Kun kevättalvella merinovillakerrastoni housut repesivät pepun kohdalta, tein päätöksen alkaa kehittää omaa tuotemerkkiä, joka sopisi niin minulle kuin taaperollemmekin.
Kaipasin palavasti aluskerraston ja kotiasun risteytystä, mutta en vain yksinkertaisesti löytänyt itselleni mieluisia tuotteita – enkä yksinkertaisesti enää jaksanut olla kalsareissa kotona. Jotenkin kuitenkin aina havahduin siihen, etten taaskaan ollut vaihtanut ulkoilun jälkeen vaatteita, vaan olin ollut päivän kalsareissa.
Miten brändini Kalla Active oikein syntyi? Monet kyselivätkin tätä jo viime viikolla edellisen ”Hups, ajauduin taas yrittäjäksi” -kirjoituksen jälkeen, joten kirjoittelen tänne siitä hiukan.
Mistä nimi Kalla Active?
Kun olin tehnyt päätöksen, aloin tuumasta toimeen. Olin lähes viikossa luonut liiketoiminta- ja markkinointiviestintäsuunnitelman sekä keksinyt nimen Kalla Active. Näin Pirilän Kukkatalolla Huonevehka-kasveja eli Kalloja. Kallan mukulat istutetaan niin, että ruukun pohjan ja mukulan väliin jää ohut multakerros. Samoin ulkonaliikkuja, oli hän lapsi tai aikuinen, tarvitsee eri kerroksia.
Sanotaan, että toimiva ulkoilijan vaatetus on kolmikerroksinen: aluskerros, välikerros ja kuorikerros. Kullakin kerroksella on oma tehtävänsä. Tärkein kerros on alin kerros, sillä sen täytyy siirtää kosteutta kohti ulompia kerroksia. Olin kuullut, että merinovilla imee itseensä 30% oman painonsa verran kosteutta tuntuen edelleen kuivalta ihoa vasten. Materiaalin valinta tulevalle mallistolle oli siis helppo – ja itse olin jo vuosia rakastanut merinovillaa materiaalina, sillä se on talvella lämmin ihoa vasten ja kesällä viileä. Se siis menee vuoden ajasta toiseen. Ja onhan nämä Suomen säät aika epävakaita.
Millaiselta Kalla Active näyttää?
Olin töhertänyt paperille luonnoksen logosta sekä kerännyt wordiin ehdotuksia visuaalisesta ilmeestä kuten fontista, väreistä ja kuvamaailmasta. Tärkeää oli saada rosa, mustikka ja sammal värit myös visuun, sillä ne tulisivat olemaan pääväreinä myös naisten USVA-mallistossa sekä lasten UTU-mallistossa. (Minulla on muuten lista tulevien mallistojen nimistä jo valmiina, vaikka ensimmäinenkään mallisto ei ole vielä ulkona. Toivottavasti menemme eteenpäin, että saan nekin jokin päivä käyttöön)
Tämän toivepaketin lähetin entiselle kollegalleni Satulle, joka otti graafisena suunnittelijana kopin visiostani. Näin minulla oli haluamani ilme valmiina.
Selvittelyä selvittelyiden perään
Alkuhan sujuikin kuin valssi, sillä olin ns. omalla alalla ja ennen kaikkea mukavuusalueellani liiketoiminta- ja markkinointiviestintäsuunnitelman parissa, mutta pian huomasin tekeväni loputonta listaa asioista, jotka pitää selvittää – ja varsinkin vaatteiden suunnittelussa olin täysin vieraalla maaperällä. Minulla oli vain vahva näkemys tarpeista, mallistojen ulkonäöstä väreineen sekä toiveita istuvuudesta ja leikkauksista.
Alussa etsin kuumeisesti suunnittelijaa. Käytännön taitaja oli kuitenkin tärkeää olla apuna, sillä hän kertoi minulle aina esimerkiksi, millä ompelutavalla haluamaani lopputulokseen päästään. Tuntui, että freelancer-puolelta oli mahdottomuus löytää yhteystietoja ja huutelinkin kaikki somekanavat ja alan ryhmät läpi. Faktahan oli kuitenkin, etten näin alkuvaiheessa voi palkata itselleni isoa suunnittelija-armeijaa. Onneksi lopulta löysin lähes valmistuneen suunnittelijan avukseni.
”Mitä hel****** olen tekemässä?”
Alussa havahduin useammankin kerran päivässä ”Mitä hel****** olen tekemässä?” -ajatukseen. Kuitenkin sillä hetkellä tunsin olevani jo kaikessa niin pitkällä, etten voi perääntyä.
Suoraan sanoen tämä vaihe, joka on nyt kääntymässä vihreän valon puolelle, oli haastavin. Tiedättekö tunteen, ettei välillä ymmärrä puhutusta asiasta yhtään mitään, mutta siitä on vain selvittävä? Tällainen fiilis minulla oli esimerkiksi vaatemalliston teknistä ompelemista käsittelevässä palaverissa tuotannon yhteyshenkilön kanssa. Kuitenkin vain päätin, että tulen oppimaan nämä. Kirjoitin tuhatta ja sataa ylös kaiken ja otin myöhemmin selvää, jos oli asioita, jotka olivat jääneet minulle auki.
Toki myös osakeyhtiöön liittyvät asiat täytyi ottaa haltuun. Bongasin tähän facebookin Naisyrittäjät-ryhmästä suositteluiden kautta kirjanpitäjän, jolta on saanut kysellä onneksi tyhmiäkin kysymyksiä.
Entä sitten tuotanto?
Mutta miten konkreettinen asia eli tuotanto menisi? Yllätyin, kuinka monen tunnetunkin suomalaisen yrityksen tuotteita valmistetaan Kaunaksessa Liettuassa. Täytyy myöntää, että itsekin olin sortunut tuomitsemaan näiden tehtaiden ammattitaidon pelkkien ennakko-oletusten perusteella. Löysin suositteluiden kautta kivan ja raikkaan vaatetehtaan. Kyselin kyllä Suomestakin – osa ei edes vastannut kyselyihin ja osassa tuotanto ei olisi ollut kannattavaa. Se on aina harmi totta kai, jos näin on.
Mielelläni tukisin suomalaista työtä tässä suhteessa, mutta olen ajatellut, että palkkaamalla asiantuntijoita ympärilleni sekä käyttämällä muissa asioissa suomalaisia pienyrityksiä pystyn antamaan panoksen suomalaiselle työlle. Nyt sain juuri sisään muutamaan yritykseen tilauksen lähetyspusseista ja lähetykseen liittyvistä tarroista. Etsinnässä on vielä vetoketju- ja brand label -tuottaja, jolta voisin tilata riippu- ja niskalaput. Visio näihin on jälleen vahva, mutta toivon osaavani laittaa sen käytäntöön.
Oikeastaan odotan sitä päivää, kun saamme tuotannon valmiiksi, jotta voisimme pitää mainoskuvaukset. Olen jo keskustellut alustavasti ystäväni Nellin kanssa kuvista, jotka toivoisin, että hän tulisi ottamaan.
Nelli Päiväläinen on muuten lahjakas valokuvaaja. Käykää katsomassa hänen ottamiaan kuvia, ja varatkaa hänet kuvaamaan, jos on tarvetta valokuvaukseen. (Ja ei, tämä ei ole kaupallinen yhteistyö vaan ainoastaan ystävän taitojen kehumista ja ihmisen jalustalle nostamista, jota mielestäni me suomalaiset harrastamme aivan liian vähän.) Kuvauspäivään on tulossa timanttinen tiimi töihin, kun sen aika koittaa. En malta odottaa, että pääsen esittelemään teille sitten aikaansaannoksia!
Mitä tulossa?
Jos ajattelen realistisesti, Kalla Activen ensimmäiset 100% merinovillaiset tuotteet tulisivat myyntiin verkkokauppaan syksyn alussa. Naisille on suunnitteilla takkimallinen paita, neule, legginssit ja lapsille välihaalari. Aluksi olisi vähemmän tuotteita ja toivottavasti myöhemmin enemmän. Jostain on vain pakko aloittaa.
Nyt edessä olisi verkkokauppapohjan luominen, sisältöjen kirjoitus ja vielä usean konkreettisen asian selvittelyä. To do -lista vain kasvaa, mutta osa kohdista on jo siirtynyt selvityksessä-kohdan alle. Löysin yhden suomalaisen rahtiyrityksen, joka ajaa kerran viikossa Kaunas-Helsinki -väliä. Tällaisiin asioihin ratkaisun löytäminen tuntuu aina erityisen hyvältä.
Ota seurantaan Kalla Activen Facebook ja Instagram, niin pääset seuraamaan minun matkaa vaatealalle oman vaatebrändin kanssa. Edelleen tuo ”Mitä hel****** olen tekemässä?” ponnahtaa mieleeni, mutta huomattavasti harvemmin.
