itse käyn talviuimassa?

En tiedä, mihin kaikkiin talviuinnin terveysvaikutuksiin itse uskon – joka tapauksessa uinnin jälkeen on aina hyvä olo. Olemme käyneet noin kymmenisen vuotta siskoni ja ystäväni kanssa talviuimassa epäsäännöllisen säännöllisesti noin kerran viikossa. Välillä on tullut pitkiäkin taukoja.

Puhumme usein, että jätämme avantoon huolemme ja hartiakipumme, ja säälittelemme samalla, että saakohan seuraava uimari ne mukaansa. Uinti ikään kuin nollaa päivän tai viikon rasituksen ja tyhjää pään. Ainakin itsellä se myös helpottaa kovan treenin jälkeen lihaskipuja. 

Vaikka uimassa olisikin käynyt useamman vuoden, joka kerta siitä tulee itsensä voittanut olo. Jollain tapaa meno veteen edelleen jännittää. ”Hullun hommaa”, ajattelen usein, kun kävelen laituria pitkin uikkari päällä ja pyyhe harteilla. Matka pukukopista avantoon saattaa myös olla pieni haaste, jossa tarvitaan mielenhallintaa – varsinkin jos pyryttää tai tuulee niin lujaa, että pyyhe lähtee lentoon. 

Yksi mummo sanoi minulle kerran, että sata vetoa on hyvä – olenkin yrittänyt fiiliksen mukaan tehdä avannossa pienen uimalenkin. Vaikka olen joidenkin asioiden suhteen kilpailuhenkinen, talviuinti on onneksi asia, johon en ole liittänyt millään tavalla kilpailua. Ainut kenen voin voittaa on itseni, ja palkinnoksi saa hyvän olon, joka on samaan aikaan levollinen, mutta energinen. 

Asioihin on yleensä hauska keksiä konsepti, ja uintivuosiimme on aina kuulunut myös kauden päätöstilaisuus siskoni ja ystäväni kanssa. Lisäksi olemme kokoontuneet pikkujouluihin. 

Saako raskaana talviuida?

Yleinen suositus on, että avantouintia ei tule aloittaa raskausaikana, jollei aiemmin ole lajia harrastanut. Itse kävin raskaanakin uimassa kerran viikossa. Selvitin hyvissä ajoin etukäteen, voiko raskaana ollessa käydä avannossa. Ongelmaa ei kuulemma ole, jos on harrastanut aiemmin talviuintia. Totta kai tämäkin on yksilöllistä.

Kylmän veden ja kuuman saunan vaihtelu voivat aiheuttaa supistelua, verenpaineen vaihtelua tai muuten huonoa oloa. Itselläni oli alkuraskaudesta niin huono olo, että talviuinti toi siihen mullistavan helpotuksen. Kun maha kasvoi, muutin veteen menoasentoa selkä edellä -asennoksi ja lilluttelin puoliselällään vedessä. Jollain tapaa uinti vatsa alhaalla -asennossa ei enää tuntunut hyvältä. 

Niin niitä vinkkejä?

Itse panostaisin heti alkuun talviuintikenkiin sekä -hanskoihin. Ne tekevät uintikokemuksesta paljon miellyttävämmän, ja ehdit nauttia enemmän vedessä olosta. Urheiluvälineliikkeistä löytyy talviuintiin tarkoitettuja neopreenitossuja ja -hansikkaita. Suosittelen myös pitämään pipon päässä uidessa. Talviuintipaikoilla saat hyviä vinkkejä myös kokeneemmilta lajin harrastajilta.

Pikainenkin kastautuminen on oikein hyvä aloittavalle talviuimarille – kukin tyylillään. Avannossa voi uida, pulikoida, pulahtaa tai kaikkea siltä väliltä.

Avantoon kannattaa mennä reippaasti, yhdellä kertaa. Kun rintakehä laskeutuu veden pinnan alle, keho saattaa yrittää haukkoa henkeä refleksinomaisesti – silloin täytyy vain muistaa niinkin simppeli asia kuin hengittäminen.  

Meidän avantouintipaikassamme emme sauno ollenkaan, vaan puemme vaatteet uinnin jälkeen lämpimässä pukuhuoneessa. Otan usein extra paidan mukaan, jotta saan varmasti tarpeeksi lämmintä päälle. Monessa paikassa myös saunotaan uinnin jälkeen, mutta suihku tai sauna ei saa olla liian kuuma, sillä näin lämmönvaihtelu on liian rankkaa keholle ja sydämelle. Anna ihon ja lihasten lämmetä ja verenkierron elpyä vähitellen. 

Moneen talviuintiseuraan täytyy maksaa jäsenyysmaksu sekä vuosimaksu – näillä varoilla toimintaa pidetään yllä ja paikat huollettuina. Hiihdin viitisen vuotta sitten Finlandia-hiihdon Herttoniemen Hylkeet -uintiseuramme alla. Mielestäni koomista on, että jollain tapaa kilpaurheiluaikojen jälkeen kaipasin kuuluvani jälleen johonkin seuraan – oli se sitten talviuintiseura tai urheiluseura.

Jos pystyisin, kävisin vaikka joka päivä uimassa. Päivä olisi ihana aloittaa pulahduksella tai käydä uimassa päivän päätteeksi. Ehkä joku päivä hankin sen haaveilemani mökin, jonka laiturilta voin päivittäin pulahtaa.